Suomenselkä

Suomenselkä on Sisä-Suomessa sijaitseva vedenjakajaseutu. Se erottaa Perämereen laskevien Pohjanmaan jokien valuma-alueet Järvi-Suomen vesistöjen valuma-alueista lounas-koillis-suuntaisesti. Suomenselkä on myös yksi Suomen maisemamaakunnista.[1]

Suomenselkä ei ole maantieteellisesti selkeästi rajattu, mutta melko yhtenäinen. Siihen luokitellaan kuuluvaksi Pohjanlahteen laskevien jokien ja Järvi-Suomen väliin jäävä alue, joka ulottuu siis teoriassa Jalasjärven ja Parkanon seudulta Oulujärven rantamaisemiin ja Maanselän länsireunaan asti. Salamajärven kansallispuisto luokitellaan virallisestiselvennä kuuluvaksi Suomenselän alueeseen. Maanselkä on täten siis Suomenselän itäinen jatke, joka ulottuu Kuhmoon ja Nurmekseen asti. Suomenselkä erottaa Kymijoen vesistön Saarijärven reitin Pohjanmaan rannikkovesistöstä ja muodostaa lounas-koillissuuntaisesti jatkuvan alueen.

Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien rajat Pirkanmaata ja Keski-Suomea vastaan kulkevat pääosin juuri Suomenselällä.

Suomenselkää luonnehditaan usein karuksi ja laakeaksi alueeksi. Maaston suhteelliset korkeuserot jäävät yleensä alle 20 metriin. Metsämaat Suomenselän alueella ovat pääosin karuja puolukkatyypin männikkökankaita. Alueelle on tyypillistä myös soiden huomattava runsaus. Täten Suomenselällä on paljon lakka- ja karpalosoita. Alueen vallitseva maalaji on moreeni. Suomenselkää on myös nimitetty "Lapin sormeksi" runsaslumisten talvien ja ympäröiviä alueita heikompien kasvien menestysmahdollisuuksien vuoksi. Suomenselkää pitkin keskiboreaalinen metsäkasvillisuusvyöhyke, joka Itä-Suomessa alkaa vasta Kainuun rajoilla ja Pohjois-Karjalassa, ulottuu eteläisimmillään Satakunnan maakunnan pohjoisosiin[2]. Suomenselkä tarjoaa eläinlajeille vaellusreitin idästä eteläiseen Suomeen ja rajoittuu idässä Maanselkään.

Salamajärvi national park 2
Salamajärven kansallispuistoa keskisellä Suomenselällä.

Alueen kunnat

Suomenselkä on keskimäärin muuta maata harvempaan asutettua seutua, ja paikkakunnista suurin osa on rakenteeltaan maatalousvaltaisia. Myös turismi ja kaupankäynti on osassa kunnista merkittävää. Joissain kunnissa on pienteollisuutta ja teollisuusyhtiöitä, ja Pohjois-Pohjanmaan laajat turvesuot ovat mahdollistaneet turvevoimateollisuuden.

Seuraavat kunnat kuuluvat epävirallisesti Suomenselän alueeseen maastollisesti ainakin osittain kartastojen ja aineistojen perusteella.lähde tarkemmin? Suomenselkä käsittää alueita kaikkiaan Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Keski-Pohjanmaan sekä Pohjois-Pohjanmaan maakunnista. Kaupunkinimitystä käyttävät kunnat on lihavoitu. Kuntia on 30.

Liikenne

  • Suomenselän liikenne rakentuu melko lailla sitä halkovan Kantatie 58:n varaan, joka halkaisee sen pohjois-etelä-suuntaisesti. Tie alkaa Kangasalta ja kulkee Keuruun, Karstulan ja Haapajärven kautta Kärsämäelle. Kyseinen tie on Suomen kantateistä pisin, ja on kaikkiaan 385 kilometriä pitkä. Sitä kutsutaankin epävirallisesti Suomenselkätieksi. Tie on pääosin hyvässä kunnossa ja koostuu useasta eri tiejaksosta.

