Perämeri

Perämeri, (ruots. Bottenviken) on Pohjanlahden pohjoisin osa. Se rajoittuu etelässä Merenkurkkuun.

Perämeri.

Hydrologiaa

Perämeren valuma-alueen suuruus on 280 100 neliökilometriä ja vesialueen laajuus 36 800 neliökilometriä. Meren vesitilavuus 1 490 kuutiokilometriä, keskisyvyys 40 metriä ja suurin syvyys 148 metriä[1] (toisen lähteen mukaan keskisyvyys 41 m ja suurin syvyys 146 m, jonka esiintymisseutua kutsutaan Luulajan syvänteeksi[2]). Merialuetta etelässä rajaavassa Merenkurkussa meren kynnyssyvyys on vain 25 metriä.[1]

Perämereen laskee useita jokia sekä Ruotsin että Suomen puolelta. Suurimmat Perämereen laskevat joet ovat Tornionjoki, Suomen pisin joki Kemijoki sekä Oulujoki. Ruotsin puolella mereen laskevat muun muassa Kalixjoki ja Luulajanjoki.[3] Keskimäärin Perämereen laskee 115 kuutiokilometriä makeaa vettä vuodessa. [1] Perämeri on lähes suolaton, sen pintaveden suolapitoisuus on vain noin 0,30–0,35 prosenttia.[3]

Asutut saaret ja satamat

Perämeren suurin saari Suomen puolella on Hailuoto.

Tärkeimmät satamat Suomen puolella ovat Kemin Ajos, Kokkolan Ykspihlaja, Raahen satama, Oulun Oritkari ja Tornion Röyttä. Ruotsin merkittävimmät satamat Perämeren rannikolla ovat Kainuu, Luulaja, Piitime ja Skellefteå. Kemi–Oulu-välillä on 10 metrin syväväylä.lähde?

Laajat hiekkasärkät ja -matalikot ovat Perämerelle ominaisia. Sellainen on muun muassa Haukiputaan edustalla sijaitseva Suurhiekka, jonne kaavaillaan tuulivoimala-aluetta. Santapankki-niminen saari sijaitsee laajan 1–2 metrin matalikon pohjoisreunalla.

Perämeri merisääennusteissa

Ternvik and Sisu March 2017
Suomalainen jäänmurtaja Sisu avustaa Ternvik-alusta Oulun satamaan maaliskuussa 2017.

Merisääennustuksissa käytetään Perämeren lounaisrajalle seuraavaa määritelmää: merialueen lounaisraja seuraa linjaa Ruotsin Ratanista Suomen rannikon Stubbeniin. Perämeren kansainvälinen lyhennekoodi on B1, missä B on lyhennys Itämeren englanninkielisestä nimestä (the Baltic Sea). Perämeri voidaan jakaa tarvittaessa eteläosaan (B1S) ja pohjoisosaan (B1N), jolloin rajana käytetään leveyspiiriä 64° 30’ N.[4]

Katso myös

Lähteet

  1. a b c Bothnian Bay Life. For the good of the shared sea (pdf) 2006 (?). europa.eu. Viitattu 4.9.2017. (englanniksi)
  2. Leppäranta, Matti ja Myrberg, Kai: Physical Oceanography of the Baltic Sea. Perämeren syvyys mainittu sivujen 55-56 taitteessa (google.books). Springer, 2009. ISBN 978-3-540-79703-6. (englanniksi)
  3. a b Fakta om Bottniska viken Havet.nu. havet.nu. Viitattu 24.1.2016. (ruotsiksi)
  4. Merien ja Saimaan aluejako ilmatieteenlaitos.fi. Viitattu 4.9.2017.

