Kivikausi

Kivikausi oli aikakausi, jolloin ihmiskunta teki työkaluja pääasiassa kivestä, puusta ja luusta, eivätkä metallit olleet vielä yleisessä käytössä ainakaan työvälineinä. Muita yleisesti käytettyjä materiaaleja olivat savi sekä erilaiset eläimistä ja kasveista saatavat aineet, kuten nahka.[2]

Kivikauden ajanjakso on pisin ihmisen kulttuurievoluution ajanjakso. Se alkaa ensimmäisen hominidin ilmaantumisesta Afrikkaan seitsemän miljoonaa vuotta sitten ja päättyy metallityövälineiden tullessa yleiseen käyttöön. Kivikausi päättyi siten eri puolilla maailmaa eri aikoina. Vieläkin on olemassa muutamia harvoja heimoja, jotka eivät käytä metalleja.[3]

Kiuruveden reikäkirves
Kiuruvedeltä Pohjois-Savosta löytynyt kivikautinen reikäkirves johon on työstetty ihmisen kasvot.[1]

Kivikauden käsite

Kivikauden käsite syntyi tieteellisen arkeologian varhaisvaiheessa 1800-luvun alkupuolella, kun muinaisia esinelöytöjä jaettiin valmistusmateriaalin mukaan kivi-, pronssi- ja rautakautisiin ryhmiin. Vaikka kivikautisissa kulttuureissa tapahtui vuosituhansien kuluessa suuriakin mullistuksia, kuten esimerkiksi maanviljelyn kehittäminen, kivikauden käsite on kuitenkin säilynyt yleisessä käytössä.

Kiviesineet ovat arkeologiassa keskeistä ja joskus myös ainoaa löytöaineistoa, vaikka tiedetäänkin, että suurin osa esineistä valmistettiin orgaanisista materiaaleista. Tällaista materiaalia löydetäänkin, jos olosuhteet esineiden säilymiselle ovat olleet suotuisat. Varhaispaleoliittisen kauden löydöt eivät aina sisällä edes kiviesineitä, vaan ainoastaan ihmisluun palasia. Nämäkin löydöt sisällytetään mukaan kivikautiseen aineistoon.

Nykyään kivikautisen löydön ikä voidaan usein määrittää erilaisilla luonnontieteellisillä ajoitusmenetelmillä.

Esineiden luokittelu tekotavan ja muodon perusteella on kivikauden tutkimuksen tärkeimpiä menetelmiä. Esinetyypit kytkevät niitä valmistaneet ja käyttäneet ihmiset johonkin arkeologiseen kulttuuriin tai traditioon.

Kivikauden jaottelu eri kausiin

Kivikausi jaotellaan Euraasiassa kolmeen ajallisesti toisiaan seuraavaan aikakauteen: paleoliittiseen, mesoliittiseen ja neoliittiseen kauteen.[4] Kausien ajalliset siirtymäkohdat vaihtelevat alueittain. Yleisesti paleoliittinen kausi käsittää ajan ennen jääkauden loppua noin 12 000 vuotta sitten. Mesoliittinen kausi on jääkauden jälkeisen kivikauden alkuvaihe, jolloin elettiin vielä metsästäjä-keräilijä-kulttuurissa. Neoliittinen kausi alkaa maanviljelyn omaksumisesta jatkuen pronssikauteen. Pohjois-Euroopassa myös metsästäjä-keräilijä-kulttuuri voidaan lukea neoliittiseksi tai subneoliittiseksi, jos se on ottanut käyttöönsä keramiikan.

Muissa maanosissa käytetään toisenlaisia jaotteluja. Esimerkiksi Australiassa kivikautta ei jaeta paleoliittisen, mesoliittiseen ja neoliittiseen, koska kehitys oli siellä erilainen.[5] Amerikan arkeologiassa taas on pitkään ollut vallalla käsitys, että ihminen saapui sinne vasta jääkauden jälkeen.

Paleoliittinen kausi

Pääartikkeli: Paleoliittinen kausi

Varhaispaleoliittinen kausi

Punaliuskeisia tikareita kivikaudelta
Lapista löytyneitä punaliuskeisia eläinkoristeisia tikareita neoliittiselta kivikaudelta.[6]

Ihmisen eriytymisen ihmisten ja muiden apinoiden tai apinaihmisten yhteisestä kantamuodosta arvellaan tapahtuneen Afrikassa, jossa esiintyy eniten ihmissukuun kuuluvien ihmisapinoiden ja ihmisten vanhimpia fossiileja. Varhaisimmat ihmissuvun fossiilit, jotka omaavat joitakin ihmismäisiä piirteitä, ovat noin seitsemän miljoona vuotta vanhoja.lähde? Mutta vasta noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten varhaiset etelänapinat ja varhaiset alkuihmiset valmistivat kivestä alkeellisia iskutyökaluja ja aseita muun muassa Olduvain kulttuurissa[7] ja Abbecillen kulttuurissa.lähde?

Vajaat kaksi miljoonaa vuotta sitten kehittyi afrikanpystyihminen, jonka ruumiinrakenne oli ihmismäinen ja joka alkoi levittäytyä Afrikasta ulos Eurooppaan ja Aasiaan. Pystyihmisen tekemät esineet Afrikassa kehittyivät suuresti ja tätä vaihetta kutsutaan Acheulin kulttuuriksi.[7] Tämä kivenkäsittelykulttuuri levisi myös Euraasiaan. Vaikka pystyihminen lajiutui maailmalla edelleen, uskotaan nykyään, että kehitys nykyihmiseksi tapahtui juuri Afrikassa. Nykyihmisen esi-isä saattaa olla heidelberginihminen, joka eli Afrikassa, Euroopassa ja Aasiassa 700 000 vuotta sitten ja sen jälkeen.

