Koulutus

Koulutus viittaa siihen kasvatuksen alueeseen, joka on organisoitua ja institutionalisoitua. Koulutus tähtää tietojen opettamiseen, taitojen harjaannuttamiseen sekä kognitiivisten kykyjen kehittämiseen.[1] Koulutusta järjestävää instituutiota nimitetään kouluksi.

Koulutuksen määrä on viimeisen sadan vuoden kuluessa kasvanut merkittävästi. Jonkinlainen koulutus on nykyisin pakollinen kaikille ihmisille useimmissa maissa oppivelvollisuuden yleistyttyä nopeasti 1900-luvun aikana. Väestönkasvun ja koulutuksen määrän maailmanlaajuisen kasvun seurauksena Unesco arvioi, että seuraavan 30 vuoden koulutuksen useampi ihminen saa muodollisen koulutuksen kuin ihmiskunnan koko aiemman historian aikana.[2]

Mathematics lecture at the Helsinki University of Technology
Luennot ovat osa yliopistokoulutusta.

Koulutuksen järjestäminen

Koulutus jaetaan tavallisesti esiasteen, perusasteen, toisen asteen sekä korkea-asteen eli kolmannen asteen koulutukseen. Useimmissa valtioissa peruskoulutus on nykyään ilmaista ja pakollista. Toiseen asteeseen luetaan kuuluvaksi lukio sekä ammattikoulutus ja korkea-asteeseen yliopisto sekä ammattikorkeakoulu. Koulutuksen painopiste peruskoulussa ja lukiossa on yleissivistykseen pyrkivä, kun taas ammattioppilaitoksissa sekä korkea-asteella koulutus on enemmän ala- ja ammattikohtaista.

Suomalainen koulutusjärjestelmä

Pääartikkeli: Koulutus Suomessa

Suomalainen koulutusjärjestelmä jakaantuu seuraavanlaisesti:

Koulutusjärjestelmä muistuttaa useimpien muiden Euroopan unionin maiden koulutusjärjestelmiä.

Koulutuksen kehittäminen

EU on tukenut työllisyyden parantamiseen tähtääviä koulutus- ja alukehitysprojekteja Euroopan sosiaalirahaston kautta.

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää koulutusta ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, joka ohjaa koulutuksen muotoa ja kehittämistä.

Koulutus ja hyvinvointi

Kansainvälisesti WTO:n neuvotteluissa koulutuksesta on pyritty tekemään kansainvälisen palvelukaupan osa ja vientituote, jolloin siihen panostetuista investoinneista voitaisiin odottaa entistä enemmän tuottoa. Samalla tavoitteena on nostaa kehittyvien maiden sivistyksen ja talouksien kasvua, koska tutkimuksin on osoitettu, että koulutuksen puute sekä miehillä että naisilla on usein epäsuorasti syynä erilaisiin ongelmiin, kuten AIDS:in leviämiseen, korruptioon, rikollisuuteen, syrjintään ja yhteiskunnalliseen epävakauteen.

Koulutus aluepolitiikkana

Toisinaan koulutuksen ja erilaisen alueellisen kehittämisen tai tukemisen raja on kuitenkin hyvin häilyvä. Myös valtiollisesti tai kunnallisesti budjetoitaessa koulutuksen voi joskus tulkita olevan osittain alueellista tai yksittäistä kehittämisrahaa tai subventiota, alueellisten opiskelupaikkojen ollessa merkittävä asia alueen elinvoimaisuuden kannalta.

Saavutettavuus

Koulutuksen maksuttomuus

Useissa maissa perusasteen koulutus on maksutonta, mutta ammattiin valmistava koulutus kuten yliopistotutkinto on esimerkiksi monissa englanninkielisissä maissa maksullinen.

Pohjoismaissa, joissa yhteiskunta noudattaa tasa-arvoista palveluiden saavutettavuuden periaatetta, universalismia, myös yliopisto- ja ammattikoulutus on maksutonta. Tämä mahdollistaa koulutukseen osallistumisen yksilön tai hänen perheensä tulotasosta riippumatta, ja parantaa näin sosiaalista liikkuvuutta.