Aiheesta muualla

Kallan

Kallanin majakka sijaitsee Kallan-nimisellä luodolla Pietarsaaren edustalla. Vuonna 1956 rakennetussa majakassa on piirteitä, jotka muistuttavat Suomen ensimmäisiä merenpohjaan rakennettuja pohjamajakoita. Kallanin ensimmäinen valolaitteisto oli asetyleenikäyttöinen, mutta majakka sähköistettiin ja automatisoitiin vuonna 1964. Nykyisin majakka toimii tuulienergialla, ja sen valon kantomatka on 10 meripeninkulmaa. Majakkaan lisättiin vuonna 1971 tutkamajakka, joka ei kuitenkaan enää ole käytössä.

Kokkolan majakka

Kokkolan majakka on pohjamajakka, joka sijaitsee Kokkolaan johtavan väylän suulla, jossa se ohjaa mereltä tulevia aluksia laajojen matalikkojen ohi. Majakkatornia rakennettiin Ykspihlajan satamassa, ja se valmistui vuonna 1977. Majakan voimanlähde on aurinkoenergia, ja sen valovoima on 4400 kandelaa ja kantomatka 12,5 meripeninkulmaa.

Laitakari (Ii)

Laitakari on kylä ja niemi Iin kunnassa Perämeren rannalla noin kaksikymmentä kilometriä kunnan keskustasta pohjoiseen. Varsinainen kylä on vain muutaman kymmenen vakituisen asukkaan asuttama, mutta siellä sijaitsee runsaasti kesämökkejä. Laitakarissa on pieni suojattu satama kalastusaluksille ja huviveneille. Vuonna 1997 satamaan rakennettiin Nordtankin valmistama 500 kilowattitunnin tehoinen tuulivoimala, joka sai vierelleen kesällä 2009 toisen yhden megawattitunnin tehoisen voimalan.

Luettelo Suomen vesistöistä

Luettelo Suomen vesistöistä luettelee Suomen vesistöalueet. Näitä ovat pinta-alaltaan yli 200 km² suuruiset päävesistöalueet, tätä pienemmät rannikko- ja rajavesistöalueet sekä näiden välisille raja- tai rannikkokaistoille jäävät pienet vesistöt tai vesistöjen osat.

Marjaniemen majakka

Marjaniemen majakka sijaitsee Hailuodon Marjaniemessä noin 50 kilometrin päässä Oulusta.

Nahkiainen (majakka)

Nahkiainen on Perämerellä Raahen kaupungin edustalla sijaitseva pohjamajakka.

Majakan pohjaosa eli kasuuni rakennettiin Rauma-Repolan telakalla ja hinattiin sijoituspaikalleen vuonna 1955. Majakkatornin pystyttäminen kuitenkin viivästyi huonojen sääolosuhteiden vuoksi, ja loistolaite sytytettiin ensi kerran 31. elokuuta 1956. Asetyleenipolttimen sytytti merenkulkuhallituksen luotsi- ja majakkaosaston päällikkö Elis Elo.Majakassa oli diopterinen valolaitteisto, ja valon kantomatka oli 20 meripeninkulmaa eli 37 kilometriä. Aluksi loistolaitteisto oli puoliautomaattinen, kauko-ohjauksella toimiva. Vuonna 1959 loistolaite varustettiin aurinkoventtiilillä ja muutettiin automaattiseksi.

Nykyisin valon kantomatka on 9,7 meripeninkulmaa eli 17,9 kilometriä. Majakan huipulla on helikopterin laskeutumistasanne.

Nimettömänmatala

Nimettömänmatala on noin 15,5 neliökilometrin laajuinen matalikkoalue Haukiputaan ja Iin edustalla Perämerellä. Matalikon pituus kaakko–luode-suunnassa on noin kymmenen kilometriä ja leveys noin kaksi kilometriä. Matalikon keskimääräinen syvyys on noin 1,5–1,8 metriä. Pääosin hiekkapohjaisen matalikon reuna-alueet ovat varsin jyrkät, ja reunojen ulkopuolella meri syvenee pienellä matkalla 20–30 metriin.

