Pronssikausi

Pronssikausi oli esihistorian aikakausi, jolloin pääasiallinen metalli aseiden ja työkalujen valmistamisessa oli pronssi. Pronssia alettiin valmistaa Lähi-idässä noin 3700 eaa., josta taito levisi Eurooppaan noin 3300 eaa. Suomen pronssikauden katsotaan alkaneen noin vuonna 1500 eaa. ja kestäneen n. vuoteen 500 eaa.[1] Pronssikautta edelsi kalkoliittinen kausi ja sitä seurasi rautakausi.[2]

Lähi-idän suuret sivilisaatiot faaraoiden Egypti ja varhainen Mesopotamia olivat pronssikautisia. Näiden sivilisaatioiden vaikutus säteili Kreetalle ja Kreikkaan, minne syntyi suuria kaupunkeja. Vaikutteet levisivät myös pohjoiseen. Pronssikauteen liittyi kasvava yhteiskunnallinen eriarvoistuminen. Pronssi ei ollut pronssikaudella koko kansan metalli, vaan melko harvinainen. Euroopassa kuparia saatiin vanhalla ajalla vain harvoista paikoista. Kiveä käytettiin työkalujen teossa yhä laajalti.

Pronssikausi liittyy käsitteenä myös Suomen esihistoriaan.

Pronssiset asekirveet - KM 72 - 1a+1b (1850) - Tapaninkylä - Helsinki
Kaksi Helsingin Tapaninkylästä vuonna 1850 löydettyä pronssista asekirvestä, jotka on valmistettu Skandinaviassa ja ajoitettu jaksoon 1300–1100 eaa. Kansallismuseon tunnus KM 72:1a,b.

Pronssiteknologian leviäminen

Solvognen-00100
Trundholmista Tanskasta löytynyt pronssikautinen koriste-esine joka on toiminut mahdollisesti myös kalenterina.

Ennen pronssikautta elettiin kuparikautta eli kalkoliittista kautta. Sen puitteissa tunnettiin eräitä metalleja, joita esiintyi luonnossa helposti hyödynnettävässä muodossa ja joista valmistettiin esineitä. Tällaisia metalleja olivat kulta, hopea, kupari, arseeni ja tina. Näistä valmistettuja esineitä on löytynyt muutamia eri puolilla maailmaa. Pronssi on kuitenkin seosmetalli, jonka valmistamiseksi tuli sekoittaa kuparia ja sen kanssa joko arseenia tai tinaa sopivassa suhteessa. Näistä seoksista käytetään nimitystä arseenipronssi ja tinapronssi, jota yleisyytensä vuoksi kutsutaan myös vain pronssiksi. Pronssin keksiminen lienee vahinko, sillä kuparia sekä arseenia taikka tinaa ei yleensä esiinny samassa kalliossa. Sepän on täytynyt saada käsiinsä kumpaakin metallia ja jostakin syystä hänen on täytynyt sekoittaa nämä toisiinsa sulassa muodossa. Sepän oivallus on siinä, että seos sulaa matalammassa lämpötilassa kuin alkuaineet erikseen ja syntyneellä seoksella on alkuaineita paremmat käyttöominaisuudet.[2][3]

Pronssikausi alkoi hitaasti, sillä uusien raaka-aineiden tuottaminen kivestä, uuden teknologian kehittäminen ja uusien ideoiden juurtuminen oli hidasta. Tärkein hidaste oli kaupattavan raaka-aineen vähyys, mutta tämä asia korjaantui uusien malmioiden löydyttyä. Pronssin keksimispaikkaa ei tiedetä, mutta teknologia sai ensimmäisenä jalansijaa Anatoliassa tai Kaukasuksella noin 3700–3300 eaa. Täältä taito levisi Mustameren (lat. Pontus) pohjoisille rannikoille, Lähi-itään, Karpaateille ja Balkanille (engl. Circumpontic metallurgical network), joka toimi innovaatioiden ja kaupan leviämisen keskusalueena 3300–1900 eaa. Keskusalueen eri keskuksissa valmistettiin samantyyppisiä esineitä lähes samalla teknologialla koko tämän ajan. Sieltä esineet levisivät kaupan myötä Euroopan, Euraasian ja Afrikan suuntiin, mutta perässä tuli myös esineiden valmistustaito valamalla. Leviäminen tapahtui pääosin noin 1900–900 eaa. ja pronssin käyttö päämetallina jatkui joillakin alueilla vielä 500 eaa. asti. Kun Anatoliassa keksittiin uuden metallin raudan valmistustapa noin 800 eaa., syrjäytti se alueen ympäristössä pronssin sen valtametallin asemasta. Raudan leviäminen oli jokaisella seudulla rautakauden alkuna, koska rautaa oli halvempaa tuottaa itse ja se korvasi pronssin lyhyellä siirtymäajalla. Pronssia on kuitenkin käytetty nykypäivään asti vielä tarve-, koriste-esineiden ja korujen perusmetallina.[2]

Pronssikauden yhteiskunnat

Mesopotamiassa, Egyptissä, Intiassa ja Kiinassa pronssikausi oli kehittyneiden kaupunkivaltioiden ja imperiumien aikakautta. Kreikan seudulla pronssikautisia olivat minolainen kulttuuri ja Mykenen sivilisaatio. Nämä kävivät kauppaa pohjoisten alueitten kanssa.

