Mater dolorosa

Mater dolorosa (lat) on Neitsyt Marian kärsimyksiin liittyvä kristillisen taiteen aihe. Kuvatyyppi esittää Marian seitsemän surua, jotka ovat Betlehemin lastenmurha, pako Egyptiin, kadonneen 12-vuotiaan Jeesuksen etsintä, ristinsaatto, Jeesuksen ristiinnaulitseminen, ristiltäotto ja Jeesuksen hautaaminen. Toisinaan suruja kuvataan hänen sydäntään lävistävien seitsemän miekan avulla,[1] jotka viittaavat Simeonin profetiaan. Toisinaan Maria kuvataan vain surullisena tai kyynelissä.

Mater dolorosa on katolisen kirkon Maria-aiheisen taiteen avainaiheita ja yksi kolmesta tavallisesta Marian suruun liittyvästä kuvatyypistä. Muut kaksi ovat Stabat mater ja Pietà.[2] Aiheesta on myös rukous, ja tunnetaan myös vastaavat Marian seitsemän iloa.

Descente de croix du retable Stauffenberg ( détail ), oeuvre du Maître du retable de Stauffenberg, actif au 15ème siècle (Musée d'Unterlinden, Colmar)
Yksityiskohta saksalaisesta gotiikan ajan maalauksesta, noin 1455.
Adriaen Isenbrant101
Neitsyt Maria seitsemän surun ympäröimänä. Grisaille-maalaus, vasen puoli Adriaen Isenbrandtin (1490-1551) diptyykistä.

Lähteet

  1. Taiteen pikkujättiläinen, s. 402. 3. painos. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
  2. Arthur de Bles, 2004 How to Distinguish the Saints in Art by Their Costumes, Symbols and Attributes ISBN 1-4179-0870-X s. 35.
Annunziata

Annunziata eli Marian ilmestys on taiteen aihe, jossa enkeli ilmoittaa Neitsyt Marialle Jeesuksen syntymästä. Marian ilmestys on ollut 1300-luvulta lähtien suosituimpia aiheita kristillisessä taiteessa, mutta sitä kuvattiin jo varhaisissa katakombimaalauksissa.Marian ilmestys oli yleinen aihe etenkin keskiajan ja renessanssin taiteessa, ja sitä ovat kuvanneet lähes kaikki maalaustaiteen mestarit. Ilmestyksen Maria ja arkkienkeli Gabriel olivat luonteva aihe diptyykeille. Katolisessa kirkossa aihe kuvaa usein myös Marian ikuista neitsyyttä.

Aihetta on kuvattu niin freskoissa kuin lasimaalauksissa, mosaiikeissa, reliefeissä ja veistoksissa. Marian ilmestys on ollut muun muassa Sandro Botticellin, Leonardo da Vincin, Caravaggion, Duccion ja Murillon suosima aihe. Tunnettuja ovat esimerkiksi Giotton freskot Scrovegnin kappelissa Padovassa (1303), Domenico Ghirlandaion fresko Santa Maria Novellassa (1486), ja Donatellon veistokset Basilica di Santa Crocessa (1435).

Apokalyptinen madonna

Apokalyptinen madonna on Neitsyt Marian kuvatyyppi, joka yleistyi 1400-luvulla. Johanneksen ilmestykseen perustuva aihe kuvaa Madonnan aurinkoon pukeutuneena eli yleensä säteiden ympäröimänä, kuun sirppi jalkojensa alla ja Jeesus-lapsi sylissään.Ilmestyskirjan neitsyt alkoi vähitellen tarkoittaa nimenomaan Neitsyt Mariaa. Kuunsirpin polkeminen sai poliittista merkitystä turkkilaissotien aikana ja aihe toimi myös vastauskonpuhdistuksen tukena. Apokalyptinen madonna olikin nimenomaan katolisen kirkon aihe. Protestanttisissa maissa se jäi monen Maria-aiheen tapaan pois uskonpuhdistuksen jälkeen.

Apokalyptinen madonna on muuntunut kulloinkin sopivaan muotoon. Maria on kuvattu 1600-luvulta alkaen ilman Jeesuslasta Conceptio immaculata -muunnelmassa, joka kuvaa Marian synnitöntä sikiämistä. Kuu, tähtikehä ja taivas ovat yhä keskeisiä, mutta muut ilmestyskirjan elementit ovat kadonneet.

