Ratsumestari

Ratsumestari on ratsuväessä käytetty kapteenia[1][2][3] vastaava sotilasarvo. Ratsumestarit saattoivat toimia ratsuväessä komppaniaa vastaavan eskadroonan päällikköinä.

Lähteet

  1. MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2007.
  2. Pieni Tietosanakirja. Hakusana ratsumestari. Helsinki: Otava, 1927. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.11.2011).
  3. Tietosanakirja. Hakusana ratsumestari. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1915.
Alikapteeni

Alikapteeni (ven. штабс-капитан, štabs-kapitan) oli vuodesta 1798 käytössä ollut Venäjän keisarillisessa armeijassa luutnantin ja kapteenin arvojen väliin sijoittunut sotilasarvo, jota Saksassa on vastannut lähinnä yliluutnantti, ja myöhemmin puna-armeijassa vanhemman luutnantin arvo. Arvo oli rankijärjestelmässä sijalla kymmenen, vuodesta 1884 sijalla yhdeksän. Ratsuväessä käytettiin vastaavasti aliratsumestarin arvoa. Ratsumestari yleensä tarkoitti kapteenin arvoista sotilasarvoa.

Nimitystä alikapteeni on käytetty Suomen suuriruhtinaskunnan armeijassa arvon alkuperäisenä käännöksenä sekä Venäjän keisarikunnan armeijassa palvelleiden sotilasarvon suomenkielisenä käännöksenä.lähde? Suomen arvojärjestyksissä vuosilta 1860–1897 arvo oli nimellä taapikapteeni tai taapiratsumestari.

Venäjän kielessä alikapteenin arvo oli suoraan käännettynä esikuntakapteeni, joka tulee saksan kielen sanasta Stab, joka tarkoittaa esikuntaa, ja eräänlaista esikuntapäällikköä, joka huolehtii esimiehensä poissa ollessa tavanomaisista asioista.

Carl Gustaf Creutz

Carl Gustaf Creutz (Kaarle Kustaa Creutz) (1660 (t. 1661) – 1728) oli kenraaliluutnantti. Hän oli Karjalan ratsuväen ratsumestari Kaarle XII:n sotaretken alkaessa, ja jäi vangiksi Pultavan taistelussa.Creutz kävi jälkimaailmalle säilynyttä kirjeenvaihtoa puolisonsa kanssa.

Carl Wilhelm Malm

Carl Wilhelm Malm (1. tammikuuta 1865 Novgorod – 7. lokakuuta 1930) oli suomalainen Venäjän armeijan ratsumestari ja Suomen armeijan eversti.

Malmin vanhemmat olivat eversti Carl Didrik Malm ja Amelie Wilhelmina Adelaide Brotherus. Hänen isoisänsä oli Suomen sodassa kunnostautunut everstiluutnantti Karl Wilhelm Malm. Malm valmistui vuonna 1886 Haminan kadettikoulusta palvellen ensin aliluutnanttina Mikkelin tarkk’ampujapataljoonassa vuosina 1886-1889 sekä sen jälkeen 18. Severskin ratsuväkirykmentissä 1889-1890 sekä 20. Suomen rakuunarykmentissä Lappeenrannassa vuosina 1890-1901. Hänet oli ylennetty ratsumestariksi vuonna 1896. Vuoden 1901 jälkeen Malm luopui Venäjän armeijan palveluksesta toimien vuosina 1905–1906 Helsingin vt. poliisimestarina sekä sen jälkeen Suomen Pankin Pietarin konttorin kirjurina 1907–1908 ja Turun konttorissa 1908-1916.

