Riemuvuosien kirja

Riemuvuosien kirja (hepr. ‏ספר היובלים‎; joskus myös Leptogenesis, "Pieni Genesis") on Vanhan testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluva toiselta vuosisadalta eaa. peräisin oleva juutalainen kirjoitus. Se on yksi tunnetuimmista apokryfisista kirjoista.

Riemuvuosien kirja esittää olevansa Mooseksen Siinain vuorella Tooran eli lain ohella saama salainen ilmestys Lain päivien sekä maailman vuosien, vuosiviikkojen ja riemuvuosien jaosta, ja se tekee selontekoa maailman historiasta luomisesta Jaakobin poikien Egyptiin muuttoon saakka. Kirjan esittämä kronologia perustuu luvun seitsemän kertautumiseen: riemuvuodet ovat 49 vuoden, seitsemän vuosiviikon, jaksoja, joihin kaikki maailman aika on jaettu. Nykyisen tutkimuksen näkemyksen mukaan Riemuvuosien kirja koostuu toisen vuosisadan eaa. juutalaisuuden näkökulmasta uudelleen työstetystä Ensimmäisen ja Toisen Mooseksen kirjan materiaalista.

Riemuvuosien kirja oli aiemmin osa juutalaista Midrašia. Kirja oli tuttu sekä lännen että idän varhaiskristityille. Myöhemmin kirja pyrittiin tukahduttamaan siinä määrin, ettei siitä ole säilynyt yhtään kokonaista kreikan- tai latinankielistä versiota. Se tunnetaan ainoastaan amharan kielellä sekä Qumranista löydettyinä hepreankielisinä katkelmina. Etiopian ortodoksinen kirkko lukee sen edelleen Raamatun kaanoniin nimellä Mets'hafe Kufale, "Jakojen kirja". Katoliset, ortodoksiset ja protestanttiset kristityt pitävät sitä nykyisin pseudepigrafisena.

Aiheesta muualla

Apokryfiset kirjat

Apokryfiset kirjat eli apokryfikirjat tai apokryfit ovat juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty kaanonin eli ohjeellisen tekstikokoelman ulkopuolelle. Juutalaisuudessa kanonisoitu tekstikokoelma on heprealainen raamattu Tanak ja kristinuskossa Raamattu. Apokryfisiä kirjoja on eri tekstikokoelmissa vaihtelevasti eri aikoina ja eri kirkkokunnissa. Apokryfinen (m.kreik. ἀπόκρυφος, apokryfos) tarkoittaa ”kätketty”. Nimitys juontuu siitä, ettei apokryfisiä kirjoja yleensä luettu kristillisissä jumalanpalveluksissa, vaikka ne olivat saatavilla.

Juutalaisuudessa apokryfisiä ovat kaikki tekstit, jotka eivät kuulu Tanakiin. Kristinuskon apokryfikirjoista puhuttaessa Vanhan ja Uuden testamentin apokryfikirjojen välillä on tehtävä selvä ero. Vanhan testamentin apokryfikirjat eli niin kutsutut deuterokanoniset kirjat ovat osa Raamattua, tosin varsinkaan protestanttisessa kristillisyydessä niitä ei tunnusteta muiden Raamatun kirjojen arvoisiksi. Sen sijaan Uuden testamentin apokryfeillä ei milloinkaan ole ollut tunnustettua asemaa kristinuskon piirissä, eivätkä ne ole koskaan kuuluneet minkäänkieliseen Raamattuun.

Katolinen kirkko nimittää apokryfisiksi pelkästään Raamatun kaanonin ulkopuolisia kirjoja. Niitä kirjoja, jotka kuuluvat kristilliseen Raamattuun, se nimittää deuterokanonisiksi kirjoiksi.

Genesis

Genesis tarkoittaa seuraavia asioita:

Genesis, Ensimmäinen Mooseksen kirja, Tooran ja Vanhan testamentin ensimmäinen kirja

Pieni Genesis, Riemuvuosien kirja, apokryfikirja

Genesis Motors, Hyundai Motor Companyn omistama luksusautoja valmistava automerkki

Genesis, NASAn aurinkotuulta keräävä luotain

Sega Mega Drive, Segan pelikonsoli, joka on julkaistu Yhdysvalloissa nimellä Genesis.

M/S Oasis of the Seas, Turun telakalla Royal Caribbeanille rakennettava laiva, joka tunnettiin työnimellä Genesis

Genesis, Robert Crumbin sarjakuva-albumi.

Genesis: Beyond the Revelation, videopeli vuodelta 1985

Genesis, (ransk. La genèse) Cheick Oumar Sissokon ohjaama ranskalais-malilainen elokuva vuodelta 1999

Kansojen taulu

Kansojen taulu, myös Kansaintaulu tai kansojen luettelo, on Raamatun ensimmäisen Mooseksen kirjan 10. luvussa oleva luettelo Nooan jälkeläisistä ja siitä, minkä kansojen olettiin polveutuvan kenestäkin Nooan pojista. Luettelo esiintyy hieman lyhennettynä myös Ensimmäisen aika­kirjan alussa.

