Kristiina

Kristiina (1626 Tukholma1689 Rooma) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti vuoteen 1654.

Kristiina syntyi 8. joulukuuta 1626 Tre Kronor -linnassa Tukholmassa ja kuoli 19. huhtikuuta 1689 Roomassa. Hän oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 vuoteen 1654, mutta hallitsi vasta vuodesta 1644 alkaen. Hänen hallintoaikanaan käytiin kolmikymmenvuotista sotaa (1618–1648) sekä Torstenssonin sotaa, joissa Ruotsi valtasi isoja alueita ja lisäsi arvovaltaansa. Kristiinan aikana kolmikymmenvuotinen sota myös lopetettiin. Kristiina oli kiinnostunut kulttuurista ja houkutteli muun muassa René Descartes’n ja Claudius Salmasiuksen Ruotsin hoviin. Hän luopui kruunusta vuonna 1654 ja kääntyi katolilaiseksi, mikä oli aikanaan suuri skandaali. Kristiina asettui asumaan Roomaan, jonka kulttuurielämässä hän näytteli suurta osaa seuraavina vuosikymmeninä. Kristiina oli kuningas Kustaa II Aadolfin ja kuningatar Maria Eleonooran tytär.

Kristiina
Swedish queen Drottning Kristina portrait by Sébastien Bourdon stor
Ruotsin kuningatar
Valtakausi 6. marraskuuta 1632 – 6. kesäkuuta 1654
Kruunajaiset 20. lokakuuta 1650
Edeltäjä Kustaa II Aadolf
Seuraaja Kaarle X Kustaa
Syntynyt 8. joulukuuta 1626
Tukholma, Ruotsi
Kuollut 19. huhtikuuta 1689 (62 vuotta)
Rooma, Kirkkovaltio
Suku Vaasa
Isä Kustaa II Aadolf
Äiti Maria Eleonoora
Uskonto Roomalaiskatolinen, aiemmin luterilainen

Ensimmäiset vuodet

Kristiina syntyi Tukholmassa 7. tai 8. joulukuuta 1626 (juliaanisen kalenterin mukaan) Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ja hänen puolisonsa Brandenburgin Maria Eleonooran tyttäreksi. Kruununprinssin syntymistä oli odotettu kiihkeästi ja kunnialaukaukset prinssin syntymän kunniaksi olivat valmiina kanuunoissa. Kätilöt ilmoittivat kuninkaalle ensin lapsen olevan poika ja vasta kuninkaan sisar kertoi hänelle lapsen olevankin tyttö. Kuningas otti tyttären vastaan iloisena. Kristiina ihaili ja kunnioitti isäänsä ja heidän suhteestaan tuli harmoninen. Suhde äiti Maria Eleonooraan sen sijaan oli ongelmallinen. 

Kuningatar oli ennen Kristiinaa synnyttänyt kolme lasta, jotka kaikki kuolivat vauvoina. Kuningas antoi jo vuonna 1627 vahvistaa Kristiinan oikeaksi kruununperilliseksi ja kuningattareksi, mikäli kuningas ei saisi aviollista poikaa. Kustaa Aadolfin oli tärkeää toimia nopeasti, sillä Vaasa-suvun puolalainen haara puolusti edelleen oikeuttaan Ruotsin valtaistuimeen. 

Ollessaan kolmivuotias Kristiina näki isänsä viimeisen kerran. Kirjeessään 4. joulukuuta 1630 kuningas uskoi tyttärensä valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan huostaan siltä varalta, että itse kuolisi. Kuningas kuoli jo vuonna 1632, mikä johti siihen, että vielä alle kuusivuotiaasta Kristiinasta tuli Ruotsin kuningatar.

Holhousvuodet

Kristiinan kasvattaminen kruununperijäksi oli valtakunnan asia. Maria Eleonoora sai aluksi huolehtia tyttärestään, mutta häntä pidettiin kuninkaan kuoleman jälkeen syyntakeettomana ja psyykkisesti epävakaana henkilönä. Siksi vuonna 1634 valtiopäivillä päätettiin, että holhooja vastaisi Kristiinan kasvatuksesta. Seuraavan vuoden säätykokouksessa asiasta annettiin perusteellinen ”mietintö ja ohjeistus”. Niissä säädettiin muun muassa siitä, kuinka tärkeää oli, ettei Kristiinaa kasvatettu ainoastaan hyväksi hallitsijaksi vaan myös oikeaoppiseksi luterilaiseksi. Lisäksi hänelle tuli antaa oikea käsitys Ruotsin hallintotavasta ja säätyjen elinehdoista ja hänelle tulisi muodostua ”hyvä kiintymys” valtakunnan neuvostoon, säätyihin ja alamaisiin. 

