Laulujen laulu

Laulujen laulu eli (Salomon) Korkea veisu (hepr. ‏שיר השירים‎, Shir Hashirim, ”Laulujen laulu”) on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Se on Raamatun 22. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin neljäs kirja.

Laulujen laulu
שיר השירים
Tanak
Ketuvim
Raamattu
Vanha testamentti
Laulujen laulu. Gustave Moreau, 1852.

Laulujen laulu. Gustave Moreau, 1852.
Synty
Kirjoittaja (perint.) Salomo
Kirjoituspaikka Jerusalem[1]
Ajoitus n. 971–965 eaa.[1]
Teksti
Genre runollinen kirja
Alkukieli heprea
Lyhenne Laul. l.
Lukuja 8
Jakeita 117
Edeltävä:
< Saarn.
Seuraava:
Jes. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Historia

Llyfr Caniad Solomon - Caerwynt 2
Laulujen laulun alkukirjain latinankielisestä Raamatusta 1100-luvulta. Winchester Cathedral.

Kirjan aiemmin käytetty nimi on peräisin sen ensimmäisistä sanoista, ”Salomon korkea veisu”. Perinteisesti teoksen kirjoittajana on pidetty kuningas Salomoa, ja kirjoitusajankohta olisi ollut, kun hän oli vielä nuori ja kohtasi Saban kuningattaren, mutta kriittiset tutkijat uskovat sen olevan vain omistettu Salomolle. Nimi ”Laulujen laulu” on itse kirjaa paljon myöhäisempi. Se tulee kirjan nimestä Vulgatassa, Canticum Canticorum. Suomenkielisessä Raamatussa kirjan nimi on vuoden 1933 käännöksessä Korkea veisu, vuoden 1992 käännöksessä sen sijaan Laulujen laulu.

Kirja muistuttaa tyyliltään muinaisen Lähi-idän alueen eroottisia runoja ja Theokritoksen maalaisidyllejä. Tästä syystä kriittiset tutkijat uskovat, että kirja on ajoitukseltaan myöhäinen ja että se on kirjoitettu hellenististen kulttuurivaikutteiden aikana.lähde?

Sisältö

Kirja koostuu vuorottelevista jaksoista, jotka kertovat eroottisesta rakkaudesta. Ne ovat enimmäkseen vuoropuhelua sulhasen ja morsiamen välillä. Näkökulma vaihtelee niin, että kirjassa ylistetään vuorotellen miespuolista ja vuorotellen naispuolista halun kohdetta. Kirjaa voidaan pitää aviollisen rakkauden ylistyksenä. Jotkut tutkijat pitävät vuoropuhelutyyliä yhden kirjoittajan kirjoittamana, eivätkä ne olisi oikeita rakastavaisten keskenään vaihtamia runoja. Jotkut tutkijat puolestaan pitävät kirjan runoja alun perin toisistaan täysin erillisinä.lähde?

Vaikka kirja ei mainitse Jumalaa nimeltä kertaakaan, sen allegorisen tulkinnan vuoksi se on otettu mukaan Raamatun kaanoniin. Juutalaisen tradition mukaan kirja on allegoria Jumalan rakkaudesta Israelin kansaa kohtaan. Origeneestä alkaneessa kristillisessä perinteessä kirja on allegoria uskovaisen suhteesta seurakuntaan tai Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta. Uuden testamentin kirjoittajat eivät viittaa Laulujen lauluun.lähde?

Henkilöt

Laulujen laulun päähenkilö on sulamilaisneito. Muita runossa mainittuja henkilöitä ovat tyttöä rakastava paimen,[2] tytön äiti ja veljet,[3] kuningas Salomo,[4] ”Jerusalemin tyttäret” (Salomon hovinaiset) ja ”Siionin tyttäret” (Jerusalemissa asuvia naisia).[5] Henkilöt voidaan erottaa toisistaan sen perusteella, mitä he sanovat itsestään tai mitä heille sanotaan. Heprealaisessa tekstissä sanojen kieliopilliset muodot ilmaisevat usein suvun (maskuliini tai feminiini) ja luvun (yksikkö tai monikko), mikä helpottaa henkilöiden tunnistamista. Näiden erojen ilmaisemiseksi täytyy suomen kielessä monesti lisätä selittäviä sanoja oikean alkuperäisen merkityksen välittämiseksi. Esimerkiksi Laulujen laulun 1:5:ssä hepreankielinen teksti kuuluu kirjaimellisesti: ”Musta minä ja miellyttävä.” ”Mustaa” ja ”miellyttävää” vastaavat heprealaiset sanat ovat kuitenkin feminiinisukuisia. Tästä syystä Kirkkoraamattuun 1992 on lisätty se, kuka milloinkin on puhujana.lähde?

