Kulta

Kulta on alkuaine, joka kuuluu metallien ryhmään. Kullan järjestysluku on 79 ja kemiallinen merkki Au (lat. aurum, ’hohtava sarastus’).[5] Kulta kuuluu siirtymämetalleihin ja jalometalleihin. Kultaa on käytetty tuhansien vuosien ajan rahana sekä kolikkojen ja korujen materiaalina, ja nykyisin sitä käytetään muun muassa elektroniikkateollisuudessa. Kulta on myös suosittu sijoituskohde.

PlatinaKultaElohopea
Ag

Au

Rg  
 
 
Au-TableImage

Yleistä
Nimi Kulta
Tunnus Au
Järjestysluku 79
Luokka Siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 11
Jakso 6
Tiheys19,32 · 103 kg/m3
Kovuus2,5 (Mohsin asteikko)
VäriMetallisen keltainen
Löytövuosi, löytäjä Esihistoria, tuntematon
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)196,966570(4)[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)135 (174) pm
Kovalenttisäde130[2] pm
Van der Waalsin säde214[2] pm
Orbitaalirakenne[Xe] 4f14 5d10 6s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 18, 1
Hapetusluvut+I, +III
Kiderakennepintakeskeinen kuutiollinen (Face-centered cubic, FCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste1 337,33[3][4] K (1 064 °C)
Kiehumispiste3 129[3] K (2 856 °C)
Moolitilavuus10,2[4] · 10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö330[3] kJ/mol
Sulamislämpö12,5[3] kJ/mol
Höyrynpaine0,000237[4] Pa 1 337,73 K:ssa
Äänen nopeus1 740[3] m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus2,54[3][4] (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,129 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus45,2 · 106[3] S/m
Lämmönjohtavuus(300 K) 320[3] W/(m·K)
CAS-numero7440-57-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Native gold nuggets
Kultahippuja Kaliforniasta (yllä) ja Australiasta.

Ominaisuudet

Kulta on keltaista, kiiltävää, suhteellisen pehmeää, erittäin helposti muokattavaa, ja hyvin sähköä johtavaa.[6] Se on hyvin taottavaa ja venyvää: yhdestä grammasta kultaa (esim. noin 5 mm halkaisijaltaan oleva kuula) voi tehdä 4 neliömetriä lehtikultaa[6] tai kahden kilometrin pituisen langan. Kulta ei reagoi useimpien kemikaalien kanssa, mutta kuningasvesi ja kloori pystyvät syövyttämään sitä.[7]

Kulta on erittäin haluttua ainetta teollisuuden käyttöön, koska se osaltaan mahdollistaa elektroniikan valmistuksen sähkönjohtavuutensa ansiosta.

Metallinen kulta on myrkytöntä eikä sillä ole ärsyttävää vaikutusta. Se ei liukene vatsassa, siksi sitä voidaan käyttää ruoan lisäaineena. Se ei aiheuta elimistössä mitään reaktioita, vaan tulee muuttumattomana ulos. Kullan E-koodi on 175.[5]

Kulta ei ole täysin reagoimatonta, vaan muodostaa useita yhdisteitä, kuten esimerkiksi syanidikomplekseja, klorideja ja oksideja. Liukoiset kultayhdisteet, kuten kultaamisessa käytettävä kaliumtetrasyanoauraatti ovat myrkyllisiä ja aiheuttavat maksa- ja munuaisvaurioita.

Kulta on painavampaa kuin lyijy. Kulta painaa 19,32 tonnia kuutiometriä kohden, mutta lyijy vain 11,34 tonnia.[5]

Kullan väri on poikkeuksellisen keltainen, toisin kuin lähes kaikki muut metallit kuparia ja cesiumia lukuun ottamatta. Kulta-atomin uloimmat elektronit värähtelevät eräänlaisena ”plasmana”, ja värähtelyä vastaa energiataso ja taajuus. Muilla metalleilla värähtelytaajuus on ultraviolettialueella, mutta kullan tapauksessa on näkyvän valon alueella. Jos elektronien rata laskettaisiin klassisen mekaniikan mukaan, kullankin pitäisi olla harmaata, kuten samaan ryhmään kuuluva hopea, jonka d-orbitaali (4d) on myös täynnä. Kun suhteellisuusteoria otetaan laskuihin mukaan, havaitaan, että sisemmät s-, ja p-orbitaalit ovat vakaampia ja ulommat d-, ja f-orbitaalit epävakaampia ja harvempia. Kullan tapauksessa 5d-orbitaalin laajeneminen johtaa matalampaan energiaan, suurempaan aallonpituuteen ja edelleen keltaiseen väriin.lähde?

Isotoopit

Kaikki luonnon kulta koostuu alkuaineen ainoasta pysyvästä isotoopista 197Au. Kullalle tunnetaan 37 radioisotooppia, joiden massaluvut ovat välillä 170–206. Niistä pitkäikäisin on vuonna 1948 löydetty 195Au, jonka puoliintumisaika on hieman yli 186 päivää. Isotoopit, joiden massat ovat alle 197, hajoavat β+-hajoamisella, α-hajoamisella ja harvoin protonin emissiolla, poikkeuksena 195Au, joka hajoaa elektronisieppauksella. Raskaammat radioisotoopit massaluvun 197 jälkeen hajoavat pelkästään β--hajoamisella. Kullan isotoopeilla on lisäksi runsaasti ydinisomeereja.[8]

Esiintyminen

Kultaa esiintyy maapallolla niin ytimessä kuin vaipassa ja kuoressakin. Ytimen kulta on peräisin maapallon syntyajoilta, ja se vajosi sinne muiden raskaiden metallien kuten raudan tapaan. Maankuoressa ja vaipassa oleva kulta on peräisin 3,9 miljardia vuotta sitten maahan iskeytyneistä meteoriiteista.[9][10]

