Lähteikkö

Lähteikkö on usean eri lähteen muodostama suo.

Lähteikkö on yleensä hyvin pienialainen suo. Sen tyypillinen sijainti on vaaran tai harjun alarinne. Lähteikkö pysyy sulana talvenkin ajan ja sen vuoksi sellaiseen saattaa kehittyä omalaatuinen kasvi- ja eläinyhdyskuntansa.[1] Metsälain mukaan lähteikkö on arvokas elinympäristö.[2]

Lähteet

  1. Metsäverkon sivu Lähteiköstä
  2. Metsäverkon sivu arvokkaista elinympäristöistä
Kannonkoski

Kannonkoski on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa, ja joka on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialuetta. Kannonkosken evankelis-luterilainen kappeliseurakunta puolestaan on osa Lapuan hiippakuntaa. Kunnassa asuu noin 1 400 asukasta. Kannonkosken rajanaapureita ovat Karstula, Kivijärvi, Saarijärvi, Viitasaari ja Äänekoski. Sotien jälkeen 1940-luvulla Neuvostoliitolle luovutetun Sortavalan maalaiskunnan asukkaita eli evakoita sijoitettiin muun muassa Kannonkoskelle. Suurimmillaan Kannonkosken väkiluku oli 1950-luvun ja 1960-luvun vaihteessa, ollen tuolloin lähemmäs 4 000. Kannonkoski on suosittu mökkikunta – kesäasuntoja on lähemmäs 1 000. Kesäasukkaiden ansiosta kunnan väkiluku moninkertaistuu loma-aikoihin. Rantaviivaa kunnalla on yli 400 kilometriä.

Kannonkosken asioita maailmalle kertovat maakuntalehti Keskisuomalaisen lisäksi paikallislehdet Saarijärven Sampo-lehti ja Saarijärveläinen, Karstulan Viiden Kunnan Sanomat, Viitasaaren Seutu sekä kuntatiedote Kannonkoskinen.

Saarijärven-Viitasaaren seutukunnan yhdistymissuunnitelmat alkoivat vuonna 2009.

Lauhanvuoren kansallispuisto

Lauhanvuoren kansallispuisto sijaitsee Kauhajoen ja Isojoen rajalla, Etelä-Pohjanmaalla. Kansallispuiston pinta-ala on 53 km², ja se on perustettu vuonna 1982. Lauhanvuori erottuu 231-metrisenä Pohjanmaan muuten tasaisesta maastosta, ja se onkin yksi Länsi-Suomen korkeimmista kohdista. Lauhanvuoren kasvillisuus ja geologia ovat lähialueesta poikkeavia. Kansallispuistossa on lähdepuroja, lähteikköjä, allikkoisia soita, karuja mäntykankaita sekä muinaisia rantakivikoita eli kivijatoja. Koska puisto sijaitsee Suomenselän vedenjakajalla, sen luontoon kuuluu sekä pohjoisia että eteläisiä lajeja.

Kansallispuisto sopii hyvin päiväretkikohteeksi. Ensimmäiset patikoijat saapuivat 1950-luvulla. Puistoa hoitaa Metsähallitus, merkittyjä reittejä siellä on noin viisitoista kilometriä.

Lauhanvuoren kansallispuisto kuuluu alueeseen, jolle ollaan hakemassa Unescon alaista Geopark-statusta. Alueen alkuperäiseen lajistoon kuuluva metsäpeura ollaan palauttamassa Lauhanvuoren luontoon. Ensimmäiset eläimet tuotiin totutustarhaan syksyllä 2017.

Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista

Tämä on luettelo Suomen Natura 2000 -alueista. SCI-alue (Sites of Community Importance) on Euroopan unionin luontodirektiivin mukaisesti yhteisön tärkeänä pitämä alue. SPA -alue (Special Protection Area) on Euroopan unionin lintudirektiivin tarkoittama erityissuojelualue.

Luettelossa kohteet ovat virallisen Natura-nimen mukaisia. Usein samaan Natura-alueeseen kuuluu useita eri kohteita maastossa ja Natura-nimi on annettu jonkin maastokohteen mukaisesti, esimerkiksi Rauvolanlahti-nimiseen Natura-alueeseen FI0200060 kuuluu Rauvolanlahden lisäksi Friskalanlahti ja Kulhon saari.

Lähde

Lähde on paikka, jossa pohjavesi virtaa maan pinnalle.

Suotyyppi

Suotyyppi on samankaltaisten kasvupaikkatekijöiden ja samankaltaisen suokasvillisuuden luonnehtima suokuvio (eli maastokuvio suolla), jossa kasvaa ekologisilta vaatimuksiltaan samankaltaisia suokasveja. Pääsuotyypit ovat räme, neva, korpi, letto, luhta ja lähteikkö.Suoyhdistymä on suo, joka koostuu vähintään kahdesta metsätyyppiopin mukaisesta suotyypistä. Suomen suoyhdistymät on tyypitelty kolmeksi suoyhdistymätyypiksi, jotka ovat aapasuo, keidassuo ja palsasuo.

Uurainen

Uurainen (ruots. Urais) on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa. Matkaa kirkonkylästä Jyväskylän maakuntakeskukseen on 36 kilometriä. Muut lähimmät kaupungit ovat Saarijärvi ja Äänekoski. Kunnan virallinen väkiluku on 3 779 (31.12.2018), ja sen pinta-ala on 372,26 km² josta 24,28 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 10,86 asukasta/km².

Vahteriston luonnonsuojelualue

Vahteriston luonnonsuojelualue on Riihimäelle vuonna 2008 perustettu luonnonsuojelualue. Vahteriston 121 hehtaarin suojelualue käsittää pääosan Vahteristonmäkeä sekä Huhtionmäen länsipuolen ja itäreunan. Luonnonsuojelualueella on monimuotoista metsäluontoa, jossa vuorottelevat moreenirinteet, suopainanteet ja korpimetsät. Tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusivaltaiset metsät ovat vallitsevia kasvillisuustyyppejä. Erityisen arvokkaita ovat Huhtionmäen lähteikkö sekä Vahteristonmäen korpinotko. Alueesta tehtiin luonnonsuojelalue Riihimäen kaupungin hakemuksesta ja Hämeen ympäristökeskuksen päätöksellä 26. toukokuuta 2008.Vahteriston luonnonsuojelualueella on noin kilometrin pituinen luontopolku, jolla voi tutustua kantahämäläiseen metsämaisemaan. Polku kulkee halki kuusivoittoisen kangasmetsän ja korpipainanteiden korkeat kallioalueet männiköineen jäävät polun länsipuolelle. Luontopolun varrella on myös opastauluja, jotka kertovat alueen luonnosta.

Luonnonsuojelualueen läpi kulkee myös viiden kilometrin ulkoilureitti Uhkolasta Suonummen majalle. Talvisin ulkoilureitti toimii hiihtolatuna. Luonnonsuojelualueen läheisyydessä, Uhkolansuolla on atsaleapuistona tunnettu Helsingin yliopiston istutuskokeilu, jonne on istuettu noin 200 atsaleaa.

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.