Kaksikielisyys

Yksilön kaksikielisyys tarkoittaa kahden kielen hallitsemista sujuvasti täysin tai lähes äidinkielen tavoin. Kaksikielinen ihminen kykenee aktiivisesti ajattelemaan ja puhumaan kahdella eri kielellä, ja niiden vaihtaminen toimii luonnostaan. Molempien kielten osaamisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla samalla tasolla.[1] Kaksikielisyyttä ilmenee kaikkialla maailmassa ainakin jonkinasteisena jopa enemmän kuin yksikielisyyttä. Joissain maissa kaksi- tai monikielisyys onkin monikulttuurisuuden vuoksi selviö.[2]

Kaksikielisyyden määritelmiä

Kaksikielisyydellä on useita määritelmiä, sillä se on hyvin ”monimuotoinen ilmiö”. Kaikkein kapea-alaisimman määritelmän mukaan kaksikielisiä ovat ihmiset, jotka ovat omaksuneet kaksikielisyyden kasvuympäristöstään ennen neljättä ikävuottaan.[3] Kaksikielisyyttä ei kuitenkaan aina tarvitse määritellä omaksumisiän perusteella[1], vaan henkilöä voidaan kutsua kaksikieliseksi, jos hän on ”omaksunut kaksi kieltä kasvu- tai asumisympäristössään ja käyttää kieliään päivittäin lähes natiivin - - tasolla”[4].

Kaksikielisyyttä voidaan kuitenkin määrittää joko henkilökohtaisella tai yhteiskunnallisella tasolla. Sitä voidaan myös luonnehtia esimerkiksi kielten hallitsemistason tai omaksumisiän perusteella[3] tai kielten tehtäväsidonnaisuuden mukaan[5]. Psykologisesti kaksikielisyys voidaan erotella joko yhdyskaksikielisyydeksi tai rinnakkaiskaksikielisyydeksi. Yhdyskaksikielisyydessä ilmauksia käännetään kielestä toiseen, rinnakkaiskaksikielisyydessä kielijärjestelmät ovat semanttisesti itsenäisiä. Tämä jaottelu saattaa kuitenkin yksittäisen henkilön tapauksessa olla hyvinkin tilannesidonnaista.[5]

Simultaanisessa eli samanaikaisessa kaksikielisyydessä lapsi omaksuu kaksi kieltä siten, että hänen kumpikin vanhempansa puhuu perheessä omaa kieltään. Lapsi oppii siis molemmat kielet tavallaan yhtä aikaa[1]. Suksessiivisessa eli peräkkäisessä kaksikielisyydessä toisen kielen oppiminen alkaa kolmannen ikävuoden, subordinatiivisessa eli alisteisessa kaksikielisyydessä vasta 7–12-ikävuosien jälkeen[3].

Kaiken kaikkiaan kaksikielisyys on enemmänkin elämäntapa kuin oppimisen tulos. Se näkyykin kaksikielisen elämässä kokonaisvaltaisesti.[6] Kaksikielisyys on ”dynaaminen prosessi”, joka mukautuu eri tilanteisiin yksilön tarpeiden mukaan[1]. Jotkut lapset voivat omaksua ensikielenään kaksikielisyyden. Joissakin tilanteissa voidaankin konkreettisesti puhua ”äidinkielestä” ja ”isänkielestä”, kun lapsen vanhemmilla on kummallakin oma kielensä, jota lapsi käyttää johdonmukaisesti kyseisen vanhemman kanssa.[7]

Lapsen kielenkehitys

Äidinkieli opitaan suurin piirtein neljän ensimmäisen vuoden aikana. Lapsella onkin kielenoppimiseen synnynnäinen taipumus. Jos lapsella on normaalit biologiset, sosiaaliset ja kognitiiviset valmiudet, hänellä on mahdollisuus oppia ympäristössään puhutut kielet.

Lapsi omaksuu kielen vähitellen, asteittain, aluksi vuorovaikutusta jäljittelemällä. Kieli opitaan kahdessa vastakkaisessa prosessissa, joista toisessa tapahtuu määrällistä ja toisessa laadullista muutosta. Jo vauvana lapsi herkistyy äidinkielensä vivahteisiin. Vähitellen lapsen äänteiden määrä vähenee. Erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat lapsen kielelliseen kehitykseen, ja lasten yksilöllisessä kielenkehityksessä on huomattaviakin eroja.[8]

Aluksi kaikki vauvat ääntelevät suurin piirtein samalla tavalla, mutta vähitellen ympäristössä puhuttu kieli alkaa vaikuttaa äänteiden muodostukseen. Arnberg arvostelee Roman Jakobsonin käsitystä siitä, että lapsi oppisi kielen äänteitä vastakkaisuuksien perusteella. Hänen mielestään sanat pikemminkin omaksutaan yksittäin. Kahden vuoden ikäisenä lapsi hallitsee kaksisanaisia ilmauksia, ja nelivuotiaan ilmaukset ovatkin jo monirakenteisia.[9]

Eräs kaksikielisyyden tutkimuksen ongelma on, missä vaiheessa lapsi tulee tietoiseksi siitä, että hän puhuu kahta eri kieltä. Tutkijoiden käsitykset eroavat tässä kohdassa.[10]