Keskipaleoliittinen kausi

Heidelberginihminen kehittyi mahdollisesti edelleen neandertalinihmiseksi noin 260 000 vuotta sitten ja nykyihmiseksi noin 200 000 vuotta sitten Afrikassa. Neandertalinihmisten tunnetuin kulttuuri on Moustierin kulttuuri, joka seurasi Acheulin kulttuuria. Neandertalinihmisen fossiileja on löydetty Euroopasta, Afrikasta ja Keski-Aasiasta.[7]

Nykyihminen levittäytyi Afrikasta noin 100 000 vuotta sitten ensin Lähi-itään ja sitten ensin Intiaan ja Itä-Aasiaan. Australian varhaisimmat merkit ihmisestä on löydetty Etelä-Australiasta noin 50 000 vuotta sitten. Japanissa tunnetaan 38 000 vuotta vanhoja löytöjä. Ilmeisesti ihminen asutti Euraasian Euroopasta Kaukoitään, lukuun ottamatta Euraasian pohjoisimpia alueita. Keskipaleoliittinen kausi katsotaan päättyvän samoihin aikoihin, kun viimeiset neandertalinihmiset hävisivät Euroopasta noin 35 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen kivikauden kulttuurit ovat olleet vain nykyihmisen kehittämiä.

Myöhäispaleoliittinen kausi

Myöhäispaleoliittinen kausi katsotaan alkavan, kun ihminen levittäytyi Eurooppaan. Tällä kaudella ihmisen asuinalueet laajenivat edelleen myös pohjoiseen Euraasiaan ja sitä kautta Pohjois-Amerikkaan.

Varhaisimmat nykyihmisen eurooppalaiset kulttuurit olivat muun muassa Aurignacin kulttuuri 38 000–23 000 vuotta sitten, Gravetten kulttuuri 29 000–22 000 vuotta sitten, Kostjonkin kulttuuri 26 000–13 000 vuotta sitten, Solutrén kulttuuri 26 000–19 000 vuotta sitten, Madeleinen kulttuuri 21 000–13 000 vuotta sitten. Pohjoiseen Eurooppaan sijoittui esimerkiksi Hampurin kulttuuri 15 000–12 000 vuotta sitten. Tällä kaudella oli lukuisia erilaisia eurooppalaisia kulttuureja.

Amerikan tilanne on vasta selkiytymässä. Yleensä löydöt luokitellaan paleointiaanien kulttuureiksi tai Clovis-kulttuuriksi. Australiassa kehittyi niin sanottu aboriginaalikulttuuri jo keskipaleoliittiselta kaudelta asti omaan suuntaansa. Kiinan ja Itä-Venäjän alueilta on löydetty varhaisia viljelyyn viittaavia löydöksiä sekä keramiikan valmistusta jo 18 000 vuotta sitten. Japanissa huomiota on saanut niin sanottu Jōmon-kausi, joka alkoi ehkä jo 14 000 vuotta sitten.

Keihäänheitin eli atlatl levisi Eurooppaan 17 000–15 000 vuotta sitten, Afrikassa se oli keksitty noin 25 000 vuotta sitten.[8] Jousen ja nuolen oletetaan olevan keksitty Afrikassa 37 000–65 000 vuotta sitten, mahdolisesti aiemminkin. Sieltä se saattaa olla levinnyt Eurooppaan 15 000–20 000 vuotta sitten. Vanhimmat säilyneet jousien ja nuolien osat ovat noin 11 000 vuotta vanhoja.[9] Jään sulaessa suuret riistaeläimet kuten mammutit, kävivät harvinaisemmiksi ja noin 15 000 vuotta sitten mennessä kalastuksen (koukuilla ja verkoilla) ja kasvien keräilyn merkitys lisääntyi.[8] Samaan aikaan Euroopassa jäätikkö alkoi sulaa yhä nopeammin. Jääkauden myöhäispaleoliittisen ajan ihmistä pidetään etevänä. Tuon ajan kiviesineet on tehty mestarillisella taidolla.

Vanhin neula on 25 000 vuoden takaa ja vanhimmat vaatteiden jäännökset ovat peräisin 22 000 vuoden takaa olevasta haudasta Moskovan (Sungir) läheltä. Luolataidetta alettiin luoda Euroopassa yläpaleoliittisella kaudella 30 000 vuotta sitten ja se yleistyi ja kehittyi huippuunsa 15 000–10 000 vuotta sitten Madeleine-kaudella. Luolataiteeseen kuuluvaksi luetaan luolamaalaukset ja Venus-veistokset (27 000–10 000 vuotta sitten), jotka esittivät alastonta, hedelmällistä naista. Euroopan tunnetuimmat luolamaalaukset ovat Ranskan Lascaux'ssa ja Espanjan Altamirassa. 23 000 vuotta vanhoista luista on löydetty merkkejä kuunkierron muistiinmerkitsemisestä. Väitetään erään luun olevan kartta 14 000 vuoden takaa.

