Kalkoliittinen kausi

Kalkoliittinen kausi eli kuparikausi oli esihistoriallinen ajanjakso noin 5 000–3 300 eaa., jolloin osattiin sulattaa kuparia. Kupari oli yhä harvinaista, ja yleensä työkalut tehtiin kivestä. Ennen kuparikautta luonnonkuparia osattiin takoa ehkä 8 500 eaa. Taotun kuparin kautta pidetään joskus kuparikautena, joskus kivikautena.

Kuparin lisäksi saatettiin tuntea muitakin metalleja, esimerkiksi lyijy. Kuparin lisäksi tunnettiin saviastiat ja maanviljely. Lähi-idässä kehitys kohti sivilisaatiota tapahtui kalkoliittisella kaudella. Kuparin tärkeimpiä kehitysalueita olivat Lähi-idässä vuoristoiset Turkki, Iran ja Turkestan. Etelä- ja Väli-Amerikan intiaanit elivät eurooppalaisten saapuessa kuparikautta. Euroopassa ei monilla alueilla varsinaista kuparikautta ollut lainkaan. Indoeurooppalaiset lienevät levittäytyneet laajalle alueelle Euroopassa jo kuparikaudella[1]. Vasarakirveskulttuurin kirveet olivat kuparikirveiden jäljitelmiä. Muottiin kuparia alettiin valaa vasta 3 200–3 000 eaa., suurten sivilisaatioiden synnyn aikoihin.

TimnaChalcolithicMine
Kalkoliittisen kauden aikainen kuparikaivos.

Yleistä

Kuparikausi, kivi-kuparikausi tai kalkoliittinen kausi (khalkoliittinen kausi, kreikan sanoista χαλκος chalcos ’kupari’ ja λίθος lithos ’kivi’) oli noin 5 000/4 500–3 500 eaa., jos ei lasketa mukaan varhaisinta kylmänä taottua luonnonkuparia, jota osattiin käsitellä ehkä jo 8 000 eaa. (haarukassa 9 500–6 000 eaa.).

Lähi-idässä kuparikaudella tapahtui kehitystä kohti sivilisaatiota: yhteisöjen väkiluku kasvoi ja syntyi melko suuria kyliä. Kalkoliittinen kausi luetaan joskus kivikauteen, joskus metallikauteen. Siksi sitä sanotaan toisinaan kivi-kuparikaudeksi eli eneoliittiseksi kaudeksi. Kaudella osattiin melko yleisesti viljellä maata. Kuparin käytön kehitys oli hidasta ja vei tuhansia vuosia. Aluksi kuparia ei osattu käsitellä taitavasti. Pronssikausi alkoi, kun kupariin opittiin sekoittamaan tinaa.

Lähi-idän kuparikausi

Diffusion cuivre
Kuparin käytön leviäminen alkoi ilmeisesti Anatolian ja Syyrian rajalta.

Lähi-idässä käytettiin laajalla alueella kuparimineraali malakiittia väriaineena ja koriste-esineiden tekoon jo Natuf-kaudella. Etelä-Levantista on löydetty malakiittihelmiä ajalta noin 10 000 eaa. Kupari otettiin käyttöön varhaisissa kylissä, joissa asuttiin neliömäisissä taloissa, kasvatettiin karjaa ja viljeltiin maata. Luonnosta löytyvää kuparia alettiin löytöjen mukaan takoa noin 8 500-7 500 eaa. monessa paikassa Kaakkois-Turkissa Syyrian rajalla, esimerkiksi Cayonussa, Asikli Hyukissa. Cayonusta on löydetty varhaisia neuloja, naskeleita, koukkuja ja niin edelleen. Muuten monet varhaiset kupariesineet ovat helmiä. Jo Cayonussa osattiin kuparia hieman kuumentaa ennen muokkausta, muttei sulattaa. Mutta taottu kupari yleistyi vasta noin 6 000 eaa. Keramiikan keksiminen synnytti savenpolttouunit. Ehkä tämän takia kuparia alettiin sulattaa noin 5 000 eaa. Varhaista kuparin sulatusta tapahtui Mersinissä. Kuparinkäsittelytaito näyttää levinneen Turkista laajalle Iraniin ja Etelä-Palestiinaan. Se levisi varhain myös Balkanille Romaniaan asti. Kuparin käsittelytaitoa levitti jokin kansa, jonka eräs isälinjan Y-haplotyyppi oli J2. Lähi-idässä kuparin sulatuskaudella noin 5 000–3 500 eaa. tapahtui kehitystä kohti sivilisaatiota: syntyi tuhansien asukkaiden kasteluviljelyllä, karjanhoidolla ja kalastuksella eläviä väestökeskuksia, joiden keskus oli temppeli. Yhteiskuntaluokat alkoivat syntyä. Noin 3 700–3 000 eaa. alettiin kupariin sekoittaa arseenia ja myöhemmin tinaa, jolloin pronssikausi alkoi.