Kahden kielen samanaikainen oppiminen

Samanaikaisesta oppimisesta voidaan puhua silloin, jos lapselle on alettu opettaa kahta kieltä ennen tämän kolmatta ikävuotta[11]. Kahden kielen samanaikaisessa oppimisessa on havaittu olevan tiettyjä yhteisiä piirteitä. Aluksi lapsi sekoittaa kaksi kieltä toisiinsa, ja hän alkaa vasta vähitellen erottaa ne toisistaan yhä kuitenkin yhdistellen niiden piirteitä. On myös huomattu, että usein toiselle kielistä muodostuu hallitseva asema. Kieliympäristön vaihtuessa kielten asemassa voi kuitenkin tapahtua äkkinäinen muutos.[12]

Lapsen kahden kielen oppiminen on samankaltainen prosessi kuin yhdenkin kielen oppiminen. Tietyt vaikeudet koetaan suurin piirtein samaan aikaan molempien kielien kohdalla. Kahden kielen oppiminen poikkeaa kuitenkin prosessista nopeudeltaan. Silti kaksikielisen lapsen kielenoppimisen työmäärä ei välttämättä ole kaksinkertainen, kuten usein uskotaan. Tätä voi perustella muun muassa sillä, että useimmiten kaksikielinen hallitsee toisen kielistään toista paremmin. Kielillä voi myös olla tiettyjä yhtäläisyyksiä, jotka helpottavat oppimista.[13]

Kahden kielen perättäinen oppiminen

Usein sellaisissa kodeissa, joissa vanhemmat puhuvat vähemmistökielellä, lapsesta tulee kaksikielinen kielien perättäisellä oppimisella. Lapsi siis omaksuu ensin vanhempiensa kielen ja sitten kodin ulkopuolella puhutun enemmistökielen kommunikoidessaan esimerkiksi muiden päiväkotilasten kanssa. Tällaisissa tilanteissa tutkijoita onkin kiinnostanut esimerkiksi se, vaikuttaako ensiksi opittu kieli toisen oppimiseen ja minkälaisia kehitysvaiheita tällaiseen oppimiseen kuuluu.[14]

On havaittu, että lapsen tekemät kielivirheet eivät välttämättä kumpua omasta äidinkielestä, vaan lapsi voi tehdä samankaltaisia virheitä kuin yhdenkin kielen oppija. Lapsi hyödyntää erilaisia menetelmiä opetellessaan toista kieltään. Lapsen omalla motivaatiolla onkin suuri merkitys toisen kielen oppimisessa; ei ole itsestään selvää, että lapsi oppii esimerkiksi koulukielensä niin hyvin, että häntä voitaisiin kutsua kaksikieliseksi.[15]

Kielien sekoittaminen, kielen vaihto sekä kielenkäytön häiriöt

Kielien sekoittamisella tarkoitetaan sitä, että lapsi sekoittaa samassa ilmaisussa kahta kieltä, sillä hän ei ole vielä tietoinen kielien eriävyydestä. Kielen vaihdosta puhutaan silloin, kun lapsi vaihtaa ilmaisuja kielien välillä tietoisesti. Tämä voi johtua monista eri syistä, esimerkiksi siitä, että jotkut käsitteet on helpompi ilmaista toisella kielellä tai että lapsi haluaa osoittaa kuulumistaan tiettyyn ryhmään.[16] Kielitieteessä tätä nimitetään koodinvaihdoksi, ja sitä pidetään normaalina kaksikielisyyden piirteenä. Interferenssissä eli kielenkäytön häiriöissä kaksi kieltä vaikuttaa kielteisesti toisiinsa.[5] Tällaista ilmenee esimerkiksi siirtolaisperheiden lapsilla enemmistökielen muodostuessa hallitsevaksi kieleksi. Ongelmia voi ilmetä esimerkiksi ääntämisen tai lauserakenteiden kohdalla.[17]

Kaksikielisyyden vaikutukset lapsen kielelliseen kehitykseen

Kaksikielisellä kasvuympäristöllä voi olla lapsen kehitykselle joko myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia, joista ensiksi mainittuja voidaan saavuttaa hyvissä olosuhteissa. Kaksikielisyys on siis muutamia poikkeustapauksia lukuun ottamatta lapselle etu. [18] Sosiaalisilla tekijöillä on huomattava vaikutus lapsen kaksikielisyyden kehitykseen[19]. Tehtäessä johtopäätöksiä kaksikielisyyden vaikutuksista lapsen kehitykseen on kuitenkin aina analysoitava lasta yksilönä[20].

Päätelmiin kaksikielisyyden seurauksista vaikuttavat tutkimusten erilainen taso ja tutkittujen lasten sosiaalinen tausta[21]. Vähitellen kaksikielisyystutkimuksen painopiste on kuitenkin alkanut siirtyä ilmiön myönteisten ja kielteisten piirteiden erittelystä vaikutusten laadun tutkimiseen[22].

