Salomo

Salomo (hepr. ‏שְׁלֹמֹה‎, nykyhepr. šlomo, lat. Salomon tai Solomon) oli Raamatun mukaan Israelin kuningas, joka hallitsi 900-luvulla eaa. Hän oli Daavidin ja Batseban poika, Daavidin kymmenes poika. Salomo rakensi Jerusalemiin useita komeita rakennuksia, kuten Salomon temppelin. Salomo myös uudisti Israelin hallintoa sekä armeijaa; jalkaväen sijaan armeijan pääaselajiksi tulivat hänen aikanaan sotavaunut.

Raamattu kertoo Salomon aikojen olleen Israelissa hyvinvoinnin ja rikkauden aikaa. Salomo oli myös kuuluisa viisaudestaan. Esimerkkinä Salomon viisaudesta käytetään usein Salomon tuomiota, jossa kuningas ratkaisi viisaasti kahden äidin välille tulleen kiistan syntyneen lapsen äitiydestä.

Juutalaisen tradition mukaan Salomo kirjoitti kolme Raamatun kirjoista, ja nämä kirjat vastaavat ihmisen elämän kolmea vaihetta: Laulujen laulu kuvaa nuoruuden tarmoa ja halua, Sananlaskut kypsän iän viisautta, ja Saarnaajan kirja vanhuuden kyynisyyttä.

Talmudin ja Koraanin mukaan Salomon oli profeetta.[1][2]

Tiedot Salomosta perustuvat Raamattuun. Salomon historiallisuus on epävarmaa, sillä hänestä ei ole säilynyt arkeologisia todisteita.

Salomo
Kuningas Salomo, profeetta (ikoni), 1700-luku, Kižin luostarin ikonostaasi

Kuningas Salomo, profeetta (ikoni), 1700-luku, Kižin luostarin ikonostaasi
Israelin kuningas
n. 970–931 eaa.
Edeltäjä Daavid
Seuraaja Rehabeam
Henkilötiedot
Syntynyt
Jerusalem, Israel
Kuollut
Jerusalem, Israel
Puoliso Naaman

Nimi

Salomon syntymä ja nimeäminen kuvataan teksteissä vain lyhyesti, eikä hänen nimensä merkitystä avata. Nimen merkitystä on sittemmin yritetty arvailla, sillä muinaisessa Israelissa nimet kertoivat ihmisten kohtaloista, ja Salomon nimen muodostavat kolme konsonanttia šlm voivat merkitä eri asioita. Erään teorian mukaan Salomon nimen merkitys oli ”hänen korvaajansa”, joka tuli siitä, että Salomo sai alkunsa kun hänen isänsä Daavid lohdutti Salomon äitiä Batsebaa heidän ensimmäisen lapsensa kuoltua. Salomon nimen konsonantit voivat tarkoittaa myös verbejä ”maksaa takaisin” ja ”kostaa”. Hepreankielisessä tekstissä Salomon nimi yhdistetään toistuvasti rauhaan (shalom). Rauhan lisäksi samat konsonantit viittavat myös viimeistelemiseen, mitä Salomo valtakaudellaan tekikin.[3]

Varhainen elämä

Salomo oli yksi Israelin kuningas Daavidin monista pojista. Hänen äitinsä oli Batseba, yksi Davidin vaimoista tämän haaremissa. Salomon kasvatuksesta tai koulutuksesta ei Raamatussa kerrota juuri mitään. Jotkut Salomon veljistä, kuten Amnon, Absalom ja Adonia, riitelivät keskenään verisesti havitellessaan kruunua.[4]

Israelin kuninkaana

Salomons dom
Salomon tuomio. Peter Paul Rubens n. 1617.

