Rautakausi

Rautakausi oli esihistorian aikakausi, jolloin pääasiallinen materiaali aseiden ja työkalujen valmistamisessa oli rauta. Raudan pelkistämisen taito keksittiin Välimeren itäpuolella noin vuonna 1 500 eaa. ja se levisi Eurooppaan noin 1 200 eaa. Suomen rautakauden katsotaan alkaneen noin vuonna 500 eaa. Rautakautta edelsi pronssikausi ja sitä seurasi keskiaika.[2]

Maapallolla esiintyvästä meteoriittiraudasta valmistettiin yksinkertaisia rautaesineitä Egyptissä jo 3000-luvulla eaa. Laajamittaisen raudantuotannon edellytys oli kuitenkin rautamalmiin sisältyvän rautaoksidin pelkistäminen eli raudan ja hapen erottaminen toisistaan. Prosessi vaatii huomattavasti tehokkaamman uunin kuin kuparin sulattaminen ja tästä syystä raudanvalmistus saattoi alkaa vasta kun metallurginen osaaminen oli kehittynyt riittävästi helpompien metallien parissa.[2]

Raudan käyttö oli yleisempää kuin sitä ennen pronssin käyttö laajimmillaan, sillä rautamalmia esiintyy luonnossa melko yleisesti ja raudan valmistus on helpompaa kuin pronssin.lähde? Pohjois- ja Keski-Euroopassa rautakauden alkua voidaan pitää esihistoriallisena kautena. Sen sijaan osissa Etelä-Eurooppaa, Lähi-idässä, Intiassa ja Kiinassa kirjoitustaito oli keksitty jo kauan ennen raudan keksimistä ja siten ollen rautakausi ajoittuu historialliselle ajalle. Keski-Euroopan merkittäviä rautakautisia kulttuureja olivat mm. Hallstattin ja La Tènen kulttuurit.

Mikkelistä löytyneitä rautakautisia esineitä
Mikkelistä löytyneet rautakautinen veitsi, tappara, keihäänkärki sekä kuolaimet ja niiden osia.[1]

Rautakausi

Kemijärveltä löytynyt rautakautinen suksi
Kemijärveltä löydetty koristeltu rautakautinen suksi.[3] Sukseen on kaiverrettu mm. käpälikkö.

Vanhin löydetty rautaesine on noin 6 000 vuotta vanha.lähde? Pieniä määriä rautaa alettiin pelkistää Lähi-Idässä ja Indusjoen laaksossa 3 000–2 000 eaa. Rautaa pidettiin mahdollisesti seremoniametallina, joka oli kultaakin kalliimpaa. Jotkut taas pitivät rautaa kuparin kuonametallina. Heettiläiset alkoivat tuottaa rautaa järjestelmällisesti noin 1 300 eaa. Intiassa alkoi 1 800 eaa. kehittyä oma rautakulttuurinsa, joka tuotti 200 eaa. korkealuokkaista hiiliterästä. Raudan käsittelytaito levisi laajalle Lähi-Idässä vuoteen 1 200 eaa. mennessä, vaikka pronssia käytettiinkin yhä raudan ohella.

Eurooppaan raudan käsittelytaito saapui 1 000 eaa. ja se levisi hitaasti länteen. Suomeen raudan käsittelytaito levisi vuoteen 500 eaa. mennessä. Rautaa käyttivät myös Tšernogorovkan ja Novotšerkasskin kulttuurit noin 900 eaa. Kaukasuksen pohjoispuolisilla alueilla. Sieltä rautateknologia kulkeutui länteen suuntautuvassa kansainvaelluksessa noin 800 eaa. Hallstattin keskieurooppalaiseen kulttuuriin, joka kukoisti 800–450 eaa. Pohjois-Euroopan kulttuuri- ja kauppayhteydet Välimeren tienoille heikkenivät huomattavasti tämän jälkeen, minkä arvellaan johtuneen kelttiläisen La Tènen kulttuurin vahvistumisesta.lähde?

