Renessanssi

Renessanssi (ransk. renaissance, 'uudelleensyntyminen' < ital. Rinascimento, sanasta rinascere 'syntyä uudelleen') oli taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murros siirryttäessä keskiajalta uuteen aikaan. Kyse on pääosin 1400-luvun (italiaksi millequattrocento) alussa kulttuurissa tapahtuneista muutoksista, jotka ilmenivät muun muassa kuvataiteissa, kirjallisuudessa, musiikissa, tieteissä ja renessanssifilosofiassa. Näillä muutoksilla oli maailmanlaajuinen merkitys.

Riippuen siitä, tarkastellaanko ilmiötä taide-, kulttuuri- tai aatehistorian kannalta, renessanssi voi siis tarkoittaa:

  • Tyylikautta taiteissa 1300-luvulta 1500-luvulle Italiassa ja muualla Euroopassa.
  • Kulttuurin muutosta, joka tapahtui siirryttäessä keskiajalta uuteen aikaan.
  • Samanaikaisesti tapahtunutta asenteiden ja ajattelutavan muutosta.

Renessanssi-käsitteen täsmällinen määrittely ja rajanveto humanismiin on hankalaa. Joskus ilmaisua renessanssi käytetään myös puhtaasti ajanjakson ilmaisuna, samamerkityksisenä uuden ajan alulle. Varhaisrenessanssin katsotaan tavallisesti alkaneen jo 1300-luvulla Italian kaupunkivaltioissa ja levinneen muualle Eurooppaan 1500-luvun tietämillä. Skandinavian se saavutti vasta paljon myöhemmin.

Nimityksen alkuperä

Italialainen Giorgio Vasari, taidemaalari ja arkkitehti, joka tunnetaan myös taidehistorioitsijana ja taidekriitikkona, julkaisi sanan rinascita kirjassaan Taiteilijaelämäkertoja (Vite eli Vite de' più eccellenti architetti, pittori, et scultori Italiani 1550–1556).[1] Tämä taiteiden uudelleensyntymää tarkoittava sana oli tosin ollut jo tiedossa Leon Battista Albertin ajoilta. Käsite yleistyi länsieurooppalaiseen kielenkäyttöön kuitenkin vasta 1800-luvulla. Ranskankielistä sanaa renaissance alkoivat käyttää ranskalainen Jules Michelet 1820- ja 1830-luvuilla (käännöksenä italiankieliselle sanalle rinascimento) ja myöhemmin sveitsiläinen Jacob Burckhardt 1860-luvulla ilmaisuna, joka sananmukaisesti tarkoittaa uudelleensyntymistä.

Antiikin ihailu

Renessanssin ajattelulle on tyypillistä antiikin arvojen ja sekä kirjallisuutta että kuvataiteita koskevien kauneuskäsitysten ihailu, mutta kuitenkin uudelle ajalle tyypillisen suodattimen läpi katsottuna. Humanistit kertoivat löytäneensä uudelleen keskiajalla unohduksissa olleita antiikin kirjailijoita ja filosofeja, ja käännättäneensä jo kadonneeksi luultuja tekstejä paitsi arabeilta, jotka olivat kääntäneet keskiajalla kreikkalaisia teoksia arabiaksi, myös suoraan nyt länteen tuoduista kreikankielisistä käsikirjoituksista. Myöhemmin on löytynyt myös keskiajalla tehtyjä käännöksiä suoraan kreikasta latinaan, mutta humanistit halusivat vähätellä niiden merkitystä.[2]

Bysantin valtakunnan loppuvuosikymmenien aikana ja erityisesti Konstantinopolin osmanivalloituksen (1453) jälkeen länteen oli saapunut kreikantaitoisia oppineita, mikä laajensi myös humanistien kielitaitoa. Kirjoitetun tekstin ja uusien aatteiden leviämiseen vaikuttivat huomattavasti Gutenbergin kehittämät kirjapainotaitoon liittyvät parannukset, kuten irtokirjasimet.

