Toinen Mooseksen kirja

Toinen Mooseksen kirja (Exodus, m.kreik. Ἔξοδος, Eksodos, ”Lähtö”; hepr. ‏ואלה שמות‎, Ve-eleh šemoth, ”Nämä ovat nimet” tai vain שמות, Šemoth, ”Nimet”) on toinen viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki) eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran toinen kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin toinen kirja. Kirja sisältää sekä kertomuksia Mooseksen ajan tapahtumista että osan Mooseksen laista, erityisesti kymmenen käskyä.

Kirjassa kerrotaan, kuinka israelilaiset olivat orjina Egyptissä, kunnes he Mooseksen johdolla poistuivat maasta ja lähtivät vaeltamaan kohti luvattua maata. Kertomus jatkuu Neljännessä ja Viidennessä Mooseksen kirjassa sekä Joosuan kirjassa. Vaelluksen aikana kerrotaan Mooseksen kohdanneen Jumalan Siinain vuorella ja antaneen tämän johdosta kansalle lain. Kirjan loppuosa samoin kuin kolme viimeistä Mooseksen kirjaa sisältävätkin pääasiassa lain säännöksiä.

Toinen Mooseksen kirja
שְׁמוֹת‎
Tanak
Toora
Raamattu
Vanha testamentti
Mooses ja laintaulut. Rembrandt, 1659.

Mooses ja laintaulut. Rembrandt, 1659.
Synty
Kirjoittaja (perint.) Mooses
Kirjoituspaikka Egypti ja Kanaaninmaa[1]
Ajoitus n. 1445–1440 eaa.[1]
Teksti
Genre lakikirja
Alkukieli heprea
Lyhenne 2. Moos.
Lukuja 40
Jakeita 1213
Edeltävä:
< 1. Moos.
Seuraava:
3. Moos. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Historia

Toinen Mooseksen kirja kertoo israelilaisen kansan kokemuksista orjuudessa Egyptissä sekä heidän lähdöstään (exoduksesta) maasta kohti luvattua maata. Kirja yltää ajallisesti Joosefin kuolemasta ilmestysmajan pystyttämiseen erämaassa. Ajallisesti se kattaa 145 vuotta, olettaen, että lasketaan 430 vuotta (12:40) eteenpäin Abrahamille tehdyistä lupauksista (Gal. 3:17).

Egyptistä lähdön ajoituksesta kiistellään edelleen. Uskonnolliset oppineet suosivat varhaisempaa ajoitusta Amenhotep II:n aikana noin vuonna 1444 eaa. Maallisemmat oppineet uskovat exoduksen tapahtuneen noin vuonna 1290 eaa. Ramses II:n hallintokaudella. On myös esitetty teorioita, joiden mukaan kertomus israelilaisten Egyptistä lähdöstä viittaisi jo 1500-luvulla Ahmosen hallituskauden alussa tapahtuneeseen hyksojen karkotukseen.[2]

Perimätiedon ja suurimman osan uskonnollisista oppineista mukaan kirjan on kirjoittanut Mooses. Erään nykyaikaisen teorian mukaan kirja on koottu myöhemmin yhteen varhaisemmista lähteistä. Tämän teorian vastustajat ovat väittäneet, että kirjoittajalla oli suoraa tietämystä egyptiläisestä yhteiskunnasta ja että hän on kirjoittanut ylös yksityiskohtia, jotka osoittavat hänen olleen tapahtumien silminnäkijä, mutta todennäköisempää on, että hän on muulla tavoin tutustunut egyptiläiseen kulttuuriin.kenen mukaan? Egyptiläisestä historiasta puolestaan ei ole löydetty yhtään mainintaa kyseisestä vankien joukkopaosta eikä väitettä tukevaa arkeologista aineistoa ole koskaan löydetty.

Sisältö

Penteteuch
2 Moos. 20:1–5, British Library Oriental MS. 4,445, hepreaksi

Yhteenveto

Israelilaiset ja heidän pakonsa orjuudesta (1–14)

Edwin Long 002
Faaraon tytär löytää Mooseksen (Edwin Long, 1886).