Suomenselän merkittävät valtatiet

Suomenselän merkittävät kantatiet

Kantatie 75:tä voidaan pitää taas yhtenä Maanselän merkittävänä liikenneväylänä, joka toimii 77-tien jatkeena Siilinjärveltä itään päin. 77 on osa Sinistä tietä.

Nähtävyydet

Kantatie 66:n varrella on erittäin hyvin alueen monimuotoisesta luonnosta kertovat Torisevan rotkojärvet. Alueen suoluonnosta esimerkkinä mainittakoon Salamajärven kansallispuisto, joka sijaitsee Perhon, Kinnulan ja Kivijärven kunnissa. Alueen luonto tarjoaa paljon nähtävää ja joissain Suomenselän kunnissa on paljon myös kulttuurinähtävyyksiä kuten Haapamäen höyryveturipuisto Keuruulla. Lisäksi Suomen suurimmaksi mainittu Tuurin kyläkauppa Töysässä sijaitsee läntisellä Suomenselällä.

Ravine lake Yläinen-Toriseva

Torisevan rotkojärvet Virroilla

Veljekset Keskinen, ruokapuoti

Tuurin kyläkauppa Töysän Tuurissa

Pihlajavesi-eramaakirkko-1

Pihlajaveden erämaakirkko Keuruulla

Haapamäen asema

Haapamäen rautatieasema Keuruulla

Petajavesi Old Church

Petäjäveden vanha kirkko

Alajärvi Church Alajärven kirkko

Alajärven kirkko

Lappajärvi

Lappajärveä

Pääjärvi2

Maisema Karstulan Pääjärvelle

Pihtipudas Church

Pihtiputaan puukirkko keskustassa

Vaskikello Pyhäjärvi

Pyhäjärven Vaskikello nelostien varressa

Pyhasalmi mine old tower and surroundings

Pyhäsalmen kaivos Pyhäjärven Ruotasissa

Olkkola Church 20100830

Olkkolan kyläkirkko Haapajärvellä

Paanukirkko

Kärsämäen Paanukirkko

Haapaveden turvevoimala wikipediaan

Maailman suurin turvevoimala Haapavedellä

Uljuantekoallas

Uljuan tekoallas Siikalatvan Pulkkilassa

Suomenselkä käsitteenä

Suomenselkä on vakiintunut melko hyvin Suomen maantieteelliseen nimistöön, ja se on omaksuttu melko laajasti. Yleisesti puhutaan Suomenselän seudusta, ja Suomenselällä kunnat ovat ottaneet sen nimistöönsä kuvaamaan maantieteellistä sijaintiaan. Erityisesti Ähtärin ja Alajärven seudulla sekä Perhon ja Kinnulan seudulla on käytetty nimeä aktiivisesti. Lisäksi Virroilla ilmestyy sanomalehti nimeltään Suomenselän Sanomat ja on olemassa Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ja nimeä on laajalti käytetty kunta- ja koulutusyhtymien yhdysnimenä.

Lähteet

  1. Maisemamaakunnat Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 2.1..2011.
  2. Hotanen, Juha-Pekka, Hannu Nousiainen, Raisa Mäkipää, Anrtti Reinikainen & Tiina Tonteri: Metsätyypit. Opas kasvupaikkojen luokitteluun, s. 27. Helsinki: Metsäntutkimuslaitos, 2013. ISBN 978-952-5694-22-2.
Kannonkoski

Kannonkoski on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa, ja joka on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialuetta. Kannonkosken evankelis-luterilainen kappeliseurakunta puolestaan on osa Lapuan hiippakuntaa. Kunnassa asuu noin 1 400 asukasta. Kannonkosken rajanaapureita ovat Karstula, Kivijärvi, Saarijärvi, Viitasaari ja Äänekoski. Sotien jälkeen 1940-luvulla Neuvostoliitolle luovutetun Sortavalan maalaiskunnan asukkaita eli evakoita sijoitettiin muun muassa Kannonkoskelle. Suurimmillaan Kannonkosken väkiluku oli 1950-luvun ja 1960-luvun vaihteessa, ollen tuolloin lähemmäs 4 000. Kannonkoski on suosittu mökkikunta – kesäasuntoja on lähemmäs 1 000. Kesäasukkaiden ansiosta kunnan väkiluku moninkertaistuu loma-aikoihin. Rantaviivaa kunnalla on yli 400 kilometriä.

