Kansainvälinen olympiakomitea

Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on suurin ja vaikutusvaltaisin urheilun kattojärjestöistä. KOK:n johdolla järjestetään joka neljäs vuosi kesä- ja talviolympialaiset, ja se päättää niiden pitopaikat. KOK:n perusti paroni Pierre de Coubertin vuonna 1894 herättääkseen Antiikin Kreikan olympialaisten perinteen uudelleen henkiin. Nykyinen KOK:n puheenjohtaja on saksalainen Thomas Bach, jonka toimikausi alkoi syyskuussa 2013.

Kansainvälinen olympiakomitea
  • Comité International Olympique
  • International Olympic Committee
olympiarenkaat

olympiarenkaat
Perustettu 1894
Toimiala urheilu
Päämaja Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi
Jäsenet 205 kansallista olympiakomiteaa
Puheenjohtaja Saksan lippu Thomas Bach
Aiheesta muualla
www.olympic.org
Siege cio
KOK:n päämaja Lausannessa Sveitsissä.

Organisaatio

KOK:n päämaja sijaitsee Lausannessa, Sveitsissä. KOK:n puheenjohtaja valitaan salaisessa äänestyksessä, ja hänen toimikautensa on kahdeksan vuotta, sekä mahdollinen neljän vuoden jatkokausi. KOK:n johtokuntaan kuuluu 15 jäsentä: puheenjohtaja, neljä varapuheenjohtajaa ja 10 jäsentä. Varapuheenjohtajien toimikausi on neljä vuotta. KOK:lla on nykyisin enintään 115 henkilöjäsentä. Vuoden 1999 jälkeen valittujen jäsenten yläikäraja on 70 vuotta.[1]

Tehtävät

KOK:n missio ja säännöt määritellään olympialaisessa peruskirjassa.[2] KOK on nimennyt tehtävikseen:[1]

  • Urheilun etiikan, reilun pelin ja väkivallattomuuden edistäminen
  • Nuorison kasvattaminen urheilun kautta
  • Urheilukilpailujen järjestämisen, kehityksen ja koordinoinnin tukeminen
  • Olympiakisojen säännöllinen järjestäminen
  • Urheilun aseman korostaminen rauhan ja ihmisyyden palveluksessa
  • Olympialiikkeen vahvistaminen ja sen itsenäisyyden tukeminen
  • Olympialiikkeeseen vaikuttavan syrjinnän torjuminen
  • Naisten urheilun ja tasa-arvon tukeminen
  • Dopingin vastaisen taistelun johtaminen
  • Urheilijoiden terveyden suojeleminen
  • Urheilun poliittisen tai kaupallisen hyväksikäytön torjuminen
  • Urheilujärjestöjen ja viranomaisten tukeminen urheilijoiden tulevaisuuden turvaamisessa
  • Urheilun tukeminen kaikkien harrastukseksi
  • Ympäristönsuojelun ja urheilun, etenkin olympialaisten, kestävän kehityksen varmistaminen
  • Olympiakisojen järjestäjämaiden ja -kaupunkien olympiaperinnön edistäminen
  • Urheilun ja kulttuurin yhteistyön tukeminen
  • Kansainvälisen olympia-akatemian (IOA) ja muiden olympiakasvatusjärjestöjen tukeminen.

Historia

KOK perustettiin ranskalaisen paroni Pierre de Coubertinin johdolla vuonna 1894 Pariisissa amatööriurheilukonferenssin yhteydessä. Perustamiskokoukseen osallistui 79 edustajaa 13 maasta. KOK:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kokouksessa kreikkalainen kirjailija Demetrius Vikelas, ja de Coubertin valittiin pääsihteeriksi. Kaksi vuotta myöhemmin de Coubertin valittiin KOK:n puheenjohtajaksi, missä virassa hän toimi vuoteen 1925 saakka.[3]

Vuonna 1924 KOK alkoi järjestää talviolympiakisoja, ja de Coubertinin väistyttyä myös naisten lajit saivat entistä suuremman jalansijan olympialaisten ohjelmassa. Vielä Avery Brundagen puheenjohtajuuden aikana (1952–1972) KOK piti tiukasti kiinni olympialaisten amatööriaatteesta, ja ammattiurheilijoilta oli kisoihin pääsy kielletty. Vasta Juan Antonio Samaranchin kaudella ja etenkin Los Angelesin olympialaisista 1984 lähtien ovat kaupallisuus ja ammattiurheilu tulleet osaksi olympialiikettä, minkä ansiosta KOK:n talous on nykyisin hyvässä kunnossa.[3]

Kritiikki

KOK:ta on moitittu muun muassa liian vanhanaikaiseksi ja paatuneeksi ”herrakerhoksi”. Viime vuosina KOK on kuitenkin lisännyt osallistumista aktiiviseen järjestötyöhön ja vaativaan dopingin vastaiseen työhön. KOK on myös uudistanut jäsenkuntaansa ja lisännyt urheilijajäsenten määrää.

