Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri

Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin – ennen vuotta 1801 Ison-Britannian pääministeri – täysi nimitys kuuluu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri. Hän on Britannian hallituksen päämies ja yhdessä vanhimmista ministereistä koostuvan kabinetin kanssa vastuussa sen toiminnan suuntaviivoista ja tuloksista monarkille, parlamentille, puolueelleen ja äänestäjilleen.

Perustuslaillisesti pääministerin asemaa ei ole olemassa, viran virallinen nimike on ”First Lord of the Treasury.”[1] Nimitys on ollut käytössä 1700-luvun alkupuolelta, jolloin sitä käytettiin ensimmäisenä Sir Robert Walpolesta. Hänen roolinsa oli kuitenkin primus inter pares eli toimia ensimmäisenä vertaistensa joukossa ja pyrkiä sujuvaan yhteistoimintaan.

Pääministerin virka-asuntona on vuodesta 1730 saakka toiminut Lontoon Westminsterin kaupunginosassa sijaitseva Downing Street 10. Nykyinen pääministeri, Boris Johnson, astui virkaan 24. heinäkuuta 2019.

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
(Prime Minister of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland)
Hänen majesteettinsa hallituksen tunnus

Hänen majesteettinsa hallituksen tunnus
Yukiya Amano with Boris Johnson in London - 2018 (41099455635) (cropped)
Nykyinen
Virka-asunto Downing Street 10
Nimittäjä Yhdistyneen kuningaskunnan monarkki
Kauden pituus 5 vuotta; jatkokausi mahdollinen
Perustettu 4. huhtikuuta 1721
Ensimmäinen Robert Walpole
Kotisivut Prime Ministers Office

Toimivalta

Pääministerin ja hänen hallituksensa asema perustuu monarkin heille delegoimaan valtaan – käytännön mukaan hallitsija itse pysyy nykyisin politiikan ulkopuolella. Kuningattaren hallituksen päänä pääministeri on nykyisin maan korkein poliittinen toimija: hän on johtavan hallituspuolueen pää, jolla on tavallisesti takanaan alahuoneen enemmistö ja hän johtaa tavallisesti kabinettia, jolla on ylin toimeenpanovalta. Asemassaan hän kaitsee sekä lainsäädäntöä että niiden toimeenpanovaltaa. Alahuoneessa pääministeri ohjaa lakien laadintaa koettaen toteuttaa johtamansa poliittisen puolueen tavoitteita. Toimeenpanevassa roolissaan pääministeri nimittää ja voi myös erottaa toisia hallituksen jäseniä ja ministereitä, koordinoi kaikkien hallituksen osastojen sekä ministeriöiden henkilöstön toimintaa. Hän toimii hallituksen äänitorvena ja sen kasvoina kotimaassa ja ulkomailla. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija toimii pääministerin neuvosta toteuttaessaan monia lakiin tai perinteisiin perustuvia oikeuksiaan. Tällaisia ovat esimerkiksi parlamentin hajottaminen, nimitykset korkeisiin lainsäädännön, politiikan tai kirkon virkoihin sekä aatelisarvojen ja kunniamerkkien myöntäminen.

Asema

Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin virkaa ei ole perustettu, vaan se on tulosta yli kolmen sadan vuoden hitaasta kehityksestä. Jonkinlainen lähtökohta saadaan vuosien 1688 ja 1689 tapahtumat: silloinen kuningas Jaakko II pakeni maasta ja parlamentti vahvisti avioparin Vilhelm III ja Maria II yhdessä hallitsijoiksi perustuslaillisina monarkkeina. Samalla se rajoitti heidän ja heidän seuraajiensa valtaa asiakirjoilla, jotka tunnetaan nimillä Bill of Rights (1689), Mutiny Bill (1679), Triennial Bill (1694), Treason Act (1696) ja Act of Settlement (1701). Nämä lait tunnetaan yhteisnimellä Revolutionary Settlement, eli Vallankumouksellinen sopimus. Siirtämällä valtaa hallitsijalta parlamentille ne muodostavat perustan kehitykselle, joka johti Yhdistyneessä kuningaskunnassa vielä tuohon aikaan tuntemattomaan pääministerin tehtävään.

