Kungfutse

Kungfutse (551 eaa.479 eaa.) oli kiinalainen opettaja, poliitikko ja filosofi, jonka opetuksiin kungfutselaisuus pohjautuu. Kungfutse oli tyytymätön oman aikansa moraaliin ja yritti elvyttää entisaikojen arvomaailman. Hän oli omana aikanaan merkittävä opettaja, mutta hänen opetuksensa saivat vastakaikua Kiinan poliittisissa johtajissa vasta hänen kuoltuaan.

Kungfutse
孔子
Ming-dynastian aikaisen taiteilijan Qiu Yingin (c. 1494–1552) muotokuva Konfutsesta.

Ming-dynastian aikaisen taiteilijan Qiu Yingin (c. 1494–1552) muotokuva Konfutsesta.
Henkilötiedot
Syntynyt 551 eaa.
Qufu
Kuollut 479 eaa.
Lu
Koulutus ja ura
Koulukunta kungfutselaisuus
Vaikutusalueet Etiikka, yhteiskuntafilosofia, kasvatusfilosofia
Tunnetut työt Mestari Kongin keskustelut
Oppilaat -

Nimi

Kungfutsen alkuperäinen nimi oli Kǒng Qiū (孔丘). Kiinaksi nimi on Kǒngzǐ (孔子), 'Mestari Kong'.[1] Kiinaksi hänestä käytetään joskus kunnioittavaa nimeä Kǒngfūzǐ (孔夫子, Suuri mestari Kong). Wade-Giles-latinaistamisjärjestelmässä nimi kirjoitetaan K’ung Fu-tzu. Suomalainen kotoutettu asu on Kungfutse.[2]

Elämä

Kungfutsen elämästä ei tiedetä kovin paljoa.[3] Kungfutsen varhaisin säilynyt elämäkerta on Sima Qianin teoksesta Historioitsijan muistiinmerkintöjä, joka kirjoitettiin vuoden 100 eaa. vaiheilla, nelisensataa vuotta Kungfutsen kuoleman jälkeen. Selvästi suuri osa teoksesta on kuitenkin tarua ja kirjallista sepitettä.[3] Suurin osa totena pidetyistä Kungfutsea koskevista tarinoista on peräisin Keskusteluista, jota alkoivat koota Kungfutsen oppilaat heti mestarin kuoleman jälkeen.[4]

Perimätiedon mukaan Kungfutse syntyi vuonna 551 eaa. Zouyin kylässä lähellä Qufun kaupunkia Kiinassa silloisen Lu-valtion alueella. Hänen syntymänsä aikaan Zhou-dynastian keskushallinnon tosiasiallinen valta oli heikentynyt ja maata hallitsitvat lääninherrat, jotka johtivat omia valtioitaan.[3] Yksi niistä oli Lu, joka oli pieni ja voimakkaampien valtioiden ympäröimä. Kungfutsella oli ainakin yksi isoveli. Perhe oli luultavasti entisiä aatelisia, jotka olivat menettäneet asemansa. Isä kuoli kun Kungfutse oli nuori.[5] Kungfutse sai opetusta niin sanotuissa kuudessa taidossa eli seremonioissa, musiikissa, kilpavaunujen ajamisessa, jousiammunnassa, kirjoituksessa ja aritmetiikassa. Hän suunnitteli virkamiehen uraa Lu-valtion hallitsijan hovissa.[4]

Kungfutse sai ensimmäiset oppilaansa kolmikymmenvuotiaana. Hän vastusti luokkaeroja koulutuksessa, ja hän oli ensimmäinen kiinalainen opettaja, joka otti muitakin kuin ylimystöön kuuluvia nuoria oppilaikseen. Kungfutsella oli lopulta satoja tai tuhansia oppilaita.[4]

Kungfutse nimitettiin Lu-valtion oikeusministeriksi, mutta hän menetti pian hallitsijan suosion. Hän jätti Lun vuonna 497 eaa. ja lähti kolmeksitoista vuodeksi matkalle, jonka aikana hän kierteli useita Pohjois-Kiinan ruhtinaskuntia. Hän koetti saada niiden poliittisia johtajia kuuntelemaan neuvojaan, mutta tuloksetta. Hän palasi Luhun, luopui poliittisista pyrkimyksistään ja omistautui opettajantyölle. Hän kuoli 479 eaa.[4]

