Kotoperäisyys

Kotoperäinen eli endeeminen eliölaji tai -alalaji esiintyy vain jollakin tietyllä, rajatulla ja suhteellisen suppealla maantieteellisellä alueella, jolla se on isolaation seurauksena kehittynyt ja jonka olosuhteisiin se on sopeutunut. Tyypillisiä kotoperäisten lajien esiintymispaikkoja ovat valtamerten saaret (kuten Uusi-Seelanti, Madagaskar ja Havaiji), muista vesistöistä irrallaan olevat järvet (kuten Baikaljärvi ja Malawijärvi) ja vuoristojen, aavikoiden tai jäätiköiden ympäröimät alueet sekä monet monimuotoisuuskeskukset. Endeemisen vastakohta on kosmopoliitti, joka elää maapallolla kaikilla tai lähes kaikilla mantereilla.

Kotoperäiset lajit ovat usein erityisen herkkiä tulokaslajien aiheuttamille uhille ja muutoksille. Nykyihminen on melko uusi tulokas monilla alueilla, ja ihmisen toiminta uhkaa monia kotoperäisiä lajeja. Myös ihmisten mukana tarkoituksellisesti tai tahattomasti kulkeutuvat vieraslajit voivat olla uhka monille kotoperäisille lajeille, erityisesti eristyneillä tai muuten ekologisesti herkillä alueilla. Suurin osa historiallisena aikana sukupuuttoon kuolleista lajeista on ollut endeemisiä.

Esimerkiksi tunturisopuli on Fennoskandian kotoperäinen jyrsijä, jota ei tavata muualla. Norpan alalaji saimaannorppa puolestaan elää ainoastaan Saimaan vesistössä, samoin kuin lohen ekologinen muoto saimaanlohi. Sukupuuttoon kuollut mauritiuksendodo eli drontti esiintyi vain yhdellä Intian valtameren saarella. Kaikki makilajit elävät Madagaskarilla ja lähes kaikki kengurut Australiassa.

Buteo galapagoensis perched
Eristyneiden Galápagossaarten kotoperäinen haukkalaji, galapagosinhiirihaukka.

Lähteet

  • Happonen et al: Bios 1: Eliömaailma, s. 69, 72 ja 164. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-26405-9.
  • Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
Halavasepikkä

Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) on sepiköiden heimoon kuuluva harvinainen kovakuoriaislaji, jota esiintyy vain Suomessa ja siellä vain muutamalla paikkakunnalla. Se on haapasepikän (Hylochares populi) sisarlaji, joka on melko vasta eriytynyt. Halavasepikän kuvasi tieteelle uutena Lena Brüstle väitöstyönsä yhteydessä vuonna 2009.Halavasepikkä on 5–10 mm pitkä, muodoltaan pitkänomainen kovakuoriainen. Peitinsiipien ja etuselän reunat, tuntosarvet ja raajat ovat punaruskeat, mutta muuten kuoriainen on mustansävyinen. Peitinsiivissä on voimakkaat pitkittäisviirut, keskiruumiin selkäpuolella pitkittäisuurre ja reunoilla vinoja poikittaisuurteita. Halavasepikkä muistuttaa hyvin paljon haapasepikkää, jollaisena sitä aluksi pidettiinkin. Tarkemmin tutkittaessa lajit erottuvat selvästi toisistaan, sillä paitsi koiraan genitaaleissa, erottavia tuntomerkkejä löytyy myös tuntosarvista sekä etuselästä. Lisäksi lajien elintavoissa ja ravintokasvivalikoimassa on huomattava ero.Vähäisten ulkonäköerojen ja erittäin suppean esiintymisalueensa vuoksi halavasepikän arvellaan erottuneen omaksi lajikseen vasta viimeisen jääkauden päätyttyä Suomen alueella eli alle 8000 vuoden aikana.Halavasepikkä on sopeutunut lisääntymään tulvivien pienvesien rannoilla kasvavissa puumaisissa pajuissa, kuten halavissa ja mustuvapajuissa. Halavasepikkä on Suomen kotoperäinen laji, joka esiintyy vain Vantaan Mätäojalla, Pikkujärvellä ja Pitkäjärven Vantaan puoleisessa osassa. Aikaisemmin lajia on tavattu Paimiossa 1800-luvulla sekä Mynämäellä 1900-luvun alussa. Halavasepikän esiintyminen nimenomaan Vantaalla perustuu siihen, että alueen luontoa ei ole raivattu esimerkiksi siirtämällä kaatuneita puita ja tulvia ei ole estetty alueella.Mätäojan esiintymisalueelta kaadettiin talvella 2010–2011 puustoa, jossa lajia esiintyi. Nousseen hälyn vuoksi asiaa tutkittiin, ja vahinkoa korjattiin palauttamalla runkoja maastoon. Lajin levinneisyydestä tehdään uusi tutkimus. Tammikuussa 2012 Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus rajasi Mätäojalta lajin turvaamiseksi 23,2 hehtaarin suuruisen suojelualueen, jonka hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Luettelo keskeisistä biologian aiheista

Tämä luettelo antaa yleiskatsauksen biologian keskeisistä aiheista.

Biologia on elollisen luonnon ilmiöitä ja lainalaisuuksia tutkiva luonnontiede.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.