Tina

Tina on hiiliryhmään kuuluva metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sn (lat. stannum). Jaksollisessa järjestelmässä tina on 50. alkuaine. Yhdisteissään tina esiintyy hapetusluvuilla +II ja +IV. Tinan CAS-numero on 7440-31-5.

Tina on hopeisen valkoinen metalli. Se on veteenliukenematon, pehmeää ja taottavaa. Tinalle tunnetaan kolme allotroppista muotoa. Tinaa käytetään usein lejeeringeissä, kuten pronssissa ja juotostinassa. Tinan käyttö tunnetaan jo usean tuhannen vuoden takaa. Tinalla ei ole todettu biologista merkitystä, mutta sen yhdisteet voivat olla myrkyllisiä.

Suurin osa tinavarannoista esiintyy niin sanotulla tinavyöhykkeellä Kaakkois-Aasiassa. Merkittävin tinamalmi on kassiteriitti eli tinakivi.

Uudenvuodentinanvalantaan” käytetty metalli ei oikeastaan ole tinaa, vaan suurimmaksi osaksi lyijyä.[5]

IndiumTinaAntimoni
Ge

Sn

Pb  
 
 
Sn-TableImage

Yleistä
Nimi Tina
Tunnus Sn
Järjestysluku 50
Luokka metalli
Lohko p-lohko
Ryhmä 14, hiiliryhmä
Jakso 5
Tiheys(valkoinen) 7,265
(harmaa) 5,769[1] · 103 kg/m3
Kovuus1,5[2] (Mohsin asteikko)
VäriHopeanhohtoinen harmaa
Löytövuosi (Esihistoriall.)
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)118,710[3]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)145[2] pm
Kovalenttisäde141[2] pm
Van der Waalsin säde217[2] pm
Orbitaalirakenne[Kr] 4d10 5s2 5p2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 18, 4
Hapetusluvut+II, +IV
KiderakenneTetragonaalinen (β-tina)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste505,08 K (231,93[2] °C)
Kiehumispiste2 875 K (2 602[2] °C)
Moolitilavuus- · 10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö(valkoinen) 296,1[1] kJ/mol
Sulamislämpö(valkoinen) 7,03[1] kJ/mol
Höyrynpaine5,78 x 10-21 Pa 505,21[4] K:ssa
Äänen nopeus2730[1] m/s K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus1,96[2] (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,227 (valkoinen) kJ/kg K
Sähkönjohtavuus9,1 x 106[2] S/m
Lämmönjohtavuus(300 K) 66,8[1] W/(m·K)
CAS-numero7440-31-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Ominaisuudet

Fysikaaliset ominaisuudet

Tina on hopeisen valkoinen metalli. Se on pehmeää ja taottavaa. Tinaa väännettäessä kuuluvaa ääntä sanotaan tinan itkemiseksi. Korkea ääni johtuu kiderakenteen hajoamisesta.[4][6]

Sn-Alpha-Beta
β-Tinaa vasemmalla ja α-tinaa oikealla

Tinalla on kolme allotrooppista muotoa. Normaalissa paineessa (1 bar) ja huoneenlämmössä (298 K) näistä pysyvin on β-Sn eli niin sanottu valkoinen tina, joka on hopeanvalkoinen, kiiltävä, sitkeä ja pehmeähkö metalli. Sillä on tetragoninen kiderakenne.[7]

Tinan toinen allotrooppinen muoto on α-Sn eli niin sanottu harmaa tina. Se on luonteeltaan epämetallinen, siinä atomit ovat sitoutuneet toisiinsa kovalenttisesti, ja se muodostaa pieniä oktaedrisia kiteitä, joilla on timantin kaltainen hilarakenne. Se on alle 13,2 °C:n (286 K) lämpötilassa pysyvä muoto. Tämän vuoksi alle 286 K:n lämpötilassa valkoinen tina muuttuu hitaasti harmaaksi tinaksi. Käytännössä muutos havaitaan kylmässä tinan pinnalle muodostuvina harmaina laikkuina ja esineen hitaana haurastumisena, mistä käytetään nimitystä tinarutto. Muutos β→α tarkoittaa kidehilan muutosta, jossa tinan koordinaatioluku eli kutakin atomia lähimpänä olevien atomien lukumäärä pienenee 6:sta 4:än. β-tina on tiheämpää (7,31 g/cm3) kuin α-tina (5,75 g/cm3), joten normaalista poiketen lämpötilan laskiessa tina muuttuu harvempaan rakenteeseen.[7][8]

