Tapulikaupunki

Tapulikaupunki (ruots. stapelstad) oli aikoinaan Ruotsin lakien mukaan kaupunki, jolla oli oikeus käydä ulkomaankauppaa. Ruotsin valtakunnan kaupungit jaettiin 1600-luvun alkupuolella tapuli­kaupunkeihin ja maakaupunkeihin. Tapulikaupungit jaettiin edelleen ensimmäisen ja toisen luokan tapulikaupunkeihin. Sekä ensimmäisen että toisen luokan tapuli­kaupunkien porvareilla oli oikeus aktiiviseen ulko­maan­kauppaan, toisin sanoen purjehtia ulko­maiden satamiin, mutta vain ensimmäisen luokan tapuli­kaupungeilla oli oikeus myös passiiviseen ulkomaan­kauppaan eli ulko­maiset kauppa­laivat saivat tulla niiden satamiin. Maa­kaupungeilla taas ei ollut lainkaan oikeutta ulko­maan­kauppaan.[1]

Ruotsissa tapulikaupunkeja oli useita, muun muassa Tukholma, mutta Suomessa ensimmäisen luokan tapuli­kaupunkeja olivat vuoden 1614 kauppa- ja purjehdus­säännön mukaan vain Turku ja Viipuri, ja niiden lisäksi Helsinki ja Porvoo olivat toisen luokan tapuli­kaupunkeja.[1] Vuonna 1617 Helsinki ja Porvoo saivat kuitenkin määrä­ajaksi oikeuden myös passiiviseen ulko­maan­kauppaan. Määräaikaa jatkettiin useita kertoja. Kun Helsinki vuonna 1640 siirrettiin Vantaan­joen suulta Viron­niemelle, se sai samalla pysyvästi ensimmäisen luokan tapuli­kaupungin oikeudet, kun taas Porvoo menetti tapuli­kaupungin asemansa kokonaan.[1]

Muiden kaupunkien ulkomaan vienti ja tuonti kulki täysin tapulikaupunkien kautta. Hamina sai tapulioikeudet vuonna 1723,[2] mutta koska Hamina luovutettiin Venäjälle Turun rauhassa 1743, siirrettiin Haminan tapulioikeudet Loviisalle.[3] Vuosina 1765–1766 Suomi sai neljä uutta tapulikaupunkia: Kokkola,[4] Oulu,[5] Pori ja Vaasa. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla ulkomaankauppa alkoi vapautua ja tapulioikeuksia jaettiin useimmille rannikkokaupungeille kuten myös harvinaisen pienikokoiselle Kaskisten kaupungille sekä joillekin sisämaan kaupungeille. Ero tapuli- ja maakaupunkien välillä poistettiin lopullisesti vuonna 1879.[6]

Katso myös

Lähteet

  1. a b c Eino S. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, s. 34–35. Otava, 1972. ISBN 951-1-03606-8.
  2. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 135, art. Hamina. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 305, art. Loviisa. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  4. Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1893, art. Kokkola. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
  5. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 371, art. Oulu. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  6. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 521, art. Tapulikaupunki. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Eteläinen suurpiiri

Eteläinen suurpiiri (ruots. Södra stordistriktet) on Helsingin kaupungin eteläisten kaupunginosien muodostama suuralue. Siihen kuuluu Töölönlahden ja Pitkänsillan etelä- ja länsipuolella oleva osa kantakaupunkia sekä Lauttasaari. Suurpiiri jakautuu Vironniemen, Kampinmalmin, Taka-Töölön, Ullanlinnan ja Lauttasaaren peruspiireihin.

Muun muassa Helsingin ydinkeskusta ja Suomenlinna kuuluvat eteläiseen suurpiiriin.