Kaukasusvuoristokin oli kuparialuetta. Kupari levisi muun muassa Maikopiin Kaukasiaan ja niin sanottuun kurgaanikulttuuriin.

Kuparikautinen Eurooppa

Or de Varna - Nécropole
Varnasta löydetyllä kuparikautisella miesvainajalla oli yllään runsaasti kultakoruja.
Pääartikkeli: Kuparikautinen Eurooppa

Kupari levisi Balkanilla laajalle vuoteen 5 000 eaa. mennessä luultavasti Turkista. Toisaalla kupari levisi merenkulkijoiden mukana Espanjan seuduille. Balkanin tunnettuja kuparikautisia kulttuureja olivat Vinčan kulttuuri ja Tripoljen kulttuuri. Nämä loivat suuria kaupunkimaisia kyliä. Espanjassa oli kuparikautinen Los Millaresin kulttuuri. Nauhakeraaminen perinne levitti kuparia Eurooppaan. Alppien jäätiköiltä löydetty Ötzi eli 3 300 eaa. kuparikautta.

Noin 3 500 eaa. alkaen Balkanin kuparikautiset kulttuurit tuhoutuivat.

Kupari Etelä- ja Itä-Aasiassa

Varhaisia taottuja kuparihelmiä oli Mehrgarhissa sen I-vaiheessa joskus 7 000–5 500 eaa. Kuparin sulatus levisi Pakistaniin syntyvän induskulttuurin alueelle noin 4 500 eaa. ilmeisesti sitä levittäneen väestön mukana. 5. vuosituhannen Kiinassa tunnettiin kupari, mutta harvinaisena. Kuparin sulatus alkoi noin 3 000 eaa., ja pian myös pronssi ilmestyi alueelle. Varhaista kuparia oli mm. Jiangzhain ja Hongshanin kulttuureissa. Kuparin käytön leviäminen Kaakkois-Aasiassa oli muottivalua 4 500–4 000 eaa. Siellä on myös merkkejä maanviljelyn hyvin varhaisesta kehityksestä.

Kupari Amerikassa

Suurten järvien alueella alettiin käyttää kuparia noin 5 000 eaa., jolloin syntyi niin sanottu vanha kuparikulttuuri. Etelä-Amerikassa omaksuttiin kulta noin 2 000 eaa. ja kupari noin 1 400–1 100 eaa. Mesoamerikassa kupari ilmaantui joskus 600–880 jaa.

Kalkoliittisen kauden kirjava nimistö

Kalkoliittista kautta kutsutaan monilla nimillä.

  • kalkoliittinen
  • khalkoliittinen
  • kuparikausi
  • kivi-kuparikausi
  • eneoliittinen kausi
  • aneoliittinen kausi
  • aeneoliittinen kausi

Kuparikaudelle ominaisia piirteitä

  • maanviljely
  • keramiikka
  • hyvin rakennetut talot, paalukylät
  • kuparin kylmätaonta
  • kudotut kankaat
  • alkeellinen kuvakirjoitus
  • usko jumaliin
  • temppelit

Katso myös

Lähteet

  1. http://pagesperso-orange.fr/atil/atil/zzz.htm, CARTES DE L'EUROPE AU CHALCOLITHIQUE :
Esihistoriallinen tekniikka

Esihistoriallinen tekniikka tarkoittaa tekniikkaa, joka oli käytössä ennen kirjoitettua historiaa.