Älykkyys ja kouluosaaminen

Vanhemmat, jotka aikovat kasvattaa lapsestaan kaksikielisen, saattavat pelätä, että lapsesta kehittyisi niin sanotusti puolikielinen[1]. Ennen 1960-luvun puoliväliä tehdyissä tutkimuksissa selvitettiinkin, että kaksikielisten koulumenestys oli yksikielisiä huonompi. Tämä havaittiin muun muassa Ruotsissa asuvien suomalaislapsien yhteydessä. Usein siirtolaislapset menestyivät ikätasoaan vastaavasti älykkyystestien ei-kielellisissä osuuksissa, mutta heikosti kielellisissä tehtävissä.[18] Kuitenkin myöhemmin, 60-luvun jälkeen, tehdyissä kanadalaisissa älykkyystutkimuksissa kaksikieliset lapset suoriutuivat jopa yksikielisiä paremmin sekä ei-kielellisissä että kielellisissä tehtävissä[23].

Molemmilla tutkimuksilla oli omat ongelmakohtansa. Ennen 1960-lukua tehtyjen tutkimusten ongelmana oli valvonnan heikkous, ja Kanadan tutkimuksissa kaksikielisyyden määrittely oli kyseenalainen. Myöskään lasten taustoja ei ollut arvioitu huolellisesti. Siksi kummatkaan tutkimukset eivät välttämättä tarjoa tarpeeksi vakuuttavaa tietoa kaksikielisyyden vaikutuksista lapsen älykkyyteen. Luotettavaa tietoa kysymykseen ei ole saatu myöhemmistäkään tutkimuksista.[23]

Ei olekaan varmaa tietoa siitä, vaikuttaako kaksikielisyys myönteisesti lapsen kognitiiviseen kehitykseen. Uskotaan kuitenkin, että kaksikielinen lapsi ymmärtää joitakin kielellisiä muotoja helpommin kuin yksikielinen. Esimerkiksi joidenkin tutkimusten mukaan kaksikielisen on yksikielistä helpompi tunnistaa kieliopillisia virheitä.[24]

Sosiaaliset tekijät

Ympäristön myönteinen suhtautuminen kaksikielisyyteen saattaa vaikuttaa lapsen asennoitumiseen omaa kaksikielisyyttään kohtaan [1]. Kaksikielisessä opetuksessa saavutetaan parhaat edut, kun molempia lapsen puhumia tai koulussa käyttämiä kieliä arvostetaan. Jos esimerkiksi lapsen kotikieltä väheksytään, lapsen kielellinen kehitys voi kärsiä.[19]

Paras tulos kotiympäristön kaksikielisyydessä saavutetaan, jos molemmat vanhemmat puhuvat ja näin opettavat lapselleen järjestelmällisesti aina omaa kieltään. Kodin ulkopuolellakin molempia kieliä on käytettävä monissa tehtävissä. Erityistä harjoitusta tarvitsee kieli, jota ei käytetä ympäristössä. Hyvissä olosuhteissa kaksikielisyys voikin kehittää lapsen metalingvististä tietoutta sekä hänen analyyttista asennettaan kieleen.[19]

Kaksikielisyyden myönteisistä sosiaalisista vaikutuksista ei ole paljon tietoa. On kuitenkin tutkittu, että kaksikielinen lapsi kykenee ymmärtämään muiden ”kommunikaatio-ongelmia ja tarpeita” hyvin[20].

Katso myös

Lähteet

  • Arnberg, Lenore: Tavoitteena kaksikielisyys. suom. Outi Peck. Jyväskylä: Gummerus, 1989. ISBN 978-185359055-9.
  • Hassinen, Sirje: Ollako kaksikielinen vai eikö olla?. Virittäjä, 2002, s. 405−409. Helsinki: Kotikielen seura. ISSN 0042-6806.106. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.10.2008.
  • Hassinen, Sirje: Lapsesta kasvaa kaksikielinen. Helsinki: Finn Lectura, 2005. ISBN 951-792-196-9.
  • Leiwo, Matti: Lapsen kielen kehitys. Helsinki: Gaudeamus, 1986. ISBN 951-570-040-X.

Viitteet

  1. a b c d e f Hassinen 2002, s. 406.
  2. Hassinen 2005, s. 11.
  3. a b c Hassinen 2005, 16–20.
  4. Hassinen 2005, s. 9.
  5. a b c Leiwo 1986, s. 150
  6. Hassinen 2005, 11–15.
  7. Hassinen 2005, s. 37.
  8. Hassinen 2005, s. 81–84.
  9. Arnberg 1989, s. 55–56.
  10. Leiwo 1986, s. 151.
  11. Arnberg 1989, s. 65.
  12. Arnberg 1989, s. 66.
  13. Arnberg 1989, s. 66–72.
  14. Arnberg 1989, s. 73.
  15. Arnberg 1989, s. 73–75.
  16. Arnberg 1989, s. 27.
  17. Arnberg 1989, s. 27–28.
  18. a b Leiwo 1986, s. 152.
  19. a b c Leiwo 1986, s. 153.
  20. a b Arnberg 1989, s. 31.
  21. Arnberg 1989, s. 25–26.
  22. Arnberg 1989, s. 23.
  23. a b Arnberg 1989, s. 22.
  24. Arnberg 1989, s. 24.
Ambon (saari)

Ambon on saari Indonesiassa. Se kuuluu Molukkien saariryhmään ja sijaitsee suuremmasta Seramin saaresta hieman lounaaseen. Saaren pinta-ala on 775 neliökilometriä, ja sillä on yli 650 000 asukasta. Saaren suurin kaupunki on myös nimeltään Ambon, joka on myös Molukkien provinssin pääkaupunki.