Puheenjohtajat

Puheenjohtaja[4] virka-aika[4] Maa[4]
Demetrius Vikelas 18941896 Kreikan vuosina 1828–1970 ja 1975–1978 käytössä ollut lippu Kreikka
Pierre de Coubertin 18961925 Ranskan lippu Ranska
Henri de Baillet-Latour 19251942 Belgian lippu Belgia
Sigfrid Edström 19461952 Ruotsin lippu Ruotsi
Avery Brundage 19521972 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Michael Morris, paroni Killanin 19721980 Irlanti
Juan Antonio Samaranch 1980–2001 Espanjan lippu Espanja
Jacques Rogge 2001–2013 Belgian lippu Belgia
Thomas Bach 2013- Saksan lippu Saksa

KOK:n suomalaiset jäsenet

[5]

Nimi virka-aika Ammatti
Reinhold von Willebrand 19081920 vapaaherra, toimittaja
Ernst Krogius 19201948 konsuli, liikemies
Jukka Rangell 19381967 pankinjohtaja
Erik von Frenckell 19481976 kaupunginjohtaja
Paavo Honkajuuri 19671981 vuorineuvos
Peter Tallberg 19762015 toimitusjohtaja
Pirjo Häggman 19811999 liikunnanopettaja
Sari Essayah 2016 puoluejohtaja, kansanedustaja
Urheilijaliiton edustajat
Jari Kurri 2002–2006 jääkiekkoilija
Saku Koivu 2006–2014 jääkiekkoilija
Emma Terho 2018- jääkiekkoilija

Konferenssit

Kokoukset

Järjestys Isäntämaa Vuosi
1. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1894
2. Ranskan lippu Le Havre, Ranska 1897
3. Belgian lippu Bryssel, Belgia 1905
4. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1906
5. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1913
6. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1914
7. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1921
8. Tšekin lippu Praha, Tšekkoslovakia 1925
9. Saksan lippu Berliini, Saksa 1930
10. Bulgarian lippu Varna, Bulgaria 1973
11. Saksan lippu Baden-Baden, Länsi-Saksa 1981
12. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1994
13. Tanskan lippu Kööpenhamina, Tanska 2009

Komitean kokoukset

Järjestys Isäntämaa Vuosi Toiminta
1. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1894 Ateena, Kreikka valittiin vuoden 1896 kesäolympiakisakaupungiksi. Pariisi, Ranska valittiin vuoden 1900 kesäolympiakisakaupungiksi.
2. Kreikan vuosina 1828–1970 ja 1975–1978 käytössä ollut lippu Ateena, Kreikka 1896
3. Ranskan lippu Le Havre, Ranska 1897
4. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1901

St. Louis, Yhdysvallat valittiin vuoden 1904 kesäolympiakisakaupungiksi.

5. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1901
6. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 1904 Lontoo, Iso-Britannia valittiin vuoden 1908 kesäolympiakisakaupungiksi.
7. Belgian lippu Bryssel, Belgia 1905
8. Kreikan vuosina 1828–1970 ja 1975–1978 käytössä ollut lippu Ateena, Kreikka 1906
9. Alankomaiden lippu Haag, Alankomaat 1906
10. Saksan lippu 1871–1918 Berliini, Saksa 1909 Tukholma, Ruotsi valittiin vuoden 1912 kesäolympiakisakaupungiksi.
11. Luxemburgin lippu Luxemburg, Luxemburg 1910
12. Itävalta-Unkarin lippu Budapest, Itävalta-Unkari 1911
13. Sveitsin lippu Basel, Sveitsi 1912
14. Ruotsin lippu Tukholma, Ruotsi 1912 Berliini, Saksa sai vuoden 1916 kesäkisat (ei pidetty).
15. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1913
16. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1914
17. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1919 Antwerpen, Belgia sai vuoden 1920 kesäkisat.
18. Belgian lippu Antwerpen, Belgia 1920
19. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1921 Chamonix, Ranska sai vuoden 1924 talvikisat. Pariisi, Ranska sai vuoden 1924 kesäkisat. Amsterdam, Alankomaat sai vuoden 1928 kesäkisat.
20. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1922
21. Italian lippu 1861–1946 Rooma, Italia 1923 Los Angeles, Yhdysvallat sai vuoden 1932 kesäkisat.
22. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1924
23. Tšekkoslovakian lippu Praha, Tšekkoslovakia 1925
24. Portugalin lippu Lissabon, Portugali 1926
25. Monacon lippu Monaco 1927
26. Alankomaiden lippu Amsterdam, Alankomaat 1928
27. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1929 Lake Placid, Yhdysvallat sai vuoden 1932 talvikisat.
28. Saksan lippu 1919–1933 (Weimarin tasavalta). Berliini, Saksa 1930
29. Espanjan lippu 1875–1931 Barcelona, Espanja 1931 Berliini, Saksa sai vuoden 1936 kesäkisat.
30. Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Yhdysvallat 1932
31. Itävallan lippu Wien, Itävalta 1933 Garmisch-Partenkirchen, Saksa sai vuoden 1936 talvikisat.
32. Kreikan vuosina 1828–1970 ja 1975–1978 käytössä ollut lippu Ateena, Kreikka 1934
33. Norjan lippu Oslo, Norja 1935
34. Natsi-Saksan lippu Garmisch-Partenkirchen, Saksa 1936
35. Natsi-Saksan lippu Berliini, Saksa 1936 Tokio, Japani sai vuoden 1940 kesäkisat (ei pidetty).
36. Puolan lippu Varsova, Puola 1937 Sapporo, Japani sai vuoden 1940 kesäkisat mutta luopui niistä. Kisat myönnettiin Helsingille, Suomelle (ei pidetty).
37. Egyptin vuosina 1922–1952 käytössä ollut lippu. Kairo, Egypti 1938
38. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 1939 Cortina d'Ampezzo, Italia sai vuoden 1944 talvikisat. Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 1944 kesäkisat(ei pidetty).
39. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1946 St. Moritz, Sveitsi sai vuoden 1948 talvikisat. Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 1948 kesäkisat.
40. Ruotsin lippu Tukholma, Ruotsi 1947
41. Sveitsin lippu St. Moritz, Sveitsi 1948
42. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 1948
43. Italian lippu Rooma, Italia 1949 Cortina d'Ampezzo, Italia sai vuoden 1956 talvikisat. Melbourne, Australia sai vuoden 1956 kesäkisat.
44. Tanskan lippu Kööpenhamina, Tanska 1950
45. Itävallan lippu Wien, Itävalta 1951
46. Norjan lippu Oslo, Norja 1952 Avery Brundage valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
47. Suomen lippu Helsinki, Suomi 1952
48. Meksikon lippu México, Meksiko 1953
49. Kreikan vuosina 1828–1970 ja 1975–1978 käytössä ollut lippu Ateena, Kreikka 1954
50. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1955 Squaw Valley, Yhdysvallat sai vuoden 1960 talvikisat. Rooma, Italia sai vuoden 1960 kesäkisat.
51. Italian lippu Cortina d'Ampezzo, Italia 1956
52. Australian lippu Melbourne, Australia 1957
53. Bulgarian vuosina 1946–1967 käytössä ollut lippu. Varna, Bulgaria 1957
54. Japanin lippu Tokio, Japani 1958
55. Saksan lippu München, Länsi-Saksa 1959 Innsbruck, Itävalta sai vuoden 1964 talvikisat. Tokio, Japani sai vuoden 1964 kesäkisat.
56. Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Yhdysvallat 1960
57. Italian lippu Rooma, Italia 1960
58. Kreikan vuosina 1828–1970 ja 1975–1978 käytössä ollut lippu Ateena, Kreikka 1961
59. Neuvostoliiton lippu Moskova, Neuvostoliitto 1962
60. Saksan lippu Baden-Baden, Länsi-Saksa 1963 México, Meksiko sai vuoden 1968 kesäkisat.
61. Itävallan lippu Innsbruck, Itävalta 1964 Grenoble, Ranska sai vuoden 1968 talvikisat.
62. Japanin lippu Tokio, Japani 1965
63. Espanjan lippu 1945–1977 Madrid, Espanja 1966
64. Italian lippu Rooma, Italia 1966
65. State flag of Iran 1964-1980.svg Teheran, Iran 1967
66. Ranskan lippu Grenoble, Ranska 1968
67. Meksikon lippu México, Meksiko 1968
68. Puolan lippu Varsova, Puola 1969