Kungfutsella oli vaimo, tytär ja poika.[6]

Teokset

Kungfutsen kuoltua hänen oppilaansa alkoivat kirjoittaa ylös Kungfutsen heille suullisesti kertomia opetuksia. He ja heitä seuranneet sukupolvet kokosivat kolmen vuosisadan aikana Kungfutsen ja joidenkin myöhempien opettajien opetukset teokseksi nimeltä Keskustelut.[7]

Perimätiedon mukaan Kungfutse toimitti vanhoja kirjoituksia kokoelmiksi, jotka tunnetaan neljänä kirjana ja viitenä klassikkona. Klassikoista Kungfutsen kerrotaan itse koonneen Kevättä ja syksyä -kronikan. Oppilailleen hän suositteli etenkin Laulujen kirjaa, ja hän mainitsee Keskusteluissa myös Historian kirjan.[8]

Opetukset

Katso myös: Kungfutselaisuus

Kungfutsen opettama moraalijärjestelmä perustui hänen filosofisiin, eettisiin ja uskonnollisiin ajatuksiina. Kungfutse oli omasta mielestään vain vanhan tradition välittäjä, ei uuden luoja. Hän loi todellisuudessa kuitenkin monia sellaisia kiinalaisen ajattelun perusnäkemyksiä, jotka ovat ylläpitäneet kiinalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa nykyaikoihin asti.[9]

Kungfutse kertoi opetuksissaan "kultaisesta aikakaudesta", joka oli vallinnut Zhou-dynastian alkuaikoina. Hän arvosti sen ajan kuninkaita feodaalis-hierarkkisen järjestelmän sekä riittien ja musiikin luomisesta, ja hän pyrki matkoillaan taivuttelemaan oman aikansa hallitsijat palaamaan vanhan ajan viisaiden antamaan malliin. Oppilailleen Kungfutse opetti monipuolista sivistystä klassisten teosten pohjalta. Kungfutse suhtautui vakavasti rituaaleihin, joiden hänen mukaansa tuli säädellä ihmisten käyttäytymistä ja asennoitumista myös arkielämässä.[10]

Kungfutsen jälkeen hänen oppejaan kehittivät toiset filosofit. Lopulta Han-dynastia (206 eaa. – 220 jaa.) kohotti kungfutselaisuuden kaikkien muiden koulukuntien yläpuolelle ja antoi sille virallisen aseman Kiinan opetusjärjestelmän perustana, jonka se säilytti aina 1900-luvulle saakka.[11]

Hauta

Confuciustombqufu
Kungfutsen hauta Qufussa, Shandongissa

Kungfutsen hauta sijaitsee nykyisen Kiinan kansantasavallan Shandongin maakunnan Jiningin prefektuuritason kaupungin Qufun kaupungissa.[12] Kungfutsen hautausmaa, samoin kuin Kungfutsen temppeli ja Kongin suvun kartano kuuluvat osana Unescon maailmanperintökohteeseen.[13] Lisäksi paikkakunnalla on matkailijoille tarkoitettu, kungfutselaisuuden kuuden taidon esittelyyn keskittynyt alue.[14]

Lähteet

  • Kungfutse: Mestari Kongin keskustelut. Kungfutselaisuuden ydinolemus. (Lúnyǔ, noin 475–221 eaa.) Suomentanut ja selityksin varustanut sekä taustoittavat luvut kirjoittanut Jyrki Kallio. Helsinki: Gaudeamus, 2014. ISBN 978-952-495-337-5.
  • Littlejohn, Ronnie: Confucianism: An Introduction. I.B.Tauris, 2011. ISBN 9781848851733.
  • Littleton, C. Scott (toim.): Idän uskonnot. Hindulaisuus, buddhalaisuus, kungfutselaisuus, taolaisuus, shintolaisuus. (Eastern Wisdom, 1995.) Suomentanut Hannes Virrankoski. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1997 (2. painos 2004). ISBN 951-20-5130-3.
  • Kungfutse: Confucius: Analects with Selections from Traditional Commentaries. Kääntänyt englanniksi Edward Slingerland. Indianapolis, IN: Hackett Publishing Company, Inc., 2003. ISBN 978-0-87220-636-6.