Vuonna 1636 Kristiina erotettiin Maria Eleonoorasta ja hänen kasvattajakseen vaihtui edesmenneen kuninkaan sisarpuoli kreivitär Katariina, joka jo aiemmin oli hoitanut Kristiinaa kuninkaan ollessa matkoilla. Katariina kuoli kuitenkin jo vuonna 1638. Vuosi sen jälkeen Kristiina sai valtaneuvoston toiveesta kaksi kasvatusäitiä, jotta ei liiaksi kiintyisi yksittäiseen henkilöön.

Turun akatemia perustettiin Kristiinan holhousvuosina vuonna 1640.

Hallintovuodet

Queenchristine
16-vuotias Kristiina kuningattarena.

Politiikka sekä kuningattaren suosikit

Kristiina otti valtaistuimen vastaan 8. joulukuuta 1644, jolloin Ruotsi oli edelleen osallisena kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648). Ruotsin joukkoja 1642–1645 johtaneen Lennart Torstenssonin operaatiot olivat menestyksellisiä, eikä Saksan rintamalta enää tullut viestejä tappioista. 

Kristiina omistautui aluksi innokkaasti hallinnon tehtäviin. Hän halusi hallita itse, minkä vuoksi joutui pian erimielisyyksiin vanhan valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan kanssa. Oxenstierna syrjäytettiin ja tämä vetäytyi hallintotehtävistä. Epäsuosio ulottui myös hänen poikiinsa. Kristiina sai ison voiton koko oxenstiernalaisesta puolueesta, kun hän vuonna 1648 ajoi läpi alhaissäätyisen Johan Adler-Salviuksen nimittämisen valtaneuvokseksi. Vaikka valtakunnankansleri ei enää koskaan saanut takaisin vaikutusvaltaansa, parantui hänen suhteensa kuningattareen uudelleen ja hänen mielipiteensä saivat merkitystä erityisesti ulkopolitiikassa. 

Ajan mittaan alettiin puhua kuningattaren henkilökohtaisista suosikeista. Ensimmäinen ja kuuluisin oli Magnus Gabriel De la Gardie. Kristiina ihastui häneen ja hukutti tämän suosionosoituksiin. Diplomaatit väittivät, että kuningatar oli rakastunut De la Gardieen, kunnes tämä lopulta teki lopun juoruilusta ja hoputti tämän naimakauppaa serkkunsa Maria Eufrosynen kanssa. Itse hallintoon De la Gardiella ei ollut suurempaa vaikutusta ja hän päätyi lopulta Kristiinan epäsuosioon. Kuningattaren hallintokauden loppupuolella Klaus Tott ylennettiin suosikiksi, mutta hänellä oli vielä vähemmän vaikutusta politiikkaan kuin De la Gardiella oli ollut.  

Kuningatar Kristiina oli Persian suurkuninkaan Kyyros II Suuren (noin 576529 eaa.) suuri ihailija. Toinen Kristiinan ihailema historiallinen henkilö oli Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri (356323 eaa.).

Kiinnostus kulttuuriin ja tieteeseen

Kristiina oli kiinnostunut paitsi politiikasta myös taiteista ja tieteistä. Hän keräili taideteoksia, kirjoja ja käsikirjoituksia. Saksalais-roomalaisen keisarin Rudolf II:n taidekammio tuotiin sotasaaliina Tre Kronor -linnaan ja kuningattaren kirjanostajat matkustivat ympäri Eurooppaa. Ruotsiin saapui eri maiden oppineita. Heihin lukeutuivat muun muassa alankomaalaiset Isaac Vossius ja Nicolas Heinsius, ranskalaiset Claudius Salmasius ja Samuel Bochart sekä saksalaiset Johan Henrik Boeclerus, Kristian Ravius ja Johannes Schefferus.lähde? Huomattavin heistä oli René Descartes, joka kuitenkin pian saapumisensa jälkeen joutui keuhkokuumeen kouriin ja kuoli. Myöhemmin on spekuloitu kuoleman ehkä johtuneen myrkytyksestä.[1] 