69. Alankomaiden lippu Amsterdam, Alankomaat 1970 Denver, Yhdysvallat valittiin vuoden 1976 talvikisakaupungiksi, mutta se vetäytyi isännyydestä taloudellisiin syihin vedoten, ja Innsbruck, Itävalta sai kisat. Montréal, Kanada sai vuoden 1976 kesäkisat.
70. Alankomaiden lippu Amsterdam, Alankomaat 1970
71. Luxemburgin lippu Luxemburg, Luxemburg 1971
72. Japanin lippu Tokio, Japani 1972
73. Länsi-Saksan lippu München, Länsi-Saksa 1972 Lordi Killanin valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
74. Bulgarian vuosina 1946–1967 käytössä ollut lippu. Varna, Bulgaria 1973
75. Itävallan lippu Wien, Itävalta 1974
76. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1975
77. Itävallan lippu Innsbruck, Itävalta 1976
78. Kanadan lippu Montréal, Kanada 1976
79. Tšekkoslovakian lippu Praha, Tšekkoslovakia 1977
80. Kreikan lippu Ateena, Kreikka 1978 Sarajevo, Jugoslavia sai vuoden 1984 talvikisat, Los Angeles, Yhdysvallat sai vuoden 1984 kesäkisat.
81. Uruguayn lippu Montevideo, Uruguay 1979
82. Yhdysvaltain lippu Lake Placid, Yhdysvallat 1980
83. Neuvostoliiton lippu Moskova, Neuvostoliitto 1980 Juan Antonio Samaranch valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
84. Länsi-Saksan lippu Baden-Baden, Länsi-Saksa 1981 Calgary, Kanada sai vuoden 1988 talvikisat. Soul, Etelä-Korea sai vuoden 1988 kesäkisat.
85. Italian lippu Rooma, Italia 1982
86. Intian lippu New Delhi, Intia 1983
87. Jugoslavian lippu Sarajevo, Jugoslavia 1984
88. Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Yhdysvallat 1984
89. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1984
90. Länsi-Saksan lippu Länsi-Berliini, Länsi-Saksa 1985
91. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1986 Barcelona, Espanja sai vuoden 1992 kesäkisat. Albertville, Ranska sai vuoden 1992 talvikisat.
92. Turkin lippu Istanbul, Turkki 1986
93. Kanadan lippu Calgary, Kanada 1988
94. Etelä-Korean lippu Soul, Etelä-Korea 1988 Lillehammer, Norja sai vuoden 1994 talvikisat.
95. Yhdysvaltain lippu San Juan, Puerto Rico, Yhdysvallat 1989
96. Japanin lippu Tokio, Japani 1990 Atlanta, Yhdysvallat sai vuoden 1996 kesäkisat.
97. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Birmingham, Yhdistynyt kuningaskunta 1991 Nagano, Japani sai vuoden 1998 talvikisat.
98. Ranskan lippu Albertville, Ranska 1992
99. Espanjan lippu Barcelona, Espanja 1992
100. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1993
101. Monacon lippu Monte Carlo, Monaco 1993 Sydney, Australia sai vuoden 2000 kesäkisat.
102. Norjan lippu Lillehammer, Norja 1994
103. Ranskan lippu Pariisi, Ranska 1994
104. Unkarin lippu Budapest, Unkari 1995 Salt Lake City, Yhdysvallat sai vuoden 2002 talvikisat.
105. Yhdysvaltain lippu Atlanta, Yhdysvallat 1996
106. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1997 Ateena, Kreikka sai vuoden 2004 kesäkisat.
107. Japanin lippu Nagano, Japani 1998
108. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1999
109. Etelä-Korean lippu Soul, Etelä-Korea 1999 Torino, Italia sai vuoden 2006 talvikisat.
110. Sveitsin lippu Lausanne, Sveitsi 1999
111. Australian lippu Sydney, Australia 2000
112. Venäjän lippu Moskova, Venäjä 2001 Peking, Kiina sai vuoden 2008 kesäkisat. Jacques Rogge valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
113. Yhdysvaltain lippu Salt Lake City, Yhdysvallat 2002
114. Meksikon lippu México, Meksiko 2002
115. Tšekin lippu Praha, Tšekki 2003 Vancouver, Kanada sai vuoden 2010 talvikisat.
116. Kreikan lippu Ateena, Kreikka 2004
117. Singaporen lippu Singapore 2005 Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 2012 kesäkisat.
118. Italian lippu Torino, Italia 2006
119. Guatemalan lippu Guatemala, Guatemala 2007 Sotši, Venäjä sai vuoden 2014 talvikisat.
120. Kiinan lippu Peking, Kiina 2008
121. Tanskan lippu Kööpenhamina, Tanska 2009 Rio de Janeiro, Brasilia sai vuoden 2016 kesäkisat.
122. Kanadan lippu Vancouver, Kanada 2010 Nanjing, Kiina sai vuoden 2014 nuorten kesäkisat
123. Etelä-Afrikan lippu Durban, Etelä-Afrikka 2011 Pyeongchang, Etelä-Korea sai vuoden 2018 talvikisat.
124. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 2012
125. Argentiinan lippu Buenos Aires, Argentiina 2013 Tokio, Japani sai vuoden 2020 kesäkisat. Thomas Bach valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
126. Venäjän lippu Sotši, Venäjä 2014
127. Malesian lippu Kuala Lumpur, Malesia 2015 Peking, Kiina sai vuoden 2022 talvikisat. Lausanne, Sveitsi sai vuoden 2020 nuorten talvikisat
128. Brasilian lippu Rio de Janeiro, Brasilia 2016
129. 2017 Kesäolympialaisten 2024 pitopaikka päätetään.
130. Etelä-Korean lippu Pyeongchang, Etelä-Korea 2018
131. 2019 Talviolympialaisten 2026 pitopaikka päätetään.
132. Japanin lippu Tokio, Japani 2020
133. 2021 Kesäolympialaisten 2028 pitopaikka päätetään.
134. Kiinan lippu Peking, Kiina 2022