Carl Malm liittyi sotilaskomitean sisäpiiriin marraskuussa 1917 ja sai sotilaskomitean toimeksiannon pyytää Venäjän armeijassa suomalaista kenraaliluutnantti Claes Charpentieriä sotilaskomitean puheenjohtajaksi. Omaksi tehtäväkseen ratsumestari Malmille sotilaskomitea määräsi Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin johdon pääpaikkanaan Kuopio. Siellä Malm alkoi organisoida aliupseerikoulutusta johtamilleen suojeluskuntajoukoille.Malm siirtyi Suomen sisällissodassa valkoisten joukkoihin majurin arvoisena johtaen Pohjois-Savon ja Kainuun suojeluskuntapiirien joukkoja Kuopion ja Varkauden valtauksessa helmikuussa 1918. Sen jälkeen hän siirtyi everstiluutnantiksi ylennettynä johtamaan Vienan retken Uhtualle suuntautunutta 370 miehen vapaajoukkoa, joka ylitti 21. maaliskuuta itärajan Suomussalmen kohdalla. Uhtuan lähes välittömän valtauksen jälkeen suuntana osastolla oli katkaista Muurmannin rata Vienan Kemin kohdalta. Lähinnä suomalaisista punaisista koottu vastapuolen joukko-osasto torjui valtauksen Usmanan taistelussa 9. huhtikuuta, ja rintama vakintui Uhtuan kohdalle aina syksyyn 1918 asti. Malmin sairastuttua heinäkuussa 1918 tilalle vapaajoukon johtajaksi astui jääkärikapteeni Toivo Kuisma. Malm ylennettiin vielä vuoden 1918 aikana everstiksi. Hän erosi armeijan palveluksesta seuraavana vuonna eli 1919, mutta toimi vielä sotaministeriön erityistehtävissä 1919-1920. Malm toimi siviilissä Turussa kunnallisraatimiehenä vuosina 1916-1930 ja Turun elinkorkolaitoksen kamreerina lopun elämäänsä eli vuoteen 1930 asti. Malm oli naimisissa vuodesta 1894 Gundel Tekla Maria Vaseniuksen kanssa. Heidän pojastaan Carl Pehr Håkan Malmista (s. 1906) tuli kirurgiaan ja ortopediaan erikoistunut lääkäri.

Ekestubbe

Ekestubbe on Vihdistä lähtöisin oleva aatelissuku. Lars Bertilsson, Olkkalan herra, oli Etelä-Suomen alilaamanni vuosina 1619–1634 sekä Turun oikeuden puheenjohtaja vuonna 1632. Hänen poikansa Henrik Larsson aateloitiin vuonna 1639 nimellä Ekestubbe ansioistaan kolmikymmenvuotisen sodan aikana.Henrik Larsson oli ratsumies Ekholtin rykmentissä vuonna 1621, korpraali Hämeen ratsurykmentissä 1623, kornetti 1625, luutnantti 1630 sekä ratsumestari Stålhandsken rykmentissä. Hänestä tuli majuri vuonna 1644, jolloin hän erosi sairaalloisuuden vuoksi palveluksesta. Tällöin Ekestubbe oli ehdolla Turun hovioikeuden komendantiksi, muttei saanut nimitystä. Hänestä tuli Turun linnan komendantti vuonna 1656.Henrik Larsson kuoli vuonna 1660 Olkkalassa. Hänen vanhempansa olivat Lars Bertilsson ja Brita Henriksdotter Ekelöf, Sipoon kirkkoherran Henrik Henriksson Ekelöfin tytär. Avioliitostaan tuntemattoman naisen kanssa hänellä oli tytär Brita Ekestubbe, ratsumestari Arvid Tandefeltin puoliso.

Eskadroona

Eskadroona on ratsuväen perusyksikkö, jonka päällikkönä on ollut yleensä kapteenia vastaava ratsumestari.

Eskadroonan lyhenne on Esk.

Ratsumieskilta ylläpitää ratsuväen perinnettä. Siihen on liittynyt seitsemän ratsuväen perinnettä vaalivaa perinne-eskadroonaa: Joensuun Eskadroona, Keski-Suomen Eskadroona, Lahden Eskadroona, Lappeenrannan Eskadroona, Lempäälän Seudun Eskadroona, Tampereen Seudun Ratsuväenkilta ry, Uudenmaan Eskadroona.

Henrik Wrede

Heinrich (Henrik) Wrede till Wredenhof (k. 17. syyskuuta 1605 Kirkholm, Liivinmaa) oli Ruotsin armeijassa palvellut baltiansaksalainen ratsumestari, joka muistetaan lähinnä sankarillisesta kuolemastaan Kirkholman taistelussa Puolan sodassa. Hän on Ruotsin ja Suomen Wrede af Elimä -aatelissuvun kantaisä.