Myös Georg Stiernhielm ja Olof Rudbeck kuuluivat Kristiinan suojatteihin. Oppineet pitivät joskus Tre Kronor -linnassa kokouksia, joista puhuttiin akatemiana. Ulkomaalaisia kuitenkin katsottiin Ruotsissa karsaasti, he kiusasivat myös toisiaan ja pian osoittautui, että kuningattarella ei ollut keinoja saada heitä jäämään Ruotsiin. Luvattuja eläkkeitä ei maksettu eikä kuningattaren kirja- tai käsikirjoitusostoksiin riittänyt rahaa. Nämä ja muut olosuhteet aiheuttivat sen, että useimmat oppineet lähtivät Ruotsista muutaman vuoden kuluessa.

Ulkopolitiikka ja talous

Kristiinan toistaiseksi salaiset sympatiat katolilaisuutta kohtaan alkoivat vaikuttaa Ruotsin ulkopolitiikkaan. Ruotsi muun muassa puolsi arkkiherttua Ferdinandin valintaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi eikä siten vastannut odotuksiin, joita saksalaisten valtioiden protestanttisilla säädyillä oli. Myös muut olosuhteet myötävaikuttivat siihen, että tilanne Kristiinan viimeisinä hallintovuosina oli heikko. Valtion talous oli sekaisin, tilojen jakaminen aatelille jatkui vuoden 1650 jälkeenkin ja hovin menot moninkertaistuivat viimeisinä vuosina. Budjetin perusta horjui ja Ruotsi oli pakotettu moniin lyhytnäköisiin toimiin, kuten lainanottoon, seuraavan vuoden tulojen käyttöön sekä palkkojen ja tukien pienentämiseen. 

Kruunusta luopuminen ja loppuelämä

Kruunusta luopuminen

Kristiina luopui kruunustaan 1. päivänä kesäkuuta 1654, jolloin myös säädyt sopivat Kristiinan elatuksesta. Sopimuksessa Kristiina varasi itselleen muun muassa oikeuden suvereniteettiin, hoviväkensä hallitsemiseen sekä vastuuvapautukseen velasta, johon valtio hänen aikanaan oli mahdollisesti joutunut.                                                  

Kristiinan elatuksesta huolehtivat Norrköpingin kaupunki ja linna, Saarenmaan, Gotlannin ja Öölannin saaret, saksalaiset paikkakunnat Poel, Neukloster ja Wolgast sekä muutamat Pommerissa sijaitsevat maatilat.  Kuningattarella oli myös oikeus nimittää tuomareita, virkamiehiä ja jopa kirkollisia toimijoita ja saada noin 200 000 riikintaalerin suuruista elatusrahaa. Kristiinan kuoleman jälkeen Ruotsin kruunu ottaisi elatuksesta huolehtivat maat takaisin, eikä kuningatar sitä ennen saisi myydä niitä muille. 6. kesäkuuta 1654 järjestettiin Uppsalan linnassa juhlallisuudet, joissa Kristiina luopui kruunustaan. Samana päivänä kuninkaaksi kruunattiin Kristiinan serkku Kaarle X Kustaa

Kristiina lähti Uppsalasta päivä kruunusta luopumisen jälkeen. Laivue oli valmiina kuljettamaan hänet Manner-Eurooppaan, mutta Kristiina halusi mieluummin kulkea maitse. Hän oli jo edellisenä vuonna lähettänyt edeltä muun muassa seinävaatteita, taide-esineitä, kirjoja ja käsikirjoituksia. Hän vietti viimeisen yönsä Ruotsissa Halmstadin linnassa varhaissyksyllä 1654, ja sieltä hän matkusti miehen asuun pukeutuneena Tanskan läpi. Kristiina viipyi muutaman päivän ajan Hampurissa ja jatkoi valepukuisena matkaansa saksalaisten alueiden ja Alankomaiden läpi Belgiaan, jossa asettautui joksikin ajaksi asumaan Antwerpeniin. Siellä hänen taide-esineensä ja kirjansa purettiin laatikoistaan, ja jonkin ajan kuluttua hän myi ja panttasi arvoesineitään, jotta hänen rahansa riittäisivät juokseviin kuluihin. Vuoden lopulla Kristiina matkasi Brysseliin ja kääntyi salassa katolilaisuuteen jouluyönä 1654. Viivyttyään Brysselissä vuoden Kristiina lähti kaupungista syksyllä 1655. 3. marraskuuta hän kääntyi virallisesti katoliseen uskoon Innsbruckissa ja matkasi sen jälkeen Itävallasta Italiaan.