Yli 61 °C:n lämpötilassa tina esiintyy γ-tinana eli rombisena tinana, jolla on rombinen kiderakenne. Se on β-tinan tavoin metallinen, mutta sillä on pienempi tiheys. Toisin kuin β-tina, γ-tina on haurasta eikä ole taottavaa.[7]

Kemialliset ominaisuudet

Tina ei reagoi veden tai ilman kanssa huonelämpötilassa eli sillä ei tavata korroosiota. Korkeissa lämpötiloissa se kuitenkin reagoi vesihöyryn ja hapen kanssa ja muodostaa tinaoksidia. Se ei myöskään reagoi voimakkaasti laimean suola- tai rikkihapon kanssa, mutta liukenee laimeaan typpihappoon. Väkeviin happoihin ja kuumiin emäsliuoksiin tina kuitenkin liukenee, ja emäsliuoksissa tina muodostaa hydroksostannaattikomplekseja.[9]

Yhdisteet

Kun tinadioksidia lämmitetään ilmakehässä muodostuu stannaatti-ioni (SnO32-). Tinadioksidi reagoi myös hydroksidi-ionin kanssa muodostaen stannaatti-ionin.[4]

2 SnO2 + O2 → 2 SnO32-
SnO2 + OH- SnO32- + H2O

Tina reagoi halogeenien kanssa muodostaen muun muassa tinakloridia ja -bromidia hapetusasteilla +II ja +IV. Tinalla on taipumus muodostaa halidiyhdisteissä ketjuja ja renkaita kasvattaakseen koordinaatiolukuaan, joten sen halidiyhdisteet voivat olla suhteellisen monimutkaisia. Tina voi myös luovuttaa vapaan elektroniparin vahvalle Lewis-hapolle. Tina muodostaa sekä hapetusasteella +II että +IV hydridin, mutta ne eivät ole stabiileja. Vain tinan organohydridiyhdisteet ovat stabiileja, kuten H(SnPh2)6H.[10]

Tinalla on kaksi oksidia SnO ja SnO2. SnO liukenee happojen vesiliuoksiin muodostaen hydroksidikompleksin. SnO2 taas ei liukene laimeisiin happoihin tai emäksiin, mutta vahvat emäkset saavat sen muodostamaan hydroksostannaatti-ionin. Samoin väkevät hapot reagoivat tinadioksidin kanssa.[11]

Tina muodostaa yhdisteitä myös rikin, seleenin ja telluurin kanssa. Tina muodostaa helposti sidoksia muiden metallien kanssa. Tinan organometalliyhdisteitä on tutkittu paljon. Niitä valmistetaan yleensä Grignardin reaktion, organoalumiiniyhdisteistä tai suoran synteesin kautta eli tinametallin ja alkyylihalogenidien reaktiolla, joista kahdella viimeisellä voidaan valmistaa vain alkyyliyhdisteitä. Suorassa synteesissä metallinen tina reagoi alkyylihalidin kanssa. Organotinayhdisteet kestäävät yleensä hyvin vettä ja hapettumista, mutta osa niistä on myrkyllisiä.[12]

Myrkyllisyys ja biologinen merkitys

Monet tinayhdisteet ovat myrkyllisiä erityisesti hengitettynä. Tinan organoyhdisteet rikastuvat helposti luonnossa maaperään ja sedimenttiin. Myös ruuassa voi olla pieniä määriä tinaa, mutta pitoisuudet ovat hyvin pieniä eivätkä muodosta terveysriskiä.[9][13]

