Kuningatar

Kuningatar on monarkiassa naispuolinen valtionpäämies tai kuninkaan puolisosta käytetty nimitys.[1] Esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija Elisabet II on kuningatar, mutta niin on myös Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan vaimo Silvia.

Queen Victoria bw
Yksi historian vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kuningattarista, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktoria, valtaistuimella vuosina 1837–1901.
Silvia Astrid Lindgren Memorial Award 2010-84
Silvia, Ruotsin kuningatar vuodesta 1976, jolloin hän meni naimisiin kuningas Kaarle XVI Kustaan kanssa.

Perinteisen käytännön mukaan monarkioissa monarkin miespuolisilla perillisillä on ollut etuoikeus valtaistuimeen, mutta viime vuosikymmeninä monissa monarkioissa on siirrytty sukupuolesta riippumattomaan kruununperimykseen, jossa perijän sukupuolella ei ole väliä, joten hallitsevien kuningattarien tulo on entistä todennäköisempää (esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa, Belgiassa ja Alankomaissa). On myös monarkioita, joissa nainen voi periä kruunun vain siinä tapauksessa, että miespuolisia sukulaisia ei monarkilla ole lainkaan. Nykyisin kuningatar monissa maissa, joissa hän on valtaistuimella, samoin kuin kuningas monissa maissa, joissa hän on valtaistuimella, on lähinnä muodollinen ja symbolinen valtionpäämies, jonka tehtävät ovat lähinnä edustus- ja seremoniatehtäviä. Tällaisilla monarkeilla ei ole välttämättä lainkaan poliittista valtaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa taas kuningattarella on erittäin laajat valtaoikeudet, mutta hän käyttää niitä vain poikkeustapauksissa. Ylin vallankäyttäjä näissä maissa on useimmiten pääministeri.

Monet kuningattaret, jotka ovat kuninkaiden puolisoita, ovat toimineet holhoojahallitsijana miehensä kuoltua pojalleen, esimerkiksi Ranskassa kuningatar Anna Itävaltalainen toimi holhoojahallitsijana, kunnes hänen poikansa Ludvig XIV täytti 18.

Leskikuningatar on kuninkaan puolisona ollut kuningatar, jonka mies (kuningas) on kuollut.

Kuningataräiti on entisen kuninkaan leski tai joskus entinen hallitsija, jonka lapsi on noussut valtaistuimelle.

Luettelo kuningattarista

Hallitsevat kuningattaret

Skotlanti/Englanti/Iso-Britannia/Yhdistynyt kuningaskunta

  • Matilde (vallassa 1141)
  • Margareeta (vallassa 19. marraskuuta 1286 – 26. syyskuuta 1290)
  • Maria Stuart (vallassa 14. joulukuuta 1542 – 24. heinäkuuta 1567)
  • Lady Jane Grey (vallassa 10.–19. heinäkuuta 1553)
  • Maria I (vallassa 19. heinäkuuta 1553 – 17. marraskuuta 1558)
  • Elisabet I (vallassa 17. marraskuuta 1558 – 24. maaliskuuta 1603)
  • Maria II (vallassa 13. helmikuuta 1689 – 28. joulukuuta 1694)
  • Anna (vallassa 8. maaliskuuta 1702 – 1. elokuuta 1714)
  • Viktoria (vallassa 20. kesäkuuta 1837 – 22. tammikuuta 1901)
  • Elisabet II (vallassa 6. helmikuuta 1952 lähtien)

Alankomaat

Wilhelmina of the Netherlands, 1909
Alankomaiden Vilhelmiina, 1909.
  • Vilhelmiina (vallassa 23. marraskuuta 1890 – 4. syyskuuta 1948)
  • Juliana (vallassa 4. syyskuuta 1948 – 30. huhtikuuta 1980)
  • Beatrix (vallassa 30. huhtikuuta 1980 – 30. huhtikuuta 2013)

Ruotsi

Tanska

Kastilia/Espanja

Portugali

Unkari ja Böömi

Muinainen Egypti

Kuningatarpuolisot (esimerkkejä)

Kuningataräidit (esimerkkejä)

Lähteet

  1. Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 1. Otava 1982, s. 8741.
1600-luku

1600-luku oli vuosisata, johon kuuluivat vuodet 1600–1699.