Rautakausi Suomessa

Pääartikkeli: Suomen esihistoria
Kansainvaellusajan 400-550-lukujen rautakautisia esineitä Turusta
Turusta löytyneitä kansainvaellusajalle 400-550-luvuille ajoitetut putkikeihäänkärki, taitettu miekka, kilvenkupura sekä kilven kädensija.[4]

Rautakauden katsotaan alkaneen Suomessa noin 500-luvulla eaa. ja päättyneen 1200/1300-luvuilla.[5] Ensimmäiset rautaiset esineet kulkeutuivat Suomeen noin 800–400-luvuilla eaa. Esineitä saapui Suomeen kahdesta suunnasta, rannikolle Skandinaviasta tai muualta Itämeren alueelta ja sisämaahan ja Pohjois-Suomeen Ananjino-kulttuurin alueelta Euroopan-puoleisen Venäjän itäosasta, jonne yhteydet olivat muodostuneet jo myöhäis-pronssikaudella. Nämä varhaisimmat Suomeen kulkeutuneet esineet olivat pääasiassa kirveitä, veitsiä, keihäänkärkiä, sirppejä ja myöhemmin myös viikatteita sekä erilaisia koruja.[6]

Varhaisimmat merkit Suomessa paikallisesta raudan tuotannosta ovat 300–200-luvuilla eaa. Todisteina tästä on Pohjois- ja Itä-Suomesta löydetyt raudan pelkistysuunit. Samanlaisia uuneja tunnetaan myös Itä-Karjalasta. Vastaavia uuneja ei tunneta rannikkoseudulta, mutta joiltain niin sanotun esiroomalaisen rautakauden asuinpaikoilta ja röykkiöhaudoista on löytynyt rautakuonaa joka voi viitata myös raudan tuotantoon. Ananjino-kulttuurin pronssikirveet säilyttivät suosionsa pitkälle esiroomalaisen rautaukauden puolelle, mikä viittaa raudan käytön yleistymisen hitauteen.[6]

Rautakauden kulttuuri jatkoikin pitkään pronssikautisia perinteitä, joille oli ominaista jakautuminen sisämaan itäiseen ja rannikon läntiseen kulttuuripiiriin.Rannikon ihmiset asuivat pääosin yksittäistaloissa tai muutaman talon ryhmissä. Elinkeinoina olivat maanviljelys, metsästys ja kalastus, pienessä määrin myös kaupankäynti. Viljelykasveina olivat mm. ohra, spelttivehnä, ruis, kaura ja nauris. Aura oli alkeellinen koukkuaura. Kotieläiminä pidettiin nautoja, lampaita, vuohia ja sikoja. Talot olivat 10–20 metrin mittaisia pystypaalujen varaan rakennettuja hallitaloja, joiden seinät olivat savella tilkittyä oksapunosta tai turvetta.

Röykkiöhautoja tehtiin edelleen roomalaisajallakin. Kansainvaellusajalla sekä merovingiajalla 200–800 jaa. hautalöytöjen määrä kasvoi. Noin vuonna 500 kuoppahautaus alkoi yleistyä Suomessa röykkiö- ja kalmistohautauksen rinnalla. Vuoden 800 jälkeen hautalöydöissä alkavat näkyä kauppa- ja kulttuuriyhteydet viikinkiajan kulttuuripiireihin idässä ja lännessä.

Rautakauden jako Suomessa

Suomessa rautakausi jaetaan seuraaviin vaiheisiin:

Lähteet

  1. KM 10476:1-2, KM 10629:1-4, haudan 3 esineitä; Esinekuva; KM 10629:4 osa kuolaimesta; KM 10629:3 osa kuolaimesta; KM 10629:2 kuolaimet; KM 10629:1 veitsi; KM 10476:2 keihäänkärki; KM 10476:1 tappara www.finna.fi. Viitattu 2.12.2017.
  2. a b Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 215–216. Gaudeamus, 2015.
  3. KM 9908 suksi; Esinekuva www.finna.fi. Viitattu 2.12.2017.
  4. kädensija; kilven kädensija www.finna.fi. Viitattu 2.12.2017.
  5. Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet. Gaudeamus, 2015.
  6. a b Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 217–219. Gaudeamus, 2015.

Aiheesta muualla

Esihistoria

Esihistoria tarkoittaa aikaa ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa. Historiaksi nimitetään esihistorian jälkeistä aikaa, jota voidaan tutkia kirjallisista lähteistä. Yli 99 % ihmiskunnan olemassaolon ajasta on ollut esihistoriaa. Esihistoriaa tutkivista tieteistä merkittävin on arkeologia.