Euroopan pohjoisimmissa osissa, Skandinaviassa ja Suomessa pronssikautiset yhteiskunnat olivat kylissä asuvia maanviljelijöitä tai yksinkertaisia metsästäjä-kalastaja-ryhmiä. Eurooppaan levisi pronssikaudella sotaisa indoeurooppalainen kulttuuri, joka hävitti alueelta vanhan kivikautisen megaliittiperinteen. Pronssikaudella oli ominaista selvä yhteiskunnallinen kerrostuminen. Intiaan saapuneet indoiranilaiset olivat pronssikautinen ryhmä, jolla oli vahva pappisaateli ja soturiaateli. Euroopan ensimmäiset kirjoitustaidon tunteneet kulttuurit kehittyvät pronssikaudella Kreetalla ja manner-Kreikassa (minolainen ja mykeneläinen kulttuuri).

Pronssikausi Lähi-idässä

Lähi-idän pronssikausi jaetaan perinteisesti kolmeen pääosaan.

Pronssikauden jako Euroopassa

Pronssikausi Keski-Euroopassa
Myöhäispronssikausi Uurnakenttäkulttuuri  
    Ha B1 920/950 eaa.
1020/1050 eaa.
 
    Ha A2 1050/1020 eaa.
1100 eaa.
    Ha A1 1100 eaa.
1200 eaa.
    Bz D 1200 eaa.
1300 eaa.
Keskipronssikausi Kumpuhautakulttuuri  
    Bz C2 1300 eaa.
1400 eaa.
 
    Bz C1 1400 eaa.
1500 eaa.
Varhaispronssikausi     Bz B 1500 eaa.
1700 eaa.
   
    Bz A2 1700 eaa.
2000 eaa.
    Bz A1 2000 eaa.
2200/2400 eaa.

Pronssikausi Länsi-Euroopassa

Varhaisen arseenipronssin käyttö alkoi Balkanilla 4000–3000 eaa. Varsinaista tinapronssia alettiin tehdä 3200 eaa. Koska pronssi oli harvinaista, siitä tuli ylimystön metalli, sillä näytettiin yhteiskunnallista asemaa. Pronssikautta luonnehtivatkin laajalti suuret yhteiskunnalliset erot.

Pronssikaudelle oli tyypillistä indoeurooppalaisten kansojen levittäytymisen aallot Euroopassa. Nämä hävittivät tai muunsivat vanhan toisten kansojen ylläpitämän megaliittikulttuurin. Pronssikaudelle ilmestyivät Kreikan sivilisaation edeltäjäkulttuurit, jotka alussa saivat vaikutteita Lähi-idästä.

Minolainen kulttuuri kukoisti Välimeren itäosan suurella saarella Kreetalla noin 2000–1600 eaa. Luultavasti pohjoisesta tulleiden indoeurooppalaisten heimojen luoma mykeneläinen kulttuuri kukoisti Kreikassa noin 1600-1200 eaa. Mykeneläiset jättivät jälkensä Homeroksen eepokseen. Minolaiset ja mykeneläiset veivät pronssiesineitä pohjoiseen. Pronssikauden päättyminen noin 1250-1000 eaa. oli itäisen Välimeren Euroopassa sotaista aikaa. Tällöin muun muassa mykeneläinen kulttuuri luhistui.

Keski-Euroopassa pronssikausi ajoittuu noin 2300–800 eaa. Varhaispronssikautinen ehkä kelttien edeltäjä Uneticen kulttuuri 1800–1600 eaa. jakaantui pienempiin ryhmiin muun muassa Hatvanin kulttuuriin. Myöhemmin, noin 1600–1300 eaa., sen alueelle tuli voimakkaiden sotapäälliköiden johtama tumuluskulttuuri, joka hautasi vainajiaan tumulus-hautakumpuihin.

Myöhäispronssikaudella tumuluskulttuurista syntyi 1300-700 eaa. vallinnut sotaisa uurnakenttäkulttuuri, jonka alalajina oli Lusatian kulttuuri Pohjois-Saksassa ja Puolassa. Uurnakenttäheimoilla oli hyvä aseistus, ja niin he saattoivat laajentaa valtaansa laajalle.

