Puistokatu

Puistokatu tarkoittaa katua, jolla ajoradat ja kevyen liikenteen väylät on erotettu toisistaan puurivein ja istutuskaistoin.[1] Puut on kuitenkin puistokaduilla istutettu niin kauas toisistaan, ettei kadun ylle muodostu yhtenäistä kattoa.[1]

Erityyppisiä puistokatuja ovat:

  • bulevardi ja avenue, joissa keskimmäisenä ovat ajorata, jota reunustaa puurivit ja laitimmaisena ovat jalkakäytävät. Erään määritelmän mukaan bulevardi on leveä katu, jolla on yleensä vähintään kolme puuriviä.[1] Nimitystä bulevardi käytetään useissa kaupungeissa varsinkin entisten kaupunginmuurien paikalle rakennetuista puistokaduista.
  • esplanadi, jossa keskimmäisenä on puisto, niiden reunoilla ovat ajoradat, joiden vieressä kulkevat kevyen liikenteen väylät. Yleensä esplanadilla tarkoitetaan nimenomaan kadun pitkänomaista puisto-osuutta. Esplanadit sijaitsevat yleensä meren tai jonkin toisen vesistön rannallalähde?.

Puistokatujen uuden tulemisen merkkejä on ollut havaittavissa.[2] Suurin ongelma uusissa hankkeissa on tila: usein uusien puistokatujen esikuvat ovat 40–50 metriä leveitä katuja, mutta kuitenkin kaavoitetaan 20 metriä leveitä katuja, johon halutaan saada mahtumaan samat toiminnot kuin leveämpiin.[2]

RenAi Road Sec 4 in Taipei
Leveä puistokatu Taipeissa.

Puistokatuja Suomessa

Suomen vanhimpia puistokatuja ja varhaisista puistokaduista merkittävin on Vaasaan vuonna 1776 rakennettu Hovioikeudenpuistikko, jonka suunnitteli yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz.[3] Puistokadun esikuvana oli Nancyyn 1750-luvulla rakennettu Place de Stanislas Leszczynski.[4] Vaasassa on Hovioikeudenpuistikon lisäksi neljä muutakin isoa puistikkoa (Vaasanpuistikko, Kirkkopuistikko, Kauppapuistikko ja Korsholmanpuistikko). Puutaloista koostuneiden kaupunkien tulipalojen takia annettiin 1856 määräys, että puutaloalueilla kaupunkien keskustat piti jakaa paloturvallisiin osiin 35 m leveillä esplanadeilla, joiden varsille piti istuttaa paloja ehkäiseviä lehtipuuistutuksia.[2]

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Suomeen tuli eurooppalaiseen tapaan kaavoitusmalleja, joissa puistokaduilla ja bulevardeilla oli merkittävä osa, vaikka loppujen lopuksi kovinkaan monta eurooppalaisten esikuvien mukaista puistokatua ei Suomesta löydy.[2] Helsingin kaduista bulevardeja edustavat Bulevardi ja Huopalahdentie, esplanadeja Esplanadi, Pohjoinen ja Eteläinen Hesperiankatu, Munkkiniemen puistotie, Koskelantie, Mäkelänkatu ja Mechelininkatu, ja avenyitä puolestaan Pohjoiskaari sekä Tallbergin puistotie Lauttasaaressa. Myös Mannerheimintien eteläosa, entinen Heikinkatu on aikaisemmin ollut esplanadityyppinen puistokatu: sen keskellä oli puuriveillä reunustettu puistokäytävä, mutta 1930-luvulla autoistumisen seurauksena päätettiin keskimmäiset puurivit poistaa,[5] mutta uudet puurivit istutettiin jalkakäytävien reunoihin; täten Mannerheimintiestä tuli avenue-tyyppinen puistokatu.

Tampereella keskustan tärkein pohjoiseteläsuuntainen väylä Hämeenpuisto on tunnettu nimellä Esplanadi, ja on edelleen selvästi esplanadityyppinen katu.

Porin keskustan ruutukaava-alueen ”koordinaattiakseleina” toimii neljä esplanadia: Pohjois-, Itä-, Länsi- ja Eteläpuistot. Kuopiossa taasen on kaksi varsinaista puistokatua, jotka ovat Puistokatu ja Pyörönkaari.

