Pääsiäinen

Kristinuskon pääsiäinen on vuosittainen juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana.[1] Ylösnousemus on Jeesuksen ja kristillisen uskon ydinkohtia, ja pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla vuodesta.[2][3] Pääsiäistä edeltää useissa kirkoissa hiljainen viikko, jonka sisältö on Kristuksen kärsimyskertomuksessa, joka huipentuu pitkäperjantaihin, historialliseen[4][5] Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Varsinainen pääsiäinen alkaa pääsiäissunnuntaista, jolloin kristityt juhlivat Jeesuksen ylösnousemusta ja sitä seuraa toinen pääsiäispäivä. Nämä päivät ovat pyhäpäiviä Suomessa ja monessa muussa maassa.[6]

Pääsiäisenä perinteenä on ollut askartelemalla valmistetut pääsiäismunat, vitsat ja rairuohot sekä pääsiäisruoat. Suomessa perinteisiin on kuulunut myös katsoa tai esittää pääsiäisnäytelmiä, pääsiäisvaelluksia, joissa yleisö voi osallistua Kristuksen kärsimyskertomukseen.[7] Tunnetuimpia niistä ovat Passiodraama, Ylös Jerusalemiin ja Via Crucis – Ristin tie.

Juutalaisuudessa, joka on kristinuskoa edeltävä uskonto eikä tunnusta messiasta, ei vietetä pääsiäistä, mutta sen sijaan pesah-juhlaa Mooseksen aikaisen Egyptin orjuudesta vapaaksi pääsemisen muistoksi, mistä osittain johtuu myös sana pääsiäinen. Juutalaisten juhlan nimi on pesah ja siihen liittyvä Happamattoman leivän juhla. Pesahin ajankohta ei ole sidoksissa kristilliseen pääsiäiseen, vaan se määräytyy juutalaisen kalenterin mukaan.[8][9]

Kristillinen juhla antoi uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle.[3] Nykyiseen pääsiäiseen liittyy useita keväisen luonnon heräävän elämän vertauskuvia. Näitä ovat muun muassa narsissit, rairuoho, keltaiset pääsiäistiput sekä kanit eli puput sekä hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat ja pajunkissat. Kevätpäiväntasauksen jälkeen valo voittaa pimeyden ja lämpö kylmyyden: vertauskuvallisesti elämä voittaa kuoleman.[10] Muna on eri puolilla maailmaa tunnettu hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuva.[11]

Luca Giordano - Resurrection - WGA09020
Ylösnousemus, Luca Giordanon maalaus vuodelta 1665.

Juhlan alkuperä

Pääsiäinen on kristinuskon juhlista vanhin sekä tärkein,[12] ja sitä alettiin viettää jo 100-luvulla.[13] Hiljaista viikkoa alettiin viettää myöhemmin 300-luvulla Jerusalemissa.[14]

Sanan alkuperä

Eástre by Jacques Reich
Jacques Reich, Eástre, 1909.

Suomen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana ja tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Tämä 'pääseminen' nähdään kristinuskossa usein myös synnistä pääsemiseksi, siirtymiseksi kuolemasta elämään, liittyen Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Monissa kielissä pääsiäisen sana lienee johdettu juhlan hepreankielisestä kevätjuhlan nimestä pesah, joka tarkoittaa vapautumista Egyptin orjuudesta: esimerkiksi armeniaksi ja venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk.[15]

Englannin kielen kristillistä pääsiäistä tarkoittava Easter ja saksan vastaava sana Ostern ovat muinaisgermaanista alkuperää. Juutalaisesta pesah-kevätjuhlasta käytetään englannin kielessä sanaa Passover.[15]

Easter-nimen alkuperä on keskienglannin kielen estre – muinaisenglannin kielen eastre – ja edelleen vanhan saksan kielen ostarun (monikko) ja skandinaavinen ostra. Bede Venerabiliksen mukaan (700-luvulla) Eastre eli Eostre eli Ostara oli vanha anglosaksinen kevään ja aamunnousun jumalatar, ja Beden mukaan hän antoi nimensä myös tälle hänen kunniakseen vietetylle juhlalle. Vanhassa englanninkielessä se tarkoittaa myös itää, samoin nykyenglannissa kytkentä on näkyvä.[16] Englannin ja saksan pääsiäistä merkitsevät sanat on sukua muinaiskreikan Eos- ja latinan Aurora-sanoille, jotka nekin tarkoittivat aamuruskon jumalatarta.

Juutalainen pesah

Pääartikkeli: Pesah

Juutalaisuudessa ei vietetä pääsiäistä. Siinä vietetään kylläkin keväällä Pesah-juhlaa Mooseksen aikaisen Egyptin orjuudesta vapaaksi pääsemisen muistoksi, mistä johtuu etymologisesti mahdollisesti myös sana pääsiäinen. Juutalaisten juhlan nimi on pesah ja siihen liittyvä Happamattoman leivän juhla. Pesahin ajankohta ei ole sidoksissa kristilliseen pääsiäiseen, vaan se määräytyy juutalaisen kalenterin mukaan.[8][9]

Pääsiäisen ajankohta

Sorbische Ostereier
Pääsiäismunia. Muna on vanha hedelmällisyyden vertauskuva. Kristillisessä perinteessä muna on vertauskuva ylösnousemukselle.
Pääartikkeli: Pääsiäisen laskeminen

Sanonta ”pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai” on vain viitteellinen, koska pääsiäisen ajankohta on alusta asti määräytynyt kirkollisten taulukoiden pohjalta eikä tähtitieteen perusteella. Lisäksi ajankohdan laskemiseen käytetään tiettyjä yksinkertaistettuja oletuksia.[17][18]