Mesoliittinen kivikausi

Pääartikkeli: Mesoliittinen kausi

Mesoliittinen kivikausi alkoi Euroopassa jääkauden päättyessä ja kesti joillain alueilla hyvin pitkään, mutta esimerkiksi Lähi-idässä vain 2 000 vuotta. Mesoliittiseen kauteen liittyy suurriistan kuten mammuttien häviäminen ilmastonmuutoksen ja mahdollisesti myös ihmisen toiminnan takia. Tällöin oli pakko vaihtaa ravinnonhankkimiskeinoja. Metsästyksessä siirryttiin pienempiin eläimiin, kalastuksen ja pienten kasvien keräilyn merkitys kasvoi. Lähi-idässä Palestiinassa alettiin viljellä maata. Maanviljely sai alkunsa viljakasvien siementen keräämisestä ja varastoimisesta. Huomattiin, että siemenestä kasvaa uusi viljakasvi. Pohjois-Euroopassa Tanskassa kukoistivat Ertebollen ja Maglemosen kulttuurit, joille on ominaista merenrantakylien raakkutunkiot. Koira kesytettiin viimeistään mesoliittisella kaudella.

Neoliittinen kivikausi

Pääartikkeli: Neoliittinen kausi

Neoliittisella kaudella tapahtui huomattavaa kehitystä kohti sivilisaatiota muun muassa Lähi-idässä, Indus-joen alueella ja Kiinassa. Neoliittista kivikautta luonnehtii maanviljely ja monesti myös keramiikka. Keramiikka tarkoittaa uunissa poltettuja saviastioita. Kiillotetut kivikirveet ovat myös neoliittiselle kaudelle tyypillisiä. Maanviljely liittyy ainakin osittain paikoillaan olevaan, kylämäiseen asutukseen. Joillain alueilla kylät kasvoivat hyvin suuriksi, tuhansien asukkaiden asutuskeskuksiksi, esimerkiksi Catal Hüyukissa ja Jerikossa.[10]

Alavilla jokilaaksoilla otettiin käyttöön tuottoisa kasteluviljely. Toisilla alueilla rakennettiin suuria maa- ja kivirakennelmia, megaliitteja. Jotkut neoliittiset yhteisöt harjoittivat liikkuvaa kaskiviljelyä: poltettiin metsäalue, jotta saataisiin tuhkasta ravinteita viljelyskasveille. Kun tätä maata oli viljelty muutama vuosi, muutettiin pois maaperän köyhtymisen vuoksi. Neoliittisen kauden asumukset olivat moninaisia. Lähi-idässä syntyi neliskulmainen talotyyppi, joka oli tehty auringossa kuivatusta savesta tai tiilistä. Eurooppaan maanviljely ja neoliittinen kausi levisi kohtalaisen hitaasti.

Luettelo kivikauden ajanjaksoista ja kulttuureista

Vanhemmalle ja keskiselle paleoliittiselle kivikaudelle oli tyypillistä varhaisen ihmisen kehitys nykyihmiseksi ja hyvin alkeelliset työkalut ja myöhäispaleoliittiselle kivikaudelle viime jääkauden aikaisten kivikulttuurien kukoistus luolataiteineen. Mesoliittisella kivikaudella jääkausi oli juuri päättymässä tai päättynyt, Euroopan suurriista kuollut sukupuuttoon, ja valmistettiin mikroliiteista työkaluja. Neoliittisella kivikaudella opittiin viljelemään maata, asumaan kaupunkimaisissa keskuksissa, kasvattamaan karjaa ja valmistamaan saviastioita.

Lyhenteet: vs, vuotta sitten, tvs tuhatta vuotta sitten, Mvs miljoonaa vuotta sitten.

Kivenkäsittelytavat tiivistettynä

Varhaisimman kivikauden ensimmäinen tunnettu esihistoriallinen keksintö oli työkalujen valmistaminen noin 2,6–2,0 miljoonaa vuotta sitten, ja merkittävä oli myös tulen ottaminen hallintaan ehkä jo noin 750 000–500 000, viimeistään 250 000 vuotta sitten.

Kivikausi jaetaan alajaksoihin – ulottuuhan tämä valtavan pitkä ajanjakso ensimmäisten hominidien ajoista metallin käytön kynnykselle noin vuoteen 3 000 eaa. ja joillain syrjäisillä seuduilla jopa nykyaikaan.

Varhaisen ja keskisen paleoliittisen kivikauden kulttuurit jaetaan kahteen ryhmään sen perusteella valmistettiin kiviesineet ydintekniikalla ja säletekniikalla. Ydintekniikalla valmistetuissa esineissä on isketty palasia pois ydinkivestä, josta tulee työkalu. Kiven iskentä on joko yksi- tai kaksipuolinen. Säletekniikassa työkalut ovat suuresta kivestä iskettyjä säleitä.

  • 0) Varhaisimmat hominidit n. 3,7 miljoonaa vuotta sitten. Tältä ajalta ei ole löydetty työkaluja.
  • 1) Vierinkivikulttuurit 2,5–1,5 milj. Itä-Afrikassa muun muassa Afar, Turkana, Olduvai. Homo habilis ja ehkä myös Australopithecus garhi. Vain jonkin verran työstettyjä kiviä.
  • 2) Nyrkki-iskurit eli käsikirveet, pisaran muotoisia kiviesineitä 1,5 miljoonaa – 200 000 vuotta sitten, Acheul-kulttuuri
  • 3) Nyrkki-iskuri, jonka teossa oli jonkin verran suunnittelua valmistuksen helpottamiseksi, Levallois-kulttuuri 200 000–40 000 vuotta sitten, Neandertalin ihminen 250 000–200 000 vuotta sitten.
  • 4) Sälemäistä iskentää ydinkivestä, säleistä tehtyjä työkaluja, tekniikka kehittyi Afrikassa ja Etu-Aasiassa 60 000 vuotta sitten, levisi Eurooppaan 30 000 vuotta sitten, säleitä kiinnitettiin keihäänkärjiksi jne. Nykyihminen ilmaantui.
  • 5) Mikroliitit, pienet puuvarteen kiinnitettävät kivensirut Afrikassa noin 30 000–20 000 vuotta sitten, Euroopassa noin 8 000 vuotta sitten.