Lähteet

  1. a b Review of Every Book in the Bible Bible Overview. Daily Bible Online. Viitattu 12.12.2016.
  2. Laul.l. 1:7
  3. Laul.l. 1:6; 8:2
  4. Laul.l. 3:11
  5. Laul.l. 3:5, 11

Kirjallisuutta

Laulujen laulun selitysteoksia suomeksi

  • Dzao, Timothy: Laulujen laulu. Saarnakokoelma Korkeasta Veisusta. Suom. Pirkko Koikkalainen. Ristin Voitto, 1972. ISBN 951-605-314-9.
  • Eskelinen, Pekka: Laulun aika on tullut. Ahaa-elämyksiä Laulujen laulun äärellä. Uusi Tie, 2005. ISBN 951-619-427-3.
  • Hiltunen, Paavo: Israel ja Aamuruskon Peura. Ari-Kustannus, 1978. ISBN 951-786-105-2.
  • Kaukomaa, Martta: Lauluista ihanin. Tutkielma Korkeasta Veisusta. 2. painos. Päivä Oy, 1976. ISBN 951-622-139-4.
  • Lusa, Teijo-Kalevi: Rakkauden herätys. Korkea Veisu profetian valossa. Kuva ja Sana, Saarijärvi 2007. ISBN 978-951-585-174-1
  • MacIntosh, C. H.: Laaksojen lilja. Korkean Veisun selitys, osa 1. Suom. Ulla Kotkavaara. Lähetys Ystävä, 1987. ISBN 951-9444-27-0.
  • MacIntosh, C. H.: Omenapuun alla. Korkean Veisun selitys, osa 2. Suom. Ulla Kotkavaara. Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus, 1999. ISBN 952-5114-25-2.
  • Norvanto, Jukka: Sinä, jota rakastan. Ruut, Ester ja Laulujen laulu. Raamattu elämään -sarjan osa 25. PerusSanoma Oy, 2004. ISBN 951-888-378-5.
  • Peltola, Olavi: ”Laulujen laulu”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X. Teoksen verkkoversio.

Englanniksi

  • Longman, Tremper: Songs of Songs. The New International Commentary on the Old Testament 26. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2001. ISBN 0802825435.
  • Noegel, Scott B. & Rendsburg, Gary A.: Solomon’s Vineyard: Literary and Linguistic Studies in the Song of Songs. Atlanta: Society of Biblical Literature, 2009. ISBN 978-1-58983-422-4.

Aiheesta muualla

Teksti

  • Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
  • Laulujen laulu Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.

Muuta

Danielin kirja

Danielin kirja (hepr. ‏ספר דניאל‎, Sefer Dani'el) on yksi Raamatun Vanhan testamentin profeettakirjoista. Se on Raamatun 27. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdeksäs kirja. Kirjan keskushenkilö on profeetta Daniel. Se sisältää sekä joukon kertomuksia että apokalyptisia näkyjä. Kirja on kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi.

Ensimmäinen aikakirja

Ensimmäinen aikakirja (hepr. ‏דברי הימים א‎, Divre Hayyamim Alef, ”Päivien historia 1”; m.kreik. Παραλειπομένων A΄, Paraleipomenōn 1) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 13. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdestoista kirja yhdessä Toisen aikakirjan kanssa.

Esran kirja

Esran kirja (hepr. ‏ספר עזרא‎, Sefer Ezra) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 15. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kymmenes kirja yhdessä Nehemian kirjan kanssa.

Esterin kirja

Esterin kirja (hepr. ‏מגילת אסתר‎, Megilath Ester) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 17. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kahdeksas kirja.

Esterin kirja eli Megila on juutalaisen purim-juhlan perusta, ja sen koko teksti luetaan ääneen kahdesti juhlan aikana.

Jobin kirja

Jobin kirja (hepr. ‏איוב‎, Yob) on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista. Se on Raamatun 18. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kolmas kirja. Kirjan tekstilajeja ovat proosa ja runous. Kirjaa pidetään yleisesti yhtenä Raamatun vaikeatulkintaisimmista kirjoista ja siksi siitä onkin monia paljon toisistaan eriäviä tulkintoja. Varsin yleisesti sen on joka tapauksessa katsottu käsittelevän muun muassa niin sanottua pahan ongelmaa.