Salomo kruunattiin Israelin kuninkaaksi isänsä vielä eläessä, vaikkei ollutkaan veljeksistä vanhin.[5] Salomon valtakausi ajoitetaan yleensä vuosien 960–920 eaa. välille.[6]

Salomo lujitti valtansa eliminoimalla vastustajansa heti noustuaan valtaistuimelle, minkä jälkeen hän nosti armeijan, hallinnon ja uskonnon johtopaikoille omia ystäviään. Hän lujitti asemiaan myös vahvistamalla armeijaansa, ja hänellä oli jalkaväen lisäksi sotavaunuja ja ratsujoukkoja. Hän kävi menestyksekkään sotaretken Syyriassa, ja hän perusti sinne israelilaisia siirtokuntia hallitakseen kauppaa; tunnetuin näistä kaupungeista on Megiddo.[5]

Salomo jatkoi maassa Daavidin aloittamia uudistuksia. Nousi kapinoita, mutta Salomo pysyi vallassa ja säilytti Israelin suurena. Kapinaan noussut Jerobeam lähti maanpakoon Egyptiin, ja Israel solmi diplomaattisen avioliiton Taniksessa hallitsevan faarao Siamun kanssa.

Salomon aikana Israel menetti osan Edomista ja Damaskoksen, josta tuli Aramin valtion pääkaupunki. Silti perustettiin sotavaunujoukot, ja linnoituksia vahvistettiin. Negevin autiomaahan rakennettiin kastelulaitteita, Esjon-Geberiin satama.

Salomo oli suuri rakennuttaja, joka rakennutti esimerkiksi Jerusalemin kaupunginmuurin, kuninkaanpalatsin ja Salomon temppelin. Muualle valtakuntaansa hän rakennutti esimerkiksi linnakkeita ja kaupunkeja.[5]

Foinikian kuninkaan Hiramin kanssa tehtiin sopimus, Foinikia sai rakentaa laivaston Punaiselle merelle kauppaa varten, mutta sen oli luovutettava osa osan sillä tehdyn kaupan tuotoista Salomolle. Kuparia louhittiin Israelin eteläosista Akabanlahden lähistöitä. Kauppa ulottui Etelä-Arabiaan asti.

'The Visit of the Queen of Sheba to King Solomon', oil on canvas painting by Edward Poynter, 1890, Art Gallery of New South Wales
Saban kuningattaren vierailu Salomon hovissa. Edward Poynter, 1890.

Salomo nosti Palestiinan kaupalliseen kukoistukseen. Saban kuningatar vieraili hänen hovissaan, sillä hallitsijat tarvitsivat toisiltaan kauppatavaraa ja kauppa-apua. Legendojen mukaan heistä tuli myös rakastavaisia.[5] Perimätiedon mukaan Etiopian kuningassuku, menelikidit, johtaa juurensa Salomosta ja Saban kuningattaresta. Myös Bagrationin suku, joka on hallinnut Armeniaa ja Georgiaa, polveutuu perimätiedon mukaan Salomosta.

Kertomusten mukaan Salomo eli loistossa, tuhlasi rahaa ja voimavaroja ylettömästi, ja piti naisista ja elämän nautinnoista.[7] Salomolla oli suuri haaremi. Raamatun mukaan hänellä oli 700 kuninkaallista vaimoa ja 300 sivuvaimoa.

Salomo tunnettiin suuresta viisaudestaan. Tunnetussa tarinassa hän antoi ”Salomon tuomion”, jolla hän ratkaisi lapsen huoltajuuden kahden naisen välillä uhkaamalla katkaista lapsen kahtia, minkä avulla oikea äiti paljastui. Salomoa kuvataan kaikkia Lähi-idän ja Egyptin tietäjiä viisaammaksi. Raamatun Sananlaskuissa on kokoelma hänen nimiinsä pantuja sananlaskuja ja opetuksia. Runoilijana Salomo tunnetaan Laulujen laulusta.[5]

Salomon ulkonäöstä Raamattu ei kerro mitään, vaikka hänen kaikkien edeltäjiensä ulkonäköä teksteissä oli kuvattu.[8]

Jerusalemin temppelin rakentamisen vuoksi veroja oli korotettava. Suvaitsemalla vieraitakin uskontoja Salomo ärsytti toiminnallaan juutalaisia. Temppelin rakentaminen työverona herätti nurinaa kansassa sekä Salomoa että Jahven papistoa vastaan. Kiristynyt verotus lopulta hajottikin valtakunnan Salomon kuoleman jälkeen.[9] Salomon jälkeläisille jäi eteläinen Juudan kuningaskunta.[5]