Kapitalismin kehto

Renessanssiin voidaan liittää myös muita kuin tarkkaan ottaen kulttuurisia ilmiöitä. Italialaisissa kaupunkivaltioissa kehittyi renessanssin aikana myös orastava varhaiskapitalismi. Katolinen kirkko oli keskiajalla suhtautunut voitontavoitteluun suhteellisen nuivasti, ja koronkiskonta toiselta kristityltä katsottiin synniksi. Aktiiviseen voitontavoitteluun siirryttäessä tuotto oli suuri ja italialaiset kauppakaupungit saavuttivatkin taloudellisen kukoistuksen renessanssin aikana. Renessanssi nivoutuu keskeisesti ns. uuteen aikaan, joka toi mukanaan yhteiskunnallisena muutoksena keskitetyt valtiot entisten feodaalivaltioiden tilalle.

Monta renessanssia

Keskiajan historian tutkijat ovat korostaneet klassisen humanismin ja renessanssien olevan toistuvia kulttuuri-ilmiöitä myös keskiajan kuluessa. Laajimmin hyväksytyksi ovat tulleet ajatus niin sanotusta karolingisesta renessanssista sekä Charles Homer Haskinsin väite niin sanotusta 1100-luvun renessanssista. Näille molemmille ajanjaksoille leimallista oli entistä voimakkaampi kiinnostus klassista, erityisesti latinankielistä kirjallisuutta kohtaan.

Ilmaisua renessanssi käytetään nykyään myös laajemmassa merkityksessä, jolloin lähes mikä tahansa uusi kulttuuri-ilmiö tai -tyyli voi kokea renessanssin, siis uudelleensyntymän ja uudelleen muotiin tulon. Esimerkiksi The Harlem Renaissance (Harlemin renessanssi) tarkoittaa aikaisemmin nimityksellä The New Negro Movement (Uusi mustien liike) kutsuttua 1900-luvun alussa ja varsinkin 1920-luvulla esiintynyttä afrikkalaisamerikkalaista kirjallisuutta, taidetta, musiikkia, tanssia ja yhteiskuntakritiikkiä, joka alkoi kukoistaa New Yorkin Harlemin kaupunginosassa.

Synnyn syitä

Miksi esimerkiksi Italian Firenzessä syntyi renessanssi? Selvää syytä renessanssin syntyyn ei ole saatu selville. Eräs vanhimpia selityksiä on, että Medici-suvun antama tuki, erityisesti Lorenzo de’ Medicin aikana, olisi luonut pohjan taide-elämän kehittymiselle. Tämä vuorostaan johti renessanssiin. Renessanssin alku voidaan kuitenkin ajoittaa jo vuosiin 1410–1420, aikaan ennen Medicien valtaan nousua.

Suurmiesteorian mukaan Donatello, Brunelleschi ja Michelangelo olivat neroja, jotka omalla panoksellaan aikaansaivat renessanssin. Tämä on kehäpäätelmä, joka ei pysty selittämään niitä olosuhteita, joissa näiden kolmen neron vaikutus saattoi toteutua. Yksilöteorian kehittyminen on samankaltainen väite kuin edellä. Sen mukaan väitetään, että tapahtui muutos keskiajan kollektiivisesta neutraaliudesta renessanssin yksinäiseen neroon.

Renessanssin syntyyn on katsottu olevan syynä myös muun muassa Bysantista Italiaan saapuneet pakolaiset, jotka toivat mukanaan antiikin kreikkalaisia mestariteoksia ja herättivät uudelleen kiinnostuksen antiikin tieteisiin ja taiteisiin. Bysantissa antiikin kulttuuri oli elänyt yli koko keskiajan, ja siellä kolme perintöä – kreikkalainen, roomalainen ja kristillinen – olivat kaikki nivoutuneet toisiinsa.