Lähteet

  1. a b IOC: The Organisation
  2. Olympic Charters Olympic.org. Viitattu 7.4.2017.
  3. a b Kruse, Britta & Mende, Armin; suom. toim. Siukonen, Martti: Olympiakisat 100 vuotta, s. 8–11. Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4825-6.
  4. a b c The Organisation Presidents. International Olympic Committee. Viitattu 13.04.2013.
  5. Suomen olympiakomitea

Aiheesta muualla

  • Virallinen sivu
  • Helge Nygrén - Markku Siukonen: Suuri Olympiateos 1, Oy Scandia kirjat Ab, Jyväskylä, 1978, s. 51-81.
Ammunta kesäolympialaisissa 1900

Pariisin kesäolympialaisissa 1900 ammunnassa kilpailtiin yhdeksässä henkilökohtaisessa lajissa ja kahdessa joukkuelajissa.

Lajeina olivat pistoolissa 25 metrin olympiapistooli, 50 metrin vapaapistooli. Kiväärissä kilpailtiin 300 m sotilaskiväärissä asentokilpailussa, makuussa, polvessa ja pystyssä. Haulikkolajina mukana oli trap-ammunta. Kilpailuissa kilpailtiin myös kyyhkysammunnassa ja villikarjuammunnassa, mutta kansainvälinen olympiakomitea ei lue niitä olympialajeiksi. Kyseinen kyyhkysammunta on olympiahistorian ainoa kilpailu (vaikkakin epävirallinen), jossa eläimiä on vahingoitettu tarkoituksellisesti. Kilpailussa kuoli noin 300 kyyhkystä.

Vapaapistoolissa ja vapaakiväärissä (= sotilaskivääri) ratkaistiin olympiakilpailun yhteydessä myös maailmanmestaruudet.

Curling talviolympialaisissa 1924

1924 talviolympialaisissa järjestettiin curling-kilpailu miehille.

Alun perin curling oli kisoissa näytöslaji mutta 82 vuotta myöhemmin, vuonna 2006, Kansainvälinen olympiakomitea muutti lajin viralliseksi.

Gabon olympialaisissa

Gabon osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran Münchenissä 1972. Kaksista seuraavista kisoista se jäi pois, mutta on ollut mukana kaikissa kesäolympialaisissa Los Angelesista 1984 lähtien. Talviolympialaisiin maa ei ole osallistunut.Gabonilaisurheilijat ovat osallistuneet olympialaisissa jalkapalloon, judoon, nyrkkeilyyn, taekwondoon, uintiin ja yleisurheiluun. Maan ainoa olympiamitalisti on taekwondoin Anthony Obame, joka sai hopeaa miesten yli 80 kg:n painoluokassa Lontoossa 2012. Aiemmissa kisoissa yksikään gabonilaisurheilija ei ollut saavuttanut pistesijaa eli sijoitusta kahdeksan parhaan joukkoon.Gabonin olympiakomitea perustettiin vuonna 1965 ja Kansainvälinen olympiakomitea tunnusti sen 1968.

Jalkapallo kesäolympialaisissa 1900

Vuoden 1900 Kesäolympialaisten jalkapalloturnaus käytiin 20.–23.10.1900. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun jalkapallo oli olympialaisten ohjelmassa. Jalkapallo oli alun perin mukana vain näytöslajina eikä mitaleita jaettu, mutta kansainvälinen olympiakomitea hyväksyi tapahtuman myöhemmin viralliseksi olympialajiksi. FIFA ei laske vuosien 1900 ja 1904 jalkapallon olympiaturnauksia virallisiksi, sillä niissä pelasivat seurajoukkueet.Turnauksessa pelasi kolme joukkuetta, Iso-Britanniasta Upton Park FC, Ranskasta Club Français Paris sekä Belgiasta Université libre de Bruxelles. Turnauksen voitti Upton Park FC.