Lähteet

  • Ulla-Kirsti Junttila ja Mikko Koivistoinen: Katuympäristön suunnitteluopas. Suomen Kuntatekniikan yhdistys ja Viherympäristöliitto, 2002.

Viitteet

  1. a b c Junttila & Koivistoinen 2002, s. 131–132.
  2. a b c d Junttila & Koivistoinen 2002, s. 140.
  3. Gardberg, Carl Jacob: ”Rakennustaide ja ympäristö”, Suomen taiteen historia, s. 109. Helsinki: Schildts Kustannus Oy, 1998. ISBN 951-50-0920-0.
  4. Piispala, Eija: The oldest public park in Finland (Internet Archive) Museo 2/2002 Abstracts. 2002. Suomen museoliitto. Viitattu 14.7.2009. (englanniksi)
  5. Junttila & Koivistoinen 2002, s. 133.
Aleksanterinkatu (Oulu)

Aleksanterinkatu on yksi Oulun keskusta-alueen pääkaduista. Katu johtaa lähes pohjois-eteläsuuntaisena kaupungin ruutukaavakeskustan sekä Pokkisen, Vanhantullin ja Hollihaan kaupunginosien halki Lyseon kulmalta Pokkitörmältä aina Heinäpäähän jossa se päättyy urheilukeskuksen laidalle. Kadun pituus on noin 1,8 kilometriä ja se on osin nelikaistainen.

Bulevardi

Bulevardi tarkoittaa puistokatua, jossa on keskimmäisenä ajoradat, joiden reunoilla on puurivi, ja reunimmaisina kevyen liikenteen väylät. Bulevardille käänteinen puistokatu on esplanadi, jossa puisto on keskimmäisenä, ajoratojen välissä.

Sana bulevardi on peräisin hollannin sanasta bolwerk, joka tarkoittaa alkujaan paaluista tehtyä vallin tukirakennelmaa ja lainattiin siinä merkityksessä jo keskiajalla ranskaan muodossa boulevard. Sanan merkityksen muuttuminen johtuu siitä, että aikojen kuluessa monissa kaupungeissa, erityisesti Pariisissa, on kaupunkiasutus laajentunut vanhojen kaupunginmuurien ulkopuolelle, minkä jälkeen vanhat muurit valleineen ja tukirakennelmineen on purettu ja niiden paikalle rakennettu kaupungin keskustaa kiertävien puistokatujen ketju. Pariisiissa tällaisten puistokatujen nimessä on säilynyt sana Boulevard, jota sittemmin on alettu käyttää muistakin puistokaduista. Pariisin bulevardit muodostavatkin kaupungin keskiosien ympärille kolme samankeskistä kehää. Samaan tapaan myös esimerkiksi Wienin Ringstraße sijaitsee 1800-luvulla puretun, jo kauan sitä ennen kaupungin sisään jääneen kaupunginmuurin paikalla.

Myöhemmin nimitystä bulevardi on kuitenkin alettu käyttää muistakin kuin vanhojen puolustusmuurien kohdalla sijaitsevista puistokaduista. Suomessakin muun muassa Helsingissä on Bulevardi-niminen puistokatu.

Bulevardi (Helsinki)

Bulevardi (ruots. Bulevarden) on Helsingissä sijaitseva bulevardimainen puistokatu, joka alkaa Erottajalta ja päättyy Hietalahdentorille. Se sijaitsee suurimmaksi osaksi Kampin kaupunginosassa, läntisin osa on kuitenkin Kampin ja Punavuoren rajana. Sen varrella sijaitsee ravintoloita, kahviloita, taidegallerioita ja muita erikoisliikkeitä sekä Aleksanterin teatteri ja Sinebrychoffin taidemuseo. Katu kulkee myös Vanhan kirkkopuiston ohi.

Bulevardilla kulkevat raitiovaunulinjat 1 ja 3 Fredrikinkadulta Erottajalle ja linja 6 Hietalahdenkadulta Erottajalle sekä bussilinja 20 Erottajalta Lauttasaaren Katajaharjuun.