1700-luku

1700-luku oli vuosisata, johon kuuluivat vuodet 1700–1799. Se oli Euroopassa valistuneen itsevaltiuden aikaa. Poliittiset muutokset alkoivat johtaa kansallisvaltioiden syntyyn. Ranskan itsevaltius johti talonpoikaiskapinoihin, jotka ravistelivat säätyihin perustuvaa feodaalijärjestystä. Valistus uhkasi kirkon valtaa.

Itävallan, Venäjän ja Preussin nousu siirsi valtaa Ranskalta, Englannilta ja Espanjalta itään. Eurooppalaisia siirtokuntia perustettiin ympäri maailmaa, ja britit saivat hallintaansa koko sisällissotaan ajautuneen Intian.

2. marraskuuta

2. marraskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 306. päivä (307. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 59 päivää.

30. huhtikuuta

30. huhtikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 120. päivä (121. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 245 päivää.

30. huhtikuuta on vappuaatto.

8. helmikuuta

8. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 39. päivä. Vuodesta on jäljellä 326 päivää (karkausvuonna 327).

8. joulukuuta

8. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 342. päivä (343. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 23 päivää.

8. joulukuuta on Suomen kansallissäveltäjän Jean Sibeliuksen syntymäpäivä. Vuodesta 2005 lähtien sisäministeriö on suosittanut yleistä liputusta Suomessa säveltäjämestarin kunniaksi.

Alberta

Alberta on yksi Kanadan provinsseista. Vuonna 2016 Albertassa oli 4 067 175 asukasta. Provinssin pääkaupunki on Edmonton. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat muun muassa Calgary, Red Deer, Banff ja Lethbridge.

Albertan alue nimettiin vuonna 1882 kuningatar Viktorian neljännen tyttären, prinsessa Louise Caroline Albertan mukaan; hänen puolisonsa toimi tuolloin Kanadan kenraalikuvernöörinä. Provinssiksi Alberta korotettiin vuonna 1905.

Elisabet I

Elisabet I (7. syyskuuta 1533 – 24. maaliskuuta 1603) oli Englannin ja Irlannin kuningatar 17. marraskuuta 1558 lähtien kuolemaansa asti. Elisabet I oli viides ja viimeinen Tudorin suvun monarkki. Hänen valtakautensa ajoittui katolisuuden ja protestanttisuuden välisten kamppailujen aikaan. Elisabet I on yksi Englannin menestyksekkäimmistä monarkeista, jonka valtakaudella Englanti nousi eurooppalaiseksi suurvallaksi sekä politiikan, talouden että kulttuurin saralla.

Elisabet oli kuningas Henrik VIII:n ja silloisen kuningatar Anna Boleynin tytär. Elisabet nimettiin kuningattareksi 17. marraskuuta 1558 sisarpuolensa Maria I:n kuoltua. Elisabet kuoli 24. maaliskuuta 1603 ja seuraajaksi nousi Skotlannin Jaakko VI nimellä Jaakko I. Elisabet ei saanut lapsia eikä mennyt naimisiin; osin tästä syystä hänestä käytetään nimitystä neitsytkuningatar.

44 vuotta kestäneen valtakauden aikana Elisabet maltillisesti vakiinnutti Englantia protestanttiseksi maaksi. 1570 Paavi julisti Elisabetin kerettiläiseksi, mitä seurasi lukuisia epäonnistuneita salamurhayrityksiä. Myös sotapolitiikassa Elisabet toimi maltillisesti, eikä valtakaudella käyty suuria sotia. Julistamattoman Anglo-Espanja sodan (1585–1604) suurimmassa taistelussa Englanti voitti Espanjan nk. Voittamattoman armadan. Edeltäviin ja seuraaviin valtakausiin verrattuna Elisabetin valtakausi oli sisäisen rauhan aikaa. Englanti ei juurikaan kärsinyt sodista kotisaarellaan tai Euroopan mantereella vaan suurimmat taistelut käytiin Amerikoissa ja merillä. Englannin talous hyötyi kehittyvästä transatlanttisesta kaupasta.

