Neljäs Mooseksen kirja

Neljäs Mooseksen kirja (Numeri, m.kreik. Αριϑμοί, Arithmoi, ”Numerot”; hepr. ‏בְמִדְבַּר‎, Ba-midbar, ”Erämaassa”) on neljäs viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki), eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran neljäs kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin neljäs kirja. Nimi Numeri ja englantilainen nimi Book of Numbers johtuvat siitä, että kirjan alussa kerrotaan väestönlaskennasta ja luetellaan eri heimoihin kuuluneiden israelilaisten lukumäärät.

Neljäs Mooseksen kirja
בְמִדְבַּר
Tanak
Toora
Raamattu
Vanha testamentti
Tiedustelijat palaavat Luvatusta maasta. Gustave Doré, 1866.

Tiedustelijat palaavat Luvatusta maasta. Gustave Doré, 1866.
Synty
Kirjoittaja (perint.) Mooses
Kirjoituspaikka Siinai ja Moabin tasanko[1]
Ajoitus n. 1445–1400 eaa.[1]
Teksti
Genre lakikirja
Alkukieli heprea
Lyhenne 4. Moos.
Lukuja 36
Jakeita 1289
Edeltävä:
< 3. Moos.
Seuraava:
5. Moos. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Sisältö

Yhteenveto

Penteteuch2
4 Moos. 6:3-10, British Library Oriental MS. 1,497, 1100-luku, hepreaksi.
  • Väenlasku Siinain vuoren luona (1)
  • Leeviläisten laskeminen (3)
  • Säädöksiä: Esikoisten lunastaminen, leeviläisten palvelustehtävät, saastaisten karkottaminen, anastetun korvaaminen, uskottomuus, nasiirilaki (3-6)
  • Lähtö Siinailta (10)
  • Herra lähettää viiriäisiä Israelin kansalle (11)
  • Aaronin sauva versoo (17)
  • Vettä kalliosta (toisen kerran, ensimmäinen kerta Toisessa Mooseksen kirjassa) (20)
  • Sotia (21)
  • Säädöksiä uhraamisesta: Jokapäiväinen uhri, sapattiuhri, kuukausiuhri ja juhlauhrit (28-29); lupauksia koskeva laki (30)
  • Matka kohti Kanaanin maata, ohjeet Kanaanin maan valtaamisesta ja jakamisesta sinne saavuttua (33-34)
  • Turvakaupungit, tappoa koskevia säädöksiä (35)

Lähteet

  1. a b Review of Every Book in the Bible Bible Overview. Daily Bible Online. Viitattu 12.12.2016.

Kirjallisuutta

Suomeksi

  • Peltola, Olavi: ”Neljäs Mooseksen kirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X. Teoksen verkkoversio.

Englanniksi

  • Alter, Robert: The Five Books of Moses: A Translation with Commentary. W. W. Norton & Company, 2008. ISBN 0393070247.
  • Ashley, Timothy R.: The Books of Numbers. The New International Commentary on the Old Testament. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1993. ISBN 0802825230.
  • Bellinger, W. H. Jr.: Leviticus, Numbers. Understanding the Bible Commentary Series. Baker Books, 2012. ISBN 1441238417.
  • Martin, Glen & Anders, Max: Holman Old Testament Commentary - Exodus, Leviticus, Numbers. Holman Old Testament commentary 2. B & H Publishing Group, 2002. ISBN 1433674254.
  • Noth, Martin: Numbers: A Commentary. The Old Testament Library. Westminster John Knox Press, 1968. ISBN 1611645840.
  • Scharfstein, Sol: Torah and Commentary: The Five Books of Moses : Translation, Rabbinic and Contemporary Commentary. KTAV Publishing House, Inc., 2008. ISBN 1602800200.
  • Stubbs, David L.: Numbers. Brazos Theological Commentary on the Bible. Brazos Press, 2009. ISBN 1441207198.

