Lauhanvuoren kansallispuisto

Lauhanvuoren kansallispuisto sijaitsee Kauhajoen ja Isojoen rajalla, Etelä-Pohjanmaalla. Kansallispuiston pinta-ala on 53 km², ja se on perustettu vuonna 1982. Lauhanvuori erottuu 231-metrisenä[3] Pohjanmaan muuten tasaisesta maastosta, ja se onkin yksi Länsi-Suomen korkeimmista kohdista. Lauhanvuoren kasvillisuus ja geologia ovat lähialueesta poikkeavia. Kansallispuistossa on lähdepuroja, lähteikköjä, allikkoisia soita, karuja mäntykankaita sekä muinaisia rantakivikoita eli kivijatoja. Koska puisto sijaitsee Suomenselän vedenjakajalla, sen luontoon kuuluu sekä pohjoisia että eteläisiä lajeja.

Kansallispuisto sopii hyvin päiväretkikohteeksi.[4] Ensimmäiset patikoijat saapuivat 1950-luvulla. Puistoa hoitaa Metsähallitus, merkittyjä reittejä siellä on noin viisitoista kilometriä.

Lauhanvuoren kansallispuisto kuuluu alueeseen, jolle ollaan hakemassa Unescon alaista Geopark-statusta. Alueen alkuperäiseen lajistoon kuuluva metsäpeura ollaan palauttamassa Lauhanvuoren luontoon. Ensimmäiset eläimet tuotiin totutustarhaan syksyllä 2017.[5]

Lauhanvuoren kansallispuisto
Lauhanvuori 5

Spitaalijärvi–Kivijata-reitin varrella

Sijainti
Pinta-ala
53 km²
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
Kävijämäärä
14 300[1] (2018)
Hallinto

Luonto

Geologia ja geomorfologia

Lauhanvuori
Tyyppi
moreeni- ja kalottivuori[3]
Sijainti
Kauhajoen ja Isojoen raja
Suomi
Korkeus merenpinnasta
231 m
Koordinaatit
62° 09′ 07″ P, 22° 10′ 30″ I
Lauhanvuori national park-map
Lauhanvuoren kansallispuiston kartta.
Lauhanvuori 6
Suolampi Spitaalijärven ja Kivijadan välisen reitin varrella.

Lauhanvuori on moreeni- ja kalottivuori, joka kohoaa noin sata metriä ympäröiviä alueita ylemmäs 231 metrin korkeuteen. Se on yksi Länsi-Suomen korkeimmista kohdista, ja Lauhanvuoren aluetta kutsutaankin Länsi-Suomen Lapiksi. Vuoren laella sijaitseva neliökilometrin kokoinen alue paljastui 9 300[6] vuotta sitten mannerjäätikön vetäydyttyä alueelta, eikä tämä lakialue koskaan ole ollut veden alla. Laki olikin aluksi keskellä Ancylusjärven ulappaa sijaitseva yksinäinen saari.[7]

Vesi kulutti ja huuhtoi Itämeren merivaiheiden aikana Lauhanvuoren rinteitä. Tuuli, jää ja aallot muokkasivat maata, joka nousi vedestä vähitellen. Nykyisin tämän muokkaustyön tulokset ovat nähtävissä vuoren rinteillä erilaisina rantamuodostumina, kuten eroosiotörminä, sulavesikuruina, rantatasanteina ja rantavalleina. Kivijadat ovat muodostumista ehkä tunnetuimpia. Kivijadalla tarkoitetaan muinaista rantakivikkoa, jossa ei ole kasvillisuutta. Suurimmilla hiekkakivijadoilla on mittaa satoja metrejä, ja ne ovat kymmenien metrien levyisiä. Nämä kivijadat sijaitsevat Lauhanvuoren alarinteillä. Vuoren hiekkakivestä koostuvaa maaperää onkin mahdollista tutkia ainoastaan kivijadoissa. Muissa paikoissa hiekkakivi on paksun turve-, moreeni- tai hiekkakerroksen alla.[7]

Lauhanvuori Kivijata 2
Näkymä suunnilleen keskeltä Kivijataa kohti pohjoista.

Lauhanvuoren aluetta voidaan pitää sedimenttikivien ja niiden alla olevan peruskallion välisen rajan tyyppialueena Suomessa. Ediacarakaudella (aikaisemmin vendikausi) 635–542 miljoonaa vuotta sitten Lauhanvuoren alue oli tasoittunut arvioiden mukaan 180–200 metrin korkeuteen nykyisestä merenpinnasta eli lähelle alueen nykyistä tasoa. Tällöin Fennoskandian alue sijaitsi päiväntasaajan lähellä ja alueen paljaat graniittikalliot rapautuivat trooppisissa olosuhteissa sekä kemiallisesti että fysikaalisesti. Rapautuminen ulottui varsinkin rakojen kohdalla metrien, joskus jopa kymmenien metrien syvyyteen saakka.[8]

Suuria alueita nykyisen Länsi-Suomen rapautuneesta peruskalliosta peittyi ediacarakaudella matalaan veteen. Erityisesti jokisuiden ympäristössä veteen kerrostui kvartsihiekkaa, joka ajan kuluessa iskostui hiekkakiveksi. Lauhanvuorella tätä hiekkakiveä on säilynyt näihin päiviin saakka.[8]

Luultavasti monenlaiset eliöt uivat Lauhanvuoren alueen vesissä. Steriilissä kvartsihiekassa fossiilit säilyvät hyvin huonosti ja ainoat selkeät hiekkakivessä säilyneet fossiilit ovat annelidien ryömimisjäljet.[8] Annelidit olivat Annelida-ryhmään kuuluvia selkärangattomia ja matomaisia eläimiä.[9] Näiden pohjalla madelleiden eläinten fossiilien ikä on enintään 700 miljoonaa vuotta.[8]

Lauhanvuoren toorit eli kalliopaadet, jotka ovat jääneet jäljelle, kun ympäröivä rapautunut aines on kulkeutunut pois, alkoivat muodostua rakomyötäisesti rapautuneen graniitin peityttyä kvartsihiekkakiven suojaan.[10][8] Toorit saivat lopullisen muotonsa vasta jääkauden jälkeen, kun jäätikkö oli kuluttanut graniitin päältä hiekkakiven pois ja rantavoimat olivat puhdistaneet graniittikallionraot rapautumistuotteista jättäen jälkeensä vain rapautumattomat keskukset.[8]

Vesistöt

Lauhanvuori sijaitsee vedenjakajalla, sillä puiston länsiosa kuuluu Lapväärtinjoen–Isojoen ja itäosa Karvianjoen vesistöön. Ensin mainittu vesistö saa alkunsa Lauhanvuoren lähteistä ja puroista.[11] Jokia ei kansallispuiston alueella ole, mutta siellä virtaa yhdeksän puroa, joiden yhteenlaskettu pituus on 11 kilometriä. Ne laskevat Isojokeen ja sitä kautta Lapväärtinjokeen. Pisin puro on kolmen kilometrin mittainen nimetön Peräkorven lähteestä laskeva puro. Muita yli kahden kilometrin mittaisia puroja ovat Vyösluoma ja Huhtaluoma. Suurin osa puroista ei ole luonnontilaisia, sillä niihin laskee kaivettuja ojia. Purojen uomia on myös ruopattu.[12]