Elisabet II

Kuningatar Elisabet II (Elizabeth Alexandra Mary, s. 21. huhtikuuta 1926 Lontoo) on Ison-Britannian kuningatar sekä 15 muun kansainyhteisömaan valtionpäämies, muun muassa Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin kuningatar. Hallitsijaksi Elisabet II nousi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952. Hänestä tuli lokakuussa 2016 maailman pisimpään vallassa ollut elävä monarkki. Kuningattarella on edelleen teoriassa hyvinkin laajat valtaoikeudet, mutta hän ei käytä valtaansa, vaan hallitsemisesta vastaavat parlamentti ja hallitus kuten muissakin demokraattisissa maissa. Kuningatar on siis lähinnä pelkkä keulakuva useimpien muidenkin nykymonarkkien tavoin. Elisabet II on neljäs Windsor-sukuinen brittiläinen monarkki. Suku on saksalaista alkuperää, ja sen nimi oli alun perin Saksi-Coburg-Gotha, mutta nimi muutettiin ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin saksalaistaustaisetkin koettiin Britanniassa vihollisina ja mahdollinen viha saksalaista hallitsijasukua kohtaan haluttiin välttää.

Kuningatar Elisabetin kuusi vuosikymmentä kestäneen valtakauden aikana Brittiläinen imperiumi on muuttunut nykyaikaiseksi itsenäisten valtioiden muodostamaksi Kansainyhteisöksi. Elisabet II on koko valtakautensa ajan työskennellyt ahkerasti ylläpitääkseen hyviä suhteita Britannian entisiin siirtomaihin ja vierailee säännöllisesti eri kansainyhteisömaissa, samoin kuin muissakin maissa.

Vuodesta 1947 Elisabet on ollut naimisissa Kreikan entisen kuninkaan Yrjö I:n pojanpojan Philipin kanssa. Parilla on neljä lasta: Charles (s. 1948), Anne (s. 1950), Andrew (s. 1960) sekä Edward (s. 1964). Lastenlapsia Elisabetilla on kahdeksan ja lastenlastenlapsia kuusi. Kuningatar Elisabetista on Walesin prinsessan Dianan ja kuningataräiti Elisabetin kuoltua tullut todennäköisesti suosituin kuningasperheen jäsen.Kuningatar Elisabetia pidetään yhtenä maailman rikkaimmista naisista, mutta tämän todentaminen on vaikeaa, koska Elisabetin yksityisomaisuuden ja kruunulle eli valtiolle kuuluvan omaisuuden eritteleminen on joissain tapauksissa vaikeaa. Tämän vuoksi arviot hänen omaisuudestaan liikkuvat 50 miljoonasta useisiin miljardeihin puntiin.

Etelämanner

Etelämanner on maapallon eteläosassa, etelänavan ympärillä sijaitseva manner. Se on ainoa maanosa, jossa ei ole vakituista asutusta eikä yhtään valtiota. Etelämanner jaetaan usein läntiseen ja itäiseen Etelä­mantereeseen. Napamantereen ja sitä ympäröivien saarten yhteisnimitys on Antarktis. Etelä­manner on kylmin, tuulisin, korkein ja kuivin manneralue. Etelä­manner on viidenneksi suurin maanosa Aasian, Afrikan, Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan jälkeen. Sen pinta-ala on 14 miljoonaa neliökilometriä.

98 prosenttia Etelä­mantereesta on suuren mannerjäätikön peitossa. Siellä ei ole vakituista ihmisasutusta, mutta 1 000–5 000 ihmistä käy vuosittain tekemässä tutkimusta tutkimusasemilla ympäri maanosaa. Vain kylmään todella hyvin sopeutuneet kasvit ja eläimet selviytyvät siellä, mukaan lukien pingviinit, eväjalkaiset, sukkulamadot, karhukaiset, punkit, mikro-organismit ja jotkin tundrakasvit.

Etelä­manner on lähes kokonaan eteläisen napapiirin etelä- ja sisä­puolella sekä kokonaan 60. eteläisen leveys­piirin etelä- ja sisä­puolella. Jälkimmäinen leveyspiiri rajaa alueen, jota vuonna 1961 alle­kirjoitettu Antarktiksen sopimus koskee. Sopimus estää sotilaallisen toiminnan ja kaivos­toiminnan, hyväksyy tieteellisen tutkimuksen ja suojelee maanosan eko­systeemiä. Se solmittiin alun perin 12 maan välillä, ja vuonna 2014 sopijavaltioita oli 50.