Ambon sijaitsee aivan Seramin saaren lounaispuolella. Saari jakautuu kahteen osaan, joita yhdistää kapea kannas. Saaren eteläosan niemi on Leitimor, kun taas pinta-alaltaan laajempi pohjoisosa on Hitoe. Ambonin kaupunki sijaitsee Leitimorin luoteisreunassa. Saari on tuliperäinen, ja sen kaksi suurta tulivuorta Salahutu (1 225 m) ja Wawani (1 100 m) ovat kumpikin aktiivisia. Tulivuorten lisäksi saarella on kuumia lähteitä ja fumaroleja. Saaren kasvillisuus on trooppista sademetsää.

Ambonilaiset ovat enimmäkseen kristittyjä. Suurin osa asukkaista puhuu ambonin kieltä, joka on malaijin kieleen perustuva kreolikieli, mutta kaksikielisyys indonesian kielen kanssa on yleistä. Ambonia puhutaan laajalti toisena kielenä myös muualla Molukkien saariston alueella. Muita saarella puhuttuja kieliä ovat tuleku, hitu, seit-kaitetu, asilulu, larike-wakasihu sekä laha.

Diglossia

Kielitieteen alalla diglossiaksi kutsutaan tilannetta, jossa yhteiskunnassa puhutaan samanaikaisesti kahta (yleensä läheistä sukua olevaa) eri kieltä. Kielistä toista käytetään virallisissa yhteyksissä sekä hallinnossa, ja sillä on korkeampi status, kun taas toinen, yleensä paikallinen kieli, on kansan jokapäiväisessä käytössä. Usein korkeammasta kielestä suodattuu paikalliseen kieleen sanoja sekä kieliopillisia muotoja, joskin yleensä hieman muunnettuna. Diglossia liittyy kielen ja yhteiskunnan suhteeseen, ja kuuluu näin ollen sosiolingvistiikan alaan.

EABJM

EABJM (École Active Bilingue Jeanine Manuel) on vuonna 1954 perustettu yksityinen koulu Pariisissa. Sillä on myöhemmin perustettu toinen koulu Lillessä. Koulu kuuluu Ranskan koulujärjestelmään. Sen erikoisuus on kaksikielisyys, sillä opetusta annetaan ranskaksi ja englanniksi jo aivan nuorimmillekin. Kiinan kieli kuuluu myös ohjelmaan. Koulussa voi suorittaa ranskalaisen ylioppilastutkinnon lisäksi kansainvälisen ylioppilastutkinnon International Baccalaureate.

Koulun opettajakuntaan kuuluu Oklahoman valtionyliopiston entinen professori George Jewsbury, joka tunnetaan paremmin kirjailijanimellä J. Frederick George.

Eduskuntavaalit 2019

Suomen 38. eduskuntavaalit järjestettiin sunnuntaina 14. huhtikuuta 2019, ja niissä valittiin kansanedustajat eduskuntaan vaalikaudelle 2019–2023.Valituista kansanedustajista naisia oli 92, mikä oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Edellinen ennätys oli vuodelta 2011, jolloin naisia valittiin eduskuntaan 85.Ensimmäisen kerran eduskuntavaalien historiassa jokaisen puolueen osuus vaaleissa annetuista äänistä jäi alle 20 prosentin.Vaalien jälkeen oikeusministeriön puoluerekisteristä poistettiin kaksi puoluetta, jotka eivät olleet saaneet yhtäkään kansanedustajaa kaksissa peräkkäisissä vaaleissa. Kyseiset puolueet olivat Suomen Kommunistinen Puolue ja Kommunistinen Työväenpuolue.

Eskilstunan kunta

Eskilstunan kunta (ruots. Eskilstuna kommun) on Södermanlandin läänissä sijaitseva Ruotsin kunta. Maakuntajaossa se kuuluu Södermanlandiin. Kunnan keskustaajama on Eskilstuna.Kunnan maapinta-ala on 1 099,89 neliökilometriä (1.1.2016) ja asukasluku 102 065 henkeä (31.12.2015).Kunnan pohjoispuolella sijaitsee Ruotsin neljästä suuresta järvestä Mälaren ja länsipuolella Hjälmaren.

Vuonna 2007 kunnassa oli 274,30 km² peltoa, joten saman ajankohdan maapinta-alaan vertaamalla saadaan peltojen osuudeksi 24,9 prosenttia kunnan maapinta-alasta.

Eskilstunan asukkaista n. 17% (17 000) on ruotsinsuomalaisia. Kunnalla on velvoite tarjota palveluita suomen kielellä.lähde?

Helsingin kaupunginteatteri

Helsingin kaupunginteatteri (HKT) on Suomen suurin ammattiteatteri, jonka ohjelmistossa on viidellä eri näyttämöllä ja lämpiöissä ulkomaisia ja suomalaisia puhenäytelmiä, komedioita, musiikkiteatteria, oman tanssiryhmän Helsinki Dance Companyn tuotantoja ja lastenesityksiä.

Teatterin johtaja vuosina 1998–2016 oli Asko Sarkola, syksystä 2016 alkaen Kari Arffman.