Pohjavesi tulee vuorenrinteiden alaosissa maanpinnan lähelle, ja siellä onkin lähdepuroja eli luomia sekä lähteitä.[7] Kaikki merkittävimmät lähteet eivät kuitenkaan kuulu kansallispuiston alueeseen. Esimerkiksi Huhtakorvenkivijadan lounaispuolella sijaitseva lähteikkö sijaitsee yksityismaalla kansallispuiston ulkopuolella.[3] Runsaslähtisimpiä alueita ovat Huhtakorpi ja Peräkorpi. Lauhanvuorella on kaikkiaan seitsemän selvästi rajoittuvaa lähdealuetta, joista vain Kärkikeitaan kaksi lähdettä ovat luonnontilaisia. Peräkorvella on laaja-alainen lähdealue, jossa on kaksi avolähdettä, allikoita, tihkupintaa sekä lähdevaikutteisia ojia ja lähdepuroja.[13]

Vuoren rinteet ovat karkeat, ja niiden alla on hyvin läpäisevä hiekkakivestä koostuva kallioperä. Tämän vuoksi sadevesi imeytyy nopeasti rinteisiin ja painuu syvälle, aina pohjavedeksi asti.[7] Lauhanvuoren kaksi pohjavesialuetta ovat Eenokinneva ja Riitakangas, joiden pinta-ala on yhteensä 352 hehtaaria. Riitakankaasta vajaa puolet on kansallispuistossa, kun Eenokinneva on lähes kokonaisuudessa puiston alueella.[12]

Kansallispuiston järvien ja lampien pinta-ala on 9,4 hehtaaria. Suurimmat järvet ovat Spitaalijärvi (6,7 hehtaaria), Kaivolammi (1,2 hehtaaria) ja Ahvenlammi (0,7 hehtaaria). Lauhanvuoren järvet ja lammet ovat käytännössä umpilampia, ja ne ovat pääsääntöisesti humuspitoisia. Spitaalijärvi puolestaan on karu ja kirkasvetinen järvi. Lammet ovat suorantaisia, karuja ja tummavetisiä.[13]

Ilmasto

Koska Lauhanvuori sijaitsee noin sata metriä ympäröiviä alueita ylempänä, vuori pysäyttää saderintamat. Näin ollen vuorella sataa ympäröivää aluetta enemmän.[7] Pysyvä lumi saattaa sataa vuoren yläosiin marraskuussa, ja viimeiset lumet sulavat vasta vapun aikoihin pohjoisrinteiltä.[14]

Lauhanvuori on Suomen eteläisin paikka, jossa puiden latvuksiin muodostuu ilman kosteuden tiivistymisestä aitoa tykkylunta.[15]

Kasvillisuus

Puistossa on sekä laajoja luonnonmetsiä että harvinaisia eteläisiä aapasoita. Hiekkakivisen Lauhanvuoren kasvillisuus on karua, mutta alarinteillä on myös rehevämpää kasvillisuutta paikoissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa tai lähteenä maanpinnalla. Kansallispuiston pinta-alasta noin 60 prosenttia on metsiä. Siitä noin 80 prosenttia on kuivia ja karuja kangasmetsiä. Kuivahkojen kankaiden osuus on vajaa 20 prosenttia kivennäismaista. Lehtomaisia kankaita ja lehtoja on kulttuurialueilla, kuten sorakuopilla, ja pohjaveden vaikutusalueilla.[16]

Lauhanvuoren laki, joka ei ole ollut veden alla, on säilyttänyt irtaimet maamassansa ja ravinteensa. Lakialue onkin tämän vuoksi veden huuhtomia rinteitä rehevämpi. Rinteet ovat karuja ja vähäravinteisia. Lauhanvuoren alarinteillä sijaitseviin kivennäismaan painanteisiin on aikojen saatossa muodostunut karuja soita, varsinkin rämeitä ja nevoja. Alueelle tyypillisiä suoyhdistelmätyyppejä ovat hiekkapohjaiset ja pienehköt keidassuot. Huomattavimmat suot ovat Siioninkeidas ja Lohikeidas puiston eteläosassa ja Likolammit, Kärkikeidas ja Majaletto pohjoisosassa.[7][3]

Likolammit on alueen keidassoista parhaiten säilynyt. Majaletto on Likolammeja suurempi keidasräme, jonka pohjoisosassa on monia pienikokoisia lampia. Tältä suolta alkaa muun muassa Majaluoma-niminen kirkasvetinen taimenpuro. Majaleton alueella sijaitsee pieni rinnesuo, joka on eteläisessä Suomessa harvinaisuus.[17] Rämeiden ja nevojen lisäksi alueella, varsinkin Isojoen alkulähteillä Lauhanvuoren etelään päin viettävällä osalla, on myös korpia. Myös luhtaisia nevoja on paikoin purojen varsilla. [7][3] Kansallispuistossa on lisäksi vajaan hehtaarin alue lettoa, jolla kasvavat esimerkiksi purtojuuri, ruskopiirtoheinä, hirssisara, rimpivihvilä, karhunruoho sekä useat harvinaiset sammalet. Lauhanvuori on karhunruohon eteläisin kasvupaikka.[18]

Lauhanvuori 10
Kirkasvetinen lähdepuro Spitaalijärven ja Kivijadan välisen reitin varrella. Näissä puroissa tavataan purotaimenta.

Vuoren alarinteiden puusto muodostuu kitukasvuisesta mäntymetsästä.[7] Alarinteillä sijaitsevat karut kankaat ovat jäkälän ja kanervan peittämät.[3][7] Kankailla kasvaa lisäksi yli 125–135-vuotiaita mäntyjä.[17] Vuoren laella ja varsinkin lähteiden ympäristössä tihkuvetisillä rinteillä ja alavilla kankailla esiintyy lehtomaisia ja tuoreita kangasmetsiä sekä lehtojuotteja. Laella valtalajeina ovat kuusi ja lehtipuut. Rehevissä paikoissa kasvaa esimerkiksi nuokkuhelmiköitä, sananjalkoja, metsäkurjenpolvia ja metsätähtiä. Lauhanvuoren sijainti Suomenselän vedenjakajaseudulla vaikuttaa alueen kasvillisuuteen: vuorella elää sekä pohjoisia että eteläisiä lajeja.[7][3] Vuoren rinteillä kasvaa mäntykukka, joka ottaa mäntyjen juurista tarvitsemansa ravinteet.[7] Erään lähdepuron varrelta haavanrungolta löydettiin vuonna 1992 harvinainen harjasorakas-kääpä.[19] 1990-luvun alkuvuosina pilkkumäntypistiäiset ja ytimennävertäjät aiheuttivat kansallispuistoon sadan hehtaarin kuolleen männikön.[20]

Kansallispuistosta on löydetty 20 valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää putkilokasvi- tai sammallajia. Uhanalaisten lajien kannalta merkittävimmät elinympäristöt ovat lähteiden vaikutusalueet sekä rehevät avosuot, joilla kasvaa 17 lajia 20:stä havaitusta. Kangasmetsissä tavataan kolmea luokiteltua lajia, harjukeltaliekoa, kalliokieloa ja kangasajuruohoa.[21] Suomessa erittäin uhanalaisia lajeja ovat harjukeltalieko, lähdesara ja nummirahkasammal.[22]