Englannissa pronssikausi oli 2100–700 eaa. Varhaisella pronssikaudella saapui Englantiin luultavasti Sveitsin seuduilta muuttajia, jotka kehittivät rikkaan Wessexin kulttuurin alkuperäisten asukkaiden kanssa. Asutus siirtyi enemmän jokilaaksoihin ja alaville maille ilmaston muuttuessa. Keskipronssikaudella 1400–1100 eaa. kehittyi Deverel-Rimburyn kulttuuri alkoi viedä Cornwallin tinaa Eurooppaan. Yhteiskunta koostui heimoista, mutta se monimutkaistui tänä aikana. Ihmisten hautaukset muuttuivat joukkohautojen sijasta yhä enemmän yksityisiksi. Irlannissa varhainen pronssikausi oli 2000–1500 eaa., ja myöhempi 1500–1200 eaa.

Skandinavian eteläosissa se ajoitetaan noin 1700–600/500 eaa. ja Suomessa 1500/1300–500 eaa..

Pronssikausi Pohjoismaissa

Skandinavian eteläosiin kehittyi voimakas kulttuuri viimeistään kivikauden lopulla, ja tämän kulttuurin vaikutus levisi Suomeenkin. Noin 1800–600 eaa. tämä kulttuuri oli pronssikautinen. Pronssi tuotiin Keski-Euroopasta, samoin Välimeren ja Keski-Euroopan vaikutus oli huomattava. Kreikan Mykenen kulttuurin ja Italian Villanovan kulttuurin vaikutus ulottuu ilmeisesti pohjolaan asti. Itämeren alue vei etelään Mykeneen meripihkaa. Tämä rikas kulttuuri harjoitti kaskiviljelyä ja rakensi olkikattoisia pitkiä taloja. Luolamaalauksista ja kulttuurin leviämisestä päätellen rakennettiin myös laivoja, jotka purjehtivat kauas vaarallisille Suomen karikkoisille rannikoillekin. Kivistä rakennettiin laivamaisia hautarakennelmia. Rakennettiin maakumpuja ja maakuvioita. Pronssista ja kullasta valmistettiin esineitä ja ainakin jotkin heimot palvoivat aurinkoa, on löydetty auringon kuvaa esittävät aurinkovaunut, joissa on pronssinen auringon kiekko. Äitijumalatar oli laajalti tunnettu. Uhreja tehtiin usein vesiin, esimerkiksi heittämällä esineitä, eläimiä tai ihmisiä.

Kulttuurin asukkaat olivat mahdollisesti esiprotogermaanisia eli germaanien esi-isiä. Noin 2700 eaa. ilmasto oli lämmin ennen pronssikautta, mutta viileni 860–750 eaa., ja dramaattisemmin kylmeni ja kostui noin 650 eaa.

Noin 1300–1100 eaa. pronssikauden jaksolla III Skandinavia vaikutti Pommeriin.

Pronssikausi Pohjoismaissa
Pohjoismaiden myöhäispronssikausi     Jakso VI 550/530 eaa.
730/720 eaa.
 
Pohjoismaiden keskipronssikausi     Jakso V 730/720 eaa.
950/920 eaa.
 
    Jakso IV 950/920 eaa.
1100 eaa.
Pohjoismaiden varhaispronssikausi     Jakso III 1100 eaa.
1300 eaa.
 
    Jakso II 1300 eaa.
1500 eaa.
    Jakso I 1500 eaa.
1800 eaa.

Pronssikausi Suomessa

Suomen pronssikautinen kulttuuri jaetaan itäiseen ja läntiseen. Läntiset vaikutteet tulivat laivoilla Ruotsista meren yli. Itäinen vaikutus tuli noin 1500 eaa. kukoistaneesta Seiman-Turbinon kulttuurista ja 800–400 eaa. kukoistaneesta Ananjinon kulttuurista[4].

Pronssia osattiin Suomessakin valaa, mutta suuri osa löydetystä pronssiesineistä oli tuotu sekä lännestä että idästä. On löydetty kirveitä, partaveitsiä, miekkoja, tikareita, ja koruja. Idässä oli pronssia hyvin niukasti. Pronssiesineet olivat kalliita, ja suomalaiset eivät voineet ostaa niitä paljoa. Vaikka Etelä-Skandinavian pronssikautinen yhteiskunta romahti kauden lopussa, Suomessa muutos pronssikaudesta rautakauteen oli ainakin kulttuurisesti rauhallinen. Pronssikauden kulttuuri jatkui melko samanlaisena rautakaudella[5].

Läntinen pronssikulttuuri

Länsi-Suomessa rannikolla rakennettiin pronssikaudella hiidenkiukaita, hautaröykkiöitä, joiden sisällä oli alkujaan sisäkkäisiä kehiä. Niihin haudattiin päälliköitä, aluksi polttamatta, myöhemmin yhä useammin polttohautaamalla. Tämä tapa oli Skandinavian vaikutusta ja kertoi ehkä Ruotsista saapuvasta siirtolaisuudesta. Maahanmuuttajia ei liene suhteessa ollut paljoa[6].