Jos altistuu suurelle määrälle epäorgaanisia tinayhdisteitä, oireina voivat olla vatsakivut, anemia sekä maksa- ja munuaisongelmat. Organoyhdisteet aiheuttavat silmien ja ihon ärtymistä sekä hengitysvaikeuksia. Todella suuret määrät aiheuttavat neurologisia oireita. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto on määrittänyt, että työilmassa ei saa olla organotinayhdisteitä yli 0,1 mg/m3 ja epäorgaanisia yhdisteitä yli 2 mg/m3.[13] Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö laivojen pohjamaaleissa on kielletty Euroopan Unionissa vuonna 2008.[14] Jopa eurosetelien ympäristöturvallisuutta on tutkittu ympäristövaikutuksiltaan pahimmaksi arvioidun organotinayhdisteen tributyylitinan osalta ja sen käyttöä on päätetty rajoittaa.[15]

Tinalla alkuaineena ei ole todettu mitään rakenteellista eikä funktionaalista biologista merkitystä ihmiselle eikä muillekaan eliöille.[13]

Isotoopit

Tinalla on 10 luonnollisesti esiintyvää isotooppia. Yleisimmät pysyvät isotoopit on 116Sn, 118Sn ja 120Sn. Tinan radioaktiivisille isotoopeille ei ole löydetty merkittävää käyttökohdetta.[6][9]

Historia

Tinayhdisteet ja -lejeeringit on tunnettu jo tuhansia vuosia, ja siihen on viittauksia sekä Raamatussa että Rigvedassa. Tinaa on löydetty huomattavia määriä pronssikauden esineistä. Nimen tina alkuperä ei ole tiedossa, mutta jotkut uskovat sen tulevan etruskilaisen mytologian pääjumalan Tinian nimestä. Keskiajalla tina tunnettiin nimellä stannum, joka on latinaa. Tästä myös juontaa lyhenne Sn.[9][17]

Esiintyminen ja eristys

4447M-cassiterite
Kassiteritti on tinan tärkein lähde.

Tina on suhteellisen harvinainen alkuaine Maan maaperässä, ja sen massapitoisuuden Maan kuoressa arvellaan olevan 1–2 ppm. Turpeessa pitoisuus voi kuitenkin olla satakertainen tähän verrattuna. Tärkein tinamineraali on kassiteriitti, joka on tinadioksidia. Ammoin suurin osa tinasta haettiin Britteinsaarilta, mutta nykyään suurimmat tinan tuottajat ovat Kiina, Indonesia, Peru, Brasilia ja Bolivia. Vuosittain tinaa louhitaan noin 140 000 tonnia, kun kokonaisvarannot ovat noin 4 miljoonaa tonnia. Suurin osa maapallon tinavarannoista sijaitsee niin sanotulla tinavyöhykkeellä, joka kulkee Kiinan, Thaimaan, Myanmarin, Malesian ja Indonesian alueella.[9][18]

Metallista tinaa voidaan eristää kassiteriitista kuumentamalla sitä hiilen läsnä ollessa, jolloin hiili poistaa mineraalissa olevan hapen. Reaktio on tunnettu jo tuhansia vuosia. Jos tinamineraali sisältää rautaa, voidaan se poistaa lämmittämällä tinamineraalia hapen kanssa, jolloin rauta muodostaa rautaoksidia, joka voidaan poistaa. Kilo puhdasta tinaa maksaa likimain 18 euroa.[6][9]

Käyttö

RomanBritBronzeBowl
Pronssi on tunnettu tinan lejeerinki, jota on käytetty tuhansia vuosia.

Tinaa käytetään yleensä lejeerinkinä eli sekoitettuna muihin metalleihin. Tällaisenaan tinaa käytetään muun muassa juotostinana, jolloin toisena metallina on lyijyä. Juotostina on tinan suurin käyttökohde. Pronssi on tinan ja kuparin muodostama lejeerinki, jota käytetään muun muassa johdoissa, jousissa, hanoissa, sähkölaitteissa ja koriste-esineissä. Tinaa käytetään myös valkometallissa yhdessä arseenin, kadmiumin ja lyijyn kanssa. Valkometallia käytetään teollisuudessa isoissa laakereissa.[9]