Eläimistö

Hirvet syövät laella pihlajien ja haavan taimien latvustoja. Metsäjänis, orava ja näätä ovat metsien ympärivuotista peruslajistoa. Lauhanvuoren alueella liikkuu ajoittain saukkoja, ilveksiä, susia, karhuja ja liito-oravia. Liito-orava on priorisoitu laji.[7][3] Alueella tavataan vuosittain ahmoja, ja niiden tiedettiin menneinä vuosikymmeninä jopa pesineen alueella.[23] Alueen alkuperäiseen lajistoon kuuluva metsäpeura ollaan palauttamassa Lauhanvuoren luontoon. Ensimmäiset eläimet tuotiin totutustarhaan syksyllä 2017.[5]

Vuonna 2008 tehdyissä laskelmissa havaittiin 53 maalintu- ja 9 vesilintulajia. Yleisimmät lajit olivat peippo, metsäkirvinen, harmaasieppo ja pajulintu. Lauhanvuoren karujen mäntymetsien tyyppilajeja ovat muun muassa leppälintu, kirjosieppo, kulorastas ja järripeippo. Rehevimpien metsien lajit, kuten peukaloinen ja sirittäjä, ovat selvästi harvinaisempia. Kahlaajalajeista runsaslukuisin on liro.[24] Lauhanvuoren karussa ympäristössä viihtyvät pohjoiset lintulajit, kuten järripeippo ja tilhi, joka viettää kesänsä tavallisesti pohjoisessa.[7] Puistossa tavattavaan lisäksi muun muassa ampuhaukkaa, mustakurkku-uikkua, pohjantikkaa, helmipöllöä, kapustarintaa, suokukkoa, palokärkeä, laulujoutsenta, kehrääjää ja kulorastasta.[7][3] Pikkusieppo pesimässä kansallispuistossa on harvinaisuus. Linnusto ei karuudesta johtuen ole kovinkaan monipuolinen, mutta se poikkeaa silti tavallisesta eteläpohjalaisesta maaseutuympäristöstä. Huhtikuussa Lauhanvuoren laella sijaitsevasta näkötornista voi tarkkailla petolintujen, kurkien, joutsenten ja hanhien muuttoa. Syksyisin Lauhanvuorella voi nähdä taviokuurnia. Talviaikaan puiston linnusto on melko niukkaa. Talvisin alueen näkyvimpiä lajeja ovat hömö- ja töyhtötiaiset, kanalinnut, tikat ja korppi. Koskikaran saattaa tavata talvisin sulana pysyvistä Lohikeitaan luomista.[25]

Lähdepuroissa tavataan tammukkaa eli purotaimenta.[7] Lauhanvuoren kansallispuiston selkärangatonlajisto tunnetaan melko huonosti.[24] Parhaiten tunnetaan lähteikköjen ja lähdepurojen kaksisiipiset, vesiperhoset, kovakuoriaiset ja koskikorennot. Jukka Salmelan tekemien tutkimusten mukaan Lauhanvuorella on varsin monipuolinen ja vaatelias lähteiden vaikutusalueella elävä sääskilajisto. Tutkimuksessa löytyi muun muassa Suomen vastuulajeihin kuuluvat rimpiryönikkä, Pneumia borealis ja Pneumia bugeciana.[26] Heinäkuussa 2005 tehdyssä perhosten kartoituksessa havaittiin puistosta 163 perhoslajia.[24]

Historia

Lauhanvuori oli aina 1600-luvulle saakka erämaata, jossa Satakunnan asukkaat kävivät metsästämässä. Kylien alettua kehittyä Lauhanvuoren ympäristöön paikalliset asukkaat alkoivat käyttää aluetta metsästykseen.[6]

Lauhanvuoren metsiä on aikojen saatossa käytetty monin eri tavoin. 1700- ja 1800-luvuilla nykyisen kansallispuiston reunaosissa kasvaneita mäntyjä kaadettiin tervanpolttoa varten. Vielä nykyisinkin puistossa voi nähdä muutaman tervahaudan perustukset. Terva vietiin myytäväksi Kristiinankaupunkiin Lauhanvuoren läpi kulkevaa kaupunkitietä pitkin.[27] Tervahaudat sijaitsivat monesti tuohon aikaan niin kaukana, että haudalle rakennettiin hautasaunoja. Näissä hautasaunoissa oli yksinkertainen kiuas ja nukkumista varten laveri. Metsämiehet käyttivät hautasaunoja pysähdyspaikkoina, ja eri vainoaikoina niissä myös piileskeltiin. Perimätiedon mukaan Lauhanvuoren alueella sijaitsevalla Majaluomanhaudalla "kasakat tappoivat saunallisen väkeä, kun piika oli ilmoittanut piilopaikan, mutta hänetkin surmattiin". Tämä tarina on mahdollisesti peräisin isonvihan ajoilta, koska tällaisia joukkomurhia ei tunneta myöhempien vihollisuuksien ajoilta.[28] 1800-luvulta vuoteen 1905 Lauhanvuoren hiekkakivestä valmistettiin myllynkiviä.[6]

Puutavaran arvo alkoi tervan kysynnän vähetessä kasvaa. 1850-luvulta lähtien alueella alettiin tehdä mittavia hakkuita. Männynistutukset alkoivat 1870-luvulla. Lauhanvuoren itäiset alueet olivat valtion omistuksessa ja läntiset osat yksityisomistuksessa vuoteen 1936 saakka, jolloin valtio osti ne. Vuonna 1917 valtion omistamilla mailla alkoivat soiden kuivatukset. Moni suo tosin todettiin liian köyhäksi kasvualustaksi puille. 1920-luvulla läntisilläkin alueilla alkoivat soiden kuivatukset. Metsäpalot olivat yleisiä, ja esimerkiksi vuonna 1925 nykyisen kansallispuiston pohjoisosasta paloi 225 hehtaarin alue. 1930-luvulle saakka Lauhanvuoren soita käytettiin laidunnuksessa.[6] 1920–1950-luvuilla Lauhanvuori oli taloudellisesti merkittävimmillään, kun alueella tehtiin mittavia metsänistutuksia ja hakattiin metsää puutavaraksi. Lisäksi metsään hakattiin suorat palokujat metsäpalon varalta. Näin paloa voitaisiin paremmin hallita.[27]

Alueen metsiä käytettiin metsätaloudessa vielä 1970-luvullakin, ja täysin hyödyntäminen päättyi vasta vuonna 1982, kun kansallispuisto perustettiin. Vuoren laelle oli siirretty sotien jälkeen vanha metsäkämppä. Aluksi sitä käyttivät hakkuumiehet, ja myöhemmin metsänvartija piti sitä tukikohtanaan. Kämppä paloi syksyllä 2005.[27]

Jo vuosikymmeniä sitten ymmärrettiin vuoren arvo viljelys- ja laidunmaana. Vuorella onkin viljelty perunaa, laidunnettu karjaa sekä juhlittu juhannusta. Halla vaikeutti perunanviljelyä alavilla mailla, minkä vuoksi viljelykset perustettiin Lauhanvuoren rinteille. Perunaa viljeltiin rinteillä 1800-luvun alusta 1930-luvulle saakka. Menneiden aikojen muistoksi laen luontopolun varressa on nykyisinkin perunaviljelys.[27] Noin vuodesta 1900 lähtien Lauhanvuori on ollut suosittu luokkaretkikohde. Ensimmäiset patikoijat saapuivat alueelle 1950-luvulla.[6]