Jukka Mänty-Sorvari

Jukka Jaakko ”Frogley” Mänty-Sorvari (s. 24. syyskuuta 1963) on suomalainen, Kauhajoeltalähde? kotoisin oleva, sittemmin tamperelaistunut Jay Lewis Gang -yhtyeen rumpali. Hän soitti Yö-yhtyeessä rumpuja vuosina 1990-2002. Vuonna 2007 hän toimi myös Dingo-yhtyeen rumpalina. Frogleyn esikoisalbumi Kuvia ilmestyi 27. maaliskuuta 2005. Albumi äänitettiin Jani Viitasen kanssa yhteistyössä. Frogley lauloi 1980-luvulla kauhajokelaisessa yhtyeessä Skädäm, josta on peräisin hitti ”Katujen kuningatar”. Myös Irina on levyttänyt laulun ”Katujen kuningatar”, joka on julkaistu sekä singlenä että Irinan esikoisalbumin Vahva (2004) kultapainoksen bonuskappaleena.

Jukalla ja hänen vaimollaan Minnalla oli ohjelmatoimisto-, viihdepalvelu-, tapahtumanjärjestäjä-, viihdekoulutus- ja mallitoimistoyritys Tapahtumaketju MS Ky Tampereella vuodesta 1998 vuoteen 2013.

Mänty-Sorvari soitti myöskin vuoden 1998 tangokuningas Jouni Kerosen Kerosiini-yhtyeessä rumpuja sekä toimi näyttelijänä ja rumpalina Musiikkiteatteri Palatsissa Tampereella.

Jukka on tehnyt joitakin kappaleita, esimerkiksi Frogley-salanimellä tehnyt kappaleen ”Katujen kuningatar”. Skädäm-yhtyeessä hän on toiminut lähinnä säveltäjänä.

Kristiina

Kristiina (1626 Tukholma – 1689 Rooma) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti vuoteen 1654.

Kristiina syntyi 8. joulukuuta 1626 Tre Kronor -linnassa Tukholmassa ja kuoli 19. huhtikuuta 1689 Roomassa. Hän oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 vuoteen 1654, mutta hallitsi vasta vuodesta 1644 alkaen. Hänen hallintoaikanaan käytiin kolmikymmenvuotista sotaa (1618–1648) sekä Torstenssonin sotaa, joissa Ruotsi valtasi isoja alueita ja lisäsi arvovaltaansa. Kristiinan aikana kolmikymmenvuotinen sota myös lopetettiin. Kristiina oli kiinnostunut kulttuurista ja houkutteli muun muassa René Descartes’n ja Claudius Salmasiuksen Ruotsin hoviin. Hän luopui kruunusta vuonna 1654 ja kääntyi katolilaiseksi, mikä oli aikanaan suuri skandaali. Kristiina asettui asumaan Roomaan, jonka kulttuurielämässä hän näytteli suurta osaa seuraavina vuosikymmeninä. Kristiina oli kuningas Kustaa II Aadolfin ja kuningatar Maria Eleonooran tytär.

Kuningas

Kuningas on kuningaskunnan miespuolinen monarkki. Kuningas on monarkkien nimityksistä yleisin, koska useimmat monarkiat ovat kuningaskuntia ja perinteisen käytännön mukaan monarkin miespuolisilla jälkeläisillä on kruununperimysjärjestyksessä etuoikeus valtaistuimeen ennen mahdollisia sisariaan, vaikka nämä olisivat miespuolista perijää vanhempia. Tilanne on hieman muuttumassa, kun viime vuosikymmeninä monissa kuningaskunnissa on siirrytty sukupuolesta riippumattomaan kruununperimykseen ja siten todennäköisyys sille, että maahan tulee uuden kuninkaan sijaan kruunullinen kuningatar, on suurempaa kuin aikaisemmin oli.

Kuvernööri

Kuvernööriksi kutsutaan erilaisten virkalaitosten johtajia. Yleensä kuvernööri on korkeamman tahon, kuten hallitsijan virkaansa nimittämä.