Nuoremmalla paleoliittisella kaudella syntyi eri puolille maailmaa 5 000–10 000 vuotta kestäviä kulttuureja, jotka sulautuivat toisiinsa ja vaihtuivat ilman selvää rajaa. Euroopassa oli silloin jonkinlaista kulttuurillista, alueellista eriytymistä.

Kivikauden lisäksi myös kuparikaudella oli metallin käyttö niin harvinaista, että tämä jakso yleensä luetaan kivikauden osaksi. Kivisiä työkaluja käytettiin pronssikaudellakin vielä pitkään. Kivikauden kulttuuri saattoi varsinkin lähempänä nykyaikaa vaihdella huomattavasti eri seuduilla.

Galleria

Scandinavian Stone Age axe and knife

Tanskasta löydetty kivikautinen kirveenterä ja veitsi

Metkrok av ben från stenåldern, funnen i Skåne

Skånesta löydetty kivikautinen luinen ongenkoukku

Stone age art

Kivikautista taidetta

Proyectiles oseos Magdaleniense

Madeleinen kulttuurin luisia harppuunoita ja keihäänkärki

Katso myös

Ihmisen evoluutio

Aikakaudet ja kulttuurit

Lähteet

  1. KM 11708 Kiuruveden kirves; Esinekuva www.finna.fi. Viitattu 30.11.2017.
  2. Kivikausi Suomen esihistoria opetuspaketti. Museovirasto, Suomen kansallismuseo.
  3. Andrew Malone: Face to face with Stone Age man: The Hadzabe tribe of Tanzania Daily Mail. 20.7.2007. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
  4. Stone Age (Paleolithic, Mesolithic and Neolithic) St Edmundsbury Borough Council. Viitattu 18.10.2019. (englanniksi)
  5. Introduction To Australia’s Aboriginal Culture – Part 1 24.2.2017. Aboriginal Culture. Viitattu 18.10.2019. (englanniksi)
  6. KM 11703, KM 9972:1, KM 13438, KM 12443 punaliuskeisia tikareita; Esinekuva; KM 12443 punaliuskeinen tikari; KM 11703 punaliuskeinen tikari; KM 13438 punaliuskeinen tikari; KM 9972:1 punaliuskeinen tikari www.finna.fi. Viitattu 30.11.2017.
  7. a b c Oldowan and Acheulean Stone Tools Museum of Anthropology, University of Missouri.. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
  8. a b Dennis O'Neil: Early Modern Human Culture Evolution of Modern Humans. 6.11.2011. Behavioral Sciences Department, Palomar College, San Marcos, California.
  9. K. Kris Hirst: Bow and Arrow Hunting – The invention of bow and arrow hunting is at least 65,000 years old ThoughtCo. 19.5.2019. Viitattu 18.10.2019. (englanniksi)
  10. The Neolithic Revolution and the Birth of Civilization 2000-2001. Pearson Education.

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”Museovirasto.Susiluola”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”GTK.Itämeren.ja.järvien.kehitys”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”Juankosken.Akonpohja.C14.ajoitus”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”Shaped.by.the.Ice.Age”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”Suomusjärven.kulttuurin.asuinpaikat”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”Salo.Unto”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”Museovirasto.Kampakeraaminen.kulttuuri”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla

  • Rankama, Tuija: Muutamia ajatuksia kiviteknologiaan liittyvästä terminologiasta. Muinaistutkija, 1994, nro 4, s. 7–13. Suomen Arkeologinen Seura ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.1.2019.
Civilization Revolution

Civilization Revolution on Firaxisin kehittämä ja alun perin 2008 PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle julkaisema Civilization-strategiapelisarjan videopeli.

Esihistoria

Esihistoria tarkoittaa aikaa ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa. Historiaksi nimitetään esihistorian jälkeistä aikaa, jota voidaan tutkia kirjallisista lähteistä. Yli 99 % ihmiskunnan olemassaolon ajasta on ollut esihistoriaa. Esihistoriaa tutkivista tieteistä merkittävin on arkeologia.

Esihistoria päättyi Mesopotamiassa ja Egyptissä noin vuonna 3000 eaa. Muualla maailmassa siirtyminen esihistoriasta varhaishistoriaan tapahtui huomattavasti myöhemmin. Suomessa katsotaan historian alkavan 1100- ja 1200-lukujen mittaan. Jotkin Amazonin sademetsien ja Papua-Uuden-Guinean eristäytyneet alkuperäiskansat elivät esihistoriallista aikaa ainakin 1950- tai 1960-luvulle saakka.lähde?Kivikausi on useimmiten esihistoriallinen aikakausi, ja esimerkiksi Pohjoismaissa sitä ovat myös pronssikausi ja rautakausi. Esimerkiksi Lähi-idän korkeakulttuureissa pronssikausi puolestaan oli jo historiallista aikaa.

Itä-Espanjan kalliomaalaukset

Itä-Espanjan kalliomaalaukset on yli 700 esihistoriallisen kalliomaalauksen joukko, jotka on yhdessä nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1998.