Uusi faarao haluaa tuhota Egyptissä asuvat israelilaiset. Hän pakottaa heidät orjatyöhön, ja myöhemmin hän myös määrää, että kaikki israelilaisten vastasyntyneet pojat on surmattava ja heitettävä Niiliin. Faaraon tytär löytää leeviläiseen sukuun kuuluvan poikavauvan joesta. Hän antaa lapselle nimen Mooses ja adoptoi tämän. Mooses kasvaa egyptiläisenä, mutta alkaa lopulta tuntea sympatiaa omaa kärsivää kansaansa kohtaan. Hän surmaa erään egyptiläisen, joka löi israelilaista, ja joutuu pakenemaan Midianin maahan. Hänestä tulee Jethro-nimisen papin paimen, ja hän nai tämän tyttären, jonka nimi on Sippora (1–2).

Erään kerran kun Mooses on kaitsemassa lampaita Horebin vuorella, Jumala ilmestyy hänelle palavan pensaan hahmossa. Jumala määrää Mooseksen menemään faaraon eteen ja vaatimaan kansansa vapauttamista. Mooses on vastahakoinen, mutta Jumala taivuttelee hänet tehtävään lupaamalla kaiken tarvittavan avun. Hän myös nimittää Mooseksen veljen Aaronin hänen apulaisekseen. Mooses palaa Egyptiin (3–4).

Faarao ei ainoastaan vastaa kieltävästi Mooseksen vaatimuksiin, vaan koventaa näiden pakkotyötä. Mooses valittaa Jumalalle, joka uudistaa käskynsä vastaamalla, että aikoo näyttää kaiken voimansa ja vapauttaa Israelin. Mooseksen ja hänen perheensä sukuluettelo annetaan tässä vaiheessa, jotta se ei myöhemmin keskeyttäisi tai heikentäisi sen jälkeen tulevaa kertomusta (5–6).

Jumala lähettää Egyptiin kymmenen vitsausta:

  1. Niilin veden muuttaminen vereksi
  2. sammakot
  3. sääsket
  4. paarmat
  5. karjarutto
  6. märkäpaiseet
  7. rakeet ja tulenlieskat taivaalta
  8. heinäsirkat, jotka syövät kaiken kasvillisuuden
  9. kolmen päivän pimeys
  10. kaikkien egyptiläisperheiden esikoisten kuolema

Faarao ei välitä ensimmäisestä vitsauksesta, sillä hänen omat tietäjänsä pystyivät toistamaan sen. Toisen vitsauksen jälkeen hän alkaa jo anoa Moosesta ja antaa erilaisia lupauksia, mutta hän peruu sanansa, heti kun vitsaukset ovat menneet ohi (7–10).

Viimeisenä, kymmenentenä, vitsauksena Egyptin kaikki esikoiset kuolevat. Sen jälkeen faarao taipuu Jumalan tahtoon ja päästää israelilaiset lähtemään, jonka jälkeen tapahtuu alkuperäinen pääsiäinen. He lähtevät ensin Ramsekseen ja sitten Sukkotiin. Luku 12 päättyy yleisiin pääsiäistä koskeviin säädöksiin (11–12).

Matka erämaassa Siinainvuorelle (13–18)

Bacchiacca - Moses Striking the Rock
Mooses iskee vettä kivestä (Bacchiacca, n. 1540-1545).

Faaraon sydän kovettuu ja hän lähettää armeijansa israelilaisten perään. Israelilaiset etenevät itään jumalaisessa suojeluksessa, päivällä pilvenpatsaan ja yöllä tulenpatsaan ohjaamana. He saapuvat "Kaislameren" (Yam Suph, yleisesti käännetty Punaiseksimereksi) rantaan juuri kun egyptiläiset ovat saavuttamaisillaan heidät. Jumala antaa Moosekselle käskyn nostaa kätensä ja halkaista meri. Meri jakautuu kahtia, ja israelilaiset kulkevat sen poikki. Kun egyptiläiset yrittävät samaa, Mooses palauttaa meren paikoilleen, ja koko armeija hukkuu. Mooses ja hänen kansansa laulavat Jumalalle ylistyslaulun (13–14).