Loppuelämä Roomassa

Vuoden 1655 lopulla Kristiina saapui Roomaan juhlallisin menoin ja otti käyttöönsä nimen Maria Alexandra, mutta allekirjoitti asiakirjoja edelleen entisellä nimellään. Hän asettui asumaan Farnesen palatsiin. Roomassa Kristiina tutustui muun muassa kardinaali Decio Azzolinoon, joka oli lahjakas ja vaikutusvaltainen kirkkopoliitikko. Sanotaan, että tämä oli ainoa mies, jota Kristiina koskaan todella rakasti. Tähän päivään asti säilyneissä kirjeissään Kristiina paljastaa miehelle intohimoisen rakkautensa. Azzolinosta tuli Kristiinan neuvonantaja, joka uudisti tämän hovia ja järjesteli taloutta.  

Vuonna 1659 Kristiina muutti nykyisin Corsinin palatsina tunnettuun Riarion palatsiin, josta tuli hänen pysyvä asuntonsa. Sinne hän alkoi koota taidekokoelmiaan. Ruotsalaisen kirjailijan Sven Stolpen mukaan Kristiina oli useiden vuosien ajan hallitseva hahmo roomalaisessa teatterielämässä sekä myös ”roomalaisen musiikkielämän keskipiste”.  

Pian Kristiina alkoi matkustella uudelleen. Hän vieraili muun muassa Ranskassa ja kävi Ruotsissakin kahteen otteeseen 1660-luvulla. Viimeiset kaksikymmentä vuotta elämästään Kristiina kuitenkin vietti Roomassa. Hän kuoli kotonaan lyhyen sairauden jälkeen vuonna 1689 ja hänet haudattiin ensimmäisenä naisena Pietarinkirkkoon suurin juhlamenoin. Riarion palatsissa sijaitsee Kristiinan kuolemasta kertova kivinen muistolaatta, johon on kirjoitettu hänen kuuluisin lausahduksensa: ”Synnyin vapaana, elin vapaana ja vapaana tulen kuolemaan”.

Lähteet

Painetut lähteet

  • Hjortsjö, Carl-Herman (1967). Drottning Christina – Gravöppning i Rom 1965. Corona Förlag.
  • Rodén, Marie-Louise (2008). Drottning Christina: en biografi. Stockholm: Prisma. ISBN 978-91-518-4903-4
  • Stolpe, Sven (1974). Drottning Kristina. 2, Efter tronavsägelsen. Stockholm: Bonnier. ISBN 91-0-039241-3
  • Stolpe, Sven (2004). Kristina – Drottning och rebell. Veritas Förlag. ISBN 9189684273

Ä Valda Skrifter / René Descartes. Natur och Kultur. 1998. ISBN 91-27-07105-7 Ä Wrangel, E. "Drottning Christina et Le grand Cyrus, ett kapitel ur en afhandling om Drottning Christina och den pretiösa societen". Pro Novitate. Festskrift.

Internet-lähteet

Viitteet

  1. Descartes was 'poisoned by Catholic priest' The Guardian. 2010. Viitattu 13.4.2018.

Kirjallisuutta

  • Englund, Peter: Kuningatar Kristiina: Elämäkerta. (Silvermasken: En kort biografi över drottning Kristina, 2006.) Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32390-8.
  • Klinge, Matti: Kuningatar Kristiina: Aikansa eurooppalainen. Helsingissä: Otava, 1990. ISBN 951-1-11402-6.
  • Stolpe, Sven: Kuningatar Kristiina : Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa. Tekijän luvalla lyhentäen suom. Synnöve Saraja. Porvoo; Helsinki: WS, 1967.