Pääsiäisen ajankohdan laskemiseen on käytetty 19 vuoden mittaisia taulukoita, jotka määräävät, milloin kevään ensimmäinen täysikuu on – aikaisintaan kevätpäiväntasauksena 21.3. Tässä yhteydessä ajankohtaa laskettaessa käytettävät kevätpäiväntasaus ja täysikuu ovat muodollisia, taulukoituja päiviä, eivät todellisesti tähtitieteeseen pohjautuvia päiviä.[18] Matematiikan kehityttyä riittävästi pystyttiin taulukoiden rinnalle kehittämään kaavat, joilla pääsiäisen ajankohta on käytännössä helpompi laskea. Ensimmäisen menetelmän julkaisi Carl Friedrich Gauss vuonna 1800.[19]

Ajankohdan historiallinen tausta

Osa artikkelisarjasta

Keskeiset
Jeesuksen
elämän tapahtumat
evankeliumeiden
mukaan
Agonia

Jeesus


Elämän alkuaika
syntymä
kaste
kiusaukset


Opettajana ja parantajana
vuorisaarna
vertaukset
ihmeteot


Pääsiäisaika
viimeinen ateria
ristiinnaulitseminen
ylösnousemus


Ylösnousun jälkeen
ilmestymiset
taivaaseenastuminen
toinen tuleminen

Matthias Grünewald Isenheimer Altar Auferstehung
Matthias Grünewald, Isenheimin alttaritaulu: Ylösnousemus, noin 1510.

Jeesuksen kuoleman ajankohtaa ei voida varmuudella selvittää, mutta todennäköisimpinä päivämäärinä on pidetty perjantaita 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33.[20] Se tapahtui juutalaisten pääsiäis­juhlan aikoihin, joka alkoi Nisan-kuun 15. päivänä.[21] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus vietti edellisen päivän iltana 12 oppilaansa kanssa pääsiäisateriaa[22] ja teloitettiin ristillä seuraavana päivänä, joka oli sapatin valmistuspäivä[23] eli perjantai. Johanneksen evankeliumin mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui sen sijaan jo pääsiäisen valmistus­päivänä,[24] jolloin pääsiäislammas teurastettiin Jerusalemin temppelissä.

Oletettu ristiriita tulee siitä, että juutalaista uskontoa ja kulttuuria tuntematon lukija samaistaa sapatin yleensä lauantaihin. Todellisuudessa sapatti juutalaisille tarkoitti uskonnollista juhlaa viikonpäivästä riippumatta (kuten joulupäivä, joka vaihtaa kalenterissa viikonpäivää vuodesta toiseen). Koska ko. viikolla oli ensin pääsiäinen torstaina ja perjantaina puolestaan alkoi aina Nisan-kuussa (meidän kalenterimme maalis/huhtikuu) samaan aikaan vietettevä happamattoman leivän juhla, peräkkäin oli siten kaksi sapatinpäivää (Johannes viittaa tähän puhuessaan että sapatinpäivä oli "suuri", jota tavallinen lauantai ei voi mitenkään olla). Tällöin Jeesus ristiinnaulittiin torstaina, ja hän ylösnousi sunnuntaina. On myös huomattava, että juutalainen päivä lasketaan illasta seuraavaan iltaan, eikä aamusta iltaan. Myöskään Luukkaan evankeliumin 24. luvun kertomus opetuslapsista Emmauksen tiellä ei ole mielekäs, ellei ristiinnaulitsemisesta olisi kulunut kolme päivää (kertomus ajoitetaan tapahtuneeksi samana päivänä kun Jeesuksen hauta oli todettu tyhjäksi, eli kyseisen viikon sunnuntaiksi).

Varhaisimmat tiedot pääsiäisen vietosta ovat 100-luvulta, jolloin viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalle tuli vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla.[25]

Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325 pääsiäispäivän vietto päätettiin yhtenäistää yhdelle yhteiselle sunnuntaille läpi kristikunnan, mutta ilmeisesti tarkan päivämäärän laskemisesta ei päätetty itse kokouksessa vaan myöhemmin Aleksandriassa. Joka tapauksessa pääsiäisen ajankohdan yhtenäistäminen vei kristikunnassa vielä satoja vuosia. Silti vähitellen, Nikaian päätösten pohjalta, pääsiäispäiväksi vakiintui kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai, joka on aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.[18]

Ajanlaskun uudistus Länsi-Euroopassa vuosina 1582–1753 säilytti samat periaatteet ja pääsiäispäivän edelleen välillä 22.3.–25.4. Paavin istuimelta lähtöisin ollut ajanlaskun uudistus herätti vastustusta protestanttisissa maissa, joissa lykättiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa. Kun uudistuksia vihdoin alettiin hyväksyä 1700-luvun alussa, päätettiin eräissä protestanttisissa maissa, että pääsiäinen lasketaan ajanlaskussa eri tavalla, niin sanotun parannetun kalenterin mukaisesti.[19] Järjestelmä jäi kuitenkin vähitellen lähes kokonaan käytöstä 1770-luvulle mennessä.[26]

Ortodoksiset kirkot ovat pitäytyneet pääsiäisen suhteen vanhassa ajanlaskussa (juliaaninen kalenteri), minkä takia itäisessä kristikunnassa pääsiäinen sijoittuu tällä hetkellä välille 4.4.–8.5. Muista poiketen Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin pääsiäistä samaan aikaan kuin gregoriaanista kalenteria käyttävät läntiset kirkkokunnat.[27][17]