Helsingin kaupunginteatteri panostaa yleisötyöhön ja taidekasvatukseen. Teatteri järjestää muun muassa teosesittelyjä, kulissikierroksia, avoimia harjoituksia, työpajoja, teatterivierailuja, koululaisten teatterileirejä sekä pitkäkestoisempia yleisötyönprojekteja. Tarjolla on sekä kaikille avointa toimintaa että tietyille ryhmille, kuten koulu- ja päiväkotiryhmille, työyhteisöille ja ikäihmisille järjestettyjä työpajoja.

Kielihäiriöt ja monikielisyys

Kielihäiriöt ja monikielisyys kertoo monikielisten ihmisten kielihäiriöistä. Monikielinen henkilö puhuu kahta tai useampaa kieltä (lähes) äidinkielen veroisesti. Näin hyvään kielenomaksumistulokseen päästään tavallisimmin kotona opitussa kaksikielisessä ympäristössä. Lapsi voi oppia kaksikieliseksi myös erityisessä opetuksessa eli kielikylvyssä. Tieteellisiä tutkimuksia monikielisten ihmisten kielihäiriöistä tai monikielisyyden vaikutuksesta kielihäiriöille alttiisiin lapsiin on hyvin niukasti, ja tutkimusten tulokset ovat hyvin vaihtelevia. Tämän vuoksi ei voida asettaa pätevää normistoa koskien monikielisten lasten kielenkehitystä.

Kielikylpy

Kielikylpy on opetusmenetelmä, jossa vierasta kieltä (”kylpykieltä”) käytetään tarkoituksellisesti lapsen ympäristössä, yleensä koulussa tai päiväkodissa. Esimerkiksi koulussa eri oppiaineita voidaan opettaa kylpykielellä. Kielikylpyä käyttävää päiväkotia voidaan nimittää myös kielipesäksi, etenkin jos kylpykielenä on katoamisuhan alainen vähemmistökieli.

Kielikylpy perustuu ajatukseen, että lapsi omaksuu kylpykielen samalla tavalla kuin äidinkielen: kuulemalla sitä ympäristössään ja käyttämällä sitä todellisissa viestintätilanteissa. Kielikylpyopetuksen tavoitteena on kaksikielisyys, eli lapset oppivat toisen kielen ilman että heidän äidinkielensä kärsii. Kielikylpy kestää yleensä vuosia, ja opettajien pitäisi olla kaksikielisiä. Myös kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeää.Äidinkielen ja kylpykielen järjestys ja laajuus on erilainen eri kielikylpymuodoissa:

Varhainen täydellinen kielikylpy tarkoittaa sitä, että opetus tapahtuu aluksi kokonaan kylpykielellä ja äidinkielen osuus kasvaa myöhemmin. Viidennellä tai kuudennella luokalla kylpykielen ja äidinkielen määrä vakiintuu, ja kylpykielen osuus on vähintään puolet.

Varhainen osittainen kielikylpy käyttää aluksi jonkin verran vähemmän kylpykieltä kuin täydellinen kielikylpy.

Viivästetty kielikylpy ja myöhäinen kielikylpy aloitetaan vasta ala-asteen lopussa tai yläasteen alussa.Kielikylpyopetus sai alkunsa Kanadassa 1960-luvulla. Suomessa varhaista täydellistä kielikylpyä on käytetty ruotsin opetuksessa vuodesta 1987, ja sitä on tutkittu Vaasan yliopiston kielikylpyprojektissa.Tutkimusten mukaan kielikylpy on tehokas opetusmenetelmä, eikä se haittaa äidinkielen kehitystä. Kielikylvyn avulla on mahdollista saavuttaa toiminnallinen kaksikielisyys. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaat ymmärtävät kylpykieltä yhtä hyvin kuin syntyperäiset kielen puhujat, mutta lukeminen ja kirjoittaminen ei yllä samalle tasolle. Kaikki kielen osa-alueet eivät myöskään kehity tasapuolisesti, vaan sanaston, kieliopin ja kielen sosiaalisen vaihtelun hallinta jää heikommaksi. Toisaalta kielikylvyn avulla saavutetaan parempia oppimistuloksia kuin millään muulla kielenopetuksen menetelmällä, ja lisäksi kielikylpyoppilaalle kehittyy myönteinen asenne kylpykielen kulttuuria kohtaan.

Kuollut kieli

Kuollut kieli on kieli, jota yksikään ihminen ei enää puhu äidinkielenään. Tällaisia ovat esimerkiksi gootti ja keminsaame. Kuollutta kieltä kutsutaan yleisesti myös sammuneeksi kieleksi.

On arvioitu, että noin kahden viikon välein kuolee yksi kieli. Tällä tahdilla maailman arviolta 6 000 tunnetusta kielestä kuolisi kuluvan vuosisadan aikana jopa 90 prosenttia. Monet tutkimusalat pitävät kielen kuolemaa suurena menetyksenä maailman kulttuuriperinnölle, koska jokainen kieli heijastaa ainutlaatuisella tavallaan puhujiensa ajattelumaailmaa. Kielten sammuessa ihmiskielen ja -ajattelun tutkimusmateriaali vähenee ja yksipuolistuu.