Matalikko on nimetty sen kaakkoiskulmassa sijaitsevan Nimetön-saaren mukaan. Matalikon muut saaret ovat laaja hiekkasärkkäsaari Santapankki, Astekari sekä matalikon luoteiskärjessä sijaitseva Pallonen. Näiden lisäksi matalikon länsiosassa on nimettömiä särkkiä ja saaria. Suurhiekan matalikkoalue sijaitsee Nimettömänmatalan luoteispuolella. Alueen saarilla pesii pääasiassa vesilintuja; saarten kasvillisuus on niukkaa.

Alueelle suunnitellaan rakennettavaksi 32 tuuliturbiiniyksikköä käsittävää merituulipuistoa.

Olhavanjoki (Ii)

Olhavanjoki tai Olhavajoki on 29 kilometrin pituinen joki, joka virtaa Iin kunnan alueella. Joen alkulähde kunnan itäosassa sijaitseva Kaihuajärvi, josta se laskee Perämereen. Joen putouskorkeus on 76,5 metriä ja keskivirtaama 3,5 m³/s. Joen varrella sijaitsevat Yli-Olhavan, Väli-Olhavan sekä lähellä jokisuuta Olhavan kylät.

Jokea on ruopattu 1975–1976 tulvien, ojituksen helpottamisen sekä viljelypinta-alan lisäämisen vuoksi. Ruoppauksen vuoksi joen suosto- ja suvantoalueet ovat muuttuneet merkittävästi. Suvanto-osuuksien vedentilavuus on pienentynyt ja vedenpinta on laskenut jopa kahdella metrillä.

Oulu 1

Oulu 1 on Hailuodon saaren pohjoispuolella Oulun edustalla Suomen aluevesillä sijaitseva Oulun sataman johtavan väylän uloin majakka. Se sijaitsee entisen Haukiputaan kunnan alueella. Majakka on rakennettu ja asennettu paikalleen vuonna 1964.Rakenteeltaan majakka on ns. pohjamajakka eli kasuunimajakka. Merenpohjaan upotettava kasuuniosa sekä majakkatorni rakennettiin Oulun öljysatamassa. Majakan merenpohjaa vasten lasketun betonisen kasuuniosan halkaisija on 22 metriä. Majakka hinattiin Oulusta sijoituspaikalleen, ja hinauksen aikana torniosa oli sijoitettu kasuunin sisäpuolelle. Sijoituspaikalla torni nostettiin ylös, kasuuniosa upotettiin paikalleen ja täytettiin hiekalla ja betonilla.

Pyöreä, 24 metriä korkea majakkatorni on väriltään musta, ja sen välitasanteen yläpuolella kiertää valkoinen vyö. Majakan lyhtylaitteen korkeus merenpinnasta on 22 metriä.

Oulu 3

Oulu 3 on Hailuodon saaren pohjoispuolella Oulun edustalla Suomen aluevesillä sijaitseva Oulun sataman johtavan väylän sisin majakka. Majakka on rakennettu ja asennettu paikalleen vuonna 1964.Rakenteeltaan majakka on ns. pohjamajakka eli kasuunimajakka. Merenpohjaan upotettava kasuuniosa sekä majakkatorni rakennettiin Oulun öljysatamassa. Majakan merenpohjaa vasten lasketun betonisen kasuuniosan halkaisija on 22 metriä. Majakka hinattiin Oulusta sijoituspaikalleen, ja hinauksen aikana torniosa oli sijoitettu kasuunin sisäpuolelle. Sijoituspaikalla torni nostettiin ylös, kasuuniosa upotettiin paikalleen ja täytettiin hiekalla ja betonilla.

Pyöreä, 24 metriä korkea majakkatorni on väriltään valkoinen, ja sen välitasanteen yläpuolella kiertää punainen vyö. Majakan lyhtylaitteen korkeus merenpinnasta on 22 metriä.

