Karbonaatti

Karbonaatti CO32- on anioni, jossa esiintyy hiili- ja happiatomeja. Karbonaateiksi sanotaan myös ioniyhdisteitä, hiilihapon suoloja, joissa karbonaatti-ioni on anionina ja hiilihapon orgaanisia estereitä.[1][2] Esimerkiksi kalsiumkarbonaattia CaCO3 syntyy, kun hiilidioksidia CO2 sitoutuu kalsiumoksidiin CaO.

Alkalimetallien karbonaatit sekä ammoniumkarbonaatti liukenevat runsaasti veteen, muut karbonaatit ovat hyvin niukkaliukoisia.

Carbonate-ion-resonance-2D
Karbonaatti-ionin resonanssimuodot

Karbonaatteja

Lähteet

  1. E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 518. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 108. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
Akritarkit

Akritarkit ovat pienten orgaanisten rakenteiden fossiileja. Yleisesti mikä tahansa pieni, happoon liukenematon (ts. ei karbonaatti eikä silikaatti) orgaaninen rakenne, jota ei voida muuten luokitella, on akritarkki. Useimmat akritarkit ovat varmasti jäänteitä vedessä eläneistä yksisoluisista eliöistä.lähde?Akritarkkeja löytyy sedimenttikivistä, jotka ajoittuvat prekambrista nykyaikaan. Prekambriselta ajalta eri lajeja on pystytty erottamaan vain muutamia. Fossiilien koko vaihtelee 0,01–0,1 millimetriin.

Ammoniumkarbonaatti

Ammoniumkarbonaatti ((NH4)2CO3) on ammonium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään kohotusaineena, hajusuolassa ja kemianteollisuudessa.

Bariumkarbonaatti

Bariumkarbonaatti (BaCO3) on barium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa lasitteiden ja muiden bariumyhdisteiden valmistuksessa. Bariumkarbonaattia esiintyy luonnossa witeriittimineraalina.

Ceriumkarbonaatti

Ceriumkarbonaatti (Ce2(CO3)3) on cerium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ceriumkarbonaattia käytetään muun muassa katalyyttinä.

Dimetyylikarbonaatti

Dimetyylikarbonaatti on orgaaninen yhdiste (karbonaatti), joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan väritöntä nestettä, jolla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C3H6O3 ja rakennekaava CH3OCOOCH3.

Dimetyylikarbonaatin moolimassa on 90,08 g/mol, sulamispiste 3 °C, kiehumispiste 90 °C, suhteellinen tiheys 1,07 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 18 °C o.c., itsesyttymislämpötila 458 °C ja CAS-numero 616-38-6. Dimetyylikarbonaatti ei liukene veteen.

Lyhytaikainen altistuminen höyrylle ärsyttää silmiä.

Hiilihappo

Hiilihappo on veden ja hiilidioksidin muodostama yhdiste. Se on heikko happo, jonka kemiallinen kaava on H2CO3. Hiilihappo ei ole sama asia kuin hiilidioksidi, vaikkakin hiilidioksidia on aiemmin kutsuttu myös hiilihapoksi.

Kuplittamalla hiilidioksidia veteen tai virvoitusjuomaan syntyy tasapainotila, jossa veteen on liuennut hiilidioksidia ja hiilihappoa. Heikkona happona se protolysoituu osittain vetykarbonaatiksi ja vetyioneiksi ja edelleen osittain karbonaatiksi. Hiilihappo tunnettiin pitkään vain vesiliuoksena, jossa se on melko pysymätön yhdiste ja hajoaa veden katalysoimalla dekarboksylaatiolla hiilidioksidiksi ja vedeksi. Lämpö nopeuttaa hajoamista. Uudempien tutkimusten mukaan hiilihappo puhtaana on kuitenkin melko vakaa yhdiste ja on teoreettisesti laskettu, että vedettömänä se säilyy jopa 180 000 vuotta, mutta jo yksikin vesimolekyyli riittää käynnistämään hajoamisen. Liuoksessa on tasapainotilassa hiilihappoa vain 0,003 prosenttia hiilidioksidin määrästä.Vaikka hiilihappo on heikko happo, se on happamampi kuin esimerkiksi muurahaishappo tai etikkahappo. Koska yhdiste kuitenkin esiintyy vain tasapainokonsentraatiossa hiilidioksidin vesiliuoksessa, sitä ei saa niin väkeväksi kuin muita karboksyylihappoja, joten käytännössä hiilihappoliuokset eivät ole kovin happamia. Hiilihapolla on kahdenlaisia suoloja, vetykarbonaatteja ja karbonaatteja. Vetykarbonaatit ovat lievästi happamia, karbonaatit emäksisiä.