Viitteet

  1. Mestari Kongin keskustelut, s. 7.
  2. Mestari Kongin keskustelut, s. 7, 21–22.
  3. a b c Confucius: Analects with Selections from Traditional Commentaries, s. xx.
  4. a b c d Chinnery, John (Littleton 1997), s. 96–97.
  5. Littlejohn 2011, s. 12.
  6. Littlejohn 2011, s. 13.
  7. Littlejohn 2011, s. 17–20.
  8. Chinnery, John (Littleton 1997), s. 98.
  9. Chinnery, John (Littleton 1997), s. 92–94.
  10. Chinnery, John (Littleton 1997), s. 99–106.
  11. Chinnery, John (Littleton 1997), s. 94.
  12. The Tomb of Confucius chinatravel.com. Viitattu 10.6.2015. (englanniksi)
  13. Temple and Cemetery of Confucius and the Kong Family Mansion in Qufu whc.unesco.org. Viitattu 10.6.2015. (englanniksi)
  14. Jining Overview chinatravel.com. Viitattu 10.6.2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Yu Dan: Kiinan viisauden sydän. Mitä Konfutse nyt sanoisi?. (Yu Dan ”Lun yu” xin de, 2006.) Käännetty englanninkielisestä laitoksesta. Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi. Helsinki: BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-741-4.

Aiheesta muualla

  • Confucius. Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Confucius. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
28. syyskuuta

28. syyskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 271. päivä (272. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 94 päivää.

500-luku eaa.

500-luku eaa. oli vuosisata, johon kuuluivat vuodet 599–500 eaa.

Han-kiinalaiset

Han-kiinalaiset (yksinkertaistetut merkit: 汉, perinteiset merkit: 漢, pinyin: hàn) muodostavat Kiinan suurimman etnisen ryhmän. Maastamuuton myötä heitä asuu myös lukuisissa eri valtioissa Aasiassa ja sen ulkopuolella. Nimi han juontaa juurensa kiinalaiseen Han-dynastiaan.

Itäinen Zhou-dynastia

Itäinen Zhou-dynastia (東周 [dong Zhou] (东周)) hallitsi Kiinassa 770–256 eaa. Se oli osa Zhou-dynastiaa.

Itäisen Zhou-dynastian aikana Zhoun valta mureni. Kausi jaetaan kahteen osaan:

Kevättä ja syksyä 770–476 eaa.

Taistelevat läänitysvaltiot 476–221 eaa.Taistelevien läänitysvaltioiden kaudella Zhou-kuninkaiden kunnioitus väheni olemattomiin, siksi muutamia kauden viimeisiä vuosia ei enää lasketa Itäiseen Zhou-dynastiaan kuuluviksi.

Kevättä ja syksyä -kaudella sekä Taistelevien läänitysvaltioiden alkuosan aikana syntyi niin monia uusia filosofioita, että siitä käytetään myös nimitystä "sata koulukuntaa" (諸子百家 [zhuzibaijia] (诸子百家)). Tältä kaudelta on peräisin suuri osa Kiinan kirjallisuuden klassikoista. Monet näistä filosofeista ja ajattelijoista toimivat joidenkin aikakauden valtioiden virkamiehinä vaihtelevissa tehtävissä. Erityisen tunnettuja aikakaudella syntyneitä filosofioita ovat kungfutselaisuus ja taolaisuus.

Lisäksi kauppa kukoisti aikakaudella ja yhdenmukaisia kolikoita tuotettiin. Rauta tuli yleiseen käyttöön, siitä valmistettiin aseita ja maataloustyökaluja. Kaudella toteutettiin myös suuria julkisia rakennusprojekteja kuten tulvienhallintaa, rakennettiin kanavia ja paksuja muureja kaupunkien ympärille sekä pohjoiselle rajalle.

Kevättä ja syksyä

Kevättä ja syksyä -kausi (春秋時代 [chūn qiū shí daì] (春秋时代)) vallitsi Kiinassa 770 eaa.– 476 eaa.