Ruotsissa ja Suomessa noudatettiin helmikuuhun 1753 asti pääosin juliaanista kalenteria. Vuodesta 1753 alkaen käytettiin gregoriaanista kalenteria, mutta pääsiäinen laskettiin parannetun järjestelmän mukaan.[28][19] Useimmiten poikkeava päivämäärä täsmäsi idän kirkkojen kanssa, mutta vielä vuonna 1845 pääsiäinen oli Suomessa viikkoa muuta Eurooppaa jäljessä.[29]

Vuosi Protestantit, katolilaiset ja
Suomen ortodoksinen kirkko
[30]
Ortodoksit pois lukien
Suomen ortodoksinen kirkko
[30]
2011 24. huhtikuuta (yhtenevä)
2012 8. huhtikuuta 15. huhtikuuta
2013 31. maaliskuuta 5. toukokuuta
2014 20. huhtikuuta (yhtenevä)
2015 5. huhtikuuta 12. huhtikuuta
2016 27. maaliskuuta 1. toukokuuta
2017 16. huhtikuuta (yhtenevä)
2018 1. huhtikuuta 8. huhtikuuta
2019 21. huhtikuuta 28. huhtikuuta
2020 12. huhtikuuta 19. huhtikuuta
2021 4. huhtikuuta 2. toukokuuta
2022 17. huhtikuuta 24. huhtikuuta

Pääsiäinen kirkoissa

Pääsiäisyön messu

BenedictineEasterVigil
Yhdysvaltalaisia benediktiinimunkkeja sytyttämässä pääsiäiskynttilää pääsiäisyön messussa.

Pääsiäisyön messu on seuraavan aamun jumalanpalveluksen ohella tärkeimpiä päivän jumalanpalveluksia. Pääsiäisyön messua pitävät muun muassa katoliset, ortodoksiset ja jotkut protestanttiset kirkot, mukaan lukien Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Perinne on lähtöisin ortodoksisesta kirkosta.[31][32]

Ortodoksisessa kirkossa liturgiaan kuuluu erityisesti ristinsaatto, jossa kierretään kirkko ennen varsinaisen jumalanpalveluksen alkua. Liturgiassa lähes kaikki osuudet lauletaan. Evankeliumi luetaan usealla kielellä.[31]

Monissa eri kirkkokunnissa pääsiäisyön messuun kuuluu pääsiäiskynttilän sytyttäminen. Myös ehtoollinen on monissa tapauksissa osa messua.

Hiljainen viikko

Pääartikkeli: Hiljainen viikko
5 010 Via Dolorosa- Walk in Jerusalem, with Jesus Christ-Actor and Press
Pääsiäisnäytelmän kulkue Jerusalemissa.

Pääsiäistä edeltää palmusunnuntaista alkava viikko, jota läntisessä kristillisessä perinteessä nimitetään hiljaiseksi viikoksi tai pyhäksi viikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Suomessa on läntisen perinteen mukaisesti hiljaisen viikon eri päiville omat nimensä[33]:

Ortodoksisessa eli itäisessä perinteessä kyseisen viikon eli suuren viikon päivien nimitykset ovat erilaiset.lähde? Viikon aikana kirkossa muistellaan Jeesuksen kärsimystietä. Kiirastorstaina muistellaan ehtoollisen asettamista. Kiirastorstain illasta alkaa triduum sacrum eli pyhä kolmen päivän aika, ristin ja ylösnousemuksen muistelu, joka ulottuu pääsiäispäivän iltaan.[34] Pitkäperjantaina muistetaan Jeesuksen kuolemaa ihmiskunnan syntien sovittamisena. Pitkäperjantain liturginen väri luterilaisessa kirkossa on musta.[35] Pitkäperjantaita seuraavana hiljaisena lauantaina muistetaan Jeesuksen haudassa oloa. Pääsiäinen on surun ja ilon juhla, ja koska Jeesus nousi haudasta, liturginen väri vaihtuu luterilaisessa kirkossa mustasta valkoiseen. Pääsiäisen jälkeen paaston alusta lopetettu ylistyksen laulaminen jatkuu taas.[36]

Pääsiäistä edeltävä paasto päättyy

Resurrection (24)
Jeesuksen ylösnousemusta kuvaava ortodoksinen ikoni.

Ennen pääsiäistä vietetään Suuren paaston eli pääsiäispaaston aikaa.[37] Paasto päättyy pääsiäisen jumalanpalvelukseen, jota vietetään eri kirkkojen liturgisten tapojen mukaan joko pääsiäisyönä tai pääsiäisaamuna.

Ortodoksinen pääsiäisyöpalvelus alkaa aamupalveluksen aloittavalla ristisaatolla, joka kiertää kirkon ympäri. Ristisaatto pysähtyy kirkon ulko-oven eteen, jossa luetaan ensimmäinen ylösnousemusevankeliumi ja huudetaan ensimmäistä kertaa pääsiäistervehdys Kristus nousi kuolleista! – Totisesti nousi! Tämän jälkeen kirkkokansa palaa tyhjään kirkkoon, joka symboloi Kristuksen tyhjää hautaa, ja varsinainen pääsiäisjuhlapalvelus alkaa. Pääsiäisen sanoma ilmoitetaan jumalanpalvelustekstien lisäksi myös joka pääsiäisenä luettavassa Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnassa.

