Jakob De la Gardie

Jakob Pontusson De la Gardie (20. kesäkuuta 1583 Tallinna12. elokuuta 1652 Tukholma) oli ruotsalainen kreivi, sotapäällikkö, valtiomies ja marsalkka. Jakob De la Gardieta kutsuttiin Suomessa nimellä Laiska-Jaakko, koska tämän johtamat joukot miehittivät Novgorodia kuusi vuotta. Tämä sai suomalaisjoukot piruilemaan sanoen: ”Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko”.

De la Gardien vanhemmat olivat Pontus I De la Gardie ja Sofia Johansdotter Gyllenhielm, joka oli Juhana III:n ja tämän rakastajattaren Kaarina Hannuntyttären tytär. Sofia kuoli Tallinnassa synnyttäessään poikaansa Jakobia vuonna 1583, ja Pontus hukkui Narvanjokeen pari vuotta myöhemmin. Orvoksi jäänyt Jakob de la Gardie lähetettiin Wääksyn kartanoon Kangasalle isoäitinsä hoiviin. Jakob oli naimisissa Ebba Brahen kanssa, jonka kanssa hän sai useita lapsia. Kuuluisimmat heidän lapsistaan olivat Axel Julius De la Gardie ja Magnus Gabriel De la Gardie.

De la Gardie palveli Morits Oranialaisen armeijassa Alankomaissa vuodet 1606–1608. Hän oli vastuussa alankomaalaisen taktiikan käyttöönotosta Ruotsin kuningas Kaarle IX:n armeijassa. Aluksi hanke epäonnistui ja tuloksena oli Kirkholman taistelun katastrofi vuonna 1605. Myöhemmin De la Gardie onnistui paremmin ja ruotsalaiset käyttivät taktiikkaa menestyksekkäästi.

De la Gardie johti Ruotsin armeijaa Venäjän-sotaretkellä vuosina 1608–1613. Hän pyrki tukemaan Ruotsin kanssa liittoutunutta tsaari Vasili IV:tä Puola-Liettuaa ja toista Vale-Dmitriä vastaan hyökkäämällä vuonna 1610 Moskovaan Novgorodista käsin. Matkalla De la Gardien pääosin suomalaisista koostuvat joukot purkivat Troitse-Sergijeva lavran piirityksen ja sen jälkeen miehittivät Moskovan. Samana vuonna puolalais-liettualaiset kuitenkin voittivat De la Gardien ja venäläisten joukot Smolenskin lähellä Klušinon taistelussa.

De la Gardie toimi vuosina 1619–1630 Baltiassa kuvernöörinä. Marsalkan arvon hän sai vuonna 1620. Jakob De la Gardie on haudattu Ruotsissa Enköpingin kunnassa sijaitsevaan Veckholmin kirkkoon. Ebba Brahen perustama Pietarsaaren kaupunki (ruotsiksi Jakobstad) on nimetty Jakob De la Gardien mukaan.[1]

Jacob De la Gardie 1606
Jakob De la Gardie
De-la-Gardie-1934
Postimerkki ”Laiska-Jaakosta” vuodelta 1934.

Katso myös

Lähteet

  • Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1.

Viitteet

  1. Tietoa Pietarsaaresta (PDF) Pietarsaaren kaupunki.

Aiheesta muualla

12. elokuuta

12. elokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 224. päivä (225. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 141 päivää.

Axel Julius De la Gardie

Axel Julius De la Gardie (1637 – 17. toukokuuta 1710) oli ruotsalainen kreivi, upseeri ja valtiopäivämies. Hän sai valtaneuvoksen arvon vuonna 1674 ja marsalkan arvon 1675. Suuren Pohjan sodan aikaan vuosina 1687–1704 hän toimi Viron kenraalikuvernöörinä.

Hän kuului De la Gardien sukuun; hänen vanhempansa olivat Jakob De la Gardie ja Ebba Brahe. Hänen puolisonsa oli Sofia Juliana Forbus. Heidän lapsiaan olivat Adam Carl De la Gardie (1664–1721), Magnus Julius De la Gardie (1668–1741) ja Pontus Fredrik De la Gardie (1669–1717).

De la Gardie

De la Gardie, joskus de la Gardie, on ruotsalainen ranskalaisperäinen aatelissuku.

Ebba Brahe

Ebba Magnusdotter Brahe (16. maaliskuuta 1596, Lerjeholm – 5. tammikuuta 1674, Tukholma) oli ruotsalainen hovineiti. Hän oli kuningas Kustaa II Aadolfin rakastettu tämän ollessa prinssi, mutta hänet kuitenkin naitettiin sotamarsalkka Jakob De la Gardielle, sillä kuningatar Kristiina ei pitänyt häntä tarpeeksi hienona puolisona prinssille.