Tällöin Zhou-dynastian valta ulottui vain pienelle alueelle, ja maata hallitsivat lääninherrat, jotka johtivat käytännössä omia valtioitaan, joita olivat muun muassa Qi, Jin ja Chu. Kungfutse ja monia muita ajattelijoita eli tällä kaudella. Virkamiesvaltio alkoi nostaa päätään aikaisemman sukulaisuuteen perustuvien virkapaikkojen sijaan, ja rauta yleistyä.

Kevään ja syksyn kaudella vuorottelivat sodat ja diplomatia. Kausi päättyi valtioiden välisten sotien lisääntyessä, ja silloin alkoi taistelevien valtioiden kausi.

Kiinalainen filosofia

Kiinalaisella filosofialla eli kiinalaisessa kulttuuripiirissä harjoitetulla filosofialla on monituhatvuotinen historia. Sen katsotaan usein alkaneen Yijingistä (I ching, "Muutosten kirja", oikeammin "Muutosten klassikko"), muinaisesta ennustamisen käsikirjasta, joka esitteli monet kiinalaisen filosofian perusajatukset. Sen iästä voidaan esittää vain arvioita – se on tunnettu kirjallisena ainakin 500-luvulla eaa., mutta se perustuu neoliittiseltä kaudelta kulkeutuneeseen suulliseen perimätietoon.

Länsimaisen filosofian tavoin kiinalainen filosofia on käsittänyt monenlaisia osa-alueita ja siihen kuuluu useita eri suuntauksia. Monia merkittäviä filosofisia koulukuntia syntyi erityisesti Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausilla. Tämän vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa. Tuona aikana alkunsa saaneista koulukunnista merkittävimmät ovat kungfutselaisuus, taolaisuus, mohismi ja legalismi. Myöhemmin Intiasta levinneestä buddhalaisuudesta tuli myös merkittävä filosofinen ja uskonnollinen oppi Kiinassa.

Uudella ajalla kiinalainen filosofia on omaksunut aineksia myös länsimaisesta ajattelusta. Muun muassa toukokuun neljännen päivän liike pyrki hylkäämään vanhat keisarilliset instituutiot ja käytännöt, ja Sun Yatsen pyrki tuomaan demokratiaa, republikanismia ja industrialismia Kiinaan. Mao Zedong lisäsi marxilaisuuden. Nykyinen Kiinan hallitus suosii ”sosialismia kiinalaisilla erityispiirteillä”. Vanhan kiinalaisen ajattelun vaikutus on kuitenkin juurtunut syvälle kiinalaiseen kulttuuriin.

Kiinalainen filosofia on levinnyt ympäri maailmaa muun muassa uuskungfutselaisuutena sekä erilaisten perinteisten kiinalaisten oppien (kuten perinteinen kiinalainen lääketiede) myötä.

Kultainen sääntö

Kultainen sääntö on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän. Idea kultaisesta säännöstä on muokattu eri uskontojen pohjalta, ja se on löydettävissä lähes kaikista uskonnoista ja monista ajatussuunnista, ja sitä on tarkasteltu uskonnon lisäksi myös tieteen ja humanismin näkökulmasta. Useimmissa uskonnoissa sääntö mainitaan vain ohimennen, mutta kungfutselaisuudessa ja juutalais-kristillisyydessä siitä on tullut pysyvä ja näkyvä pohdiskelun teema.”Kultaiseksi” sääntöä alettiin kutsua 1500-luvun Euroopassa.

Kungfutselaisuus

Kungfutselaisuus (儒學, Rúxué) tai konfutselaisuus on Kiinassa syntynyt moraalinen ja yhteiskunnallinen oppi, joka kehittyi kiinalaisen filosofin Kungfutsen (551–479 eaa.) opetuksista. Kungfutselaisuus pohjautuu Kiinassa kauan vallalla olleisiin instituutioihin ja pitkäaikaiseen kiinalaiseen käytäntöön, ja sen taustatekijöinä ovat muun muassa sukujärjestelmä ja siihen liittyvä esi-isien kultti.Kungfutselaisuuden tärkeimmät hyveet ovat inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, hyvät tavat, uskollisuus ja viisaus. Vastavuoroisuus kuten ylempien kunnioittaminen ja alempien suojelu on tärkeää. Kungfutselaisuuden perusperiaatteena on parantaa ja lisätä hyvinvointia yhteiskunnassa jalon käytöksen kautta, joka siirtyy ensin perheestä kaupunkiin, sitten yhteiskuntaan ja myöhemmin koko maailmaan. Tähän pyritään hyveellisellä elämällä.