Vuonna 1973 ympäristönsuojelun neuvottelukunta ehdotti Suomen kansallispuistoverkon kehittämisohjelmassaan Lauhanvuoren kansallispuiston perustamista. Puiston pinta-ala olisi 5 060 hehtaaria. Myöhemmin kansallispuistokomitea esitti alueelle 5 550 hehtaarin kokoista kansallispuistoa. Vuonna 1982 Lauhanvuoren alueelle perustettiin kansallispuisto. Alun perin kansallispuisto käsitti noin 2 600 hehtaarin alueen, jonka rajaus perustui vuonna 1979 maa- ja metsätalousministeriön asettaman kansallis- ja luonnonpuistojen rajaustyöryhmän esitykseen. Rajaustyöryhmä totesi, että puiston lopullinen rajaus muotoutuu vasta, kun valtio on saanut luonnonsuojelutarkoituksiin tapahtuvien maiden ostotoiminnan päätökseen. Tuohon aikaan puistot sisälsivät paljon yksityismaita.[17] Vuonna 1993 kansallispuistoon liitettiin Majaleton, Nokilammennevan ja niin sanottu Pohjois-Lauhan alue sekä ostotiloja, jotka liittyivät näihin.[29] Myös Majaluoman luonnontilaisena säilynyt osa, laskuojaton Ahvenlampi sekä kaksi kivijataa tulivat osaksi kansallispuistoa. Yhteensä puiston ala kasvoi 1 050 hehtaarilla. Liitetyt alueet muun muassa eheyttivät kansallispuistoa sekä sisälsivät varsin merkittäviä erilliskohteita Lauhanvuoren luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Kansallispuiston laajentamisesityksestä pyydettiin lausunnot Isojoen ja Kauhajoen kunnilta, Metsähallitukselta, Maanmittauslaitokselta, maa- ja metsätalousministeriöltä, Vaasan läänin seutukaavaliitolta, Vaasan lääninhallitukselta ja Suomen luonnonsuojeluliitolta. Yksikään taho ei vastustanut laajentamista.[17]

Nähtävyydet

Lauhanvuori 12
Vuonna 2004 valmistunut näkötorni Lauhanvuoren laella.

Lauhanvuoren kansallispuiston nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Kivijata, Aumakivi ja näkötorni sekä monien tarinoiden Spitaalijärvi. Kivijata on muinainen rantavalli. Nämä rantavallit kiertävät vuorta, ja suurin kivijadoista on 800 metrin pituinen muinaisrantakivikko. Kivijata koostuu hiekkakivestä, joka on Suomessa melko harvinaista. Kivijadan saa lumettomana aikana ylittää vain pitkospuita pitkin.[30] Erään tarinan mukaan kivijata oli jättiläisten viimeinen asuinpaikka.[31]

Vuoren alarinteillä maaperä vaihtuu hiekkakivestä graniitiksi. Alarinteillä sijaitsee Aumakivi-niminen toori, joka on rapautuneen peruskallion jäljelle jäänyt ydin. Näitä ytimiä on kansallispuistossa monia, mutta Aumakivi on niistä tunnetuin. Kivi on saanut nimensä siitä, että se muistuttaa aumaa.[30]

Vuoren laella on kesällä 2004 valmistunut näkötorni, joka rakennettiin syksyllä 2002 palaneen tornin paikalle. Tornin huipulta voi nähdä hyvällä säällä jopa 60–70 kilometrin päässä olevien Kaskisten ja Kristiinankaupungin korkeita savupiippuja.[30] Sieltä on nähtävisä myös kuuden kirkon tornit: Kauhajärven, Karvian, Kankaanpään, Honkajoen, Siikaisten ja Isojoen.[32]

Näkötorni on Lauhanvuoren suosituin käyntikohde.[32] Siellä kävi arvioiden mukaan ennen tulipaloa vuosittain noin 20 000 kävijää vuosittain. Tutkimusten mukaan paloon ei liittynyt ilkivaltaa vaan palo lähti arvioiden mukaan oikosulusta. Palaneen tornin purku- ja siistimistöiden yhteydessä Lauhanvuorelta poistettiin myös käyttökelvottomaksi vahingoittunut Yleisradion entisen linkkimaston betoniosa.[33] Nykyinen torni on seitsemäs; ennen näkötorneja paikalla on ollut palovartio- ja kolmiomittaustorneja.[32]

Harrastusmahdollisuudet

Lauhanvuoren kansallispuisto sopii päiväretkeilyyn. Puistossa on noin viisitoista kilometriä merkittyjä reittejä. Lisäksi kunnat ovat tehneet kansallispuistoon johdattavat polut Kauhajoen Muurahaisesta sekä Isojoelta Lauhansarven luontomatkailukeskuksesta. [34]

Spitaalijärvi Lauhanvuori
Spitaalijärvi soiselta kaakkoisrannalta nähtynä.

Lauhanvuoren laelta alkaa 2,6 kilometriä pitkä polku, jonka varrella olevissa tauluissa kerrotaan kasvillisuudesta, rantavaiheista sekä ihmisen toiminnasta alueella. Suosituin retkeilyreitti vie näkötornilta Spitaalijärven kautta Kivijadalle, minkä lisäksi Lauhanvuorella on kaksi ympyräreittiä.

Valtakunnallinen polkupyöräreitti kulkee läpi vuoren. Tämä reitti yhdistää Lauhanvuoren kansallispuiston Kauhajoen ja Karvian rajalla sijaitsevaan Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistoon. Talvella puistossa hoidetaan latuja, joilla on mahdollista hiihtää perinteisellä tavalla. Ladut ovat Kauhajoen ja Isojoen kuntien hoidossa. Hiihtämään voi lähteä joko Muurahaisesta Kauhajoelta tai Lauhansarvesta Isojoelta.[34] Lauhanvuoren maastossa hiihdetään vuosittain Kauha-Hiihto- ja Lauhan hiihto -nimiset hiihtokilpailut.[35] Kauha-Hiihto on Suomen Hiihtoliiton pitkänmatkan kilpailu, ja siihen osallistui vuonna 2007 noin 500 hiihtäjää.[36] Lauhan hiihtoon puolestaan osallistuu vuosittain 350–500 hiihtäjää.[37]

Kansallispuiston alueella voi sienestää ja marjastaa kaikkialla muualla paitsi Vehmaspuskan, Spitaalijärven ja Kärkikeitaan rajoitusosissa 10. toukokuuta ja 15. heinäkuuta välisenä aikana. Myös uiminen on sallittua kaikissa alueen lammissa ja järvissä. Puiston keskivaiheilla sijaitsevalla Spitaalijärvellä on laituri.[34]

Reitit

Lauhanvuori 9
Puron viertä kulkevat pitkospuut Lauhanvuori–Spitaalijärvi–Kivijata-reitillä.
Lauhanvuori pitkospuut 2
Pitkospuut suolla Spitaalijärveltä länteen.