Maalaukset sijaitsevat rannikolla ja sisämaassa vuoristojen välimerenpuoleisilla rinteillä, kaiummaiset jopa tuhannen kilometrin päässä rantaviivasta. Maalauspaikkoja on kuuden itsehallintoalueen alueella: Andalusia, Aragonia, Kastilia- La Mancha, Katalonia, Murcia ja Valencia.Useimmat kuvat esittävät eläimiä tai metsästyskohtauksia. Käytetyimmät värit ovat punainen ja musta.

Kalliomaalaus

Kalliomaalaukset ovat ihmisten kivipinnalle tekemiä esihistoriallisia maalauksia. Maalausten aiheena voivat olla ihmiset, veneet, saalis- ja muut eläimet sekä symbolit.

Punamultamaalaukset on tehty paikallisesta rautapitoisesta savesta, jonka sidosaineena on mahdollisesti käytetty linnun munaa, verta tai rasvaa. Paleoliittisissa luolamaalauksissa käytettiin muitakin värejä, mutta nuoremmissa kuvissa niitä ei ole havaittu. Kalliomaalaukset ovat kalliotaiteen eräs muoto, johon luetaan kuuluvaksi myös kalliopiirrokset. Kalliomaalauksia on voitu tehdä myös luoliin, jolloin puhutaan luolamaalauksista.

Kanadan kivikausi

Kanadan kivikausi oli aikaa, jolloin alkuperäiskansat saapuivat Kanadaan, ja vaelsivat siellä, sieltä ja sinne. Epäillään paleointiaanien kulkeneen nykyisten Yhdysvaltain alueelle ja etelämmäs Kanadan kautta jääkauden lopuilla, jolloin mannerjäätikkö oli jo osin sulanut. Alussa kulttuuri pohjautui pitkälti metsästykseen ja keräilyyn, mutta myöhemmin maanviljely levisi Etelä-Kanadaan.

Kierikkikeskus

Kierikkikeskus on Oulussa, Yli-Iin kaupunginosassa Kierikin kylässä Iijoen varrella sijaitseva arkeologinen esihistoria- ja kulttuurimatkailukeskus. Se sijaitsee yhdystien 8540 varrella, noin kymmenen kilometrin päästä Yli-Iin keskuksesta Pudasjärvelle päin. Oulun kaupungin keskustasta on matkaa noin 60 kilometriä.

Matkailukeskus on aloittanut toimintansa vuonna 2001. Päärakennus on maailman suurimpia hirsirakennuksia. Rakennuksen suunnittelusta järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu vuonna 1999. Kilpailun voittaja professori arkkitehti Reijo Jallinoja on suunnitellut rakennuksen. Päärakennuksen sisällä toimii arkeologinen näyttely. Keskuksen lähistöllä sijaitsee kivikautinen kylä, jossa on nähtävillä kylässä sijainneita kymmeniä talonpohjia 6 000 vuoden takaa sekä ansapolku.Päärakennuksessa on ravintola, lahjatavaraliike, kokoustilat ja auditorio. Noin 50 metrin päässä päärakennusta vastapäätä sijaitsee Kierikki Hotelli.

Kierikkikeskus on saanut Europa Nostran palkinnon vuonna 2002.

Kivikausi Suomessa

Suomen kivikausi on esihistorian ajanjakso, jolloin alueella asuneet ihmiset tekivät käyttöesineensä ja työkalunsa pääasiassa kivestä, puusta ja luusta, eivätkä metallit olleet vielä yleisessä käytössä ainakaan. Kivikausi vallitsi Suomessa noin vuosina 8850–1900/1700 eaa. Kivikautta seurasi pronssikausi, jolloin metallien käyttö hiljalleen yleistyi.

Neandertalinihminen tai jonkin muun ihmissuvun edustajia on saattanut asua Kristiinankaupungin Susiluolassa jopa 120 000 vuotta sitten Yoldiameren loppuvaiheessa. Tästä ei ole kuitenkaan saatu varmuutta. Varmuudella Suomen ensimmäiset asuttajat saapuivat maahan noin 8850 eaa., edellisen jääkauden mannerjäiden vielä peittäessä osia Pohjois-Suomesta. Alueella kivikaudella vallineet lukuisat kivikauden kulttuurit elivät maankohoamisen ja ilmaston lämpenemisen, sekä siitä seuranneen kasviston ja eläimistön vaihtelujen kourissa. Kivikauden lopulla vallinnut lämmin ilmastovaihe alkoi viilentyä ja maaniviljelys ja karjanhoito yleistyivät vaikka niistä tulivat tärkeimpiä elinkeinoja vasta myöhemmin.

Latokankaan kivikautinen asuinalue

Latokankaan kivikautinen asuinalue sijaitsee Ylikiimingin kaupunginosassa Oulussa Säävälän kylän pohjoispuolella, lähellä Latokankaan soranottopaikkaa. Alue sijaitsee ympäröivästä suomaastosta kohoavalla hiekkaharjulla. Oulun yliopisto on järjestänyt paikalla arkeologisen tutkimuksen 1980-luvulla.

