Ptolemaiosten hallitsijasuku

Ptolemaiosten hallitsijasuku hallitsi Egyptiä vuodesta 305 eaa. vuoteen 30 eaa., jolloin Rooma valtasi Egyptin. Suvun kantaisä oli Aleksanteri Suuren sotapäällikkö Ptolemaios I, josta tuli Aleksanterin kuoltua Egyptin satraappi. Vuonna 305 eaa. hän julistautui kuninkaaksi ja myöhemmin egyptiläiset hyväksyivät hänet myös faaraoksi. Ptolemaioksen jälkeläiset hallitsivat Egyptiä aina vuoteen 30 eaa. Hallitsijasukuun kuului myös Kleopatra VII.[1] Hallitsijasuvun hallitsijoilla ei ollut tippaakaan egyptiläistä verta: Ptolemaios I oli makedonialainen, joka nai makedonialaisen, ja heidän jälkeläisensä puolestaan lisääntyivät keskenään, eivätkä useimmat heistä edes osanneet egyptin kieltä.

Ptolemaiosten valtakautta kutsutaan myös Egyptin historian hellenistiseksi jaksoksi. Hallitseva yläluokka oli tuolloin kreikankielinen.

Kaikki Ptolemaiosten hallitsijasuvun neljätoista kuningasta ottivat nimekseen Ptolemaios. Nykyhistorioitsijat numeroivat heidät I–XV (Ptolemaios VII ei koskaan hallinnut). Hallitsijasuvusta tekee erikoisen sen että monet sen naispuoliset jäsenet nousivat valtaan ja hallitsivat nuorten veljiensä tai poikiensa nimissä.[1]

Historia

Diadokkisodat

Aleksanteri Suuren kuoltua vuonna 323 eaa. hänen seuraajansa, eli diadokit jakoivat hänen suuren valtakuntansa keskenään. Aleksanterin sotapäällikkö ja lapsuudenystävä Ptolemaios nimitettiin Egyptin satraapiksi.[1] Pian diadokkien välille syttyi kuitenkin sota joka lopulta johti Aleksanterin valtakunnan hajoamiseen. Ptolemaios liittyi Makedonian käskynhaltijan Antipatroksen, Traakian satraapin Lysimakhoksen ja Vähää-Aasiaa hallinneen Antigonoksen kanssa valtakunnan hallitsijaa Perdikkasta vastaan. Antipatros antoi myös Ptolemaiokselle tyttärensä Eurydiken vaimoksi. Ennen ensimmäisen diadokkisodan alkamista Ptolemaios oli jo vallannut Kyrenen ja liittänyt sen Egyptiin. Ensimmäinen diadokkisota päättyi, kun Perdikkas salamurhattiin, sen jälkeen kun hän epäonnistui hyökkäämään Egyptiin.[1] Sodan voittajat jakoivat nyt uudelleen valtakunnan alueet keskenään ja Ptolemaios sai pitää Egyptin itsellään. Periaatteessa toiset diadokit tunnustivat Ptolemaioksen Egyptin itsenäisyyden. Toisen ja kolmannen diadokkisodan aikana Ptolemaios valtasi Palestiinan, Syyrian, Kyproksen, Kilikian ja osan Vähän-Aasian etelärannikosta. Ptolemaioksen avulla Seleukos pääsi Babylonian hallitsijaksi. Ptolemaios sai myös puolelleen Aigeianmeren saarten asukkaat. Vuonna 306 eaa. Antigonoksen poika Demetrios kukisti Ptolemaioksen laivaston ja armeijan Kyproksella ja valtasi saaren. Voittonsa kunniaksi Antigonos ja Demetrios julistautuivat kuninkaiksi. Aleksanteri Suuren nuori poika ja perillinen Aleksanteri IV oli aikaisemmin murhattu.

Ptolemaios I hieroglyfein
valtaistuinnimi
Hiero Ca1.svg
C12C2stp
n
N36
Hiero Ca2.svg
Meryamon-setepenra
Amonin rakastama
Ra-jumalan valittu

Myös Ptolemaios julisti itsensä kuninkaaksi Egyptissä vuonna 306 eaa.[1] Vuoden 304 eaa. tammikuussa Ptolemaios antoi kruunata itsensä faaraoksi perinteiseen egyptiläiseen tapaan ja otti valtaistuinnimekseen saman nimen kun Aleksanteri Suuri, ”Amonin rakastama, Ra-jumalan valittu”. Menetettyään laivastonsa Kyproksella Ptolemaios tarvitsi egyptiläisten tuen pystyäkseen voittamaan Antigonoksen. Ptolemaios siirsi myös pääkaupunkinsa Aleksandriaan josta tuli suuri sivistyskeskus. Hänen luullaan perustaneen Aleksandrian kirjaston, joka valmistui hänen poikansa Ptolemaios II:n aikana.

Vuonna 304 eaa. lähetti apua Rodokselle jota Demetrios piiritti. Avustaan rodoslaiset antoivat Ptolemaikselle lisänimen Soter (”pelastaja”). Vuonna 301 eaa. Antigonos kukistui lopullisesti Ipsoksen taistelussa. Seuraavien vuosien aikana Ptolemaios sai taas vallattua Vähän-Aasian etelärannikon ja Kyproksen. Tästä lähtien Ptolemaios pysyi erossa muiden diadokkien sodista. Vuonna 285 eaa. Ptolemaios luopui kruunustaan ja jätti valtakuntansa Berenike I:n kanssa saamansa pojalle Ptolemaios II:lle. Ptolemaios I:n vanhimmasta pojasta, Ptolemaios Keraunoksesta tuli vuonna 281 eaa. Makedonian kuningas.