Tiedot esihistoriallisen ajan keksinnöistä perustuvat arkeologiseen aineistoon. Kivikaudelta on säilynyt nimensä mukaan pääasiassa kiviesineitä, mutta todennäköisesti silloin on käytetty enemmän puuta, luuta ja nahkaa tarve-esineiden valmistamiseen. Nämä materiaalit eivät ole säilyneet kuten kiviset. Arkeologisessa aineistossa säilyneet työkalut ovat tärkeitä myös muiden alojen kuin tekniikan ymmärtämisen kannalta, sillä käytetty teknologia kertoo paljon yhteiskunnasta yleensä.

Euroopan megaliitit

Euroopan megaliitit ovat neoliittisella kaudella ja pronssikauden alussa pystytettyjä suuria kiviä ja kivirakennelmia tai rakennelmia, joissa on käytetty suuria kiviä. Tunnetuin Euroopan megaliittirakennelma on kivistä rakennettu ympyrämäinen Stonehenge. Pystykivistä rakennettujen kehien lisäksi Euroopassa rakennettiin kivistä suuria maa- tai kivikumpujen peittämiä käytävähautoja. Megaliittikulttuurin loppu liittynee sotaisan indoeurooppalaisen kellopikarikulttuurin saapumiseen Länsi-Eurooppaan.Eri megaliitteihin liittyvät perinteet lienevät kehittyneet eri suunnissa. Esimerkiksi megaliittien koristeaiheita tavataan Atlantin puoleisessa Euroopassa Portugalissa ja Bretagnessa. Kivikehiä löytyy enemmän painottuen Keski-Eurooppaan, Italiaan, Saksaan, Ranskaan ja Englantiin.

Helladinen kulttuuri

Helladinen kulttuuri viittaa Manner-Kreikassa pronssikaudella vaikuttaneeseen kulttuuriin noin ajalla 3100–1100/1050 eaa. Se oli osa samaan aikaan eri puolilla Egeanmeren aluetta vaikuttaneita Egeanmeren kulttuureita, joihin luetaan myös Kykladien saarilla vallinnut kykladinen kulttuuri sekä Kreetan minolainen kulttuuri.Helladinen kulttuuri on nimityksenä kehitetty siksi, että Manner-Kreikan arkeologiset löydökset saataisiin vertailukelpoiseen ajoituskehikkoon kykladisen ja minolaisen kulttuurin kanssa. Helladisella kulttuurilla oli neoliittisen kauden edeltäjiä noin ajalla 7000–3100 eaa. Noin 3100 eaa. alkunsa saanut varsinainen helladinen kulttuuri jaetaan päätasolla varhaishelladiseen, keskihelladiseen ja myöhäishelladiseen kauteen. Varhaishelladisen kauden alussa Kreikan manneralueelle alkoi syntyä linnoitettuja kyliä. Indoeurooppalaiset kreikkalaiset asuttivat Manner-Kreikan keskihelladisen kauden alkupuolella noin vuonna 2000 eaa., ja kulttuuri oli näin ainakin myöhäisvaiheiltaan indoeurooppalaisten kansojen luoma. Helladisen kulttuurin loppuvaihe eli myöhäishelladinen kausi noin 1700–1050 eaa. tunnetaan mykeneläisenä kulttuurina. Siksi termiä helladinen kausi käytetään usein ennen kaikkea tätä edeltäneistä varhais- ja keskihelladisista kausista.

Kiinan muinaishistoria

Kiinan muinaishistoria alkaa esihistorialliselta ajalta ja jatkuu ensimmäisten kirjoitusten syntyajalla varhaishistoriana. Varhaisia nykyihmisen edeltäjiä eli Kiinassakin. Nykyihminen saapui Kiinaan noin 70 000–45 000 vuotta sitten. Noin 8000 eaa. alkoi riisin ja hirssin viljely ja sikojen pito. Viljelyn ja karjanhoidon pohjalta syntyi kasvavia kyliä. Viimeistään 4000 eaa. kylien ympärille ilmestyi muureja, ja yhteiskunnalliset erot alkoivat kasvaa.