Suomalaisessa koulujärjestelmässä koulutus on itsessään maksutonta, mutta opiskelija joutuu kustantamaan osan opetusmateriaaleista kuten esimerkiksi lukiossa oppikirjat ja yliopistoissa läsnäoloilmoittautumisen yhteydessä maksettavat lukukausi- ja terveydenhuoltomaksut.

Koulutuksen periytyminen

Suomessa korkeakoulutettujen vanhempien lapset päätyvät korkeakoulutukseen kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin kouluttamattomasta perheestä tulevat. Helsingissä korkeakoulutettujen lapsista 90 % suoritti keskiasteen, lähes aina lukion, kouluttamattomien lapsista reilu puolet. [3]

Katso myös

Lähteet

  • Rauste-von Wright, Maijaliisa : von Wright, Johan : Soini, Tiina: Oppiminen ja koulutus. 9. uud. p.. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-25677-3.

Viitteet

  1. Hirsjärvi, Sirkka: Kasvatustieteen käsitteistö, s. 95. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06754-0.
  2. Robinson, K.: Schools Kill Creativity. TED-luennot, 2006, Monterrey, Kalifornia, USA.
  3. Kotoa koululainen ponnistaa, Yliopisto-lehti 1/2009

Aiheesta muualla

Alankomaiden kansalliskirjasto

Alankomaiden kansalliskirjasto eli Alankomaiden kuninkaallinen kirjasto (holl. Koninklijke Bibliotheek, kuninkaallinen kirjasto, KB) on Haagissa toimiva, vuonna 1798 perustettu Alankomaiden kansalliskirjasto. Se sai hallinnollisesti itsenäisen aseman (välillisen julkishallinnon toimija) elokuussa 1993.Kansalliskirjastossa työskenteli vuoden lopussa laskennallisesti lähes 350 kokopäiväistä työntekijää. Kirjaston vuosibudjetti on noin 89 miljoonaa euroa (2016), josta vastaa Alankomaiden koulutus-, kulttuuri- ja tiedeministeriö. Vuonna 2016 kansalliskirjaston pääjohtaja oli tohtori E. J. B. (Lily) Knibbeler. Kansalliskirjasto pyrkii kaudella 2015–2018 on luomaan Alankomaihin kansallisen digitaalisen kirjaston ja lujittamaan kansalliskirjaston yhteistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Ammattioppilaitos

Ammatillinen oppilaitos (ammattiopisto, ammattikoulu) on toisen asteen oppilaitos. Ammatilliset oppilaitokset tarjoavat ammatillista peruskoulutusta ja ammatillista lisäkoulutusta. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen kesto on yleensä noin kolme vuotta.

Ammatilliset tutkinnot tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden ja tutkinnon suorittanut on hakukelpoinen ammattikorkeakouluihin sekä usein myös yliopistoihin. Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa oppilaitosmuotoisena, oppisopimuskoulutuksessa tai näyttötutkintona. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan näyttötutkintoina. Näyttötutkintoon valmistava koulutus voi tapahtua ammatillisessa oppilaitoksessa tai oppisopimuskoulutuksena.

Ammattiopistossa ammatillisen perustutkinnon opiskeluun kuuluu sekä teoriaa että käytäntöä. Teoreettiset opinnot jaottuvat pitkin opiskeluaikaa ja ne painottuvat alalle olennaisiin tietoihin. Esimerkiksi kielissä opiskellaan oman alan sanastoa. Kolmen vuoden opiskeluaikaan sisältyy noin viisi kuukautta työssäoppimista alaan liittyvissä työtehtävissä.

Arkkitehti

Arkkitehti on rakennusten ja maankäytön suunnitteluun liittyvä tutkinto ja ammattinimike. Kuvaannollisesti arkkitehdiksi voidaan kutsua jonkin asian suunnittelijaa, ideoijaa tai luojaa.Arkkitehdin tutkinto (engl. Master of Science (Architecture), M.Sc. (Archit.)) on teknillistieteellinen yliopistossa suoritettava ylempi korkeakoulututkinto. Suomessa arkkitehteja kouluttavat Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun arkkitehtuurin laitos Espoossa, Tampereen teknillinen yliopisto ja Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunta. Monissa Euroopan maissa arkkitehdin koulutus on teknillisten koulujen sijaan taidekorkeakoulujen vastuulla. Suomessa opinnoissa voi suuntautua joko yhdyskuntasuunnitteluun, rakennussuunnitteluun tai arkkitehtuurin teoriaan ja -historiaan. Lisäksi Oulussa on tarjolla myös osin englanninkielinen, detalji-suunnitteluun painottuva architectural design -opintosuunta. Jatkotutkintona arkkitehdit voivat suorittaa tekniikan lisensiaatin ja tekniikan tohtorin tutkinnot.