Vaikka monet tinayhdisteet ovatkin myrkyllisiä, on tina sellaisenaan käytännössä myrkytöntä. Entisinä aikoina sitä käytettiinkin paljon kuparista valmistettujen keittoastioiden tinaamiseen. Kun alumiinia ei vielä tunnettu eikä rautaa vielä kyetty emaloimaan, valmistettiin nimittäin kattilat yleensä kuparista. Kun kupari kuitenkin, varsinkin korkeissa lämpötiloissa, reagoi helposti eräiden orgaanisten yhdisteiden kanssa muodostaen myrkyllisiä yhdisteitä, joissa se esiintyy Cu2+-ioneina, oli keittoastiat sisäpinnalta päällystettävä ohuella tinakerroksella myrkytysten välttämiseksi.[19]

Merkittävä tinan käyttökohde on tinapaperi. Tinapaperissa on hyvin ohut tinalevy, jolla voidaan suojata elintarvikkeita hapelta. Alumiinifoliot ovat korvanneet tinapaperit, koska ovat halvempia tuottaa. Tinapäällysteitä käytetään edelleen kuitenkin erityisesti raudan ja teräksen suojaamiseen. Muun muassa monet säilyketölkit tehtiin päällystämällä terästä tinalla. Nykyään tinakerros lakataan, jolloin ruokaan liukenee vähemmän tinaa. Vain hedelmäsäilykkeissä lakkapinnoitusta ei ole, sillä tina säilyttää hedelmien värin. Uudenvuoden tina ei sen sijaan ole tinaa, vaan suurimmaksi osaksi lyijyä.[9][18]

Tinayhdisteillä on erilaisia käyttökohteita. Tinakloridia käytetään muun muassa muovi- ja tekstiiliteollisuudessa, ruuan lisäaineena sekä liimautumisen estoaineena öljyissä. Tinaoksidia käytetään lasi-, keramiikka-, kosmetiikka- ja tekstiiliteollisuudessa sekä kiillotusaineena. Tinakromaattia käytetään väriaineena posliiniesineissä. Tinafluoridia voidaan käyttää hammastahnoissa ehkäisemään reikiintymistä.[9]

Lähteet

  • N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements. 2. painos. Oxford: Elsevier Ltd, 1997. ISBN 978-0-7506-3365-9. (englanniksi)

Viitteet

  1. a b c d e Tin (Sn) americanelements.com. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Technical data for the element Tin periodictable.com. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  3. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  4. a b c Tin 3rd1000.com. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  5. Lyijyä ja leimahduksia? Hyvä tietää tinasta ja sen vaihtoehdoista Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) 30.12.2014.
  6. a b c Tin chemicool.com. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  7. a b c Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: Kemia. Otava, 1988. ISBN 951-1-10136-6.
  8. Catherine E. Housecroft, Alan G. Sharpe: Inorganic Chemistry, 2nd ed. Pearson Education Limited, 2005. ISBN 0130-39913-2. (englanniksi)
  9. a b c d e f g h i Tin, Chemical Element chemistryexplained.com. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  10. Greenwood & Earnshaw s. 373–381
  11. Greenwood & Earnshaw s. 383–387
  12. Greenwood & Earnshaw s. 389–392, 399–403
  13. a b c Toxicological profile for tin and tin compounds (pdf) Elokuu 2005. U.S. Department of health and human services. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  14. Orgaaniset tinayhdisteet 30.9.2010. Evira. Viitattu 27.7.2013.
  15. Eurosetelien ympäristövaikutukset Euroopan keskuspankki. Viitattu 27.7.2013.
  16. Sn Isotopes ie.lbl.gov. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  17. Greenwood & Earnshaw s. 367
  18. a b Marko Hamilo: Uudenvuoden tina on melkein puhdasta lyijyä 15. elokuuta 2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 22.7.2013.
  19. Eero Laaksovirta: Keskikoulun kemia, s. 92. Otava, 1972.

Aiheesta muualla

18. toukokuuta

18. toukokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 138. päivä (139. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 227 päivää.

Alppihiihdon maailmancup

Alppihiihdon maailmancup on kansainvälisen hiihtoliitto FIS:n järjestämä alppihiihdon kovatasoisin kansainvälinen sarjamuotoinen kilpailu.

Maailmancupissa miehet ja naiset kilpailevat nykyään kuudessa sarjassa: pujottelu, suurpujottelu, supersuurpujottelu, syöksylasku, alppiyhdistetty ja cupin kokonaiskilpailu. Ensimmäisen kerran maailmancupista kilpailtiin talvella 1966–1967. Supersuurpujottelu eli super-G on ollut mukana kaudesta 1985–1986 lähtien.