Israelilaiset jatkavat matkaa erämaassa. Sinin autiomaassa kansa alkaa valittaa ruoan puutetta. Jumala lähettää heille viiriäisiä ja päivittäisen annoksen mannaa taivaasta. Refidimissä kansa alkaa valittaa veden puutteesta. Mooses iskee Horebilla vettä kalliosta. Amalekilaiset tekevät yllätyshyökkäyksen israelilaisten kimppuun. Joosua johtaa israelilaisten armeijan voittoon, mutta Jumala määrää silti ikuisen sodan amalekilaisia vastaan (15–17). Midianilaisten pappi Jetro saapuu tapaamaan Moosesta ja kehottaa tätä nimittämään tuomarit. Tuomarit asetetaan (18).

Liitto ja lait (19–24)

Kolmannessa kuussa israelilaiset saapuvat Siinainvuorelle ja Jumala julistaa kansalle Mooseksen kautta, että he ovat Jumalan kansa, pappiskansa, koska hän on vapauttanut heidät orjuudesta kaikkivaltiudellaan. Israelilaiset hyväksyvät kutsun, ja Jumala ilmestyy Moosekselle vuoren huipulla ukkosessa ja salamoinnissa, savupilvessä ja trumpettien soidessa (19).

Tämän jälkeen Jumala antaa kansalle tiivistetyn moraalilain, kymmenen käskyä (20). Sitä seuraa yksityiskohtaisempi liiton laki, joka sisältää sekä rituaalilakeja että yhteiskunnallisia lakeja. Jumala lupaa kansalle Kaanaanmaan, jos he tottelevat häntä, mutta varoittaa kaanaalaisten kansojen pakanuudesta (21–23). Jumala kutsuu Mooseksen vuorelle vastaanottamaan kaksi kivitaulua, joihin laki on kirjoitettu, sekä lähempiä ohjeita (24).

Ohjeet telttamajasta, uhrialttarista ja rituaalivälineistöstä (25–31)

Seuraavissa luvuissa Mooses saa yksityiskohtaiset ohjeet telttamajan, uhrialttarin, pappien puvuston ja kaiken telttamajassa tarvittavan välineistön valmistamiseksi. Telttamaja tulee rakentaa Jumalan asumukseksi, jotta hän voi asua kansansa keskellä (25–28).

Ohjeiden mukaan tulee valmistaa:

  • liitonarkku eli liitonarkki, joka sisältää laintaulut
  • uhrileipäpöytä eli näkyleipäpöytä
  • seitsenhaarainen lamppu eli menorah sekä lamput öljyineen
  • telttamaja seinineen, verhoineen ja väliverhoineen
  • polttouhrialttari
  • esipiha pylväineen, poikkitankoineen ja verhoineen
  • suitsutusalttari, pyhä öljy ja suitsutusaineet
  • pronssiallas

Ohjeet annetaan myös pappien asujen valmistamiseksi (28):

Näitä ohjeita seuraavat yksityiskohdat rituaaleista pappien vihkimiseksi, mukaan lukien vaatteiden pukeminen, voitelu ja seitsemän päivän uhrit. Israelilaiset saavat myös määräyksen joka-aamuisesta ja -iltaisesta karitsan uhraamisesta (29).

Tämän jälkeen seuraa lisää ohjeita telttamajan kultaisen suitsutusalttarin, voiteluöljyn ja hajusteiden valmistamiseksi. Jumala nimittää Bezaleelin ja Aholiabin valmistamaan kaiken määrätyn.

Kultainen sonni ja lain uusiminen (32–34)

GoldCalf
Kultainen sonni (Nicolas Poussin)

Kun Mooses on ylhäällä vuorella, kansa tulee kärsimättömäksi ja määrää Aaronin valmistamaan heille kultaisen sonnin (vuoden 1933 käännöksessä: kultaisen vasikan), jota he palvovat iloisesti. Jumala kertoo Moosekselle, että kansa on syyllistynyt epäjumalanpalvontaan ja uhkaa hylätä Israelin. Kun Mooses näkee, mitä kansa on tehnyt, hän suuttuu ja rikkoo laintaulut. Mooses sulattaa sonnin, polttaa sen, sekoittaa sen veteen ja juottaa kansalle. Tuomittuaan kansan ja Aaronin Mooses pyytää Jumalalta armoa kansalle. Jumala suostuu (32–33). Mooses saa uudet laintaulut, johon Jumala kirjoittaa lait henkilökohtaisesti. Mooses palaa kansan luo. Kansa kuuntelee häntä kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa (34).