Seuraavan parin vuosituhannen aikana muotoutui Kiinan sivilisaatio suurine asutuskeskuksineen ja temppeleineen. Noin vuosina 1900–1600 eaa. vallinnut Erlitoun kulttuuri oli varhaisen valtion keskus.

Kyproksen historia

Kyproksen historiassa ensimmäiset sivilisaation merkit juontavat juurensa 8000-luvulle eaa. Jo silloin kupari toi saarelle omaisuutta ja kaupankäyntiä. Kyproksen sijainti kolmen mantereen välillä teki siitä merkittävän kauppapaikan, jonka lisäksi se on ollut kautta aikojen merkittävä kuparin ja puun tuottaja. Saarelle saapuivat 1200-luvulla eaa. mykonolais-aigeialaiset kreikkalaiset, jotka toivat mukanaan kielensä ja kulttuurinsa. Aikojen myötä saarta ovat miehittäneet monet kansat, mutta se on silti laajalti säilyttänyt kreikkalaisen identiteetin, kielen ja kulttuurin. Kyproksen turkkilaiset saapuivat 1500–1800-luvuilla, kun ottomaanit hallitsivat saarta.

Lähi-idän kalkoliittinen kausi

Lähi-idän kalkoliittinen kausi on historiallinen ajanjakso noin 5000-3300 eaa. Ajanjakson alussa kuparia osattiin vain takoa, sitten 5000 eaa. alkaen sulattaa. Kupari pysyi yhä harvinaisena, enimmät työkalut tehtiin kivestä. Ajanjaksolla alkoi syntyä suuria asutuskeskuksia.

Muinainen Lähi-itä

Muinainen Lähi-itä käsittää Lähi-idän valtiot ja kulttuurit ajalta ennen ajanlaskua. Muinaisessa Lähi-idässä alkoi maanviljely noin 10 000–8500 eaa.Samoihin aikoihin alettiin pitää lampaita ja vuohia, myöhemmin noin 7000 eaa. nautoja kotieläiminä. Maanviljelyn kehitys vei Lähi-idän kehittymään viimeistään noin vuonna 6000 eaa. kohti sivilisaatiota. Ihmiset asettuivat asumaan jokilaaksoihin, minne syntyi tuottoisan kasteluviljelyn avulla suuria kaupunkeja. Kirjoitustaitoa pidetään sivistyksen merkkinä. Se keksittiin Uruk-kaudella. Varhainen sivistys nähtiin mm. Etelä-Mesopotamian Sumerissa, Elamissa ja faaraoiden Egyptissä. Alueelle vaelsi monia kansoja, jotka muodostivat enemmän tai vähemmän lyhytikäisiä pikkuvaltioita ja suurvaltoja. Sumerin jälkeen tuli Babylonia ja Assyria. Muinaisessa Egyptissä oli oma kulttuurinsa koko vanhan ajan. Assyrian mahti oli voimakkain n. välillä 1300–720 eaa. Uus-Babylonian valtakunta, jonka kuningas Nebukadnesar valloitti Israelin, kukistui noin 539 eaa. Persian vallatessa sen. Lähi-idän muinaisen ajan voidaan katsoa päättyneen noin 330 eaa. tapahtuneeseen Aleksanteri Suuren valloitusretkeen. Tämän jälkeen hellenismi levisi alueelle.

Lähi-idän muinaishistoria (Orientin muinaishistoria) käsittelee varhaisten kaupunkivaltioiden syntyä ja kasvua sekä kansainvaelluksia. Lähi-itä ulottuu Egyptistä Israelin kautta Iraniin, ja mukaan kuuluu Turkki. Alueella kehittyivät maanviljely ja myös ensimmäiset sivilisaatiot. Ensimmäisenä syntyivät Sumerin kaupunkivaltiot kuten Eridu, Uruk ja Kiš; pian tämän jälkeen Egypti yhdistyi kaupungeista suureksi valtakunnaksi sotien kautta.