Mustan surman teorian mukaan arvioidaan, että Euroopan väestöstä kuoli 1300-luvulla noin 70 miljoonasta noin 20 miljoonaa. Rutto ei valinnut kohteensa säätyä, ikää tai varallisuutta, eikä kristinuskon mukaan siltä voinut suojautua maksamalla aneita, tunnustamalla syntejään tai muullakaan tavalla. Tämän teorian mukaan juuri musta surma aiheutti kristillisen maailmankuvan säröilemisen, mikä johti taas siihen, että tämänpuoleista elämää ajateltiin enemmän kuin kuoleman jälkeistä. Tämä seikka yhdessä Gutenbergin kirjapainon (1450-luvulla) ja kreikkalais-roomalaisten humanististen filosofioiden laaja leviäminen loivat sen älyllisen ilmaston, joka edisti humanismin ilmestymistä sekä kiinnostusta ihmistä itseään kohtaan.

Renessanssiajan merkittäviä henkilöitä

   

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Burckhardt, Jacob: Italian renessanssin sivistys. (Die Kultur der Renaissance in Italien, 1860.) Suomentanut A. A. Koskenjaakko (1. painos 1956.) 2. painos: Laatukirja. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23524-5.
  • Hauser, Arnold: The Social History of Art 2: Renaissance, Manierism, Baroque. Routledge & Kegan Paul, 1977 [1951].
  • Stier, Richard: The Unrepentant Renaissance: From Petrarch to Shakespeare to Milton. Chicago: The University of Chicago Press, 2011. ISBN 978-0-226-77751-1.
  • Vasari, Giorgio: Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon. Suomentanut Pia Mänttäri. Kustannusosakeyhtiö Taide, Helsinki 1994.

Viitteet

  1. Petri Liukkonen: Giorgio Vasari (1511-1574) Authors' Calendar. Viitattu 11.6.2017.
  2. Maria Mavroudi: Translations from Greek into Latin and Arabic during the Middle Ages. Spevulim, 2015, 90. vsk, nro 1, s. 54. Chicago University Press. doi:10.1017/S0038713414002450. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.6.2017.
Animatrix

Animatrix (The Animatrix) on tietokoneanimaatiota ja animea yhdistelevä yhdeksän lyhytelokuvan sarja, joka perustuu Wachowskin sisarusten tekemiin Matrix-elokuviin. Animatrixin on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut laaja joukko ihmisiä, mukana on ollut paljon arvostettuja japanilaisia anime-ohjaajia. Wachowskin sisarukset ovat toimineet päätuottajina ja neljän ensimmäisen jakson käsikirjoittajina.

Animatrix kertoo ja paljastaa elokuvissa selittämättömiä tapahtumia. Esimerkkinä Toinen renessanssi kertoo tapahtumista ennen Matrixia ja Osiriksen viimeinen lento kertoo, kuinka ihmiset saivat tietää koneiden aikeista kaivautua ihmiskunnan viimeiseen kaupunkiin, Siioniin.

Biologia

Biologia on elollisen luonnon ilmiöitä ja lainalaisuuksia tutkiva luonnontiede. Biologian tutkimuskohteet rajoittuvat yksinomaan maapallolle siitä syystä, että ulkoavaruudesta ei ole löydetty elämää, mutta astrobiologia pyrkii löytämään elämää ulkoavaruudesta. Maantiede on biologian läheinen tiede, koska se ikään kuin antaa pohjan elämän esiintymiselle maalla, vedessä ja ilmassa. Lisäksi kaikki biologiassa on fysiikan laeille ja kemiallisille reaktioille alisteisia.

Tieteen menetelmin maailmaa tutkivana tieteenhaarana sen tutkimuskohteet vaihtelevat mikrotason ilmiöiden kuten molekyylibiologian ja solujen tutkimuksesta aina kokonaisten eläinten, lajien tai populaatioiden tutkimukseen. Se on eliöiden ominaisuuksia, yhteisöjä, elintoimintoja, rakenteita, alkuperää, kehitystä, leviämistä ja taksonomiaa tutkiva luonnontiede.

Harlem

Harlem on kaupunginosa New Yorkissa Manhattanin pohjoisosassa. Vuonna 1658 hollantilaisena siirtokuntana perustettu Harlem muuttui 1900-luvulla pääosin afroamerikkalaisten asuttamaksi, ja se oli 1920-luvun Harlemin renessanssi -kulttuuriliikkeen keskus. Harlem oli rappiotilassa 1930-luvulta 1990-luvulle. Alueella on 1900-luvun loppupuolelta alkaen asunut paljon latinoja, ja 2000-luvulla sinne alkoi muuttaa jälleen myös valkoisia.