Ptolemaiosten kultakausi

Ptolemaios II:n aikana Egypti kävi sotia kapinoivaa Kyreneä vastaan - jossa Ptolemaios II:n velipuoli Magas aloitti kapinan – ja seleukidien Persiaa vastaan Syyrian hallinnasta. Hänen aikanaan Egyptistä tuli itäisen Välimeren voimakkain valtio joka hallitsi myös Aigeianmeren saaria, Pamfyliaa, Kaariaa ja Lyykiaa. Ptolemaios II:n siskon Arsinoe II:n mies Lysimakhos kuoli vuonna 281 eaa. ja Arsinoe pakeni veljensä luokse. Ptolemaios erosi ensimmäisestä vaimostaan Arsinoe I:ä ja meni naimisiin siskonsa Arsinoen kanssa. Tämä oli vanha egyptiläinen tapa joka oli kreikkalaisille täysin vastenmielinen. Ptolemaios II julisti myös vanhempansa jumaliksi ja aloitti heidän henkilökulttinsa. Ptolemaios II suosi myös tieteitä ja Aleksandria kirjastoa. Noin vuonna 255 eaa. Ptolemaios II ja seleukidien kuningas Antiokhos II solmivat rauhan. Ptolemaios antoi tyttärensä Bereniken vaimoksi Antiokhokselle, joka myös lupasi tehdä hänen ja Bereniken lapsista perillisensä.

Vuonna 246 eaa. Ptolemaios III seurasi isäänsä. Samana vuonna Ptolemaioksen sisko Berenike ja hänen nuori poikansa murhattiin. Ptolemaios kosti siskonsa murhan hyökkäämällä Persiaa vastaan ja hän marssi armeijoineen aina Babyloniin asti, jonka hän valtasi. Egyptiläiset laivastot hallitsivat itäistä Välimerta ja toimivat aina Traakiassa asti. Ptolemaios III alkoi myös suosimaan egyptiläisten vanhoja jumalia kreikkalaisten sijaan.

Ptolemaiosten rappio

Ptolemaios III jätti valtakuntansa pojalleen Ptolemaios IV:lle vuonna 221 eaa. Ptolemaios IV osoittautui heikoksi hallitsijaksi. Hänen aikanaan egyptiläiset kapinoivat ja seleukidien Antiokhos III hyökkäsi Egyptiin. Ptolemaios V oli vasta lapsi kun hän nousi valtaistuimelle vuonna 204 eaa. Antiokhos III ja Makedonian Filippos V liittyivät yhteen Egyptiä vastaan. Filippos valtasi Egyptiltä useita Aigeianmeren saarista sekä osia Traakiasta ja Kaariasta. Antiokhos puolestaan valtasi Syyrian. Ptolemaios V:n aikana valmistettiin niin sanottu Rosettan kivi. Vuonna 180 eaa. Ptolemaios V kuoli ja jätti valtakuntansa nuorelle pojalleen Ptolemaios VI Filometorille.

Vuonna 170 eaa. Antiokhos IV hyökkäsi Egyptiin ja syrjäytti Ptolemaios VI:n ja asetti hänen nuoremman veljensä (joka myöhemmin tunnettiin nimellä Ptolemaios VIII Euergeteksena) valtaistuimelle. Antiokhoksen vetäydyttyä takaisin veljekset sopivat että he hallitsisivat yhdessä siskonsa Kleopatra II:n kanssa. Pian veljien välillä syttyi riita jonka takia Rooman valtakunta sai aiheen sekaantua Egyptin sisäisiin asioihin. Rooman avustuksella Ptolemaios VI Filometor palautettiin valtaan. Ptolemaios VI:n kuoltua vuonna 145 eaa. Ptolemaios VIII palasi valtaan (luultavasti Ptolamaios VI:n nuori poika Ptolemaios VII ei koskaan hallinnut). Ptolemaios VIII meni naimisiin siskonsa Kleopatra II:n kanssa ja myöhemmin myös tämän tyttären Kleopatra III:n kanssa. Vuonna 131 eaa. Kleopatra II kapinoi veljeään vastaan ja hallitsi Aleksandriassa yksin vuoteen 127 eaa. asti, jolloin hän pakeni Syyriaan. Tämän jälkeen Ptolemaios VIII palasi valtaan, mutta osoittautui pian julmaksi tyranniksi. Hänen kuolemansa jälkeen 116 eaa. valtakunta jäi hänen vaimolleen Kleopatra III:lle ja pojalleen Ptolemaios IX:lle.

Kleopatra III syrjäytti poikansa vuonna 107 eaa. ja otti uudeksi kanssahallitsijakseen nuoremman poikansa Ptolemaios X Aleksanterin. Ptolemaios IX syrjäytti veljensä vuonna 88 eaa. ja hallitsi vuoteen 81 eaa. Hänen kuoltuaan valtakunnan hallitsijaksi nousi Ptolemaios IX:n tytär Berenike III, josta tuli Egyptin ensimmäinen naishallitsija yli tuhanteen vuoteen. Vuonna 80 eaa. Berenike pakotettiin naimisiin velipuolensa Ptolemaios X:n pojan Ptolemaios XI Aleksanteri II:n kanssa. Aleksandrialainen väkijoukko tappoi Ptolemaios XI:n sen jälkeen kun hän murhasi äitinsä.