Aiheesta muualla

  • Mäkelä-Alitalo, Anneli; Setälä, Päivi: Kristiina (1626–1689) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Vasa Royal COA.svg Edeltäjä:
Kustaa II Aadolf
Ruotsin kuningatar
16321654
Seuraaja:
Kaarle X Kustaa
1600-luku

1600-luku oli vuosisata, johon kuuluivat vuodet 1600–1699.

18. joulukuuta

18. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 352. päivä (353. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 13 päivää.

19. huhtikuuta

19. huhtikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 109. päivä (110. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 256 päivää.

24. heinäkuuta

24. heinäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 205. päivä (206. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 160 päivää.

5. kesäkuuta

5. kesäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 156. päivä (157. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 209 päivää.

Alice Munro

Alice Ann Munro (s. 10. heinäkuuta 1931 Wingham, Ontario, Kanada) on kanadalainen novellisti. Hänen novellikokoelmiaan ovat muun muassa Hyvän naisen rakkaus (1998) ja Karkulainen (2004). Munrolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2013.Munro on saanut teoksillaan lukuisia muitakin arvostettuja palkintoja, kuten kolme Kanadan kenraalikuvernöörin palkintoa (vuosina 1968, 1978, 1986) sekä kaksi Giller-palkintoa vuosina 1998 ja 2004. Hän on lisäksi vuoden 1986 Marian Engel -palkittu. Kanadan Royal Society myönsi hänelle vuonna 1993 Lorne Pierce Medalin, ja vuodesta 1992 hän on ollut Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian ulkomaalaiskunniajäsen. Munro sai tuotannosta myönnettävän kansainvälisen Man Booker International -palkinnon vuonna 2009.Alice Munron ensimmäinen novellikokoelma ilmestyi 1968 ja viimeisin vuonna 2012. Hänen tyttärensä Sheila on julkaissut lapsuudestaan muistelmateoksen Lives of Mothers and Daughters: Growing Up With Alice Munro, jossa keskeisessä osassa on Alice Munro. Munro on julkaissut novelleistaan lukuisia kokoelmia, ja lisäksi niitä on ilmestynyt muun muassa lehdissä The New Yorker, The Atlantic Monthly, Grand Street, Mademoiselle ja The Paris Review. Suomeksi Munron tuotantoa on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa Kristiina Rikmanin suomennoksina.

Sarah Polleyn elokuva Away from Her (2006) pohjautuu Alice Munron novelliin ”The Bear Came over the Mountain”.

Munro on vetäytyvä ja esiintyy harvoin julkisuudessa. Hän on sanonut, että vuonna 2012 ilmestynyt teos Kallis elämä jää hänen viimeisekseen.

Kalevan kisat 2016

Kalevan kisat 2016 eli yleisurheilun Suomen-mestaruuskilpailut järjestettiin 21.–24. heinäkuuta 2016 Oulussa Raatin stadionilla.Kaikkiaan kisat olivat 115:nnet ja kuudennet Oulussa pidettävät. Aikaisemmin Kalevan kisat on järjestetty kaupungissa vuosina 1964, 1971, 1981, 1990 ja 1998. Kisat myönnettiin Oululle myös vuodelle 2008, mutta se joutui luopumaan niiden järjestämisestä kenttäolosuhteiden vuoksi. Kisojen järjestäjäseurana toimi Oulun Pyrintö.

Krisse Salminen

Heidi Kristiina ”Krisse” Salminen (s. 28. toukokuuta 1976 Hollola) on suomalainen stand up -koomikko ja näyttelijä. Hän on tunnettu Krisse-roolihahmostaan.

Kristiina (majakka)

Kristiina on vuonna 1991 rakennettu pohjamajakka Pohjanlahdessa, Kristiinankaupungin alueella. Se sijaitsee Karhusaaren voimalaan johtavan väylän suulla. Majakka on 22,7 metriä korkea, ja se toimii tuuli- ja aurinkoenergialla. Valo kantaa 12,2 meripeninkulmaa. Kristiina on valettu kiinni merenpohjaan räjäytettyyn kuoppaan. Majakkatornissa on taso helikopteria varten. Rakennuksen yläosalla ja helikopteritasolla on painoa yhteensä 60 tonnia.Merenpohjaan upotettu lieriönmuotoinen teräspilari hitsattiin kokoon Karhusaaren satamassa Kristiinankaupungissa. Kun pilari valmistui, alettiin sitä hinata ulos merelle. Pilari kuitenkin upposi sataman suulle. Lopulta se kuitenkin saatiin nostettua pintaan ja upotettua sitä varten räjäytettyyn kuoppaan.Majakka on kehittyneempi versio Suomen leijonan majakasta sekä muodoiltaan että rakenteeltaan.