Wreden vanhemmat olivat baltiansaksalaiseen aatelissukuun kuulunut ja saksalaista ritarikuntaa palvellut liivinmaalainen hovijunkkari Caspar Wrede sekä Könna Henrichintytär von Kropp. Puolan ja Ruotsin sotiessa Liivinmaan omistuksesta Henrik Wrede pestautui 1600-luvun alussa Ruotsin ratsuväkeen ja kohosi pian ratsumestariksi. Syyskuussa 1605 hän osallistui Kirkholman taisteluun (lähellä nykyistä Salaspilsiä Liivinmaalla nykyisessä Latviassa), jossa Puolan ratsuväki löi helposti kuningas Kaarle IX:n henkilökohtaisesti johtamat ruotsalaiset. Kun hevonen ammuttiin kuninkaan alta ja hän uhkasi jäädä puolalaisen ratsuväen saartamaksi, paikalle osunut Wrede tarjosi hänelle oman ratsunsa. Kuningas onnistui sen avulla pakenemaan, mutta Wrede jäi ilman ratsuaan vihollisen ympäröimäksi ja sai surmansa. Kiitollisuuden osoituksena henkensä pelastamisesta Kaarle lahjoitti Wreden leskelle Gertrud von Ungernille ja heidän lapsilleen ikuisella omistusoikeudella rälssimaaksi Suomen Kymenlaaksosta lähes kokonaan niin sanotun Elimäen neljänneskunnan ja vielä lisämaita Porvoon ja Mäntsälän pitäjistä. Lahjoitukseen sisältyi oikeus perustaa säteri haluamaansa paikkaan kyseisillä mailla. Wreden aatelissuku omistaa vielä tänäkin päivänä useita kyseisille maille perustamiaan kartanoita.

Henrik Wredellä oli kaksi poikaa, Casper ja Carl Henrik Wrede, joista jälkimmäisestä tuli myöhemmin Turun läänin maaherra. Kuningatar Kristiina korotti heidät molemmat vuonna 1654 vapaaherralliseen säätyyn palkkiona isänsä urotyöstä.

Kapteeni (sotilasarvo)

Kapteeni (lyhenne kapt.) on yksi vanhimmista sotilasarvoista. Nimi juontaa myöhäislatinan sanasta capitaneus, joka tarkoittaa päällikköä. Kapteenin arvoinen upseeri on tyypillisesti eri armeijoissa komppanian, patterin tai vastaavan yksikön päällikkö, joskus myös tätä suuremman yksikön, kuten pataljoonan päällikkö. Suomen puolustusvoimissa arvoa käytetään maa- ja ilmavoimissa, merivoimissa vastaava arvo on kapteeniluutnantti. Suomessa kapteeni toimii rauhan aikana useimmiten perusyksikön päällikkönä tai esikuntatehtävissä, sodan aikana pataljoonan komentajana.

Kapteeni on englanniksi captain. Englannin kielestä käännettäessä on huomattava, että vaikka maa- ja ilmavoimien captain on suomeksi kapteeni, merivoimien ja rannikkovartioston captain vastaa suomalaista kommodoria. Tämän takia merkitään usein captain (navy).

Useimmissa maissa kapteenin arvomerkkinä on kolme tähteä tai vastaavaa symbolia, kolme nauhaa tms. Merkittävimmät poikkeukset ovat Yhdysvaltain armeijan arvomerkki (kaksi tolppaa) ja Itä-Euroopan maat, joissa tähtiä on neljä.

Suomessa kapteenin arvomerkissä kauluslaatassa ja maastopuvun rinnuksessa on kolme pientä heraldista ruusua. Kapteenin hihalaatassa käytettävässä arvomerkissä on kaksi 10 mm leveää kaluunanauhaa ja niiden välissä yksi 5 mm leveä kaluunanauha. Hihamerkkiä kutsutaan sotilasslangissa leikillisesti hampurilaiseksi.

Kapteenista seuraava ylempi arvo on maa- ja ilmavoimissa majuri, merivoimissa komentajakapteeni.

Käytöstä poistunut ratsuväen kapteenia vastaava sotilasarvo on ratsumestari.

Suomessa kapteenin arvoon voidaan ylentää vakinaisessa palveluksessa oleva Maanpuolustuskorkeakoulun, Maanpuolustusopiston tai Päällystöopiston käynyt yliluutnantti. Kapteeniksi voidaan ylentää myös reservissä oleva yliluutnantti.Kapteeni on opistoupseerien korkein palvelusarvo.