Jalkapallo kesäolympialaisissa 1904

Jalkapallon olympiaturnaus pelattiin toista kertaa vuoden 1904 St. Louisin olympialaisissa. Jalkapallo oli mukana alun perin näytöslajina eikä mitaleita jaettu, mutta Kansainvälinen olympiakomitea muutti tapahtuman myöhemmin viralliseksi. FIFA ei laske turnausta viralliseksi, sillä turnaukseen osallistuivat seurajoukkueet.Turnaukseen osallistui kolme joukkuetta, joista yksi tuli Kanadasta ja kaksi Yhdysvalloista. Yhdysvaltain joukkueet olivat molemmat olympiakaupunki St. Louisin joukkueita. Turnauksen voitti kanadalaisjoukkue Galt FC.

Jousiammunta kesäolympialaisissa 1900

Jousiammunta kesäolympialaisissa 1900 käytiin 15. heinäkuuta – 14. elokuuta. Se oli ensimmäinen kerta, kun jousiammunnassa kilpailtiin olympialaisissa. Kilpailuja oli kuusi ja niihin osallistui 153 urheilijaa kolmesta eri valtiosta. Ranskassa käytiin useita muitakin Pariisin maailmannäyttelyyn liitettyjä jousiammuntakilpailuja, jotka nostaisivat osallistujamäärän yli 5 000:een, mutta Kansainvälinen olympiakomitea ei ole luokitellut niitä olympiakilpailuiksi, koska niitä pidetään enemmän Ranskan-mestaruuskilpailuina, sillä ne olivat pääasiassa karsintoja olympialajeihin.

Jääkiekko talviolympialaisissa 1948

Jääkiekko oli kuudetta kertaa olympialaisten ohjelmassa vuoden 1948 talviolympialaisissa. Turnaus oli samalla myös maailmanmestaruuskilpailu ja euroopanmestaruuskilpailu. Turnauksen ottelut pelattiin 30. tammikuuta–8. helmikuuta 1948.Olympiaturnaukseen osallistui 9 maata, jotka pelasivat keskenään yksinkertaisen sarjan olympiavoitosta. Otteluiden pääpelipaiikana oli St. Moritzin olympiastadionin pikaluisteluareena. Talvi oli leuto, minkä johdosta osa otteluista aloitettiin jo aamuseitsemältä.Yhdysvaltain olympiakomitea ja jääkiekkoliitto eivät päässeet sopuun siitä, mikä joukkue kisoihin lähetetään. Lopulta molemmat järjestöt lähettivät Sveitsiin oman joukkueensa. Kansainvälinen olympiakomitea kielsi kumpaakin joukkuetta osallistumasta turnaukseen, mutta sveitsiläiset järjestäjät antoivat Yhdysvaltojen jääkiekkoliiton joukkueen silti pelata. Turnauksen jälkeen Kansainvälinen olympiakomitea diskasi neljänneksi sijoittuneen Yhdysvaltojen joukkueen. Se sai kuitenkin pitää neljännen sijansa MM-turnauksessa.Turnauksen voitti Kanada. Olympiavoitto oli Kanadalle viides. Mestaruus ratkesi maalieron perusteella. Kanada ja Tšekkoslovakia eivät hävinneet turnauksessa yhtään ottelua. Joukkueiden keskinäinen ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Monet olivat kuitenkin sitä mieltä että Tšekkoslovakia oli turnauksessa vakuuttavampi, tähtipelaajanaan Tšekkoslovakialla oli Vladimír Zábrodský. Kanadan ei uskottu lähettäneen turnaukseen parasta mahdollista joukkuettaan, maata edusti Ottawa RCAF Flyers, jonka pelaajat koostuivat pääosin Kanadan puolustusvoimien henkilökunnasta.

Kesäolympialaiset

Kesäolympialaiset ovat kesäurheilulajeissa käytävät olympialaiset kisat. Nykyaikaiset kesäolympialaiset on järjestetty vuodesta 1896 lähtien neljän vuoden välein lukuun ottamatta vuosien 1916, 1940 ja 1944 kisoja, jotka peruuntuivat sotien vuoksi. Kisat järjestetään nykyisin yleensä heinäkuun ja lokakuun välisenä aikana, ja ne kestävät runsaat kaksi viikkoa.

Kesäolympialaiset 1906

Vuoden 1906 kesäolympialaiset, usein välikisoiksi kutsutut, järjestettiin Ateenassa Kreikassa. Kisojen avajaisia vietettiin 22. huhtikuuta ja päättäjäisiä 2. toukokuuta.