Karolinginen renessanssi

Karolinginen renessanssi tarkoittaa Kaarle Suuren kaudella ja sen jälkeen tapahtunutta kirjallisuuden, taiteiden ja oppineisuuden kukoistuskautta vuoden 800 tienoilla. Ajanjaksoa kutsutaan myös nimellä karolinginen renovaatio, sillä joidenkin mielestä termi renessanssi on harhaanjohtava, koska uudistukset rajoittuivat lähinnä papistoon, ja ajanjaksolla pyrittiin lähinnä elvyttämään klassista taidetta, joka oli kukoistanut Rooman tasavallan aikana.

Karolingisen renessanssin aikana kopioitiin paljon käsikirjoituksia sekä antiikin kirjoja oppikirjoiksi ja kirjastoihin säilytettäväksi. Tämän ansiosta pienaakkoset kehittyivät. Tunnetuin esimerkki karolingisesta käsikirjoituksesta on Kruunajaisevankeliumit, joiden koristelussa käytettiin kultaa ja purppuraa. Hahmojen kuvauksessa on käytetty klassisia asentoja ja kuvaustyylejä. Henkilöt ja esineet kuvattiin ilman syvyysvaikutelmaa, mutta kuvaan pyrittiin silti saamaan dramaattista vaikutelmaa. Kaudelta on säilytnyt vain vähän kuvataidetta. Kirkkojen mosaiikkien ja seinämaalausten lisäksi karolingisesta maalaustaiteesta on säilynyt lähes ainoastaan käsikirjoitusten kuvitusta. Ne koristeltiin usein kullalla, norsunluulla ja jalokivillä. Kauden kuvanveisto keskittyi kullasta ja norsunluusta valmistettuihin kirkollisiin esineisiin.Karolinginen arkkitehtuuri vallitsi 700-luvun lopulla ja 800-luvulla. Tyylin esikuvia olivat antiikki ja Bysantin varhaiskristillinen tyyli. Karolingisen kirkkoarkkitehtuurin pohjalta kehittyi koko länsimainen keskiaikainen kirkonrakentaminen. Sen suosimille pitkäkirkoille oli tyypillistä keskustornit, ristivarret, toisistaan selvästi erottuvat kuoriosat, runkohuoneet sekä poikkilaivat. Lisäksi karolingiseen arkkitehtuuriin kuului kuninkaanlinnojen suunnittelu.Karolingista renessanssia seurasi ottolaisen taiteen kausi. Karolinginen renessanssi on eri asia kuin myöhempi renessanssiksi kutsuttu aikakausi.

Kaupunkisuunnittelu

Kaupunkisuunnittelu on kaupungin maankäytön, rakennusten sijoituksen ja toimintojen suunnittelua . Se liittyy kaupungin kehittämiseen, suojeluun ja säilyttämiseen, ja suunnitelmilla pyritään sosiaalisiin ja taloudellisiin päämääriin. Kaavoituksen ohella kaupunkisuunnittelussa on otettava huomioon myös ekologiset ja esteettiset seikat sekä rakennussuojelu.Varhainen kaupunkisuunnittelu keskittyi luomaan kaupungeille selkeästi jäsennellyn pohjakaavan sekä rakentamaan toimivan vesi- ja viemäröintijärjestelmän. Nykyaikainen kaupunkisuunnittelu syntyi teollisen vallankumouksen yhteydessä. Kaupungit kasvoivat tuolloin holtittomasti, ja kaupunkisuunnittelulla haluttiin parantaa ahtaiksi käyneiden kaupunkien elinoloja.Moderniin kaupunkisuunniteluun on vaikuttanut suuresti Le Corbusier. Kaupunkisuunnittelu on ollut pitkälle vietyä sosialistissa maissa, joissa kaupunkisuunnittelu on ollut yksi suunnitelmatalouden ilmentymistä.