Aiheesta muualla

Teksti

Muuta

  • Hirsch, Emil G. et al.: Book of Numbers. Jewish Encyclopedia. 1906. (englanniksi)
  • Maas, Anthony: Pentateuch Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Ensimmäinen aikakirja

Ensimmäinen aikakirja (hepr. ‏דברי הימים א‎, Divre Hayyamim Alef, ”Päivien historia 1”; m.kreik. Παραλειπομένων A΄, Paraleipomenōn 1) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 13. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdestoista kirja yhdessä Toisen aikakirjan kanssa.

Esran kirja

Esran kirja (hepr. ‏ספר עזרא‎, Sefer Ezra) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 15. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kymmenes kirja yhdessä Nehemian kirjan kanssa.

Gideon (Raamattu)

Gideon (hepr. ‏גִּדְעוֹן‎, Gid'on, suom. "Tuhoaja," "Soturi" tai "Sotaurho"), myös Jerubbaal, oli Raamatun Vanhan testamentin mukaan israelilaisten tuomari. Hänen arvellaan eläneen 1300-luvun eaa. ja 1200-luvun eaa. välisenä aikana. Gideonin aikana maailmaa hallitsivat heettiläiset.

Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjan luvuista 6-8. Heprealaiskirjeen luvussa 11 Gideon mainitaan yhtenä esimerkkinä uskon miehestä. Neljäs Mooseksen kirja mainitsee Abidanin olevan Gideonin poika.Suomessa toimii yhdistys nimeltä Suomen Gideonit ry, joka on osa kansainvälistä Gideons International -järjestöä.

Habakukin kirja

Habakukin kirja (hepr. ‏חבקוק‎, Chav'kuk) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 35. ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen seitsemästoista kirja.

Haggain kirja

Haggain kirja (hepr. ‏חגי‎, Chagi) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 37. ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen yhdeksästoista kirja.

Kolmas Mooseksen kirja

Kolmas Mooseksen kirja (Leviticus, m.kreik. (το) Λευιτικόν (βιβλίον), (to) Leuitikon (biblion), ”Leeviläisten kirja”; hepr. ‏וַיִּקְרׇא‎, Vayikra, ”Ja Hän kutsui”) on kolmas viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki), eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran kolmas kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin kolmas kirja.

Luettelo Raamatun kirjoista

Raamatun kirjojen kaanon on erilainen juutalaisuudessa sekä katolisessa, ortodoksisessa ja protestanttisessa kristinuskossa. Ero koskee Vanhaa testamenttia eli heprealaista raamattua Tanakia. Sen kirjojen määrä ja järjestys on eri kirkoissa erilainen, johtuen sekä kirjojen erilaisesta ryhmittelystä että siitä, että katoliset ja ortodoksiset kirkot lukevat Vanhaan testamenttiin kuuluviksi myös niin kutsutut deuterokanoniset kirjat eli apokryfikirjat. Mukaan luettujen apokryfikirjojen määrä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa on myös erilainen.

Lisäksi kreikkalaisessa ortodoksisuudessa, itämaisessa ortodoksisuudessa ja katolisen kirkon itäisissä riituksissa kirjojen määrässä on pieniä eroja. Alla ortodoksiselle Vanhalle testamentille annettu kaanon on laajin mahdollinen, eli jos yksikin itäinen kirkko hyväksyy kirjan, se on myös annettu luettelossa. Kaikki katolisen kirkon hyväksymät kirjat ovat aina myös ortodoksisen kirkon hyväksymiä. Protestanttisuus hyväksyy varsinaiseen Vanhaan testamenttiin vain heprealaisen raamatun kirjat.

Juutalaisuus ei luonnollisestikaan tunnusta Uutta testamenttia. Juutalaisuuden osalta luettelo koskee vain heprealaista raamattua, joka on annettu vertailukohdaksi Vanhan testamentin versioille. Kristilliset kirkot ovat Uuden testamentin kaanonista yksimielisiä.