Monissa Kansainyhteisön maissa kuten Kanadassa ja Australiassa toimii kenraalikuvernööri, joka hoitaa valtionpäämiehen tehtäviä kuten valtiovierailuja, hallitsijan puolesta. Kuudentoista itsenäisen valtion hallitsijana toimii kuningatar Elisabet II, joka asuu kuitenkin kokoaikaisesti Lontoossa. Monarkki nimittää näiden maiden kenraalikuvernöörin käytännössä pääministerin ehdotuksesta. Lisäksi liittovaltiomuotoisissa maissa Australiassa on osavaltion päämies kuvernööri ja Kanadassa provinssin päämiehen arvonimi on luutnantti-kuvernööri (suom. varakuvernööri), jotka molemmat ovat nimellisesti vastuussa monarkille.lähde?Myös Venäjällä kuvernööri-nimitystä käytetään Pietarin, oblastien, aluepiirien, autonomisten piirikuntien sekä Juutalaisten autonomisen alueen ylimmistä johtajista. Kuvernöörin nimittää asianomaisen liittovaltiosubjektin lainsäätävä elin, jolle Venäjän presidentti esittää kuvernööriehdokkaan. Vuoteen 2004 Venäjällä kuvernöörit ja muut liittovaltiosubjektien ylimmät johtajat valittiin harvoin poikkeuksin suorilla vaaleilla.lähde?Sen sijaan Yhdysvalloissa kuvernööri on vaaleilla valittava osavaltion toimeenpanovallan haltija.lähde?Useissa maissa valtiovallan hallitsemilla laitoksilla, kuten keskuspankilla tai aluehallinnolla, on kuvernöörit.lähde?Suomen suuriruhtinaskunnassa kuvernööri oli lääninhallituksen johtajan titteli 1837–1918, joka vastasi Ruotsin vallan ja itsenäisyyden ajan maaherraa. Senaatin puheenjohtajana ja Venäjän keisarin korkeimpana edustajana Suomessa toimi puolestaan Suomen kenraalikuvernööri.

Luettelo Tanskan hallitsijoista

Tämä on luettelo Tanskan hallitsijoista. Tanska on ollut kuningaskunta 900-luvulta asti, ja se on yksi Euroopan vanhimpia kuningaskuntia. Luettelo alkaa Gorm Vanhasta ja loppuu nykyiseen kuningattareen Margareeta II:seen.

Hardeknud on ensimmäinen historiallinen henkilö, jota voidaan pitää kuninkaana, mutta virallisesti ensimmäiseksi kuninkaaksi tanskalaiset katsovat Gorm Vanhan.

Tanskan kuninkaat hallitsivat Tanskaa vuoteen 1396.

Vuosina 1380–1396 Tanska ja Norja olivat personaaliunionissa.

Vuosina 1397–1536 Tanska kuului Kalmarin unioniin.

Tanska-Norjan kuningaskunta vuosina 1536–1814

Tanskan kuningaskunta 1814 – nykypäivä

Personaaliunionissa Islannin kanssa vuosina 1918–1944

Margareeta II

Margareeta II (alk. Margrethe Alexandrine Þorhildur Ingrid, s. 16. huhtikuuta 1940 Kööpenhamina) on ollut Tanskan kuningatar vuodesta 1972.

Monarkia

Monarkia (m.kreik. μοναρχία, monarkhia, yksinvaltius, kirj. 'yksi alku') on valtiomuoto, jossa monarkki on valtionpäämies. Monarkian tyypillisin ero tasavaltaan on se, että monarkiassa valtionpäämiehen (monarkin) asema on elinikäinen, ellei hän luovu siitä vapaaehtoisesti, mutta tasavallassa valtionpäämies (useimmiten presidentti) valitaan määräajaksi. Useimmat monarkiat eroavat useimmista tasavalloista siinäkin, että valta on perinnöllistä. Joskus rajanveto monarkian ja tasavallan välillä voi olla vaikeaa, sillä on myös mahdollista, että tasavallaksi laskettavan valtion valtionpäämiehen asema on jostakin syystä elinikäinen (esim. Libyan johtaja Muammar Gaddafi vuosina 1969–2011). Maailmassa on tällä hetkellä 44 monarkiaa.