Pääsiäisen vieton perinteitä

Pääartikkeli: Pääsiäisen perinteet

Pääsiäisenä perinteitä on ollut mm. askartelemalla valmistetut koristeet, kuten pääsiäismunat, pajunkissat ja rairuohot. Perinteisiä pääsiäisruokia ovat mm. mämmi, verimakkarat ja lammaspaisti. Nykyään suklaa ja siitä valmistetut suklaamunat ja suklaapuput ovat iso osa pääsiäistä. Pääsiäismusiikki liittyy usein sanomaltaan pääsiäisen tapahtumiin ja toisaalta virpomisessa on omat pääsiäiseen liittyvät lausutut lastenlorut.

Pääsiäisnäytelmät

Pääartikkeli: Pääsiäisnäytelmä

1970-luvulta lähtien Suomessa on alettu esittää pääsiäisnäytelmiä, pääsiäisvaelluksia, joissa yleisö voi osallistua Kristuksen kärsimyskertomukseen.[7]

Pääsiäisruoat

Länsisuomalaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa perinteisiä pääsiäisruokia olivat mämmi, munamaito, verimakkarat, tuore leipä, lammaspaisti ja uunijuusto.[38][39] Nykyään Suomen pääsiäisruokiin kuuluu myös ortodokseilta periytynyt pasha.

Pääsiäisenä on myös tapana syödä erilaisia suklaita ja muita herkkuja.

Virpominen

Pääartikkeli: Virvonta

Itä-Suomessa ja Karjalassa perinteeseen kuuluu virpominen palmusunnuntaina ja palkan saaminen yleensä pääsiäissunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen matkan ja palmunlehvätervehdysten muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.[40] 1980-luvulta lähtien koko Suomessa on yleistynyt virpomis- ja noitaperinteen yhdistyminen, jossa pienet lapset kulkevat noidiksi tai muiksi pääsiäishahmoiksi pukeutuneina virpomassa palmusunnuntaina saaden heti palkkioksi makeisia tai vastaavaa.[40] Pohjanmaalla lapset käyvät virpomassa pääsiäislauantaina ja palkka saadaan virpomisen päätteeksi.[41] Länsi-Suomessa lapset ovat koonneet kotiin pajunkissoja maljakkoon palmunlehvien vertauskuviksi.[42]

Pääsiäisnoidat

Pääartikkeli: Pääsiäisnoita
Easter witch Sk12 pääsiäisnoita C
Pieni pääsiäisnoita on lähdössä kierrokselleen virpomisoksineen ja koreineen.

Pääsiäisnoidat tunnetaan nykyään varhaisesta pääsiäisnoitailmiöstä muuntuneena lasten leikkinä, virpovien noitien perinteenä.[43]

Historiallisesti pääsiäisnoidat eli trullit ovat erityisesti kotieläimiä kohtaan pahantahtoisiksi uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä.[44] Ruotsin kielessä troll tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.[16] Uskottiin, että kotieläimet ovat pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana alttiina pahalle. Toisaalta tuolloin harjoitettiin nimenomaan tätä uskomusta vahvistavia menoja, kuten esimerkiksi leikattiin eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Trulleina toimivat yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka näin ilmaisivat naapureitaan kohtaan tuntemaansa kateutta.[44] Uskottiin, että pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Siksi pääsiäislauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi muun muassa poltettiin pääsiäiskokkoja.[43]

Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä pääsiäislauantain trulliperinnettä (noidaksi pukeutuminen) ja virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Etelä-Suomessa vastaava päivä on palmusunnuntai.[45]