Rooman vallan alla

Ptolemaiosten hallitsijasuvun sisäiset riidat heikensivät Egyptiä siinä määrin että maa joutui pian Rooman suojeluksen alaiseksi vaikka olikin virallisesti itsenäinen. Rooma oli tuolloin jo vallannut miltei koko kreikkalaisen maailman. Kun Ptolemaos XI:ä seurasi Ptolemaios XII Neos Dionysos jonka aikana Rooman valta kasvoi entisestään. Vuonna 59 eaa. Ptolemaios XII solmi ystävyyssopimuksen Rooman kanssa. Mutta vuonna 58 eaa. Ptolemaios XII syrjäytettiin sen jälkeen kun roomalaiset valtasivat Kyproksen jossa Ptolemaioksen veli oli hallitsijana. Tämän jälkeen hän joutui pakenemaan Roomaan ja hänen tyttärensä Berenike IV:stä tuli Egyptin hallitsija. Roomalaisten avustuksella Ptolemaios XII pääsi palaamaan Egyptiin vuonna 55 eaa. Ennen kuolemaansa vuonna 51 eaa. Ptolemaios XII nimitti tyttärensä Kleopatra VII:n ja poikansa Ptolemaios XIII:n seuraajikseen. Kleopatran aikana Egypti joutui lopullisesti Rooman valtapiiriin. Julius Caesarin kansalaissodan yhteydessä käytyjen taisteluiden aikana Ptolemaios XIII menetti henkensä ja Ptolemaios XIV seurasi häntä Kleopatra VII:n kanssahallitsijana. Kleopatra sai Rooman silloisen vallanpitäjän Julius Caesarin kanssa Ptolemaios XV:n josta tuli Kleopatran kanssahallitsija Ptolemaios XIV:n kuoltua vuonna 44 eaa. Julius Caesarin salamurhanjälkeen Kleopatra liittoutui Marcus Antoniuksen kanssa, mutta Octavianus kukisti heidät Aktionin taistelussa. Tappionsa jälkeen Kleopatra teki mieluimmin itsemurhan kun antautuisi vihollisilleen. Octavianus liitti Egyptin Roomaan Aegyptus-provinssina.

Hallitsijasuvun myöhemmät vaiheet

Kleopatra VII ja Marcus Antonius saivat kolme lasta: Alexander Helios, Cleopatra Selene ja Ptolemaios Filadelfos. Augustus antoi lapset siskonsa Octavia Minorin huostaan. Kleopatra Selene avioitui Numidian kuninkaan Juba II:n kanssa ja hänen pojastaan Ptolemaioksesta tuli Rooman suostumuksella Mauretanian kuningas. Vuonna 40 keisari Caligula kutsui Ptolamaioksen Rooman vieraakseen, mutta alkoi kadehtia häntä ja määräsi hänet teloitettavaksi.

Ptolemaiosten henkilökultti

Ptolemaios I aloitti Aleksanteri Suuren henkilökultin. Aleksanterin ruumis siirrettiin aluksi Memfiin, mutta ehkä Ptolemaios II:n aikana se päätyi Aleksandriaan. Aleksanteri Suuren kultin pappeina toimi ainakin Ptolemaios I:n veli Menelaos. Ptolemaios II julisti Ptolemaios I:n ja äitinsä Berenike I:n jumaliksi. Hän rakennutti vanhemmilleen kulttipaikan Aleksanteri Suuren leposijan lähettyville. Heitä kutsuttiin ”pelastajajumaliksi” (θεοὶ Σωτῆρες, theoi sōtēres), rodoslaisten Ptolemaiokselle antaman lisänimen mukaan. Ptolemaios I:n aloitti myös isänsä muistoksi Ptolemaia-kisat.

Ptolemaios II:n vaimo Arsinoe II julistettiin jumalaksi jo eläessään. Itse asiassa Ptolemaios II:n lisänimi ”Filadelfos” oli aluksi Arsinoe II:n lisänimi, mutta nimi liitettiin myöhemmin myös häneen. Kuolemansa jälkeen Ptolemaios II liitettiin Arsinoe kulttiin ja heitä palvottiin ”sisarjumalina” (θεοὶ ἀδελφοί, theoi adelfoi). Heidän kulttinsa yhdistettiin Aleksanteri Suuren kulttiin, jonka pappeja kutsuttiin tämän jälkeen ”Aleksanterin ja sisarjumalien” papeiksi. Arsinoen kuoleman jälkeen hän sai oman papittaren jota kutsuttiin nimellä kaneforos. Arsinoe yhdistettiin myöhemmin Afroditeen.

Myöhemmät Ptolemaiokset liitettiin myös kultteihin.

Luettelo Egyptin hallitsijoista 305–30 eaa.