Mooses

Mooses (hepr. ‏משה‎, Moše, kreik. Μωυσῆς, Moyses) oli Vanhan testamentin mukaan israelilainen kansanjohtaja, lainlaatija, kymmenen käskyn ilmoittaja, profeetta ja yksi Vanhan testamentin päähenkilöistä.

Mooseksesta kerrotaan Raamatun 2.–5. Mooseksen kirjoissa. Historioitsijoiden yleisen näkemyksen mukaan Mooses ei ollut historiallinen henkilö. Perinteisissä uskonnollisissa näkemyksissä hänen on arveltu eläneen 1500-luvun eaa. ja 1200-luvun eaa välisenä aikana. Mooseksen aikaan faraona on yleisimmin arveltu olleen Ramses II (hallitsi 1279 eaa.–1213 eaa.) Kuitenkin mm. egyptologi David Rohl on esittänyt teorian, jonka mukaan exodus olisi tapahtunut jo huomattavasti ennen Ramseksen aikaa, ja faaraona olisikin ollut silloin Dedumose II. Myös erään teorian mukaan Amenhotep II (hallitsi 1427 eea.–1401 eaa.) olisi ollut exoduksen aikainen faarao.Mooses eli Raamatun mukaan 120-vuotiaaksi.

Nahumin kirja

Nahumin kirja (hepr. ‏נחום‎, Nachum) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 34. ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen kuudestoista kirja.

Nefilim

Nefilit (hepr. ‏נְפִילִים‎, nefilim, "langenneet" tai "pudonneet") ovat isokokoisia olentoja jotka esiintyvät Raamatun alkutekstissä, erityisesti Ensimmäisessä (Genesis) ja Neljännessä Mooseksen kirjassa (Numerot). Myös muista Raamatun teksteistä löytyy viitteitä nefileihin. Käännöksissä heitä kutsutaan usein jättiläisiksi.

Joonatanin targumin (Tanakin arameannoksen) mukaan nefilit olivat grigoreitten sekä naispuolisten ihmisten risteytyksiä.

Nehemian kirja

Nehemian kirja (hepr. ‏ספר נחמיה‎, Sefer Nehemiah) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 16. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kymmenes kirja yhdessä Esran kirjan kanssa.

Ruutin kirja

Ruutin kirja (hepr. ‏מגילת רות‎, Megilath Ruth) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kahdeksas ja juutalaisen Raamatun Tanakhin kolmannen pääosion Ketuvimin viides kirja.

Toinen Mooseksen kirja

Toinen Mooseksen kirja (Exodus, m.kreik. Ἔξοδος, Eksodos, ”Lähtö”; hepr. ‏ואלה שמות‎, Ve-eleh šemoth, ”Nämä ovat nimet” tai vain שמות, Šemoth, ”Nimet”) on toinen viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki) eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran toinen kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin toinen kirja. Kirja sisältää sekä kertomuksia Mooseksen ajan tapahtumista että osan Mooseksen laista, erityisesti kymmenen käskyä.

Kirjassa kerrotaan, kuinka israelilaiset olivat orjina Egyptissä, kunnes he Mooseksen johdolla poistuivat maasta ja lähtivät vaeltamaan kohti luvattua maata. Kertomus jatkuu Neljännessä ja Viidennessä Mooseksen kirjassa sekä Joosuan kirjassa. Vaelluksen aikana kerrotaan Mooseksen kohdanneen Jumalan Siinain vuorella ja antaneen tämän johdosta kansalle lain. Kirjan loppuosa samoin kuin kolme viimeistä Mooseksen kirjaa sisältävätkin pääasiassa lain säännöksiä.

Toinen Samuelin kirja

Toinen Samuelin kirja (hepr. ‏ספר שמואל ב‎, Sefer Sh'muel Bet) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kymmenes ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen neljäs kirja.