Arkkitehdin ammattikuvaan kuuluu vanhastaan rakentamisen kokonaisosaaminen. Arkkitehdin tehtäviin kuuluvat rakennussuunnittelu sekä yhdyskuntasuunnittelu huomioiden hankkeiden toiminnalliset, tekniset ja taiteelliset ominaisuudet. Toimenkuvaan voi kuulua myös esimerkiksi sisustusten tai huonekalujen suunnittelua.

Columbian yliopisto

Columbian yliopisto (Columbia University) on New Yorkissa sijaitseva yksityinen yliopisto. Se perustettiin vuonna 1754 Ison-Britannian kuninkaan Yrjö II:n myöntämällä erioikeudella, alkuun nimellä King's College. Yliopisto on New Yorkin osavaltion vanhin korkeakoulu ja koko Yhdysvaltojen viidenneksi vanhin. Columbia kuuluu itärannikon kahdeksan yksityisen huippukorkeakoulun verkostoon Ivy Leagueen, ja se sijoittuu säännöllisesti kärkitiloille maailman yliopistorankingeissalähde?.

Suurin osa yliopiston rakennuksista sijaitsee Manhattanilla. Yliopisto työllistää yli 3 000 ihmistä, ja yliopiston kirjoilla on noin 22 000 opiskelijaa. Opiskelijoista noin kolmannes suorittaa alempaa korkeakoulututkintoa ja kaksi kolmannesta tätä ylemmätasoisia opintoja. Kansainvälisiä opiskelijoita on noin neljännes kaikista opiskelijoista.Yliopiston tunnetuimpiin tiedekuntiin kuuluvat muun muassa lääketieteellinen, kauppatieteellinen, oikeustieteellinen ja kasvatustieteellinen. Yliopiston kirjastossa on yli yhdeksän miljoonaa kirjaa. Yliopiston sisäänpääsyprosentti on noin 10 %.

Yliopistossa on opiskellut tai opettanut 81 Nobel-palkinnon voittajaa, joista 39 on valmistunut Columbiasta.

Maailman viidensadan huippuyliopiston Shanghai-yliopistovertailussa Columbian yliopisto sai vuonna 2014 sijaluvun 8. Se luokiteltiin 7. parhaaksi yhdysvaltalaiseksi yliopistoksi.Yliopisto julkaisee Yhdysvaltain toiseksi vanhinta opiskelijalehteä, Columbia Daily Spectatoria.

Columbian yliopistossa on opiskellut monia julkisuuden henkilöitä, esimerkiksi Paul Robeson, Allen Ginsberg, Laurie Anderson, Theodore Roosevelt, Franklin D. Roosevelt, Boutros Boutros-Ghali, Madeleine Albright, Lou Gehrig, Ruth Bader Ginsburg, Monica Lewinsky, Lionel Trilling, Manuel Rivera-Ortiz ja Benjamin Spock. Suomalaisia Columbian yliopistossa opiskelleita ovat ainakin Aatos Erkko, arkkitehti Teemu Kurkela, Marko Ahtisaari, Michael Quarshie ja Kimmo Sasi.

Elokuvaohjaaja

Elokuvaohjaaja on elokuvatuotannossa henkilö, joka määrittelee elokuvan taiteelliset ja kerronnalliset piirteet. Elokuvaohjaaja on hyvin merkittävässä asemassa elokuvan kerronnallisen kokonaisuuden ja tunnelman aikaansaamisessa. Elokuvaohjaajalla on myös tuotannollinen vastuu elokuvasta.

Kuuluisia elokuvaohjaajia ovat muiden muassa Alfred Hitchcock, Stanley Kubrick, George Lucas, Steven Spielberg, James Cameron, Roland Emmerich, Mel Gibson, Tim Burton, Peter Jackson, Quentin Tarantino ja Christopher Nolan.