Keskiaika

Keskiaika on Euroopan historian ajanjakso niin sanottujen ”vanhan ajan” ja ”uuden ajan” välissä, karkeasti 500-luvun alusta 1400-luvulle. Kuvan keskiajasta ”pimeänä” kautena loivat uuden ajan alun oppineet, jotka halusivat siten korostaa renessanssina tunnetun oman aikakautensa merkitystä.

Kommunismi

Kommunismi on sosiaalis-taloudellinen tai poliittinen järjestelmä, joka ajaa luokatonta, tasa-arvoista ja yhteisomistukseen perustuvaa yhteiskuntamallia. Kommunismin kannattajat näkevät aatteensa usein sosialismia seuraavana yhteiskuntamuotona. On paljon kiistelty siitä, miten sosialismi ja kommunismi eroavat toisistaan, esimerkiksi kommunismin teoreetikko Karl Marx käytti käsitteitä samaa tarkoittavina, mutta nykyään sosialismia pidetään liberalismi-kommunismi-kirjon välimuotona. Alkuperäisen marxilaisen määritelmän mukaan kommunistinen yhteiskunta on paitsi luokaton yhteiskunta, myös valtioton ja rahaton yhteiskunta.Encyclopaedia Britannican mukaan kommunismi on oppi yksityisomistuksen ja voittoon perustuvan talouden korvaamisesta ainakin suurtuotantovälineiden (kaivokset, myllyt, tehtaat) julkisella omistuksella ja hallinnalla. On kiistanalaista, miten se eroaa muusta sosialismista, mutta erona on lähinnä Marxin sosialismin vallankumouksellisuus.Yhteisomistukseen perustuvasta yhteiskunnasta on keskusteltu jo antiikin Kreikassa, keskiajalla ja uudella ajalla muun muassa Englannin sisällissodan aikana, mutta ensimmäiset nykyaikaiset kommunistiset ajatukset syntyivät valistusajalla ja teollisen vallankumouksen aikana 1800-luvulla kapitalismin ja työväenluokan olojen arvostelun myötä. Tärkeimmät arvostelijat olivat Karl Marx ja Friedrich Engels, jotka usein nähdään kommunismin perustajina. Marx näki kommunistisen yhteiskunnan syntyvän lopulta ”historian lakien” mukaisesti. Marxin mielestä kommunistinen yhteiskunta tulisi suunnitella kansanvaltaisesti sen ajan ihmisten tahdon mukaisesti, hän ei ollut halukas ”kirjoittamaan reseptejä tulevaisuuden keittiöihin”.

Konsertto

Konsertto on soitinsolistille tai -solisteille ja orkesterille sävelletty teos, joka syntyi barokin ajan Italiassa 1600-luvulla. Konserttoja on sävelletty kaikille orkesterin soittimille, mutta piano- ja viulukonserttoja on sävelletty määrällisesti eniten, ja monet tunnetuimmista konsertoista ovat juuri piano- tai viulukonserttoja.

Konsertolle vakiintui kolmiosainen muoto barokin aikakaudella, kun Antonio Vivaldi sävelsi lähes 500 konserttoa, joista useimmat olivat kolmiosaisia. Ensimmäinen osa on yleensä sonaattimuotoinen ja nopeahko, toinen osa hidas ja kolmas osa nopea finaali.

Solistin ja orkesterin suhteellinen painoarvo vaihtelee eri teoksissa, mutta solistilla on konsertissa aina hyvin merkittävä osa, ja usein konsertoissa säveltäjä pyrkii ottamaan mahdollisimman paljon irti soolosoittimen mahdollisuuksista. Varhaisimmissa konsertoissa barokin ja klassismin ajalla solistin erotti orkesterista solistin virtuoosisuus, eli käytännössä nopeat juoksutukset, jotta solisti kuuluisi orkesterin yli. Etenkin pianokonsertoissa myöhemmillä ajalla on ollut mahdollista haastaa pianolla orkesterin volyymi, sillä pianon kehittyessä etenkin sen dynaaminen skaala on laajentunut erityisesti voimakkaasta päästä.