Kungfutselaisuudella ei ole omaa jumalakäsitystä, mutta se on silti länsimaissa usein luokiteltu uskonnoksi. Kungfutselaisuuden keskeisimmät tekstit ovat Viisi klassikkoa ja Neljä kirjaa.

Luettelo filosofeista

Luettelo filosofeista suuntauksittain. Kattaa sekä länsimaisen että itämaisen filosofian.

Mengzi

Mengzi (孟子; pinyin: Mèngzǐ; Wade-Giles: Meng Tzu, 'Mestari Meng'), alkuperäiseltä nimeltään Meng Ke, latinaksi Mencius, eli todennäköisimmin 372–289 eaa.; vaihtoehtoisesti 385–303/302 eaa.) oli kiinalainen filosofi. Hän oli Kungfutsen seuraaja ja merkittävä kungfutselaisuuden kehittäjä. Mengzi syntyi Zou-valtiossa ja työskenteli jonkin aikaa virkamiehenä Qi-valtiossa. Kungfutsen tapaan hänkin kiersi Kiinaa pitkään, 40 vuotta, kiertävänä opettajana. Hänen keskeinen ajatuksensa oli: "Taivaan järjestystä noudattava säilyy; taivaan järjestystä vastustava katoaa".

Ei ole tiedossa, miten Mengzi on ollut yhteydessä Kungfutsen opetuslapsiin. Välittäjänä kerrotaan olleen Zisi-niminen henkilö, joka kuitenkin on elänyt ennen Mengzin syntymää. Mengzi on kuitenkin saattanut olla yhteydessä Zisin opetuslapsiin. Vaikuttaa joka tapauksessa ilmeiseltä ettei Mengzillä ole ollut käytettävissään Keskusteluja, sillä useimpia hänen Kungfutse-sitaattejaan ei löydy Keskusteluista. Juuri Mengzi korotti Kungfutsen pelkästä opettajasta yli-inhimilliseksi palvonnan kohteeksi. Mengzin mukaan Kungfutse on "kuin jalokauris nelijalkaisten keskuudessa, feeniks siivekkäiden keskuudessa, Taivuori kukkuloiden ja muurahaiskekojen joukossa".

Shandong

Shandong (yksinkertaistetut merkit: 山东; perinteiset merkit: 山東; pinyin: Shāndōng) [lausutaan Šandung tai kiinalaisittain šhantung] on Kiinan maakunta Keltaisenmeren ja Bohainmeren länsirannalla. Shandong on väestöltään Kiinan toiseksi suurin ja taloudessa maan kolmenneksi merkittävin maakunta.

Shandongin nimen vanha suomenkielinen latinisaatio on Šantung. Maakunnan lyhennenimi on Lu (鲁).

Syömäpuikot

Syömäpuikot ovat kaksi samanmittaista, noin kynänkokoista puikkoa, joita käytetään ruokailuvälineenä Kiinassa, Japanissa, Koreassa ja Vietnamissa. Niitä käytettiin ennen yleisesti myös Thaimaassa, mutta 1800-luvun länsimaalaistamiskampanjan jälkeen thairuoka syödään nuudeleita lukuun ottamatta lusikalla ja haarukalla.

Syömäpuikkoja tehdään puusta, bambusta, metallista, muovista, norsunluusta ja mammutinluusta. Korealaiset syömäpuikot valmistetaan useimmiten metallista, japanilaiset ja kiinalaiset yleensä puusta. Lisäksi japanilaiset syömäpuikot ovat yleisesti lyhyempiä kuin korealaiset ja kiinalaiset.

Syömäpuikot kehitettiin ainakin 3 000 vuotta sitten Kiinassa, mahdollisesti jopa 5 000 vuotta sitten. Legendan mukaan Kungfutse suosi syömäpuikkoja, koska surmaamiseen soveltuvia välineitä ei ollut sopiva pitää esillä pöydässä. Keisarin hovissa käytettiin hopeisia puikkoja, jotka uskomuksen mukaan hapettuisivat mustiksi, jos ruuassa oli myrkkyä.