Kielten kuolemat vaikeuttavat huomattavasti kantakieli- ja muinaiskulttuuritutkimusta. Esimerkiksi perinteinen tieto lääkekasveista ja luonnon käyttäytymisestä uhkaa hävitä uhanalaisen kielen häviämisen myötä. Monet kielet kuolevat ennen kuin niitä on dokumentoitu edes perustasolla – esimerkiksi määritelty, mihin kielikuntaan ne kuuluvat. Varsinkin Amazonin ja Papua-Uuden-Guinean alueella on yhä lukuisia lähes tuntemattomia kieliä.

Kielten moninaisuutta pidetään myös ihmisoikeuskysymyksenä, sillä kaikkien kielten puhujilla pitäisi olla tasavertainen oikeus käyttää arkielämässään omaa kieltään. Perusoikeuksiin kuuluu myös mahdollisuus saada kouluopetusta omalla kielellään. Toisaalta elävätkin kielet muuttuvat jatkuvasti. Nykyisin ei puhuta montakaan samaa kieltä kuin vaikkapa ajanlaskun alussa. Esimerkiksi kuolleeksi kieleksi usein mainittu latina ei oikeastaan kuollut, vaan muuntui moniksi kieliksi kuten ranskaksi ja espanjaksi. Lähes jokainen kieli on aikojen mukana muuttunut niin paljon että kielen vanhempi versio on kielen nykypuhujalle lähes mahdotonta ymmärtää.

Lohja

Lohja (ruots. Lojo) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Kaupunki on virallisesti kaksikielinen, ja sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia 3,5 %. Lohjan naapurikuntia ovat Inkoo, Karkkila, Raasepori, Salo, Siuntio, Somero, Tammela ja Vihti.

Luettelo Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista

Suomen kielilain mukaan kunta on kaksikielinen, mikäli kielivähemmistön koko on vähintään 3 000 henkeä tai 8 prosenttia kunnan väkiluvusta, tai jos valtioneuvosto jonkin kunnan valtuuston esityksestä päättää julistaa kunnan kaksikieliseksi. Kunta ei muutu yksikieliseksi, ellei vähemmistön osuus laske alle 6 prosentin. Kaksikielisissä kunnissa enemmistön kielenä voi olla suomi tai ruotsi.

Ahvenanmaan kaikki kunnat ovat kuitenkin yksikielisiä ja ruotsinkielisiä kielisuhteista riippumatta. Myös saamenkielisillä alueilla voivat kunnat olla kaksi- tai monikielisiä (kielinä suomi tai jokin saamen kieli). Saamelaiskieliin liittyvää kaksikielisyyttä ei ole säädetty kielilaissa, mutta saamelaiskielten asema on turvattu saamen kielilailla.

Vähemmistökielen osuuden on pudottava alle kuuden prosentin, että kunta muuttuisi yksikieliseksi. Kunta voi kuitenkin halutessaan pysyä kaksikielisenä vähemmistökielen osuuden pudotessa alle kuuden prosentin. Lohja on ainoa kunta, joka on käyttänyt tätä poikkeusmahdollisuutta. 3 000 hengen sääntö otettiin käyttöön, kun ruotsinkielisten osuus Turussa putosi alle kuuden prosentin (heitä on noin 9 800 henkeä, 5,4 %). Tällä hetkellä 3 000 hengen sääntö on voimassa myös Helsingissä (noin 36 300 henkeä, 5,7 %) ja Vantaalla (noin 5 700 henkeä, 2,7 %). Muualla kaksikielisyys määräytyy prosenttiosuuden mukaan.

Marketta Sundman

Heljä Marketta Sundman (o.s. Soininvaara; s. 12. maaliskuuta 1949 Helsinki) on suomalainen filosofian tohtori ja Turun yliopiston pohjoismaisen filologian emeritaprofessori.Soininvaara kirjoitti ylioppilaaksi Munkkiniemen yhteiskoulusta 1967. Sundman valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 1979 ja lisensiaatiksi seuraavana vuonna. Filosofian tohtoritutkinnon hän teki Åbo Akademissa (1988). Hänen ruotsinkielinen väitöskirjansa (1987) liittyi ruotsin kielen lauseenjäsennykseen: lauseen subjektivalintaan ja pääluokkaan. Työ oli otsikoitu Subjektval och diates i svenskan. Hän sai Helsingin yliopiston ruotsin kielen dosentin pätevyyden 1991.Hän työskenteli Åbo Akademissa virkaatekevänä lehtorina (1973–1975), sen jälkeen virkaatekevänä ja varsinaisena assistenttina (1976–1983). Hän oli osittain samaan aikaan Suomen Akatemian tutkimusassistentti (1979–1985). Hän toimi Åbo Akademin virkaatekevänä apulaisprofessorina (1983 ja 1986–1990) sekä ruotsin kielen apululaisprofessorina (1993–1998). Turun yliopiston pohjoismaisen filologian professori hän oli vuodesta 1998 eläkkeelle jäämiseensä saakka.Sundmanin vahvoja osaamisalueita ovat ruotsin kielen lauseoppi ja ruotsin kielen oppiminen vieraana kielenä. Hän on osallistunut myös julkisuudessa keskusteluun ruotsin kielen asemasta kouluissa.Sundmanin saamiin tunnustuksiin kuuluvat SLS:n väitöskirjapalkinto (1988), SLS:n Mauritz Hallbergin palkinto (1990), ruosalainen Wellanderin palkinto (2000) ja Ruotsin akatemian Margit Påhlsonin palkinto (2008). Sundman on ollut Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 2003.