Luettelo Yhdistyneen kuningaskunnan pääministereistä

Lähteet

  1. Glossary – Parliamentary Jargon Explained Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
14. joulukuuta

14. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 348. päivä (349. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 17 päivää.

18. maaliskuuta

18. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 77. päivä (78. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 288 päivää.

1990-luku

1990-luku oli vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 1990 ja päättyi 31. joulukuuta 1999. Vuosikymmen oli toisen vuosituhannen sekä 1900-luvun viimeinen vuosikymmen.

2. heinäkuuta

2. heinäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 183. päivä (184. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 182 päivää.

2. heinäkuuta on muun kuin karkausvuoden keskimmäinen päivä, koska tätä päivää ennen ja tämän päivän jälkeen on 182 päivää. Sitä vietetään samana viikonpäivänä kuin uudenvuodenpäivää (paitsi karkausvuosina).

26. maaliskuuta

26. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 85. päivä (86. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 280 päivää.

29. joulukuuta

29. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 363. päivä (364. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä kaksi päivää.

9. marraskuuta

9. marraskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 313. päivä (314. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 52 päivää.

Andrew Bonar Law

Andrew Bonar Law (16. syyskuuta 1858 – 30. lokakuuta 1923) oli brittiläinen konservatiivipoliitikko ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri lokakuusta 1922 toukokuuhun 1923.

Andrew Bonar Law syntyi Rextonin kylässä Kanadan New Brunswickissa skottilaisen pappismiehen poikana. Hän työskenteli isänsä tiluksilla. Kaksitoistavuotiaana hän muutti synnytyksessä kuolleen äitinsä rikkaiden pankkiiriserkkujen luo Glasgow'hun. Hän työskenteli suvun pankissa ja kävi iltakursseja yliopistossa, jossa kiinnostui politiikasta.

Perinnön suoman taloudellisen riippumattomuuden turvin Bonar Law lähti politiikkaan. Vuonna 1900 hänet valittiin konservatiivien edustajana parlamenttiin. Hän liittyi Joseph Chamberlainin johtamaan protektionistisiipeen, ja hänestä tuli 1902 kauppaministeriön edeltäjän Board of Traden sihteeri. Kun Chamberlain vetäytyi politiikasta 1906, Law'sta tuli protektionistien johtaja yhdessä Chamberlainin pojan Austenin kanssa.

Bonar Law menetti paikkansa 1906 vaaleissa liberaalien voittaessa, mutta palasi parlamenttiin täytevaalissa seuraavana vuonna. Vaikka Law murtui vaimonsa kuolemasta, hän jatkoi uraansa ja hänet valittiin kompromissiehdokkaana konservatiivien johtajaksi 1911 Arthur Balfourin erottua vastalauseena ylähuoneen veto-oikeuden lakkauttaneen parlamenttiuudistuksen (Parliament Act 1911) jälkeen.

Suursodan syttyessä Bonar Law tarjosi yhteistyötä hallituksen kanssa. Law sai ministerinpaikan hallituksesta siirtomaiden ministerinä 1915. Yhteistyö liberaalien kanssa sai Lawin kunnioittamaan Lloyd Georgea, ja Herbert Asquithin erottua hän kieltäytyi jopa pääministerin paikasta Lloyd Georgen hyväksi. Lloyd Georgen sotahallituksessa Law toimi alahuoneen johdossa ja valtiovarainministerinä. Yhteisymmärryksen ansiosta hallituskoalitio sai murskavoiton vielä sodan jälkeenkin.

Law oli menettänyt sodassa kaksi poikaansa, ja hänen terveytensä heikkeni. Hän erosi ministerin tehtävästä mutta säilytti viran alahuoneen johdossa ja Lord Privy Seal -arvon. Vuonna 1921 hän erosi puolueen johdosta Austen Chamberlainin hyväksi. Hänen lähtönsä heikensi kovan linjan kannattajia Irlannin kapinallisia kohtaan, ja neuvottelut Irlannin tasavaltalaisarmeijan kanssa saivat aikaan sodan päättymisen kesällä.