Salomon historiallisuus

Salomon historiallisuus on epävarmaa. Salomosta ei tiedetä kertomusten ulkopuolelta käytännössä mitään, sillä hänestä tai hänen valtakaudestaan ei ole löytynyt arkeologisia todisteita. Häntä ei mainita missään Lähi-idän vanhassa lähteessä Raamatun ulkopuolella. Tutkijat eivät pidä Raamatun kertomuksia luotettavina todisteina osittain siksi, koska niissä on ristiriitaisuuksia. Toisaalta ei ole myöskään löytynyt suoria syitä kiistää hänen olemassaolonsa.[10]

Tärkein Salomosta kertova lähde on Raamattu, jossa Salomosta kerrotaan Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa (1–11) sekä pidemmin Ensimmäisessä aikakirjassa ja Toisessa aikakirjassa. Kirjat kertovat saman tarinan eri tavoin ja hiukan ristiriitaisesti, ja ne jättävät Salomon elämään aukkoja. Näiden kirjojen lisäksi Salomosta voidaan saada tietoa hänen kirjoittamikseen väitetyistä kolmesta Raamatun kirjasta. Juutalaiset ja kristityt pitävät Raamatun kertomuksia luotettavina Salomon elämän kuvauksina, sillä ne katsotaan kirjoitetun jumalallisen johdatuksen vallassa. Varhaisista kriittisistä raamatuntutkijoista esimerkiksi jo Baruch Spinoza kiinnitti paljon huomiota Salomoon ja huomautti, että myös Salomo teki inhimillisiä virheitä esimerkiksi siinä, että hän ei tuntenut piin arvoa (1. Kun. 7:23).[11]

Heprealaisen Raamatun ja Septuagintan kertomukset Salomosta ovat erilaiset. Yhdessä voi olla Salomoa koskevia väitteitä tai tarinankäänteitä, jotka toisesta puuttuvat, eikä ole aina selvää kumpi on alkuperäinen versio. Esimerkiksi kertomuksessa Salomon tuomiosta, toisen, kuolleen lapsen rooli on Septuagintassa suurempi kuin masoreettisessa tekstissä, mikä saattaa vaikuttaa lukijan käsitykseen Salomosta.[12]

Raamatullinen arkeologia alkoi kehittyä 1800-luvun puolivälissä, ja kiinnostus on kohdistunut myös Salomon tutkimiseen, etenkin koska hänen kerrotaan rakennuttaneen paljon palatseja, kaupunkeja, muureja ja talleja. Aluksi löydettiinkin paljon raunioita, jotka yhdistettiin Salomoon ja hänen valtakauteensa. Näitä löytöjä olivat esimerkiksi hevostalli Megiddossa, kuparikaivokset Timnassa, satama Ezion-Geberissä ja kaupunginmuurit Hazorissa ja muissa kaupungeissa. Löytöjä pidettiin aluksi Salomon historiallisuuden todisteina sekä osoituksena siitä, että hänen valtakautensa oli suuren muutoksen aikaa muinaisessa Israelissa, jolloin valtakunta suojattiin hyökkääjiltä, muutettiin kaupungistuneeksi, järjestäytyneeksi ja teknisesti taitavaksi, ja jolloin sen ulkomaansuhteet, kauppa ja muu kansainvälinen vaihto kehittyivät. Sittemmin kaikki Salomoon yhdistetyt löydöt on ajoitettu kuuluviksi muihin ajanjaksoihin, eikä mitään niistä enää pystytä luotettavasti yhdistämään Salomoon. Edes Salomon temppelistä ei ole arkeologisia todisteita. Jotkut arkeologit jatkavat todisteiden etsimistä siinä uskossa, että jäänteitä ei vain ole osattu etsiä oikeista paikoista. Toisten tutkijoiden mukaan todisteiden puute osoittaa, että Salomoa ei ole koskaan ollut olemassa, tai että kuvaukset hänen kuningaskunnastaan ovat vahvasti liioiteltuja ja että Salomo olikin pelkkä vähäinen heimopäällikkö kauan ennen kuin Jerusalemista tuli merkittävä keskus.[13]

Lähteet

Kirjallisuus

  • Weitzman, Steven: Solomon: The Lure of Wisdom. Yale University Press, 2011. ISBN 978-0-300-13718-7.