Esihistoria päättyi Mesopotamiassa ja Egyptissä noin vuonna 3000 eaa. Muualla maailmassa siirtyminen esihistoriasta varhaishistoriaan tapahtui huomattavasti myöhemmin. Suomessa katsotaan historian alkavan 1100- ja 1200-lukujen mittaan. Jotkin Amazonin sademetsien ja Papua-Uuden-Guinean eristäytyneet alkuperäiskansat elivät esihistoriallista aikaa ainakin 1950- tai 1960-luvulle saakka.lähde?Kivikausi on useimmiten esihistoriallinen aikakausi, ja esimerkiksi Pohjoismaissa sitä ovat myös pronssikausi ja rautakausi. Esimerkiksi Lähi-idän korkeakulttuureissa pronssikausi puolestaan oli jo historiallista aikaa.

Esihistoriallinen taide

Esihistoriallinen taide tarkoittaa vailla kirjoitustaitoa olleiden eli esihistoriallisten yhteisöjen tuottamaa taidetta.

Esiroomalainen rautakausi

Esiroomalainen rautakausi on nimitys, jota käytetään Keski- ja Pohjois-Euroopassa kuvaamaan varhaista rautakautta. Keski-Euroopassa tähän vaiheeseen ajoittuu muun muassa La Tènen kulttuuri. Esiroomalainen rautakausi päättyy Rooman valtakunnan tekemiin valloituksiin. Pohjoismaissa esiroomalainen rautakausi ajoittuu noin 500 eaa. - 0 jaa.

Hiidenkiuas

Hiidenkiuas on lähinnä Suomen meren rannikkoseuduilla tavattava hautaröykkiötyyppi, joka on jo vanhastaan liitetty kivikauden Kiukaisten kulttuuriin ja pronssikauden asutuskulttuureihin Etelä-, Lounais- ja Länsi-Suomessa. Tutkitut hiidenkiukaat on tulkittu aina haudoiksi, joiden sisältä tavataan erilaisia rakenteita ja joskus myös aikakautensa esineistöä.

Inarinsaamelaiset

Inarinsaamelaiset ovat saamelaisryhmä, jonka perinteinen asuinalue on Inarijärven ympäristö Suomessa. Inarinsaamelaiselle kulttuurille ominaista ovat historialliset elinkeinot, suku, vaatetus sekä oma kieli, inarinsaame. Inarinsaamea puhui äidinkielenään vuonna 2004 yhteensä 258 henkilöä ja vuonna 2008 yhteensä 279 henkilöä. Inarinsaamelaisia on eri arvioiden mukaan 700–900.

Iso-Britannia (saari)

Iso-Britannia (engl. Great Britain) on Atlantin valtameressä Euroopan mantereesta luoteeseen sijaitseva saari. Saari on suurin Britteinsaarista ja muodostaa suurimman osan Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-alasta. Se on Euroopan suurin saari ja koko maailmassakin yhdeksänneksi suurin. Väestöä siellä on maailman saarista kolmanneksi eniten, Jaavan ja Honshun jälkeen.

Keltit

Keltit (kreik. keltoi, lat. celtae) on nimitys, jota käytetään indoeurooppalaiseen kieliperheeseen kuuluvia kelttiläisiä kieliä puhuvista esihistoriallisista, historiallisista ja joskus myös nykyisistä kansoista. Kelttiläisyys ei ole yhtenäinen käsite, vaan sillä on viitattu niin kansalliseen, kielelliseen kuin kulttuuriseenkin ryhmään eurooppalaisia kansoja. Kelttikansat saattoivat erota toisistaan merkittävästikin fyysisiltä ja kulttuurisilta piirteiltään, eivätkä ne aina ymmärtäneet toistensa kieliä.Keltit levittäytyivät rautakaudella suureen osaan Eurooppaa, ja kelttiläisiä heimoja asui niin Britteinsaarilla, Pohjois-Espanjassa, Ranskassa, eteläisessä Saksassa, Alppien seuduilla, Böömissä ja Pohjois-Italiassa, kuin myös Balkanilla ja Anatoliassa asti. Myöhemmin keltit sulautuivat roomalaisille hävittyjen sotien seurauksena Rooman valtakuntaan gallialaisina, boijeina, galatialaisina ja keltibereinä.Britteinsaarten reunaosissa ja Bretagnen niemimaalla kelttiläisyys on säilynyt pisimpään. Nykyisin nimitystä saatetaan käyttää myös englantia tai ranskaa äidinkielenään puhuvista ihmisistä, jotka haluavat samaistua kelttiläisiin esivanhempiinsa. Nykyajan kelttejä ja kelttien jälkeläisiä elää varsinkin Irlannissa, Walesissa, Skotlannissa ja Ranskan Bretagnessa.