Konsertot sisältävät usein kadensseja, solistin yksin esittämiä taiturillisia osia. Etenkin klassisella ajalla oli tapana, että solisti itse teki kadenssin tai improvisoi sen konsertissa. Myöhempinä aikoina säveltäjät ovat itse säveltäneet kadenssin kiinteäksi osaksi teosta. Oman kadenssin soittaminen klassisessa konsertossa on nykyään harvinaista, ja usein esimerkiksi Mozartin konsertoissa esitetään Mozartin itsensä kadenssia tai jos sellaista ei ole saatavilla, niin esimerkiksi Beethovenin kadenssia.

Maalaustaide

Maalaustaide on eräs kuvataiteen pääalueista. Arvioidaan, että ihmiskunta on maalannut kuvia kuusi kertaa niin pitkään kuin kirjoittanut tekstiä. Maalaustaiteen harjoittajaa kutsutaan taidemaalariksi.

Maalaustaiteen traditio voidaan jakaa karkeasti läntiseen eli eurooppalaiseen ja itäaasialaiseen. Esimerkiksi maalaustaiteen formaatit ovat näissä erilaisia johtuen Euroopan maalaustaiteen piirissä olleista genreistä ja niistä maalausalustoista, välineistä ja tekniikoista, joita Itä-Aasiassa käytettiin.

Maalaus on kaksiulotteinen esitys eli kuva, jossa pigmenttiä tai muuta väriainetta on levitetty maalausalustalle. Maalaus poikkeaa tavallisesti piirustuksesta siten, että kun piirustus perustuu yleensä viivoihin, maalaus perustuu pintoihin ja on ilmaisultaan laveampi sekä tavallisesti värillinen.

Renessanssifilosofia

Renessanssifilosofialla tarkoitetaan lähinnä Länsi-Euroopassa renessanssin aikana noin vuosina 1350–1600 harjoitettua filosofiaa. Renessanssi merkitsi suurta muutosta ihmisten ajattelutavoissa. Se kuvataan usein keskiaikaisen Euroopan paluuna klassisen kulttuurin lähteille. Filosofiassa sitä kuvaa humanismin taistelu skolastiikkaa ja aristotelismia vastaan sekä platonismin uusi nousu.

Renessanssin arkkitehtuuri

Renessanssin arkkitehtuuri oli eurooppalaisen arkkitehtuurin ajanjakso 1400-luvun alusta 1600-luvun alulle. Sen katsotaan alkaneen vuodesta 1418, ja se sai vaikutteita antiikin arkkitehtuurista, Kreikasta ja Roomasta.

Varhaisrenessanssi vaikutti erityisesti Firenzessä noin 1420–1490. Sen aikana pyrittiin palaamaan antiikin ajan ihanteisiin: selkeyteen, symmetrisyyteen ja harmonisuuteen. Tavoitteiden täyttämiseen käytettiin matemaattisia teorioita ja perspektiivilakeja. Varhaisrenessanssille tyypillistä olikin geometristen muotojen käyttö ja tiukka kerrosjako. Ominaisia rakennuksia tälle ajalle olivat kuutiomaiset kupolilla katetut keskeisrakennukset, etenkin kirkot. Varhaisrenessanssissa käytettiin esikuviensa mukaisesti pyörökaaria, roomalaisia pylväitä ja päätykolmioita. Lisäksi ajalle olivat tyypillisiä kupolien huipulla olevat pienikokoiset tornit ja avoimet pylväskäytävät, loggiat.Renessanssin alkamishetkenä pidetään vuotta 1418, jolloin Filippo Brunelleschin suunnitteleman Santa Maria del Fiore -kirkon kupolin rakennustyöt aloitettiin. Kupoli ei kuitenkaan tyylillisesti edusta vielä renessanssia. Brunelleschia on pidetty renessanssiarkkitehtuurin isänä, sillä hänen suunnittelemansa Ospedale degli Innocenti ("löytölastenkoti"), Basilica di Santo Spirito ja Cappella Pazzi noudattivat klassisen kauden ihanteita.Täysrenessanssi sijoittuu 1500-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Täysrenessanssissa pyrittiin geometriseen täydellisyyteen, harmoniaan ja tasapainoon. Arkkitehtuurin aiheet otettiin edelleen antiikista, mutta klassisesta ohjeistuksesta oli myös lipsumista. Rakennukset olivat usein varustettuja ympyrän-, ristin- tai tähdenmuotoisella keskeisrakennuksella, jota peitti kupoli.Firenzestä renessanssin keskus siirtyi täysrenessanssin aikana Roomaan. Täysrenessanssin mestareihin lukeutui Donato Bramante, jonka töihin lukeutui mm. pieni Il Tempietto -kappeli ja Pietarinkirkon uudistaminen.1500-luvun loppupuolella kehittyi manierismi, jota kutsutaan joko myöhäisrenessanssiksi tai täysrenessanssin vastapainoksi kehittyneeksi taidesuuntaukseksi. Manierismissa pyrittiin siirtymään täysrenessanssin plastisuudesta kaksiulotteiseksi ja koristeelliseksi. Palatsien ulkoseinämien koristemaalaukset lisääntyivät manierismin aikana. Suuntausta edustivat Michelangelon myöhäiset työt, Andrea Palladio, joka voidaan liittää myös täysrenessanssin aikaan, ja Giacomo da Vignola.