kuva kuningas hallituskausi kuningatar hallituskausi huomautus
Ptolemy I Soter Louvre Ma849 Ptolemaios I Soter 305282 eaa. Eurydike I 305 – n. 287 eaa. Ptolemaios oli Egyptin hallitsija vuodesta 323 eaa. Hän julistautui kuninkaaksi vuonna 305 eaa.
Berenike I 305 – n. 287 eaa.
Ptolemaios II ja Arsinoe II Ptolemaios II Filadelfos 284246 eaa. Arsinoe I 284/1274 eaa.
Arsinoe II Filadelfoi 272268 eaa. Ptolemaios II ja Arsinoe II olivat sisarukset.
Ptolemaios III Ptolemaios III Euergetes I 246222 eaa. Berenike II 246221 eaa. Ptolemaios III ja Berenike II olivat serkkuja.
Ptolemaios IV Ptolemaios IV Filopator 222204 eaa. Arsinoe III 215204 eaa. Ptolemaios ja Arsinoe olivat sisarukset.
Ptolemaeus V Ptolemaios V Epifanes 204180 eaa. Kleopatra I Syra 196175 eaa.
PtolemyVIPhilometor Ptolemaios VI Filometor 180164 eaa. Ptolemaios VI hallitsi äitinsä Kleopatra I:n kanssa tämän kuolemaan asti.
Kleopatra II 173164 eaa. Ptolemaios VIII ja Kleopatra II olivat sisarukset.
Ptolemaios VII Neos Filopator ei hallinnut   Ptolemaios VI:n ja Kleopatra II:n poika. Ei luultavasti koskaan hallinnut, mutta hänet nimitettiin kuninkaaksi postuumisti.
Ptolemy VIII - silver didrachma - líc Ptolemaios VIII Euergetes II ”Fyskon” 164163 eaa.  
Ptolemaios VI Filometor toiseen kertaan
163145 eaa.
  Ptolemaios VI:n poika Ptolemaios Eupator oli isänsä kanssahallitsija oli lyhyen ajan vuonna 152 eaa.
Ptolemaios VIII Euergetes II ”Fyskon” toiseen kertaan
145116 eaa.
Lagid queen Isis Ma3546
Kleopatra II Filometor Soteira
145127 eaa. Ptolemaios VIII meni myös naimisiin Kleopatra II:n tyttären Kleopatra III:n kanssa vuonna 142 eaa. Kleopatra kapinoi veljeään vastaan vuonna 131 eaa. ja hallitsi yksin Aleksandriasta käsin vuoteen 127 eaa. asti.
Kleopatra III Filometora Soteira Diakaiosyne Nikeforos 142101 eaa. Ptolemaios VIII oli Kleopatran III:n setä ja eno, koska Kleopatran vanhemmat Ptolemaios VI ja Kleopatra II olivat sisaruksia.
PtolemyIX-StatueHead MuseumOfFineArtsBoston Ptolemaios IX Soter II ”Lathyros” 116107 eaa. Ptolemaios IX hallitsi äitinsä Kleopatra III:n kanssa. Ptolemaios IX oli naimisissa siskonsa Kleopatra IV:n kanssa 116115 eaa. ja siskonsa Kleopatra Selene I:n kanssa 115107 eaa.
PtolemyX Ptolemaios X Alexander I 10788 eaa. Ptolemaios X hallitsi äitinsä Kleopatra III:n kanssa. Hän oli naimisissa siskonsa Kleopatra Selene I:n kanssa 107103 eaa.
Berenike III Kleopatra Filopator 10187 eaa. Bereniken vanhemmat olivat Ptolemaios IX ja Kleopatra Selene I. Ptolemaios oli siis sekä Bereniken setä että eno.
Ptolemaios IX Soter II toiseen kertaan
8881 eaa.
 
  Berenike III Kleopatra Filopator 8180 eaa. Berenike III oli ensimmäinen nainen joka hallitsi Egyptiä yksin yli tuhanteen vuoteen. Ptolemaios ja Berenike olivat sisarukset.
Ptolemaios XI Ptolemaios XI Alexander II 80 eaa.
Ptolemaios XII Ptolemaios XII Neos Dionysos Filopator Filadelfos ”Auletes” 8058 eaa.   Ptolemaios XII oli Ptolemaios XI:n ja Berenike III:n veli.
Kleopatra V Tryfaena 5857 eaa. Ptolemaios XII oli ehkä Kleopatra V:n eno.
  Berenike IV Epifaneia 5855 eaa. Berenike IV oli Ptolemaios XII:n ja luultavasti Kleopatra V:n tytär. Hallitsi Kleopatra V:n kanssa.
Ptolemaios XII Neos Dionysos Filopator Filadelfos ”Auletes” toiseen kertaan
5551 eaa.
 
Ptolemaios XIII 5147 eaa. Kleopatra-VII.-Altes-Museum-Berlin1
Kleopatra VII Thea Neotera
5130 eaa. Ptolemaios ja Kleopatra olivat sisarukset.
Ptolemy XIV Ptolemaios XIV 4744 eaa. Ptolemaios ja Kleopatra olivat sisarukset.
Ptolemaios XV Ptolemaios XV ”Caesarion”, Kaisarion 4430 eaa. Ptolemaios oli Kleopatran poika ja kanssahallitsija.

Muita tärkeitä hallitsijasuvun jäseniä

Kuvagalleria

Lagid queen Isis Ma3546

Kleopatra II tai III

Ptolemy of Mauretania Louvre Ma1887

Mauretanian kuningas Ptolemaios

Lähteet

Viitteet

  1. a b c d e Lendering, "Ptolemies"
Askalon

Askalon tai Askelon (hepr. אַשְׁקְלוֹן, engl. Ashkelon, arab. عسقلان‎ ʿAsqalān, lat. Ascalonia, muinaiskreikaksi Ἀσκάλων) on kaupunki Israelissa Eteläisellä hallintoalueella Välimeren rannalla 19 kilometriä Gazasta pohjoiseen ja 16 kilometriä Ashdodista etelään. Kaupungin asukasluku vuoden 2017 lopussa oli 137 945.