Ketuvim

Ketuvim (hepr. ‏כתובים‎, Kirjoitukset tai Hagiografia) on Tanakin, heprealaisen Raamatun, kolmas ja viimeinen osio.

Juutalaisessa käytännössä Ketuvimiin kuuluvat Aikakirjat ovat tavallisesti yhtenä kirjana. Myös Esran kirja ja Nehemian kirja ovat yhtenä kirjana jonka nimi on Ezra. Juutalaisessa perinteessä Ketuvim sisältää siis yksitoista kirjaa.

Kolme runollista kirjaa (Sifrei Emet)

1. Tehillim (Psalmien kirja) [תהלים]

2. Mishlei (Sananlaskujen kirja) [משלי]

3. `Iyyov (Jobin kirja) [איוב]Viisi kääröä (Hamesh Megillot)

4. Shir ha-Shirim (Laulujen laulu) [שיר השירים]

5. Ruth (Ruutin kirja) [רות]

6. Eikhah (Valitusvirret) [איכה]

7. Kohelet (Saarnaajan kirja) [קהלת]

8. Esther (Esterin kirja) [אסתר]Muut historialliset kirjat

9. Daniel (Danielin kirja) [דניאל]

10. Ezra (Esran kirja-Nehemian kirja) [עזרא]

11. Divrei ha-Yamim (Aikakirjat: Ensimmäinen aikakirja, Toinen aikakirja) [דברי הימים]

Luettelo Raamatun kirjoista

Raamatun kirjojen kaanon on erilainen juutalaisuudessa sekä katolisessa, ortodoksisessa ja protestanttisessa kristinuskossa. Ero koskee Vanhaa testamenttia eli heprealaista raamattua Tanakia. Sen kirjojen määrä ja järjestys on eri kirkoissa erilainen, johtuen sekä kirjojen erilaisesta ryhmittelystä että siitä, että katoliset ja ortodoksiset kirkot lukevat Vanhaan testamenttiin kuuluviksi myös niin kutsutut deuterokanoniset kirjat eli apokryfikirjat. Mukaan luettujen apokryfikirjojen määrä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa on myös erilainen.

Lisäksi kreikkalaisessa ortodoksisuudessa, itämaisessa ortodoksisuudessa ja katolisen kirkon itäisissä riituksissa kirjojen määrässä on pieniä eroja. Alla ortodoksiselle Vanhalle testamentille annettu kaanon on laajin mahdollinen, eli jos yksikin itäinen kirkko hyväksyy kirjan, se on myös annettu luettelossa. Kaikki katolisen kirkon hyväksymät kirjat ovat aina myös ortodoksisen kirkon hyväksymiä. Protestanttisuus hyväksyy varsinaiseen Vanhaan testamenttiin vain heprealaisen raamatun kirjat.

Juutalaisuus ei luonnollisestikaan tunnusta Uutta testamenttia. Juutalaisuuden osalta luettelo koskee vain heprealaista raamattua, joka on annettu vertailukohdaksi Vanhan testamentin versioille. Kristilliset kirkot ovat Uuden testamentin kaanonista yksimielisiä.

Mauthausen-sarja

Mauthausen-sarja tai Mauthausen-kantaatti (kreik. Μαουτχάουζεν, Maoutcháouzen) on kreikkalaisen säveltäjän Míkis Theodorákisin vuonna 1966 säveltämä neljän aarian laulusarja, joka on sävelletty Iákovos Kampanéllisin runoihin. Kampanéllis oli yksi Mauthausen-Gusenin keskitysleiriltä selvinneistä, ja laulusarja kertoo runoilijan henkilökohtaisista kokemuksistaan leirillä. Sarja sovitettiin laulettavaksi kreikaksi, hepreaksi, saksaksi ja englanniksi.

Laulusarja sisältää neljä aariaa. Ensimmäinen on nimeltään Ásma asmáton (Laulujen laulu), jossa vangittu nuorukainen yrittää epätoivoisesti etsiä rakastamaansa tyttöä, kysellen vangeilta, "oletteko nähneet rakkaintani". Toisessa aariassa, O Antónis (Antonis), vankileirin juutalainen kärsii pakkotyöstä Wiener Grabenin louhoksessa. Kolmas, O drapétis (Karannut), kertoo karkulaistarinan tuhoamisleiristä. Viimeisessä aariassa, Ótan teleiósei o pólemos (Kun sota on loppunut), kaksi rakastavaista kohtaavat toisensa sodan päätyttyä.Mauthausen-sarjan alkuperäisinä esittäjinä toimivat María Farantoúri (kreikaksi, I balánta tou Mauthausen), Elinoar Moav Veniadi (hepreaksi), Gisela May (saksaksi) ja Nadia Weinberg (englanniksi).