Hatsala

Hatsala on kaupunginosa Kuopion keskustan länsiosassa. Alueen itärajana on Puistokatu, etelärajana Minna Canthin katu ja pohjoisessa moottoritie. Länsiraja kulkee ensin Sairaalakatua ja Niiralankatua pitkin. Suokadun risteyksestä raja kulkee ensin pohjoiseen, kääntyy sitten länteen ja kulkee Savon radan kautta moottoritielle. Raja jättää Mustinlammen Niiralan puolelle sekä uimahallin ja Kuopio-hallin Hatsalan puolelle.

Hatsalassa sijaitsevat myös Kuopion poliisilaitos, Kuopion jäähalli, Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Savonia-ammattikorkeakoulun Tekniikan yksikkö, valtuustovirastotalo, Tanssiteatteri Minimin käytössä oleva Sotku, Hatsalan klassillinen koulu sekä entinen kasarmirakennus, jossa toimii nykyisin kansalaisopisto.

Hämeenkatu (Tampere)

Hämeenkatu on Tampereen pääkatu. Puistokadun pituus on noin kilometri, ja leveys leveimmällä kohdalla 28,5 metriä ajorata ja jalkakäytävät mukaan luettuina. Hämeenkatu ylittää Tammerkosken Hämeensiltaa pitkin.

Hämeenkatu on puistokatu, joka alkaa idästä Rautatienkadun risteyksestä läheltä rautatieasemaa, kulkee itä-länsisuunnassa aina Hämeenpuistoon asti ja on koko pituudeltaan nupukivien peittämä. Aikaisemmin lähes jokaista risteystä hallitsevat liikennevalot, mutta nykyään Hämeenkatu on kokonaan joukkoliikennekatuna. Rautatienkadun risteyksestä itään Hämeenkadun jatkona on noin 700 metriä pitkä Itsenäisyydenkatu Kalevan puistotien, Sammonkadun ja Teiskontien risteykseen asti. Länteen päin katulinja jatkuu ensin Pirkankatuna, sitten Pispalan valtatienä.

Raitiotien rakentaminen kadulle alkoi vuonna 2017 ja hankkeen yhteydessä uusittiin myös jalkakäytävät, katupuut ja valaistus sekä toteutettiin Hämeensillan perusparannus. Hanke valmistuu vuonna 2021.

Hämeenpuisto

Hämeenpuisto on yli kilometrin pituinen esplanadityyppinen puistoväylä, joka kulkee Tampereen ydinkeskustan länsilaitaa Näsinpuistosta Eteläpuistoon. Se ulottuu Finlaysonin, Tammerkosken ja Nalkalan kaupunginosiin. Alkujaan kadun nimi oli Esplanadi, ja sen rinnakkaisniminä tunnettiin myöhemmin myös Leveekatu sekä Itäinen ja Läntinen Esplanadikatu. Sittemmin virallisena nimenä oli Itäinen ja Läntinen Puistokatu, kunnes vuonna 1936 nimi muutettiin nykyiseksi.

Hämeenkatu ja Kauppakatu päättyvät lännessä Hämeenpuistoon. Poikkikadut ovat Puuvillatehtaankatu, Satakunnankatu, Puutarhakatu, Hallituskatu, Satamakatu, Tiiliruukinkatu ja Pyhäjärvenkatu. Hämeenpuistosta alkaa kaupungin länsiosiin kulkeva pääväylä Pirkankatu. Puiston varrella sijaitsevat muun muassa pääkirjasto Metso, Aleksanterin kirkko, Tampereen Työväen Teatteri, Tampereen työväentalo, Lenin-museo ja Pikkupalatsi. Puiston pohjoispäässä on Näsikallion suihkukaivo.

Isokatu (Oulu)

Isokatu on katu Oulussa sekä eräs keskustan pääliikenneväylistä. Se johtaa lähes pohjois-eteläsuuntaisena halki kaupungin ruutukaavakeskustan, alkaen Myllytullin kaupunginosasta, johtaen halki Pokkisen, Vanhantullin ja Leverin kaupunginosien, päättyen Nuottasaaren kaupunginosaan. Kadun pituus on noin 2,25 kilometriä, ja sen pinnoitteena on käytetty pääosin asfalttia, mutta osalla matkaa katu on päällystetty noppakivin.