Alppihiihdon maailmancup 2011–2012

Alppihiihdon maailmancup 2011–2012 oli historian 46. alppihiihdon maailmancup -kausi. Kausi alkoi Itävallan Söldenissä 22. lokakuuta 2011 ja päättyi Itävallan Schladmingissa 18. maaliskuuta 2012. Miehillä oli yhteensä 45 osakilpailua ja naisilla 40. Kauden aikana oli tarkoitus laskea kaksi pujottelun kaupunkikilpailua, toinen Münchenissä ja toinen Moskovassa, mutta Münchenin kilpailu jouduttiin perumaan lämpimään sään vuoksi. Lisäksi kalenterissa oli Schladmingissa järjestettävä joukkuekilpailu.

Alppihiihdon maailmancup 2012–2013

Alppihiihdon maailmancup 2012–2013 oli historian 47. alppihiihdon maailmancup -kausi. Kausi alkoi Itävallan Söldenissä 27. lokakuuta 2012 ja päättyi Sveitsin Lenzerheidessa 17. maaliskuuta 2013. Miehillä oli yhteensä 36 osakilpailua ja naisilla 37. Kauden aikana laskettiin kaksi pujottelun kaupunkikilpailua, toinen Münchenissä ja toinen Moskovassa. Lisäksi kalenterissa oli Lenzerheidessa järjestetty joukkuekilpailu.

Alppihiihdon maailmancup 2013–2014

Alppihiihdon maailmancup 2013–2014 oli historian 48. alppihiihdon maailmancup -kausi. Kausi alkoi Itävallan Söldenissä 26. lokakuuta 2013 ja päättyi Sveitsin Lenzerheidessa 16. maaliskuuta 2014. Miehillä oli 34 osakilpailua ja naisilla 32 osakilpailua 19 eri paikassa. Kauden aikana oli tarkoitus laskea yksi pujottelun kaupunkikilpailu, Münchenissä, mutta se peruttiin. Lisäksi kalenterissa oli Innsbruckissa ja Lenzerheidessa järjestetyt joukkuekilpailut.

Alppihiihdon maailmancup 2014–2015

Alppihiihdon maailmancup 2014–2015 oli historian 49. alppihiihdon maailmancup -kausi. Kausi alkoi Itävallan Söldenissä 25. lokakuuta 2014 ja päättyi Ranskan Méribelissä 22. maaliskuuta 2015. Miehillä oli 37 osakilpailua 19 eri paikassa ja naisilla 32 osakilpailua 15 eri paikassa. Kauden aikana oli tarkoitus laskea yksi pujottelun kaupunkikilpailu, Münchenissä, mutta se peruttiin. Lisäksi kalenterissa oli Méribelissä järjestetty joukkuekilpailu.

Alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailut 2013

Alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailut 2013 järjestettiin Itävallan Schladmingissa 4. – 17. helmikuuta 2013. Viimeksi Schladmingissa käytiin MM-kilpailut vuonna 1982.

Jani Hölli

Jani Kristian Hölli (syntymäpaikka Turku) on suomalainen kosketinsoittaja ja lauluntekijä. Hän asuu tällä hetkellä Tampereella. Hölli on soittanut lukuisissa yhtyeissä, kuten Snakegod, Soulrelic, Villieläin, Hannu Savo & Kamiina, Technical Justice ja LeeWings ja Jessica Wolff, sekä keikkaillut monien Suomen huippuartistien kanssa, muun muassa Pate Mustajärvi, Olli Lindholm, Pelle Miljoona, Muska Babitzin, Virve Rosti, Timo Kotipelto, Jarkko Ahola, Anssi Kela, Laura Voutilainen, Tommi Läntinen, Ressu Redford, Jussi Rainio ja Sani.

Hölli aloitti pianon soiton opinnot 9-vuotiaana Kummelista tunnetun Timo Kahilaisen opissa Kangasalla ja kävi Sibelius-Akatemian Hittitehdas-biisintekokurssin vuonna 2010. Hölli vaikuttaa tällä hetkellä yhtyeessä Waltari. Hän soitti myös vuosina 2011-2014 Dingossa.