Pääsiäiskokko

Pääartikkeli: Pääsiäiskokko

Pohjanmaalla poltetaan paikoin edelleenkin pääsiäiskokkoja pääsiäislauantaina.[38] Aiemmin kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi.[43]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten jtutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. DSH: Pääsiäinen ennen ja nyt (Pääsiäinen on vuoden vanhin ja tärkein kirkollinen juhla, jota vietetään joka kevät Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi.) Kouluyhdistys Pestalozzi, Deutsche Schule Helsinki. Viitattu 2.4.2015.
  3. a b (Luterilaisen)Kirkon tiedotuskeskus: Pääsiäinen - kristikunnan suurin ja vanhin juhla 19.04.2018. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 2.4.2015. Web archive 2015
  4. James D. G. Dunn: Jesus Remembered, s. 339. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2003. ISBN 0-8028-3931-2. englanti
  5. Craig L. Blomberg: Jesus and the Gospels: An Introduction and Survey, s. 211–214. B&H Academic, 2009. ISBN 0-8054-4482-3. englanti
  6. Ennen vuotta 1774 olivat myös seuraava tiistai ja keskiviikko eli kolmas ja neljäs pääsiäispäivä pyhäpäiviä. Oja 1999, s.166
  7. a b Eri uskontokuntien pääsiäinen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  8. a b Nurminen, Heikki: Juutalaisten pääsiäinen Vantaan Lauri. 14.4.2005. Vantaan seurakunnat. Viitattu 12.3.2011. Web archive 2012
  9. a b Raittila, Kaisa: Juutalainen pesah on orjuudesta vapautettujen juhla Kirkko & kaupunki. 3.4.2007. Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 12.3.2011. Web archive 2013
  10. Pääsiäinen – yhteinen juhla (pdf) 2009. Uskomattomat ry – ET-lasten vanhempainyhdistys. Viitattu 12.3.2011. Web archive 2016
  11. Muna Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  12. Pääsiäinen Oppiminen: Juhlapäivät. YLE. Viitattu 19.04.2018.
  13. Pääsiäisen perinteitä, Putkilahden kylälehti, huhtikuu 2011
  14. Pääsiäisen perinteitä Tekstaritupu - Tukitekstari koululaisille. PuhEet. Viitattu 19.04.2018.
  15. a b Pääsiäisen nimi Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  16. a b Grönroos, Marko: Kevätpäivä - Ostara - ``Pääsiäinen nic.funet.fi. Viitattu 19.04.2018.
  17. a b Eno vastaa: Liikkuvainen pääsiäinen Vihreä lanka. 9.4.2009. Viitattu 19.04.2018.
  18. a b c Oja, s. 152.
  19. a b c Oja 2007.
  20. Oja, s. 12, 153
  21. Oja, s. 56
  22. Matt. 26:17–30, Mark. 14:12–26, Luuk. 22:7–20
  23. Matt. 27:32–62, Mark. 15:24–42, Luuk. 23:33–56
  24. Joh. 18:28, Joh. 19:14–23
  25. Pääsiäinen Aamenesta öylättiin. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018.
  26. Gent, R.H. van: Anomalous Easter Dates A Perpetual Easter and Passover Calculator. 2003. Viitattu 19.04.2018. (englanniksi)
  27. Oja, s. 176
  28. Oja, s. 44.
  29. 1800-luvun almanakat Almanakkatoimisto. Viitattu 19.04.2018.
  30. a b Towards a Common Date for Easter World Council of Churches. 10.3.1997. Viitattu 19.04.2018 (englanniksi) .
  31. a b Pääsiäisyön jumalanpalvelus Ortodoksi.net (Suomen ortodoksisen kirkon jäsenten vapaaehtoisprojekti). Viitattu 19.04.2018.
  32. Pääsiäisyö Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 17.4.2014.
  33. Karilas, Yrjö (toim.): Pikku jättiläinen, s. 53. 19. painos. Porvoo Helsinki: WSOY, 1964.
  34. Kiirastorstai Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018.
  35. Pitkäperjantai Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018. Web archive 2015
  36. Pääsiäinen Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018. Web archive 2015
  37. Paastonaika Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 19.04.2018. Web archive 2016
  38. a b Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975 (4. painos 1998). ISBN 951-0-07190-0.
  39. Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY, 2004.
  40. a b Palmusunnuntai – virpominen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  41. Muualla Suomessa virvotaan tänään – Trullit liikkuvat Pohjanmaalla vasta viikon kuluttua pohjalainen.fi. 24.3.2013. Vaasa: Pohjalainen. Viitattu 24.3.2013.
  42. Oja, s. 150.
  43. a b c Lankalauantai – noidat Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 19.04.2018.
  44. a b Vilkuna 2007, s. 84–90
  45. Wiirilinna, Annikki: Pääsiäiskokkojen ja trullien aikaan Keskipohjanmaa. 9.4.1971. Viitattu 19.04.2018. Web archive 2011

Kirjallisuutta

  • Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Hämeenlinna: Karisto, 1999 (5. painos 2005). ISBN 951-23-3963-3.
  • Hautala, Jouko (toim.): Vanhat merkkipäivät. 7. painos (1. painos 1948). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-162-3.
  • Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2.
  • Koskinen, Raija & Vuolio, Kaisu: Suomalaiset juhlat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15709-0.
  • Lahtinen, Mysi: Juhlat: Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3.
  • Nirkko, Juha (toim.): Pääsiäinen: Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. Folklore-sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-952-9.
  • Nirkko, Juha (toim.): Pääsiäispilke: Alkuvuoden juhlakappaleita. Folklore-sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-150-X.
  • Nirkko, Juha (toim.): Juhannus ajallaan: Juhlia vapusta kekriin. Folklore-sarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-587-4.
  • Seljavaara, Anu & Kärjä, Päivi (toim.): Juhlat alkakoot! Vuotuisia tapoja ja perinteitä. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28965-5.
  • Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät. Kalevalaseuran vuosikirja 59. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979. ISBN 951-717-178-1.

Aiheesta muualla

2200-luku

2200-luku on tuleva vuosisata, joka käsittää vuodet 2200–2299. Se on kolmannen vuosituhannen kolmas vuosisata.

30. maaliskuuta

30. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 89. päivä (90. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 276 päivää.

Gregoriaaninen kalenteri

Gregoriaaninen kalenteri eli uusi luku on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla. Gregoriaanisessa ajanlaskussa 400 vuotta sisältää siis 97 karkausvuotta (eli vuotta, jossa on karkauspäivä), ei sataa kuten juliaanisessa ajanlaskussa. Karkauspäivä on nykyisin helmikuun 29. päivä, 1990-luvulle asti karkauspäiväksi oli Ruotsissa ja Suomessa nimetty helmikuun 24. päivä. Uuteen kalenteriin siirryttiin Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa 4. lokakuuta 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 15. päivään. Ranska, osa Hollantia ja Luxemburg siirtyivät joulukuussa 1582, ja useimmat katoliset maat seurasivat perässä lähivuosina. Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia siirtyi uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa ja Suomessa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta

Helatorstai

Helatorstai (myös: 'Kristuksen taivaaseenastumisen päivä') on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseen­astumisen muistoksi. Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa. Useimmissa Euroopan maissa, mukaan lukien Suomessa, päivä on virallinen pyhäpäivä.

Koska pääsiäisen ajankohta liikkuu, myös helatorstain päivämäärä vaihtelee. Se on useimmiten toukokuussa, harvoin kesäkuun alussa. Koska pääsiäinen on aina sunnuntaina, neljäskymmenes päivä siitä on aina torstai. Vuonna 2011 helatorstai oli vasta 2. kesäkuuta, kun vuonna 2012 se oli 17. toukokuuta ja vuonna 2013 jo 9. toukokuuta.