Hyödynnettävissä oleva kulta esiintyy maankuoressa, irrallisina kultahippuina maaperässä, sekä meressä. Kulta esiintyy luonnossa yleensä metallisena, sekä lähes puhtaana kultana että metalliseoksina.[6] Yleisimmin kulta esiintyy seoksena hopean kanssa, mutta vähäisissä määrin myös kuparin, raudan ja palladiumin kanssa. Maanpinnan kulta on muodostunut syvällä maankuoressa, josta se on noussut veden mukana ylös ja kiteytynyt, yleensä kvartsin sisään. Kun eroosio ja kemiallinen rapautuminen kuluttavat kalliota, kultasuonet paljastuvat ja kulta irtoaa ajan myötä. Näin syntyneet kultahiput asettuvat maaperään ja joenuomiin.[11]

Alle kaksi prosenttia kullasta esiintyy kultahippuina.[12] Kultahiput ovat 20–23 karaatin kultaa. Suurin koskaan löydetty kultahippu oli Australian Victoriasta vuonna 1869 löydetty ”Welcome Stranger”, jonka nettopaino oli 72,02 kilogrammaa. Suurin yhä olemassa oleva kultahippu on 27,21 kilogramman painoinen ”Hand of Faith”, joka löydettiin Victoriasta vuonna 1980.[13] Suurin Suomesta löytynyt hippu on vuonna 1935 löytynyt 393-grammainen ”Evert”.[14]

Maailman valtamerissä on yli kymmenen miljoonaa tonnia kultaa, mutta sen pitoisuus on hyvin alhainen, eikä sen erottelu ole ollut kannattavaa.[6]

Tuottaminen

Joki­vesissä toisinaan esiintyvät kulta­hiput on jo tuhansia vuosia sitten pystytty erottamaan huuhtomallakin.[6] Malmeista, joissa sitä on vain pieninä pitoisuuksina, se voidaan erottaa syanidi-, klooraus- tai amalgaamiprosessilla.

  • Syanidiprosessissa kulta reagoi natriumsyanidiliuoksessa muodostaen natriumsyanoauraattia, joka pelkistetään elektrolyyttisesti.
  • Kloorausprosessissa malmi reagoi kloorin kanssa korkeassa lämpötilassa muodostaen kultakloridia (AuCl3). Liuos pelkistetään vetysulfidilla, jolloin saadaan kultasulfidia, joka voidaan puhdistaa sulattamalla.
  • Amalgaamiprosessissa kulta liuotetaan lietteestä amalgaamiksi elohopeaan ja erotetaan siitä tislaamalla.
  • Booraksimetodissa kullan sulamislämpötilaa lasketaan booraksin avulla, jotta se voidaan sulattaa jopa pelkän kaasupuhaltimen avulla. Keksitty Ruotsissa, käytössä muun muassa Filippiineillä.[15]
  • Pelkistämällä oksaalihapolla tai muulla vastaavalla aineella kultakloridiliuoksesta saatua hienojakoista kultaa on kutsuttu nimellä kultasieni.[16]

Tuotanto

Vuoteen 2011 mennessä kultaa on tuotettu arviolta 171 miljoonaa kiloa,[17] noin 27 grammaa jokaista maapallon ihmistä kohti. Vuotuinen kullan tuotanto on vakiintunut noin 2,5 miljoonaan kilogrammaan.

Suurimmat kullantuottajamaat vuonna 2012 olivat:[18]

Sija Maa Kullan tuotanto tonneissa
1 Kiina 370
2 Australian lippu Australia 250
3 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 230
4 Venäjän lippu Venäjä 205
5 Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka 170
6 Perun lippu Peru 165
7 Kanada 102
8 Indonesia 95
9 Uzbekistanin lippu Uzbekistan 90
10 Ghana 89
11 Meksikon lippu Meksiko 87
12 Papua-Uuden-Guinean lippu Papua-Uusi-Guinea 60
13 Brasilian lippu Brasilia 56
14 Chilen lippu Chile 45
Muut maat 686
Koko maailma 2 700

Kullan tuotanto kilogrammoissa maailmanlaajuisesti vuonna 2006:

Map of gold production

Malminetsintä ja kaivostoiminta Suomessa

Vuonna 2008 Suomesta tunnettiin yli 200 kairauksin todettua kulta-aihetta.[19] Geologian tutkimuskeskuksen tietokantaan on sisällytetty kulta-aiheet, joissa on kairaamalla tai muuten todettu yli yhden metrin paksuinen lävistys kultamineralisaatiosta.

Malmi on kalliomassa, joka voidaan taloudellisesti kannattavasti hyödyntää sen sisältämien arvometallien tai -mineraalien vuoksi. Suomen yli 200:sta kulta-aiheesta vain muutama on tähän mennessä täyttänyt nämä vaatimukset ja niitä voitaisiin kutsua varsinaisiksi malmiesiintymiksi. Monissa tapauksissa hyödynnettäviä metalleja tai mineraaleja on useita, ja hyödynnettävien ainesten yhteisarvo saattaa ratkaista sen, onko kohde malmia vai ei. Useimmissa kultamalmeissa kulta on joko ainoa tai ylivoimaisesti merkittävin arvometalli.

Kallioperän kivilajeissa, vaikkapa graniitissa tai liuskeessa, on kultaa 1,5 milligrammaa (ppb) tonnissa. Jotta kalliomassa olisi kultamalmi, on kivessä oltava tuhatkertaisesti kultaa ”tavalliseen kiveen” verrattuna. Jo pari grammaa kultaa tonnissa saattaa riittää malmiksi, jos malmikiveä on vähintään miljoonia tonneja, ja jos louhinta voidaan tehdä helposti avolouhintana. Mikäli kullan rikastaminenkaan ei vaadi erikoismenetelmiä, ja mikäli lähellä on laadukasta infrastruktuuria, voi kultamalmi olla louhintakelpoista. Mikäli esiintymä on pieni, avolouhinta kannattanee vasta pitoisuuksilla 3–10 grammaa (ppm) kultaa tonnissa. Maanalainen louhinta tai ongelmallinen, kallis rikastus vaativat samoilla malmimäärillä usein kaksinkertaisen tai suuremmankin kultapitoisuuden kuin edellä mainituissa edullisissa tapauksissa. Olennaista ja ratkaisevaa on kullan hinta – mitä korkeampi hinta, sitä suuremmin kustannuksin metallin tuotanto kannattaa.