Hermanninranta

Hermanninranta (ruots. Hermanstadsstranden) on Helsingin piirijaossa Vallilan peruspiirin osa-alue, josta kapea kaistale alueen pohjoisosasta kuuluu Hermannin kaupunginosaan ja eteläosa eli valtaosa alueesta Sörnäisten kaupunginosaan. Hermanninrannan osa-alue muodostettiin vuoden 2013 alussa.Hermanninrannan osa-alueen pinta ala on 28 hehtaaria. Siellä on 110 työpaikkaa (31.12.2013), mutta ei asukkaita (1.1.2015).

Itäinen suurpiiri

Itäinen suurpiiri on Helsingin kaupungin itäisten kaupunginosien muodostama suuralue, joka jakautuu Vartiokylän, Myllypuron, Mellunkylän sekä Vuosaaren peruspiireihin.Alueen tärkein aluekeskus on Vartiokylään kuuluva Itäkeskus, jossa sijaitsevat muun muassa kauppakeskukset Itis ja Easton Helsinki. Muita tärkeitä aluekeskuksia ovat Vuosaari ja Kontula. Itäiseen peruspiiriin liikennöi Helsingin metro, joka on alueen tärkeimpiä liikenneyhteyksiä.

Koillinen suurpiiri

Koillinen suurpiiri (ruots. Nordöstra stordistriktet) on Helsingin kaupungin koillisten kaupunginosien suuralue. Se kattaa viisi kaupungin suunnittelun, hallinnon ja palvelutuotannon peruspiiriä: Latokartanon, Pukinmäen, Malmin, Suutarilan, Puistolan ja Jakomäen.

Suurpiirin länsirajana on Vantaanjoki, itä­rajana Vanhankaupun­gin­lahdelta Kivikkoon johtava viher­alue. Pohjoisessa peruspiiri rajoittuu Vantaaseen, ja raja kulkee osan matkastaan Keravan­jokea pitkin. Suur­piirin kautta kulkevat päärata ja Lahdenväylä sekä Kehä I ja Kehä III. Nykyisen suur­piirin alue liitettiin Helsinkiin suuressa alue­liitoksessa vuonna 1946. Sitä ennen se oli kuulunut Helsingin maalaiskuntaan.

Suur­piirin aluetta nimitetään toisinaan myös Matapupu-alueeksi. Nimi on muodostettu akronyyminä nimistä Malmi, Tapanila, Pukinmäki ja Puistola, ja alueella on aikoinaan ilmestynyt myös Matapupu-niminen paikallislehti.

Mustikkamaa–Korkeasaari

Mustikkamaa-Korkeasaari (ruots. Blåbärslandet-Högholmen) on Helsingin 19. kaupunginosa virallisen aluejaon mukaan. Se käsittää Mustikkamaan ja Korkeasaaren saaret sekä muutamia pienempiä saaria. Mustikkamaa on virkistysalueena, ja siellä on neljä tennis-, kaksi koripallo- ja yksi jalkapallokenttä. Korkeasaaressa on eläintarha. Asukkaita kaupunginosassa on 19 (1. tammikuuta 2009).

Pohjoinen suurpiiri

Pohjoinen suurpiiri (ruots. Norra stordistriktet) on yksi Helsingin seitsemästä suurpiiristä. Pohjoista suurpiiriä kutsutaan myös Pohjois-Helsingiksi.

Pohjoinen suurpiiri jakautuu viiteen peruspiiriin, jotka ovat Maunula, Länsi-Pakila, Tuomarinkylä, Oulunkylä ja Itä-Pakila.

Puistola

Puistola (ruots. Parkstad) on Suurmetsän kaupunginosaan kuuluva osa-alue Koillis-Helsingissä, pääradan varrella Tikkurilasta noin kaksi kilometriä etelään ja Malmilta noin kuusi kilometriä pohjoiseen. Puistolaan luettiin aikaisemmin myös pääradan länsipuolella oleva peltoalue, mutta rakentamisensa jälkeen se nimettiin Tapulikaupungiksi ja luokiteltiin kuuluvaksi Suutarilan kaupunginosaan. Piirijaossa Puistolan osa-alue ja Tapulikaupunki yhdessä muodostavat Puistolan peruspiirin.