Telttamajan, uhrialttarin ja rituaalivälineistön valmistus (35–40)

Mooses kokoaa seurakunnan, määrää heille sapatin vieton ja pyytää lahjoituksia pyhäkön valmistamiseksi. Kansa osallistuu halulla, ja telttamaja ja kaikki määrätty välineistö valmistetaan Bezaleelin ja Aholiabin johdolla. Kaikki saadaan kokoon toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä (35–40). Jakso on enimmäkseen sanasta sanaan jäljennetty luvuista 25–31.

Lähteet

  1. a b Review of Every Book in the Bible Bible Overview. Daily Bible Online. Viitattu 12.12.2016.
  2. Biblical Archaeology: Evidence of the Exodus from Egypt Institute for Biblical & Scientific Studies.

Kirjallisuutta

Suomeksi

  • Peltola, Olavi: ”Toinen Mooseksen kirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X. Teoksen verkkoversio.

Englanniksi

  • Alter, Robert: The Five Books of Moses: A Translation with Commentary. W. W. Norton & Company, 2008. ISBN 0393070247.
  • Childs, Brevard S.: The Book of Exodus: A Critical, Theological Commentary. Old Testament library. Westminster John Knox Press, 2004. ISBN 0664229689.
  • Dozeman, Thomas B.: Exodus. Eerdmans critical commentary. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2009. ISBN 0802826172.
  • Fretheim, Terence E.: Exodus. Interpretation: a bible commentary for teaching and preaching. Westminster John Knox Press, 1991. ISBN 0664237347.
  • Martin, Glen & Anders, Max: Holman Old Testament Commentary - Exodus, Leviticus, Numbers. Holman Old Testament commentary 2. B & H Publishing Group, 2002. ISBN 1433674254.
  • Scharfstein, Sol: Torah and Commentary: The Five Books of Moses : Translation, Rabbinic and Contemporary Commentary. KTAV Publishing House, Inc., 2008. ISBN 1602800200.
  • Stuart, Douglas K.: Exodus. New American commentary 2. B & H Publishing Group, 2006. ISBN 0805401024.
  • Hamilton, Victor P.: Exodus: An Exegetical Commentary. Baker Academic, 2011. ISBN 0801031834.

Aiheesta muualla

Teksti

Muuta

  • Hirsch, Emil G. & Jacob, Benno & Driver, S. R.: Book of Exodus. Jewish Encyclopedia. 1906. (englanniksi)
  • Maas, Anthony: Pentateuch Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Ensimmäinen aikakirja

Ensimmäinen aikakirja (hepr. ‏דברי הימים א‎, Divre Hayyamim Alef, ”Päivien historia 1”; m.kreik. Παραλειπομένων A΄, Paraleipomenōn 1) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 13. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdestoista kirja yhdessä Toisen aikakirjan kanssa.

Esran kirja

Esran kirja (hepr. ‏ספר עזרא‎, Sefer Ezra) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 15. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kymmenes kirja yhdessä Nehemian kirjan kanssa.

Exodus

Exodus voi tarkoittaa ainakin seuraavia asioita:

exodus, Israelin kansan pako Egyptistä

Exodus, Raamatun Toinen Mooseksen kirja

exodus, juutalainen pakolaisuus eri maista

SS Exodus, kuuluisa juutalaispakolaisia 1947 kuljettanut laiva

Exodus, thrash metal -yhtye

Exodus, Bob Marleyn albumi

”Exodus”, levyllä oleva kappale

Exodus, Hikaru Utadan albumi

Exodus, Leon Urisin romaani

Exodus, Otto Premingerin ohjaama elokuva vuodelta 1960

Exodus, homoseksuaalien ”eheyttämistä” harjoittanut järjestö

Exodus, korealaisen EXO -yhtyeen kappale

Habakukin kirja

Habakukin kirja (hepr. ‏חבקוק‎, Chav'kuk) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 35. ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen seitsemästoista kirja.