Katu alkaa Heinäpään urheilukeskuksen pysäköintialueelta Liikuntakeskus Hukan luota, jatkuen suorana pohjoiskoilliseen halki kaupungin ruutukaavakeskustan. Liikenteellisesti merkittävät ja ruuhkaherkimmät poikkikatujen liittymät ovat Puistokadun, Saaristonkadun, Kajaaninkadun ja Linnankadun risteykset, joissa kaikissa on liikennevalo-ohjaus. Isokaduksi nimetty osuus päättyy Myllytulliin Mannenkadun ja Valjastehtaankadun liittymään, josta väylä jatkuu suoraan Kasarmintienä Oulujoen etelärantaa seuraten Erkkolan sillan liittymään saakka.

Isokadun osuus Saaristonkadulta Linnankadulle on aiemmin ollut käytössä keskustan halki pohjoiseen kulkevan linja-autoliikenteen väylänä. Joukkoliikenne siirtyi kuitenkin pääosin joukkoliikennekaduksi muutetulle Torikadulle 22. syyskuuta 2007.

Kotkavuori

Kotkavuori (ruots. Örnberget) on Helsingin Lautta­saaren osa-alue, joka käsittää saaren itäisen, lähimpänä kanta­kaupunkia olevan osan.

Nimi johtuu alueella sijaitsevasta saman­nimisestä kukkulasta, jonka nimi on vanhastaan ollut Örnberg. Puiston nimeksi Kotka­vuori - Örn­berget vahvistettiin vuonna 1951, ja osa-alueen nimeksi se vahvistettiin vuonna 2012, kun Lautta­saari jaettiin osa-alueisiin. Kukkula on pääosin puistoaluetta, mutta siellä säilynyt myös muutamia vanhoja huviloita, ja sen laella sijaitsi vuosina 1958–2015 Lauttasaaren vesitorni.Kotkavuoren maapinta-ala on 1,01 km2, ja vuoden 2017 alussa siellä oli 8 117 asukasta. Alueen rajana Myllykalliota on Särki­niemen­tien pohjois­osa ja sen jatkeena Lemis­saaren­tie, rajana Vattu­niemeä vastaan on Hevosenkenkäpuisto.

Kotkavuori on pääasiassa kerros­talo­aluetta, mutta Gyldénin­tien pohjois­osan varrella on myös ekonomitaloiksi kutsuttu ryhmä pientaloja.. Alueen suurimpia puistoja ovat länsi­laidalla Lahna­lahden puisto ja etelä­laidalla Paja­lahden puisto.

Kotkavuoren alueelta kanta­kaupunkiin johtavat Lauttasaaren silta ja Lapinlahden silta, joka on osa Länsiväylää. Osa-alue sijaitsee lähes kokonaan Länsi­väylän etelä­puolella; sen pohjois­puolella on vain muutaman talon ryhmä rannassa Maamon­lahden­tien varrella. Lautta­saaren sillalta länteen johtaa vilkas­liikenteinen Lautta­saaren­tie. Sen ohella alueen kokooja­katuja ovat Julius Tallbergin mukaan nimetty Tall­bergin puisto­tie, joka on saanut nimensä Julius Tallbergin mukaan ja on leveä puistokatu, sekä Meri­puisto­tie ja alueen länsi­rajaa pitkin kulkevat Särki­niemen­tie ja Lemis­saaren­tie, joka johtaa Länsi­väylän varressa olevaan eritasoliittymään. Lauttasaaren metroasema sijaitsee myös osittain Kotka­vuoren alueella.

Koulukatu–Puistokatu

Koulukatu ja Puistokatu muodostavat Turussa yksisuuntaisten katujen parin, joka välittää liikennettä Martinmäen ja Naantalin pikatien välillä. Kummankin kadun varressa kulkee kevyen liikenteen väylä. Katuparin luoteispää Ratapihankadun ja Köydenpunojankadun välillä kuuluu valtatie 8:aan, ja tällä osuudella kadut alittavat rautatien. Koulukatu ja Puistokatu kohtaavat risteyksessä, josta lähtevät myös Naantalin pikatie, Köydenpunojankatu sekä Tavarakatu.