Lauhanvuoren reitit jakaantuvat kahdeksaan osaan. Lauhanvuoren laki, Spitaalijärvi sekä Muurahaisen ja Lauhansarven luontomatkailukeskukset ovat alueen tärkeimmät kiintopisteet. Kaikki reitit ovat helppoja tai keskivaativia ja soveltuvat hyvin päivän tai vähän sitä pitemmän ajan retkeilyyn. Pääasiassa reitit ovat lumettomaan aikaan liikkumiseen soveltuvia retkeilyreittejä, koska niitä ei ole merkitty reittimerkeillä.[35]

Rantapolku on keskivaativa 2,6 kilometrin pituinen reitti, joka kiertää Lauhanvuoren lakialueen osin kuluneita polunpohjia pitkin. Reitti alkaa Lauhanvuoren laelta, ja se on risteyksissä merkitty viitoin. Lähtöpisteessä on yleisopaste, käymälä, parkkipaikka ja näkötorni. Reitti esittelee jääkauden jälkiä, perunapellon ja rinteiden puustoa ja sen kehittymistä. Rantapolku on saanut nimensä reitin varrelle sijoittuvasta muinaisesta rantaviivasta. Jääkauden jälkeen merenpinta oli nykyisen reitin varrella korkeimmillaan. Rantapolku on Metsähallituksen hoidossa.[35]

Lauhanvuori–Spitaalijärvi–Kivijata-reitti on keskivaativa seitsemän kilometrin pituinen reitti. Tämä reitti kulkee osittain kuivassa kangasmaastossa ja osittain suolla. Soiden kohdilla on pitkospuut. Reitti on risteyksissä merkitty viitoin. Reitti alkaa Lauhanvuoren laelta, josta laskeudutaan ensin muinaisten rantavallien yli Spitaalijärvelle. Spitaalijärven jälkeen reitti jatkuu suoalueiden yli suurelle lähteelle. Reitti kulkee osan matkaa kirkasvetisen luoman vartta pitkin ja ohi vanhan mittapadon. Reitti päättyy Kivijadalle. Reitillä maasto laskee noin sata metriä. Reitti on Metsähallituksen hoidossa.[35]

Kivijata–Lauhansarvi-reitti on keskivaativa 4,1 kilometrin pituinen reitti kansallispuiston reuna-alueella, kylämaisemassa ja talousmetsässä. Reitti kulkee melko kuivassa kangasmaastossa ylittäen muutaman kostean kohdan. Reitti kulkee Aumakiven ohi. Reittiin sisältyy myös noin kolmen kilometrin osuus kylätietä. Reitti on risteyksissä merkitty viitoin. Kivijata–Lauhansarvi-reitti päättyy Lauhansarven luontomatkailukeskukselle. Tämä reitti on Isojoen kunnan hoidossa.[35]

Terassikierros vie Lauhanvuoren laelta Kaivolammille, Spitaalijärvelle ja takaisin näkötornille. Reitti on keskivaativa kahdeksan kilometrin pituinen reitti, joka kiertää kierroksen kansallispuiston mäntykankaiden hallitsemilla rinteillä. Reitti kulkee ajouria ja polkuja pitkin. Reitti on risteyksissä merkitty viitoin. Reitti esittelee Lauhanvuoren metsiä, rinteitä sekä pari pientä lampea. Reitti on Metsähallituksen hoidossa.[35]

Pirunkierros on Kivijadan kiertävä keskivaativa reitti. Noin viiden kilometrin mittainen reitti kulkee kangasmaastossa metsäpoluilla ja ylittää pienen suon pitkospuita pitkin. Reitti esittelee Kivijadan eri puolia, toormuodostumia sekä kangasmaisemia. Reitin varrella on laavu. Reitti on Metsähallituksen hoidossa.

Ahvenlampi–Lauhansarvi-reitti on keskivaativa seitsemän kilometrin pituinen reitti. Reitti kulkee kangasmaastossa lukuun ottamatta 1,5 kilometrin metsätieosuutta. Reitti on merkitty viitoin tärkeimmissä risteyksissä. Reitti on Isojoen kunnan hoidossa. Ahvenlampi–Lauhansarvi-reitiltä erkanee polku Huhtakorvenkivijadalle.[35]

Muurahainen–Lauhanvuori–Muurahainen-reitti on keskivaativa 19 kilometriä pitkä reitti, joka kulkee suurimmaksi osaksi kangasmaastossa helppoja tien- ja polunpohjia pitkin. Soilla reitti kulkee pengerteillä. Reitti kulkee Muurahaisen ja Lauhanvuoren välillä melko tasaisessa mäntyjä kasvavassa talousmetsässä. Spitaalijärveltä Muurahaiseen päin reitin varrella on metsätuhoalue, jonka pilkkumäntypistiäiset 1990-luvun alussa aiheuttivat. Tärkeimmissä risteyksissä reitti on viitoin merkitty. Muurahaisessa sijaitsee nuotiontekopaikka, opastetaulu ja käymälä. Kansallispuiston ulkopuolinen reitinosa on Kauhajoen kaupungin hoidossa.[35]

Palvelut

Metsähallituksen kanssa alueella tekevät yhteistyötä muun muassa ruokailu-, opastus- ja majoituspalveluja tarjoava Lauhansarvi, opastus- ja retkeilypalveluja tarjoava Taikapolku sekä retkivälineitä vuokraava ja retkiä järjestävä Hiking Travel Hit Ky. Palvelujen tarjoajat noudattavat kestävän luontomatkailun periaatteita.[38]

Isojoella sijaitseva Lauhansarven luontomatkailukeskus tarjoaa majoitus- ja ravintolapalveluja lähellä kansallispuistoa. Lauhanvuoren kansallispuistossa on tulentekopaikat Spitaalijärven itä- ja länsirannalla, Kaivolammella, Ahvenlammella ja Lauhan laavulla. Lisäksi Spitaalijärven länsirannalla sijaitsee keittokatos. Tulipalossa tuhoutuneen Lauhan kämpän pihalla olevassa kaivossa on tutkitusti hyvä vesi. Lähteitä on lisäksi Spitaalijärven itärannalla ja Kivijata–Spitaalijärvi-polun varrella. Jätehuolto on omatoimista, sillä maastokohteissa ei ole keräysastioita. Spitaalijärvellä, Kaivolammella, vuoren laella ja palaneen Lauhan kämpän pihalla on kuivakäymälä. Kansallispuistossa on telttailualueet Spitaalijärven itärannalla, Kaivolammella ja Ahvenlammella.[39]

Kävijämäärät

Lauhanvuori 16
Karua mäntykangasta Lauhanvuoren laen ja Spitaalijärven välillä.

Eniten kävijöitä kansallispuistossa käy kesäkuukausien aikana. Talvella puistoon houkuttelevat kävijöitä hiljaisuus ja lumisuus.[40]

Vuosi/
vuodet
Kävijämäärä
1993–1995 75 000[41]
1996–1999 86 000[41]
2000 28 000[42]
2001 28 000[42]
2002 30 000[42]
2003 25 000[42]
2004 27 000[42]
2005 27 000[42]
2006 27 000[43]
2007 27 500[44]
2008 10 000[45]
2009 10 000[46]
2010 8 500[47]
2015 11 600[48]

Kulkuyhteydet

Lauhanvuori 33
Kansallispuiston raja Isojoen suunnasta tultaessa.

Lauhanvuoren kansallispuistoon on matkaa Honkajoen Lauhalasta 10 kilometriä, Isojoelta 12 kilometriä, Porista ja Seinäjoelta noin 90 kilometriä ja Tampereelta ja Vaasasta noin 140 kilometriä. Puistoon on opastus Kauhajoen ja Isojoen suunnista.[49] Lauhanvuoren huipun kautta kulkee soratie Kauhajoen Muurahaisesta Isojoelle Lauhansarven luontomatkailukeskukseen.[50]

Muurahaisen ohi kulkee kantatie 44, jolla kulkevat lähimmät linja-autot, kuten vakiovuoro Lauhala–Kauhajoki. Muurahaisessa kansallispuiston risteyksen kohdassa on mahdollista jäädä pois kyydistä. Muurahaisesta pääsee käytännössä suoraan kansallispuistoon vievälle reitille.[49][35] Kansallispuistossa on pysäköintialueet Lauhanvuoren laella ja Spitaalijärvellä.[49]

Lähteet

  • Kleemola, Jussi et al.: Kauhajoen metsien ja soiden kirja. Kauhajoki-seura ry, 1999. ISBN 9789529114269. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.5.2009).
  • Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012–2021. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 137. Vantaa: Metsähallitus, 2016. ISBN 978-952-295-129-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.6.2019).
Lauhanvuori lähde
Kirkasvetinen ja juomakelpoinen lähde Spitaalijärven ja Kivijadan välillä.