Haggain kirja

Haggain kirja (hepr. ‏חגי‎, Chagi) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 37. ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen yhdeksästoista kirja.

Heinäsirkat

Heinäsirkat (Acrididae) on suorasiipisten hyönteisten heimo. Siihen kuuluu yli 10 000 lajia. Niille on tunnusomaista lyhyet, tanakat tuntosarvet ja kolmiosainen jalkarakenne. Monet lajit ovat vihreitä tai oljenkeltaisia. Tyypillisesti heinäsirkoilla on voimakkaat takajalat jotka sopivat loikkimiseen.Heinäsirkat ovat kasvinsyöjiä. Eräitä heinäsirkkalajeja kutsutaan kulkusirkoiksi. Niillä on tapana muodostaa ajoittain valtavia parvia, jotka vaeltavat ravinnon perässä aiheuttaen mittavia vahinkoja viljelyksille. Niiden aiheuttamista tuhoista kerrotaan Raamatussakin.

Kolmas Mooseksen kirja

Kolmas Mooseksen kirja (Leviticus, m.kreik. (το) Λευιτικόν (βιβλίον), (to) Leuitikon (biblion), ”Leeviläisten kirja”; hepr. ‏וַיִּקְרׇא‎, Vayikra, ”Ja Hän kutsui”) on kolmas viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki), eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran kolmas kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin kolmas kirja.

Luettelo Raamatun kirjoista

Raamatun kirjojen kaanon on erilainen juutalaisuudessa sekä katolisessa, ortodoksisessa ja protestanttisessa kristinuskossa. Ero koskee Vanhaa testamenttia eli heprealaista raamattua Tanakia. Sen kirjojen määrä ja järjestys on eri kirkoissa erilainen, johtuen sekä kirjojen erilaisesta ryhmittelystä että siitä, että katoliset ja ortodoksiset kirkot lukevat Vanhaan testamenttiin kuuluviksi myös niin kutsutut deuterokanoniset kirjat eli apokryfikirjat. Mukaan luettujen apokryfikirjojen määrä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa on myös erilainen.

Lisäksi kreikkalaisessa ortodoksisuudessa, itämaisessa ortodoksisuudessa ja katolisen kirkon itäisissä riituksissa kirjojen määrässä on pieniä eroja. Alla ortodoksiselle Vanhalle testamentille annettu kaanon on laajin mahdollinen, eli jos yksikin itäinen kirkko hyväksyy kirjan, se on myös annettu luettelossa. Kaikki katolisen kirkon hyväksymät kirjat ovat aina myös ortodoksisen kirkon hyväksymiä. Protestanttisuus hyväksyy varsinaiseen Vanhaan testamenttiin vain heprealaisen raamatun kirjat.

Juutalaisuus ei luonnollisestikaan tunnusta Uutta testamenttia. Juutalaisuuden osalta luettelo koskee vain heprealaista raamattua, joka on annettu vertailukohdaksi Vanhan testamentin versioille. Kristilliset kirkot ovat Uuden testamentin kaanonista yksimielisiä.

Manna

Manna on Toorassa, Šemoth-osan Bešalakh-viikkojaksossa, sekä vastaavasti Raamatussa toisessa Mooseksen kirjassa mainittu ruoka, jolla Jumala pitää Egyptistä pakoon lähteneet israelilaiset hengissä näiden vaeltaessa erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan. Mannasta kerrotaan toisen Mooseksen kirjan 16. luvussa.

»Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on?" He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. -- Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. -- Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille. » (Toinen Mooseksen kirja, 16:13–15, 31, 35)

Muualla Raamatussa todetaan, että manna satoi taivaasta.Manna mainitaan myös kolme kertaa Koraanissa, israelilaisten Egyptistä paosta, Mooseksen johdolla kertovassa kohdassa, sekä muissakin osissa (2:57, 7:160 ja 20:80). Koraanissa kerrotaan aavikko-tryffeleiden olleen osa mannaa.

On esitetty, että manna on voinut olla mannatamariskin (tai jonkin toisen kasvin) öisin tihkuvaa sokerieritettä, mannajäkälää tai kilpikirvojen mesikastetta.