Viitteet

  1. Ancient Jewish History: List of Jewish Prophets Jewish Virtual Library. Viitattu 16.5.2019.
  2. The Prophet Sulaiman Islam101. Viitattu 16.5.2019.
  3. Weitzman 2011, s. 3–11.
  4. Weitzman 2011, s. 16-18.
  5. a b c d e f Gordon, Cyrus H.: Solomon Encyclopædia Britannica. 21.5.2015. Viitattu 8.4.2017.
  6. Weitzman 2011, s. xxi
  7. Ihmisen tarina. Suuri maailmanhistoria, 1. osa, s. 500–. Kirjayhtymä 1971.
  8. Weitzman 2011, s. 1.
  9. Ihmisen tarina. Suuri maailmanhistoria, 1. osa, s. 500–502. Kirjayhtymä 1971.
  10. Weitzman 2011, s. xxi
  11. Weitzman 2011, s. x–xii
  12. Weitzman 2011, s. xv–xvi.
  13. Weitzman 2011, s. xvii–xxi.

Kirjallisuutta

  • Särkiö, Pekka: Kuningasajalta: Kirjoituksia Salomosta ja rautakauden piirtokirjoituksista. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja, 90. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura, 2006. ISBN 951-9217-45-2.
  • Särkiö, Pekka: Salomon salaisuus: Pohdintoja peitetystä Salomon kritiikistä Vanhassa testamentissa. Suomen Eksegeettisen Seuran Julkaisuja, 115. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura, 2018. ISSN 0356-2786. ISBN 978-951-9217-70-3.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Daavid
Israelin kuningas Seuraaja:
Rehabeam
Daavid

Daavid (hepr. ‏דָּוִד‎, Dāwiḏ, rakastettu) oli Vanhan Testamentin mukaan Juudan kuningas 1012–1005 eaa., koko Israelin kuningas 1005–972 eaa. Hän oli Juudan sukukuntaan kuuluvan Iisain poika ja kuningas Salomon isä. Islamin mukaan Daavid oli profeetta. Raamatun mukaan Daavid teki Israelista sotaretkillään suurvallan.

Varmoja Raamatun ulkopuolisia viittauksia Daavidin ei ole. Myöskään kuningaskunnan olemassaolosta ei ole arkeologisia löytöjä. Raamatussa ei kuvata kuningaskunnan edellyttämää hallintoa, armeija on koottu vapaaehtoisista ja seuraajat ovat melko pieneltä alueelta Hebronin ympäristöstä. Tel Danin piirtokirjoituksen ja Meshan steelan tekstien on arveltu mahdollisesti kuvaavan Daavidia. Kriittisen raamatuntutkimuksen piirissä Daavidista kirjoitetut tarinat nähdään puolustuskirjoituksina väärinkäytössyytöksiä vastaan.

Ensimmäinen kuninkaiden kirja

Ensimmäinen kuninkaiden kirja (hepr. ‏ספר מלכים א‎, Sefer Melachim Alef) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun yhdestoista ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen viides kirja. Ensimmäinen ja Toinen kuninkaiden kirja sisältävät selonteon muinaisen Israelin ja Juudan kuningaskuntien kuninkaiden teoista. Lisäksi niissä kerrotaan profeettojen Elian ja Elisan toiminnasta.

Ensimmäiseen ja Toiseen kuninkaiden kirjaan viitataan myös ”Kolmantena” ja ”Neljäntenä kuninkaiden kirjana” silloin, kun Ensimmäisestä ja Toisesta Samuelin kirjasta käytetään nimiä ”Ensimmäinen” ja ”Toinen kuninkaiden kirja”.

Israelin kuningaskunta

Israelin kuningaskunta oli valtio Lähi-idässä suunnilleen vuosina 1020–722 eaa.