Viitteet

  1. Käyntimäärät kansallispuistoittain 2018 12.2.2019. Metsähallitus. Viitattu 24.3.2019.
  2. Lisätietoja Lauhanvuoresta Metsähallitus. Viitattu 13.5.2009.
  3. a b c d e f g h i Lauhanvuori Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.5.2009.
  4. Lauhanvuoren kansallispuisto Metsähallitus. Viitattu 13.5.2009.
  5. a b Ensimmäiset metsäpeurat muuttivat Lauhanvuoreen - Tiedotteet - www.metsa.fi www.metsa.fi. Viitattu 9.11.2017.
  6. a b c d e Heikkilä, Raimo: Lauhanvuori national park (application/pdf-tiedosto) Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 13.5.2009. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h i j k l m n o Lauhanvuoren luonto Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 29.6.2019.
  8. a b c d e f Laitakari, Ilkka: Vendikaudesta nykyaikaan – peruskallion pintasilaus (PDF) Suomen Geologinen Seura. Viitattu 13.5.2009.
  9. Geologinen sanakirja: Annelidit geologia.fi. Viitattu 13.5.2009.
  10. Maaperägeologista sanastoa Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 13.5.2009.
  11. Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012–2021, s. 20.
  12. a b Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012–2021, s. 22.
  13. a b Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012–2021, s. 23.
  14. Kleemola, Jussi: "Hiihtoladuilla", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 274 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 13.5.2009)
  15. Annila, Erkki: "Eläintuhot metsissä", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 177 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 13.5.2009)
  16. Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012–2021, s. 17.
  17. a b c d Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Lauhanvuoren kansallispuiston laajentamisesta 18.6.1993. Helsinki: Finlex. Viitattu 13.5.2009.
  18. Heikkilä, Raimo: "Kauhajoen suot vuonna 1999", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 154 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 13.5.2009)
  19. Kiviluoma, Maija: "Kauhajoen sienistä", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 227 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 13.5.2009)
  20. Hyytiä, Mauri: "Kauhajoen metsät vuonna 1999", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 128 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 13.5.2009)
  21. Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012–2021, s. 28.
  22. Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012–2021, s. 29.
  23. Bisi, Jukka: "Kauhajoen metsien ja soiden riista", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 254 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 13.5.2009)
  24. a b c Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012–2021, s. 31.
  25. Isojoen lintupaikat Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys. Viitattu 13.5.2009.
  26. Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012–2021, s. 32.
  27. a b c d Lauhanvuoren historia Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 29.6.2019.
  28. Ruismäki, Liisa: "Tervatalous", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 49 (Viitattu 13.5.2009)
  29. Koivurinne, Jorma: "Valtionmaiden luonnonsuojelualueet ja niiden hoito", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 295 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 13.5.2009)
  30. a b c Lauhanvuoren nähtävyydet Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 23.6.2019.
  31. Lauhan lumoissa. Kauhajoen Kunnallislehti, 8.6.2001. Kauhajoki: Kauhajoen Kunnallislehti Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.5.2009.
  32. a b c Lauhanvuorelle uusi näköalatorni 17.10.2017. Metsähallitus. Viitattu 23.6.2019.
  33. Lauhanvuoren näkötorni tuhoutui tulipalossa 17.10.2017. Metsähallitus. Viitattu 23.6.2019.
  34. a b c Lauhanvuoren harrastusmahdollisuudet Metsähallitus. Viitattu 13.5.2009.
  35. a b c d e f g h i Kansallispuistojen reitistöt Suupohjan seutuportaali. Viitattu 13.5.2009.
  36. Lunta on, Kauha-hiihto hiihdetään. Ilkka, 8.2.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.5.2009.
  37. 42. Lauhan hiihto (P) Isojoen kunta. Viitattu 13.5.2009.
  38. Yhteistyötahojen tarjoamia palveluja Lauhanvuoren kansallispuistossa Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 23.6.2019.
  39. Lauhanvuoren palvelut Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 23.6.2019.
  40. Kansallispuistojen reitistöt Suupohjan seutuportaali. Viitattu 13.5.2009.
  41. a b Vuolanto, Seppo et. al.: Metsästys eteläisen Suomen kansallispuistoissa (Ympäristöministeriön asettaman työryhmän raportti) (PDF) ymparisto.fi. 7.3.2006. Helsinki. Viitattu 13.5.2009.
  42. a b c d e f Selby, Ashley; Sievänen, Tuija; Neuvonen, Marjo; Petäjistö, Leena; Pouta, Eija; Puustinen, Jenni: Kansallispuistoverkoston matkailullinen luokittelu (PDF) 2007. Metla. Viitattu 13.5.2009.
  43. Käyntimäärät kansallispuistoittain 2006 Metsähallitus. Viitattu 13.5.2009.
  44. Käyntimäärät kansallispuistoittain 2007 Metsähallitus. Viitattu 13.5.2009.
  45. Käyntimäärät kansallispuistoittain 2008 Metsähallitus. Viitattu 19.5.2009.
  46. Käyntimäärät kansallispuistoittain 2009 3.9.2010. Metsähallitus. Viitattu 3.2.2011.
  47. Käyntimäärät kansallispuistoittain 2010 2.2.2011. Metsähallitus. Viitattu 3.2.2011.
  48. Kansallispuistoittain - www.metsa.fi www.metsa.fi. Viitattu 16.3.2017.
  49. a b c Lauhanvuoren kulkuyhteydet ja kartat Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 13.5.2009.
  50. Kahari, Osmo: Kauhajoki on myös hiljaisuuden kehto. Pohjalainen, 1.6.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.5.2009.

Aiheesta muualla

Harrinjärvi

Harrinjärvi on Kauhajoen keskiosassa sijaitseva järvi. Järvi sijaitsee Harrinnevan vieressä, pohjoisessa sijaitsevan Heikkilänkylän ja etelässä sijaitsevan Möykkykylän välillä, paikallistien 17075 (Harrintie) varrella.Harrinjärvi kuuluu Päntäneenjoen valuma-alueeseen ja Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueeseen.

Hyyppä

Hyyppä on yksi Kauhajoen kuudesta virallisesta kylästä. Se sijaitsee maisemaltaan arvokkaassa Hyypänjokilaaksossa, joka on vuosisatojen ajan ollut Pohjanmaan ja Satakunnan rajana. Se on lähes 40 kilometriä pitkä "osakylien" muodostama nauha. Pääelinkeinona on maanviljely. Kylä valittiin vuonna 2001 eteläpohjalaiseksi kyläksi.

Kylä on luultavasti saanut nimensä Hyypänjokilaaksossa sijaitsevan noin 100 000 vuotta sitten muodostuneen Hyypänmäen mukaan. Sana "hyyppä" tarkoittaa korkeata, mutta pinta-alaltaan melko pienikokoista kukkulaa.