Baalbek

Baalbek (arab. بعلبك‎, Ba‘albik) on kaupunki Bekaan laaksossa Libanonissa. Se tunnetaan erityisen hyvin hellenistisistä ja roomalaisista raunioista, kuten Jupiterin ja Bacchuksen temppeleistä. Antiikin aikana kaupunki tunnettiin nimellä Heliopolis ja se on ollut vuodesta 1984 Unescon maailmanperintökohde.

Egyptin ensimmäinen välikausi

Egyptin ensimmäinen välikausi oli ajanjakso Muinaisessa Egyptissä vuodesta 2155 eaa. vuoteen 2061 eaa. tai 2040 eaa.. Sinä aikana faarao menetti valtaansa paikallisille ylimyksille. Egyptin yhtenäisyyden hajoaminen ei ollut äkillinen tapahtuma vaan pikemminkin hidas prosessi. Noin vuoden 2180 eaa tienoilla niilin tulvat heikkenivät. Tämä johti satojen pienenemiseen ja ihmiset nälkiintyivät. Huonot tulvat johtivat ihmisten jumaluskomuksen heikkenemiseen. Koska faaraot olivat tiiviissä yhteydessä jumaliin, tarkoitti tämä myös faaraon arvovallan rapeutumista. Egyptin keskushallinto ei kyennyt vastaamaan ilmenneisiin muutoksiin. Maakunnat ryhtyivät tekemään itsenäisiä päätöksiä oman viljelyalueensa kastelemisesta. Tämä johti ennen yhtenäisen valtion hajoamiseen paikallisiin pienvaltioihin. Pienvaltiot tulivat yhä vähemmän riippuvaisiksi egyptin valtiosta ja paikallisista kuvernööreistä tuli kuninkaita. Nämä kuninkaat korostivat taloudellista omavaraisuutta.Egyptiä hallitsivat ensimmäisen välikauden aikana dynastiat 7–10, jotka olivat osittain päällekkäisiä. Lääninruhtinaat hallitsivat alueitaan itsenäisesti ja kuninkaiden asema oli vain nimellinen.Voimakkaan keskushallinnon puute sai maan ajautumaan vaikeuksiin: yleinen järjestys heikkeni, laittomuudet ja haudanryöstöt lisääntyivät. Lisäksi vaikea nälänhätä kesti vuosikymmeniä ja oli pahimmillaan maan eteläosissa, jossa oli vähiten hedelmällistä maata.Pääkaupunkeina toimivat Memfis ja Herakleopolis. Vaikka muut lähialueet yrittivät olla itsenäisiä, ne olivat käytännössä riippuvaisia näistä kahdesta kaupungista. Tältä aikakaudelta tehdyissä arkeologisissa löydäksissä on havaittu että paikalliset johtajat teettivät monumentteja omissa nimissään - työtä jota tehtiin aikaisemmin faaraon nimissä.Vaikka egyptin yhtenäisyys oli mennyttä, useat välivaiheen faraot yrittivät hallita Ala-egyptiä Memfisistä käsin. Seitsemännen ja kahdeksannen dynastian faaraoista tiedetään vain vähän, sillä arkeologisia todisteita on löytynyt todella vähän tekstimuotoisena näiltä aikakausiklta. Nämä dynastiat todennäköisesti pyrkivät lujittamaan Herakleopolisin valtaa egyptin pääkaupunkina. Yhdeksännen dynastian perustaja oli Wakshare Khety I jota kuvataan huonoksi johtajaksi. Häntä seurasivat Khety II ja Khety III. Kukaan yhdeksännen dynastian faaraoista ei kyennyt kohoamaan yhtä merkittäväksi voimatekijäksi kuin vanhan valtakunnan faaraot olivat.

Egyptin historia Persian vallan alla

Persian valtakunta hallitsi Egyptiä kahteen otteeseen 525 eaa. – 402 eaa. ja 343 eaa. – 332 eaa. Ensimmäinen kausi lasketaan Egyptin 27. dynastiaksi ja toinen kausi lasketaan 31. dynastia.

Egyptin kolmas välikausi

Kolmas välikausi oli ajanjakso muinaisen Egyptin historiassa vuosina 1080 eaa. - 712 eaa. Ramses XI:n kuoltua Egypti jakautui kahtia. Ala-Egyptin kuninkaaksi julistautui visiiri Smendes ja Ylä-Egyptiä hallitsi Amonin papisto. Ala-Egyptin hallitsijat yrittää laajentaa valtaansa koko maahan nimittämällä poikansa Amonin ylipapiksi. Hallinto hajosi lopullisesti, kun jo aikaisemmin maahan tulleet libyalaiset palkkasoturit perustivat osittain samanaikaisia kilpailevia dynastioita ja Keski-Egypti jäi paikallisruhtinaiden käsiin.

Egyptin myöhäiskausi

Egyptin myöhäiskausi on ajanjakso, joka käsittää dynastiat 26.-31. Myöhäiskausi alkoi, kun Psametik I 600-luvun lopulla eaa. nousi valtaan ja muinaisen Egyptin vallanneet nubialaiset ajettiin takaisin etelään. Hän perusti Egyptin viimeisen kotimaisen, 26. dynastian, jonka faaraoista huomattavin oli Nekho II.

Vuonna 525 eaa Persian kuningas Kambyses II valloitti Egyptin. 300-luvulla eaa Egypti sai vielä joksikin ajaksi itsenäisyytensä takaisin, mutta Persia valloitti maan uudestaan vuonna 343 eaa. Tällöin uudestaan alkanut persialaisvalta kesti kuitenkin vain 11 vuotta, sillä Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri valloitti Egyptin itselleen 332 eaa. Tämän jälkeen Egyptin faaraoksi ei noussut enää ainuttakaan aitoa egyptiläistä, vaan Aleksanteri Suuren jälkeen maata hallitsivat makedonialainen Ptolemaios I ja hänen jälkeläisensä, Ptolemaiosten hallitsijasuku, kunnes maa vuonna 30 eaa joutui Rooman valtaan.