Englanti

Englanti (engl. England) on maa, joka sijaitsee pääasiassa Ison-Britannian saarella. Englanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa eli Britannian valtiota ja sen osista suurin niin pinta-alaltaan kuin asukasluvultaankin. Sen väestö muodostaa noin 84 prosenttia Britannian väestöstä, ja alaltaan Englanti peittää kaksi kolmannesta Ison-Britannian saaresta. Englanti rajoittuu Walesiin lännessä ja Skotlantiin pohjoisessa. Maata ympäröivät Pohjanmeri, Irlanninmeri, Atlantti ja Englannin kanaali.

Englannilla ei ole ollut itsehallintoa vuoden 1707 unionisopimuksen jälkeen, jolloin Ison-Britannian kuningaskunta perustettiin. Se kuitenkin poikkeaa lakijärjestelmältään Skotlannista ja Pohjois-Irlannista, sekä myös pienemmistä alueista kuten Mansaaresta, koska se kuuluu Englannin ja Walesin kokonaisuuteen. Englannin suurin kaupunki Lontoo on Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunki.

Fyysikko

Fyysikko on henkilö, jolla on fyysikon tutkinto tai joka tutkii, opettaa tai soveltaa fysiikkaa työssään. Fyysikot pyrkivät mallintamaan ja selittämään luonnonilmiöitä kaikissa aikaskaaloissa ja mittakaavoissa, lähtien alkeishiukkasten kvanttivärähtelyistä, elektronien liikkeestä puolijohteissa tai röntgensäteiden kulkeutumisesta luussa päätyen alkuräjähdykseen, galakseihin, mustiin aukkoihin, gravitaatioaaltoihin tai maailmankaikkauden laajenemiseen. Fyysikot ovat merkittäviä yhteiskunnallisia taustavaikuttajia. Heidän luomansa tieto ja teoriat ovat useimpien teknologioiden taustalla. Heidän mittauksensa ja teoriansa muokkaavat jatkuvasti ihmiskunnan maailmankuvaa. Fyysikko voi hyödyntää perusteellista luonnonilmiöiden ymmärrystään monissa työtehtävissä. Tehtävät voivat liittyä fysiikan opettamiseen, laboratorioissa tapahtuviin mittauksiin tai mittalaitteiden ja muun uuden tekniikan kehittämiseen, uusien teorioiden kehittämiseen havaintojen selittämiseksi tai fysiikan periaatteiden soveltamiseen yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

High school

High school on monessa englanninkielisessä maassa suurin piirtein murrosiässä suoritettava kouluaste. Kyseessä ei ole korkeakoulu, vaikka kirjaimellisesti käännettynä se tarkoittaakin ”korkeaa koulua”.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa high school vastaa suunnilleen Suomen toista astetta. Usein high school suomennetaan lukioksi, mutta termien vastaavuus ei ole täydellinen. High school on yleensä nelivuotinen ja käsittää 12-vuotisen oppivelvollisuuden luokat 9–12, joskus junior high school mukaan luettuna 7–12. High schooliaan päättävä henkilö käyttää päätöstilaisuudessa angloamerikkalaisen yliopistoperinteen mukaista kaapua ja nelikulmaista tupsullista lakkia (engl. mortarboard).

Kalifornian yliopisto (Berkeley)

Kalifornian yliopisto, Berkeley (University of California, Berkeley; myös Berkeley ja UC Berkeley) on julkisen Kalifornian yliopisto -järjestelmän vanhin kampusyliopisto. Se sijaitsee San Franciscon lahden itärannalla Berkeleyssä, pohjoisessa Kaliforniassa. Yliopiston rehtorina toimii fysiikan professori Robert J. Birgeneau.Kalifornian yliopisto perustettiin 1868 fuusioimalla yksityinen College of California ja julkinen Agricultural, Mining, and Mechanical Arts College. Tuolloin yliopisto koostui vain noin 40 opiskelijasta ja 10 opetushenkilökunnan jäsenestä. Alun perin Oaklandissa sijainnut kampus ja sen noin 200 opiskelijaa siirrettiin vuonna 1873 alueelle, johon kehittyi sittemmin Berkeleyn kaupunki.