Kisat pidettiin virallisina nykyaikaisina olympialaisina, mutta Kansainvälinen olympiakomitea riisui ne myöhemmin asemastaan. Ateenan välikisat oli tarkoitus järjestää joka neljäs vuosi, mutta vuoden 1906 välikisat jäivät ainoiksi. Välikisojen tuloksia ei lasketa Kansainvälisen olympiakomitean tuloksiin. Välikisoilla ei ole olympiadin virallista järjestysnumeroa; St. Louisin kisat olivat kolmannet ja Lontoon kisat neljännet. Välikisat olivat kuitenkin tärkeät olympialaisten kannalta, sillä kahdet edelliset olympialaiset oli järjestetty maailmannäyttelyn yhteydessä ja venyneet siksi kuukausien pituisiksi, kun taas Ateenan välikisat vietiin läpi tiukassa aikataulussa.

Kisojen menestynein urheilija oli sveitsiläinen ampuja Louis Richardet, joka voitti kisoissa kolme kultaa ja kolme hopeaa.

Kesäolympialaiset 1948

Vuoden 1948 kesäolympialaiset pidettiin Lontoossa. Kisojen avajaiset olivat 29. heinäkuuta ja päättäjäiset 14. elokuuta 1948. Toisen maailmansodan häviäjämaita Saksaa ja Japania ei kutsuttu kisoihin.

Kesäkuussa 1939 Kansainvälinen olympiakomitea oli päättänyt, että vuoden 1944 kesäolympialaiset pidettäisiin Lontoossa. Tällöin ehdokkaina kisakaupungeiksi olivat myös Budapest, Lausanne, Helsinki ja Ateena. Kisat jouduttiin kuitenkin peruuttamaan toisen maailmansodan vuoksi, eikä järjestelyjä ollut juuri edes ehditty aloittaa. Sodan aikana ei voitu myöskään tehdä päätöstä vuoden 1948 olympiakisojen pitopaikasta, ja vasta maaliskuussa 1946 Kansainvälinen olympiakomitea myönsi ne äänestyksen perusteella Lontoolle. Tällä kertaa muina ehdokkaina olivat Baltimore, Lausanne, Minneapolis, Los Angeles ja Philadelphia.

Kesäolympialaiset 2028

XXXIV kesäolympialaiset järjestetään vuonna 2028 Los Angelesissa, Yhdysvalloissa. Tämä on kolmas kerta, kun Los Angeles toimii kesäolympialaisten isäntäkaupunkina. Aikaisemmin Los Angelesissa on järjestetty kesäolympialaiset vuosina 1932 ja 1984, ja se tulee olemaan kolmas kaupunki, jossa kisat on järjestetty kolmesti. Olympialaiset ovat kaikkiaan viidennet Yhdysvalloissa järjestettävät kesäolympialaiset ja kaikkiaan yhdeksännet olympialaiset. Yhdysvallat isännöi myös vuosien 1904 ja 1996 kesäolympialaisia ja vuosien 1932, 1960, 1980 ja 2002 talviolympialaisia. Kisojen isäntäkaupunki piti alun perin valita Kansainvälisen olympiakomitean kokouksessa vuonna 2021, mutta syyskuussa 2017 Kansainvälinen olympiakomitea ilmoitti, että Los Angeles tulee isännöimään vuoden 2028 kesäolympialaiset.

Kesäolympialaisten mitalitaulukko

Kesäolympialaisia on pidetty vuodesta 1896 lähtien ja vuoden 2012 kesäolympialaiset olivat kaikkiaan 27. kesäolympialaiset. KOK ei tunnusta vuoden 1906 Ateenan väliolympialaisia virallisiksi olympialaisiksi, ja sotien vuoksi on olympialaiset jäänyt järjestämättä kolme kertaa.Kansainvälinen olympiakomitea ei julkaise virallisia mitalitaulukkoja, vaan alla oleva taulukko on koottu yhdistämällä yksittäisten kesäolympialaisten tiedot.

Liberia olympialaisissa

Liberia osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran Melbournessa 1956 ja on ollut sen jälkeen mukana kaikissa kesäolympialaisissa 1968, 1976 ja 1992 lukuun ottamatta. Talviolympialaisiin maa ei ole osallistunut.Liberialaisurheilijat ovat osallistuneet olympialaisissa nyrkkeilyyn ja yleisurheiluun. Maa ei ole saavuttanut yhtään mitali- eikä pistesijaa, eli sijoitusta kahdeksan parhaan joukkoon.Liberian olympiakomitea perustettiin vuonna 1954 ja Kansainvälinen olympiakomitea tunnusti sen 1955.