Luettelo Jyväskylän julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Luettelo Jyväskylän julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä on luettelo Jyväskylässä sijaitsevista pysyvistä taideteoksista, muistomerkeistä, muistolaatoista ja ympäristötaideteoksista. Jyväskylään on liitetty Jyväskylän maalaiskunta sekä Korpilahden ja Säynätsalon kunnat.

Luettelossa on pysyvästi julkisilla paikoilla olevia taideteoksia, muistomerkkejä ja muistolaattoja sekä hautausmailla olevia yleisiä muistomerkkejä ja patsaita. Luettelossa ei mainita rakennusten sisällä ja suljetuilla sisäpihoilla olevia julkisia teoksia eikä yksittäisten hautojen veistoksia. Teokset ovat luettelossa nimensä mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Sijaintipaikka on puiston, aukion, rakennuksen tai muun vastaavan nimi ja/tai katuosoite. Alue tarkoittaa kaupunginosaa/kunnanosaa, taajamaa, kylää, osa-aluetta tai asuinaluetta. Karttalinkki osoittaa teoksen sijaintipaikan kymmenien metrien tarkkuudella. Paljastusvuosi on teoksen julkistuksen tai paljastuksen vuosi sijaintipaikalla (suluissa on mainittu valmistumisvuosi, jos se poikkeaa huomattavasti paljastusvuodesta).

Luettelo Suomen muistomerkkivetureista

Luettelo Suomen muistomerkkivetureista sisältää pysyvästi julkisilla paikoilla olevat muistomerkeiksi asetetut ja kunnostetut veturit ja niihin liittyvät vaunut.

Suomessa vanhoja vetureita on kunnostettu muistomerkeiksi runsaat 30. Suomen Rautatiemuseon mukaan ainakin Tampereella, Kouvolassa, Riihimäellä ja Pieksämäellä muistomerkkivetureita on useampi kuin yksi.

Luettelo Tampereen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Luettelo Tampereen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä sisältää Tampereen puistoissa, kaduilla ja aukioilla olevia pysyvästi sijoitettuja julkisia taideteoksia, muistomerkkejä ja muistolaattoja. Ne voivat kuulua joko Tampereen taidemuseon tai kaupungin kokoelmiin, tai ovat julkisilla paikoilla olevia liikelaitosten, yritysten, valtion ja yksityisten tonteilla sijaitsevia ja näiden omistamia teoksia. Rakennusten sisällä olevia julkisia teoksia ei mainita. Luettelossa on myös hautausmailla olevia yleisiä muistomerkkejä ja patsaita, mutta ei yksittäisten hautojen veistoksia.

Tässä luettelossa on neljä osaa: Tampereen julkiset taideteokset ja muistomerkit, Vuoreksen kaupunginosassa olevan taideohjelman teokset, muistolaatat Tampereella sekä seinämaalaukset Hiedanrannassa.

Tampereeseen on liitetty Messukylän, Aitolahden ja Teiskon kunnat.

Multimäki

Multimäki on Kuopion ydinkeskustan kaupunginosa. Siellä sijaitsee muun muassa kauppatori ja kauppahalli, Sankaripuisto sekä kaupungintalo. Kaupunginosassa toimii myös Kuopion lyseon lukio ja kaksi päiväkotia.Multimäki rajoittuu pohjoisessa Maljalahteen, idässä Vahtivuoreen, etelässä Kuopionlahteen, ja lännessä Hatsalaan. Kaupunginosan rajoina ovat Minna Canthin katu etelässä, Vuorikatu idässä, Suokatu pohjoisessa ja Puistokatu lännessä.Nimeä Multimäki ei käytetä kovin yleisesti, vaan tämä kaupunginosanimi esiintyy lähinnä kaavoituksessa. Tavallista on puhua keskustasta, johon kuuluvat Multimäen lisäksi sitä ympäröivät Väinölänniemen, Vahtivuoren, Hatsalan, Maljalahden ja Kuopionlahden kaupunginosat.