Nehemian kirja

Nehemian kirja (hepr. ‏ספר נחמיה‎, Sefer Nehemiah) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 16. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kymmenes kirja yhdessä Esran kirjan kanssa.

Psalmien kirja

Psalmien kirja eli Psalmit (hepr. ‏תהלים‎, Tehilim, ”Ylistykset”; m.kreik. Ψαλμοί, Psalmoi, ”Laulut”) on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista. Se on Raamatun 19. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin ensimmäinen kirja. Psalmit ovat alun perin ylistyslauluja, valitusrukouksia ja katumusvirsiä, joita on laulettu kielisoitinten säestyksellä. Tunnetuimpiin psalmistoihin kuuluu Daavid.

Kristinuskossa psalmeja on laulettu jumalanpalveluslauluina kristinuskon varhaisajoista lähtien. Nykyään psalmit ovat useiden virsien pohjana. Osa psalmeista on tulkittu myös messiaanisina ennustuksina, muun muassa Psalmi 22 sisältää Jeesuksen sanat ristillä: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?". Psalttari on psalmit sisältävä kirja, joka on tarkoitettu niiden esittämiseen laulamalla esimerkiksi messussa.

Ruutin kirja

Ruutin kirja (hepr. ‏מגילת רות‎, Megilath Ruth) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kahdeksas ja juutalaisen Raamatun Tanakhin kolmannen pääosion Ketuvimin viides kirja.

Saarnaajan kirja

Saarnaajan kirja eli (Salomon) Saarnaaja (hepr. ‏קהלת‎, Kohelet, ”Kokoaja/Opettaja”) on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista. Se on Raamatun 21. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin seitsemäs kirja.

Kirja sisältää henkilökohtaista ja omaelämäkerrallista materiaalia, joka on esitetty tiiviissä muodossa aforismeina ja sananlaskuina, jotka pohtivat elämän tarkoitusta ja oikeaa tapaa elää. Kirja käsittelee laajasti myös kuolemaa, viitaten kirjoittajan olleen hyvin vanha.

Salomo

Salomo (hepr. ‏שְׁלֹמֹה‎, nykyhepr. šlomo, lat. Salomon tai Solomon) oli Raamatun mukaan Israelin kuningas, joka hallitsi 900-luvulla eaa. Hän oli Daavidin ja Batseban poika, Daavidin kymmenes poika. Salomo rakensi Jerusalemiin useita komeita rakennuksia, kuten Salomon temppelin. Salomo myös uudisti Israelin hallintoa sekä armeijaa; jalkaväen sijaan armeijan pääaselajiksi tulivat hänen aikanaan sotavaunut.

Raamattu kertoo Salomon aikojen olleen Israelissa hyvinvoinnin ja rikkauden aikaa. Salomo oli myös kuuluisa viisaudestaan. Esimerkkinä Salomon viisaudesta käytetään usein Salomon tuomiota, jossa kuningas ratkaisi viisaasti kahden äidin välille tulleen kiistan syntyneen lapsen äitiydestä.

Juutalaisen tradition mukaan Salomo kirjoitti kolme Raamatun kirjoista, ja nämä kirjat vastaavat ihmisen elämän kolmea vaihetta: Laulujen laulu kuvaa nuoruuden tarmoa ja halua, Sananlaskut kypsän iän viisautta, ja Saarnaajan kirja vanhuuden kyynisyyttä.

Talmudin ja Koraanin mukaan Salomon oli profeetta.Tiedot Salomosta perustuvat Raamattuun. Salomon historiallisuus on epävarmaa, sillä hänestä ei ole säilynyt arkeologisia todisteita.

Sananlaskujen kirja

Sananlaskujen kirja eli Sananlaskut (hepr. ‏מִשְלֵי‎, Mishle, ”Viisauteni”) on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista. Se on Raamatun 20. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin toinen kirja. Kirja on kokoelma runollisessa muodossa esitettyjä moraalisia ja filosofisia sanontoja monista eri aiheista. Se on käytännöllistä filosofiaa ja elämänviisautta, ja kokoaa yhteen aikansa yleisiä sanontoja.