Mannalla voidaan tarkoittaa myös Välimeren alueella kasvavan mannasaarnen ja sen lähisukulaisten kovettuvaa mahlaa, jossa on runsaasti mannitolia eli heksoosisokerista syntynyttä sokerialkoholia.lähde?

Nahumin kirja

Nahumin kirja (hepr. ‏נחום‎, Nachum) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 34. ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen kuudestoista kirja.

Nehemian kirja

Nehemian kirja (hepr. ‏ספר נחמיה‎, Sefer Nehemiah) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 16. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kymmenes kirja yhdessä Esran kirjan kanssa.

Neljäs Mooseksen kirja

Neljäs Mooseksen kirja (Numeri, m.kreik. Αριϑμοί, Arithmoi, ”Numerot”; hepr. ‏בְמִדְבַּר‎, Ba-midbar, ”Erämaassa”) on neljäs viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki), eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran neljäs kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin neljäs kirja. Nimi Numeri ja englantilainen nimi Book of Numbers johtuvat siitä, että kirjan alussa kerrotaan väestönlaskennasta ja luetellaan eri heimoihin kuuluneiden israelilaisten lukumäärät.

Punainenmeri

Punainenmeri on Afrikan ja Arabian niemimaan rajoittama pitkähkö ja kapea vesialue, joka kuuluu Intian valtamereen. Punaisenmeren länsipuolella olevat valtiot ovat pohjoisesta lukien Egypti, Sudan, Eritrea ja Djibouti sekä itäpuolella Egypti, Israel, Jordania, Saudi-Arabia ja Jemen. Pohjoisessa on strategisesti tärkeä Egyptin hallinnassa oleva Suezin kanava, josta on kulkuyhteys Välimerelle. Etelästä Punainenmeri on Bab el Mandebin salmen (suom. Kyynelten portti) kautta yhteydessä Adeninlahteen ja siitä edelleen Arabianmeren kautta Intian valtamereen.

Punaisenmeren nimi johtuu siellä havaittavasta Trichodesmium erythraeum -nimisestä levästä, joka "kukkiessaan" muuttuu punertavan ruskeaksi. Meren punaisuutta lisää auringonlaskun aikaan sen pinnasta heijastuvat punasävyiset vuoret sekä toisinaan punaisena hehkuva taivaanranta.

Punainenmeri on suolaisimpia ja lämpimimpiä kaikista merielämää sisältävistä vesistöistä. Suotuisista merivirroista ja runsaasta haihtumisesta johtuva meren korkea suolapitoisuus ovat luoneet erinomaiset edellytykset rikkaalle eläimistölle ja satumaisille koralliriutoille. Punaisessameressä on yli 1 100 erilaista kalalajia ja sieltä on tavattu yli 200 erilaista korallityyppiä.

Ruutin kirja

Ruutin kirja (hepr. ‏מגילת רות‎, Megilath Ruth) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kahdeksas ja juutalaisen Raamatun Tanakhin kolmannen pääosion Ketuvimin viides kirja.

Shmita

Shmita (hepr. ‏שְׁמִטָּה‎) on juutalaisuuden Tooran määräämä seitsemän vuoden välein toistuva sapattivuosi, jota nykyaikainen ortodoksijuutalaisuus seuraa. Shmitan tärkeimmät määräykset ovat että "Israelin maiden" pitää jäädä viljelemättä ja vuoden lopussa velat annetaan anteeksi. Shmita toistuu juutalaisessa kalenterissa vuosina: 1951 (5712), 1958 (5719), 1965 (5726), 1972 (5733), 1979 (5740), 1986 (5747), 1993 (5754), 2000 (5761) ja 2007 (5768).

Shmitan katsotaan perustuvan seuraaviin Tooran kohtiin:

Toinen Mooseksen kirja 23:10–11

Kolmas Mooseksen kirja 25:1–7

Viides Mooseksen kirja 15:1–6

Toinen aikakirja 36:20–21Juutalaisen lain mukaan kaikkien juutalaisten omistamalla maalla kasvatettujen vihannesten syöminen on kielletty shmita-vuoden aikana, joka alkaa roš hašana -päivästä (vuonna 2007 12. syyskuuta illalla).