Kannonkosken asioita maailmalle kertovat maakuntalehti Keskisuomalaisen lisäksi paikallislehdet Saarijärven Sampo-lehti ja Saarijärveläinen, Karstulan Viiden Kunnan Sanomat, Viitasaaren Seutu sekä kuntatiedote Kannonkoskinen.

Saarijärven-Viitasaaren seutukunnan yhdistymissuunnitelmat alkoivat vuonna 2009.

Keski-Suomen maakunta

Keski-Suomi (ruots. Mellersta Finland) on yksi Suomen 19 maakunnasta. Se on asukasluvultaan Suomen viidenneksi suurin maakunta. Maakuntakeskus ja ylivoimaisesti suurin kaupunki on Jyväskylä. Muita kaupunkeja ovat Jämsä, Keuruu, Saarijärvi, Viitasaari ja Äänekoski. Alueen maakunnallisena yhteiselimenä toimii Keski-Suomen liitto.

Keski-Suomen lääni, jonka alue oli miltei sama kuin maakunnan, oli olemassa vuosina 1960–1997. Läänin pääkaupunki oli Jyväskylä. Vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen maakunta kuului Länsi-Suomen lääniin, kunnes Suomen läänit lakkautettiin. Eduskuntavaaleissa Keski-Suomi muodostaa oman vaalipiirinsä. Maakuntalauluna on Keski-Suomen kotiseutulaulu.

Keski-Suomea ympäröivät Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa lännessä, Keski-Pohjanmaa luoteessa, Pohjois-Pohjanmaa pohjoisessa, Pohjois-Savo ja Etelä-Savo idässä ja Päijät-Häme etelässä. Maakunnan pinta-ala 2017-01-01 1. tammikuuta 2017 oli 19 948,61 km², josta maa-alueita on 16 703,02 km² ja sisävesiä 3 245,59 km² Maakunnan väkiluku 2019-5-31 31. toukokuuta 2019 oli 274 812 henkeä.Keski-Suomi kuuluu asukaslukuaan hitaasti kasvattaviin maakuntiin, mutta kasvu perustuu lähes pelkästään Jyväskylän seudun asemaan merkittävänä kasvukeskuksena ja useimmat maakunnan kunnat pienenevät väkiluvultaan. Jyväskylän seudun ulkopuolella väkiluku kasvaa vain Äänekoskella ja Laukaassa.

Maanselkä (vedenjakaja)

Maanselkä on eri vesistöalueita erottava korkeahko vedenjakaja-alue. Tavallisimmin Maanselällä tarkoitetaan Pohjois-Suomen kautta kulkevaa vedenjakajaa, joka erottaa toisistaan Itämereen ja Jäämereen laskevat vesistöt. Tämä Maanselkä jatkuu Suomessa myös Kuusamon ja Kainuun alueella, jossa se erottaa Jäämeren lahteen, Vienanmereen laskevat vesistöt Oulujoen ja Pielisen valuma-alueeseen kuuluvista vesistöistä.

Koillis-Suomessa nimitystä maanselkä käytetään myös vedenjakajista yleensä. Niinpä maanseläksi voidaan kutsua myös esimerkiksi Vuoksen ja Oulujoen vesistöt erottavaa maanselkää Kainuun ja Pohjois-Karjalan välillä. Siellä on myös samanniminen Maanselän kylä. Pielisen ja Pohjois-Savon vesistöjä erottava pohjois-eteläsuuntainen vedenjakaja-alue on myös maanselkä.