Suomessa on ollut kultakaivos Haverissa Ylöjärvellä, Saatto­porassa Kittilässä, Pahtavaarassa Sodankylässä, ja Kutemassa Orivedellä. Kanadalainen kaivosyhtiö Agnico-Eagle Mines avasi Euroopan suurimman kultakaivoksen Kittilän Suurikuusikkoon vuonna 2008. Kaivos tuottaa noin 5 000 kiloa kultaa vuodessa. Pahtavaaran ja Oriveden kaivokset ovat 2011 uudelleen tuotannossa. Myös Huittisissa (Jokisivu) tuotetaan kultamalmia, jota rikastetaan Vammalan rikastamolla Oriveden Kutemajärven malmin ohella. Vuonna 2011 Ilomantsissa (Pampalo) ja Raahessa (Laiva) avattiin kaivokset.[19]

Suomen Lapissa harjoitetaan kullanhuuhdontaa konekaivuna ja käsinkaivamalla. Suurin osa kullanhuuhtojista toimii harrastepohjalla ja kyse on virkistystoiminnasta. Lisäksi Lapissa toimii muutamia konekaivajia, joille kullanhuuhdonta on joko sivutoimi tai pääasiallinen elinkeino. Suomen Lapin konekaivajien vuosittain nostama kultamäärä on muutamia kymmeniä kiloja. Lapin kullalla on oma arvo, ja kauniin hipun markkinahinta voi olla moninkertainen sen sisältämän metallin hintaan verrattuna.

Käyttötarkoitukset

Burnishing
Kultausta viimeistellään akaattikynällä vesikultausmenetelmässä.

Kultaa käytetään muun muassa koruihin, hammaspaikkoihin ja aiemmin myös proteeseihin. Hyvän sähkönjohtavuuden ja korrodoitumattomuuden takia kultaa käytetään myös elektroniikkateollisuudessa mm. liitin- ja kytkinpinnoissa.[6] Kulta on aiemmin ollut ensisijainen reuman hoidossa sekä pistoksina että suun kautta, vaikka kultayhdisteiden vaikutustavat eivät ole täysin selviä.[6][20]

Aito kultaesine varustetaan virallisella leimalla, josta ilmenee yleensä pitoisuus, valmistaja ja valmistusvuosi.

Kultaus on menetelmä, jossa esine pinnoitetaan lehtikultakerroksella, jonka paksuus on vain 0,0001 millimetriä. Kultausmenetelmiä on kaksi: vesikultaus ja öljykultaus. Vesikultauksessa pinta puhdistetaan aluksi usealla hienojakoisella liimakittikerroksella, jotta se ei epätasaisena rikkoisi haurasta lehtikultaa. Liimakitti voidaan värjätä sivelemällä pintaan pulimenttikerroksia. Sen jälkeen pintaan sivellään kullan laskuviinaa, jossa on spriitä, vettä ja hiukan liimaa. Kultalehti lasketaan tämän kerroksen päälle ja kiillotetaan akaattikärkisellä kynällä, kun se on kuivunut. Öljykultauksessa pinta maalataan aluksi kiinnitysaineella, joka on tartuntaöljyä. Öljyn kuivuttua silkkipaperista irrotettu siirtokulta asetellaan paikalleen.[21]

Kullan puhtausasteet

Ag-Au-Cu-colours-english
Kultaa (Au), hopeaa (Ag) ja kuparia (Cu) sisältävän seoksen värin riippuvuus eri metallien pitoisuuksista.

Kultaesineitä ei yleensä valmisteta puhtaasta kullasta vaan erilaisista kultaseoksista. Tavallisimmin seosaineina käytetään hopeaa ja kuparia. Yleisimmissä Suomessa käytetyissä kultaseoksissa on kuparia ja hopeaa yhtä paljon. Seosaineita käytetään metalliseoksen lujittamiseksi ja hinnan laskemiseksi. Seoksen lujittuminen edellyttää, että seoksessa on sekä kuparia että hopeaa.lähde?

Kultaseosten kultapitoisuutta mitataan perinteisesti karaatteina eli kahdeskymmenesneljäsosina. Toisin kuin jalokivillä, kullan karaatti ei ole siis ole massan vaan seoksen kultapitoisuuden yksikkö. Puhdas kulta on 24 karaatin kultaa ja esimerkiksi 22 karaatin kulta sisältää kultaa 22/24 = 91,6 %. Kultaesineisiin lyötävissä leimoissa kultapitoisuutta ei kuitenkaan ilmoiteta karaatteina vaan promilleina. Suomessa leimoihin merkittävät kultapitoisuudet ovat 375, 585, 750, 916 ja 999, mitkä vastaavat 9, 14, 18, 22 ja 24 karaattia. Tällöin esineen kultapitoisuuden on oltava vähintään niin monta promillea kuin leima osoittaa; poikkeamat alaspäin eivät ole sallittuja.[22] Seoksen kulta­pitoisuus voidaan määrittää kulta­kokeella.

Puhtaan kullan tiheys on 19,32 g/cm³ ja sulamispiste 1 064 °C.[23] Seossuhteella 50 % Ag / 50 % Cu seostettujen kultaseosten tiheydet ovat:[24]

  • Au585 13,5 g/cm³
  • Au750 15,3 g/cm³
  • Au900 17,3 g/cm³
  • Au916 17,6 g/cm³

Kultaseosten väri

Puhdas kulta on keltaista, kuten myös yleisimmin käytetyt kultaseokset, keltakulta, joissa seosaineena on sekä kuparia että hopeaa. Eri seosmetalleja käyttämällä voidaan kuitenkin valmistaa myös muunvärisiä kultaseoksia. Sellaisia ovat:

Historia

Itä-Euroopassa käytettiin kultaa koriste-esineissä 4000-luvulla eaa. Sumerilaiset käyttivät kultaa monentyylisissä koruissa 3000-luvulla eaa. Muinaiset egyptiläiset käyttivät Nubiasta louhittua kultaa ja hautasivat varhaisten dynastioidensa kuninkaat kultaesineiden kanssa. Kullasta tuli vuoteen 1500 eaa. mennessä kansainvälisen kaupan vaihdantaväline. 11,3-grammainen sekeli oli Lähi-idässä yleinen raha: se oli tehty elektrumista, metalliseoksesta, jossa oli kaksi kolmasosaa kultaa ja yksi kolmasosa hopeaa.[25]

1200-luvulla eaa. Egyptissä opittiin kullan työstäminen lehtikullaksi sekä sen kovuuden ja värin muuttaminen sekoittamalla se muihin metalleihin. Mustanmeren seuduilla opittiin kultahiukkasten erottaminen jokihiekasta lampaantaljojen avulla. 1000-luvulla eaa. suorakulmaisista kultapaloista tuli Kiinassa virallinen raha. 500-luvulla eaa. Lyydiassa Vähä-Aasiassa lyötiin ensimmäiset kultakolikot.[25]

Aureus Septimius Severus-193-leg XIIII GMV
Roomalainen aureus-kultakolikko vuodelta 193 jaa.