Reservissä opistoupseeri voidaan ylentää sotilasarvoltaan majuriksi.

Karjalan 2. rykmentti

Karjalan 2. rykmentti oli valkoisten itäarmeijan Karjalan armeijakuntaan kuuluva joukko-osasto Suomen sisällissodassa. Rykmentin komentaja oli ratsumestari Oskar Kuula, jääkärivänrikki Kalle Kuokkanen (5. huhtikuuta alkaen), jääkärikapteeni Unio Sarlin (19. toukokuuta alkaen).

Rykmentti perustettiin 19. toukokuuta 1918 Karjalan divisioonan 2. rykmenttinä. Se nimettiin 6. heinäkuuta 3. divisioonan 3. rykmentiksi ja edelleen saman divisioonan 2. rykmentiksi 20. heinäkuuta. 2. Karjalan rykmentiksi tai Karjalan 2. rykmentiksi se nimettiin 31. heinäkuuta. Sisällissodan päätyttyä Sortavalaan sijoitettu rykmentti nimettiin 30. elokuuta Laatokan jalkaväkirykmentiksi, kunnes se nimettiin 15. maaliskuuta 1919 Haminaan sijoitettuna Viipurin rykmentiksi. Rykmentti siirrettiin 1930-luvun alussa Huuhanmäen Jaakkimaan.

Kollaa kestää (kirja)

Kollaa kestää on klassikoksi muodostunut talvisodasta kertova vuonna 1940 julkaistu sotaromaani.

Kirjan kirjoitti reservin luutnantti, valistusupseeri, toimittaja Erkki Palolampi. Kirja kuvaa talvisodan yhden tärkeimmän rintaman Kollaan taisteluja talvisodassa ja etenkin ratkaisutaisteluiden aikaa maaliskuussa 1940.

Kirjan nimestä on sittemmin tullut jopa jonkinasteinen sanonta, jolla kuvataan "talvisodan ihmettä ja henkeä" sekä sitä, ettei koskaan tule luovuttaa.

Kontiolahden varuskunnan pääsisäänkäynnin edustalla olevassa keihäänkärkeä kuvaavassa patsaassa, Kollaan vasamassa, lukee: ”Kollaa kesti”.

Suomen sotahistorian tunnetuista henkilöistä Kollaan taisteluissa olivat mukana Simo Häyhä ”Simuna” ja Aarne Juutilainen ”Marokon kauhu”, sekä II//JR34:n komentaja, ratsumestari Carl von Haartman.

Teoksen vironkielinen laitos takavarikoitiin Virossa toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana.

Länsiarmeija

Länsiarmeija oli valkoisten joukkojen armeija Suomen sisällissodassa. Se perustettiin huhtikuussa 1918 uudelleen organisoitaessa valkoista armeijaa. Armeijan toiminta-alue oli Pohjanlahdesta Päijänteeseen. Sen tehtävänä oli hyökätä Riihimäen suuntaan käytössä olevillä värvätyillä rykmenteillä sekä neljällä suojeluskuntarykmentillä. Sen piti yhteistyössä saksalaisten kanssa puhdistaa Etelä- ja Länsi-Suomi punaisista joukoista.

Lahden länsipuolella olleet punaiset antautuivat 2. toukokuuta, jonka jälkeen taistelut keskittyivät itäarmeijan alueelle.

Oulun valtaus

Oulun valtaus oli Suomen sisällissodan alkuvaiheissa käyty taistelu valkoisten ja punaisten välillä. Ratkaisutaistelu käytiin 3. helmikuuta 1918.

Taisteluihin osallistui valkoisten puolella 300 suojeluskuntalaista Oulusta. Suojeluskuntalaisia avustamaan lähetettiin ensin eversti Tunzelmanin johtamana 700 lähinnä eteläpohjalaista sotilasta ja Mannerheimin lähettämät ratsumestari Hannes Ignatiuksen johtamat lisäjoukot. Punaisilla oli noin 600 miestä, jotka saivat aseistusta ja muuta tukea Oulun kaupungin venäläiseltä varuskunnalta. Varuskunnassa oli yhteensä noin 1 200 sotilasta.