Oulu Ocean Race

Oulu Ocean Race on vuosittain Oulussa järjestettävä purjehduskilpailu. Alkuperäiseltä nimeltään kilpailu on Matala Ocean Race. Vuosina 2009 ja 2010 se toimi nimellä Edea Ocean Race silloisen pääsponsorin mukaan. Nykyisellä nimellä se järjestettiin ensimmäistä kertaa 2011 Oulun kaupungin alettua sponsoroimaan tapahtumaan.

Oulun satama

Oulun satama (LOCODE: FI OUL) sijaitsee Oulujoen suistoalueella. Satamakompleksi muodostuu kolmesta eri satama-alueesta: Vihreäsaaren öljysatamasta sekä Oritkarin ja Nuottasaaren satamista. Myös Toppilassa on ollut satama, ennen alueen ottamista asumiskäyttöön. Oulun satamissa vierailee vuosittain noin 500 alusta, ja satamien läpi kulkee rahtia vuosittain noin kolme miljoonaa tonnia. Oulun Satama Oy on Oulun kaupungin osakeyhtiö.

Pietarsaaren majakka

Pietarsaaren majakka oli pohjamajakka ja se rakennettiin Nygrundetin kivikkomatalan pohjoisreunaan 1985. Majakan kasuuniosaa asennettaessa se upotettiin vahingossa 20 metriä väärään kohtaan, joten jo ennestään ahdas väylä tiukentui entisestään. Majakan tehtävänä oli opastaa laivat ohi Nygrundetin ja Kallanin vaarallisten karikkojen. Seudulla tapahtui vakava haveri 6. syyskuuta 1972, jolloin Nygrundetin luona ollut ruoppaaja Nostaja kaatui myrskyssä. Onnettomuudessa hukkui 16 ihmistä.Pietarsaaren majakan valonlähde toimi tuulienergialla.

Majakka korvattiin 2016 valaistulla reunamerkillä.

Raahen majakka

Raahen majakka on pohjamajakka ja se on rakennettu Oulun öljysatamassa samaan aikaan kuin Oulu 1, Oulu 2 ja Oulu 3 eli vuonna 1965. Majakka sijaitsee Raahen poijuväylän suulla.

Majakassa oli alun perin asetyleenikäyttöinen valolaitteisto, joka on myöhemmin muutettu aurinkoenergialla toimivaksi. Valon kantomatka on 10,8 meripeninkulmaa.

Stubbenin majakka

Stubbenin majakka on vuonna 1954 rakennettu nelikerroksinen yhdistetty luotsiasema ja majakkarakennus Uudenkaarlepyyn edustalla. Rakennus sijaitsee Stubbenin saarista pienemmällä, Lillskärillä. Stubbenin Storskärillä sijaitsee Stubbenin pooki, joka on rakennettu 1857.

Sementtitiilistä muuratussa rakennuksessa on neljä kerrosta. Ylimmässä on päivystyshuone, jonka päällä on loistokoju. Majakan ulkoseinät maalattiin silloisen itäviitan väreihin, alaosaltaan valkoiseksi, keskeltä mustaksi ja aivan päältä valkoiseksi.

Majakkasaaren luotsitoiminta lopetettiin 1960-luvulla ja majakka automatisoitiin. Majakan automatisointi ei kuitenkaan vaikuttanut saaren elämään, sillä sen itärannan kalastajakylässä käy paljon ihmisiä etenkin kesäisin. Merenkulkulaitos vuokrasi majakkarakennuksen vuonna 1992 matkailuyrittäjälle, joka pitää siinä kesähotellia. Tiloihin voidaan majoittaa 20 ihmistä. Majakka toimii nykyisin aurinkoenergialla.

Suurhiekka

Suurhiekka on laaja matalikkoalue Perämerellä Haukiputaan ja Iin edustalla. Se sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Krunnien saariston lounaispuolella ja noin 20–25 kilometriä mantereelta länteen. Hiekkapohjaisen matalikkoalueen keskimääräinen vedensyvyys on 2,0–3,5 metriä. Matalikon ainoa saari on alueen kaakkoiskulmassa sijaitseva Ulko-Pallonen.