200-luvulla eaa. roomalaiset kartuttivat kultavarantojaan kaivamalla kultaa Espanjan vuorilta. Julius Caesar toi Gallian-sotaretkeltään Roomalle runsaasti kultaa, ja vuonna 50 eaa. Roomassa alettiin painaa aureus-kultakolikkoa.[25]

Vuonna 1284 venetsialaiset alkoivat lyödä kultadukaattia, josta tuli maailman käytetyin kolikko viideksi sadaksi vuodeksi. Samalla Britanniassa alettiin lyödä floriinia ja myöhemmin muitakin kultakolikoita, kuten guineaa.[25]

1500-luvulla espanjalaiset alkoivat tuoda kultaa vasta löydetystä Amerikasta, jonne he menivätkin suureksi osaksi kullan vuoksi. Konkistadori Francisco Pizarro vangitsi inkakuningas Atahualpan ja sai tästä lunnaaksi huoneellisen inkavaltakunnalta kerättyjä kultaesineitä, jotka sulatettiin rahaksi Espanjassa.[26] Portugalin siirtomaasta Brasiliasta tuli maailman suurin kullantuottaja vuoteen 1720 mennessä.[25] Espanjan ja Portugalin siirtomaistaan tuoma kulta ei pysynyt kuitenkaan Euroopassa, vaan se käytettiin mausteiden, teen, silkin ja muiden ylellisyystuotteiden ostamiseen Aasiasta.[27] Espanjan uusi valtava kultavarallisuus ei tehnyt Espanjasta vaurasta maata vaan johti tuhlaukseen ja näivetti maan oman tuotannon.[28]

Venäjän Jekaterinburgin kvartsijuonista löydettiin kultaa vuonna 1744, minkä seurauksena Venäjän kullantuotanto elpyi. 1800-luku oli suurten kultaryntäysten aikaa. Yhdysvaltojen Kaliforniasta löydettiin kultaa vuonna 1848, mikä aloitti Kalifornian kultaryntäyksen. Australian Uudesta Etelä-Walesista löydettiin kultaa vuonna 1850. Etelä-Afrikan kultaesiintymät löydettiin vuonna 1868: Sen jälkeen lähes 40 % kaikesta kullasta on louhittu Etelä-Afrikasta. Vuonna 1898 löydettiin kultaa Alaskasta, mistä seurasi Klondiken kultaryntäys.[25]

80 % kaikesta koskaan tuotetusta kullasta on tuotettu vuoden 1910 jälkeen.[29] On arvioitu, että jos kaikki koskaan tuotettu kulta valettaisiin kuutioksi, sen sivu olisi 20 m (eli 8 000 m³).[30]

Symbolisia merkityksiä

Harvinaisuutensa, kauniin värinsä ja kiiltonsa sekä kemiallisen kestävyytensä vuoksi kultaa on kautta aikojen pidetty hyvin arvokkaana materiaalina. Siitä on sananparsissakin tullut monien arvokkaiden asioiden sekä myös rikkauden ja vallan ehkä merkittävin symboli.[6] Siitä on tehty myös kuninkaiden kruunut ja muut vallan symbolit. Urheilukilpailuissakin kultamitali on ensimmäinen palkinto. Kultakannan aikana se oli myös rahajärjestelmän perustana. Toisaalta kullan suuri arvostus on jo vanhoina aikoina herättänyt myös arvostelua, ja eräissä yhteyksissä kullasta on tullut myös ahneuden ja muiden kielteisten asioiden vertauskuva, mitä osoittavat esimerkiksi taru kuningas Midaksesta[31] ja Vanhan testamentin kertomus kultaisesta vasikasta.[32]

Kulta rahana ja sijoituksena

LBMA Au AM USD 2001-06042006
Kullan dollarihinnan kehitys 2001-2006 (LBMA).
Kullanhinta1971-2008
Kullan hinta 1971-2008 nimellishintaisena ja inflaatiokorjattuna vuoden 2007 dollarin mukaan.[33]
Pääartikkeli: Kulta sijoituksena

Kullan hinta noteerataan yleensä yksikössä: USD/troy oz (99,98 % Au). (Troy oz = troy-unssi = 31,1034768 grammaa.)

Kultaa on käytetty rahana vuosituhansien ajan ja yhä edelleen sillä voidaan katsoa olevan rahantapainen arvo, vaikkei minkään maan valuutta enää virallisesti olekaan sidottu kultaan. Kultaa voidaan pitää neljäntenä maailmanvaluuttana Yhdysvaltain dollarin, euron ja jenin lisäksi.lähde? Kullalla on myös valuuttakoodi XAU, joka edustaa unssia kultaa.[34] Suuri määrä kultaa on talletettuna keskuspankkien kassaholveissa. Suomen Pankin kultavaranto on pysynyt pitkään 49 tonnissa.[35]

Kultaan halutaan sijoittaa, koska se on ollut ihmiskunnan yleisin vaihdannan väline yli 6000 vuoden ajan. Historiallisesti kulta on säilyttänyt arvonsa huonoina aikoina (lamat, sodat) ja suojannut jossain määrin inflaatiota vastaan.lähde? Kultaan voi sijoittaa ostamalla kultaharkkoja tai -kolikoita tai sekä sijoittamalla erilaisiin kultaan sidottuihin rahastoihin tai johdannaisiin. Vuodesta 2000 lähtien fyysinen sijoituskulta on ollut Suomessa arvonlisäverosta vapaata.[36] Sijoituskullan kultapitoisuuden on kolikkojen osalta oltava vähintään 900 promillea ja laattojen/harkkojen osalta vähintään 995 promillea.[36]