Egyptin toinen välikausi

Toinen välikausi oli ajanjakso muinaisen Egyptin historiassa noin vuosina 1650 eaa. – 1554 eaa.Aasialaisia paimentolaisia, hyksoja oli vähitellen alkanut jo keskivaltakunnan aikana muuttaa Niilin suistolle asumaan. Amenemhat I rakensi muurit kontrolloimaan muuttoliikettä, mutta 13. dynastian aikana rajan vartiointi oli laiminlyöty ja aasialaistuminen jatkui. Keskushallinto heikkeni, 13. ja 14. dynastioiden sortuessa hyksot perustivat omat dynastiansa.

Hyksojen pääkaupunki oli Avaris ja sieltä käsin he vaikuttavat hallinneen maata mahdollisimman egyptiläiseen tapaan. Thebassa hallinneen 17. dynastian faarao Kamose aloitti laajat taistelut hyksoja vastaan ja ne jatkuivat vielä hänen veljensä Ahmosiksen aikana.Abydosissa Ylä-Egyptissä Niilin länsirannalla sijainnutta aluetta hallitsi 15. ja 16. dynastian aikana mahdollisesti puolen vuosisadan ajan dynastia, jonka olemassaolosta esitettiin teoria vasta vuonna 1997.

Esidynastinen Egypti

Esidynastinen Egypti on ajanjakso Muinaisen Egyptin historiassa, joka tarkoittaa aikaa ennen faaraoiden Egyptin yhdistymistä saman hallinnon alle.

Luxor

Luxor (arab. الأقصر‎, al-Uqsur) on kaupunki Niilin itärannalla Ylä-Egyptissä, noin 500 km Kairosta etelään. Sen asukasluku on noin 202 232 (vuonna 2006). Kaupunki on rakennettu muinaisen Theban rauniolle, ja sen historia ajoittuu jo 3000–2000 vuoden taakse. Luxorin kansainvälinen lentoasema sijaitsee kaupungin itäpuolella.

Luxor on Egyptin tärkein matkailukeskus. Luxorissa on useita muinaisen Egyptin ajalta peräisin olevia nähtävyyksiä, kuten Luxorin temppeli, Karnakin temppeli, Kuninkaiden laakso, Kuningattarien laakso, Memnonin kolossit ja Kuningatar Hatšepsutin terassitemppeli. Lisäksi kaupungin laitamilla on rauniotemppeleitä kuten Ramasseum, Kuningas Seti I:n kuolintemppelin jäänteet, ja kuningas Ramses III:n temppeli. Luxorista järjestetään myös päivän kestäviä risteilyjä Denderaan.

Nubialaisdynastia

Nubialaisdynastia eli muinaisen Egyptin 25. dynastia oli nubialaisten faaraoiden johtama hallitsijasuku, joka saapui Egyptiin Nubiasta eli Kushista, nykyisestä Sudanista. Nubialaiset valtasivat Egyptin ja kaappasivat vallan Piankin (Piyen) johdolla. Tunnetuin ajan kuningas oli Taharqa. Assyrialaiset ajoivat nubialaiset takaisin Nubiaan, minne uusi 26. dynastia perusti kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli Napata (656–590 eaa.) ja myöhemmin Meroë (590 eaa. – n. 400 eaa.).

Ptolemaios III

Ptolemaios III Euergetes (m.kreik. Πτολεμαῖος Εὐεργέτης, Ptolemaĩos Euergétēs, 246–222 eaa.) oli Egyptin faarao vuosina 246–222 eaa. Hänen vanhempansa olivat Ptolemaios II ja Arsinoë II. Ptolemaioksesta tuli faarao kun hänen isänsä kuoli vuonna 246 eaa. Hän menin naimisiin Kyrenen Bereniken kanssa noin vuonna 244 eaa. ja sai tämän kanssa pojan, Ptolemaios IV:n, ja tyttären, Arsinoë III:n.

Ptolemaios aloitti sodan seleukidien valtakuntaa vastaan sen jälkeen kun hänen siskonsa Berenike murhattiin. Berenike oli ollut naimisissa Antiokhos II:n kanssa, mutta tämä oli eronnut hänestä Ptolemaios II:n kuoltua.

Ptolemaios lahjoitti Ateenaan niin kutsutun Ptolemaioksen gymnasionin, joka oli kaupungin merkittävimpiä kouluja.

Ptolemaios IV

Ptolemaios IV Filopator (kreik. Πτολεμαίος Φιλοπάτωρ, 244–204 eaa.) oli Egyptin faarao 221-204 eaa. Hänen vanhempansa olivat Ptolemaios III ja Berenike II. Hänen aikanaan Ptolemidien hallitseman Egyptin kukoistus kääntyi laskuun.

Noustessaan valtaistuimelle Ptolemaios IV otti lisänimekseen Filopator, ”isäänsä rakastava”. Ptolemaios oli heikko hallitsija, joka oli aina neuvonantajiensa vallassa. Tärkeitä neuvonantajia olivat muun muassa Agathokles ja Sosibios. Sosibioksen ansiosta Ptolemaios IV antoi teloittaa oman äitinsä Berenike II:n ja useita muita sukulaisiaan. Sosibioksen sanotaan olleen myös Arsinoe III:n murhan takana. Vaikka Ptolemaios IV oli heikko hallitsija, voittivat egyptiläiset seleukidien joukot Rafian taistelussa vuonna 217 eaa. Ptolemaios IV oli tuolloin ilmeisesti itse paikalla.