Nevski prospekt

Nevski prospekt (ven. Невский проспект) eli Nevan valtakatu on Pietarin pääkatu. Pietari Suuren palveluksessa toiminut ranskalainen arkkitehti Alexandre Jean Baptiste LeBlond suunnitteli kadun Moskovaan johtavan maantien alkuosaksi.

Katu kulkee Amiraliteetista Moskovan asemalle, jonka jälkeen se pienen mutkan tehtyään jatkuu Aleksanteri Nevskin luostarille asti. Sen varrella on viisi metroasemaa: vihreän linjan Ploštšad Aleksandra Nevskogo, Majakovskaja, Gostinyi Dvor, punaisen linjan Ploštšad Vosstanija sekä sinisen linjan Nevski prospekt.

Kadun varrella sijaitsevat monet Pietarin keskeisistä rakennuksista ja nähtävyyksistä, kuten Kazanin katedraali, Beloselski-Belozerskin palatsi, Stroganovin palatsi, Gostinyi Dvor -tavaratalo ja Venäjän kansalliskirjasto. Vuosina 1918–1944 kadun nimi oli Lokakuun 25. päivän valtakatu.

Puistola (Jyväskylä)

Puistola on Jyväskylän kaupunginosa. Puistola sijaitsee Kantakaupungin suuralueella, lähellä kaupungin keskustaa. Alueen erottaa keskustasta Väinönkatu, Harjun kaupunginosasta Yliopistonkatu ja Puistokatu. Tourulan ja Puistolan välisenä rajana on Tourujoki. Muut naapurikaupunginosat ovat Taulumäki ja Lutakko. Puistola on kooltaan noin 800 metriä kertaa 300 metriä.

Puistolassa sijaitsee Jyväskylän vanha hautausmaa, jonne on haudattu monia jyväskyläläisiä merkkihenkilöitä. Hautausmaan ja Tourujoen välissä on Tourujoen luontopolku ja luonnonsuojelualue.

Kalevankadun ja Puistokadun kulmassa sijaitsee Puistotori-niminen puisto. Nimensä puisto on saanut siitä, että 1900-luvun alussa arkkitehdit Yrjö Blomstedt, Walter Thom ja Hugo Lilius olivat sitä mieltä, että aukiosta pitäisi tehdä suurten julkisten rakennusten ympäröimä tori. Puistokadun toisella puolella oleva Puistokoulu jäi kuitenkin tienoon ainoaksi julkiseksi rakennukseksi. 1930-luvun alussa paikalle tehtiin puisto ja tori jäi vain Puistotorin nimeen.

Seututie 847

Seututie 847 eli niin kutsuttu Vanha Nelostie on Limingan Haaransillalta Kempeleen, Oulun ja Haukiputaan kautta Iin kunnan Räinänperälle johtava seututie. Pääosa tiestä on entistä Nelostietä.

Torikatu (Oulu)

Torikatu on eräs Oulun ruutukaavakeskustan kaduista ja liikenteellisesti kaupungin tärkeimpiä katuja. Katu alkaa Franzénin puiston ja Oulun Lyseon lukion välistä Linnankadulta, ja jatkuu etelälounaaseen aina Heinäpäähän saakka. Katu johtaa Pokkisen, Vanhantullin ja Hollihaan kaupunginosien halki, päättyen Tarkka-ampujankadulle. Kadun pituus on 1,6 kilometriä.

Torikatu on remontoitu joukkoliikennekaduksi. Keskustan läpi Limingantullista Tuiraan aiemmin Isoakatua pitkin kulkeneet linja-autovuorot siirtyivät Torikadulle 22. syyskuuta 2007 alkaen.

Tie on koko pituudeltaan kaksikaistainen. Pokkisen ja Vanhatullin kaupunginosissa välillä Kajaaninkatu–Albertinkatu katu on neljän kaistan levyinen, mutta kadun reunat on varattu pysäköintialueiksi. Välille Albertinkatu–Puistokatu on rakennettu reunuskivin erotetut pysäköintialueet.