Luettelo Kansainvälisen olympiakomitean maakoodeista

Kansainväliseen Olympiakomiteaan kuuluu 206 valtiota. Jokaisella jäsenellä on kolmikirjaiminen tunnus tai koodi, joka yleensä kuvaa maan kansallista olympiakomiteaa. Joissakin olympialaisissa on käytetty myös muita koodeja esimerkiksi joukkueista, jotka on koottu useiden maiden urheilijoista eivätkä edusta mitään yksittäistä valtiota. Huomattavaa on, että joillakin epäitsenäisillä alueilla (esimerkiksi Hongkongilla ja Cookinsaarilla) on oma olympiajoukkueensa.Olympiakomitean maakoodit poikkeavat ISO 3166 -standardin määrittämistä maiden nimien kolmikirjaimisista koodeista. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA käyttää pääosin samoja lyhenteitä kuin Kansainvälinen Olympiakomitea, mutta muutamin poikkeuksin.Maalyhenteitä käytettiin ensimmäisen kerran vuoden 1956 talviolympialaisten ja vuoden 1960 kesäolympialaisten virallisissa raporteissa, ja niillä viitattiin erityisesti kunkin maan olympiakomiteaan. Muutamissa seuraavissa olympialaisissa koodeja kuitenkin käytettiin kuvaamaan maan kieltä. Vuoden 1972 talviolympialaisiin mennessä maakoodit olivat vakiintuneet. 1990-luvulla maakoodeissa tapahtui muutoksia muun muassa Neuvostoliiton, Jugoslavian ja Tšekkoslovakian hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen vuoksi.

Lumilautailun maailmancup

Lumilautailun maailmancup on kansainvälisen hiihtoliitto FIS:n järjestämä lumilautailun maailman korkeatasoisin sarjamuotoinen kilpailu. Ensimmäinen miesten maailmancup järjestettiin kaudella 1994–1995. Joulukuussa 1995 Kansainvälinen olympiakomitea päätti lisätä lumilautailun olympialaisten ohjelmaan. Ensimmäiset MM-kilpailut lajissa järjestettiin vuonna 1996. Maailmancupissa kilpaillaan seitsemässä eri kilpailumuodossa, jotka ovat freestyle-lajit half-pipe, big air ja slopestyle sekä alppilajit lumilautakrossi, lumilautakrossin joukkuekilpailu, parisuurpujottelu ja paripujottelu.

Näytöslaji

Näytöslaji on olympialaisten yhteydessä järjestettävä urheilutapahtuma, jonka tarkoituksena on edistää kyseistä lajia. Kansainvälinen olympiakomitea päätti vuonna 1989 kieltää näytöslajien järjestämisen olympialaisten yhteydessä, eikä niitä ole järjestetty vuoden 1992 olympialaisten jälkeen. Näytöslajeista voitettuja mitaleja ei laskettu virallisiksi, mutta jotkin näytöslajit hyväksyttiin myöhemmin mukaan olympialaisten viralliseen ohjelmaan.

Olympialaisten mitalitaulukko

Kansainvälinen olympiakomitea on järjestänyt kesäolympialaisisa vuodesta 1896 ja talviolympialaisia vuodesta 1924. Olympialaiset on jäänyt pitämättä sotien vuoksi vuosina 1916, 1940 ja 1944. Ennen vuoden 2016 kesäolympialaisia on kesäolympialaiset järjestetty 30 kertaa, ja talviolympialaiset 22 kertaa. Vuoden 1906 väliolympialaisia KOK ei laske virallisiksi, eikä näiden kisojen mitaleita ole huomioitu KOK:n tilastoissa. KOK ei myöskään julkaise virallisia tilastoja olympialaisen mitalitaulukoista, vaan taulukot on laskettu yhdistämällä yksittäisten olympialaisten mitalitilastot.

Pakolaisurheilijat kesäolympialaisissa 2016

Pakolaisurheilijoiden joukkue osallistui Rio de Janeiron kesäolympialaisiin vuonna 2016. Sitä edusti kymmenen urheilijaa kolmessa lajissa: yleisurheilussa, uinnissa ja judossa. Kansainvälinen olympiakomitea loi joukkueen suojatakseen pakolaisurheilijoita kriiseiltä. Joukkueen lipunkantajana avajaisissa toimi Etelä-Sudanista lähtöisin oleva juoksija Rose Lokonyen ja päättäjäisissä puolestaan judoka Popole Msenga.

Sotilaspartiohiihto olympialaisissa

Sotilaspartiohiihto on järjestetty talviolympialaisissa kerran virallisena lajina ja kolme kertaa näytöslajina. Vuoden 1924 sotilaspartiohiihto oli alun perin näytöslajina, mutta kansainvälinen olympiakomitea muutti lajin viralliseksi vuonna 2006. Näytöslajina sotilaspartiohiihto oli vuosina 1928, 1936 ja 1948. Sotilaspartiohiihdon moderni versio ampumahiihto otettiin olympiaohjelmaan vuonna 1960. Sotilaspartiohiihdon ainoan virallisen kultamitalin voitti Sveitsi.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.