Renessanssin musiikki

Renessanssimusiikki on taidemusiikkia, joka on sävelletty vuosien 1400 – 1600 välisenä aikana. Aikakauden alun määrittäminen on vaikeaa, koska 1400-luvulla ei tapahtunut yhtäkkistä musiikillisen ajattelun muutosta, vaan musiikki sai vuosisadan aikana hiljalleen enemmän ja enemmän "renessanssimaisia" piirteitä.Renessanssimusiikin merkittävin ero sitä edeltäneisiin musiikkityyleihin oli lisääntynyt terssi-intervallin käyttö harmonian pohjana. Keskiajalla terssiä oli vielä pidetty riitasointuna, ja esimerkiksi gregoriaaninen kirkkomusiikki perustuu pääasiassa kvintteihin ja oktaaveihin pohjautuvaan harmoniaan. Renessanssimusiikki oli luonteeltaan modaalista eikä tonaalista, vaikka kauden loppuaikoina musiikkiin alkoi ilmaantua tonaalisia piirteitä. Jo 1100-luvulta asti käytössä ollut polyfonia muuttui monimutkaisemmaksi ja eri äänien itsenäisyys lisääntyi 1400-luvulla.

Renessanssimusiikin keskeisimpiä kirkollisia sävellysmuotoja olivat messu ja motetti. Myös maallisen musiikin säveltäminen yleistyi renessanssin aikana, vaikka on mahdollista, että näennäinen maallisen musiikin määrän lisääntyminen johtuu vain painokoneen keksimisestä ja sen mahdollistamasta suuremman musiikkimäärän julkaisemisesta. Keskeisiä maallisen musiikin muotoja olivat frottola, chanson ja madrigaali.

1600-luvulla renessanssin muuttuessa hiljalleen barokiksi erityisesti madrigaaleja ryhdyttiin säveltämään voimakkaan maneerisella tyylillä. Sävellykset monimutkaistuivat ja niissä saatettiin käyttää jopa hyvin voimakkaita kromaattisia kulkuja, kuten esimerkiksi Carlo Gesualdon sävellyksissä.