Conceptio immaculata

Conceptio immaculata (lat.), kirjaimellisesti tahraton sikiäminen mutta yleensä suomeksi perisynnitön sikiäminen, joskus myös saastaton sikiäminen, on katolisen kirkon dogmi Neitsyt Marian peri­synnittömästä sikiämisestä. Muut kirkkokunnat eivät tunnusta dogmia. Conceptio immaculata on myös yksi Neitsyt Marian kuvatyyppi.

Synnitön sikiäminen on yksi roomalaiskatolisen mariologian neljästä dogmista. Marian perisynnittömyydestä keskusteltiin lähes koko kristinuskon historian ajan. Ajatus esiintyi jo Augustinuksella. Paavi Pius IX vahvisti vuonna 1854 tämän dogmin, jonka mukaan Jumala myös varjeli Mariaa synniltä ainutlaatuisella tavalla hänen elämänsä aikana Kristuksen tulevien ansioiden tähden.

Marian perisynnittömän sikiämisen juhla­päivää vietetään katolisessa kirkossa 8. joulukuuta eli yhdeksän kuukautta ennen hänen kirkollisen perimä­tiedon mukaista syntymä­päiväänsä, joka on 8. syyskuuta.

Giovanni Benedetto Platti

Giovanni Benedetto Platti (9. heinäkuuta 1697 – 11. tammikuuta 1763, ei varmuutta) oli italialainen barokin ajan säveltäjä.

Vain osa Plattin tuotannosta on säilynyt, kuten:

Messu F-duuri

Sabat Mater Dolorosa

useita concerto grossoja

Konsertto pianolle, oboelle ja jousiorkesterille G-duuri

6 huilusonaattia

6 cembalosonaattia

Sonaatti huilulle ja pianolle A-duuri

Sonaatti huilulle, viululle ja basso continuolle G-duuri

Sonaatti oboelle, fagotille ja basso continuolle

Guadalupen neitsyt

Guadalupen neitsyt on nimi, joka viittaa Neitsyt Mariaan, jonka uskotaan ilmestyneen vuonna 1531 Guadalupessa Meksikossa. Tarinan mukaan Neitsyt Maria ilmestyi intiaanimiehelle Méxicon lähistöllä ja puhutteli tätä nahuatlin kielellä. Guadalupen neitsyen merkitys oli kristityille intiaaneille suuri ja hänestä tuli Meksikon tärkein pyhimys. Nykyään Guadelupen neitsyt on Rooman jälkeen eniten vierailtu kristittyjen pyhiinvaelluskohde. On arvioitu, että vuosittain siellä vierailee noin 20 miljoonaa pyhiinvaeltajaa.

Itämaan tietäjät

Itämaan tietäjät ovat Uudessa Testamentissa, Matteuksen evankeliumissa mainittuja oppineita, jotka Raamatun mukaan tulivat idästä Betlehemiin osoittamaan kunnioitusta ja tuomaan lahjoja Jeesus-lapselle. Heidät tunnetaan myös nimillä kolme viisasta miestä ja kolme kuningasta, vaikkakaan Raamatussa ei mainita tietäjien lukumäärää.

Jerusalemin Jumalanäiti

Jerusalemin Jumalanäiti on yksi ortodoksisista ikonityypeistä. Useat tämän ikonityypin ikoneista tunnetaan ihmeitätekevinä kuvina.

Sen alkuperä juontuu ensimmäiseen "Jumalanäidin Tiennäyttäjä" –ikoniin, jonka maalasi perimätiedon mukaan apostoli ja evankelista Luukas. Alkuperäinen ikoni tai sen kopio vietiin Konstantinopoliin ja sieltä Kiovan Venäjälle Krimin niemimaan Korsuniin eli Khersonesokseen, jossa Vladimir Suuri (pyhä Vladimir Kiovalainen) vuonna 988 otti kasteen ja siirsi sitten ikonin Kiovaan.

Ikonin kopio luovutettiin Novgorodiin, jossa ikonista tehtiin taas omat kopiot ja niiden nimenä ryhdyttiin käyttämään Korsunin Jumalanäiti-ikonia.

Tsaari Iivana Julma siirsi Jerusalemin Jumalanäidin vielä Moskovaan, josta Napoleon omien sotiensa aikana varasti sen ja vei Pariisiin. Ikoni on nykyisin Notre Damen katedraalissa Pariisissa.