Edah Hareditin rabbien mukaan ei-juutalaisten ei-juutalaisten omistamalla maalla kasvatetut vihannekset ovat kuitenkin sallittuja. Tämän vuoksi Israelissa on ajoittain salakuljetettu vihanneksia arabien kyliin ja väitetty että ne on kasvatettu arabien mailla. Aiemmin noin kolmannes Israelin vihanneksista on tuotu shmita-vuoden aikana Gazan kaistalta.

Toisena vaihtoehtona on käytetty maan myymistä ei-juutalaisille vuoden ajaksi, sopimuksella joka velvoittaa sen myynnin takaisin vuoden loputtua. Tämän heter mechira -käytännön hyväksyvät monet modernit ortodoksijuutalaiset, mutta harediortodoksit eivät.

Toinen aikakirja

Toinen aikakirja (hepr. ‏דברי הימים ב‎, Divre Hayyamim Bet, ”Päivien historia 2”; m.kreik. Παραλειπομένων Β΄, Paraleipomenōn 2) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 14. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdestoista kirja yhdessä Ensimmäisen aikakirjan kanssa.

Toinen kuninkaiden kirja

Toinen kuninkaiden kirja (hepr. ‏ספר מלכים ב‎, Sefer Melachim Bet) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kahdestoista ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen kuudes kirja. Ensimmäinen ja Toinen kuninkaiden kirja sisältävät selonteon muinaisen Israelin ja Juudan kuningaskuntien kuninkaiden teoista. Lisäksi niissä kerrotaan profeettojen Elian ja Elisan toiminnasta.

Ensimmäiseen ja Toiseen kuninkaiden kirjaan viitataan myös ”Kolmantena” ja ”Neljäntenä kuninkaiden kirjana” silloin, kun Ensimmäisestä ja Toisesta Samuelin kirjasta käytetään nimiä ”Ensimmäinen” ja ”Toinen kuninkaiden kirja”.

Toora

Toora (hepr. ‏תורה‎, Torah) on heprealaisen Raamatun eli Tanakin ensimmäinen osa. Toora käännetään usein sanalla laki, vaikka asianmukaisempi käännös on opetus. Juutalaisille toora on Tanakin keskeisin osa, joka luetaan synagogassa läpi joka vuosi. Toorasta käytetään myös kreikkalaisperäistä nimeä Pentateukki, joka tarkoittaa viisiosaista kirjaa. Kirjaksi sidottua Tooraa kutsutaan myös hepreankielisellä nimellä humaš.Toora sisältää Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa, joista muun muassa suomen­kielisessä käännöksessä käytetään nimitystä Mooseksen kirjat. Tätä nimeä niistä käytetään lähinnä protestanttisissa kirkko­kunnissa, sillä Martti Luther nimesi saksan­kielisessä raamatun­käännöksessään niiden keskeisimmän henkilön ja oletetun kirjoittajan, Mooseksen, mukaan. Kirjat sisältävät esityksen vanhimman osan maailman luomisesta Mooseksen kuolemaan. Lisäksi ne sisältävät juutalaisten uskonnollisen lain, Mooseksen lain.

Kirjoilla on myös kreikkalais-latinalaiset nimet:

Genesis (Gen.) "synty", (Ensimmäinen Mooseksen kirja)

Exodus (Ex.) "lähtö", (Toinen Mooseksen kirja)

Leviticus (Lev.) "leeviläinen", (Kolmas Mooseksen kirja)

Numeri (Num.) "luvut", (Neljäs Mooseksen kirja)

Deuteronomium (Deut.) "toinen laki", (Viides Mooseksen kirja)

Viides Mooseksen kirja

Viides Mooseksen kirja (Deuteronomium, m.kreik. Δευτερονόμιον, Deuteronomion, ”(Lain) toisto”; hepr. ‏דְבָרִים‎, Devarim, ”Sanat/Asiat”) on viimeinen viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki), eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran viimeinen kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin viides kirja. Suurimman osan sitä muodostaa Mooseksen pitämäksi esitetty pitkä puhe. Lain toiston lisäksi se toimii lain selityksenä.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.