Renessanssin taide

Renessanssin taiteen aika oli taiteiden historian suurimpia kukoistuskausia. Renessanssi sai alkunsa Firenzessä vuoden 1400 aikoihin. Sen päätyessä Alppien pohjoispuolelle Italia oli jo siirtymässä manierismiin. Innoituksena oli antiikin taide, jonka uskottiin syntyvän uudelleen keskiajan välikauden jälkeen. Täten Giorgio Vasari antoi uudelle kehitykselle nimen "renessanssi", uudelleensyntyminen.Uutta tuntumaa etsittiin innokkaasti kaikissa taiteissa. Maalauksessa ja kuvanveistossa renessanssi ilmeni ihmisfiguurien aiempaa todenmukaisempana kuvaamisena ja tilan uudentyyppisenä käsittelynä. Tilan kuvaukseen kehitettiin keskeisperspektiivi, ja tieteet, kuten anatomia ja matematiikka, olivat taiteen välineitä. Kuvanveistossa ja arkkitehtuurissa oli mahdollista ottaa vaikutteita suoraan antiikin saavutuksista ja kilpaillakin niiden kanssa. Yleensä ottaen normina olivat antiikin taideteokset ja arkkitehtuuri.Arkkitehtuurissa uusia pyrkimyksiä heijasti selvimmin kupolikattoinen keskeiskirkko. Kirjallisuudessa taas vaikutteita sovellettiin aikakauden elämää kuvaavissa novelleissa. Teatterissa pyrittiin herättämään antiikin teatteri, jolloin sivutuotteena luotiin ooppera. Musiikissa taas laulumusiikki, kuten messut, motetit ja madrigaalit nousivat suosioon.

Talbot

Talbot on automerkki, jonka valmistus on lopetettu. Talbot-merkkisiä autoja valmisti vuosina 1902–1958 Sunbeam Talbot Darracq -yhtymä ja sen seuraajat. PSA Peugeot Citroën valmisti merkillä autoja vuosina 1978–1992.

Uusgotiikka

Uusgotiikka eli neogotiikka on arkkitehtuurin ja sisustustaiteen suuntaus, joka kuuluu 1800-luvun kertaustyyleihin. Se yritti elvyttää myöhäiskeskiaikaisen gotiikan mukailemalla sen muotoja. Uusgotiikan juuret ovat lähinnä 1700-luvun Englannissa, ja se kukoisti 1800-luvulla.

Uusi aika

Uusi aika on Euroopan historian periodisoinnissa käytetty käsite, jolla tarkoitetaan useimmiten ajanjaksoa, joka kattaa ajan 1400–1500-luvuilta nykypäiviin saakka. Se on yksi kolmesta perinteisestä eurooppalaisen historiankirjoituksen käyttämästä aikakaudesta antiikin ja keskiajan ohella. Rajapyykkinä keskiaikaan esitetään usein esimerkiksi Kristoffer Kolumbuksen ensimmäinen löytöretki (1492) sekä uskonpuhdistus.

Uusklassismi

Uusklassismi on jonkin klassisen tyylin uudistunutta tai nykyaikaista muotoa. Uusklassismi vaikutti 1700- ja 1800-luvuilla, ja sen esikuvina olivat antiikin Kreikka ja Rooma. Tänä aikana pyrittiin yksinkertaisempaan ja tasapainoisempaan tyylikkyyteen.

Suuntauksen keskuspaikka oli Ranska, kun aikaisemmin uudet tyylisuuntaukset olivat tulleet Italian kaupunkivaltioista.Uusklassismin huomattavin teoreetikko ja uusklassisen suuntauksen tiennäyttäjä oli Johann Joachim Winckelmann.Uusklassismin eri osa-alueita ovat:

Uusklassinen taide

Uusklassinen arkkitehtuuri

Uusklassinen musiikki

Uusrenessanssi

Uusrenessanssi oli rakennus- ja sisustustaiteessa sekä taideteollisuudessa 1800-luvun jälkipuolella esiintynyt kertaustyyleihin kuulunut suuntaus. Tyyli sovelsi renessanssille ominaisia muotoja ja tyylipiirteitä.

Yleisnero

Yleisneroksi (lat. Homo universalis, ital. Uomo Universale) kutsutaan henkilöä, joka hallitsee erinomaisesti useita eri tieteen ja taiteen aloja.

Malliesimerkkinä yleisnerosta pidetään usein renessanssin aikaista keksijä-taiteilija-tutkija Leonardo da Vinciä. Vastaavasti renessanssi-ihmiseksi kutsutaan henkilöä, jolla on poikkeuksellisen laajat tiedot useista eri taiteen- tai tieteenaloista.

Taidesuuntauksia

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.