Katso myös

Lähteet

  • Bronstein, Peter L.: The Power of Gold. John Wiley & Sons, 2000. ISBN 0-471-25210-7.
  • Tina Frederiksen: Tieteen maailma uusin silmin, Tieteen kuvalehti s. 86, nro 15/2008

Viitteet

  1. Standard Atomic Weights of 14 Chemical Elements Revised. Chemistry International, 29.10.2018, 40. vsk, nro 4, s. 23-24. IUPAC. doi:10.1515/ci-2018-0409. ISSN 1365-2192. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  2. a b Useita tekijöitä: ”6”, CRC Handbook of chemistry & physics. 98 p.. Taylor and Francis Group, LLC, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2016).
  3. a b c d e f g h Technical data for Gold periodictable.com. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)
  4. a b c d Gold 3rd1000.com. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)
  5. a b c Frederiksen 2008, s. 86
  6. a b c d e f g h Timo Paukku: Kulta villitsi kaikki sivilisaatiot Helsingin Sanomat 17.1.2006. Viitattu 12.7.2010.
  7. Kuinka kulta liukenee kuningasveteen? Etälukio Opetushallitus
  8. Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 24.4.2018. (englanniksi)
  9. Leila Battison: Meteorites delivered gold to Earth 8.9.2011. BBC News. Viitattu 16.11.2013.
  10. Where Does All Earth's Gold Come From? Precious Metals the Result of Meteorite Bombardment, Rock Analysis Finds 9.9.2011. Science Daily. Viitattu 16.11.2013.
  11. Geology of gold: Formation of gold SBS. Viitattu 15.11.2013.
  12. Mining for Gold Alaska Gold Nugget. Viitattu 15.11.2013.
  13. Largest Gold Nuggets Ever Discovered: Welcome Stranger And Hand Of Faith 25.2.2011. PRLog. Viitattu 16.11.2013.
  14. Lemmenjoelta löytyi suuri kultahippu 18.9.2012. Yle uutiset. Viitattu 16.11.2013.
  15. ”Borax replacing mercury in small-scale mining”, The borax method. The Geological Survey of Denmark and Greenland (GEUS). Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 20.1.2009). (englanniksi)
  16. J. Forsman ym.: Iso Tietosanakirja osa 7, s. 259. Helsinki: Otava, 1934.
  17. Frequently Asked Questions World Gold Council. Viitattu 4.2.2013.
  18. GOLD: World Mine Production and Reserves 1/2013. U.S. Geological Survey. Viitattu 10.11.2013.
  19. a b Kittilän kultakaivos Kiistalan Suurikuusikossa tuottaa noin 5 000 kiloa kultaa vuodessa Tekniikka & Talous 7.12.2008. Luettu 7.1.2010
  20. Terveyskirjasto
  21. Sloan, Annie & Gwynn, Kate: Koristemaalauksen käsikirja, s. 122–127. WSOY, 1988. ISBN 951-0-19099-3.
  22. Valtioneuvoston asetus jalometallituotteista (1148/2000), 11–13 §
  23. MAOL: Matematiikka, fysiikkaa, kemia: Taulukot, s. 46. Otava, 1981. ISBN 951-1-05281-0
  24. Cast Alloys Heimerle-Meule
  25. a b c d e f The History Of Gold National Mining Association (USA). Viitattu 9.11.2013.
  26. Bronstein 2000, s. 128–130.
  27. Bronstein 2000, s. 158–159.
  28. Bronstein 2000, s. 138–140.
  29. Gold Fun Facts
  30. King Midas Feast Channel4
  31. 2. Moos. 32:1–40
  32. Kultainfo
  33. Sijoituskulta Scandigold
  34. Aamulehti sivu A08, 4.10.2010
  35. a b EV 23/1999 PTJ-versio vp Valtiopäiväasiakirjat eduskunta

Aiheesta muualla

Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1978

Vuoden 1978 syyskuussa järjestettiin 42. ammunnan maailmanmestaruuskilpailut Soulissa, Etelä-Koreassa. Osanottajia oli 58 maasta Neuvostoliiton johtaman kommunistiblokin boikotoidessa kisoja, sillä kommunistimaat eivät olleet tunnustaneet siihen mennessä Etelä-Koreaa omaksi valtiokseen.

BK-46

BK-46 (Bollklubben-46) on vuonna 1946 perustettu karjaalainen palloiluseura. Seuran lajeina ovat käsipallo ja jalkapallo, ja sillä on laaja junioritoiminta molemmissa lajeissa. Käsipallossa BK-46 on voittanut miesten SM-sarjan 20 kertaa ja naisten SM-sarjan kerran. Jalkapallossa seuran edustusjoukkue pelaa kakkosessa (2018)

Elokuvamusikaali

Elokuvamusikaali tai musikaalielokuva on elokuvalajityyppi, jossa lukuisat hahmojen laulamat laulut ja musiikki kuljettavat tarinaa eteenpäin. Monet elokuvamusikaalit perustuvat teatterimusikaaleihin Broadwaylta tai muualta. Ensimmäiset elokuvamusikaalit ilmestyivät heti äänielokuvan tulon aikoihin 1920-luvun lopulla. Aikaa 1930-luvulta 1950-luvulle pidetään elokuvamusikaalien kulta-aikana, jolloin ilmestyivät muun muassa Fred Astairen ja Ginger Rogersin tähdittämät elokuvat.