Päämajoitusmestari

Päämajoitusmestari oli Suomen armeijassa operatiivisen osaston (Päämajoitusmestarin osaston) päällikkö, joka vastasi sotatoimien suunnittelusta ja joukkojen siirroista operaatioita varten. Suomen sisällissodan aikana päämajoitusmestarina toimi ratsumestari Hannes Ignatius. Talvi- ja jatkosodanaikaisena päämajoitusmestarina oli kenraaliluutnantti A. F. Airo.Päämajoitusmestari vastasi päämajan sotatoimien esittelystä ylipäällikölle hyväksyttäväksi, käytännössä sotatoimien suunnittelusta ja johtamisesta.

Rakuuna (sotilas)

Rakuuna (ransk. dragon) oli sotilas, joka taisteli jalan, mutta liikkui ratsastaen.

Keskiaikaiset ritarit jalkautuivat välillä taistellakseen jalan, mutta varsinaiset rakuunat syntyivät 1500-luvun puolessa välissä Ranskan palveluksessa. Oletetaan, että aselajin keksi joko kondottieeri kreivi Piero Strozzi 1537 (jonka hakapyssyin aseistettu ratsuväki taisteli jalan) tai Charles de Cossé-Brissac vuonna 1554. Joka tapauksessa rakuunoita käytettiin runsaasti Ranskan uskonsodissa 1500-luvun lopulla. 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla rakuunaosastot tulivat osaksi vakinaisia armeijoita: 1635 Ranskan armeijan rakuunat organisoitiin kuudeksi rykmentiksi ja kolmekymmenvuotisessa sodassa sekä Kustaa II Aadolf että Albrecht von Wallenstein käyttivät rakuunoita. Myös Englannin sisällissodassa käytettiin rakuunoita. 1700-luvun alusta lähtien rakuunat alkoivat menettää erityisolemustaan ja ne sulautuivat vähitellen osaksi yleistä ratsuväkeä.

Rakuunat oli yleensä organisoitu jalkaväkimallin mukaisesti ja rakuunaupseerien arvot noudattivat jalkaväen sotilasarvoja, poikkeuksena Suomen ratsuväessä kapteenin arvoa vastasi ratsumestari ja vänrikin arvoa kornetti. Rakuunoiden aseistuksena oli tyypillisesti lyhyet musketetit tai karbiinit. Rakuunoiden koulutus oli helpompaa ja nopeampaa, koska hevosia ei käytetty taistelussa ja joukkojen perustaminen ja huolto oli halvempaa, koska hevosten ei tarvinnut olla varsinaisesti sotahevosia, vaan huonommatkin, tavalliset hevoset kelpasivat.

Rakuunoiden perinneasu on luurankotakki.

Sotilaskomitea

Sotilaskomitea (Militärkommittén) oli Suomen historiassa itsenäisyysaktivistien järjestö, jonka perustivat Haminan kadetit ensimmäisen maailmansodan aikana Suomen irrottamiseksi Venäjästä sotilaallisin keinoin Saksan armeijan avulla. Sotilaskomitea perustettiin helmikuussa 1915 ”aktiivisten itsenäisyyspyrkimyksien kannattamiseksi ja edistämiseksi”. Perustavassa kokouksessa olivat läsnä:

ratsumestari Georg von Essen,

ratsumestari Harald Åkerman,

ratsumestari Mauritz Gripenberg,

ratsumestari Carl Ahrenberg,

ratsumestari Hannes Ignatius,

kapteeni Elis Hultin,

luutnantti Gustaf Adolf Silfverhjelm,

luutnantti Georg Topelius,

luutnantti Carl Lindh sekä

kornetti Erik Ingberg.Sotilaskomitea sai pian vielä aktiiviseksi lisäjäsenekseen eversti Richard Beckerin vuoden 1915 alkupuolella. Vuoden 1916 aikana jäseniksi tuli luutnantti Aimo Hallberg ja eversti Otto Holmberg. Ratsumestari Hannes Ignatius toimi komitean näkyvänä hahmona aina joulukuuhun 1917. Alkuvaiheissa sotilaskomitean toiminta ei ollut merkittävää, mutta vuosien 1917 ja 1918 aikana komiteasta tuli itsenäisyysaktivistien johtava toimielin. Saksan sodanjohtoon komitea sai muodostettua yhteyksiä Tukholmassa ja Berliinissä, ja Suomessa sillä oli läheiset yhteistoimintasuhteet Suomen senaattiin.