Neoliittinen Kreikka

Neoliittinen Kreikka viittaa nykyisen Kreikan alueeseen neoliittisella kaudella eli myöhemmällä kivikaudella. Siihen voidaan lukea myös sen loppuvaiheen kalkoliittinen kausi eli kuparikausi. Aikakausia luonnehtivat muun muassa maanviljelyksen, kiinteiden asutusten ja keramiikan tulo sekä kuparikaudella ensimmäisten metallien vaiheittainen käyttöönotto. Aikakaudet kattavat yhdessä noin ajan 7000/6800–3200 eaa.Kreikasta on tehty lukuisia neoliittisen kauden löytöjä eri puolilta maata. Neoliittista kautta seurasi pronssikausi, jolloin Kreikassa vaikuttivat niin kutsutut Egeanmeren kulttuurit.

Neoliittinen Lähi-itä

Neoliittinen Lähi-itä noin 10000-6000 kalenterivuotta eaa. oli maanviljelyn ja karjanhoidon synnyn ja vakiintumisen aikaa Lähi-idässä.

Ihmiset asettuivat laajalti asumaan paikoilleen. Maanviljely ja karjanhoito alkoivat esikeraamisella

ajalla, jolloin ei ollut saviastioita. Tältä ajalta ovat mm Jeriko ja Göbekli Tepe. Saviastiat keksittiin noin 7100 eaa. Pian alkoi Lähi-idän kuparikausi, jolloin

alkoi kehitys kohti sivilisaatiota.

Pavlopétri

Pavlopétri (kreik. Παυλοπέτρι) oli Lakonian rannikolla Peloponnesoksen niemimaalla Kreikassa sijainnut kalkoliittisen ja pronssikauden kaupunki. Nykyisin Pavlopétri sijaitsee meren pohjassa, ja on maailman vanhin veden alle joutunut arkeologinen kohde. Pavlopétrin kaupunki sijaitsee 3–4 metriä merenpinnan alapuolella Pavlopétrin ja Elafónisoksen saarten koillispuolella. Kaupungin hautausmaa on 2–3 metrin syvyydessä.

Pronssikausi

Pronssikausi oli esihistorian aikakausi, jolloin pääasiallinen metalli aseiden ja työkalujen valmistamisessa oli pronssi. Pronssia alettiin valmistaa Lähi-idässä noin 3700 eaa., josta taito levisi Eurooppaan noin 3300 eaa. Suomen pronssikauden katsotaan alkaneen noin vuonna 1500 eaa. ja kestäneen n. vuoteen 500 eaa. Pronssikautta edelsi kalkoliittinen kausi ja sitä seurasi rautakausi.Lähi-idän suuret sivilisaatiot faaraoiden Egypti ja varhainen Mesopotamia olivat pronssikautisia. Näiden sivilisaatioiden vaikutus säteili Kreetalle ja Kreikkaan, minne syntyi suuria kaupunkeja. Vaikutteet levisivät myös pohjoiseen. Pronssikauteen liittyi kasvava yhteiskunnallinen eriarvoistuminen. Pronssi ei ollut pronssikaudella koko kansan metalli, vaan melko harvinainen. Euroopassa kuparia saatiin vanhalla ajalla vain harvoista paikoista. Kiveä käytettiin työkalujen teossa yhä laajalti.

Pronssikausi liittyy käsitteenä myös Suomen esihistoriaan.

Volosovon kulttuuri

Volosovon kulttuuri (ven. Волосовская культура, Volosovskaja kultura, engl. Volosovo culture, saks. Volosovokultur) on Keski-Venäjällä Volga- ja Okajokien välisellä alueella ollut kivikautista keramiikkaa valmistanut kivikautinen kulttuuri. Sen ryhmät olivat subneoliittisia metsästäjä-keräilijöitä, jotka jatkoivat seudulla Ljalovon kulttuurin perinteitä. Kulttuuri tunnistetaan omasta Volosovon keramiikastaan, joka kuuluu kampakeramiikan keskiseen ryhmään. Sen valmistaminen alkoi noin 3650 eaa., kun Ljalovon keramiikkaa valmistaneet ryhmät muuttivat tyylinsä niin sanotuksi Volosovon keramiikaksi. Kulttuurin loppukaudella eneoliittisella kaudella tutustuttiin kuparin käyttöön ja valmistukseen, jolloin näiden ryhmien voidaan katsoa siirtyneen kalkoliittiseen kauteen, joka päättyi pronssikauden alkuun noin 1900 eaa..

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.