Metsäpeura

Metsäpeura eli suomenpeura eli petra (Rangifer tarandus fennicus) on suurikokoinen ja havumetsissä elämiseen sopeutunut peuran (Rangifer tarandus) alalaji, jota tavataan vain Suomessa ja Luoteis-Venäjällä. Metsäpeura oli kivikaudelta lähtien suomalaisen erä- ja pyyntikulttuurin tärkeimpiä saaliseläimiä, mikä johti sen häviämiseen nykyisen Suomen alueelta 1800-luvun lopulla. Kanta säilyi vain Vienan Karjalassa, josta metsäpeurat alkoivat levitä takaisin Suomen puolelle Kainuuseen 1940–1950-luvuilla. Myöhemmin niitä takaisinistutettiin myös Suomenselälle. Metsäpeura luokitellaan Suomessa nykyisin silmälläpidettäväksi, eikä sitä pidetä enää uhanalaisena. Venäjällä kannan säilymistä sen sijaan uhkaavat salametsästys ja risteytyminen porojen kanssa.

Osuuskauppa KPO

Osuuskauppa KPO (ruots. Handelslaget KPO) on vuonna 1906 perustettu Suomen ensimmäinen alueosuuskauppa. Sen vuosimyynti oli 750 miljoonaa euroa vuonna 2015 , ja se on siten S-ryhmän suurimpia alueosuuskauppoja. KPO toimii Kokkolan, Vaasan, Pietarsaaren ja Ylivieskan talousalueilla ja harjoittaa marketkaupan lisäksi polttoneste-, matkailu- ja ravitsemis- sekä autokauppaa. KPO työllisti suoraan noin 1 700 henkilöä palvelualalla ja osti yli 2 400 pohjalaisen yrityksen tuotteita ja palveluita yhteensä yli 100 miljoonalla eurolla vuonna 2015 .Osuuskauppa KPO:n omistavat osuuskunnan jäsenet. Osuuskunnalla KPO:lla on yli 110 000 jäsentä, joille maksettiin yhteensä noin 25 milj. euroa Bonusta, maksutapaetua ja osuusmaksun korkoa vuonna 2015.Vuoteen 1997 asti KPO oli nimeltään Keski-Pohjanmaan Osuuskauppa. Vuonna 1991 siihen oli liitetty vaasalainen Osuuskauppa Waasko Handelslag ja vuonna 1992 Osuuskauppa Lokki ja haapaveteläinen Osuuskauppa Jokiseutu. Osuuskauppa Lokki syntyi vuonna 1984 Kalajokilaakson alueosuuskaupaksi liittämällä yhteen Kalajoen, Nivalan, Oulaisten ja Ylivieskan osuuskaupat sekä haapajärveläinen Osuuskauppa Suomenselkä. Vuoden 2007 alussa KPO:hon yhdistettiin Malax Handelslag ja vuotta myöhemmin Kvevlax Andelshandel. Suomen viimeinen Bonusjärjestelmään kuulunut paikallisosuuskauppa, Lappajärven Osuuskauppa, liittyi osaksi KPO:ta vuoden 2018 alussa.

Parkano

Parkano on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 6 473 ihmistä, ja sen pinta-ala on 909,67 km2, josta 56,74 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 7,59 asukasta/km2.

Parkanon naapurikuntia ovat Ikaalinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Kurikka ja Ylöjärvi.

Parkano sijaitsee Pirkanmaan, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien rajalla, valtateiden 3 ja 23 risteyksessä sekä Tampere–Seinäjoki-radan varrella. Kaupungin keskustasta seitsemän kilometrin päässä sijaitsee Parkanon rautatieasema. Suurin osa Parkanon kaupoista ja marketeista on siirtynyt Kolmoskeskuksen alueelle valtatie 3:n varrelle. Kaupungintalo, terveyskeskus, apteekki, pankit, matkahuolto, kirjasto, kirkko ja hautausmaa sijaitsevat Parkanon vanhassa keskustassa Parkanontien varrella. Parkano on tunnettu kone-, metalli- ja puuteollisuudesta, Parkanon paronista, kulttuuri- luonto- ja urheilutapahtumistaan. Kaupunkikuvaa hallitsee teräksinen vesitorni, joka on maalattu männyn väreihin. Kaupungin läpi virtaava Viinikanjoki on merkittävä virkistyskalastuskohde.