Vuonna 215 eaa. Ptolemaios meni naimisiin siskonsa Arsinoe III:n kanssa. Pojastaan Ptolemaios V:stä hän teki hallitsijakumppaninsa vuonna 210 eaa. Vuonna 205 eaa. Ylä-Egypti kapinoi häntä vastaan faarao Horwenneferin ja Ankhwennefer johdolla. Kapinallinen Ylä-Egypti pysyi itsenäisenä miltei kaksikymmentä vuotta.

Ptolemaios IV:stä kertoo Raamatun apokryfi­kirjoihin kuuluva Kolmas makkabilaiskirja.

Ptolemaios IX

Ptolemaios IX Soter II (m.kreik. Πτολεμαίος Σωτήρ Λάθυρος, kuoli vuonna 80 eaa.) lisänimeltään Lathyros (”kikherne”) oli Egyptin faarao vuosina 116–107 eaa. ja 88–81 eaa. Hän oli Ptolemaiosten hallitsijasuvun jäsen. Hänen isänsä oli Ptolemaios VIII ja hänen äitinsä oli Kleopatra III.

Ennen kuolemaansa Ptolemaios VIII toivoi, että Kleopatra III hallitsisi yhdessä jonkun heidän poikansa kanssa. Kleopatra III olisi halunnut valita Ptolemaios X Aleksanterin, mutta joutui etupäässä aleksandrialaisten painostuksesta valitsemaan Ptolemaioksen hallitsijakumppanikseen. Ptolemaios IX nai siskonsa Kleopatra IV:n, mutta Kleopatra III pakotti heidät eroamaan ja järjesti uuden avioliiton Ptolemaioksen ja tämän nuoremman siskon Kleopatra Selene I:n kanssa.

Noin vuonna 107 eaa. Kleopatra III syrjäytti poikansa ja väitti, että tämä oli aikonut murhata hänet. Ptolemaios pakeni Kyprokselle. Samalla Ptolemaios Aleksanteri palasi Egyptiin hallitsemaan äitinsä kanssa. Kleopatran kuoleman jälkeen - eräiden lähteiden mukaan Ptolemaios Aleksanterin murhattua hänet - aleksandrialaiset syrjäyttivät Ptolemaios Aleksanterin ja Ptolemaios IX sai palata Egyptiin. Ptolemaios IX hallitsi Egyptiä kuolemaansa asti vuonna 80 eaa. Ptolemaioksen jälkeen Egyptiä hallitsi kuukauden ajan hänen tyttärensä Berenike III. Ptolemaios X Aleksanterin poika Ptolemaios XI Aleksanteri II, murhasi kuitenkin pian Bereniken.

Ptolemaios X

Ptolemaios X Aleksandros I (m.kreik. Πτολεμαῖος Ἀλέξανδρος) oli Egyptin kuningas vuodesta 110 eaa. vuoteen 109 eaa. sekä vuodesta 108 eaa. vuoteen 88 eaa.

Hänen isänsä oli Ptolemaios VIII ja äitinsä Kleopatra III. Vuonna 110 eaa hänestä tuli kuningas mutta hänen äitinä oli kanssahallitsija, kun kanssahallitsija äiti oli syrjäyttänyt hänen veljensä Ptolemaios IV:n. Kuitenkin Ptolemaios IX syrjäytti Ptolemaios X:n vuonna 100 eaa.

Vuonna 107 eaa hän tuli uudelleen kuninkaaksi äitinsä ollessa uudelleen kanssahallitsijan. Vuonna 101 eaa hänen äitinsä kuoli ja tämän jälkeen hän hallitsi yksi tai serkkunsa/vaimonsa Berenike III:n kanssa.

Ptolemaios XII

Ptolemaios XII Neos Dionysos Theos Filopator Theos Filadelfos (m.kreik. Πτολεμαίος Νέος Διόνυσος Θέος Φιλοπάτωρ Θεός Φιλάδελφος, 117–51 eaa.) oli Ptolemaios IX Soter II:n poika ja Egyptin faarao 80–58 eaa. sekä vuodesta 55 eaa. kuolemaansa asti vuonna 51 eaa.

Ptolemaios XII nousi valtaistuimelle Ptolemaios XI:n jälkeen vuonna 80 eaa. Vihainen väkijoukko oli lynkannyt Ptolemaios XI:n, kun tämä oli murhannut suositun hallitsijakumppaninsa Berenike III:n. Koska Ptolemaios XI kuoli ilman miespuolista perijää, ainoat mahdolliset Ptolemaios I:n linjaa jatkavat perijät olivat Ptolemaios IX:n aviottomat pojat tuntemattoman kreikkalaisen jalkavaimonsa kanssa. Pojat elivät maanpaossa Sinopessa, Pontoksen kuninkaan Mithridates IV:n hovissa. Pojista vanhimmasta tuli faarao Ptolemaios XII Neos Dionysos ja hän meni naimisiin sisarensa Tryfainan kanssa.

Aluksi Ptolemaios XII hallitsi sisarensa Kleopatra VI Tryfainan ja vaimonsa Kleopatra V Tryfainan kanssa, mutta Kleopatra VI:sta ei ole enää vuoden 69 eaa. jälkeen mitään merkintöjä aikakirjoissa.