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Jerusalemin Jumalansynnyttäjän ikonia vuosittain lokakuun 12. päivänä.

Jumalanäidin ennusmerkki

Jumalanäidin ennusmerkki (kreik. Η Ραναγία του σημείου, ven. Знамение Пресвятой Богородицы, Znamenije Presvjatoi Bogoroditsy) on yksi vanhimmista ja kuuluisimmista ikonityypeistä. Se tunnetaan myös venäjästä tulevalla nimellä Znamenie, kreikkalaisilla nimillä Pangaia ja Platytera (Πλατυτέρα) ja latinasta tulevalla nimellä orantti.

Ikonissa Jumalanäiti, Neitsyt Maria, on kuvattu seisovana tai puolivartalokuvana rukoilevassa asennossa kädet koholla ja hänen rintansa päälle on valokehään tai ilman sitä kuvattu Jeesus-lapsi.

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa ikonia ja Jumalanäidin muistoa vuosittain marraskuun 27. päivänä.

Kaikkien murheellisten ilo

Kaikkien murheellisten ilo (ven. Всех Скорбящих Радость, Vseh Skorbjaštših Radost) on venäläisen ikonityypin nimi. Ikonin synty ajoittuu 1600-luvulle, mutta kuuluisaksi se tuli vasta 1800-luvun yhteiskunnallisissa murrosvaiheissa ja venäläisten maaorjien vapautumisen yhteydessä eräänlaisena lohdutuksen antaja -ikonina.

Suomen ortodoksinen kirkko viettää tämän Jumalanäidin ikonin muistopäivää vuosittain lokakuun 24. päivänä, mutta Venäjällä muistopäiviä on kaksi muutakin (osoitettuina saman ikonin eri kopioille), toinen kesäkuun 23. päivänä, toinen marraskuun 19. päivänä.

Suomessa tälle ikonille on omistettu Haminan ortodoksisen hautausmaan kirkko. Aiemmin ikonille oli omistettu myös vuonna 1918 suljettu Sotilassairaalan kirkko Unioninkatu 38:ssa Helsingissä.

Lohduta minua surussani

Lohduta minua surussani (ven. Утоли Моя Печали, Utoli Moja Petšali) on Jumalanäidin ikoneihin kuuluvan ikonityypin nimi Venäjällä.

Ikonin varhaishistoriaa ei tunneta, mutta alkuperäinen ikoni oli Moskovassa Pupyšin Pyhän Nikolain kirkossa jo 1640. Sitä on kunnioitettu ihmeitätekevänä ikonina 1760 tapahtuneesta ihmeparantumisesta lähtien.

Ikoni on pyhän Nikolai Odrinon luostarissa Karatševin alueella.selvennä Ikonin omisti alkuaan kreivi Nikolai Borisovits Samoilov ja hän lahjoitti sen sitten luostarille 1700-luvun lopulla.Ikonin kunniaksi Venäjällä vietetään ortodoksisessa kirkossa muistopäiviä kaksi kertaa, toinen tammikuun 25. päivänä ja toinen lokakuun 9. päivänä.

Maestà

Maestà (ital. majesteetti) tarkoittaa taidehistoriassa valtaistuimella istuvaa Neitsyt Mariaa, Jeesus-lapsen kanssa tai yksinään. Maestà-hahmon ympärillä on usein enkeleitä ja pyhimyksiä.Aihe oli yleinen italialaisessa taiteessa 1200- ja 1300-luvulla.

Marian taivaaseenottaminen

Marian taivaaseenottaminen (lat. Assumptio Mariae) on katolisen kirkon dogmi, jonka mukaan Neitsyt Maria otettiin elämänsä päätteeksi sieluineen ruumiineen taivaaseen. Dogmin muotoili paavi Pius XII, jonka hän antoi 1. marraskuuta 1950 ex cathedra. Marian taivaaseenottamisen juhlapäivää vietetään 15. elokuuta samaan aikaan ortodoksien Marian kuolonuneen nukkumisen päivänä.

Musta madonna

Musta madonna tai Musta neitsyt on maalaus tai veistos mustaihoisesta Neitsyt Mariasta. Sanaa käytetään varsinkin Euroopassa keskiajalla tai aikaisemmin tehdyistä Mustista madonnoista.