Näihin aikoihin useat johtavat konservatiivit harkitsivat jopa Lloyd Georgen suunnittelemaan uuteen puolueeseen liittymistä. Law kuitenkin piti 1922 Carlton Clubilla mielialaa nostattavan puheen, joka muutti heidän mielensä ja vakuutti konservatiivit oman puolueen tarpeellisuudesta. Kun Lloyd Georgen hallitus sitten lokakuussa 1922 epäonnistui täydellisesti Turkin-politiikan osalta Chanakin kriisissä, Stanley Baldwin sai konservatiivit eroamaan hallituksesta, joka kaatui. Kuningas kutsui Law'n muodostamaan uutta hallitusta. Hän erosi kuitenkin jo toukokuussa 1923, kun hänellä todettiin kurkkusyöpä. Law kuoli Lontoossa samana vuonna.

Bonar Law'sta käytetään usein nimitystä ”the unknown Prime Minister” (suom. tuntematon pääministeri) Robert Blaken saman nimisen elämäkerran mukaan. Law oli 1900-luvun lyhytaikaisin pääministeri.

Arthur Balfour

Arthur James Balfour (25. heinäkuuta 1848 – 19. maaliskuuta 1930) oli Balfourin ensimmäinen jaarli, brittiläinen valtiomies ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 1902–1905. Hänet muistettaneen parhaiten vuoden 1917 Balfourin julistuksesta, jossa Britannia ilmoitti tukevansa ”kansallisen kodin” perustamista juutalaisille Palestiinaan.Balfour nousi konservatiivien riveissä parlamenttiin vuonna 1874 Hertfordin edustajana. Vuonna 1891 hänestä tuli valtiovarainministeri. Lyhyen oppositiokauden jälkeen hän palasi samaan asemaan vuonna 1895.Balfour seurasi vuonna 1902 pääministerinä setäänsä Lordi Salisburyä, joka oli myös hänen poliittinen oppi-isänsä. Pääministerikausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä kabinetti hajosi erimielisyyteen vapaakaupasta. Balfourilla oli erimielisyyksiä myös kuninkaan kanssa. Hän jatkoi kuitenkin puoluejohtajana oppositiosta käsin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän nousi ulkoministeriksi. Tässä asemassa hän antoi 2. marraskuuta 1917 Balfourin julistuksen, jonka mukaan Britannian hallitus tukee sionistien pyrkimystä oman juutalaisvaltion perustamiseksi Palestiinaan.1920-luvulla Baldwin toimi pitkään lordipresidenttinä (Lord President of the Council) muun muassa Stanley Baldwinin hallituksessa.

Atlantin julistus

Atlantin julistus on Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltin ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Winston Churchillin Newfoundlandin edustalla englantilaisella sotalaivalla 14. elokuuta 1941 allekirjoittama julistus, jossa he hahmottelivat liittoutuneiden päämääriä toisessa maailmansodassa sekä sodanjälkeistä maailmaa ja uutta järjestelmää turvallisuuden takaamiseksi. Yhdysvallat ei julistusta annettaessa ollut vielä sodassa.Viisi kuukautta myöhemmin 1. tammikuuta 1942 Neuvostoliitto ja muut liittoutuneet, yhteensä 26 valtiota, yhtyi Atlantin julistuksen periaatteisiin. Atlantin julistus oli esikuvana Yhdistyneiden kansakuntien julistukselle.

Edward Heath

Sir Edward Richard George ”Ted” Heath (9. heinäkuuta 1916 – 17. heinäkuuta 2005) oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri vuosina 1970–1974 ja konservatiivipuolueen johtaja vuosina 1965–1975.

G8

G8 (engl. Group of Eight, G7 vuodesta 2014 lähtien) on johtavien teollisuusmaiden ryhmä, johon kuuluvat Britannia, Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat sekä ennen myös Venäjä. G8-ryhmä tapaa vuosittain huippukokouksessa, jossa jäsenvaltioiden johtajat käsittelivät ajankohtaisia kansainvälisiä asioita. Venäjän erotettiin G8-ryhmästä 24. maaliskuuta 2014. Tämän jälkeen johtavat teollisuusmaat ovat tavanneet G7-ryhmänä ilman Venäjää.

Harold Macmillan

Maurice Harold Macmillan, 1. Stocktonin jaarli, (10. helmikuuta 1894 – 29. joulukuuta 1986), lempinimeltään "Supermac", oli brittiläinen konservatiivipoliitikko ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 1957–1963.