Suomessa helatorstai oli vuosina 1973–1991 siirrettynä edellisen viikon lauantaihin. Silloin sen nimenä oli suomeksikin Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (joskus myös muodossa 'Kristuksen taivaaseenastumispäivä'). Ruotsiksi helatorstai on edelleen nimeltään vastaavasti Kristi himmelsfärdsdag.

Hiljainen viikko

Hiljainen viikko tai suuri viikko tai pyhä viikko on pääsiäistä edeltävä viikko, joka alkaa palmusunnuntaista ja päättyy pääsiäiseen eli Kristuksen ylösnousemusjuhlaan. Hiljaisella viikolla muistellaan Kristuksen kärsimyskertomusta.

Luterilaisessa kirkossa ja muissa läntisissä kirkkokunnissa hiljaisesta viikosta käytetään myös nimityksiä kärsimysviikko tai piinaviikko. Ortodoksisessa kirkossa käytetään nimitystä suuri viikko, ja jokaiselle arkipäivällekin on annettu etuliite suuri: suuri maanantai, suuri tiistai... Suurta maanantaita, tiistaita ja keskiviikkoa kutsutaan sulhaspäiviksi tai yljänpäiviksi. Viikosta voidaan käyttää myös nimeä pääsiäisviikko, joskin kirkkovuoden osana oleva pääsiäisviikko on vasta seuraava eli pääsiäissunnuntaista alkava viikko.Ortodoksisessa kirkossa suuri viikko liittyy 40-päiväiseen suureen paastoon eli pääsiäispaastoon heti sen jatkoksi. Suuren viikon aika on ortodoksisessa kirkossa ankaran paaston aikaa.

Roomalaiskatolisessa ja samaa perinnettä seuraavissa protestanttisissa kirkoissa pyhä viikko lasketaan mukaan suureen paastoon, ja paaston kannalta tärkein päivä on pitkäperjantai, joka on katolilaisilla toinen vuoden velvoittavista paastopäivistä tuhkakeskiviikon ohella.

Kiirastorstai

Kiirastorstai on pääsiäistä edeltävä torstai. Sitä vietetään kristillisissä kirkoissa Jeesuksen viimeisen aterian muistopäivänä. Se ei ole virallinen pyhäpäivä toisin kuin sitä seuraava pitkäperjantai.

Kirkkovuosi

Kirkkovuosi tarkoittaa kirkollisten pyhä- ja juhlapäivien sijoittumista vuoden aikajaksoon. Kristillinen kirkkovuosi muodostui 300-luvulla. Juhlapäivät saivat omat tekstinsä ja rukouksensa.

Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivä (kynttilämessu, ortodokseilla ja katolilaisilla Herran temppeliintuominen) on kristillinen juhlapäivä, jota vietetään alkujaan 40 päivää joulusta, siis 2. helmikuuta, sen muistoksi, että Jeesus vietiin 40 päivän ikäisenä temppeliin ja Simeon siunasi hänet.

Tapauksesta kerrotaan Luukkaan evankeliumin 2. luvun loppupuolella. Sen mukaan Jeesus vietiin temppeliin Mooseksen lain säännösten vuoksi. Niiden taustalla oli toisaalta kertomus vapautumisesta Egyptin orjuudesta ja juutalainen pääsiäinen. Sen mukaan jokainen esikoinen kuuluu Jumalalle, ja hänet lunastetaan Jumalalta. Toisaalta taustalla olivat synnyttämiseen kuuluvat puhtaussäännökset.Luukkaan evankeliumissa kerrotaan edelleen, että Pyhä Henki oli ilmoittanut Simonille, että hän tulee vielä eläessään näkemään Herran Voidellun. Nähtyään Jeesuksen, jonka hän tunnisti ennustetuksi Messiaaksi, hän lausui kiitosvirren, joka on tunnetaan Simeonin kiitosvirtenä. Toisaalta hän lausui myös Marialle ennustuksen: "...ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä." Myös Hanna-niminen naisprofeetta ylisti tapauksen johdosta Jumalaa ja puhui siitä, mitä lapsesta oli ennustettu.Tapahtuman taustalla on kertomus vapautumisesta Egyptin orjuudesta ja juutalainen pääsiäinen. Sen mukaan jokainen esikoinen kuuluu Jumalalle, ja hänet lunastetaan Jumalalta.

Kynttilänpäivää on vietetty 300-luvun puolivälistä saakka. Nimitys tulee siitä, että keskiajalla kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Tapa on yhä käytännössä katolisessa, mutta ei protestanttisissa kirkoissa.Ennen vuotta 1774 helmikuun 2. päivä oli Suomessa pyhäpäivä. Nykyään Suomen evankelisluterilainen kirkko viettää kynttilänpäivää tänä alkuperäisenä päivämääränään vain, jos se sattuu sunnuntaiksi, muussa tapauksessa sitä seuraavana sunnuntaina. Mikäli tämä päivä on laskiaissunnuntai, kynttilänpäivä siirtyy viikkoa aikaisemmaksi.

Lankalauantai

Lankalauantai, pääsiäislauantai tai hiljainen lauantai (lat. Sabbatum Sanctum ’pyhä lauantai’) on päivä pitkänperjantain ja pääsiäispäivän välissä. Se on hiljaisen viikon eli suuren viikon viimeinen päivä.

Kristinuskon perinteen mukaan Jeesus oli pääsiäislauantain ajan kuolleena haudassa ennen ylösnousemustaan, minkä vuoksi pahojen voimien on uskottu olevan päivän aikana erityisen vahvoilla. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla pääsiäisperinteisiin kuuluu kokkojen eli valkeiden polttaminen lauantaina noitien karkottamiseksi.Päivän nimeen liittyen Suomessa on lankalauantaina ollut tapana pestä ja värjätä langat, jotka on kehrätty talven mittaan. Nimityksen tausta ei kuitenkaan liity lankoihin, vaan se on peräisin pitkänperjantain vanhasta nimityksestä lankaperjantai (ruotsin långfredag), jonka alkuosa on alkusoinnun vuoksi liitetty myös seuraavaan lauantaipäivään.