Espanja olympialaisissa

Espanja osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran Pariisissa 1900. Kolmista seuraavista kilpailuista se jäi pois, mutta on ollut mukana kaikissa kesäolympialaisissa Antwerpenista 1920 lähtien lukuun ottamatta Berliinin 1936 ja Melbournen 1956 kisoja, joita se boikotoi. Vuonna 1956 se osallistui kuitenkin Tukholmassa järjestettyihin ratsastuslajeihin. Espanjan Barcelonassa järjestettiin kesäolympialaiset 1992. Talviolympialaisiin Espanja on osallistunut joka kerta Garmisch-Partenkirchenistä 1936 lähtien.Espanja on saavuttanut kesäolympialaisissa 37 kulta-, 59 hopea- ja 35 pronssimitalia. Eniten mitaleita on saavuttanut meloja David Cal, yhden kullan ja neljä hopeaa 2004–2012.Talviolympialaisissa Espanja on saavuttanut kaksi mitalia pujottelussa: Francisco Fernández Ochoa kultaa Sapporossa 1972 ja Blanca Fernández Ochoa pronssia Albertvillessä 1992.

Eteläinen Afrikka

Eteläinen Afrikka on Afrikan eteläiset osat käsittävä maantieteellinen alue. Siihen kuuluvat seuraavat valtiot:

Angola

Botswana

Etelä-Afrikka

Lesotho

( Madagaskar ?)

Malawi

Mauritius

Mosambik

Namibia

Sambia

Swazimaa

ZimbabweAlueen tärkeimpiä vientituotteita ovat muun muassa timantit, kulta ja uraani.

Eteläinen Afrikka on maailman pahinta AIDS-aluetta ja joissakin sen valtioissa yli 20 prosenttia väestöstä on HIV-positiivisia.

Iron Maidenin diskografia

Iron Maiden on englantilainen heavy metal -yhtye, joka on julkaissut 15 studioalbumia, kuusi livealbumia, viisi kokoelmaa, neljä boksia, neljä EP:tä, 37 singleä, 16 videoitua konserttia ja dokumenttia sekä 36 musiikkivideota.

Iron Maidenin perusti vuonna 1975 basisti Steve Harris. Monien kokoonpanomuutosten jälkeen ensimmäinen levyttänyt kokoonpano oli Paul Di'Anno (laulu), Dave Murray (kitara), Dennis Stratton (kitara) ja Clive Burr (rummut). Iron Maiden julkaisi esikoisalbuminsa Iron Maiden vuonna 1980, jolloin yhtye edusti brittiläisen heavy metalin uutta aaltoa.Adrian Smith tuli kitaristi Dennis Strattonin tilalle vuonna 1981 lähinnä musiikillisten erimielisyyksien takia. Samana vuonna yhtye julkaisi albumin Killers.Laulaja Paul Di'Anno erosi yhtyeestä 1981 ja tilalle tuli Bruce Dickinson. Yhtyeen albumit alkoivat nousta listoilla kärkikymmenikköön. Iron Maiden julkaisi The Number of the Beastin (1982), joka sijoittui ensimmäiseksi Britannian listoilla. Albumi oli ensimmäinen Yhdysvaltojen RIAAn kultalevyrajan rikkonut Iron Maiden -äänite.Nicko McBrainista tuli rumpali Clive Burrin seuraaja ja yhtye julkaisi Piece of Mindin (1983). Seuraava albumi Powerslave (1984) oli hyvässä nosteessa olevan yhtyeen ensimmäinen albumi, jota eivät olleet edeltäneet muutokset kokoonpanossa.

Iron Maiden laajensi soundiaan vuonna 1986 Somewhere in Time -albumilla käyttämällä syntetisaattoria. Albumi Seventh Son of a Seventh Son (1988) sijoittui ensimmäiseksi Britannian listoilla. Kokoonpano pysyi samana, kunnes kitaristi Janick Gers korvasi Adrian Smithin No Prayer for the Dyingin (1990) aikana.

Yhtyeen seuraava brittilistan ykköseksi sijoittunut albumi oli Fear of the Dark (1992). Vuonna 1993 Dickinson erosi yhtyeestä ja aloitti soolouran. Iron Maidenin uudeksi laulajaksi tuli Blaze Bailey. Seuraavat kaksi albumia Bayleyn aikana olivat "puhdittomaksi" ja "mielikuvituksettomaksi" luonnehdittu The X Factor (1995) ja Virtual XI (1997), jonka jälkeen Bailey lopetti Iron Maidenissa.Bruce Dickinson ja Adrian Smith palasivat yhtyeeseen vuonna 2000. Iron Maiden teki siten paluun menestyksekkäimpään kokoonpanoonsa, jota vahvisti yhtyeen jäseneksi jäänyt kitaristi Janick Gers. Yhtye julkaisi vielä samana vuonna albumin Brave New World ja vuonna 2003 albumin Dance of Death. Molempien albumien sekä vuonna 2006 ilmestyneen A Matter of Life and Deathin myyntiluvut ylittivät Britanniassa jälleen kultarajan.Iron Maidenin albumeita on myyty maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa. Se on yksi maailman menestyneimmistä yhtyeistä.

Itävalta olympialaisissa

Itävalta on osallistunut kaikkiin nykyaikaisiin olympialaisiin lukuun ottamatta Antwerpenin kisoja 1920, joihin se ei saanut osallistua johtuen roolistaan ensimmäisessä maailmansodassa. Itävalta on saavuttanut yhteensä 77 kulta-, 111 hopea- ja 116 pronssimitalia. Talviolympialaisissa maa on voittanut 59 kultamitalia ja yhteensä 218 mitalia sijoittuen talvikisojen mitalitaulukossa kuudenneksi. Kesäkisoissa Itävalta on saanut 18 kultamitalia ja yhteensä 86 mitalia. Itävallan Innsbruckissa on järjestetty talviolympialaiset kaksi kertaa, 1964 ja 1976.Itävalta sai kaksi kultamitalia heti ensimmäisissä olympiakisoissa Ateenassa 1896, jossa Adolf Schmal voitti kultaa pyöräilyn 12 tunnin ajossa ja Paul Neumann 400 metrin vapaauinnissa. Kesäolympialaisissa maa on menestynyt parhaiten Berliinissä 1936, jossa se sai neljä kulta-, kuusi hopea- ja kolme pronssimitalia. Kolme itävaltalaisurheilijaa on saanut kesäolympialaisissa kolme mitalia: pyöräilijä Adolf Schmal 1896, uimari Otto Wahle 1900 ja 1904 sekä miekkailija Ellen Müller-Preis 1932, 1936 ja 1948.Talviolympialaisissa Itävalta on menestynyt parhaiten Torinossa 2006, jossa se sai yhdeksän kultaa, seitsemän hopeaa ja seitsemän pronssia. Maan urheilijoista eniten mitaleita talviolympialaisissa on saavuttanut yhdistetyn hiihtäjä Felix Gottwald, yhteensä seitsemän Salt Lake Cityssä 2002, Torinossa 2006 ja Vancouverissa 2010. Neljä mitalia ovat saavuttaneet mäkihyppääjät Martin Höllwarth (1992 ja 1998), Thomas Morgenstern (2006–2014) ja Gregor Schlierenzauer (2010–2014), yhdistetyn hiihtäjä Mario Stecher (2002–2014) sekä alppihiihtäjät Stephan Eberharter (1998–2002), Hermann Maier (1998 ja 2006), Benjamin Raich (2002–2006) ja Marlies Schild (2006–2014).