James Callaghan

Leonard James Callaghan (Baron Callaghan of Cardiff), KG, (27. maaliskuuta 1912 – 26. maaliskuuta 2005) oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 5. huhtikuuta 1976 – 4. toukokuuta 1979. Hän toimi Työväenpuolueen puheenjohtajana vuosina 1976–1980.Callaghan on ainoa Britannian pääministeri, joka on toiminut kaikissa muissakin valtion tärkeimmissä viroissa: valtiovarainministerinä 1964–1967, sisäministerinä 1967–1970 ja ulkoministerinä 1974–1976. Callaghan oli valtiovarainministerinä (Chancellor of the Exchequer) myrskyisän ajanjakson 1964–1967, jolloin hänen täytyi taistella budjettivajetta ja Englannin puntaa vastaan suunnattuja hyökkäyksiä vastaan. Marraskuussa 1967 hänen täytyi hyväksyä punnan devalvointi. Hän tarjoutui eroamaan, mutta hänet taivuteltiin vaihtamaan salkkua sisäministeri Roy Jenkinsin kanssa 1967. Sisäministerinä Callaghan päätti lähettää brittiarmeijan joukkoja Pohjois-Irlantiin sen hallituksen pyynnöstä.

Callaghan palasi hallitukseen ulkoministeriksi maaliskuussa 1974 ja otti vastuun neuvotteluissa Britannian uusista jäsenehdoista Euroopan talousyhteisössä (EEC). Hän tuki Britannian jäämistä EEC:n jäseneksi vuoden 1975 kansanäänestyksessä.

Kun Harold Wilson erosi pääministerin paikalta 1976, Callaghan valittiin uudeksi Työväenpuolueen parlamenttiedustajien johtajaksi. Hänen ainoana pääministerikautenaan Työväenpuolue oli vähemmistönä ylähuoneessa, mikä vaati liittoutumista pienpuolueiden, kuten Ulsterin unionistien kanssa, ja johti myöhemmin Lib-Lab-liittoon.

Pääministerinä Callaghan oli ammattiyhdistysaktiivi ja jatkoi tehtyä yhteiskuntasopimusta vielä vuoden. Hän joutui vakuuttamaan Kansainväliselle valuuttarahastolle, että Iso-Britannia ryhtyy säästötoimiin. Reaalipalkkataso laski 6 prosenttia vuonna 1977. Helpotusta tilanteeseen toivat Pohjanmeren öljynporaukset. Öljytuloilla katettiin kertynyttä maksutaseen alijäämää. Maksutase saatiin positiiviseksi ensimmäisen kerran sitten vuoden 1972.

Teollisuuden työtaistelut ”tyytymättömyyden talvena” 1978–1979 vähensivät hallituksen suosiota, ja häviö kansanäänestyksessä Skotlannin asemasta johti hallituksen kaatumiseen. Seuranneissa vaaleissa Margaret Thatcherin johtama konservatiivipuolue nousi voittajaksi.

Neville Chamberlain

Arthur Neville Chamberlain, PC, FRS (18. maaliskuuta 1869 – 9. marraskuuta 1940) oli brittiläinen liikemies ja konservatiivipoliitikko, joka oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri ennen toista maailmansotaa vuosina 1937–1940. Chamberlain allekirjoitti kohutun Münchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa syyskuussa 1938. Chamberlainia pidetään 1900-luvun epäsuosituimpana pääministerinä, koska hänen myöntyväisyyspolitiikkansa johti Tšekkoslovakian luovuttamiseen Saksalle. Samana vuonna hän luopui Kuninkaallisen laivaston tukikohdista Irlannin vapaavaltiossa, mikä antoi saksalaisille sukellusveneille mahdollisuuden pysyä 200 mailin päässä Irlannin länsirannikolta, jossa ne saattoivat pysäyttää kauppalaivoja.

Robert Peel

Sir Robert Peel, 2nd Peel Baronet of Clanfield (5. helmikuuta 1788 Bury, Lancashire – 2. heinäkuuta 1850 Lontoo) oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri joulukuusta 1834 huhtikuuhun 1835 ja uudelleen 30. heinäkuuta 1841 – 29. kesäkuuta 1846.