Ilmakehän lisääntyneistä hiilidioksidipitoisuuksista seuraa, että meriveteen imeytyy yhä enemmän hiilidioksidia. Hiilidioksidin ja veden reagoidessa syntyvä hiilihappo muodostaa edelleen bikarbonaatti- (HCO3−) ja karbonaatti-ioneja (CO32−) vapauttaen happamoittavia vetyioneja, mistä aiheutuu merien happamoitumista.

Virvoitusjuomien sisältämistä hapoista hiilihappo ei aiheuta haittavaikutuksia hampaistolle.

Kadmiumkarbonaatti

Kadmiumkarbonaatti (CdCO3) on epäorgaaninen kadmium- ja karbonaatti-ioneista muodostuva ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden kadmiumyhdisteiden kuten väriaineiden valmistukseen. Luonnossa kadmiumkarbonaattia esiintyy harvinaisena otaviittimineraalina.

Kaivannaistoiminta

Kaivannaistoiminta on toimintaa, jossa kallioperästä louhitaan teollisuuden raaka-aineina tärkeitä malmeja ja muita kaivannaisia. Arvokkaat mineraalit jaetaan malmimineraaleihin ja epämetallisiin kaivannaisiin. Tärkeimpiä teollisuuden tarvitsemia metalleja ovat muiden muassa rauta, alumiini ja kupari. Merkittäviä epämetallisia kaivannaisia ovat muiden muassa graniitti, kalkkikivi, timantit ja vuorisuola. Kaivannaiset ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, mutta silti niiden niukkuus eli reaalihinta on pikemminkin vähentynyt kuin kasvanut vuosikymmenten ja vuosisatojen mittaan. Louhinnalla on ympäristölle monia vahingollisia vaikutuksia. Nyky-yhteiskunta perustuu kuitenkin edelleen suurelta osin kaivannaisteollisuuden tuottamien raaka-aineiden varaan, joten siitä ei täysin voida luopuakaan.

Kaivannaisteollisuuden tuotantoyksiköitä ovat kaivos, rikastamo ja usein myös sulatto.

Kankriniitti

Kankriniitti on foideihin kuuluva silikaattimineraali. Kakriniitti on natriumin, kalsiumin ja alumiinin karbonaatti ja silikaatti. Sen kemiallinen kaava on Na6Ca2Al6Si6O24(CO3)2. Väriltään mineraali on keltainen, oranssi, vaaleanpunainen, valkoinen tai jopa sininen, ja sen kiilto on joko lasi- tai helmiäiskiilto. Sen kovuus on 5–6 ja sillä on epäsäännöllinen simpukkamurtumapinta. Se on epätavallinen silikaatti, sillä se poreilee hydrokloorisessa hapossa sen karbonaatti-ionien vuoksi. Kankrinitti löydettiin vuonna 1839 Ural-vuorilta, ja se on nimetty Venäjän valtiovarainministerin Georg von Cancrinin (1774–1845) mukaan. Tunnettuja esiintymiä ovat myös Suomen Iivaara, Ruotsin Alnö ja Norjan Fenin seutu.

Karbonaatti-silikaattikierto

Karbonaatti-silikaattikierto on Maan kallioperässä tapahtuva kiertokulku, jossa maassa olevaa hiilidioksidia sitoutuu silikaatteihin ja vastaaviin mineraaleihin, näin syntyy karbonaatteja, jotka painuvat mannerlaattojen mukana Maan syvyyksiin sulaen laavaksi, joka purkautuu vapauttaen hiilidioksidia kaasukehään. Tämän ilmakehän hiilidioksidin määrää säätelevän kierron arvellaan tasaavan kasvihuoneilmiön vaikutusta ja maapallon lämpötilaa.

Karbonaattikovuus

Karbonaattikovuus (KH) on liuoksen ominaisuus, joka kertoo, paljonko siinä on karbonaatti- (CO32-) ja bikarbonaatti- (HCO3-) ioneita. Karbonaattikovuus ilmaistaan joko milligrammoina litrassa (mg/l) tai saksalaisina kovuusasteina (°dH).

Yksi kovuusaste vastaa noin pitoisuutta 17,8575 mg/litra.

Akvaarioveden karbonaattikovuutta seurataan, sillä karbonaatit toimivat pH:n puskureina estäen haitallisia veden happamuuden heilahteluja.Veden kovuus on eri asia: kokonaiskovuudella tarkoitetaan liuenneiden kalsium- ja magnesiumsuolojen määrää. Kaivovesi on yleensä kovaa kalkkikivialueilla. Kalkkikivi taas sisältää kalsiumkarbonaattia, joka veteen liuenneena nostaa sekä kokonaiskovuutta että karbonaattikovuutta.