Maanviljely valtasi alaa, vaikka pyynnin merkitys oli yhä suuri. Viljely pohjautui suurelta osin kaskiviljelyyn. Viljeltiin ohraa ja vehnää, kotieläiminä oli lampaita, sikoja, vuohia ja nautoja. Hevosta ei luultavasti tunnettu.

Pronssikautta edeltävä Kiukaisten kulttuuri oli alkanut jo myöhäisellä kivikaudella Skandinavian vaikutuksesta. Läntisen pronssikulttuurin alueella tehtiin karkeatekoista kukkaruukkumaista Paimion keramiikkaa ja Keski-Euroopan Lausitzin kulttuurin tyylisiä maljatyypin astioita. Luultavasti Suomen pronssikauden alussa osattiin tehdä laivoja, joilla pystyttiin ylittämään Itämeri. Rakennettiin skandinaaviseen tapaan niin sanottuja pitkätaloja, joissa oli navetta, varastoa ja asuinhuone. Perustus oli kiveys, katossa olkea tai kaislaa, seinissä oksapunoksessa savirappausta. Mutta tehtiin myös pyöreitä oksapunostaloja ja pieniä neliskulmaisia taloja.

Läntisen kulttuurin vaikutus ulottui etelärannikolla Kotkaan, jopa Viipuriin asti. Länsirannikolla vaikutus ulottui Pyhäjoelle. Yleensä läntisen pronssikulttuurin esineet olivat ulkomailta tuotuja. Vanhimmat pronssikirveet olivat ns. olkakirveitä, myöhemmin tulivat putkikirveet.

Suomesta on löytynyt yhteensä 150 pronssikautista metalliesinettä.[7]

Korulöytöjä on tehty vähän, ja myös miekat ja keihäät olivat harvinaisia.

Itäinen pronssikulttuuri

Pronssikautinen hauta pyhtaa
Pronssikautinen hauta Pyhtäällä.

Idässä jatkui metsästyskulttuuri johon liittyi jonkun verran kaskiviljelyä ja karjanhoitoa. 2000 eaa. sisämaassa alkanut maanviljely heikkeni ja loppui ilmaston kylmenemisen takia. Kiviröykkiöhaudat levisivät pronssikaudella aikaa myöten myös tänne läntisiä hiidenkiukaita pienemmiksi lapinraunioiksi. Niitä tehtiin valtavesistöjen varsille. Skandinavian vaikutus tuntui täällä heikompana kuin rannikolla, jonka kanssa käytiin kauppaa. Itäisellä alueella tehtiin pronssikirveitä useammin itse, vaikka metalli oli tuotua. Jousi ja nuoli olivat metsästysvälineet, keihäät harvinaisia. Tekstiilikeramiikka ilmestyi pronssikaudella, kankaalla vuorattua muottia ympäröi valettava saviastia.

Pronssikauden keramiikkaryhmät

Pronssikausi Etelä- ja Itä-Aasiassa

Intiaan pronssi saapui joskus 3300 eaa. luultavasti Induskulttuurin perustaneiden "harappalaisten" mukana. Kiinassa pronssi ilmestyi noin 3100–2700 eaa. kukoistaneessa Majiayon kulttuurissa, mutta varsinainen Kiinan pronssikausi alkoi noin 2100 eaa. Xia-dynastian aikaan. Pronssia käytettiin varhaisen Kiinan Erlitoun kulttuurissa, Shang-dynastian aikaan ja Sanxingduin kulttuurissa. Varhaiseen Ban Chiangin kulttuuriin liittyi pronssiesineitä ehkä 2100 eaa., ja spiraalikoristeisia saviastioita. Seuraavan kerran pronssia nähdään alueella joskus 700 jaa.

Katso myös

Lähteet

  1. Pronssikausi Museovirasto
  2. a b c Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 26–28. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.6.2018). (englanniksi)
  3. Göran Burenhult: ”Metallien merkityksen kasvu”, Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset, s. 104–105. WSOY, 1994. ISBN 951-0-18780-1.
  4. Suomen pronssikausi. Suomi 9000. Kouvolan Tietopalvelut DataJet 1998
  5. Suomen pronssikausi. CSC.
  6. Suomen pronssikauden läntinen kulttuurialue. Suomi 9000. Kouvolan Tietopalvelut DataJet 1998
  7. Paimiosta löytyi 3000 vuotta vanha pronssikirves. Yle Turku 30.10.2009