Jani Höllin kirjoittamista kappaleista toistaiseksi suurin hitti on espanjalaispoppari Abraham Mateon Girlfriend (2013).

Myös seuraavat kappaleet kuuluvat Höllin tuotantoon:

Dead King - Kalle Löfström, 2009

Ready to Fall - Agnes Pihlava, 2009

Mä Jään / Illallinen / Saisit Haudatun Kuun - Eini, 2011

Turn It Over - Pandora, 2011

Puhdasta Ilmaa - Terhi Matikainen, 2012

Villi Pohjola - Jussi Aaltonen, 2012

Erase You - DCX, 2012

Mä Tein Oikein - Saija Varjus, 2013

Tähtisade - Mervi Koponen, 2013

Elämään Sait Mut Uudelleen - Mari Varjovirta, 2014

Lautta - Kilpi, 2014

Screams - Tina Cousins, 2014

Out Of My Head - Tina Cousins, 2014

Gimme All Your Love - Zaena Morisho, 2014

Sinun verran kevyemmän – Yö, 2016

Juottaminen

Juottamisella tarkoitetaan metallien liittämistä toisiinsa käyttäen liitoksessa metallia tai metalliseosta, jonka sulamispiste on alhaisempi kuin liitettävien materiaalien. Suosittuja juotosaineita ovat muun muassa sinkki ja tina. Menetelmää, jossa myös liitettävät aineet sulavat kutsutaan hitsaamiseksi.

Pehmeä- tai pehmytjuottamisessa juotteen sulamislämpötila on alle 450 °C erotuksena kovajuotosta, jossa juote sulaa yli 450 °C:n lämpötilassa. Kovajuottoa (engl. brazing) käytetään muun muassa putkitöissä mitä nimitetään myös kapillaarijuotoksi.

Liechtenstein olympialaisissa

Liechtenstein on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1936 lähtien. Se on saavuttanut yhteensä kymmenen mitalia, kaikki alppihiihdossa. Liechtenstein on ainoa maa, joka on saanut mitaleita talviolympialaisista, mutta ei kesäolympialaisista.Liechtensteinin ainoa olympiavoittaja on Hanni Wenzel, joka saavutti Lake Placidissa 1980 kultaa pujottelussa ja suurpujottelussa sekä hopeaa syöksylaskussa. Edellisissä olympialaisissa Innsbruckissa 1976 hän oli saanut pronssia pujottelussa. Hänen veljensä Andreas Wenzel sai suurpujottelussa hopeaa Lake Placidissa 1980 ja pronssia Sarajevossa 1984. Willy Frommelt sai pronssia pujottelussa Innsbruckissa 1976, samoin veljensä Paul Frommelt Calgaryssa 1988. Ursula Konzett saavutti pujottelupronssia Sarajevossa 1984 ja Tina Weirather pronssia supersuurpujottelussa Pyeongchangissa 2018.Liechtenstein on olympiahistorian menestynein maa asukaslukuun suhteutettuna.

Liechtenstein talviolympialaisissa 2014

Liechtenstein osallistui Sotšin talviolympialaisiin 2014. Liechtensteiniä edusti neljä urheilijaa kahdessa eri urheilumuodossa. Avajaisissa joukkueen lipunkantajana toimi alppihiihtäjä Tina Weirather.

Liechtenstein talviolympialaisissa 2018

Liechtenstein osallistui Pyeongchangin talviolympialaisiin 2018. Maata edusti kolme urheilijaa kahdessa urheilumuodossa. Joukkueen lippua avajaisissa kantoi alppihiihtäjä Marco Pfiffner.Tina Weirather sijoittui naisten supersuurpujottelussa kolmanneksi ja sai pronssia. Se oli Liechtensteinin ensimmäinen olympiamitali 30 vuoteen.

Saturday Night Live

Saturday Night Live (SNL) on yhdysvaltalainen viihdeohjelma, joka sai ensiesityksensä NBC-televisiokanavalla vuonna 1975. Ohjelmassa näyttelijät esittävät erilaisia sketsejä puolentoista tunnin ajan suorassa lähetyksessä. SNL on toiminut ponnahduslautana monille näyttelijöille ja koomikoille, kuten Eddie Murphylle, Tina Feylle ja Kristen Wiigille.