Sotilaskomitea sai helmikuussa 1917 uuden arvovaltaisen jäsenen eversti Nikolai Mexmontanin liittyessä komiteaan. Maaliskuussa 1917 toiminta aktivoitui, kun eversti Mexmontan ja ratsumestari Ignatius matkustivat Tukholmaan solmiakseen yhteistyön Saksan armeijan johdon välille. Syksyn 1917 aikana porvarilliset suojeluskunnat siirtyivät Sotilaskomitean alaisuuteen. Komitea sai syksyllä 1917 uusia merkittäviä jäseniä. Komiteaan liittyivät everstiluutnantit Rafael Schauman, Bruno Jalander ja Adolf von Rehausen.

Komitean asema suhteessa valtiovaltaan virallistui syksyllä, kun ratsumestari Harald Åkerman kutsuttiin senaatin jäseneksi Tokoin senaatin hajottua porvarillisten jäädessä jatkamaan toimintaa Setälän senaatin nimissä. Sotilaskomitean jäsenet muodostivat sotilasvaliokunnan Åkermanin määräämänä. Sen tehtävänä oli laatia Suomelle asevelvollisuuslaki. Ensimmäisen 25. syyskuuta 1917 pidetyn istunnon nimi oli "Komitea suojeluskuntien perustamiseksi". Jäseniksi tulivat Sotilaskomiteasta Aimo Hallberg, Adolf von Rehausen, Rafael Schauman, Gustaf Silfverhjelm, ja puiheenjohtajaksi Hannes Ignatius.Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin joulukuun 1917 puolivälissä kenraaliluutnantti Claes Charpentier.

Tammikuussa 1918 Sotilaskomiteasta muodostettiin senaatin joukkojen esikunta. Samalla Sotilaskomiten puheenjohtaja vaihtui, kun Charpentier siirtyi syrjään ja kenraaliluutnantti C. G. E. Mannerheimin otti puheenjohtajuuden ja samalla senaatin joukkojen ylipäällikkyyden.

Tandefelt

Tandefelt on edelleen elossa oleva suomalainen, alun perin Sysmän Rapalasta kotoisin oleva aatelinen tuomari- ja upseerisuku. Suvun toinen kotipaikka Sysmän lisäksi on Hartola. Yksi Tandefeltien esi-isistä oli Paavali Juusteen.Suvusta tuli aatelinen, kun Uudenmaan ja Hämeenlinnan rakuunarykmentin ratsumestari Arvid Henrikinpoika aateloitiin 20. elokuuta 1650. Hampaiden menettäminen Leipzigin taistelussa antoi aiheen sukunimelle Tandefelt ("hammaskenttä") ja suvun vaakunalle. Suku merkittiin aatelishuoneeseen 1655 numerolla 651.Suomen ritarihuoneeseen suku merkittiin numerolla 51 vuonna 1818, eikä sen edustajia ole Ruotsin aatelishuoneessa. 18. heinäkuuta 1809 syntyi Tandefeltin vapaaherrallinen haara, kun Adolf Tandefelt ylennettiin vapaaherraksi. Hän oli kuitenkin naimaton, joten hänen veljenpoikansa peri adoption kautta vapaaherran arvon. Tämä veljenpojasta lähtöisin ollut vapaaherrallinen haara sammui vuonna 1904.Tandefeltit omistivat myös Koskipään kartanon Hartolassa, mutta tämä siirtyi von Gerdten -suvulle, kun kapteeni Otto Tandefeltin tytär Wendla Fredrika Tandefelt meni naimisiin Savon jalkaväen luutnantin Georg Gustaf von Gerdtenin kanssa. Tandefeltit saivat myös haltuunsa Virtaan kartanosta maanjaossa 1700-luvun lopulla lohkaistun uuden kartanon Fredriksgårdin (Uusikartano), kun se siirtyi vuonna 1871 Magnus Fredrik Tandefeltille (1830-1902) sen alkuperäiseltä omistaja- ja rakennuttajasuvulta, Stormbomilta.