Merkittävimmät risteävät kadut ovat Linnankatu, Kajaaninkatu, Saaristonkatu ja Puistokatu.

Uusikatu

Uusikatu on Oulun keskustan alueella kulkeva katu ja yksi keskustan tärkeimmistä liikenneväylistä. Se johtaa Oulun ruutukaavakeskustan halki etelälounaasta pohjoiskoilliseen Heinäpäästä Myllytulliin. Katu on suurimmalta osaltaan nelikaistainen, ainoastaan Lävistäjän pohjoispuolinen osuus on kaksikaistainen. Nelikaistainen osuus on lähes kokonaan päällystetty noppakivin.

Uusikaduksi nimetty osuus alkaa Heinäpäästä Puistokadun ja Limingantien risteyksestä ja kulkee nelikaistaisena halki ruutukaavakeskustan. Nelikaistainen osuus muuttuu Lävistäjä-nimiseksi viistokaduksi Kajaaninkadun risteyksessä. Uusikadun loppupää on pihakatua välillä Linnankatu–Heikinkatu.

Viiala (Tampere)

Viiala on yksi Tampereen kaupunginosista. Se sijaitsee Tampereen itäisessä osassa. Alueella on asuintaloja, kioski, puisto ja päiväkoti. Viialan naapurikaupunginosia ovat Turtola, Aakkula, Messukylä, Hankkio, Kaukajärvi sekä Lukonmäki. Suurin osa Viialan taloista on omakotitaloja, mutta Viialassa on myös rivitaloja ja vähän kerrostaloja.

Messukylän henkikirjakylään kuulunut Viialan talo mainittiin vuoden 1540 maakirjassa, jolloin sen isäntänä oli Olavi Viia. Professori Viljo Nissilän mukaan nimi voi johtua muinaisruotsalaisesta heimonimestä svia. 1600-luvun alusta lähtien talo oli saman suvun hallussa, kunnes Tampereen kaupunki osti suurimman osan tilasta vuonna 1944. Alue liitettiin Tampereen kaupunkiin vuonna 1947, jolloin myös vahvistettiin ensimmäinen osa-asemakaava. Koska vanhaa paikallista nimistöä ei ole, kadunnimistön perustana ovat rakentamiseen liittyvien työkalujen nimet.Vilusentie ja Vilusen puistokatu on nimetty Vilusen talon mukaan, joka – samoin kuin Viiala – mainittiin Messukylän henkikirjakylään kuuluneena talona vuoden 1540 maakirjassa. Talon isäntänä esiintyy kirkonkirjoissa vuosina 1558–1602 Juhani Viluinen. Tampereen kaupunki osti Vilusen vuonna 1944 ja tilan päärakennuksessa toimi Hatanpään sairaalan psykiatrinen osasto vuosina 1945–1965. Nykyisin rakennus on käytössä Tampereen kaupungin päivätoimintakeskuksena. Vilusen suuri kivinavetta purettiin vuonna 1989 sen jäädessä Tampereen itäisen ohitustien alle. Vilusen puistokatu noudattaa taloon aikanaan johtaneen puistokujan reittiä.Kirjailija Kalle Päätalo asui 1950-luvulta alkaen itse rakentamassaan omakotitalossa Viialassa Kirvestiellä. Päätalon mukaan on nimetty puisto (Kalle Päätalon puisto) Viialan Vasaratiellä. Puistoon kuuluvat leikkipuisto sekä urheilukenttä, jossa voi talvisin luistella ja kesäisin pelata muun muassa jalkapalloa. Viialan teiden nimet ovat tulleet pääosin työkalujen nimistä, esimerkkeinä Vasaratie, koko Viialan halki kulkeva Nuijatie, Kirvestie ja Poratie. Viialan alueella toimii Viialan omakotiyhdistys, joka on perustettu jo vuonna 1946.

Viialantien kioski on toiminut paikallaan jo yli 60 vuottamilloin?. Vuodesta 1971 kioskin pitäjänä on toiminut Heli Niemi ja nykyisin kioski tunnetaan myös nimellä Helin kioski.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.