Ikkeläjärvi

Ikkeläjärvi on kylä Kauhajoen koillisosassa lähellä Jalasjärven rajaa. Kylän asutus on keskittynyt Kyrönjoen valuma-alueen kolmanneksi suurimman järven, Ikkeläjärven ympärille. Järven rannalla on uimaranta, jossa grillikatos ja pukukopit. Ikkeläjärven kylän läpi kulkee tie Kauhajoen Aronkylästä Jalasjärvelle, valtatielle 3. Ikkeläjärven postinumero on 61880.Kylässä on toiminut aikoinaan kyläkauppa. Vuoteen 1999 saakka kylässä toimi myös koulu. Lakkauttamisen jälkeen Ikkeläjärveltä alettiin käydä koulussa naapurikylä Sahankylän koulussa.Kylässä toimii vuonna 1928 perustettu linja-autoyritys Veljekset Viitala. Yrityksellä on seitsemän linja-autoa, joilla ajetaan tilausajoja ja koulukyytejä.

Kainasto

Kainasto on kylä Kauhajoella. Se sijaitsee kaupungin keskustasta noin kymmenen kilometriä länteen. Kylän läpi kulkevat kantatie 67 ja Suupohjan rata, jolla on nykyisin enää tavaraliikennettä. Kylässä on myös entinen rautatieasema, joka toimii nykyään konepajana. Kylän läpi virtaa Kainastonjoki. Kainastolla on toimiva ala-aste ja esikoulu.

Kainastonjoki

Kainastonjoki on 24 kilometrin pituinen joki Kauhajoella. Joki saa alkunsa Vehkaluoman ja Norinluoman yhtyessä Kainastonjokeen Kauhajoen luoteisosassa. Kokonkylässä jokeen yhtyy 44 kilometriä pitkä Päntäneenjoki. Kainastonjoki laskee Kauhajokeen Aronkylässä. Jokeen ei ole yhteydessä ainuttakaan järveä. Joki kuuluu Kyrönjoen vesistöalueeseen.Kainastonjoen vedenlaatu oli 2000-luvun alussa välttävä. Joelle tyypillistä ovat korkeat ravinne- ja humuspitoisuudet. Kainastonjoen yläosassa vedenlaatuun vaikuttavat varsinkin soilta ja metsistä tulevat vedet. Myös metsätalous, maatalous ja turvetuotanto aiheuttavat ravinteiden, orgaanisten aineiden ja kiintoaineiden huuhtoutumista jokeen.Joen yläosassa ympäröivä maisema on yhtenäistä ja alavaa viljelyslakeutta. Kainastonjoen yläosan valuma-alueen peltoprosentti on noin 40. Joki on yläosastaan suurimmaksi osaksi tukkoinen ja kapea.Tavallisia Kainastonjoen kaloja ovat kivennuoliainen, särki ja hauki. Myös muun muassa kiiski, ahven, made esiintyvät joessa. Joessa on lisäksi hyvin pieni harjus- ja taimenkanta.Suurimmaksi osaksi joen virkistyskäyttö on kalastusta, veneilyä ja uintia, vaikka uimapaikkoja joessa on varsin niukasti.Kainastonjoen ylittävän Kattilakosken sillan läheisyydessä käytiin Suomen sodan aikana 28. heinäkuuta 1808 Ruotsin voittoon päättynyt Aron kahakka.

Kalkunmäki

Kalkunmäki on lähiö Kauhajoella. Kalkunmäki sijaitsee lounaaseen Kauhajoen Keskustasta. Pohjoisessa alue rajautuu Hooparankorpi-nimiseen metsäalueeseen, jossa sijaitsee Rinnemäen ulkoliikunta-alue. Kalkunmäen naapurialueet ovat koillisessa Neva-Kokko, idässä Koivisto-Kokko, lounaassa Ahtaanmaa ja luoteessa Mäkikylä.Kalkunmäessä sijaitsee Kauhajoen seurakunnan omistama Äijälän pappila, jossa on järjestetty esiopetusta Suunnilleen keskellä kylää sijaitsee Kalkunmäen kenttä.'

Katikanluoma

Katikanluoma on Hyypän kylässä Kauhajoella virtaava luoma. Luoma saa alkunsa Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston länsiosassa sijaitsevasta luonnonlähteestä. Lisäksi luoman suuosaan purkautuu maan alta pohjavettä. Alajuoksullaan Katikanluoma on uurtanut hienohiekkaisiin maakerroksiin jopa yli 20-metrisen Katikankanjonin. Luoma yhtyy Katikankanjonin alueella Kauhajokeen.Katikanluoma on latvajuoksullakin luonnontilassa. Luomassa elää purotaimenia, minkä lisäksi luoman varrella elää esimerkiksi vesipäästäisiä.Katikankanjonin alueella, Katikanluomassa oli 1940-luvun alkuun saakka toiminnassa ollut mylly.

Kauhajärvi (Kauhajoki)

Kauhajärvi on kylä Kauhajoen eteläosassa. Kylän läpi, Kauhajoelta Honkajoelle kulkee pohjois-eteläsuunnassa kantatie 44. Kylässä sijaitsee Kauhajärvi-niminen järvi, josta saa alkunsa Kyrönjokeen laskeva Kauhajoki.Kauhajärveltä on matkaa Kauhajoen keskustaan 27,5 kilometriä, Honkajoelle 27,6 kilometriä, Perä-Hyyppään 8,2 kilometriä, Hyyppään 15,5 kilometriä, Nummijärvelle 18,2 kilometriä ja Isojoelle 28,3 kilometriä.Kauhajärvellä on oma vuonna 1951 valmistunut kyläkirkko ja hautausmaa. Vuonna 1952 kylään valmistui Kauhajärven maa- ja kotitalousseuran seuraintalo Tapiola, johon Kauhajärven asukkaat alun perin kokoontuivat harrastamaan ja päättämään kylän asioista. Tapiolassa järjestettiin 1970-luvulla tansseja.

Kauhajärvi (järvi)

Kauhajärvi on Kauhajärven kylässä Kauhajoella sijaitseva järvi, jonka vesipinta-ala on 102 hehtaaria. Se kuuluu Kauhajoen valuma-alueeseen. Järven valuma-alue on 600 hehtaarin laajuinen. Kauhajärven laskujoki on Kauhajoki.

Kauhajärvi sijaitsee soiden ja viljeltyjen peltojen ympäröimänä, joten järveen kohdistuu suurta kuormitusta. Siksi järvi on erittäin tummavetinen ja voimakashumuksinen. Kauhajärvessä harrastetaan jonkin verran verkko- ja urheilukalastusta ja pääasillesena kalastona järvessä ovat kuha, kiiski, särki ja lahna. Järvi on monipuolinen myös linnustonsa puolesta.

Kauhalammi

Kauhalammi on Kauhajoen kaakkoisosassa, Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston alueella sijaitseva Kauhanevan suoalueen suurin lampi. Lampi sijaitsee 167,7 metriä merenpinnan yläpuolella. Kauhalammia kiertää pitkospuureitistö. Väriltään lammen vesi on ruskeaa.Kauhalammin rannassa on laituri, jolta voi mennä uimaan lampeen. Viralliset uimarannat kansallispuistosta kuitenkin puuttuvat. Puiston alueella on ainoastaan Kauhalammista sallittua kalastaa ja sielläkin vain pilkillä ja mato-ongella. Lammen pohjoispuolella on luontotorni.Kauhalammi on osa Karvianjoen vesistöä. Nykyisessä Suomen valuma-aluejaossa se luetaan Karvianjoen vesistön sisällä Aunesluoman valuma-alueeseen. Ehdotetussa uudessa Suomen valuma-aluejaossa se luetaan saman vesistön sisällä Kauhaluoman valuma-alueeseen.