Tikkurilan taistelu

Tikkurilan taistelu oli Suomen sisällissodan taistelu, joka käytiin Saksan Itämeren-divisioonan ja Helsingin pitäjän punakaartin välillä Helsingin pitäjän alueella 12.–13. huhtikuuta 1918. Kiivaimmat taistelut keskittyivät Tikkurilan ja Malmin välille, kun saksalaiset valtasivat strategisesti tärkeät pääradan varrella sijaitsevat kylät rautatieasemineen ja estivät näin punaisten junaliikenteen Helsinkiin. Operaatio oli osa 10.–14. huhtikuuta tapahtunutta Helsingin valtausta.

Saksalaisista taisteluun osallistui majuri Lothar von Brandenstein komentaman 3. kaartinulaanirykmentin 1., 2., 4. ja 5. eskadroona johtajinaan ratsumestarit von Jagow, von Berchem-Königsfeld, von Plessen ja zu Solms-Baruth, sekä konekiväärieskadroona ratsumestari von Keudellin johdolla. Vastassaan heillä oli lähinnä ensimmäistä kertaa linjaan hälytettyjä paikallisia punakaartin osastoja, kun taistelukokemusta omaavat oli samaan aikaan koottu Espoon Leppävaaraan torjumaan lännestä lähestyviä saksalaisia. Lisäksi punaiset olivat varustettuja lähinnä metsästyskiväärein.

Uudenmaan rakuunarykmentti

Uudenmaan rakuunarykmentti (URR) oli suomalainen ratsuväkirykmetti, joka osallistui Suomen sisällissotaan osana länsiarmeijaa, talvisotaan ja jatkosotaan.

Vapaussodan Kenttäharmaat

Vapaussodan Kenttäharmaat – Frihetskrigets Fältgrå oli vuonna 1931 Helsingissä perustettu Suomen sisällissodassa valkoisten puolella taistelleiden veteraanien järjestö. Järjestön perustivat liikemies Aarne Runolinna, jääkärimajuri Ragnar Gröning, metsätieteilijä, tohtori Martin Hagfors ja Helsingin poliisimestari Hjalmar Honkanen. Kenttäharmaat edusti vielä jyrkempiä mielipiteitä kuin aiemmin perustettu Vapaussodan Rintamamiesten Liitto.Helsingin Rintamamiesyhdistyksen hallitukseen kuuluneet Runolinna ja Gröning olivat kärsineet keväällä 1931 tappion vaadittuaan muutoksia Vapaussodan Rintamamiesten Liiton johtoon. He olivat vaatineet liiton kotipaikan siirtämistä Tampereelta Helsinkiin ja Mannerheimin sekä kenraalien Hannes Ignatius ja Rudolf Walden valitsemista liiton johtoon. Tämä esitys oli kuitenkin torjuttu Rintamamiesten liittopäivillä Viipurissa toukokuun lopulla 1931 Helsingin Rintamamiesyhdistyksen perustajan ja puheenjohtajan Artturi Vuorimaan johtaessa esityksen vastustajia.Uuden Kenttäharmaat-järjestön puheenjohtajiksi valittiin Ragnar Gröning ja paperiteollisuuden vientijärjestössä toiminut entinen upseeri Carl Lindh. Myös Runolinna oli mukana johtoelimissä. Mannerheimista, Waldenista ja Ignatiuksesta tuli järjestön kunniajäseniä. Kenttäharmaat oli alusta lähtien kaksikielinen järjestö ja sen jäseniksi liittyivät muun muassa kirjailijat Örnulf Tigerstedt ja Bertel Gripenberg. Muita tunnettuja jäseniä olivat kontra-amiraali Hjalmar von Bonsdorff, taiteilija Uuno Eskola, taiteilija Jorma Gallen-Kallela, ratsumestari Carl von Haartman, kirjailija Erkki Ilmari, kirjailija Arvo Kalliola, kirjailija Viljo Niukkanen, kirjailija Eino I. Parmanen, johtaja Martti Pihkala, tohtori Sakari Pälsi, kuvanveistäjä H. A. Ravander-Rauas, kenraalimajuri Victor Schauman, rakennusmestari Veikko Sippola, opettaja Walter J. Snellman, toimittaja Rainer Sopanen, jalkaväenkenraali Martin Wetzer, maisteri T. A. Wiherheimo, tilanomistaja Kustaa Vuolle-Apiala ja kenraalimajuri Harald Åkerman.Vapaussodan Kenttäharmaat-järjestö lakkautettiin välirauhansopimuksen perusteella 12. lokakuuta 1944.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.