Käkisalmen linna

Käkisalmen linna (ven. Крепость Корела, Krepost Korela, ruots. Keksholms fästning) on linnoitus Vuoksen pohjoisen laskuhaaran suulla Käkisalmessa, Venäjälle kuuluvassa Karjalassa Suomen vuonna 1944 luovuttamalla alueella.

Ensimmäinen kirjallinen maininta käkisalmelaisista on Novgorodin ensimmäisessä kronikassa vuoden 1143 kohdalla. Arkeologisten tutkimusten perusteella paikalla on ollut ihmistoimintaa vähintään 1100-luvulta lähtien ja hirsirakenteita vähintään 1200-luvulta lähtien, jolloin karjalaisten linnoitus sijaitsi paikalla. Novgorodin 1300-luvulla rakennuttama kivilinna on historian eri vaiheissa kuulunut Moskovan suuriruhtinaskunnalle, Ruotsille, Venäjän keisarikunnalle, Suomelle, Neuvostoliitolle ja Venäjälle.

Luettelo Suomen muinaislinnoista

Tämä artikkeli on luettelo Suomen muinaislinnoista. Suomen muinaislinnoja käytettiin paikallisesti puolustustarkoituksiin pronssikaudella, rautakaudella tai keskiajalla. Muinaislinna on linnoitus, joka eroaa linnasta muun muassa siitä, että linnan rakennuttajina olivat valtio tai laajempi yhteisö. Linna tai linnoitus on myös myöhäisempi ilmiö.

Muinaislinnat on seuraavassa esitetty Suomen nykyisten maakuntien mukaan jaoteltuna. Suluissa on mainittu myös entinen kunta.

Mesopotamia

Mesopotamia eli Kaksoisvirranmaa on historiallinen alue Välimeren itäpuolella. Alue käsittää lähinnä nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan ja Turkin kaakkoisosan. Alueen läpi virtaa kaksi suurta jokea, Eufrat ja Tigris, joista alue on saanut nimensä: nimi Mesopotamia tulee kreikan sanoista meso ’välissä’ ja potamoi ’virrat’.Mesopotamia on osa niin sanottua hedelmällistä puolikuuta. Mesopotamiaa kutsutaan "sivistyksen kehdoksi", sillä siellä kehitettiin esimerkiksi maatalous, kaupungit ja kirjoitustaito.

Mesopotamiaan kehittyi aikaa myöten maanviljelyyn pohjautuva kaupunkimainen kulttuuri, jossa monijumalaisella uskonnolla oli suuri merkitys. Talot rakennettiin savitiilistä. Varsinkin alkuaikoina temppeli hoiti merkittävän osan taloudesta ja vuokrasi maata viljelijöille. Mesopotamiassa rakennetut porraspyramidit, zikkuratit ovat yhä tunnettuja, vaikka ovat suurelta osin sortuneet. Hallitsijat rakensivat suuria palatseja. Hammurabin laki osoitti yhteiskunnan järjestäytyneen jo varsin pitkälle ja teki eroa maallisen sekä uskonnollisen vallan välille.Mesopotamiassa sijaitsivat antiikin aikana muun muassa Sumerin sivilisaatio ja Akkadin, Babylonian ja Assyrian valtakunnat. Sittemmin alue päätyi heettiläisten, Persian, seldžukien, Parthian, Rooman, jälleen Persian (sassanidisen) ja lopulta arabien vallan alle, jolloin Mesopotamian kulttuurin voidaan katsoa päättyneen.