Luettelo Suomen jätinkirkoista

Tämä on luettelo Suomen jätinkirkoista, joka perustuu jätinkirkkojen varsin epämääräiseen määritelmään. Niiden rakentamisen tarkoituksesta ei olla vielä päästy yksimielisyyteen. Siksi voi olla, ettei kaikkia jätinkirkkoja ole tunnistettu tai luokiteltu oikein, ja ne puuttuvat siksi alla olevasta luettelosta. Osa jätinkirkoiksi tulkituista rakennelmista on luokiteltu jätinkirkoiksi pienin varauksin, mutta sisältyvät silti tähän luetteloon.Jätinkirkot ovat joissakin tapauksissa olleet kivikautisen kylän keskuksia ja niiden ympärillä on löydetty monipuolisia rakenteita.Taulukoissa on ilmoitettu kohteen karttanimi tai todennäköinen kutsumanimi. Jätinkirkon ajoitus saattaa puuttua tutkimuksien keskeneräisyyden vuoksi. Kuntaan on lisätty sulkuihin myös entisen kunnan nimi. Osa kohteista sisältää useita jätinkirkkoja ja ne kuvaillaan samassa artikkelissa. Kohteet on lueteltu maakunnittain: ensimmäisenä on Pohjois-Karjalan ainoa kohde ja sen jälkeen etelästä pohjoiseen Pohjanmaan maakuntien ja Lapin jätinkirkot.

Menhir

Menhir, eli "pitkäkivi" (bretonin kielessä men=kivi, hir=pitkä) on muinaisina aikoina ilmeisesti kulttitarkoituksiin käytetty korkea pystykivi, joka muistuttaa veistämätöntä obeliskia.

Menhireitä pystytettiin erityisesti megaliittikaudella ja niillä on ilmeisesti haluttu ilmentää pysyvyyttä.Suurin säilynyt menhirlähde? on Locmariaquerin menhir Bretagnessa. Bretagnessa on myös menhirejä jonoina, niin sanottuina Carnacin pystykivinä. Sardiniassa on menhirejä, joilla on veistetyt ihmisen kasvot. Joissain Länsi-Euroopan menhireissä on kaiverrettuna muun muassa paimensauvojen ja kuunsirppien kuvia. Bretagnessa on myös suurikokoisia kammiomaisia rakennelmia, joissa on neljä pystykiveä ja yksi katekivi. Niitä kutsutaan nimellä dysse tai dolmen. Pohjois-Saksassa niitä nimitetään jättiläisten haudoiksi (Hühnengräber). Dyssien lähellä on menhirejä, joiden symboliikkaa ja tarkoitusta ei ole pystytty selvittämään. Yksi tulkinta on “sielun istuin” lähelle haudatulle vainajalle. Menhir voi olla myös pyhän paikan merkkinä tai maailmanakselina. Menhirien avulla on ehkä määritelty ilmansuunnat tai ne ovat liittyneet pyhille paikoille tehtyihin pyhiinvaelluksiin.Vanhimmat menhirit lienee pystytetty Turkissa Göbekli Tepessä, josta sydänsimpukkakeramiikkaan liittyvä kulttuuri levitti ne Eurooppaan.lähde?

Mesoliittinen kausi

Mesoliittinen kivikausi (keskimmäinen kivikausi, kreikan mesos keski, lithos kivi) on Euraasian esihistorian vaihe, joka ajoittuu paleoliittisen ja neoliittisen kivikauden väliin. Toisin sanoen se tarkoittaa jääkauden jälkeistä metsästäjä-keräilijä-kivikautta.

Myöhäispaleoliittinen kausi

Myöhäispaleoliittinen kausi oli kivikauden jakso noin 36 500–12 000 vuotta sitten, jonka kuluessa nykyihminen levisi Eurooppaan, alkoi luoda luolataidetta ja valmistaa yhtä taitavammin metsästyksessä ja saaliseläinten käsittelyssä tarvittavia kivisiä ja luisia työkaluja.

Myöhäispaleoliittisella kaudella vallitsi jääkausi. Sen aikana ilmasto vaihteli melko lämpimästä hyvin kylmään. Ihmiset asuivat majoissa ja elivät metsästyksellä ja keräilemällä kasveja. Ihmiset ehkä liikkuivat melko erillään, korkeintaan muutaman perheen kokoisina ryhminä asuen harvassa. He kokoontuivat luoliin rituaaleja varten ja tiettyinä vuodenaikoina suurempiin metsästysoperaatioihin esimerkiksi peurojen vaeltaessa.

Noin 43 000 – 36 500 vuotta sitten nykyihminen homo sapiens syrjäytti Euroopasta neandertalinihmisen joko sulauttamalla sen itseensä tai ehkä jopa hävittämällä sukupuuttoon. Ihminen tuli Eurooppaan kauden alussa lämpimällä jaksolla, mutta noin 28 000 vuotta sitten kylmyys alkoi lisääntyä, ja asutuksen painopiste siirtyi Etelä-Ranskaan ja Espanjaan Länsi-Euroopassa ja Kreikkaan ja Ukrainaan Itä-Euroopassa.

Jääkauden huippukauden jälkeen syntyi luolamaalauksia luonut Madeleinen kulttuuri. Myöhäispaleoliittisella kaudella ihminen teki lukuisia keksintöjä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin kivikauden aikana. Kehitettiin muun muassa keihäänheitinpuu ja kauden lopussa jousi ja nuoli. Opittiin tekemään erilaisia ansoja eläimille. Viime jääkauden keskivaiheilla taide kehittyi huomattavasti: kausi alkoi mammutinmetsästäjien äitijumalataiteella ja päättyi luolamaalauksiin. Kaudella opittiin lämpö- ja painekäsittelemään materiaaleja, ja kivenkäsittelytaito kehittyi huippuunsa. Muistakin materiaaleista – esimerkiksi peuranluusta – tehtiin monenlaisia, usein koristeellisia esineitä. Myöhäispaleoliittisen kauden jälkeen alkoi mesoliittinen kausi.