Suurhiekan alueelle on suunniteltu rakennettavaksi 80–120 tuulivoimalayksikköä käsittävä tuulivoimapuisto.

Alue soveltuu tuulivoimarakentamiseen melko hyvin, sillä välittömässä läheisyydessä ei ole arvokkaita lintualueita. Lähimmät Perämeren saaret -Natura-alueeseen kuuluvat Santapankki, Astekari ja Pallonen sijaitsevat yli kahden kilometrin päässä. Alueella ei myöskään tiedetä olevan vedenalaisia arkeologisia kohteita.

Suurhiekan aluetta kaavaillaa myös merihiekan nostoalueeksi.

Tauvon majakka

Tauvon majakka sijaitsee Haikarannokan niemessä Perämeren rannalla Siikajoen kunnan Tauvon kylässä. Teräsristikkorakenteinen majakka, rakennettu 1938, oli alun perin tavallinen loistolaite, mutta kun loistolaite muutettiin asetyleenikaasukäyttöisestä sähkökäyttöiseksi vuonna 1978, Tauvon loistona tunnetusta merimerkistä tuli Tauvon majakka. Se rakennettiin turvaamaan liikennettä Nahkiaisen majakkalaivan ja Marjaniemen välille. Ennen tätä tämä yli 30 meripeninkulman pituinen merimatka oli täysin valoton. Sijoituspaikaksi valittu Haikarannokan niemi Tauvossa on erittäin matala, joten lyhtykoju jouduttiin asentamaan yli 30 metrin korkeudelle. Nykyisin valovoima on 1714 kandelaa ja sen kantomatka on 11 meripeninkulmaa. Majakkatorni on teräsristikkorakenteinen, ja sen huipussa on mustat puiset suorakaiteen muotoiset huipputaulut.

Tornionjoen alaosan alue

Tornionjoen alaosan alue (vesistöaluetunnus 67.1) on Tornionjoen vesistössä sijaitseva ensimmäisen jakovaiheen alue, jonka pinta-ala on 1 882,81 neliökilometriä, ja josta 938,21 neliökilometriä kuuluu Suomen puolelle ja 944,6 neliökilometriä kuuluu Ruotsin puolelle. Alueen järvisyys on 0,32 %. Vesistön alueen alarajana on Perämeri, jonka yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 40 131,35 neliökilometriä ja sen järvisyys on 4,63 %.Toisen jakovaiheen alueita ovat seuraavat viisi aluetta tai valuma-aluetta :

Tornionjoen suualue (67.11)

Karungin alue (67.12)

Ylitornion alue (67.13)

Martimojoen valuma-alue (67.14)

Aapajoen valuma-alue (67.15)

Yle Radio Suomi Kemi

Yle Radio Suomi Kemi (aiemmin Radio Perämeri ) on yksi Yle Radio Suomen maakuntaradioista. Sen kuuluvuusalueena on Kemi-Tornion seutukunta Lapin nykymaakunnassa toimituksen sijaitessa Kemissä. Yksi tunnetuimmista toimittajista on Jari Vesa, joka tekee yhdessä Tommi Reposen kanssa Anonyymit kotikiusatut -nimistä huumoriohjelmaa Radio Suomelle.

6.5.2013 lähtien Radio Perämeren toimitilat ovat Kemin Kivikankaalla, Digipoliksessa. Aiemmin Radio Perämeri on toiminut muun muassa Junneliuksen talossa sekä Kauppatorin laidalla Torikadulla.

Radio Perämeri syntyi vuoden 1994 alussa, kun Lapin Radion Kemin-toimituksesta muodostettiin oma maakuntaradionsa Kemin, Keminmaan, Tornion, Tervolan, Simon ja Ylitornion asukkaille.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.