Kuolleenmeren kääröt

Kuolleenmeren kääröt tai Qumranin tekstit ovat reilun 900 käsikirjoituksen joukko, joka löydettiin vuosina 1947–1956 yhdestätoista Qumranin lähistöllä sijaitsevasta luolasta lähellä Kuolluttamerta. Vuonna 2017 eräät arkeologit Heprealaisesta yliopistosta esittivät löytäneensä "luolan 12", jonka yhteyttä muihin luoliin ei ole kuitenkaan vielä todennettu; luolassa ei ollut kääröjä, joissa olisi ollut kirjoitusta.

Kuolleenmeren läheltä on löydetty muitakin varhaisia käsikirjoitusfragmentteja (esim. Wadi Murabba'atista, Nahal Heveristä), joten Kuolleenmeren kääröt -nimitys kattaa tarkkaan ottaen laajemman joukon kirjoituksia, mutta useimmiten sillä tarkoitetaan nimenomaan Qumranin tekstejä.

Suurin osa löydöistä on säilynyt vain katkelmina, käsikirjoituspalasina. Vain kymmenkunta käsikirjoitusta on säilynyt kokonaisena tai lähes kokonaisena. Suurin osa on kirjoitettu nahalle, mutta joukossa on myös joitakin papyrusfragmentteja. Kuparikäärön nimellä tunnettu kirjoitus on kaiverettu kuparilevyille, jotka on sen jälkeen juotettu yhteen. Tekstit on kirjoitettu hepreaksi (suurin osa), arameaksi ja kreikaksi.

Tekstien joukossa on Vanhan testamentin/Heprealaisen Raamatun (Tanakin) kirjojen käsikirjoituksia, apokryfisiä ja pseudepigrafisia tekstejä sekä entuudestaan tuntemattomia uskonnollisia tekstejä.

Kääröjen kirjoittajista ei ole tietoa. Perinteisesti kirjoittajat on yhdistetty lähistöllä olevan Khirbet Qumranin asukkaisiin. Näitä on pidetty myös muista lähteistä tunnettuina essealaisina. Esselaisteorian ja varhaisen Qumran-tutkimuksen mukaan asukkaat olivat irroittautuneet omaksi lahkokseen noin 100-luvun eaa. puolivälissä. Syynä tähän olisi ollut kiista ylipapista Jerusalemin temppelissä. Yhteisö olisi elänyt tiukkojen sääntöjen mukaan aina vuoden 68 jaa. juutalaissotaan saakka ja kätkenyt kääröt yhteisön asuinpaikan lähellä sijaitseviin luoliin.Uudemman tutkimuksen mukaan asutus Qumranilla on alkanut vasta noin 100–50 eaa. eikä asukkaita voi kiistatta yhdistää varmasti tai pelkästään tekstien kirjoittajiin. Qumranin tekstien perusteella puhutaan usein laajemmasta Qumranin liikkeestä tai Kuolleenmeren kääröjen yhteisöistä, jotka olivat vastuussa tekstien laatimisesta, kopioimisesta ja säilyttämisestä ja jotka todennäköisesti asuivat useammassa kuin yhdessä paikassa.

Suurin osa käsikirjoituksista sijoittuu vuosien 200 eaa. ja 100 jaa. välille. Kääröillä on ollut satoja eri kirjoittajia. Qumranin kääröt kertovat kristinuskoa vanhemmasta juudealaisesta ryhmästä ja juutalaisista uskomuksista ja käytännöistä.

Löytöä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Kääröjen teksteistä on saatu paljon arvokasta tietoa juutalaisuudesta ja kristinuskoa edeltävistä vaiheista. Kuolleenmeren kääröt ovat tärkeitä Tanakin ja sitä kautta kristillisen Vanhan testamentin tutkimukselle. Kääröt osoittavat, että Tanakin tekstikokoelma ei ollut vielä valmis vuoteen 68 jaa. mennessä. Kuolleenmeren kääröissä on paljastunut eroja keskenään ja vertailussa masoreettiseen tekstiin ja kreikankieliseen Septuagintaan.

Simeon (Jaakobin poika)

Simeon (hepr. ‏שִׁמְעוֹן‎, Šimʿon) oli Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Jaakobin ja Leean toiseksi vanhin poika. Häntä pidettiin israelilaisen Simeonin heimon perustajana ja kantaisänä. Paitsi Raamatussa, hänestä on mainintoja myös muutamissa apo­kryfisissä ja pseudepi­grafisissa kirjoissa sekä rabbiinisessa kirjallisuudessa.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.