Karbonaattimineraali

Karbonaattimineraalit ovat mineraaleja, jotka koostuvat metalleista ja karbonaatti-ionista CO32−. Karbonaattimineraalit ovat varsin pehmeitä.

Kobolttikarbonaatti

Kobolttikarbonaatti (CoCO3) on koboltti- ja karbonaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Ulkomuodoltaan yhdiste on vaaleanpunaista kiteistä ainetta, joka ei liukene veteen, mutta hapot liuottavat sen. Luonnossa kobolttikarbonaattia tavataan sferokobaltiittimalmina.

Kudymkarin piiri

Kudymkarin piiri (ven. Кудымка́рский райо́н, Kudymkarski raion; komipermjakiksi Куды́мкар райо́н, Kudymkar raion) on kunnallinen itsehallintoalue Permin aluepiiriin kuuluvassa Permin Komin piirikunnassa Venäjällä. Vuonna 1924 perustetun piirin pinta-ala on 4 741 neliökilometriä. Asukkaita on 27 600 henkeä (vuonna 2009).Kudymkarin piiri sijaitsee Permin Komin eteläosassa. Pohjoisessa se rajoittuu Jurlan ja Kosan, idässä Usoljen ja Jusvan, etelässä Karagain ja Sivan piireihin sekä lännessä Kirovin alueeseen. Pinta-alasta 67 % on metsää. Hyötykaivannaisia ovat rautamalmi, karbonaatti, kivennäisvedet, savet, hiekka, sora ja turve. Seudulla virtaa Inva sivujokineen.Piiriin kuuluu kuusi maalaiskuntaa: Belojevo, Jegva, Leninsk, Ošib, Stepanovo ja Verh-Inva. Hallinnollinen keskus on Kudymkarin kaupunki, joka ei kuulu piirin yhteyteen, vaan muodostaa erillisen kaupunkipiirikunnan. Asutuskeskuksia on yhteensä 285.Asukkaista on vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 85,3 % komipermjakkeja ja 13,9 % venäläisiä. Kaupunkiväestöä ei ole.Piirin kautta kulkevat Permin ja Gainyn sekä Kudymkarin ja Požvan väliset maantiet. Talous perustuu puunhankintaan ja -jalostukseen sekä maatalouteen, joka on erikoistunut maidon ja lihan tuotantoon.Piirissä toimii 22 koulua, lasten luomistyön keskus, kaksi musiikkikoulua, kulttuuri- ja vapaa-ajankeskuksia sekä kirjastolaitos. Paikallislehtenä ilmestyy Invenski krai (”Invan seutu”).

Kuparikarbonaatti

Kupari(II)karbonaatti (CuCO3) on sinivihreä kuparin suola, joka kiteytyy kahtaissuolana kuparihydroksidin kanssa. Tällöin muodostuu patinanakin tunnettua vihreää suolaa CuCO3·Cu(OH)2. Kuparikarbonaatti vapauttaa hiilidioksidia kuumennettaessa kuparioksidiksi seuraavan reaktioyhtälön mukaan.

CuCO3 (s) → CuO (s) + CO2 (g)Kuparikarbonaattia voidaan helposti valmistaa kuparisulfaatin ja natriumvetykarbonaatin vesiliuosten välisellä reaktiolla. Tällöin kuparikarbonaatti saostuu ja se voidaan suodattaa.Kuparikarbonaattia käytetään muun muassa väriaineissa, metallurgiassa, lääketieteessä sekä fungisideissä ja hyönteismyrkyissä.

Magnesiumkarbonaatti

Magnesiumkarbonaatti (MgCO3) on magnesium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdisteellä on lukuisia käyttötarkoituksia.

Mangaani(II)karbonaatti

Mangaani(II)karbonaatti (MnCO3) on mangaani- ja karbonaatti- ionien muodostama ioniyhdiste. Mangaanikarbonaattia tavataan luonnossa rodokrosiittimineraalissa .

Nikkelikarbonaatti

Nikkelikarbonaatti (NiCO3) on nikkeli- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa lasin, katalyyttien ja muiden nikkeliyhdisteiden valmistukseen.

Strontiumkarbonaatti

Strontiumkarbonaatti (SrCO3) on strontium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdiste esiintyy luonnossa strontianiittimineraalina. Strontiumkarbonaattia voidaan käyttää metallisen strontiumin ja strontiumyhdisteiden, lasitteiden ja keramiikan sekä loisteaineiden valmistuksessa sekä pyrotekniikassa.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.