Neoliittinen kausi

Neoliittinen kausi eli nuorempi kivikausi (kreikan neos uusi, lithos kivi) oli kausi esihistoriassa. Se ajoittuu noin vuosiin 6 000–3 500 eaa., mutta ajoitus vaihtelee paljon alueesta ja kulttuurista riippuen. Neoliittisen ajan alkuna on pidetty yleensä kotieläinten ja viljelykasvien käyttööntuloa sekä kyläasutuksen ja -kulttuurin kehittymistä. Aikakausi päättyi, kun metalleja alettiin käyttää aseiden ja työkalujen valmistukseen.

Paleoliittinen kausi

Paleoliittinen kausi (vanha kivikausi) oli ihmisen kehityksessä kausi, jolla käytettiin ensimmäisiä alkeellisia työkaluja. Paleoliittinen kulttuuri perustui metsästykseen ja keräilyyn. Kausi alkoi ensimmäisten kivityökalujen käyttöönotolla ihmislajeilla, kuten käteväihminen Homo habilis. Tekniikka oli aluksi hyvin alkeellista. Kauden lopulla tapahtui huomattavaa kulttuurikehitystä aikaisempia ihmislajeja älykkäämmän nykyihmisen ansiosta. Kausi päättyi maanviljelyn kehittymiseen.

Varhaispaleoliittinen kausi alkoi yli 700 000 vuotta sitten, jolloin ihminen keksi tulen käytön. Ihmisen esi-isät (Australopithecus garhi, Homo habilis) ehkä käyttivät työkaluja jo 2–2,6 miljoonaa vuotta sitten, mutta kehitys oli ensimmäisten miljoonien ja satojentuhansien vuosien ajan hidasta. Pystyihminen Homo erectus kehittyi noin 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Vanhimmalla paleoliittisella kaudella maapallon pohjoiset osat alkoivat jäätiköityä yhä laajemmin.

Keskipaleoliittisella kaudella noin 200 000 vuotta sitten nykyihminen kehittyi Afrikassa. Noin 75 000 vuotta sitten maapalloa asuttivat nykyihminen ja Neandertalin ihminen. Ihmisiä vaelsi pois Afrikasta, ja homo sapiens levittäytyi Etelä-Aasiaan ja Eurooppaan ja syrjäytti lopulta Neandertalinihmisen.Noin 35 000 vuotta sitten myöhäispaleoliittisella kaudella alkoi nykyihmisen nopea kulttuurikehitys Veiksel-jääkaudella. Kulttuurit jaetaan paikalliskulttuureihin löytöpaikan mukaan esim. Solutré, Gravette ja Madeleine, jotka olivat jääkauden loppuvaiheen eurooppalaisia kulttuureja. Tuolloin nykyihminen saapui myös Amerikkaan, minne edeltävät ihmislajit eivät olleet vaeltaneet. Tuona aikana tehtiin useita tärkeitä keksintöjä, esim. jousi ja nuoli sekä kalaverkko. Noin 10 000 vuotta sitten jääkauden päättyessä paleoliittisilta metsästyskulttuureilta hävisi pohja, kun suurriista katosilähde?. Oli siirryttävä pienriistan metsästykseen ja kalastukseen sekä maanviljelyyn. Alettiin valmistaa työkaluja pienistä kivistä mikroliiteiksi. Tultiin mesoliittiseen aikaan.

Rekikylän kivikautinen asuinpaikka

Rekikylän kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Rekikylässä Vesalan kaupunginosassa Oulussa, entisen Ylikiimingin kunnan alueella Kiiminkijoen tuntumassa.

Alueella on kymmeniä, mahdollisesti jopa satoja erikokoisia asumapainanteita. Tähän mennessä alueelta on löydetty kahdessa ryhmässä sijaitsevat yhteensä 140 asumuspainannetta. Sieltä on löytynyt kampakeraamisen kauden esineistöä, mm. reikäkivi. Aluetta on mahdollisesti kiertänyt jonkinlainen paaluaita, joka viittaisi alueen väkivaltaiseen menneisyyteen.

Toisin kuin Pohjois-Pohjanmaan muita kivikautisia kohteita, Rekikylää ei ole mitenkään tuotteistettu matkailukohteeksi.

Ruuhi

Ruuhi on puunrungosta koverrettu vene tai kanootti, jonka tärkein ulkoinen tunnusmerkki on puunrungosta veistetty ja koverrettu palkomainen muoto. Ruuheksi kutsutaan suomessa myös alkukantaista ja talonpoikaista lautavenetyyppiä, joka on useimmin tasapohjainen. Tämän tyyppiset ruuhet ovat vanhimpia säilyneitä vesikulkuneuvoja, joiden levinneisyys on kattanut jo kauan koko maailman. Alkeellisesta rakenteestaan huolimatta, niitä valmistetaan edelleen monilla maailman syrjäisillä seuduilla.