Lauha

Lauha tarkoittaa adjektiivina samaa kuin lauhkea, leuto, leppeä, lämpimähkö. Lisäksi se on seuraavia asioita:

lauhat (Deschampsia), kasvisuku

Lauha, naisen nimi

Lauha, kylä Huittisissa

Lauhanvuoren kansallispuisto, kansallispuisto Kauhajoen ja Isojoen rajalla

Lauha, sukunimenä:

Aarre Lauha (1907–1988), Helsingin hiippakunnan piispa

Aila Lauha (s. 1951), suomalainen kirkkohistorioitsija ja professori.

Luettelo Suomen kansallispuistoista

Tämä artikkeli on luettelo Suomen kansallispuistoista. Suomen luonnonsuojelulaki määrittää kansallispuiston yhdeksi tyypiksi Suomen luonnonsuojelualueista. Lain mukaan kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle, mutta puistoon liittyvä, muun julkisoikeudellisen yhteisön kuin valtion omistama alue voidaan yhteisön suostumuksella liittää kansallispuistoon. Kansallispuiston pinta-alan on oltava vähintään 1 000 hehtaaria. Alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä tai muutoin luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta.Suomessa on 40 kansallispuistoa.

Muurahainen (kylä)

Muurahainen on kylä Kauhajoen eteläosassa. Lähimpiä kyliä ovat muun muassa Perä-Hyyppä, Vakkurinkylä ja Kauhajärvi. Kylän läpi kulkee kantatie 44. Kylästä muutama kilometri länteen sijaitsee Lauhanvuoren kansallispuisto.Kylän nimi tulee luultavasti Muurahainen-nimisestä talosta. Nimi on vanhoissa asiakirjoissa muodossa Murhanen. Tämä nimi selittyy 1600-luvulla tehdyllä lapsenmurhalla. Kansan suussa Murhanen on muuttunut Muurahaiseksi ja nykyisin koko kylä tunnetaan Muurahaisena.Muurahaisessa toimi vuosina 1912–1988 koulu, jossa nykyisin toimii Muurahaisen luontomatkailukeskus. Muurahaisen luontomatkailukeskus toimii maalina ja lähtönä Kauha-hiihdolle.

Panula

Panula on kylä Kauhajoen keskiosassa, Kauhajoen keskustasta itään. Kylä sijaitsee kantatie 44:n, kylän kohdalla Rahikkatie, varrella. Kantatien länsipuolella on pääasiassa asuinrakennuksia, kun taas itäpuolella on Panulan teollisuusalue. Teollisuusalueen pohjoispuolella sijaitsee 126,6 metriä korkea Kalmarinmäki.Panulasta on matkaa Kauhajoen keskustaan kilometri, Koskenkylään 3,1 kilometriä, Lustilaan 3,8 kilometriä ja Aronkylään 4,5 kilometriä.Kauhajoen kapinaa seuranneiden kostotoimenpiteiden aikana 11. heinäkuuta 1808 venäläisen kenraali Vasili Orlov-Denisovin kasakat polttivat Panulan ja läheisen Koskenkylän alueen lähes kaikki torpat ja talot.

Päntäneenjoki

Päntäneenjoki on noin 44 kilometrin pituinen joki Kauhajoella. Joki saa alkunsa Kauhajoen länsiosista. Kokonkylässä joki yhtyy 24 kilometriä pitkään Kainastonjokeen. Joki kuuluu Kyrönjoen vesistöalueeseen.

Päntäneenjoen vedenlaatu oli 2000-luvun alussa tyydyttävä. Päntäneenjoen alaosa on kuormittunut raskaasti hajakuormituksesta johtuen.Päntäneenjoen rannoilla sijaitsee peltoalueita, jotka ovat pysyvässä käytössä. Joki on erittäin eroosioherkkä ja mutkainen.Tavallisia Päntäneenjoen yläosan ja sivu-uomien kaloja ovat kivennuoliainen, harjus, purotaimen ja kivisimppu. Harjus- ja taimenkannat lienevät kuitenkin riippuvaisia vuosittain tapahtuvista istutuksista. Joen keski- ja alaosassa tavallisia kaloja ovat kiiski, ahven, made, hauki ja särki.

Sahankylä (Kauhajoki)

Sahankylä on kylä Kauhajoen koillisosassa, Aronkylän ja Lustilan sekä Ikkeläjärven välissä. Kylän läpi kulkee länsi–itäsuunnassa Ikkeläjärventie (paikallistie 17109). Asukkaita Sahankylässä on noin 200 (2007). Kylä sijaitsee 118 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Kylässä toimii vuonna 1951 perustettu koulu, jossa on luokat 1–6. Kun naapurikylä Ikkeläjärveltä vuonna 1999 lakkautettiin koulu, oppilaat siirtyivät sieltä Sahankylän kouluun.

Säkkijärvi (järvi)

Säkkijärvi on Kauhajoen itäosassa, Nummijärven kylästä itään sijaitseva matala kahden neliökilometrin kokoinen järvi. Keskimäärin järvellä on syvyyttä metri. Järvi laskee vetensä Säkkijokeen. Säkkijärven rannalla on jonkin verran loma-asutusta ja se on keskittynyt pääasiassa järven itärannalle. Nykyisin loma-asuntojen määrää ei rakentamattomien tonttien vähyyden vuoksi voida lisätä juurikaan.Vuonna 2006 läheisten turvetuotantoalueiden vesien lasku järveen lopetettiin. Säkkijärven pohjaan ehti kertyä paljon sedimenttiä näiltä ajoilta. Järvestä on löydetty esimerkiksi nuottaruohoa ja konnanulpukkaa. Säkkijärven linnustoon kuuluu yli 20 pesivää lajia, kuten tukkasotka, telkkä, kurki, joutsen, lokit ja kuikka. Linnut viihtyvät varsinkin Säkkijärven pohjoisrannalla, joka on soinen.Säkkijärven kalastoon kuuluvat muun muassa hauki ja ahven. Kalat palaavat aina järveen, vaikka se toisinaan jäätyykin pohjaan asti.

Turjankylä

Turjankylä (myös Turja) on kylä Kauhajoen kaupungissa. Turjankylässä sijaitsee muun muassa Kauhajoen evankelinen opisto ja Turjan koulu, joka lakkautettiin sen toimittua 81 vuotta. Turjan koulua vastapäätä on "Turjan linna". Talo rakennettiin 1800- luvun loppupuolella, mutta sen nykyiset asukkaat rakensivat sen uudestaan melkein kokonaan. Turjankylän naapurikylä on Järvikylä. Kylän läpi kulkee Suupohjan rata, jolla on enää tavaraliikennettä.

Turjankylässä oli aikoinaan mylly ja saha.

Uuronkylä

Uuronkylä (arkikielessä useimmiten vain Uuro) on kylä Kauhajoen kaupungissa. Kylä sijaitsee noin 26 kilometriä lounaaseen kaupungin keskustasta Isojoelle vievän maantien (661) varrella aivan Isojoen rajan tuntumassa.

Uuronkylä sijaitsee Lauhanvuoren ja Pyhävuoren välissä ja on näin ollen jonkinlaista laaksoaluetta, johon sana uurokin viitannee. Uuronkylän läpi virtaa Uuronluoma.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.