Tanak

Tanak (hepr. ‏תנ״ך‎) on juutalaisuuden Raamatun kaanon eli ohjeellinen tekstikokoelma. Kristinuskon Raamatusta poiketen se ei sisällä Uutta testamenttia eikä Apokryfisiä kirjoja. Nimi on akronyymi heprealaisen Raamatun kolmen osan nimistä (heprealaisista kirjaimista): Toora [תורה], Nevi'im [נביאים], Ketuvim [כתובים] eli "toora, profeetat ja kirjoitukset".

Tanakista käytetään myös nimitystä heprealainen Raamattu. Juutalaisuus ei käytä sanaa Vanha testamentti, vaan se voi tuntua jopa loukkaavalta. Juutalaista raamatuntulkintaa ohjaavat rabbien opetuksista kootut selitysteokset (midraš) sekä Talmud, joka koostuu Mišnasta ja sitä selittävästä gemarasta.

The Red Shoes (albumi)

The Red Shoes on Kate Bushin seitsemäs studioalbumi vuodelta 1993. Sitä seurasi hänen ohjaamansa ja käsikirjoittamansa 44-minuuttinen elokuva The Line, the Cross and the Curve. Albumin nimiraita sekä kappaleet ”And So Is Love” ja ”Rubberband Girl” esitetään kolmen muun laulun ohella elokuvassa kokonaisuudessaan.Kate Bush teki levyllä yhteistyötä muun muassa Eric Claptonin, Michael Kamenin, Jeff Beckin ja Princen kanssa. Monet fanit ovat kuitenkin pitäneet levyä artistin heikoimpana.Albumin nimi ja kannen aihe ovat peräisin Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin balettiaiheisesta elokuvasta Punaiset kengät vuodelta 1948. Elokuvan tarina käsittelee sen innoittajana toimineen H. C. Andersenin sadun tavoin taiteensa vallassa olevaa tanssijaa, joka ei pysty ravistamaan punakenkiä jaloistaan ja löytämään rauhaa.

Levyllä oleva kappale ”The Song of Solomon” juhlistaa Raamatun eroottisesta rakkaudesta kertovaa kirjaa Laulujen laulu. ”Eat the Music” puolestaan yhdistelee calypsoa ja muita karibialaisia kansanmusiikkityylejä.Albumi on omistettu Kate Bushin äidin Hannahin muistolle.Debutselvennä nousi lähelle kärkeä suomalaisten rock-kriitikoiden listatessa vuoden 1993 parhaita albumeja. Muualla se ei herättänyt yhtä suurta innostusta.

Toinen aikakirja

Toinen aikakirja (hepr. ‏דברי הימים ב‎, Divre Hayyamim Bet, ”Päivien historia 2”; m.kreik. Παραλειπομένων Β΄, Paraleipomenōn 2) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun 14. kirja ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin yhdestoista kirja yhdessä Ensimmäisen aikakirjan kanssa.

Toinen kuninkaiden kirja

Toinen kuninkaiden kirja (hepr. ‏ספר מלכים ב‎, Sefer Melachim Bet) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kahdestoista ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen kuudes kirja. Ensimmäinen ja Toinen kuninkaiden kirja sisältävät selonteon muinaisen Israelin ja Juudan kuningaskuntien kuninkaiden teoista. Lisäksi niissä kerrotaan profeettojen Elian ja Elisan toiminnasta.

Ensimmäiseen ja Toiseen kuninkaiden kirjaan viitataan myös ”Kolmantena” ja ”Neljäntenä kuninkaiden kirjana” silloin, kun Ensimmäisestä ja Toisesta Samuelin kirjasta käytetään nimiä ”Ensimmäinen” ja ”Toinen kuninkaiden kirja”.

Valitusvirret

Valitusvirret (hepr. ‏איכה‎, ʾĒḫā(h), Eikha, ”Kuinka?”) on yksi Raamatun Vanhan testamentin suurista profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 25. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kuudes kirja. Kirjassa profeetta valittaa kaldealaisten Jerusalemissa ja muualla Pyhässä maassa aiheuttamaa hävitystä.

Valitusvirsiä käytetään juutalaisuudessa nykyään joidenkin psalmien ohella Jerusalemin Itkumuurilla valitettaessa. Kristinuskossa valitusvirsiä käytetään katolisen ja anglikaanisen kirkon tenebrae-palvelussa.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.