Ortodoksiset suuret juhlapäivät

Ortodoksiset suuret juhlapäivät jaetaan kolmeen ryhmään:

Suuret juhlat

Keskisuuret juhlat

Pienet juhlatPääsiäinen, Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivä, on ortodoksisen kirkon suurin juhlapäivä ja kaikkien näiden juhlien yläpuolella, juhlien juhla.

Pääsiäisen lisäksi ortodoksisessa kirkossa on 12 suurta juhlaa, jotka kirkkovuoden alusta (1.9.) lukien ovat seuraavat:

Jumalansynnyttäjän, Neitsyt Marian syntymä (8. syyskuuta)

Kunniallisen ja eläväksi tekevän ristin ylentäminen (Ristinpäivä, 14. syyskuuta)

Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian temppeliin tuominen (21. marraskuuta)

Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä eli joulu (25. joulukuuta)

Teofania, Jumalan ilmestyminen; Herran kaste eli loppiainen (6. tammikuuta)

Herran temppeliin tuominen (2. helmikuuta)

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys eli Marianpäivä (25. maaliskuuta)

Herran ratsastus Jerusalemiin eli palmusunnuntai (pvm riippuu pääsiäisestä, viikko ennen)

Herran taivaaseen astuminen helatorstai (pvm riippuu pääsiäisestä, 40 pv jälkeen)

Pyhän Kolminaisuuden päivä eli helluntai (pvm riippuu pääsiäisestä, 50 pv jälkeen)

Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen (6. elokuuta)

Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen (15. elokuuta)

Palmusunnuntai

Palmusunnuntai on kristillisen kirkkovuoden juhla, joka on viikkoa ennen pääsiäissunnuntaita. Palmusunnuntain ajankohta vaihtelee vuosittain, sillä pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai ja palmusunnuntai viikkoa ennen sitä. Aikaisintaan palmusunnuntai voi olla 15. maaliskuuta ja myöhäisimmillään 18. huhtikuuta. Palmusunnuntai aloittaa niin sanotun hiljaisen viikon, jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä.

Palmusunnuntaita vietetään sen tapauksen muistoksi, kun Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Tapauksesta kerrotaan kaikissa evankeliumeissa (Matt. 21:1–11, Mark. 11:1–10, Luuk. 19:29–40, Joh. 12:12–19). Palmusunnuntai on saanut nimensä palmunlehvistä, joita kansa levitti vaatteiden ohella Jeesuksen eteen. Ihmiset huusivat ja lauloivat ”Hoosianna”. Hoosianna on suoraan käännettynä ”oi, auta”, ”oi, pelasta”, mutta ajanlaskun alun aikoihin sitä käytettiin riemuhuutona.

Pohjoisessa ainoa elävä oksa pääsiäisen aikaan on paju, ja päivä tunnetaan myös virpa- tai virpomasunnuntain nimellä. Vanhastaan Karjalassa, nykyisin yleisesti koko Suomessa päivän perinteisiin kuuluu virpominen.

Paska (leipä)

Paska (ukr. паска, kreik. πάσχα, ’pääsiäinen’) on perinteinen ukrainalainen pääsiäisleipä. Se on muodoltaan pyöreä, maultaan jonkin verran makeampi ja tuoksultaan imelämpi kuin tavallinen leipä. Sen raaka-aineita ovat muun muassa maito, hiiva, kananmunat, vehnäjauhot ja sokeri.

Paska-leipä on perinteisesti koristeltu taikinasta muotoilluin ornamentein. Risti on yleisin koristeaihe. Koristeisiin kiinnitetään erityistä huomiota, koska leipä viedään pääsiäispäivän aamuna kirkkoon tarkoitukseen erityisesti varatussa korissa. Pappi siunaa leivän, ja kirkkokuoro laulaa ortodoksista pääsiäistroparia, ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”.Samankaltainen leipä on kulitsa, joka on yleisesti käytössä ainakin Venäjällä, Puolassa ja Suomen ortodokseilla.

Pesah

Pesah tai pesach (hepr. ‏פסח‎, pesaḥ) eli pääsiäinen on juutalainen juhla, jolloin muistellaan exodusta, israelilaisten vapautumista Egyptin orjuudesta. Pesahin vietto alkaa nisan-kuun neljännentoista päivän iltana.

Nimi pesah tulee hepreankielisestä sanasta, joka merkitsee "kulkea ohi". Se viittaa viimeiseen vitsaukseen, jolla Jumala koetteli egyptiläisiä, koska he eivät suostuneet päästämään israelilaisia vapaiksi. Tooran kertomuksen Jumala surmasi egyptiläiset esikoispojat ja myös eläinten esikoiset. Israelilaisten hän oli käskenyt uhrata karitsan ja sivellä ovenpielensä sen verellä. Jos ovi oli sivelty verellä, säästyivät esikoiset hengissä.