On mahdollista, että sama henkilö on useamman kuin yhden valtion monarkki. Nykyisin tällainen on ainakin Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II, joka on sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että muiden Kansainyhteisön sisäpiiriin kuuluvien monarkioiden kuningatar.

Monarkiaksi kutsutaan joskus myös itse kuningashuonetta tai kuningaskuntaa. Monarkian symboli on eurooppalaisissa kuningaskunnissa kruunu.

Varhaiskeskiajalla useissa eurooppalaisissa kuningaskunnissa kuningas valittiin vaaleilla ja äänioikeutettuja olivat lähinnä mahtavimpien sukujen edustajat, joiden joukosta kuningas yleensä valittiin. Kuninkaiden asema muuttui myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa perinnölliseksi ja kruununperimysjärjestys määräsi tarkoin kuninkuuden perinnöllisyydestä. Eri maissa kuningassuvut muodostivat dynastioita, jotka saattoivat olla vallassa satoja vuosia. Eri maiden hallitsijoiden välisiä siteitä ja maiden yhteistyötä vahvistettiin kuninkaallisilla avioliitoilla.

Sanotaan, että periytyvä valta ei kuulu demokratiaan. Siksi vielä 1900-luvun alussa uskottiin, että vähitellen demokratisoituminen johtaisi monarkioiden täydelliseen katoamiseen. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta monissa maissa monarkiasta on luovuttu ja monissa maissa, joissa se on säilynyt, se on muuttunut lähinnä seremonialliseksi, niin että monarkki on asemaltaan vain valtion keulakuva ja hänen poliittinen valtansa on hyvin rajoitettua tai sitä ei ole lainkaan (esimerkiksi lähes kaikki Euroopan monarkiat ja Japani). Uusiakin monarkioita syntyi kuitenkin vielä 1900-luvulla, esim. Norja, joka itsenäistyi Ruotsista ja valitsi oman uuden kuninkaan, ja maat, jotka itsenäistyivät Yhdistyneen kuningaskunnan imperiumista mutta säilyttivät Yhdistyneen kuningaskunnan monarkin muodollisena valtionpäämiehenään.

Monarkioita, joissa monarkki (kuningas, kuningatar, keisari tai keisarinna) toimii valtionpäämiehenä perustuslain mukaisesti, olipa se sitten kirjoitettu tai kirjoittamaton perustuslaki, kutsutaan perustuslaillisiksi monarkioiksi tai parlamentaarisiksi monarkioiksi. Siinä hallitsijalla on usein rajoitetusti tai ei ollenkaan valtaoikeuksia ja hänen tehtävänsä ovat ensisijaisesti edustuksellisia. Ylin vallankäyttäjä näissä maissa on useimmiten pääministeri.

Silvia (Ruotsin kuningatar)

Kuningatar Silvia (s. 23. joulukuuta 1943, syntyjään Silvia Renate Sommerlath) on Ruotsin kuningatar ja kuningas Kaarle XVI Kustaan puoliso.

Viktoria (Iso-Britannia)

Viktoria (Alexandrina Victoria, 24. toukokuuta 1819 – 22. tammikuuta 1901) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar 20. kesäkuuta 1837 lähtien kuolemaansa saakka. Hänen valtakautensa kesti yli 63 vuotta. 1. toukokuuta 1876 kuningatar Viktoria otti käyttöön myös Intian keisarinnan arvonimen. Viktoria oli Yrjö III:n neljännen pojan, Kentin herttua Edvardin (1767–1820), ja saksalaisyntyisen Sachsen-Saalfeld-Coburgin prinsessa Viktoiren (1786–1861) tytär.

Syntyessään Viktoria oli kruununperimysjärjestyksessä viides isänsä ja tämän veljien jälkeen. Viktoria peri kruunun sedältään Vilhelm IV:ltä, joka jäi viimeiseksi Hannover-sukua edustaneeksi kuninkaaksi. Viktoria jäi Ison-Britannian viimeiseksi Hannover-sukua edustaneeksi hallitsijaksi. Hänen noustessaan valtaistuimelle myös Ison-Britannian ja Hannoverin kuningaskuntien yli sata vuotta kestänyt personaaliunioni lakkasi. Viktoriaaninen aikakausi (1837–1901) on nimetty kuningatar Viktorian mukaan.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.