Ennen kuin israelilaiset saapuivat Kanaanin maahan, maassa oli asunut jo pitkään esihistoriallisena aikana muuta väestöä. Alussa israelilaisia hallitsivat patriarkat, myöhemmin tuomarit ja lopulta kuninkaat. Kuningasvallalla oli vastustajansa, sillä pelättiin kuninkaan osalle tulevan valtaa ja kunnioitusta, joka oli uskonnon mukaan varattu yksinomaan israelilaisten jumalalle. Israeliin syntyi laaja kuningaskunta vuoden 1000 eaa. tienoilla mm. siksi, että aluetta aiemmin hallinneet egyptiläiset, heettiläiset ja assyrialaiset olivat heikkoja. Välitön syy Israelin yhdistymiseen olivat filistealaiset ja muut Israelia ahdistelevat viholliset.

Leenu, Liinu ja Tiinu

Leenu, Liinu ja Tiinu (engl. April, May and June) ovat Iines Ankan sisarentyttäriä. Tyttöjen muita sukulaisuussuhteita ei tunneta.

Iineksen sisarentyttäret ovat alun perin Carl Barksin Disneyn eläinmaailmaan luomia hahmoja. He esiintyivät ensimmäisen kerran vuonna 1953 julkaistussa tarinassa Kruuna vai klaava, jossa Aku Ankka kokeilee höpsismiä. Tässä tarinassa tytöt esiintyvät vasta sen viimeisellä sivulla, eikä heidän nimiään vielä mainita.Nykyään tytöt esiintyvät useimmiten Mau Heymansin piirtämissä Aku Ankka -sarjakuvissa. Välillä he seikkailevat sarjakuvissa keskenään, välillä taas haasteena ovat Aku Ankan sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu, joille tytöt kyllä osaavat pitää puolensa. Iines-lehdessä julkaistuissa sarjakuvissa tyttökolmikko näyttää nykyaikaisemmalta: enää heitä ei erota toisistaan paidan värin perusteella, vaan kaikilla on erilaiset vaatteet ja kampaukset. Leenu, Liinu ja Tiinu kuuluvat Peukaloiset-nimiseen partioon, joka kilpailee usein Tupun, Hupun ja Lupun partion Sudenpentujen kanssa.

Hahmojen englanninkieliset nimet tulevat kuukausien nimistä: April (Huhtikuu), May (Toukokuu) ja June (Kesäkuu). Suomennoksissa heitä on kutsuttu aiemmin nimillä Tiinu, Liinu ja Viinu.lähde?

Pekka Särkiö

Pekka Juhani Särkiö (s. 17. tammikuuta 1963 Helsinki) on Suomen puolustusvoimien kenttäpiispa syyskuusta 2012 alkaen.

Rankku

Rankku (engl. Scuttle; tunnetaan sekä englanniksi että suomeksi lukuisilla nimillä) on Mustan Pekan parrakas apuri pääosin Paul Murryn piirtämissä Mikki Hiiri -sarjakuvissa. Ei ole varmaa tietoa, onko kyseessä aina sama hahmo vai ei, sillä jossain tarinoissa on esiintynyt useampiakin Rankun näköisiä hahmoja. Rankku ei aina toimi Pekan kanssa, vaan voi toimia jonkun muun, yleensä kertakäyttöisen hahmon, kanssa.

Salomo (Mikki Hiiri)

Salomo (engl. Eli Squinch) on ilkeä kitupiikki, joka joskus tekee yhteistyötä Mustan Pekan kanssa Mikki Hiiri -sarjakuvatarinoissa. Hän esiintyi ensi kerran tarinassa "Bobo the Elephant" ilkeänä elefantin omistajana, elefantin, jonka Mikki myöhemmin pakottaa hänelle myymään. Hänen toisessa esiintymisessään, tarinassa Mikki Hiiri ja Helunan aarre (Race to Riches), hän tekee yhteistyötä ensimmäistä kertaa Mustan Pekan kanssa Mikkiä vastaan. Suurin osa hänen sen jälkeisistä esiintymisistä onkin yleensä Mustan Pekan kanssa ja hän on kaksikosta se, joka johtaa.