Kristiina Elstelä

Anna Kristiina Elstelä (10. tammikuuta 1943 Helsinki – 26. kesäkuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä. Elstelä esiintyi myös monissa televisiosarjoissa, kuten ÄWPK – Älywapaa palokunta, Kaverille ei jätetä ja Helppo elämä. Elstelä tunnetaan myös kabaree- ja musikaalilaulajana.

Elstelä oli teatterisukua: hänen isänsä oli ohjaaja-näyttelijä Ossi Elstelä ja äitinsä näyttelijä Irja Elstelä. Myös hänen sisarensa Riitta Elstelä on näyttelijä, ja hänen veljensä ohjaaja Esko Elstelä esiintyi parissa elokuvassa. Elstelä oli naimisissa kahdesti (Leo Kalsto sekä Jotaarkka Pennanen 1979–1995), joista hänelle syntyivät lapset Hanna Kalsto ja Kasimir Pennanen. Kasimir kuoli 25-vuotiaana vuonna 2006 jäätyään junan alle.

Kristiina Elstelä aloitti uransa isänsä Ossi Elstelän perustamassa ja johtamassa revyyteatterissa Punaisessa Myllyssä näyttelijänä ja tanssijana 1961–1963. Hänen uransa jatkui eri teattereissa. Ensimmäinen pieni elokuvarooli oli mannekiinina Taape Tähtenä -elokuvassa 1962.

Keväällä 2006 Elstelä oli yksi tanssivista julkkiksista MTV3:n ohjelmassa Tanssii tähtien kanssa, jossa hän sijoittui parinsa Marko Keräsen kanssa toiseksi.

Elstelä kuoli 73-vuotiaana sunnuntaina 26. kesäkuuta 2016 pitkän sairauden jälkeen.

Kristiina Halkola

Marja Kristiina Halkola (s. 3. kesäkuuta 1945 Kuusankoski) on suomalainen näyttelijä, laulaja ja poliitikko.

Halkola syntyi työväenliikeläisten Kerttu ja Lauri Halkolan viisilapsisen perheen nuorimpana lapsena. Hänen isänsä oli osuuskaupanhoitaja, ja sen takia perhe joutui muuttamaan työn takia Kymenlaaksossa osuuskauppapaikkakunnalta toiselle. Hän muun muassa kävi oppikoulua Mikkelissä.Lokakuussa 2011 julkaistiin Kristiina Halkolasta kertova elämäkertakirja Kristiina Halkola - Jos rakastat. Sen on kirjoittanut Pirkko Vekkeli ja kustantaja on Minerva.

Kristiina Halttu

Seija Kristiina Halttu (s. 7. kesäkuuta 1963 Kuivaniemi) on suomalainen näyttelijä. Hänet on kiinnitetty Suomen kansallisteatteriin. Teatteritöiden lisäksi hän on tehnyt lukuisia televisio- ja elokuvarooleja sekä antanut äänensä moniin piirroselokuviin.

Halttu kirjoitti ylioppilaaksi 1982 ja valmistui teatteritaiteen maisteriksi 1993. Työuransa hän aloitti Lahden kaupunginteatterin näyttelijänä 1993–1994 ja oli sen jälkeen pitkään freelance-näyttelijä, kunnes vuonna 2005 aloitti Suomen Kansallisteatterin näyttelijänä.Halttu on naimisissa muusikko Tero Klingin kanssa.

Kristiina Kokko

Kristiina Susanna Kokko (s. 16. tammikuuta 1978) on suomalainen poliitikko. Hän on toiminut Kokoomuksen puoluesihteerinä elokuusta 2019 lähtien. Ennen valintaansa puoluesihteeriksi, Kokko työskenteli päätoimisesti Akavan kehityspäällikkönä. Puoluesihteerin toimen ohessa Kokko työskentelee vapaa-aikanaan pappina Lauttasaaren seurakunnassa..