Hallitsijakautensa aikana Ptolemaios XII yritti turvata oman ja valtakuntansa tulevaisuuden roomalaismyönteisellä politiikallaan. Vuonna 59 eaa. hän solmi ystävyyssopimuksen Rooman kanssa – maksettuaan sitä ennen huomattavat lahjukset Julius Caesarille ja Pompeiukselle. Vuonna 58 eaa. Ptolemaios XII syrjäytettiin sen jälkeen, kun roomalaiset olivat vallanneet Kyproksen, missä hänen veljensä oli hallitsijana. Ptolemaios XII:n jälkeen Egyptin valtaistuimelle nousi hänen tyttärensä Berenike IV.

Roomalaisten avustuksella Ptolemaios XII pääsi palaamaan Egyptiin vuonna 55 eaa. ja teloitutti Bereniken. Ennen kuolemaansa vuonna 51 eaa. Ptolemaios XII nimitti tyttärensä Kleopatra VII:n ja poikansa Ptolemaios XIII:n seuraajikseen.

Rodoksen piiritys

Rodoksen piiritys (305–304 eaa.) oli yksi antiikin ajan kuuluisimmista piiritystaisteluista.

Makedonian sotapäällikkö Demetrios piiritti Rodosta pyrkimyksenään rikkoa rodoslaisten liitto Egyptin kanssa. Demetrios rakennutti helepoliina tunnetun suuren piiritystornin saadakseen kaupungin vallattua. Rodoslaiset kuitenkin vastustivat Demetrioksen pyrkimyksiä onnistuneesti, ja kuningas lopettikin piirityksen vuoden jälkeen ja allekirjoitti rauhansopimuksen.

Vuosia piirityksen jälkeen rodoslaiset myivät Demetrioksen hylkäämän helepoliin jäännökset ja rakennuttivat saamillaan varoilla auringonjumalaansa Heliosta esittävän patsaan piirityksen muistomerkiksi. Patsas opittiin myöhemmin tuntemaan Rodoksen kolossina.

Kirjailija L. Sprague De Camp kuvasi piiritystä ja kolossin rakentamista historiallisessa romaanissaan The Bronze God of Rhodes.

Thiniittikausi

Thiniittikausi (tunnetaan myös nimillä varhaisdynastinen kausi ja haukkakuninkaitten aika) oli muinaisen Egyptin historiassa kausi, jolloin maan pääkaupunkina oli Ylä-Egyptissä sijaitseva Thinis eli Hierakonpolis. Kausi alkoi Narmerin tai hänen seuraajansa Horus Ahan yhdistettyä Egyptin noin 3050 eaa. Eräissä paljon myöhäisemmissä lähteissä Egyptin yhdistäjinä mainitaan Menes, joka todennäköisesti kuitenkin oli sama henkilö kuin jompikumpi edellisistä. Faaraon vallan alle vasta-alistetut alueet kapinoivat. Valtataistelut loppuivat viimeistään kauden viimeisen faaraon, voimakkaan Khasekhemuin hallitessa maata.

Uusi valtakunta

Uudella valtakunnalla tarkoitetaan historioitsija Manethon (270 eaa.) laatimassa luokittelussa muinaisen Egyptin 18.–20. dynastioiden hallitusaikaa vuosina 1550–1069 eaa. Faraoiden Egyptin uusi valtakunta oli värikästä aikaa, jota luonnehtivat ulkomaankauppa, valloitusretket ja diplomatia ulkomaiden kanssa, papiston vallantavoittelu ja vastareaktiot niihin, sekä lopussa taantuminen heikkojen faaraoiden takia.

Vanha valtakunta

Vanha valtakunta on muinaisen Egyptin historiallinen kausi, joka kesti yli viisisataa vuotta, 2686–2160 eaa. tai 2655−2155 eaa. Vanha valtakunta käsitti dynastiat 3−6.Vanha valtakunta oli egyptiläisen kulttuurin ensimmäinen suuri kukoistuskausi. Sen aikana faaraon mahti oli suurimmillaan, ja auringonjumala Ran pojaksi kutsutut faaraot rakennuttivat itselleen kivestä tehtyjä valtavia monumentteja, temppeleitä ja pyramideja. Kolmannen dynastian faarao Djoserin rakennuttama Sakkaran porraspyramidi oli ensimmäinen monumentaalinen kivirakennus. Suurimpien pyramidien rakentajia olivat neljännen dynastian Khufu (kreikaksi Kheops), Khafre ja Menkaure. Heidän rakennuttamiensa Gizan pyramidien juurelle louhittiin myös kalliosta ihmispäistä leijonaa esittävä sfinksi.Vanhan valtakunnan aikana Egyptin reliefitaide ja kirjoitus eivät vielä olleet yhtä hienostuneita kuin myöhempinä kausina. Ensimmäiset todisteet Egyptin ulkomaankaupasta ovat peräisin viidenneltä dynastialta.

Faaraon mahti heikkeni kauden loppupuolella, kun läänien eli nomosten johtajat kahmivat itselleen lisää valtaa. Pitkäaikaisin hallitsija oli faarao Pepi II, mutta pian hänen kuolemansa jälkeen alkoivat vallanperimysriidat. Vanha valtakunta päättyi sekasortoiseen välikauteen, kun syntyi epätietoisuutta faaraon seuraajasta ja paikallinen ylimystö alkoi tavoitella valtaa.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.