Hän on myös Mustakaavun lisäksi niitä harvoja Mikin vihollisia, joita ei läheskään aina saada kiinni tarinan lopussa.

Salomo (artisti)

Salomo eli Atte Valontaival (alun perin Atte Lönn, s. 1987 Kuopio) on suomalainen reggaemuusikko. Hänen esikoislevynsä Askel kerrallaan julkaistiin elokuussa 2011.

Salomo (nimi)

Salomo on heprealaisperäinen miehen etunimi, joka esiintyy myös muodossa Salomon. Nimi johtuu heprean rauhaa tarkoittavasta sanasta, ja sen on tehnyt tunnetuksi muinaisen Israelin kuningas Salomo (Salomon), Daavidin poika ja seuraaja, jonka hallituskaudesta kerrotaan Raamatun ensimmäisessä Kuningasten kirjassa.

Suomessa Salomon ja Salomonin nimipäivä on 8. kesäkuuta. Vuoden 2009 loppuun mennessä nimi Salomo oli annettu 1092 henkilölle.

Salomo (oratorio)

Salomo (HWV 67) on Georg Friedrich Händelin touko–kesäkuussa 1748 säveltämä oratorio. Se pohjautuu Raamatun kirjoituksiin kuningas Salomosta. Teos kantaesitettiin Covent Gardenissa 17. maaliskuuta 1749 säveltäjän itsensä johdolla. Libretosta kunnia on annettu Newburgh Hamiltonille.

Salomo Savolainen

Salomo (Salomon) Savolainen (30. syyskuuta 1883 Maaninka – 9. kesäkuuta 1964 Kuopio) oli suomalainen varastonhoitaja ja Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustaja.

Savolaisen vanhemmat olivat maatyömies David Savolainen ja Anna Liisa Erholtz. Hän kävi kansakoulun ja oli kauppa-apulaisena Kuopiossa 1899–1918 ja Osuusliike Kallan keskusvaraston hoitajana Kuopiossa 1920–1950. Savolainen oli vankilassa poliittisista syistä 1918–1921.

Savolainen oli Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustajana 1927–1929 edustaen Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä. Savolainen oli myös Kuopion kaupunginvaltuuston ja Vakuutusyhtiö Kansan hallintoneuvoston jäsenenä.

Savolainen oli naimisissa vuodesta 1910 Johanna Fredrika Kuhasen kanssa.

Salomo Wuorio

Salomo Wuorio (sukunimi vuoteen 1876 Backberg; 28. elokuuta 1857 Hausjärvi – 28. helmikuuta 1938) oli suomalainen koristemaalari, maalausliikkeen johtaja ja teollisuusneuvos.

Wuorion vanhemmat olivat muurari, maanviljelijä Salomon Backberg ja Helena Juhontytär. Wuorio lähti 12-vuotiaana työhön Helsinkiin isänsä kuoltua 1868 lavantautiin. Hän oli aluksi oppipoikana maalarimestari Kyrklundin liikkeessä, pääsi 20-vuotiaana kisälliksi ja siirtyi 1881 Tukholmaan maalaamaan teatterilavasteita koristemaalari Carl Grabowin ateljeessa. Suomeen palattuaan Wuorio oli 1887–1889 työnjohtajana turkulaisen maalarimestari Samuel Koskisen liikkeessä ja osallistui tällöin Tampereen raatihuoneen ja Valtionarkiston rakennuksen koristelutyöhön.

Wuorio perusti oman maalausliikkeen Helsinkiin tammikuussa 1890 ja vuonna 1895 hän perusti tapetti- ja mattoliikkeen. Wuorion maalausliikkeestä tulikin pian yksi Suomen johtavia alan yrityksiä ja vuonna 1909 valmistui arkkitehti Herman Geselliuksen suunnittelema Wuorion liikepalatsi Unioninkatu 30:een. Wuorio sai teollisuusneuvoksen arvon vuonna 1932.