Aiheesta muualla

Egeanmeren kulttuurit

Egeanmeren kulttuurit (myös aigeialainen kulttuuri, Aigeian sivilisaatiot) eli Kreikan pronssikauden kulttuurit on yleisnimi Kreikan alueella pronssikaudella vallinneille kulttuureille. Ne ovat saaneet nimensä Egeanmerestä, jonka alueelle kulttuurit sijoittuvat. Kreikan pronssikausi käsittää suunnilleen vuodet 3200–1050 eaa.Egeanmeren kulttuureihin sisältyvät Kykladien saarilla vaikuttanut kykladinen kulttuuri, ennen kaikkea Kreetan saarella vaikuttanut minolainen kulttuuri sekä pääosin Manner-Kreikassa vaikuttanut helladinen kulttuuri, jonka loppuvaihe tunnetaan mykeneläisenä kulttuurina. Kulttuurien katsotaan saaneen alkunsa alueen pronssikauden alussa noin 3200–3100 eaa., mutta niillä oli edeltäjiä neoliittisen kauden Kreikassa. Kulttuurit kukoistivat yhtä aikaa, ja niillä oli paljon vuorovaikutusta toistensa kanssa. Loppuvaiheessaan ne käytännössä sulautuivat yhteen. Egeanmeren kulttuurit romahtivat noin 1100–1050 eaa., mitä seurasivat Kreikan nk. pimeät vuosisadat. Niiden jälkeen alueella nousi antiikin Kreikan kulttuuri.

Esihistoria

Esihistoria tarkoittaa aikaa ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa. Historiaksi nimitetään esihistorian jälkeistä aikaa, jota voidaan tutkia kirjallisista lähteistä. Yli 99 % ihmiskunnan olemassaolon ajasta on ollut esihistoriaa. Esihistoriaa tutkivista tieteistä merkittävin on arkeologia.

Esihistoria päättyi Mesopotamiassa ja Egyptissä noin vuonna 3000 eaa. Muualla maailmassa siirtyminen esihistoriasta varhaishistoriaan tapahtui huomattavasti myöhemmin. Suomessa katsotaan historian alkavan 1100- ja 1200-lukujen mittaan. Jotkin Amazonin sademetsien ja Papua-Uuden-Guinean eristäytyneet alkuperäiskansat elivät esihistoriallista aikaa ainakin 1950- tai 1960-luvulle saakka.lähde?Kivikausi on useimmiten esihistoriallinen aikakausi, ja esimerkiksi Pohjoismaissa sitä ovat myös pronssikausi ja rautakausi. Esimerkiksi Lähi-idän korkeakulttuureissa pronssikausi puolestaan oli jo historiallista aikaa.

Esihistoriallinen sodankäynti

Esihistoriallisella sodankäynnillä tarkoitetaan sodankäyntiä, joka tapahtui ennen kirjoituksen käyttöönottoa ja josta siten ei ole kirjallisia aikalaiskuvauksia. Esihistoriallinen aika päättyi Lähi-idässä ja Egyptissä vuoden 3000 eaa. paikkeilla. Tämän ajanjakson sotatoimista ei ole jäänyt kirjoituksien puuttumisen takia niin paljoa tietoa kuin myöhemmistä ajanjaksoista.

Esihistoriallinen taide

Esihistoriallinen taide tarkoittaa vailla kirjoitustaitoa olleiden eli esihistoriallisten yhteisöjen tuottamaa taidetta.

Hiidenkiuas

Hiidenkiuas on lähinnä Suomen meren rannikkoseuduilla tavattava hautaröykkiötyyppi, joka on jo vanhastaan liitetty kivikauden Kiukaisten kulttuuriin ja pronssikauden asutuskulttuureihin Etelä-, Lounais- ja Länsi-Suomessa. Tutkitut hiidenkiukaat on tulkittu aina haudoiksi, joiden sisältä tavataan erilaisia rakenteita ja joskus myös aikakautensa esineistöä.

Hyksot

Hyksot olivat seemiläis-aasialaisia, jotka muuttivat Niilin suistoalueelle 18. vuosiluvulla eaa. Noin vuosina 1630–1523 eaa. hyksokuninkaat hallitsivat Egyptin pohjoisosia 15. dynastiana. Jolloin oli 15. dynastian aikana peräkkäin kuusi hykso-faaraota joiden pääkaupunkina oli Avaris. Ahmose I teki lopun hyksoista ja alisti heidät, nubialaiset heimot ja te yhdisti hajanaisen Egyptin valtansa alle.

Keskipronssikausi

Keskipronssikausi oli Lähi-idässä noin 2000 eaa. – 1550 eaa..

Tällöin Lähi-idässä romahti Sumer seemiläisten hallitsemiksi pikkuvaltioiksi ja syntyi Hammurabin valtakunta. Egyptissä vallitsi keskivaltakunta.

Margianakulttuuri Uzbekistanin eteläosan seuduilla luultavasti tuhoutui indoiranilaisten hyökkäyksiin. Indoiranilaiset jatkoivat hyökkäystään Intiaan.