Kansakoulu

Kansakoulu oli Suomessa aluksi nelivuotinen oppilaitos, joita alettiin perustamaan vuoden 1866 kansakouluasetuksen myötä. Asetuksen mukaan kaupunkeja velvoitettiin kansakouluja perustamaan, mutta maaseudulla kunta sai päättää. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella kiertokoulu maaseudulla oli tärkeä. Vuonna 1921 tuli voimaan oppivelvollisuuslaki, jolloin kansakoulu muuttui kuusivuotiseksi ja kiertokoulut lakkautettiin. Kansakoulut lakkautettiin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla. Kansakoulussa kukin sai opiskella omalla äidinkielellään, mikä oli merkittävä parannus erityisesti suomenkieliselle väestölle.

Koulu

Koulu on usein valtiollinen instituutio, jonka tehtävänä on järjestää virallista, tutkintoihin johtavaa koulutusta. Koulunkäynti perustuu Suomessa oppivelvollisuuteen, johon liittyy perustuslain takaama oikeus ilmaiseen peruskoulutukseen ja jatkokoulutukseen varallisuuden estämättä. Oppivelvollisuusiän ylittäneiden osalta puhutaan yleensä oppilaitoksesta.

Suomen sana koulu tulee latinan ja ruotsin kautta kreikan sanasta skhole. Kreikan sana merkitsi vapaiden miesten vapaa-aikaa, joutenoloa, jota he käyttivät henkiseen ja ruumiilliseen itsensä kehittämiseen.

Koulua voidaan pitää instituutiona, jonka tehtävä on alun perin ollut ratkaista sosiaalistumisen ongelma. Nykyisin koululle sälytetään muitakin kasvatuksellisia ongelmia, kuten syrjäytyminen, huumeiden käyttö ja niin edespäin.

Oppikoulu

Oppikoulu oli Suomessa ennen peruskoulu-uudistuksen voimaantuloa valtioneuvoston luvalla ylempää koulusivistystä varten perustettu valtion, kunnallinen tai yksityinen oppilaitos, johon voivat kuulua ylioppilastutkintoon johtava ja sitä kautta korkeakouluopintoihin valmentava lukio, sekä keskiasteen opintoihin oikeuttava keskikoulu. Kokonaisuutena oppikoulu oli kahdeksanvuotinen oppilaitos, joka lakkautettiin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla. Se jakautui vuodesta 1914 alkaen viisivuotiseen keskikouluun ja kolmivuotiseen lukioon. Tyttökouluissa keskikoulu saattoi kestää kuusi vuotta, koska muun muassa kotitalous- ja käsityötunteja oli enemmän ja ylimmillä keskikoululuokilla luettiin useampaa kieltä kuin yhteiskouluissa tai poikakouluissa. Oppikouluun saattoi pyrkiä kansakoulun neljännen luokan jälkeen pääsykokeiden kautta; osa oppilaista pyrki sinne kansakoulun viidennen ja joskus vasta kuudennen luokan jälkeen.

Rauma

Rauma (ruots. Raumo) on vuonna 1442 perustettu Suomen kaupunki eteläisessä Satakunnassa. Sen asukasluku on 39 319. Kaupungin pinta-ala on 1 110,12 km², josta 495,83 km² on maata, 13,71 km² sisävesialueita ja 600,58 km² merialueita. Rauman seutukunnan muodostavat Eura, Eurajoki ja Säkylä. Seutukunnan alueella oli vuoden 2009 lopussa 65 794 asukasta.

Rauma sijaitsee Selkämeren itärannalla, Euran, Eurajoen, Laitilan ja Pyhärannan ympäröimänä. Kaupunki sijaitsee 49 kilometriä Porista etelään ja 94 kilometriä Turusta pohjoiseen.

Rauma on Suomen neljänneksi vanhin kaupunki Turun, Porvoon ja Ulvilan jälkeen (viidenneksi vanhin, jos Viipuri lasketaan). Rauma on satamakaupunki, minkä ansiosta Rauman murre on saanut vaikutteita etenkin ruotsista ja englannista, mutta myös ranskasta, venäjästä ja virosta. Rauman murre (”giäl”) on lounaismurre, joka eroaa selvästi Turun murteesta. Rauma on yksikielisesti suomenkielinen kunta.