Kolikkopeli

Kolikkopeli (engl. arcade game) on viihdelaite, jonka käynnistäminen edellyttää kolikolla maksamista. Kolikkopelejä sijoitetaan yleensä ravintoloihin, pubeihin, huoltoasemille ja kolikkopelihalleihin (engl. arcade). Kolikkopeleillä tarkoitetaan suomen kielessä yleensä kolikoilla toimivia videopelejä. Erikseen ovat erilaiset elektro-mekaaniset peliautomaatit.

Varhaiset kolikkopelejä muistuttavat laitteet olivat kolikolla toimivia koneita, jotka ennustivat maksajan tulevaisuutta tai soittivat mekaanista musiikkia. Ensimmäiset kolikoilla toimivat flipperit tulivat markkinoille 1930-luvulla. Ne olivat mekaanisia 1970-luvun lopulle asti, jolloin elektroniset flipperit yleistyivät.

Kulta-Into Pii

Kulta-Into Pii (engl. Flintheart Glomgold) on sarjakuvataiteilija Carl Barksin vuonna 1956 luoma fiktiivinen henkilö, joka asustaa Disneyn sarjakuvamaailmassa ja kilpailee jatkuvasti Roope Ankan kanssa maailman rikkaimman ankan tittelistä. Pii on yksi Roopen tunnetuimmista vastustajista Karhukoplan, Milla Magian ja Kroisos Pennosen ohella.

Kulta-Into esitetään viekkaana ja kunnianhimoisena liikemiehenä, jolla on samoja ominaisuuksia kuin Roopella, mutta kilpailijastaan poiketen hän ei kaihda rikollisia keinoja saavuttaakseen päämääränsä. Hän on lukuisia kertoja yrittänyt jopa tappaa Roopen sukulaisineen ja onkin tästä syystä yksi hänen vaarallisimmista vihollisistaan. Useimmista Roopen vastustajista poiketen Kulta-Into ei ole kiinnostunut Roopen suuresta omaisuudesta, vaan hän haluaa nähdä kilpailijansa tuhoutuvan, mikä tekisi hänestä itsestään maailman rikkaimman henkilön.

Maaöljy

Maaöljy eli vuoriöljy tai raakaöljy, joskus myös yksinkertaisesti öljy, on maaperässä muinaisista eliöistä muodostunut hiilivetyjen seos. Öljyä käytetään laajalti polttoaineena ja raaka-aineena synteettisiä aineita valmistettaessa. 40 prosenttia kaikesta maailmassa käytetystä energiasta ja 95 prosenttia liikenteessä käytetystä energiasta tulee öljystä.

Ruotsi olympialaisissa

Ruotsi on osallistunut kaikkiin kesä- ja talviolympialaisiin lukuun ottamatta Saint Louisin kesäolympialaisia 1904. Se on saavuttanut yhteensä 193 kulta-, 204 hopea- ja 230 pronssimitalia, millä se sijoittuu kaikkien aikojen mitalitilastossa kahdeksannelle sijalle. Kesäolympialaisissa maa on saanut 143 kulta-, 164 hopea- ja 176 pronssimitalia sijoittuen mitalitaulukossa kymmenenneksi. Talvikisoissa se on 50 kulta-, 40 hopea- ja 54 pronssimitalin myötä seitsemänneksi menestynein maa.Ruotsi on järjestänyt kesäolympialaiset Tukholmassa 1912. Lisäksi Melbournen 1956 kisojen ratsastuslajit järjestettiin Tukholmassa. Yksittäisistä olympialaisista Ruotsi on saanut eniten mitaleja juuri Tukholmassa 1912, kaikkiaan 65 mitalia. Ruotsalaisurheilijoista eniten mitaleja, yhdeksän, ovat saavuttaneet hiihtäjä Sixten Jernberg ja ampuja Alfred Swahn. Eniten kultamitaleja, kuusi, on voittanut meloja Gert Fredriksson.

Saksan jalkapallomaajoukkue

Saksan jalkapallomaajoukkue (saks. Die deutsche Fußballnationalmannschaft) on joukkue, joka edustaa Saksaa jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii Saksan jalkapalloliiton alaisuudessa. Joukkue on voittanut neljästi maailmanmestaruuden sekä kolmesti Euroopan mestaruuden. Se on ainoa maajoukkue joka on saavuttanut mitalin neljissä peräkkäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa. Lisäksi Saksan maajoukkue on ainoa maajoukkue, joka on saavuttanut kaikkien FIFA:n maanosaliittojen alueella järjestetyissä MM-kisoissa vähintään yhden mitalin (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikka; Oseaniassa ei vielä ole kisoja pidetty.)

Syndicat National de l’Édition Phonographique

Syndicat National de l’Édition Phonographique (SNEP) on toimialakohtainen organisaatio, joka suojelee Ranskan musiikkiteollisuutta. SNEP perustettiin vuonna 1922 ja sillä on 48 jäsenyritystä.SNEP:n vastuullisuuteen kuuluu kerätä ja jakaa maksuja lähetyksiin ja esityksiin, estää tekijänoikeusloukkauksia (esimerkiksi musiikkipiratismia) sekä palkita hopea-, kulta-, platina- sekä timanttirajan saavuttaneita nauhoituksia ja videoita. SNEP myös kokoaa listoja Ranskan parhaiten myyneestä musiikista kuten singleistä ja albumeista.