Luettelo Suomen jätinkirkoista

Tämä on luettelo Suomen jätinkirkoista, joka perustuu jätinkirkkojen varsin epämääräiseen määritelmään. Niiden rakentamisen tarkoituksesta ei olla vielä päästy yksimielisyyteen. Siksi voi olla, ettei kaikkia jätinkirkkoja ole tunnistettu tai luokiteltu oikein, ja ne puuttuvat siksi alla olevasta luettelosta. Osa jätinkirkoiksi tulkituista rakennelmista on luokiteltu jätinkirkoiksi pienin varauksin, mutta sisältyvät silti tähän luetteloon.Jätinkirkot ovat joissakin tapauksissa olleet kivikautisen kylän keskuksia ja niiden ympärillä on löydetty monipuolisia rakenteita.Taulukoissa on ilmoitettu kohteen karttanimi tai todennäköinen kutsumanimi. Jätinkirkon ajoitus saattaa puuttua tutkimuksien keskeneräisyyden vuoksi. Kuntaan on lisätty sulkuihin myös entisen kunnan nimi. Osa kohteista sisältää useita jätinkirkkoja ja ne kuvaillaan samassa artikkelissa. Kohteet on lueteltu maakunnittain: ensimmäisenä on Pohjois-Karjalan ainoa kohde ja sen jälkeen etelästä pohjoiseen Pohjanmaan maakuntien ja Lapin jätinkirkot.

Mesopotamia

Mesopotamia eli Kaksoisvirranmaa on historiallinen alue Välimeren itäpuolella. Alue käsittää lähinnä nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan ja Turkin kaakkoisosan. Alueen läpi virtaa kaksi suurta jokea, Eufrat ja Tigris, joista alue on saanut nimensä: nimi Mesopotamia tulee kreikan sanoista meso ’välissä’ ja potamoi ’virrat’.Mesopotamia on osa niin sanottua hedelmällistä puolikuuta. Mesopotamiaa kutsutaan "sivistyksen kehdoksi", sillä siellä kehitettiin esimerkiksi maatalous, kaupungit ja kirjoitustaito.

Mesopotamiaan kehittyi aikaa myöten maanviljelyyn pohjautuva kaupunkimainen kulttuuri, jossa monijumalaisella uskonnolla oli suuri merkitys. Talot rakennettiin savitiilistä. Varsinkin alkuaikoina temppeli hoiti merkittävän osan taloudesta ja vuokrasi maata viljelijöille. Mesopotamiassa rakennetut porraspyramidit, zikkuratit ovat yhä tunnettuja, vaikka ovat suurelta osin sortuneet. Hallitsijat rakensivat suuria palatseja. Hammurabin laki osoitti yhteiskunnan järjestäytyneen jo varsin pitkälle ja teki eroa maallisen sekä uskonnollisen vallan välille.Mesopotamiassa sijaitsivat antiikin aikana muun muassa Sumerin sivilisaatio ja Akkadin, Babylonian ja Assyrian valtakunnat. Sittemmin alue päätyi heettiläisten, Persian, seldžukien, Parthian, Rooman, jälleen Persian (sassanidisen) ja lopulta arabien vallan alle, jolloin Mesopotamian kulttuurin voidaan katsoa päättyneen.

Monteliuksen periodit

Monteliuksen periodit ovat tanskalaisen Oscar Monteliuksen 1800-luvulla kehittämä esineiden typologiaan ja keskinäiseen esiintymisjärjestykseen perustuva kolmijakoiseen pääjakoon kivikauden, pronssikauden ja rautakauden ajoituksien tarkempi esitystapa.Alkuperäisen kolmijakoisen esitystavan esitti Christian Jürgensen Thomsen, mutta Monteliuksen työ tarkensi tätä edelleen. Hän jakoi tanskalaisen neoliittisen kivikauden esineet niiden esiintymisjärjestyksen mukaan neljään periodiin I, II, III ja IV. Samanlaisen jaon hän laati Skandinavian pronssikaudelle yeoksessaan Om tidsbestämning inom bronsåldern med särskilt avseende på Skandinavien, jossa periodeja oli kuusi I, II, ..., VI. Radiohiiliajoituksilla on myöhemmin voitu määrittää periodeille ajoitukset, joita esitetään viereisessä taulukossa. Ajoituksia tarkennetaan edelleen.Pronssikauden kaksijako vanhempaan- ja nuorempaan pronssikauteen on jako periodeihin I, II ja II ja sitten IV, V ja VI.

Vastaavanlainen periodisointi on laadittu laajemmalle kontekstille eli koko Euroopalle Paul Reiecken toimesta.

Myöhäispronssikausi

Myöhäispronssikausi on nuoremmasta pronssikaudesta joskus käytettävä nimitys. Pronssikausi on esihistorian ajanjakso, jonka aikana opittiin valmistamaan tai käytettiin muualta tuotuja pronssiesineitä. Pronssikausi ajoittuu eri alueilla hieman eri aikaan. Suomessa pronssikausi sijoitetaan aikavälille 1300–500 ennen ajanlaskun alkua. Arkeologit jakavat lisäksi pronssikauden kuuteen alaperiodiin sen mukaan, millaisia pronssiesinetyyppejä esiintyy eniten tiettynä ajanjaksona. Vanhempana pronssikautena voidaan pitää I–III alaperiodia (noin 1300–1000 eaa.), nuorempana pronssikautena IV–VI alaperiodia (noin 1000–500 eaa.). Vanhemmasta pronssikaudesta käytetään joskus myös sanaa varhaispronssikausi.