Musta madonna tarkoittaa erityisesti myös Neitsyt Mariaa, joka kuvataan mustaihoisena afrikkalaisena, joka on suosittu kuvatyyppi Afrikassa ja alueilla, joissa on suuria mustaihoisia väestöjä, kuten Brasiliassa ja Yhdysvalloissa.

Veistokset voivat olla tehty eebenpuusta tai muusta tummasta puusta, mutta materiaalin valinnan merkityksestä on myös kiistelty. Toisten teosten on arveltu olleen alun perin vaaleaihoisia, mutta tulkittu niiden tummentuneen ajan kuluessa, esimerkiksi kynttilöiden aiheuttaman karstan takia. Tätä on tarjottu useimpien keskiaikaisten ”mustien” Marian kuvien selitykseksi, mutta tämän tulkinnan ovat haastaneet ne, jotka uskovat Mustien madonnien värin olevan tarkoituksellinen siksi, että Neitsyt Maria oli tummaihoinen.

Mustia madonnia tavataan tavallisesti katolisilta alueilta. Veistokset ovat useimmiten puusta, mutta toisinaan myös kivestä, usein maalattuja ja ne ovat noin 75 senttimetriä korkeita ja peräisin 1000–1400-luvuilta. Veistostyypissä on kaksi pääryhmää, vapaana seisovat ja valtaistuimella istuvat. Kuvat ovat tavallisesti bysantin tyylisiä ikoneita, jotka on usein tehty Italiassa 1200- tai 1300-luvuilla. Euroopassa on noin 450–500 Mustaa madonnaa, riippuen luokittelusta. Ranskassa on ainakin 180 Vierges Noiresia, sekä satoja ei-keskiaikaisia kopioita. Jotkut niistä ovat museoissa, mutta useimmat sijaitsevat kirkoissa tai pyhäköissä ja uskovaiset kunnioittavat niitä. Muutamat yhdistetään ihmetekoihin ja ne vetävät puoleensa melko suuria joukkoja pyhiinvaeltajia.

Neitsyt Maria taiteessa

Neitsyt Maria on taiteessa yleinen aihe, josta on tehty on tehty paljon maalauksia, sävellyksiä ja veistoksia. Yleisimmin hänet kuvataan Jeesus-lapsi sylissään.Taiteessa käytetään usein sanaa Madonna, jolla tarkoitetaankin usein Neitsyt Marian kuvaa, joskus myös enkelimäisen kaunista naista.Neitsyt Maria on yksi Uuden testamentin henkilöistä, Joosefin puoliso ja Jeesuksen äiti. Maria on enemmän teologinen kuin historiallinen hahmo, ja hänestä annetaan Uudessa testamentissa vain vähän tietoja. Hänet määriteltiin Jumalan synnyttäjäksi Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431. Marian arvostus on vahvin katolisessa kirkossa, mutta myös ortodoksinen kirkko pitää Mariaa esikuvana ja esirukoilijana. Näiden kahden kirkkokunnan piirissä onkin tehty eniten Mariaan liittyvää taidetta.

Pietà

Pietà (ital. Pietà - hurskaus, laupeus) on Neitsyt Marian kuvatyyppi, jossa Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta. Tämä kristillisen taiteen hartauskuvatyyppi kehittyi 1300-luvun alkupuolella, ja sitä sovellettiin etenkin veistoksissa.

Pietàn taustalla oli Jeesuksen ristiltäottoa ja Jeesuksen suremista esittävät kuvatyypit, joissa surevan Marian ja Jeesuksen ympärillä on muitakin henkilöitä.

Pietà on yksi kolmesta tavallisesta surevan Neitsyt Marian kuvatyypeistä. Kahta muuta sovelletaan useimmiten maalauksissa. Toinen niistä on Mater Dolorosa (Surujen äiti) ja toinen Stabat Mater.

Pyhä Anna kolmantena

Pyhä Anna kolmantena on kristillisessä taiteessa esiintyvä aihe. Se esittää Pyhän Annan tyttärensä Neitsyt Marian ja lapsenlapsensa Jeesus-lapsen kanssa. Pyhä Anna kolmantena oli suosittu aihe 1300-luvulta lähtien etenkin saksalaisessa taiteessa. Myös Leonardo da Vincin tulkinnat aiheesta, piirustus ja maalaus ovat tunnettuja.