Monikielisyys

Monikielisyydellä tarkoitetaan sekä yksilön että yhteisön monikielisyyttä. Yksilön monikielisyys voidaan käsittää kahden tai useamman kielen äidinkielenomaisena osaamisena, tai laajemmin yksilön kykynä kommunikoida sujuvasti kahdella tai useammalla kielellä. Monikielinen yhteisö taas on esimerkiksi Suomi, jossa on kaksi virallista kieltä (suomi ja ruotsi) sekä muutamia vähemmistökieliä (saame, romani ja suomalainen viittomakieli).

Myrkky (Karijoki)

Myrkky (ruots. Mörtmark) on kylä Karijoen kunnan luoteisosassa, Teuvanjoen varrella.

Myrkyssä on ollut asutusta 1500-luvun alkupuolelta, jolloin alue kuului Närpiön suurpitäjään. Vuonna 1610 Myrkystä tuli osa Lapväärtin pitäjää, joka vuoden 1865 kunnallisasetuksen antamisen jälkeen muutettiin kunnaksi. Vuonna 1927 Myrkky liitettiin Karijokeen.

Myrkky sijaitsee niin tiiviisti kiinni kunnanrajassa, että monet kylän laitama-alueet, joilla on muun muassa peltoja ja hiekkakuoppia ja jopa jonkin verran asutusta, itse asiassa kuuluvat hallinnollisesti lähikuntiin, etenkin Kristiinankaupunkiin, mutta myös Teuvaan ja Närpiöön.

Alun perin kylä on ollut maatalousvaltainen, mutta jo pitkään siellä on harjoitettu muutakin yritystoimintaa. Vuosikymmenien ajan Myrkystä on myös käyty töissä muilla paikkakunnilla. Kaskisten sellutehdas (1977–2009) oli merkittävä myrkkyläisten työllistäjä.

Olli Immonen

Olli Juhani Immonen (s. 18. helmikuuta 1986 Nivala) on suomalainen perussuomalaisten poliitikko. Hän on toisen kauden kansanedustaja Oulun vaalipiiristä ja Oulun kaupunginvaltuutettu vuosina 2009–2017.

Pohjois-Haaga

Pohjois-Haaga (ruots. Norra Haga) on Haagan kaupunginosan osa-alue Helsingissä. Sitä rajaa idässä Hämeenlinnanväylä. Etelässä ja lännessä puistokaistaleet erottavat sen naapurikaupunginosista Etelä-Haagasta ja Lassilasta. Etelässä Pohjois- ja Etelä-Haagan raja kulkee myös Metsäläntietä pitkin. Pohjoisessa kaistale Lassilaa tulee vastaan Kaupintien ja Aku Korhosen tien eteläpuolisen puistoalueen takana. Pohjois-Haagan keskeisiin kohteisiin kuuluu Thalianaukio, jossa on myös taksiasema. Pohjois-Haagasta on Hämeenlinnanväylän ylittävien kevyen liikenteen siltojen kautta yhteys Keskuspuistoon ja Pirkkolan liikuntapuistoon.

Osa-alueella asuu vajaat 9 500 asukasta (1.1.2014) ja työpaikkoja se tarjoaa noin 4 000:lle (31.12.2012). Asukkaista monet ovat asuneet alueella sen rakentamisesta lähtien. Siksikin asukkaiden keski-ikä on keskimääräistä korkeampi; alueella asuu runsaasti yli 65-vuotiaita.

Pohjois-Haagan korkein maastonkohta on Ida Aalbergin tien pohjoispuolella olevilla kallioilla (44 m mpy.) ja matalin Hämeenlinnanväylän varressa Etelä-Haagan rajalla (10,5 m mpy.) Etäisyys Pohjois-Haagasta Helsingin keskustaan on noin kymmenen kilometriä.

Pohjois-Haagassa toimii vuonna 1956 perustettu kotiseutuyhdistys Pohjois-Haaga Seura ry.

Simon Elo

Simon Jakob Benjamin Elo (s. 8. heinäkuuta 1986 Lapinjärvi) on suomalainen poliitiikko.

Elo oli Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja syksystä 2010 vuoden 2014 loppuun. Espoolainen Elo oli ehdolla eduskuntavaaleissa 2011 Uudellamaalla ja sai 1 241 ääntä, mutta ei tullut valituksi. Elo valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon vuoden 2012 kuntavaaleissa.lähde? Hän oli ehdokkaana myös vuoden 2014 EU-vaaleissa. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä. Elo edusti perussuomalaisia kesäkuuhun 2017 asti ja oli 2017–2019 Sinisen eduskuntaryhmän kansanedustaja ja puheenjohtaja. Elokuussa 2019 Elo ilmoitti eroavansa sinisten jäsenyydestä ja jatkaa sitoutumattomana Espoon kaupunginvaltuustossa.Elo juonsi viikoittaista keskusteluohjelmaa Radio Rapu -kanavalla.lähde?