Raumalla on ainoana Suomessa kaksi UNESCO maailmanperintökohdetta. Pohjoismaiden suurin yhtenäinen ja hyvin säilynyt vanha puutaloalue Vanha Rauma, joka on elävä ja kaunis kaupungin keskus; täynnä museoita, kauppoja, ravintoloita ja koteja. Toinen kohteista on pronssikautinen kalmistoalue Sammallahdenmäki.

Rauma tunnetaan murteestaan, pitsinnypläyksestä, meri- ja metsäteollisuudesta. Rauma sai vuoden kaupunkikeskusta -tunnustuksen 2009 ja vuoden pyöräilykunta -tunnustuksen vuonna 2010.

Taidehistoria (yliopistollinen oppiaine)

Taidehistoria on humanistinen tutkimusala, joka tutkii näköaistein havaittavaa taidetta sekä siihen liittyviä ilmiöitä.

Taidehistoriaan kuuluvat muun muassa kuvataiteet, arkkitehtuuri, taideteollisuus, taiteen instituutiot, taidekäsityö, sekä myös historiallisesti muuttuvat taidekäsitykset ja -teoriat. Aikaisempien kuvataiteiden ja arkkitehtuurin lisäksi taidehistoria on nykyisin laajentunut tutkimaan myös muita visuaalisen kulttuurin ilmiöitä.

Nimestään huolimatta taidehistoria ei varsinaisesti kuulu yliopistojen historia-aineisiin, vaan on usein osa taiteiden tutkimusta. Taidehistoria-nimi on osittain harhaanjohtava, sillä oppiaineen puitteissa voidaan taiteen historian lisäksi tutkia myös esimerkiksi uutta taidetta ja siihen liittyviä ilmiöitä tai yleisempiä kuvataiteeseen liittyviä teoreettisia ilmiöitä vertautuen muihin taiteiden tutkimuksen aineisiin, kuten musiikki-, teatteri- ja kirjallisuustieteisiin. Taidehistoria tunnetaankiin joissain yliopistoissa, esimerkiksi Åbo Akademissa ja ruotsalaisissa yliopistoissa, nimellä konstvetenskap (”taidetiede”).

Teknillinen korkeakoulu

Teknillinen korkeakoulu (lyh. TKK, ruots. Tekniska högskolan, engl. Helsinki University of Technology) oli yliopisto, jonka alaan kuuluivat tekniset tieteet. Se oli alallaan Suomen suurin ja vanhin, ja toimi 1950-luvulta alkaen Espoon Otaniemessä. Vuoden 2010 alusta TKK liitettiin Aalto-yliopistoon, jossa se toimi yhden vuoden nimellä Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, kunnes se vuoden 2011 alussa jakautui neljäksi tekniikan kouluksi: Aalto-yliopiston insinööritieteiden, kemian tekniikan, sähkötekniikan ja perustieteiden korkeakouluksi.

Korkeakoulussa oli noin 3 300 henkilöstön jäsentä ja noin 15 000 perus- ja jatko-opiskelijaa. Professoreita TKK:ssa oli 250.

Korkeakoulun viimeisenä rehtorina (2003–2009) ja johtavana dekaanina (2010) toimi Matti Pursula, joka oli aiemmin toiminut liikennetekniikan professorina ja vararehtorina.

Tieteilijä

Tieteilijä eli tutkija eli tieteenharjoittaja tutkii ammatikseen todellisuutta tieteellisen menetelmän avulla. Työn tavoitteena on tuottaa tietämystä todellisuuden rakenteesta ja toiminnasta.

Tieteilijän työnantaja on yleensä yliopisto, ammattikorkeakoulu, itsenäinen tutkimuslaitos tai suuryrityksen tutkimusosasto.

Toimiala

Toimiala on taloudellista toimintaa harjoittavan yrityksen tai ammatinharjoittajan pääasiallisen toiminnan perusteella määräytyvä elinkeinoluokka. Henkilön toimiala (elinkeino) määräytyy hänen työpaikkansa toimialan perusteella. Luokittelussa yritystoiminta ryhmitellään elinkeinohaaroihin ja nämä edelleen yhä pienempiin alaryhmiin. Toimiala voi määräytyä esimerkiksi tuotevalikoiman, tuotannon tai tuotteiden jakelutien perusteella. Toimialana voi olla vaikka metalliteollisuus, vähittäiskauppa tai koulutus. Luokittelussa pääasiallinen toiminta tarkoittaa työalaa, joka tuottaa suurimman taloudellisen arvonlisäyksen. Rahallisen arvon lisääntyminen voi tällöin olla vähemmänkin kuin puolet koko toiminnan tuottamasta arvonlisäyksestä.