Neoliittinen Kreikka

Neoliittinen Kreikka viittaa nykyisen Kreikan alueeseen neoliittisella kaudella eli myöhemmällä kivikaudella. Siihen voidaan lukea myös sen loppuvaiheen kalkoliittinen kausi eli kuparikausi. Aikakausia luonnehtivat muun muassa maanviljelyksen, kiinteiden asutusten ja keramiikan tulo sekä kuparikaudella ensimmäisten metallien vaiheittainen käyttöönotto. Aikakaudet kattavat yhdessä noin ajan 7000/6800–3200 eaa.Kreikasta on tehty lukuisia neoliittisen kauden löytöjä eri puolilta maata. Neoliittista kautta seurasi pronssikausi, jolloin Kreikassa vaikuttivat niin kutsutut Egeanmeren kulttuurit.

Panelianlahti

Panelianlahti oli Pohjanlahdella nykyisten Euran ja Eurajoen kuntien alueella sijainnut muinainen merenlahti. Nykyisin sen paikalla on laaja Panelian kylän länsipuolella levittäytyvä viljelysaukea.

Pronssi

Pronssi eli vaski (vanha suomalainen nimi) on metalliseos eli lejeerinki, jonka pääkomponenttina on kupari. Tavallisimmin pronssilla tarkoitetaan kuparin ja tinan seosta, mutta nimitystä käytetään myös muista kuparin metalliseoksista, paitsi kuparin ja sinkin seoksesta, jota nimitetään messingiksi.

Kuparipohjaisilla metalliseoksilla on matalampi sulamispiste kuin raudalla, ja kuparin työstö ja metallurgia ovat helpompia hallita kuin rautametalleilla. Kuparin tiheys on noin 10 % suurempi kuin raudan. Korroosio ei vahingoita pronssia samalla tavoin kuin rautaa, varsinkaan meriolosuhteissa. Pronssi myös kestää väsymistä jonkin verran rautaa paremmin.

Rautakausi

Rautakausi oli esihistorian aikakausi, jolloin pääasiallinen materiaali aseiden ja työkalujen valmistamisessa oli rauta. Raudan pelkistämisen taito keksittiin Välimeren itäpuolella noin vuonna 1 500 eaa. ja se levisi Eurooppaan noin 1 200 eaa. Suomen rautakauden katsotaan alkaneen noin vuonna 500 eaa. Rautakautta edelsi pronssikausi ja sitä seurasi keskiaika.Maapallolla esiintyvästä meteoriittiraudasta valmistettiin yksinkertaisia rautaesineitä Egyptissä jo 3000-luvulla eaa. Laajamittaisen raudantuotannon edellytys oli kuitenkin rautamalmiin sisältyvän rautaoksidin pelkistäminen eli raudan ja hapen erottaminen toisistaan. Prosessi vaatii huomattavasti tehokkaamman uunin kuin kuparin sulattaminen ja tästä syystä raudanvalmistus saattoi alkaa vasta kun metallurginen osaaminen oli kehittynyt riittävästi helpompien metallien parissa.Raudan käyttö oli yleisempää kuin sitä ennen pronssin käyttö laajimmillaan, sillä rautamalmia esiintyy luonnossa melko yleisesti ja raudan valmistus on helpompaa kuin pronssin.lähde? Pohjois- ja Keski-Euroopassa rautakauden alkua voidaan pitää esihistoriallisena kautena. Sen sijaan osissa Etelä-Eurooppaa, Lähi-idässä, Intiassa ja Kiinassa kirjoitustaito oli keksitty jo kauan ennen raudan keksimistä ja siten ollen rautakausi ajoittuu historialliselle ajalle. Keski-Euroopan merkittäviä rautakautisia kulttuureja olivat mm. Hallstattin ja La Tènen kulttuurit.

Röykkiöhauta

Röykkiöhauta on kivistä tai kivestä ja maasta rakennettu esihistoriallinen hauta, joita Suomen alueella esiintyy kivikauden lopulta myöhäiselle rautakaudelle saakka. Röykkiöhautoja esiintyy myös monissa muissa maissa, kuten Virossa ja Ruotsissa.

Vaihtoehtoinen nimitys on rauniohauta, jota kuitenkin yleensä käytetään kuvaamaan vain pelkästä kivestä kasattuja hautoja. Maasta ja kivestä rakennettuja röykkiöitä kutsutaan maansekaisiksi röykkiöiksi. Hämeessä röykkiöhauta tunnetaan nimellä kääppä (joka on kantana sanassa kääpiö - siis kääpän asukas eli haltija) ja Lapissa rova. Suomen eri murteissa röykkiöhautoja on kutsuttu myös kansanomaisilla nimillä hiidenkiuas, vare ja kruunu. Nimitys kruunu tulee siitä, että röykkiö on usein korkean kalliomäen päällä ikään kuin kruununa.