Tanska olympialaisissa

Tanska on osallistunut kaikkiin olympialaisten kesäkisoihin lukuun ottamatta Saint Louisin kisoja 1904. Talviolympialaisissa maa oli mukana ensimmäisen kerran Sankt Moritzissa 1948, ja on ollut mukana kaikissa kisoissa Calgarysta 1988 lähtien. Tanska on saavuttanut yhteensä 45 kulta-, 75 hopea- ja 75 pronssimitalia.

Tanskan menestyksekkäimmät urheilumuodot ovat olleet purjehdus, 12 kultamitalia, sekä pyöräily ja soutu, joissa maa on saanut seitsemän kultaa. Eniten kultamitaleja on voittanut Paul Elvstrøm, joka purjehti kultaa neljissä peräkkäisissä olympialaisissa Lontoosta 1948 Roomaan 1960. Soutaja Eskild Ebbesen on saanut kolme kultaa ja kaksi pronssia 1996–2012. Viisi mitalia ovat saavuttaneet myös ampujat Lars Jørgen Madsen (1900–1920) ja Niels Larsen (1912–1924). Tanskan toistaiseksi ainoan talvikisamitalin on saavuttanut naisten curlingjoukkue Naganossa 1998.

Tietokoneroolipeli

Tietokoneroolipeli ovat videopelien lajityyppi, jossa esiintyy useita eri ominaisuuksia roolipeleistä. Lajityypin sisällä on huomattavasti vaihtelua eri alalajien välillä.

Lajityypistä käytetään usein lyhennettä RPG (engl. role-playing game) tai CRPG (engl. computer role-playing game).

Toimintapeli

Toimintapeli on videopelilajityyppi, jossa pääpaino on reaktionopeudessa (refleksit) ja silmä-käsi-koordinaatiossa (tarkkuus) sekä päätöksenteon nopeudessa ja ajoituksessa.Tyypillisessä toimintapelissä pelaaja ohjaa päähahmoa, jonka pitää selviytyä pelikentän läpi taistellen vihollisia ja mahdollista loppuvastusta vastaan. Vihollisten hyökkäykset heikentävät pelihahmoa, ja peli loppuu kun pelihahmo kuolee (Game over). Joissakin toimintapeleissä tavoitteena on läpäistä tietty määrä pelikenttiä, kun taas toisissa kenttiä on loputtomasti ja tavoitteena on saada vain mahdollisimman hyvä pistetulos.

Toimintapelit ovat Forbesin mukaan Yhdysvalloissa suurin yksittäinen lajityyppi. Toimintapelit ovat miesten keskuudessa suositumpi kuin naisten keskuudessa.

Toimintaseikkailupeli

Toimintaseikkailupeli on videopelien lajityyppi, joka yhdistää seikkailupelin elementteihin toimintapelin elementtejä. Toimintaseikkailupeligenren aloitti Atari 2600:lle vuonna 1979 julkaistu Adventure. Pelityypin edustajia ovat muun muassa Prince of Persia -, Tomb Raider -, Zelda ja Metroid-pelisarjat.

Koska toimintaseikkailu on kahden eri genren yhdistelmä, sen rajojen määrittely on vaikeaa. Tyypillisesti puhdas seikkailupeli sisältää ongelmia pelaajan ratkaistavaksi eikä juurikaan toimintaa. Puhtaat toimintapelit puolestaan perustuvat reaaliaikaiseen reagointiin ja refleksien harjoittamiseen. Toimintaseikkailut sisältävät sekä ongelmanratkontaa että refleksien testaamista, sekä väkivallattomissa että väkivaltaisissa tilanteissa.

Toimintaseikkailulajityyppi vakiintui Shigeru Miyamoton suunnitteleman The Legend of Zeldan (1986) myötä. Peli yhdisteli menestyneesti elementtejä eri lajityypeistä: se sisälsi seikkailua, siirtymäpulmia, seikkailutyylisiä inventaariopulmia, toimintaa, rahajärjestelmän ja yksinkertaisen roolipelityylisen tasokehityksen ilman kokemuspisteitä.

Unkari olympialaisissa

Unkari on osallistunut kaikkiin nykyaikaisiin olympialaisiin lukuun ottamatta Antwerpenin kisoja 1920, joihin se ei saanut osallistua johtuen roolistaan ensimmäisessä maailmansodassa sekä Los Angelesin kisoja 1984, joita se boikotoi muiden itäblokin valtioiden kanssa.

Unkari on saavuttanut kesäolympialaisissa 175 kulta-, 147 hopea- ja 169 pronssimitalia eli kaikkiaan 491 mitalia. Sen menestyksekkäimmät urheilumuodot ovat olleet miekkailu (37 kultaa), uinti (28), melonta (25) ja paini (19). Eniten mitaleja, kymmenen, ovat saavuttanut miekkailija Aladár Gerevich ja telinevoimistelija Ágnes Keleti.. Talviolympialaisissa maa on saanut yhden kulta-, kaksi hopea- ja neljä pronssimitalia. Kultamitali tuli kaukalopikaluistelusta ja himmeämmät mitalit taitoluistelusta. Vaikka Unkari on yksi kesäolympialaisten kaikkien aikojen menestyneimpiä maita, se ei ole ikinä isännöinyt kisoja.

Vaudeville

Vaudeville on teatteriesityksen lajityyppi, jolle on ominaista leikillinen laulunäytelmä, johon olennaisena osana kuuluvat suositut laulusävelmät sekä hyvin erityyppiset esiintyjät, kuten akrobaatit, tanssijat, koomikot, koulutetut eläimet ja taikurit. Vaudeville eli kulta-aikaansa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen molemmin puolin Pohjois-Amerikassa. Tunnettuja vaudevillessä esiintyneitä henkilöitä olivat muun muassa Buster Keaton ja Mae West. Rock-yhtye Alice Cooper yhdisti 1960-luvun jälkipuoliskolla ensimmäistä kertaa rockmusiikkiin teatterin ja vaudevillen synnyttäen näin teatraalisen rockin.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.