Suomen aluemuutokset

Suomen rajamuutokset tarkoittavat sellaisia valtiollisten rajojen muutoksia, jotka ovat historian aikana tapahtuneet nykyisen Suomen alueella. Ruotsin vallan ajasta puhuttaessa Suomen rajamuutokset ovat tosiasiassa Ruotsin valtakunnan itä- ja koillisrajojen muutoksia, koska Suomea ei vielä tuolloin ollut olemassa. Suomen suuriruhtinaskunnan aikaiset rajamuutokset liittyvät Venäjän keisarikunnan ulkoisten ja sisäisten rajojen muutoksiin.

Rajamuutoksissa ei huomioida vuokra-alueita (ns. väliaikaisia aluemuutoksia) eli Hankoa (1940–1944), Porkkalaa (1944–1956) eikä Saimaan kanavan Venäjän puoleista osaa (vuodesta 1963) kuten ei myöskään määräaikaisia rajankäyntejä.

Suomen maisemamaakunnat

Suomen maisemamaakunnat on valtakunnallinen aluejako, jonka Suomen ympäristöministeriön asettama maisema-aluetyöryhmä laati vuonna 1993 työvälineeksi arvokkaiden maisema-alueiden etsimiseksi ja arvottamiseksi.

Suomi on jaettu kymmeneen maisemamaakuntaan, joista osa jakautuu edelleen seutuihin. Jako maisemamaakuntiin ilmentää maakuntien ja seutujen luonnonpiirteiden ja kulttuurimaiseman välisiä eroja.

Maisemamaakunta ja -seutujakoa apuna käyttäen ja niihin nähden edustavuuteen pyrkien valtioneuvosto on nimennyt Suomesta 158 valtakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta.

Vedenjakaja

Vedenjakaja on maantieteessä kahden tai useamman valuma-alueen välinen maaston raja-alue, missä maahan satanut vesi virtaa eri suuntiin ja päätyy eri vesistöihin. Sadeveden valumisen suunnan maanpintaa pitkin ratkaisee maanpinnan topografia. Maahan imeytyneen veden kulkeutuminen pohjaveden myötä ratkaisee maaperän rakenne ja laatu sekä peruskallion maanalainen topologia. Vedenjakajan paikan tarkka määrittäminen on vaikea tehtävä, sillä se riippuu monista vaikeasti selvitettävistä seikoista. Se tunnetaankin yleensä vain pääpiirteittäin. Alueita, jotka jäävät vedenjakajan sisälle, kutsutaan vesistöalueiksi tai valuma-alueiksi.

Virrat

Virrat (ruots. Virdois) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunta perustettiin vuoden 1868 alussa, perustamispäätös tehtiin vuonna 1867. Virrat muuttui maalaiskunnasta kauppalaksi 1. tammikuuta 1974, ja kauppalasta kaupungiksi 1. tammikuuta 1977. Virrat kuului aiemmin Vaasan lääniin, josta se siirrettiin Hämeen lääniin vuoden 1969 alussa.

Vuonna 1928 julkaistussa Pienessä tietosanakirjassa Virtain katsotaan kuuluvan Pohjois-Satakuntaan. 1960-luvulla julkaistussa Uudessa tietosanakirjassa Virrat mainitaan Etelä-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvaksi. Vuoden 1968 Suomi-käsikirja määrittelee Virtain sijaitsevan Pirkanmaalla Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajoilla historiallisessa Satakunnassa.

Virroilla asuu 6 741 ihmistä, ja sen pinta-ala on 1 299,08 km2, josta 136,43 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 5,8 asukasta/km2.

Virrat on Suomen kunnista ainoa, jolla on monikkomuotoinen nimi. Sitä taivutetaan ulkopaikallissijoissa: Virroilla, Virroilta, Virroille; nimen genetiivi kuuluu Virtain. Virtolainen tarkoittaa Virtain asukasta.

Virtain naapurikunnat ovat Alavus, Keuruu, Kihniö, Mänttä-Vilppula, Ruovesi, Seinäjoki, Ylöjärvi ja Ähtäri.

Virtain kirkko on rakennettu 1772–1774 kirkonrakentaja Antti Hakolan johdolla. Virtain seurakunta kuuluu Lapuan hiippakuntaan.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.