Ruuhet voidaan erotella valmistustavan mukaan yksinkertaisiin, laajennettuihin ja koottuihin ruuhiin. Yksinkertainen ruuhi valmistetaan kovertamalla yhtä puuta kaukalon tai palkomaiseen muotoon. Laajennettu ruuhi valmistetaan taivuttamalla eri lailla muotoillun yksinkertaisen ruuhen laitoja nuotiolämmön avulla leveämmäksi ja mahdollisesti korottamalla sen laitoja lisälaudoilla. Koottu ruuhi valmistetaan liittämällä puisia lautoja tiiviisti toisiinsa ompelemalla, naulaamalla tai muulla tavalla. Pohjoismaiset veneet ovat kehittyneet laajennettujen ja koottujen ruuhien pohjalta.Ruuhia käytettiin jo kivikaudella. Puunrunko, Pohjois-Euroopan oloissa yleensä iso ja helposti työstettävä haapa, koverrettiin polttamalla ja työ viimeisteltiin kirvein ja taltoin - kivikaudella kivisin. Samantyyppisellä tavalla jotkut tropiikin luonnonkansat tekevät edelleen haapioita vastaavia veneitä. Ruuhi saatettiin myös kovertaa pystyssä olevaan puuhun, joka jossain valmistusvaiheessa kaadettiin. Ruuhi ei sopinut avomerimatkoihin, sillä sen laidat olivat erittäin matalat. Sillä ei kannattanut lähteä kauas rannikosta. Ruuhi muuttui vaaralliseksi jo keskisuurella järvellä, jos tuli kova aallokko. Ruuhi ei paksupuisena kuitenkaan uponnut, vaikka olisikin kaatunut tai täyttynyt vedellä. Veden saattoi melko nopeasti kauhoa pois, sillä sitä ei mahtunut ruuheen paljon. Ruuhen täyttyessä vedellä suurin vaara saattoikin olla kylmettyminen märkänä.

Jo kivikauden lopulla ruuhi alkoi syrjäytyä, kun Itämeren ja luultavasti Suomenkin vesistöissä tulivat käyttöön nahkapohjaiset veneet. Rautakaudella tulivat käyttöön puuveneet. Ruuhia on silti satunnaisesti käytetty sisävesistöissä vielä historiallisellakin ajalla. Isoista veneistään tunnetut viikingitkin käyttivät ruuhia ja muita pieniä veneitä idäntiellä, Venäjän suuria jokia kulkiessaan, sillä ruuhia oli paljon helpompi kantaa vesireittien välillä olevien taipaleiden yli. Vaarana olivat myös taipaleiden kohdilla vaanivat vihamieliset kansat.

Subneoliittinen kivikausi

Varhaisneoliittinen- eli subneoliittinen kulttuuri tarkoittaa arkeologiassa kivikautista kulttuuria, joka on omaksunut jo eräitä neoliittisen kulttuurin määritelmään kuuluvia piirteitä, mutta ei kaikkia. Käsitettä käytetään nykyään lähinnä Euraasian taigavyöhykkeen mesoliittista elämäntyyliä harjoittavista yhteisöistä, jotka valmistivat keraamisia astioita ruuan varastointiin, valmistamiseen ja kypsentämiseen. Käsite esiintyy myös Aasian itäosien pleistoseeniin sijoittuvien ensimmäisistä keramiikkaa valmistavista ryhmistä puhuttaessa.

Suomessa ja Venäjällä tutkijat ovat käyttäneet käsitettä neoliittinen metsästäjä-keräilijöiden kulttuureista puhuttaessa, vaikka yleensä sen määritelmän keskeisin piirre on ollut karjanhoito ja kasvien viljely. Subneoliittinen käsite on luotu ilmaisemaan sitä elämänmuutosta, minkä metsästäjät kävivät läpi omaksuessaa uuden innovation, keramiikan.

Suomen esihistoria

Suomen esihistoria on Suomen historiallista aikaa edeltänyt aika, jolta ei ole kirjoitettuja lähteitä. Se käsittää nykyisen Suomen alueen menneisyyden noin 1300-lukuun asti. Suomen esihistoriallinen aika alkoi, kun ensimmäiset asukkaat tulivat Suomeen viime jääkauden jälkeen noin vuonna 8850 eaa. Jääkausi tuhosi merkit mahdollisesta senaikaisesta ja sitä edeltäneestä asutuksesta Suomessa. Suomen esihistoria jaetaan kivikauteen (–1500 eaa.), pronssikauteen (1500 eaa. – 500 eaa.) ja rautakauteen (500 eaa. – 1200/1300 jaa.). On mahdollista, joskaan ei varmaa, että Suomen alueen lounaisrannikolla puhuttiin kivikauden lopulla melko pitkän aikaa kantaindoeuroopan kieltä. On myös mahdollista, että Suomen alueelle on pronssikaudella päätynyt monien sittemmin kadonneiden suomen sukukielten puhujia. Kuitenkaan itämerensuomalaiset tai saamelaiset eivät vielä tuolloin Suomen alueelle saapuneet. Tutkijat eivät tiedä varmaksi, mitä kieltä Suomen alueen asukkaat puhuivat ennen vuotta 0.

Willendorfin Venus

Willendorfin Venus on nuoremmalta paleoliittiselta kivikaudelta peräisin oleva patsas, joka esittää uhkein mittasuhtein kuvattua alastonta naista. Tällaiset ns. venuspatsaat liittyivät ns. Gravetten kulttuuriin. Pienoispatsas on kooltaan 11,1 cm. Sen löysi 1908 arkeologi Josef Szombathy Willendorfin kylästä Ala-Itävallasta läheltä Kremsin kaupunkia. Se on veistetty huokoisesta kalkkikivestä, jota seudulla ei esiinny. Pinta on värjätty punaokralla. Veistoksen iäksi on arvioitu 24 000–26 000 vuotta. Veistosta säilytetään Wienin luonnonhistoriallisessa museossa.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.