Puistolan ja Tapulikaupungin välillä sijaitsee Puistolan rautatieasema. Asema on pääradan varren tärkeä joukkoliikennepiste vaihtoyhteyksien ja asukasmäärän takia.

Useiden muiden Koillis-Helsingin kaupunginosien tavoin myös Puistolan asukasluku on pienenemässä.

Puroniitty

Puroniitty (ruots. Bäckängen) on Helsingin Ultunan kaupunginosaan kuuluva osa-alue. Se on Helsingin itäisin ja samalla pohjoisin osa ja kuuluu Östersundomin suurpiiriin ja peruspiiriin. Ennen vuotta 2009 Puroniitty kuului Sipooseen.

Puroniityssä asui 220 henkeä vuodenvaihteessa 2008/2009 . Puroniityssä on pientaloalueita, mutta suurin osa alueesta on rakentamatonta.

Siltamäki

Siltamäki (ruots. Brobacka) on Suutarilan peruspiirin osa-alue Koillis-Helsingissä, Keravanjoen rannalla, Vantaan rajalla.

Sen lähialueita ovat Helsingin puolella Töyrynummi ja Tapulikaupunki sekä Vantaan puolella Tammisto ja Helsingin pitäjän kirkonkylä.

Suutarila

Suutarila (ruots. Skomakarböle) on Helsingin 40. kaupunginosa, joka sijaitsee Koillis-Helsingissä Keravanjoen varressa. Kiinteistöjaotuksen mukaiseen kaupunginosaan kuuluvat osa-alueina Siltamäki (noin 6 400 asukasta), Tapulikaupunki (8 500 as.) ja Töyrynummi (4 700 as.). Yhteensä alueella on noin 19 700 asukasta ja 3 300 työpaikkaa.

Suutarila tarkoittaa myös kaupungin peruspiiriä, johon kuuluvat ainoastaan Siltamäki ja Töyrynummi. Peruspiirin asukasluku vuoden 2008 alussa oli 11 151 ja työpaikkojen määrä 1 930 (31.12.2005).Suutarilan kaupunginosan naapurialueita Helsingissä ovat Tapaninkylä ja Suurmetsä, ja Vantaan puolella Tikkurila pohjoisessa ja Tammisto sekä Veromies lännessä.

Suutarila eli Skomakarböle kuuluu Tikkurilan ohella Helsingin pitäjän keskusseudun keskiaikaisiin kyläkuntiin. Kylän nimi ei näytä olleen alkuaikoina täysin vakiintunut; asiakirjoissa esiintyvät vaihdellen Skommarböleby (vuosina 1540–1543), Bölleby (1544), Bölet (1545) ja Skomarby (1552). Suomenkielisenä käännösnimenä on 1900-luvun alussa tullut käyttöön Suutarinkylä, ja vuonna 1959 kaupunginosan nimeksi vahvistettiin Suutarila.Isonjaon päättyessä vuonna 1769 kylässä oli neljä taloa. Talojen maista ositettiin asuntotontteja 1900-luvun alusta lähtien. Alue liitettiin Helsingin kaupunkiin vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa, jolloin se oli luonteeltaan vielä varsin maaseutumaista. Kaupunginosaan vahvistettiin väliaikainen rakennuskaava ja ensimmäiset kadunnimet vuonna 1952. Suutarilan lopullinen kaavoitus alkoi 1960-luvulla. Suutarinkylän vanhojen talonpoikaistalojen nimet on säilytetty kadunnimissä Halvarilanpolku (Halvars), Hannukselantie ja -polku (Hannusas), Penttiläntie ja -polku (Bengts) ja Pikkaraistie (Kortmans).

Tapanila

Tapanila (ruots. Mosabacka) on vanha huvila-alue ja Malmin peruspiiriin kuuluva osa-alue Koillis-Helsingissä pääradan varrella. Yhdessä Tapaninvainion kanssa se muodostaa Tapaninkylän kaupunginosan.