Ohjelma lähetetään lauantai-iltaisin suorana New Yorkista. Jokaisessa jaksossa esiintyy viikoittain vaihtuva julkkisjuontaja, joka näyttelee myös ohjelman sketseissä, sekä musiikkivieras, joka esittää yleensä kaksi kappalettaan lähetyksen aikana.

Saturday Night Live on yksi pisimpään esitetyistä televisiosarjoista Yhdysvalloissa. Sarjaa on tehty yli 40 tuotantokautta ja 800 jaksoa. Se on ollut ennätykselliset 183 kertaa ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi, ja se on voittanut palkinnon 42 kertaa (vuoteen 2015 mennessä).

Slovenia olympialaisissa

Slovenia on osallistunut olympialaisiin itsenäisenä valtiona vuodesta 1992 lähtien, jolloin maa osallistui Albertvillen talviolympialaisiin ja Barcelonan kesäolympialaisiin. Ennen maan itsenäistymistä slovenialaisurheilijat kilpailivat Itävallan joukkueessa vuonna 1912, jolloin Slovenia oli osa Itävalta-Unkaria. Tämän jälkeen maa oli osa Jugoslaviaa ja slovenialaiset urheilivat Jugoslavian joukkueessa.Slovenian menestyksekkäimmät urheilumuodot mitalimäärällä mitattuna ovat kesäolympialaisissa judo, yleisurheilu ja soutu, talviolympialaisissa alppihiihto. Ensimmäiset olympiavoittonsa maa saavutti Sydneyn 2000 kesäolympialaisista. Slovenian menestynein olympiaurheilija on alppihiihtäjä Tina Maze, joka Sotšin 2014 talviolympialaisissa voitti kaksi kultaa ja saavutti neljä vuotta aikaisemmin Vancouverissa kaksi hopeaa. Ennen maan itsenäistymistä menestyksekkäimmät slovenialaisurheilijat olympialaisissa olivat voimistelijat Leon Štukelj ja Miroslav Cerar.

Sulamispiste

Sulamispiste (lyhenne sp.) on jokaiselle aineelle ominainen lämpötila, jossa kyseinen aine muuttuu kiinteästä olomuodosta nestemäiseen olomuotoon. Käänteinen reaktio, muutos nestemäisestä olomuodosta kiinteään tapahtuu jähmettymispisteessä. Veden sulamispiste on noin 0 °C paineesta riippuen.

Korkein tunnettu sulamispiste normaalipaineessa on grafiitilla, noin 3 675 °C.

Tina Fey

Elizabeth Stamatina ”Tina” Fey (s. 18. toukokuuta 1970, Pennsylvania, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen koomikko, käsikirjoittaja, näyttelijä ja tuottaja. Hänet tunnetaan muun muassa televisiosarjastaan 30 Rock, jota hän käsikirjoitti, tuotti ja jossa hän näyttelee pääosaa. Hänet tunnetaan myös Saturday Night Liven kirjoittajana. Fey on palkittu muun muassa kahdeksalla Emmyllä, kahdella Golden Globella, neljällä SAG-palkinnolla, neljällä Writers Guild of America -palkinnolla.

Tina Maze

Tina Maze (s. 2. toukokuuta 1983 Slovenj Gradec, Slovenian ST) on slovenialainen alppihiihtäjä. Hän on kaksinkertainen olympiavoittaja, nelinkertainen maailmanmestari ja maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja.

Maze oli olympialaisten suurpujottelussa kahdestoista sekä Salt Lake Cityssä 2002 että Torinossa 2006. Vancouverissa 2010 hän sai hopeaa supersuurpujottelussa ja suurpujottelussa sekä sijoittui alppiyhdistetyssä viidenneksi ja pujottelussa yhdeksänneksi. Sotšissa 2014 Maze voitti kultaa syöksylaskussa samalla ajalla Dominique Gisinin kanssa ja suurpujottelussa 0,07 sekunnin erolla Anna Fenningeriin sekä sijoittui superalppiyhdistetyssä neljänneksi, supersuurpujottelussa viidenneksi ja pujottelussa kahdeksanneksi.