Pyhä Anna kolmantena on ollut maalausten ohella yleinen veistosten aihe. Suomesta on löydetty 45 veistosta aiheesta, muun muassa Ulvilan kirkon keskiaikainen puuveistos. Pyhällä Annalla oli tärkeä asema, koska hän oli yksi Turun hiippakunnan kolmesta suojelijasta.

Hahmojen yhteennivoutuvat asennot sekä naisten toisiaan toistavat eleet ja asut tuovat esille sukupolvien välisen jatkumon ja verisiteen. Toisinaan Anna näyttäytyy Jumalan feminiinisenä vastinparina. Veistoksissa samoin kuin Pyhä Anna kolmantena -maalauksissa on myös murheen ilmauksia, jotka viittaavat Jeesuksen ristinkuolemaan. Jeesus-lapsi saattaa olla samaan aikaan myös kuollut tai kärsivä mies. Veistokset eivät ole kotoisia perhekuvia, vaan inkarnaatiolle välttämätöntä äitiyttä korostavia hartauskuvia.

Sacra conversazione

Sacra conversazione on italiaa ja tarkoittaa pyhää keskustelua. Renessanssin aikana nimitystä käytettiin kuvataiteessa maalauksesta, jossa Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi ovat pyhimysten ympäröiminä. Fra Angelico ja Filippo Lippi ovat maalanneet ensimmäisiä lajia edustavia maalauksia.

Stabat Mater

Stabat Mater on katolinen hymni 1200-luvulta. Sen todennäköinen tekijä on Jacopone da Todi, ja se käsittelee Marian kärsimystä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikana. Nimi on lyhenne ensimmäisen rivin sanoista Stabat mater dolorosa (”Seisoi äiti tuskissaan”). Sitä pidetään yhtenä vaikuttavimmista keskiaikaisista latinankielisistä runoistakenen mukaan?.

Stabat Mater liitettiin roomalaisen riituksen liturgiaan sequentiana 1400-luvulla ja poistettiin käytöstä Trenton kirkolliskokouksessa. Se otettiin uudelleen käyttöön Jeesuksen äidin tuskien juhlan (15. syyskuuta) yhteydessä 1727.Hymniin ovat säveltäneet musiikin muun muassa Giovanni Battista Pergolesi, Joseph Haydn, Gioachino Rossini, Antonio Vivaldi, Palestrina, Antonín Dvořák, Domenico Scarlatti, Krzysztof Penderecki, Zoltán Kodály, Francis Poulenc, Karl Jenkins, Karol Szymanowski ja Toivo Kuula. Se oli myös yksi Giuseppe Verdin viimeisistä sävellyksistä teoksessaan Quattro pezzi sacri vuodelta 1898.

Suojaviittamadonna

Suojaviittamadonna on maalaustaiteen ja kuvanveiston kuva-aihe, jossa Neitsyt Maria kokoaa uskovat viittansa suojaan. Suojaviittamadonna-aihe kehittyi 1200-luvulla varsinkin dominikaani- ja sisterssiläisveljeskuntien keskuudessa.Suojaviittamadonnoja kutsutaan myös italiaksi Madonna della Misericordia ja latinaksi Mater Misericordiae, eli laupeuden tai armeliaisuuden äiti.

Suojaviitta-aihe juontuu oikeuskäytännöstä, joka oli yleinen varhaiskeskiajalla etenkin Alppien pohjoispuolella. Korkea-arvoiset henkilöt, varsinkin naiset, saattoivat tarjota tarjota vainotuille turvapaikan "viittansa alla" ja pyytää armoa heidän puolestaan. Naisten suojaviittaoikeus liitettiin myöhemmin Neitsyt Marian hahmoon. Neitsyt Maria toimi Armeliaisuuden äitinä, jonka valtava viitta tarjosi suojan uskoville.Domenico Ghirlandaion Suojaviittamadonna-freskossa Neitsyt Maria seisoo jalustalla. Hän on levittänyt suojaavat kätensä lahjoittajien ylle ja enkelit avustavat viitan kannattelussa. Lahjoittajat ovat polvistuneet sukupuolen mukaan eri puolille Mariaa. Madonnan takana vasemmalla on löytöretkeilijä Amerigo Vespucci, jonka mukaan Amerikka nimettiin.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.