Puikkoja pidetään yleensä oikean käden etusormen ja keskisormen sekä peukalon välissä ja käsitellään pinsettien tapaisesti nostamaan ruoanpalasia suuhun. Eri maissa on toisistaan poikkeavia etikettisääntöjä. Vasemman käden käyttö alkaa olla hyväksyttävää muuten paitsi erittäin muodollisissa tilanteissa. Puikoilla syömistä varten ruoka paloitellaan suupaloiksi jo valmistusvaiheessa, ja riisi keitetään tahmeaksi. Pehmeää ruokaa voi pilkkoa myös puikoilla, joskin ruuan nostaminen suun eteen ja siitä osien irti pureminen on myös hyväksyttävää.

Kiinassa valmistetaan vuosittain 15 miljardia paria syömäpuikkoja, joiden valmistamiseen kuluu puuta noin 46 km² metsää vastaava määrä. Tämän vuoksi Kiinassa otettiin 1. huhtikuuta 2006 käyttöön viiden prosentin vero kertakäyttöisille syömäpuikoille.

Valkoinen Veljeskunta

Valkoinen Veljeskunta on teosofiaan ja New Age -uskonnollisuuteen kuuluva käsite, jolla tarkoitetaan esoteeriseen viisauteen vihittyjen olentojen muodostamaa salaista ryhmää. Se tunnetaan myös monilla muilla nimillä, kuten Ylösnousseet mestarit, Viisauden mestarit, Valkoinen loosi, Okkultinen veljeskunta, Vihittyjen seura, Pyhä veljeskunta, Salainen veljeskunta ja Hierarkia.Ylösnousseet mestarit ovat teosofien ja New Age -uskovien mukaan valaistuneita henkiolentoja, jotka ovat eläneet fyysisesti maanpäällisen elämän, sovittaneet karmansa, täyttäneet Jumalan heitä koskevan suunnitelman ja yhtyneet takaisin Jumalaan. Nyt he auttavat ihmiskuntaa taivasmaailmasta käsin ja lähettävät silloin tällöin edustajiaan maan päälle. Osa näistä mestareista saattaa elää yhä fyysisessä kehossa ihmiskunnan keskuudessa.Valkoiseen Veljeskuntaan katsotaan kuuluvan esimerkiksi sellaisia eri aikoina eläneitä suuria henkisiä opettajia kuin Jeesus, Buddha, Krishna, Kungfutse, Laozi, Maitreya, Zarathustra, Pythagoras, Christian Rosenkreutz, Saint-Germain, Djwal Kul, Kuthumi (Koot Hoomi) ja El Morya.Kansainvälisen Teosofisen Seuran perustaja Helena Petrovna Blavatsky väitti koko modernin teosofisen virikkeen tulleen Valkoisen Veljeskunnan jäseniltä eli Mahatmoilta, Mestareilta. Suuren osan Salaista oppia ja ns. mahatmakirjeiden väitetään olevan veljeskunnan jäsenten kirjoittamia. Useat ihmiset väittävät tänäkin päivänä olevansa yhteydessä Valkoisen Veljeskunnan jäseniin, joskus jopa fyysisesti.Erikoisia psyykkisiä kykyjä omaavia mestareita on pidetty myös Helena Blavatskyn keksintönä. Esimerkiksi läntisen esoretismin historiasta kirjoittanut K. Paul Johnson on esittänyt kirjassaan The Masters Revealed (1994), että Valkoinen Veljeskunta on pelkkä myytti ja suureksi osaksi Blavatskyn oman mielikuvituksen tuotetta.Suomalaisen teosofian uranuurtajan Pekka Ervastin mukaan Valkoiseen Veljeskuntaan "kuuluvat kaikki sekä näkyväiset että näkymättömät Mestarit ja vihityt adeptit". Näkyvän veljeskunnan sydän on Himalajan vuoriston tuolla puolen, mutta yksityisiä adepteja elää siellä täällä maailmassa.