MM-kilpailuissa Maze on ollut St. Moritzissa 2003 suurpujottelussa viides, Santa Caterinassa 2005 supersuurpujottelussa kuudes ja alppiyhdistetyssä kymmenes sekä Åressa 2007 supersuurpujottelussa neljästoista. Val d'Isère'ssä 2009 hän saavutti suurpujottelussa hopeaa 0,09 sekuntia Kathrin Hölzlille hävinneenä. Lisäksi hän oli supersuurpujottelussa viides ja syöksylaskussa neljästoista. Garmisch-Partenkirchenin MM-kilpailuissa 2011 hän voitti suurpujottelun maailmanmestaruuden 0,09 sekunnin erolla Federica Brignoneen. Lisäksi Maze sai hopeaa superalppiyhdistetyssä, sijoittui viidenneksi sekä syöksylaskussa että pujottelussa ja 11:nneksi supersuurpujottelussa. Schladmingin MM-kilpailuissa 2013 Maze voitti kultaa supersuurpujottelussa 0,38 sekunnin erolla Lara Gutiin, saavutti hopeaa suurpujottelussa ja superalppiyhdistetyssä sekä oli viides pujottelussa ja seitsemäs syöksylaskussa. Vailin / Beaver Creekin MM-kilpailuissa 2015 Maze voitti syöksylaskun ja alppiyhdistetyn, saavutti hopeaa supersuurpujottelussa sekä oli viides suurpujottelussa ja kahdeksas pujottelussa.

Maze voitti maailmancupin kokonaiskilpailun kaudella 2012–2013. Hän voitti samalla kaudella myös suurpujottelun, supersuurpujottelun ja alppiyhdistetyn maailmancupit. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän on sijoittunut toiseksi kausilla 2011–2012 ja 2014–2015 sekä kolmanneksi kaudella 2010–2011. Hän on voittanut neljätoista maailmancupin osakilpailua suurpujottelussa, neljä syöksylaskussa, kolme superalppiyhdistetyssä ja pujottelussa sekä yhden supersuurpujottelussa. Hänen ensimmäinen voittonsa Söldenissä lokakuussa 2002 oli historiallinen, sillä hän jakoi voiton Nicole Hospin ja Andrine Flemmenin kanssa. Parin vaisun vuoden jälkeen Maze voitti 2. helmikuuta 2008 ensimmäisenä slovenialaisnaisena syöksylaskun maailmancupin osakilpailun. Kolmen parhaan joukkoon Maze on sijoittunut suurpujottelussa 28, pujottelussa 17, supersuurpujottelussa 17, syöksylaskussa 11, superalppiyhdistetyssä kuusi ja paripujottelussa kaksi kertaa.

Lokakuussa 2016 Maze ilmoitti lopettavansa uransa, toivoen kuitenkin osallistuvansa tammikuussa 2017 Mariborin kotikilpailuun. Hän toimii jatkossa Eurosportin kommentaattorina.

Tina Mäkelä

Tina Elise Mäkelä (o.s. Pitkänen, s. 30. kesäkuuta 1955 Lahti) on suomalainen poliitikko. Koulutukseltaan Mäkelä on diakonissa, terveydenhoitaja ja terveystieteiden maisteri.

Tina Turner

Tina Turner (alun perin Anna Mae Bullock, virallisesti Tina Turner-Bullock, s. 26. marraskuuta 1939 Nutbush, Tennessee) on yhdysvaltalaissyntyinen sveitsiläinen rocklaulaja. Turner tunnetaan voimakkaasta soul-äänestään ja energisistä lavaesiintymisistään. Turner on saanut kymmenen Grammy-palkintoa. Häntä on kutsuttu "Rock and rollin kuningattareksi".

Turnerin levyjä on myyty noin 200 miljoonaa kappaletta. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan Turner on myynyt enemmän konserttilippuja kuin kukaan toinen sooloartisti koko musiikin historiassa.Turner asuu Sveitsin Küsnachtissa Zürichinjärven rannalla, ja hänellä on ollut Sveitsin kansalaisuus vuodesta 2013 eikä hän ole enää Yhdysvaltain kansalainen.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.