Nuorempi roomalainen rautakausi

Nuorempi roomalainen rautakausi tarkoittaa Pohjoismaiden esihistoriassa noin vuosia 200–400 jaa. Rooman valtakunta heikkeni tällöin, mutta se oli yhä voimatekijä, jonka vaikutus ulottui voimakkaana Itämerelle saakka. Aikakausi oli sotaisa ja kuohuva. Esimerkiksi Tanskan alueelta tehdyt kuuluisat sotasaalislöydöt kertovat kovista taisteluista Skandinavian muodostumassa olleiden, aikaisempaa kiinteämpien yhteiskuntien välillä.

Oulun historia

Oulun kaupunki on Pohjois-Suomen vanhin: se on perustettu jo vuonna 1605. Oulun alueen historia alkoi luonnollisesti jo kauan ennen kaupungin perustamista.

Pronssikausi

Pronssikausi oli esihistorian aikakausi, jolloin pääasiallinen metalli aseiden ja työkalujen valmistamisessa oli pronssi. Pronssia alettiin valmistaa Lähi-idässä noin 3700 eaa., josta taito levisi Eurooppaan noin 3300 eaa. Suomen pronssikauden katsotaan alkaneen noin vuonna 1500 eaa. ja kestäneen n. vuoteen 500 eaa. Pronssikautta edelsi kalkoliittinen kausi ja sitä seurasi rautakausi.Lähi-idän suuret sivilisaatiot faaraoiden Egypti ja varhainen Mesopotamia olivat pronssikautisia. Näiden sivilisaatioiden vaikutus säteili Kreetalle ja Kreikkaan, minne syntyi suuria kaupunkeja. Vaikutteet levisivät myös pohjoiseen. Pronssikauteen liittyi kasvava yhteiskunnallinen eriarvoistuminen. Pronssi ei ollut pronssikaudella koko kansan metalli, vaan melko harvinainen. Euroopassa kuparia saatiin vanhalla ajalla vain harvoista paikoista. Kiveä käytettiin työkalujen teossa yhä laajalti.

Pronssikausi liittyy käsitteenä myös Suomen esihistoriaan.

Rautakausi Turussa

Rautakaudella Turussa oli Aurajoen ja Vähäjoen laaksoissa jo runsaasti maaseutumaista asutusta vilkkaine kauppayhteyksineen. Eräs varhainen todiste tästä on Kuralan Hannunniitussa tutkittu esiroomalaisen rautakauden hauta. Roomalaisella rautakaudella löydöt yleistyvät: Maariassa on tutkittu suuri Kärsämäen kalmisto. Muita rautakautisia muinaisjäännöksiä nykyisellä Turun alueella ovat esimerkiksi Ristimäen merovingiaikainen polttokenttäkalmisto Kuralan kaupunginosassa sekä viikinki- ja ristiretkiaikaiset ruumiskalmistot Maarian Saramäessä ja Kaarinan Kirkkomäellä.

Turun nimi on slaavilainen lainasana, ja Paaskunnan (murresana paas ’panna, laittaa, asettaa’) kaupunginosan muistuttaa pogost-sanaa (novgorodilainen hallintoalue). Varmoja arkeologisia tai historiallisia todisteita novgorodilaisesta kauppiasyhteisöstä Aurajokilaaksossa ei kuitenkaan ole.

Roomalainen rautakausi

Roomalainen rautakausi viittaa seuraaviin ajanjaksoihin:

vanhempi roomalainen rautakausi, noin vuodesta 0 vuoteen 200

nuorempi roomalainen rautakausi, noin vuodesta 175 tai 200 vuoteen 375 tai 400.

Sonkajärvi

Sonkajärvi (aik. Rutakko) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan pohjoisosassa. Kunnassa asuu 3 930 ihmistä ja sen pinta-ala on 1 576,79 km2, josta 110,87 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 2,68 asukasta/km2. Sonkajärven naapurikunnat ovat Iisalmi, Kajaani, Lapinlahti, Rautavaara, Sotkamo, ja Vieremä.

Sonkajärvellä on kaksi taajamaa: Sonkajärven kirkonkylä (Rutakko) ja Sukevan kirkonkylä. Sonkajärvi on kumpuilevaa runsassoista maata, jonka halki kulkee Sonkajärven reitti. Sonkajärvellä on myös Sukevan vankila ja rautatieasema. Rautatieasemalta on VR:n henkilöjunayhteys pohjoiseen (Murtomäen suunta) ja etelään (Kauppilanmäen suunta). Sonkajärvellä on myös Sonkajärvi-Jyrkän lentokenttä (EFSJ), joka on ollut pääosin lannoituskoneiden ja Puolustusvoimien käytössä. Linja-autot liikennöivät Sonkajärvelle Iisalmesta/Iisalmeen koulujen lukuvuoden aikoina.