Sorbi

Sorbin kieli (myös: vendin kieli) kuuluu länsislaavilaisiin kieliin. Kieltä puhutaan itäisessä Saksassa Lausitzissa eli sorbin kielellä Lužicassa, joka sijaitsee Brandenburgin ja Saksin alueella Saksan itärajalla ja sivuaa sekä Tšekkiä että Puolaa. Kieli jakaantuu ylä- ja alasorbiin, joilla molemmilla on oma kirjakielensä.Yläsorbin kieltä (hornjoserbšćina tai hornjoserbska rěč) käytetään Ylä-Lausitzissa nykyisessä Saksin osavaltiossa. Sitä puhuu äidinkielenään noin 15 000 henkeä. Alasorbi (dolnoserbšćina tai dolnoserbska rěc) on noin 7 000 puhujan äidinkieli, ja sitä käytetään lähinnä Ala-Lausitzissa, nykyisessä Brandenburgin osavaltiossa. Lisäksi sorbin osaajia on useita kymmeniä tuhansia, mutta heidän pääkielensä on saksa. Kaikki sorbin puhujat osaavat myös saksaa. Saksan kieli on vaikuttanut sekä sanastoon että lauseoppiin.Tšekin, puolan ja sorbin välinen sukulaisuus on ilmeinen, mutta niiden keskinäinen ymmärrettävyys on silti heikko.

Sekä ylä- että alasorbin asema vähemmistökielenä on tunnustettu Saksassa. Lausitzin eli Lužican kaksikielisyys on taattu Saksin ja Brandenburgin laeissa. Useissa kymmenissä alueen kouluissa sorbi on oppiaineena; eräissä kouluissa muutamia aineita opetetaan sorbiksi. Ylempää opetusta ei sorbiksi juuri ole tarjolla. Yliopistotasolla sorbia tutkitaan ja opetetaan ennen kaikkea Leipzigissa.

Yläsorbiksi ilmestyy sanomalehti Serbske Nowiny, alasorbiksi (ja saksaksi) ilmestyy viikkolehti Nowy Casnik.

Arkielämässä, kuten viranomaisten kanssa asioitaessa, sorbinkieliset käyttävät yleensä saksaa. Kielen säilyminen ei ole välittömästi uhattuna, joskin puhujamäärä saattaa olla laskussa.

Kielellä on myös jonkin verran puhujia Yhdysvalloissa Texasin Lee Countyssa, jossa ilmestyi vielä hiljattain sorbinkielinen sanomalehti.

Toinen kotimainen kieli

Toinen kotimainen kieli on suomen tai ruotsin kielestä opetuksessa Suomessa käytetty nimitys silloin kun suomalainen ei puhu kyseistä kieltä äidinkielenään. Lähtökohtana on Suomen perustuslain säännös, jonka mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Toisen kotimaisen kielen opiskelu on pakollista Suomen peruskouluissa, lukioissa, ammatti­oppi­laitoksissa ja yliopistoissa. Myös ylioppilastutkinnossa se oli aikaisemmin pakollinen, mutta muutettiin valinnaiseksi vuonna 2005. Pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta käytetään myös nimitystä ”pakkoruotsi” ja pakollisesta suomen kielen opetuksesta myös joskus nimitystä ”pakkosuomi” (ruots. tvångsfinska).Nimitys toinen kotimainen kieli on mainittu jo vuonna 1874 annetussa keisarillisessa julistuksessa, joka sisälsi ohjesäännön ylioppilastutkintoa varten.Säädösten mukaan toista kotimaista kieltä täytyy opiskella joko A1-kielenä peruskoulun 3. luokalta, A2-kielenä peruskoulun 4. tai 5. luokalta tai viimeistään B1-kielenä 6. luokalta alkaen. Vuosina 2002–2004 ruotsia A-kielenä opiskelevien määrä on kasvanut hiukan. 85 % peruskoululaisista opiskelee ruotsia B1-kielenä. Professori Kari Sajavaaran mukaan vain harvat suomenkieliset oppivat kouluopetuksessa ruotsia luontevasti, koska käytännön kokemus kielestä jää pieneksi. Ruotsinkielisistä oppilaista 93,4 % opiskelee suomea A1- tai A2-kielenä. Yhdellätoista kaksikielisellä paikkakunnalla on mahdollisuus kielikylpyyn esikoulusta peruskoulun loppuun. Ainakin viidellä paikkakunnalla (Porvoo, Sipoo, Helsinki, Turku ja Vaasa) oppilaita riittäisi useammalle kielikylpyluokalle. Kunnat eivät kuitenkaan ole inostuneet lisäämään kielikylpypaikkoja.Korkeakoulututkintoa edellyttävissä valtion ja kaksikielisten kuntien viroissa vaaditaan viranhaltijalta kieli­taito­lain mukaan vähemmistökielen tyydyttävä taito. Yksikielisissä kunnissa edellytetään tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Kielitaitovaatimukset koskevat myös yksityisiä yrityksiä ja liikelaitoksia silloin kun ne hoitavat viranomaistehtäviä tai tarjoavat palveluita viranomaisen toimeksiannosta. Kielitaitovaatimuksen täyttävä kielitutkinto kuuluu tutkinnoista annettujen asetusten mukaan pakollisena kaikkiin yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoihin. Väittelyyn ruotsin pakollisuudesta peruskoulussa ja lukiossa liittyykin tämän vuoksi laajemmin kysymys siitä, onko ruotsin kielen oltava pakollinen kaikille myös yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.