Juhlaa vietetään Egyptin-orjuuden päättymisen muistoksi. Ohjeet juhlan viettämisestä on 2. Mooseksen kirjan 12. luvussa. Juhlan viettoon kuuluu happamattoman leivän syöminen. Kertomuksen mukaan juutalaisten tuli Egyptissä sivellä kotinsa oven pihtipielet karitsan verellä. Järjestykseltään kymmenentenä vitsauksena Jumala surmasi Egyptissä ihmisten ja karjan esikoiset kaikista taloista, joissa oven pihtipieliä ei ollut sivelty karitsan verellä. Tapahtuman seurauksena faarao päästi israelilaiset pois maasta.Juutalaista pesahia vietetään Nisán-kuun 15. päivästä alkaen. Vuorokausi vaihtuu auringon laskiessa. Karitsa teurastetaan 14. päivänä. Nisan on juutalaisen kuukalenterin ensimmäinen kuukausi, ja sijoittuu kevätpäiväntasauksen tienoille. Kuukausi alkaa uudestakuusta. Kuukalenterin laskutavasta johtuu, että pesah on aina keväällä täydenkuun aikaan.Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa pesahistalähde?.

Pitkäperjantai

Pitkäperjantai on pääsiäistä edeltävä perjantai. Se on Kristuksen ristiinnaulitsemis- ja kuolinpäivä ja kirkkovuoden ainoa surujuhla. Pitkäperjantai on yksi hiljaisen viikon juhlapyhistä. Koska pääsiäissunnuntain varhaisin mahdollinen ajankohta on 22.3. ja myöhäisin mahdollinen 25.4., pitkänperjantain vastaavat päivämäärät ovat 20.3. ja 23.4. Viimeksi pitkäperjantai oli 20.3. vuonna 1818 ja seuraavan kerran 2285. Viimeksi pitkäperjantai oli 23.4. vuonna 1943 ja seuraavan kerran 2038.Pitkäperjantai 2010-luvulla:

2010: 2. huhtikuuta

2011: 22. huhtikuuta

2012: 6. huhtikuuta

2013: 29. maaliskuuta

2014: 18. huhtikuuta

2015: 3. huhtikuuta

2016: 25. maaliskuuta

2017: 14. huhtikuuta

2018: 30. maaliskuuta

2019: 19. huhtikuutaPitkäperjantai on yleinen vapaapäivä.

Pääsiäisen laskeminen

Pääsiäisen laskeminen tarkoittaa pääsiäisen ajankohdan määrittämistä kristillisessä kalenterissa. Varhaiskristilliseltä ajalta periytyvän perussäännön mukaan pääsiäissunnuntai on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Käytännössä ajankohdan määrittämiseen kuitenkin käytetään kauan sitten vahvistettuja laskusääntöjä, joiden vuoksi pääsiäinen ei joka vuosi ole samaan aikaan kaikissa maissa ja kaikissa kirkkokunnissa.

Suuri paasto

Suuri paasto eli pääsiäispaasto on paastoaika ennen pääsiäistä.

Suuri paasto kestää varhaiskristilliseltä ajalta periytyvän tavan mukaan 40 vuorokautta. Esikuvana tämän pituiselle paastolle on ollut se, että Raamatun mukaan Jeesus vetäytyi ennen julkisen toimintansa aloittamista 40 päiväksi autiomaahan paastoamaan ja rukoilemaan.

Eri kirkkokunnat kuitenkin laskevat sen alkamis- ja päättymisajan hieman eri tavalla.

Läntisissä kirkoissa, varsinkin katolisen kirkon latinalaisessa riituksessa se alkaa laskiaista seuraavana tuhkakeskiviikkona ja päättyy pääsiäislauantaina, nämä päivät mukaan luettuna. Täten se kestää todellisuudessa 46 vuorokautta, joista kuitenkin vähennetään välissä olevat 6 sunnuntaita, jotka eivät ole paastopäiviä. Myös luterilaisessa kirkkovuodessa nimitetään paastonajaksi samaa aikaa vuodesta, joskin paastoamisesta on käytännössä yleensä luovuttu. Suomalaisiinkin almanakkoihin on kuitenkin merkitty 1.–5. "paastonajan sunnuntait" (kuudes on palmusunnuntai).

Ortodoksisessa kirkossa suuri paasto kestää 40 vuorokautta alkaen jo laskiais- eli sovintosunnuntaita seuraavana maanantaina, ja sen lasketaan päättyvän palmusunnuntaita edeltävänä perjantaina. Sunnuntaipäivät lasketaan suuren paaston päiviksi, mutta palmusunnuntaita ja sitä edeltävää Lasaruksen lauantaita ei. Suuren paaston päiviin ei ortodoksisessa kirkossa lasketa myöskään pääsiäistä edeltävää suurta viikkoa. Ortodokseille suuri viikko on silti ankaran paaston aikaa. Sen jälkeen koittaa pääsiäinen. Suurta paastoa edeltää noin neljän viikon mittainen valmistuskausi, jota nimitetään valmistusviikoiksi. Valmistusviikoilla ortodoksit valmistautuvat ruokapaastoon muun muassa vähentämällä eri ruokalajeja vähitellen.

Toinen pääsiäispäivä

Toinen pääsiäispäivä on pääsiäispäivää seuraava maanantai. Päivänä muistetaan sitä, että Raamatun mukaan ylösnoussut Jeesus ilmestyi opetuslapsille ja häntä seuranneille naisille. Suomessa toinen pääsiäispäivä on laissa säädetty vapaapäivä.

Näin toinen pääsiäispäivä sijoittuu kalenterissa 2010-luvulla:

2010: 5. huhtikuuta

2011: 25. huhtikuuta

2012: 9. huhtikuuta

2013: 1. huhtikuuta

2014: 21. huhtikuuta

2015: 6. huhtikuuta

2016: 28. maaliskuuta

2017: 17. huhtikuuta

2018: 2. huhtikuuta

2019: 22. huhtikuuta

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.