Tapanilan alueen naapureina ovat lounaassa Ylä-Malmi ja lännessä Tapaninvainio; näihin molempiin rajalinjana toimii Kotinummentie. Pohjoisessa Tapanilankaaren (tie) toisella puolella sijaitsevat Tapulikaupunki ja Puistola. Idässä Malminkaari (tie) määrittää rajan Malmin lentokentän suuntaan. Radan eteläpuolella naapurina on Ala-Malmi.

Tapanilan länsiosa on pientalovaltainen. Radan itäpuolella on kerrostaloalue, joka on pääosin rakennettu 1970- ja 1980-luvuilla lukuun ottamatta 2003–2005 rakennettua Fallkullan aluetta.

Tapanilassa toimii vuonna 1908 perustettu työväenyhdistys, jonka omistuksessa on vuonna 1924 valmistunut, nykyisin suojeltu työväentalo.

Tapaninkylä

Tapaninkylä (ruots. Staffansby) on Vantaanjoen itä- ja Malmin pohjoispuolella sijaitseva Helsingin 39. kaupunginosa, joka on etupäässä pienkerros-, omakoti- ja rivitaloaluetta. Se jakautuu kahteen osa-alueeseen, jotka ovat Tapaninvainio (noin 8000 asukasta) ja Tapanila (5600 as.). Helsingin peruspiirijaossa se ei muodosta omaa peruspiiriään vaan kuuluu Malmin peruspiiriin.

Tapulikaupunki (Helsinki)

Tapulikaupunki (ruots. Stapelstaden) on Puistolan peruspiiriin kuuluva osa-alue Koillis-Helsingissä.

Tapulikaupunki sijaitsee pääradan länsipuolella ja kuuluu pääosin Suutarilan kaupunginosaan. Radan itäpuolella on Puistola, joka kuuluu Suurmetsän kaupunginosaan. Etelässä Tapanilankaari erottaa Tapulikaupungin Tapanilasta. Lännessä sijaitsee Siltamäen alue. Keravanjoki toimii luonnollisena rajana pohjoisessa Vantaan Tikkurilan suuntaan.

Kaupunginosajako ei täysin vastaa osa-aluejakoa: etelässä osa Tapulikaupungista Tapanilankaaren varrella kuuluu Tapaninkylän kaupunginosaan.tarvitaan parempi lähdeTapulikaupungin osa-alueella asuu noin 8 600 asukasta (2005), työpaikkoja alueella on noin 1 400 (2004). Tapulikaupungissa on kerros-, rivi- ja omakotitaloja. Tapulikaupungin lähin aluekeskus Helsingin puolella on Malmi, mutta asukkaat käyttävät aktiivisesti myös Tikkurilan palvelutarjontaa.

Tattariharju

Tattariharju (ruots. Tattaråsen) on Malmin peruspiiriin kuuluva, runsaasti työpaikkoja tarjoava osa-alue Koillis-Helsingissä.

Tämä työpaikka-alue sijaitsee Kehä I:n pohjoispuolella, Lahdenväylästä länteen ja Tattarinharjuntiestä itään.

Alueella asui vain 6 henkeä (1.1.2005); työpaikan Tattariharju tarjoaa n. 1350 henkilölle.

Töyrynummi

Töyrynummi (ruots. Lidamalmen) on Suutarilan peruspiiriin ja samannimisen kaupunginosaan kuuluva osa-alue Koillis-Helsingissä. Siellä asuu noin 3 500 henkeä.

Alueen naapurustossa sijaitsevat lisäksi Vantaan Tammiston kaupunginosa lännessä Keravanjoen länsipuolella, Tapaninvainio etelässä Tapaninkyläntien toisella puolella ja Tapulikaupunki idässä.

