Monteliuksen periodit

Monteliuksen periodit ovat tanskalaisen Oscar Monteliuksen 1800-luvulla kehittämä esineiden typologiaan ja keskinäiseen esiintymisjärjestykseen perustuva kolmijakoiseen pääjakoon kivikauden, pronssikauden ja rautakauden ajoituksien tarkempi esitystapa.[1]

Alkuperäisen kolmijakoisen esitystavan esitti Christian Jürgensen Thomsen, mutta Monteliuksen työ tarkensi tätä edelleen. Hän jakoi tanskalaisen neoliittisen kivikauden esineet niiden esiintymisjärjestyksen mukaan neljään periodiin I, II, III ja IV. Samanlaisen jaon hän laati Skandinavian pronssikaudelle yeoksessaan Om tidsbestämning inom bronsåldern med särskilt avseende på Skandinavien, jossa periodeja oli kuusi I, II, ..., VI. Radiohiiliajoituksilla on myöhemmin voitu määrittää periodeille ajoitukset, joita esitetään viereisessä taulukossa. Ajoituksia tarkennetaan edelleen.[2][1]

Pronssikauden kaksijako vanhempaan- ja nuorempaan pronssikauteen on jako periodeihin I, II ja II ja sitten IV, V ja VI.

Vastaavanlainen periodisointi on laadittu laajemmalle kontekstille eli koko Euroopalle Paul Reiecken toimesta.

Skandinavian pronssikausi
Myöhäispronssikausi periodi VI 550/530 eea.
730/720 eea.
 
Keskipronssikausi periodi V 730/720 eea.
950/920 eea.
 
periodi IV 950/920 eea.
1100 eea.
Varhaispronssikausi periodi III 1100 eea.
1300 eea.
 
periodi II 1300 eea.
1500 eea.
periodi I 1500 eea.
1800 eea.

Lähteet

  1. a b Childe, V. Gordon: The Dawn of European Civilization, s. 204–216. Englanti: Routledge, 2013. ISBN 9781136192739. Linkki kohtaan (Google books) (viitattu 18.6.2018).
  2. Oscar Montelius (englanniksi), Encyclopaedia Britannica, viitattu 18.6.2018
Pronssikauden meripihkakauppa

Pronssikauden meripihkakauppa on Euroopan pronssikaudella tapahtunut ekonominen ilmiö, joka vaikutti Britannian etelärannikon, Etelä-Skandinavian ja Baltiassa Itämeren kaakkoisrannikon väestöjen taloustilanteeseen merkittävästi. Meripihkalla on käyty kauppaa jo kivikaudella, mutta pronssikaudella sen merkitys kaukokaupassa kasvoi suuresti ja samanlaisena jatkui tilanne myös rautakaudella. Meripihkaa tuotetaan ja myydään edelleen suuria määriä nykyaikanakin.

Selkäkankaan hautaröykkiöt

Selkäkankaan hautaröykkiöt sijaitsevat Satakunnassa Nakkilan Viikkalassa. Röykkiöalue on matalalla harjanteella, josta on lounaaseen Kokemäenjoelle matkaa 2,1 kilometriä. Alueella sijaitsee neljä hautaröykkiötä, joista suurin on ajoitettu lähinnä sen koon perusteella varhaispronssikaudelle. Muut röykkiöt ovat todennäköisesti myöhäisempiä, jolloin Selkäkankaan alueen muinaisjäännökset ajoittuvat noin 1500–1100 eaa. (Monteliuksen periodit II–III). Suurin röykkiöistä on niin sanottu muurilatomus, joka on yksi Suomen suurimpia hautaröykkiöitä. Se ajoittuu noin 1300 eaa.

Skandinavian pronssikausi

Skandinavian pronssikausi (noin 1700–500 eaa. ) on aikakausi Skandinavian esihistoriassa, jonka kukoistusaika on Keski-Euroopassa vallineiden pronssikausien loppuaikoina. Sitä edelsi neoliittinen kivikausi ja sitä seurasi esiroomalainen rautakausi. Skandinavian pronssikausi muodostui ydinalueista, jotka sijaitsivat nykyisen Tanskan alueilla, Pohjois-Saksassa, Etelä-Ruotsissa ja Norjan eteläisellä rannikkoalueella. Osa tutkijoista liittävät sen kulttuuripiiriin myös Pohjois-Norjan alueet, Itämeren länsipuolella Pohjois-Ruotsin rannikkoalueet ja Itämeren itäpuolisia alueita kuten esimerkiksi Ahvenanmaan, Lounais-Suomen rannikkoseudun, Pohjois-Viron rannikon ja sen suuret saaret.

Tammiarkkuhauta

Tammiarkkuhauta (tansk. egekiste grav, ruots. ekkistegrav, saks. Baumsarg, engl. oak-coffin grave) on lähinnä arkeologinen termi pääasiassa varhaisen Skandinavian pronssikauden (Monteliuksen periodit I–III) ruumishautatyypistä, missä vainaja sijoitettiin haudattaessa polttamattomana tammen puunrungosta koverrettuun arkkuun. Tämä haudattiin hautakumpuun, joka kasattiin tammiarkun ympärille ruohoturpeista usean metrin paksuiseksi ja kauaksikin näkyväksi kummuksi. Näitä säilyneitä hautauksia on löydetty eniten Etelä-Jyllannista, vaikka tammiarkkuhautauksia on tehty muuallekin skandinavisen pronssikauden hautakumpuihin.Tammiarkkuhautauksen merkitys arkeologiassa liittyy vainajan ja sen mukaan laitettujen orgaanisten materiaalien parempaan säilymiseen nykypäiviin asti. Jo muutaman hyvin säilyneen hautauksen tarkka tutkiminen on lisännyt tietämystä Skandinavian pronssikauden olosuhteista merkittävästi enemmän kuin kaikkien hyvin maatuneiden hautojen tutkimukset tähän asti.

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.