Kouluja on Sonkajärvellä (ala-aste, yläaste, lukio), Sukevalla. Suurimmat työnantajat ovat Sonkajärven kunta, Komsor Oy,Sukevan vankila ja talotehdas Omatalo Oy joka sijaitsee Rutakolla.

Paikkakunnalla järjestetään vuosittain Eukonkannon MM-kilpailut.

Ulvila

Ulvila (ruots. Ulvsby) on Satakunnan maakunnassa sijaitseva kaupunki. Ulvila sijaitsee Kokemäenjoen varrella, Porin naapurissa. Sen naapurikuntia ovat Porin lisäksi Harjavalta, Kokemäki, Nakkila ja Sastamala. Ulvilaan liitetyn Kullaan lisäksi entisiä naapurikuntia ovat Poriin liitetyt Porin maalaiskunta, Noormarkku ja Lavia sekä Sastamalaan liitetty Kiikoinen. Kaupungin keskusta koostuu kahdesta eri puolilla Kokemäenjokea sijaitsevasta taajamasta, Friitalasta ja Vanhastakylästä. Ulvilassa asuu 12 889 ihmistä, ja sen pinta-ala on 422,51 km², josta 21,86 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 32,17 asukasta/km².

Ulvilan kaupungin historia on pitkä: se perustettiin vuonna 1365, joten se on yksi Suomen kuudesta keskiaikaisesta kaupungista ja Suomen toiseksi vanhin kaupunki Turun jälkeen. Ulvila menetti kaupunkioikeutensa Porille vuonna 1558, kun Ulvilan silloinen satama oli maankohoamisen vuoksi muuttunut laivoille kulkukelvottomaksi. 442 vuotta myöhemmin, vuodesta 2000 lähtien Ulvilan kunta on taas käyttänyt itsestään nimitystä kaupunki. Nykyisen muotonsa Ulvilan kaupunki sai, kun Kullaan kunta liitettiin siihen vuonna 2005. Ulvilan kaupunginvaltuusto päätti 15. ja 29. joulukuuta 2008 kuntaliitoksesta Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen kanssa. Liitoksen (hankenimeltään Nauhakaupunki) piti tulla voimaan vuoden 2011 alussa. Vuoden 2009 alusta aloittanut uusi valtuusto päätti kuitenkin 2. maaliskuuta 2009 purkaa liitossopimuksen.

Ulvilassa ilmestyy paikallislehti Ulvilan Seutu, jonka levikki on 3 243.

Vainionmäen kalmisto

Vainionmäen kalmisto löydettiin 1980-luvulla Laitilan Kodjalasta Varsinais-Suomesta.

Kyseessä on polttokenttäkalmisto ja kiviröykkiö, joka ajoittuu merovingiajalle noin vuosiin 650–800. Kalmistosta eli hautapaikasta on löytynyt yksitoista miekkaa, keihäänkärkiä, veitsenteriä, kilven keskitukia eli kilvenkupuroita, ratsastustarvikkeita ja noin kymmenen miehen jäännökset. Osa aseista oli runsaasti koristeltuja, miekoissa on jopa puolijalokiviä (granaatteja). Hautaan on ilmeisesti haudattu merkkihenkilöitä usean sukupolven ajalta, mahdollisesti ylimyssuvun päämiehiä. Kalmistoon haudattiin myös naisia.

Vanhempi roomalainen rautakausi

Vanhempi roomalainen rautakausi, jota tutkimuskirjallisuudessa kutsutaan myös rautakauden B-periodiksi, on Keski-Euroopan ja Pohjoismaiden esihistoriaan liittyvä ajanjakso, joka vallitsi noin vuosina 1–150/200 jaa. Rooman valtakunta on tällöin työntänyt rajansa Reinille ja Tonavalle saakka. Voimakkaat roomalaisvaikutteet ulottuvat pohjoismaihin asti.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.