Unesco

Unesco eli Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (engl. United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization) on yksi Yhdistyneiden kansakuntien itsenäisistä erityisjärjestöistä, jonka tarkoituksena on kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla edistää rauhaa ja kansojenvälistä yhteistyötä.

Unesco perustettiin 16. marraskuuta 1945, ja siihen kuuluu 195 jäsenmaata. Suomi liittyi järjestöön vuonna 1956. Järjestön pääjohtajana on toiminut vuodesta 2017 lähtien ranskalainen Audrey Azoulay. Vuosina 2009–2017 pääjohtajana toimi bulgarialainen Irina Bokova. Unescon päämaja sijaitsee Pariisissa.

Yliopisto

Yliopisto (lat. universitas) on tieteellistä tutkimusta tekevä ja korkeinta tieteellistä opetusta antava laitos.

Täydelliseen yliopistoon on vanhastaan kuulunut neljä tiedekuntaa: teologinen, oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja filosofinen, mutta yliopistoihin kuuluu nykyään usein myös muita tiedekuntia, esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellinen, teknillinen, valtiotieteellinen, humanistinen, hallintotieteellinen, maatalous-metsätieteellinen ja kauppatieteellinen tiedekunta. Jos tiedekunta on suuri tai yliopistossa on vain yksi tiedekunta, sen ja laitoksen välissä voi olla myös osastotaso; tämä on ollut aiemmin tyypillinen ratkaisu teknillisellä alalla.

Yliopistoilla on itsehallinto, autonomia. Yliopiston muodostavat opettajat ja opiskelijat, jotka ovat jakautuneet opintoaloittain perinteisissä yliopistoissa tiedekuntiin, jotka ovat edelleen jakautuneet laitoksiin. Yliopiston päätehtävät ovat tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Yliopiston tutkimustehtävä on sama kuin tieteellisellä akatemialla. Suomessa 2000-luvulla tehty lainmuutos lisäsi yliopistoille niin sanotun kolmannen tehtävän, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Tarkkaan ottaen tämä tehtävä on neljäs, sillä jo edellinen laki mainitsee yliopiston kolmantena tehtävänä "kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa".

Opettajina yliopistoissa toimivat muun muassa professorit, dosentit, yliopistolehtorit, lehtorit ja apulaisopettajat, tunti- ja erikoisopettajat, yliassistentit, assistentit, opettavat tutkijat ja yliopisto-opettajat. Opiskelijoina ovat yliopiston kirjoihin hyväksytyt henkilöt, joilta vaaditaan tietty perustietomäärä; edellytyksenä voi olla esimerkiksi suoritettu ylioppilastutkinto. Opetus annetaan pääasiassa luentoina ja seminaariharjoituksina, teknillisellä alalla myös harjoitustöinä ja taiteellisella alalla alanmukaisilla tehtävillä. Etenkin ammattiin valmistaviin opintoihin kuuluu usein pakollista työharjoittelua. Aivan uusia oppimisen mahdollisuuksia avaa Internetin ja muiden uusien viestimien käyttö, jolloin puhutaan virtuaaliyliopistosta.

Yliopistoihin kuuluu varsinaisten opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavien laitosten lisäksi erillislaitoksia, joista yleisimmät ovat kirjasto ja kielten opetusta antava kielikeskus. Lisäksi joillakin yliopistoilla on muun muassa sairaaloita lääketieteen opetusta ja harjoittelu- eli normaalikouluja opettajankoulutusta varten.

Yliopistojen keskinäistä paremmuutta mitataan yliopistovertailuilla, joiden tuottamilla yliopistorankingeilla arvioidaan nykyisin olevan suuri vaikutus yliopistojen houkuttelevuuteen potentiaalisten opiskelijoiden ja tutkijoiden silmissä.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.