Töyrynummi oli ennen nimeltään Pohjankylä, ruotsiksi Norrby; vielä 1950-luvulla nimi oli käytössä. Tähän kylään oli tullut asutusta jo 1400-luvun loppupuolella. Pohjankylä kuului ennen Tapaninkylän kaupunginosaan ja Tapanilaan.

Töyrynummen osa-alue muodostettiin 1984 liittämällä yhteen Tapaninvainion, Siltamäen ja Ala-Tikkurilan osia. Vuonna 1986 Töyrynummi sai nykyisen nimensä, jolloin paikka nimettiin Lida Malmin mukaan.

Töyrynummella sijaitsee mm. kolme päiväkotia, Töyrynummen ala-asteen koulu ja Suutarilan yläasteen koulu.

Töyrynummea palvelevat mm. bussit 61, 79, 554, 611.

Ultuna

Ultuna on Helsingin 59. kaupunginosa. Se käsittää Porvoonväylän pohjoispuolella olevan osan Sipoosta Helsinkiin vuoden 2009 alussa liitetystä Östersundomin peruspiiristä. Ultuna on Helsingin pohjoisin kaunpunginosa.

Ultuna jakautuu kahteen osa-alueeseen, jotka ovat Landbo ja Puroniitty.

Kaupunginosa sai nimensä kaupunginhallituksen 8. joulukuuta 2008 tekemällä päätöksellä alueen keskivaiheilla sijaitsevan tilan mukaan. Nimen sille on antanut Uppsalan maatalouskorkeakoulussa opiskellut Nils Gustaf Borgström palattuaan Suomeen vuonna 1941. Nimi johtuu samannimisestä Uppsalan kaupunginosasta, jossa mainittu korkeakoulu sijaitsee.

Veräjämäki

Veräjämäki (ruots. Grindbacka) on vajaan 3000 asukkaan rivitalo- ja omakotivaltainen osa-alue Helsingin 28. kaupunginosassa eli Oulunkylässä Pohjois-Helsingissä.

Alue rajoittuu lännessä päärataan, pohjoisessa Oulunkylästä Herttoniemeen johtavaan vanhaan satamarataan, idässä Vantaanjokeen ja etelässä Koskelan kaupunginosaan.

Veräjämäessä on Vantaanjoen rannalla Pikkukosken uimala. Pikkukosken pohjoispuolinen, auringonotto- ja piknik-paikkana suosittu jyrkkäreunainen kallio tunnetaan nimellä Pirunkallio.

Veräjämäen pohjoispuolella on uusi Veräjälaakson asuntoalue. Sen ja Vantaanjoen välissä on Oulunkylän siirtolapuutarha.

Vesala (Helsinki)

Vesala (ruots. Ärvings) on Mellunkylään kuuluva noin 7 000 asukkaan osa-alue itäisessä Helsingissä, Kontulan kupeessa. Alueen asuntokanta sisältää lähinnä pohjoisessa ja lännessä pientaloja 1950-luvulta, ja etelässä kerrostaloja 1980-luvulta. Alueen pientaloaluetta on viime vuosina täydennysrakennettu 1990-luvulta alkaen.

Vesalaa palvelevat Kontulan ja Mellunmäen metroasemat sekä useat Helsingin sisäiset bussilinjat.

Vesalassa on palveluista muun muassa päiväkoteja, nuorisotalo ja ravintoloita.

Ylä-Malmi

Ylä-Malmi (ruots. Övre Malm) on Malmin peruspiiriin kuuluva osa-alue Koillis-Helsingissä, pääradan ja Malmin rautatieaseman länsipuolella.

Ylä-Malmilla asuu noin 6 600 henkeä (2013) ja työpaikkoja siellä on 4050 (31.12.2003).

Alueella sijaitsee useita päiväkoteja, Malmin ala-asteen koulu, Soinisen koulu ja Malmin yläaste. Lisäksi Ylä-Malmilla sijaitsee Malmin peruspiirin alueen terveysasemana toimiva Malmin sairaala (Talvelantie 6) ja suuren Malmin evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkko.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.