Rauniohaudat kuuluvat pääasiassa pronssikaudelle, joissakin tapauksissa jo kivikauden lopulle. Rauniot ovat usein kooltaan monumentaalisia, ja niissä saattaa olla selkeitä rakenteita (kivikehiä, muurilatomuksia, kiviarkkuja jne.). Ne sijaitsevat yleensä kallioiden laella. Eniten rauniohautoja on rannikolla. Sisämaassa esiintyy lapinraunioita, jotka kuuluvat pääasiassa rautakaudelle. Myös Turunmaan saaristossa ja Etelä-Pohjanmaalla on rautakautisia rauniohautoja.

Raunioiden suuri koko ja niihin tehtyjen hautausten pieni määrä viittaavat siihen, että ainakin varhaispronssikaudella ne olivat yhteiskunnan ylimmän kerroksen hautoja. Oletetaan, että monumentaalisten rauniohautojen sijainnilla viestitettiin sukuyhteisön tai jonkin muun ihmisryhmän oikeuksia ympäröiviin kalavesiin ja rantaniittyihin.

Myöhäispronssikaudelta lähtien raunioiden koko on pienentynyt, ja ne ovat muuttuneet maansekaisiksi röykkiöiksi. Maansekainen röykkiö, johon yleensä tehdään polttohautauksia, pysyy tyypillisenä rautakautisena hautamuotona merovingi- tai viikinkiajalle saakka. Maansekaisista röykkiöistä löytyy toisinaan suurehko määrä metalliesineitä, joita pantiin hautaan vainajien mukana.

Skandinavian pronssikausi

Skandinavian pronssikausi (noin 1700–500 eaa. ) on aikakausi Skandinavian esihistoriassa, jonka kukoistusaika on Keski-Euroopassa vallineiden pronssikausien loppuaikoina. Sitä edelsi neoliittinen kivikausi ja sitä seurasi esiroomalainen rautakausi. Skandinavian pronssikausi muodostui ydinalueista, jotka sijaitsivat nykyisen Tanskan alueilla, Pohjois-Saksassa, Etelä-Ruotsissa ja Norjan eteläisellä rannikkoalueella. Osa tutkijoista liittävät sen kulttuuripiiriin myös Pohjois-Norjan alueet, Itämeren länsipuolella Pohjois-Ruotsin rannikkoalueet ja Itämeren itäpuolisia alueita kuten esimerkiksi Ahvenanmaan, Lounais-Suomen rannikkoseudun, Pohjois-Viron rannikon ja sen suuret saaret.

Suomen esihistoria

Suomen esihistoria on Suomen historiallista aikaa edeltänyt aika, jolta ei ole kirjoitettuja lähteitä. Se käsittää nykyisen Suomen alueen menneisyyden noin 1300-lukuun asti. Suomen esihistoriallinen aika alkoi, kun ensimmäiset asukkaat tulivat Suomeen viime jääkauden jälkeen noin vuonna 8850 eaa. Jääkausi tuhosi merkit mahdollisesta senaikaisesta ja sitä edeltäneestä asutuksesta Suomessa. Suomen esihistoria jaetaan kivikauteen (–1500 eaa.), pronssikauteen (1500 eaa. – 500 eaa.) ja rautakauteen (500 eaa. – 1200/1300 jaa.). On mahdollista, joskaan ei varmaa, että Suomen alueen lounaisrannikolla puhuttiin kivikauden lopulla melko pitkän aikaa kantaindoeuroopan kieltä. On myös mahdollista, että Suomen alueelle on pronssikaudella päätynyt monien sittemmin kadonneiden suomen sukukielten puhujia. Kuitenkaan itämerensuomalaiset tai saamelaiset eivät vielä tuolloin Suomen alueelle saapuneet. Tutkijat eivät tiedä varmaksi, mitä kieltä Suomen alueen asukkaat puhuivat ennen vuotta 0.

Varhaispronssikausi

Varhaispronssikausi on vanhemmasta pronssikaudesta joskus käytettävä nimitys. Pronssikausi on esihistorian ajanjakso, jonka aikana opittiin valmistamaan tai käytettiin muualta tuotuja pronssiesineitä. Pronssikausi ajoittuu eri alueilla hieman eri aikaan. Suomessa pronssikausi sijoitetaan aikavälille 1300–500 ennen ajanlaskun alkua. Arkeologit jakavat lisäksi pronssikauden kuuteen alaperiodiin sen mukaan, millaisia pronssiesinetyyppejä esiintyy eniten tiettynä ajanjaksona. Vanhempana pronssikautena voidaan pitää I–III alaperiodia (n. 1300–1000 eaa.), nuorempana pronssikautena IV–VI alaperiodia (n. 1000–500 eaa.). Nuoremmasta pronssikaudesta käytetään joskus myös sanaa myöhäispronssikausi.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.