Kristiina Mäkelä

Meri Kristiina Mäkelä (s. 20. marraskuuta 1992 Orimattila) on suomalainen kolmiloikkaaja. Hän edustaa Orimattilan Jymyä. Häntä valmentaa Tuomas Sallinen. Aiemmin Mäkelää ovat valmentaneet Markku Leppänen, Jarkko Kumpulainen ja Suren Ghazaryan.Mäkelä on naisten kolmiloikan sisäratojen Suomen ennätyksen haltija ja moninkertainen arvokisakävijä. Vuoden 2016 sisäratojen MM-kilpailuissa hän sijoittui kuudenneksi.

Kristiina Salonen

Kristiina Johanna Salonen (s. 7. kesäkuuta 1977 Rauma) on suomalainen poliitikko, joka on toiminut Satakunnan vaalipiiristä valittuna Suomen sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajana vuodesta 2011 lähtien.

Kristiina Wheeler

Kristiina Wheeler (oikealta nimeltään Kristiina Laura Solja o.s. Wheeler, s. 8. heinäkuuta 1983 Hitchin, Britannia) on suomalainen laulaja ja lauluntekijä. Hänen äitinsä on suomalainen ja isä englantilainen. Perhe muutti Suomeen Kristiinan ollessa kuuden vuoden ikäinen. Wheeler avioitui Jussi-miehensä kanssa kesällä 2013.

Kristina Hautala

Kristina Hautala (s. 28. kesäkuuta 1948 Tukholma) on suomalainen iskelmälaulaja. Hautala oli 1960-luvun lopulla yksi Suomen suosituimmista naisartisteista.

Kristina Hautala asui nuoruutensa Tukholmassa. Hän muutti 1960-luvun puolivälissä Suomeen ja sai sen jälkeen levytyssopimuksen Scandia-levymerkille. Hautala levytti vuosina 1967–1970 Scandialle singlejä, joista suosituimmiksi nousivat "En koskaan" (alun perin Dusty Springfieldin "You Don't Have to Say You Love Me") sekä Beatles-käännös "Rakkautta vain" ("All You Need Is Love"). Vuonna 1968 Hautala teki yhdessä Lasse Mårtensonin kanssa LP:n En koskaan aio rakastaa.

Vuonna 1968 Hautala edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa Esko Linnavallin sävellyksellä "Kun kello käy". Kappale jäi jaetulle viimeiselle sijalle yhdellä pisteellä.Vuonna 1972 Hautala lopetti laulamisen ja palasi Ruotsiin. Hän palasi laulajaksi vuonna 2003 ja teki Matti Viita-ahon sävellyksiä sisältäneen CD:n Hetki tää. Levyn lauluista "Meren laineet" oli mukana tv-ohjelmassa Levyraati ja äänestettiin jakson suosituimmaksi kappaleeksi.

Hautalan vanhemmasta tuotannosta on julkaistu cd-kokoelma 20 suosikkia - En koskaan (F Records 1996).

Pirkkalan Pirkat

Pirkkalan Pirkat on pirkkalalainen urheiluseura, jolla on salibandy-, lentopallo- ja yleisurheilutoimintaa. Salibandyn edustusjoukkue nousi salibandyliigaan kauden 2005–2006 päätteeksi, mutta vierailu liigassa jäi vain kauden mittaiseksi. Vuonna 1935 perustetulla seuralla on noin 1 000 jäsentä. Se on SLU:n ja eri lajiliittojen jäsen. Seuran puheenjohtaja on Kristiina Kaila.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä (sd) on Suomen sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajien muodostama yhteistyöelin Eduskunnassa. Eduskuntaryhmä on toiminut ensimmäisistä valtiopäivistä 1907 lähtien.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen ryhmään kuuluu 34 kansanedustajaa, joista 21 on naisia ja 13 miehiä.

Ryhmän puheenjohtaja: Antti Lindtman, Uudenmaan vaalipiiri

I varapuheenjohtaja: Johanna Ojala-Niemelä, Lapin vaalipiiri

II varapuheenjohtaja: Kristiina Salonen, Satakunnan vaalipiiri

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.