Heprealaisissa raamatuissa Ensimmäinen ja Toinen Samuelin kirja lasketaan usein yhdeksi "Samuelin kirjaksi" (Sefer Sh'muel). Kirjoihin viitataan joskus myös ”Ensimmäisenä” ja ”Toisena kuninkaiden kirjana” silloin, kun Ensimmäisestä ja Toisesta kuninkaiden kirjasta käytetään nimiä ”Kolmas” ja ”Neljäs kuninkaiden kirja”.

Toinen aikakirja

Toinen aikakirja (hepr. ‏דברי הימים ב‎, Divre Hayyamim Bet, ”Päivien historia 2”; m.kreik. Παραλειπομένων Β΄, Paraleipomenōn 2) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 14. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdestoista kirja yhdessä Ensimmäisen aikakirjan kanssa.

Toinen kuninkaiden kirja

Toinen kuninkaiden kirja (hepr. ‏ספר מלכים ב‎, Sefer Melachim Bet) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kahdestoista ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen kuudes kirja. Ensimmäinen ja Toinen kuninkaiden kirja sisältävät selonteon muinaisen Israelin ja Juudan kuningaskuntien kuninkaiden teoista. Lisäksi niissä kerrotaan profeettojen Elian ja Elisan toiminnasta.

Ensimmäiseen ja Toiseen kuninkaiden kirjaan viitataan myös ”Kolmantena” ja ”Neljäntenä kuninkaiden kirjana” silloin, kun Ensimmäisestä ja Toisesta Samuelin kirjasta käytetään nimiä ”Ensimmäinen” ja ”Toinen kuninkaiden kirja”.

Toora

Toora (hepr. ‏תורה‎, Torah) on heprealaisen Raamatun eli Tanakin ensimmäinen osa. Toora käännetään usein sanalla laki, vaikka asianmukaisempi käännös on opetus. Juutalaisille toora on Tanakin keskeisin osa, joka luetaan synagogassa läpi joka vuosi. Toorasta käytetään myös kreikkalaisperäistä nimeä Pentateukki, joka tarkoittaa viisiosaista kirjaa. Kirjaksi sidottua Tooraa kutsutaan myös hepreankielisellä nimellä humaš.Toora sisältää Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa, joista muun muassa suomen­kielisessä käännöksessä käytetään nimitystä Mooseksen kirjat. Tätä nimeä niistä käytetään lähinnä protestanttisissa kirkko­kunnissa, sillä Martti Luther nimesi saksan­kielisessä raamatun­käännöksessään niiden keskeisimmän henkilön ja oletetun kirjoittajan, Mooseksen, mukaan. Kirjat sisältävät esityksen vanhimman osan maailman luomisesta Mooseksen kuolemaan. Lisäksi ne sisältävät juutalaisten uskonnollisen lain, Mooseksen lain.

Kirjoilla on myös kreikkalais-latinalaiset nimet:

Genesis (Gen.) "synty", (Ensimmäinen Mooseksen kirja)

Exodus (Ex.) "lähtö", (Toinen Mooseksen kirja)

Leviticus (Lev.) "leeviläinen", (Kolmas Mooseksen kirja)

Numeri (Num.) "luvut", (Neljäs Mooseksen kirja)

Deuteronomium (Deut.) "toinen laki", (Viides Mooseksen kirja)

Viides Mooseksen kirja

Viides Mooseksen kirja (Deuteronomium, m.kreik. Δευτερονόμιον, Deuteronomion, ”(Lain) toisto”; hepr. ‏דְבָרִים‎, Devarim, ”Sanat/Asiat”) on viimeinen viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki), eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran viimeinen kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin viides kirja. Suurimman osan sitä muodostaa Mooseksen pitämäksi esitetty pitkä puhe. Lain toiston lisäksi se toimii lain selityksenä.

Väestönlaskenta

Väestönlaskenta tai väestölaskenta on toimenpide, jolla valtio hankkii tilastotieteellistä tietoa väestöstään.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.