Wuorio oli Helsingin tapetti- ja mattokauppiasyhdistyksen sekä Helsingin maalarimestariklubin puheenjohtaja, Suomen taideteollisen yhdistyksen johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja sekä taidehallisäätiön varapuheenjohtaja. Hän oli muun muassa Suomen rakennusmestariliiton, Koristetaiteilijoiden liitto Ornamon, Suomen taiteilijaseuran ja Suomen taideteollisuusyhdistyksen kunniajäsen. Wuorio lahjoitti myös varoja Taidehallin rakentamiseksi Helsinkiin sekä avusti Helsingin maalariammattikoulun toimintaa.

Salomo Wuorio oli vuodesta 1896 lähtien naimisissa Gerda Maria Länghjelmin kanssa, jonka isä oli Vaasan hovioikeuden asessori Georg Ferdinand Långhjelm. Heillä oli kolme lasta, joista kaksi kuoli nuorina. Nuorin lapsista, arkkitehti Karl Gunnar Valdemar Wuorio (1900–1965), siirtyi 1936 Wuorion yrityksen johtoon isänsä jälkeen. Gunnar Wuorion kuoltua naimattomana 1965 Wuorion omaisuus siirtyi 1966 perustetulle Gerda ja Salomo Wuorion säätiölle.

Wuorion kuoltua hänen yrityksensä jaettiin 1949 kahteen yhtiöön: S. Wuorion maalaamo (maalausosasto) ja G. Wuorio & co (tapetti- ja matto-osasto). S. Wuorion maalaamo Oy on ollut vuodesta 1979 maalarimestari Pertti Hukkasen omistuksessa ja Mattotalo Wuorio Oy kuuluu nykyisin RTV-yhtymä Oy:öön.

Salomon

Salomon on heprealaisperäinen miehen etunimi, joka esiintyy myös muodossa Salomo. Nimi johtuu heprean rauhaa tarkoittavasta sanasta, ja sen on tehnyt tunnetuksi muinaisen Israelin kuningas Salomo (Salomon), Daavidin poika ja seuraaja, jonka hallituskaudesta kerrotaan Raamatun ensimmäisessä Kuningasten kirjassa.

Suomessa Salomon ja Salomonin nimipäivä on 8. kesäkuuta. Vuoden 2009 loppuun mennessä nimi Salomon oli annettu 2731 henkilölle.

Salomon Ille

Salomon (t. Salomo) Ille (k. 6. syyskuuta 1599 Turku) oli sotilas ja linnanpäällikkö.

Illen syntymäaika ja -paikka eivät ole tiedossa, mutta hänen vanhempansa olivat amiraali Magnus Ille ja Margareta Stålarm. Ille toimi Käkisalmen linnan päällikkönä ja Klaus Flemingin alipäällikkönä nuijasodassa vuonna 1591. Talonpojat ryöstivät kostoksi hänen kartanonsa Rövarnäsin Paraisilla vuonna 1598.

Sittemmin Ille toimi Savossa ja Pohjanmaalla Sigismundin hyväksi. Flemingin seuraaja Arvid Stålarm määräsi hänet Kastelholman linnan päälliköksi 1599, mutta hän joutui antautumaan Kaarle-herttuan amiraalin Jaakkima Scheelin johtamille joukoille 31. heinäkuuta. Ille mestattiin Turussa.

Illen puoliso vuodesta 1591 oli Anna Fincke (k. vuoden 1620 jälkeen).

Salomon temppeli

Salomon temppeli (hepr. ‏בית המקדש‎, "Beit HaMikdash") eli Jerusalemin ensimmäinen temppeli, Raamatussa myös "Herran temppeli", oli Raamatun mukaan Jerusalemin ensimmäinen juutalainen pyhäkkö. Raamatun mukaan sen rakennutti kuningas Salomo, ja se korvasi Mooseksen rakennuttaman Ilmestysmajan. Babylonialaiset tuhosivat sen vuonna 586 eaa. Jälleenrakennettua temppeliä, joka valmistui vuonna 516 eaa. ja tuhoutui vuonna 70 jaa., kutsutaan nimellä Jerusalemin toinen temppeli. Salomon temppelin rakentamisen tarkat ohjeet on 1. Aik. mukaan annettu ensin Daavidille ja hän on puolestaan luovuttanut ne Salomolle.Temppelin sisintä osaa kutsuttiin nimellä kaikkeinpyhin, ja Raamatun mukaan temppelissä säilytettiin liitonarkkia.