Stanley Baldwin

Stanley Baldwin, jaarli Baldwin of Bewdley, KG, PC (3. elokuuta 1867–14. joulukuuta 1947) oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri kolmeen eri kertaan: toukokuu 1923–tammikuu 1924, marraskuu 1924–kesäkuu 1929 ja kesäkuu 1935– toukokuu 1937.Baldwin oli kotoisin Bewdleysta, Worcestershiresta. Hän kävi Harrow Schoolia ja Trinity Collegea Cambridgen yliopistossa, josta hän suoritti tutkinnon historiassa, jonka jälkeen hän ryhtyi perheyrityksen tehtäviin. Vuonna 1906 hän oli ehdokkaana parlamenttiin Kidderminsteristä, mutta hävisi konservatiivien vastaisessa äänivyöryssä. Vuonna 1908 hän seurasi edesmennyttä isäänsä Bewdleyn edustajana parlamenttiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi konservatiivien johtajan Andrew Bonar Lawin edustajana parlamenttiin (Parliamentary Private Secretary) ja nimitettiin 1917 nuoremman ministerin asemaan valtio­varain­ministeriöön. Hän haki rikkailta lahjoituksia Britannian sotavelan maksamiseen, erityisesti kirjoittamalla nimimerkillä "FST" The Timesiin. Henkilökohtaisesti hän lahjoitti viidenneksen omasta omaisuudestaan. Vuonna 1921 hänet otettiin hallitukseen kauppajohtokunnan johtoon (President of the Board of Trade).Vuoden 1922 lopulla konservatiivipuolueen sisällä tyytymättömyys hallituskoalitioon David Lloyd Georgen liberaalipuolueen kanssa kasvoi. Konservatiivien tapaamisessa Carlton Clubilla lokakuussa Baldwin ilmoitti, että hän ei enää tukisi koalitiota. Konservatiivien johtaja Bonar Law joutui etsimään uudet ministerit hallitukseensa ja nimitti Baldwinin valtiovarainministeriksi (Chancellor of the Exchequer). Marraskuussa pidettiin uudet vaalit, joissa konservatiivit palasivat enemmistöasemaan.

Trinity College (Cambridge)

Trinity College on suurin Cambridgen yliopiston 31 collegesta. Sen perusti Englannin kuningas Henrik VIII vuonna 1546 yhdistämällä kaksi varhaisempaa collegea, King's Hallin (perustamisvuosi 1317) ja Michaelhousen (perustamisvuosi 1324).Alusta alkaen Trinity Collegen varallisuus oli kuitenkin monin verroin suurempi kuin edeltäjiensä yhteenlaskettu varallisuus; huomattavan osan lisävaroista Henrik VIII hankki luostarien lakkauttamisen yhteydessä. Kuningatar Elisabet I:n nimitettyä Thomas Nevilen Trinityn masteriksi vuonna 1593 collegen rakennuskanta alkoi hahmottua sellaiseksi, kuin sen nykyään tunnemme. Tältä ajalta ovat peräisin Great Court, Nevile's Court ja ruokasali. Myöhemmin Isaac Barrow'n ollessa Trinityn masterina Sir Christopher Wren sai suunnitellakseen kirjaston, erään hienoimmista Trinityn rakennuksista, jonka tunnemme nimellä Wren Library (valmistumisvuosi 1695).

Trinity on Cambridgen ja Oxfordin (ts. Oxbridgen) collegeista varakkain, ja sen omaisuuden arvioidaan olevan noin 700 miljoonaa puntaa.

Vilhelm IV (Iso-Britannia)

Vilhelm IV (William Henry; 21. elokuuta 1765 – 20. kesäkuuta 1837) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas ja Hannoverin alueen kuningas vuosina 1830–1837. Hän oli viides Hannover-sukuinen hallitsija ja edellisen kuninkaan Yrjö IV:n nuorempi veli. Hän palveli nuoruudessaan laivastossa ja hänet tunnettiin myöhemmin lempinimellä merimieskuningas. Vilhelm IV:tä seurasi valtaistuimelle hänen veljentyttärensä Viktoria, ja hänen vaimonsa oli kuningatar Adelaide.Vilhelm IV:llä oli useita avioliiton ulkopuolisia lapsia. Konservatiivipoliitikko, entinen Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri David Cameron on hänen jälkeläisensä.

Ison-Britannian kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerit
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.