Viisi klassikkoa

Viisi klassikkoa (五經 wǔjīng) ovat kokoelma Läntisellä Zhou -kaudella sekä Kevättä ja syksyä -kaudella laadittuja kiinalaisia kirjoituksia. Niitä pidetään eräinä kungfutselaisuuden tärkeimmistä teksteistä.Viisi klassikkoa ovat:

Laulujen kirja (詩經 Shījīng) koostuu vanhoista runoista.

Rituaalien kirja (禮記 Lǐjì) johon on koottu vanhat käyttäytymisohjeet.

Kirjoitusten kirja tai Historian kirja (書經 Shūjīng) sisältää historiallisia tapauksia, lakeja ja määräyksiä.

Kevättä ja syksyä (春秋 Chūnqiū eli 麟經 Línjīng) on Lu-valtion historiikki. Sen ajatellaan olevan Kungfutsen kirjoittama.

Muutosten kirja (易經 Yìjīng) sisältää vanhaa ennustusoppia. Se ei ole kuulunut klassikoihin alun perin eikä filosofi Xunzi suo sille tätä asemaa myöhemminkään. Kungfutse tai hänen oppilaansa ovat mahdollisesti kirjoittaneet siihen selityksiä.Alun perin klassikoita oli kuusi, mutta niistä yksi, Musiikin kirja (樂經 Yuèjīng) on kadonnut. Siitä säilyneet osat saattavat muodostaa nykyisen Rituaalien kirjan yhden osan.Filosofi Kungfutse ihaili menneitä aikoja ja alkoi kerätä ilmeisesti opetustyötään varten vanhoja kirjoituksia, joista teki kirjoituskokoelmia. Vaikka Keskusteluissa Kungfutse viittaa etenkin Laulujen kirjaan ja Kirjoitusten kirjaan, hänellä ei ilmeisesti ole ollut niitä, ainakaan nykyisen kaltaisena kokonaisuutena. Menzin mukaan Kevättä ja syksyä on Kungfutsen omaa tuotantoa, minkä vuoksi sitä pidetään merkittävämpänä kuin muita samasta aikakaudesta kertovia kiinalaisia historiikkejä.Kong Yingda toimitti varhaisen klassikoiden selitysteoksen, nimeltään Wujing zhengyi. Siitä tuli Tang-dynastian aikana Kiinan virallisen opin perusteos.

Xunzi

Xunzi (荀子; pinyin: Xúnzǐ, 'Mestari Xun'; Wade-Giles: Hsün Tzu) alkuperäiseltä nimeltään Xún Kuàng 荀况; noin 310 eaa. – 237 eaa. Zhao, Kiina) oli taistelevien läänitysvaltioiden kaudella elänyt kiinalainen filosofi. Xunzita pidetään kungfutselaisena ajattelijana, mutta hänen ajatuksensa ihmisen syntymisestä luonnostaan pahana on ristiriidassa Kungfutsen ajatuksen kanssa siitä, että ihmiset ovat luonnostaan hyviä. Xunzi kuitenkin uskoi, että ihminen voi muuttua hyväksi sivistämällä itseään ja käymällä koulua.

Xunzin elämästä ei tiedetä paljoa. Suhteellisen varmaa on että hän syntyi Zhao-valtiossa. Hän opetti ja opiskeli joitakin vuosia Qi-valtiossa sijainneessa Jixia-akatemiassa. Myöhemmin hän toimi virkamiehenä Chu-valtiossa, jossa hän myös kuoli. Xunzin opit koottiin hänen nimeänsä kantavaan teokseen, josta valtaosa luultavasti kirjoitettiin Xunzin itsensä valvonnan alaisuudessa.Legalismin kehittäjä Han Fei sekä Qin-dynastian ensimmäinen pääministeri Li Si olivat Xunzin oppilaita.

Yhteiskuntafilosofia

Yhteiskuntafilosofia on filosofian osa-alue, jossa pohditaan yhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä. Yhteiskuntafilosofia on osittain poliittisen filosofian kanssa päällekkäinen termi. Erikseen on olemassa yhteiskuntatieteiden filosofia, jossa pohditaan yhteiskuntatieteisiin liittyviä filosofisia kysymyksiä.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.