Temppelin tai liitonarkin olemassaolosta ei ole kiistatonta arkeologista todistusaineistoa. On mahdollista, ettei rakennusta koskaan ollut olemassa.

Suomen Arkkitehtiliitto

Suomen Arkkitehtiliitto (lyhenne SAFA, täydellinen nimi Suomen Arkkitehtiliitto – Finlands Arkitektförbund ry. SAFA) on suomalaisten arkkitehtien ammatillinen ja aatteellinen yhteisö sekä edunvalvoja. Yhdistyksen tehtävä on toimia aktiivisesti rakennustaiteen ja laadukkaan elinympäristön puolesta. Sen edeltäjä Arkitektklubben perustettiin vuonna 1892, ja vuonna 1919 klubin jäsenet muodostivat nykyisellä nimellään toimivan itsenäisen yhdistyksen. Vuoden 2016 lopussa liittoon kuului 3 059 jäsentä ja lisäksi 497 opiskelijajäsentä. Liiton jäsen voi käyttää titteliä ”arkkitehti SAFA”. Pääosa yhdistyksen jäsenistä käyttääkin loppupäätettä, sillä Suomessa arkkitehdin ammattinimike ei ole suojattu. Pääte ”SAFA” takaa, että arkkitehti on liiton jäsen ja siten taatusti suorittanut yliopistotasoisen arkkitehtikoulutuksen.

Liitto julkaisee kaksikielistä arkkitehtuurilehteä Arkkitehti – The Finnish Architectural Review.

Liitto myöntää useita palkintoja

SAFA-palkinto

Gerda ja Salomo Wuorio -palkinto vastavalmistuneille arkkitehdeille parhaasta diplomityöstä

Tunnustus-paanu kestävän kehityksen toteuttamisesta rakennusalalla

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinto (perustettu 2011)

Otto-Iivari Meurman -palkinto (perustettu 2011)

Toinen aikakirja

Toinen aikakirja (hepr. ‏דברי הימים ב‎, Divre Hayyamim Bet, ”Päivien historia 2”; m.kreik. Παραλειπομένων Β΄, Paraleipomenōn 2) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 14. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdestoista kirja yhdessä Ensimmäisen aikakirjan kanssa.

Ykkösen kausi 2019

Ykkösen kausi 2019 oli Suomen jalkapallon toiseksi korkeimman sarjatason Ykkösen 47. kausi. Sarjan voitti ja Veikkausliigaan nousi suoraan Haka.

Šin

Šin (tai sin) on heprealaisen, foinikialaisen ja aramealaisen kirjaimiston 21. kirjain. Se on kreikkalaisen sigman, latinalaisen S:n sekä kyrillisten С:n ja Ш:n edeltäjä. Heprealaisessa numerojärjestelmässä šinillä on lukuarvo 300.

Heprean kielessä šin ääntyy joko tavallisena s-äänteenä (kuten samekh) tai suhuäänteenä. Vokalisoidussa tekstissä kirjaimen päällä on piste edellisessä tapauksessa vasemmalla (sin), jälkimmäisessä oikealla (šin). Voikalisoimattomassa tekstissä piste jätetään yleensä pois. Kirjaimen nimi tulee hammasta tarkoittavasta sanasta. (Hammas on yhä hepreaksi hepr. ‏שן‎, šen)

Juutalaisen perinteen mukaan kotien ovenpielessä on pieni kotelo (mezuza), joka sisältää joitakin pergamentille kirjoitettuja Tooran jakeita. Mezuzan päälle on kirjoitettu šin-kirjain, joka on alkukirjain sanasta Šadai (Kaikkivaltias).

Esimerkkejä:

שלום: šalom: rauha (tervehdys)

שבת šabat: sapatti

שלמה: Salomo

שמואל: Samuel

שמשון: Simson

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.