Jakob De la Gardie ja Ebba saivat 14 lasta, joista 7 kuoli varhain. Kuuluisin lapsista oli Magnus Gabriel De la Gardie. Miehensä kuoleman jälkeen Ebba Brahe jatkoi tämän keskeneräisiä töitä ja muun muassa perusti Pietarsaaren, jolle antoi nimen (Jakobstad) miehensä mukaan.

Inkerin sota

Inkerin sota käytiin 1610–1617 Ruotsin kuningaskunnan ja Moskovan Venäjän välillä. Sota päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsi sai haltuunsa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan.

Jaakko

Jaakko on yleinen suomalainen miehen etunimi. Se on nimen Jaakob yleisin muoto Suomessa. Se on muodostunut länsisuomalaisesta nimimuodosta Jaako. Englannin ja Skotlannin James-kuninkaiden nimet käännetään Suomessa Jaakoksi.

Jaakko on ollut Suomen almanakassa 25. heinäkuuta vuodesta 1890 ja on Suomen tavallisimpia miesten etunimiä. Vanhastaan Jaakko on ollut suosittu nimi varsinkin Pohjanmaalla, mutta viimeistään 1900-luvun alussa se oli jo hyvin yleinen koko Suomessa. Vuonna 1945 Jaakko oli Suomen oppikoulupoikien kuudenneksi yleisin nimi. Sittemmin nimen suosio vähäksi aikaa laski mutta uusi suosio oli selvä 1980-luvulla. Jaakko on ollut suosittu etunimi 2000-luvullakin. Se on yleinen sekä ensimmäisenä että toisena etunimenä. Nyt nimen suosio näyttää olevan hienoisessa laskussa, joskin vielä 2010-luvulla 25. heinäkuuta 2016 mennessä Jaakkoja on nimetty Suomessa 1835. Jaakon lempinimi on usein Jake tai Jaska. Jaskaa on annettu viime vuosikymmeninä melko paljon myös viralliseksi etunimeksi.Jaakon nimipäivä on 25. heinäkuuta, Jaakob vanhemman eli Jaakob Sebedeuksenpojan muistopäivänä. Kansanperinteen mukaan Jaakko heittää silloin kylmän kiven veteen. Sanonta merkitsee, että järvivesien on ajateltu alkavan kylmetä tuosta päivästä lähtien. Nykyään tämä saattaa tuntua oudolta, sillä 25. heinäkuuta on Suomessakin kuuminta kesää, mutta on otettava huomioon, että se on peräisin pienen jääkauden ajalta ja ennen kaikkea se, että tuolloin Suomessa käytettiin juliaanista kalenteria, jossa vuodenpäivät osuvat myöhempään vuodenaikaan kuin gregoriaanisessa kalenterissa.

Jaakko Haavion juhlavuonna 2004 järjestettiin Turun kristillisellä opistolla Jaakkouden seminaari, jossa Jaakko-nimiset puhujat (mm. Jaakko Elenius, Jaakko Heinimäki ja Jaakko Löytty) pohtivat etunimensä merkitystä. Mukana oli myös Torsti Lehtinen, joka on syntynyt Jaakon päivänä. Seminaari sai jatkoa vuonna 2005 Kaisa-seminaarista.1800-luvun lopulta heinäkuuhun 2016 mennessä nimi Jaakko on Suomessa annettu 62 788 miehelle ja alle 20 naiselle.Sukunimenä Jaakkola on 5 012:llä, Jaakola 1 489:llä, Jaakkonen 323:lla, Jaako 378:lla, Jaakonsaari 277:llä, Jaakonaho 196:lla ja Jaakonen yhdeksällä Suomen kansalaisella.

Jaakob

Jaakob ja Jakob ovat Raamattuun pohjautuvia miesten etunimiä. Nimi on yleinen eri muodoissaan lähes kaikissa länsimaissa. Jaakob on johdettu latinan nimestä Iacobus, joka puolestaan tulee kreikan Iakobos-nimen kautta hepreasta (יעקב, Ja'akov). Tavallisin suomalainen muunnos nimestä on Jaakko, joka on Suomen yleisimpiä ensimmäisiä etunimiä. Muita ovat ainakin Jaako, Jaakoppi, Jake, Jaska, Jimi ja Kauppo. Lisäksi kourallinen tyttöjä Suomessa on saanut nimekseen jonkin Jaakobin naispuolisen vastineen kuten Jakobinan, Jacobinen tai Jakoban.

Vuoden 2016 loppuun mennessä Suomessa oli annettu 291 henkilölle nimi Jaakob ja 1 994 henkilölle nimi Jakob. Jaakobin nimipäivä on 25. heinäkuuta, apostoli Jaakob vanhemman muistopäivänä.

Johan De la Gardie

Johan De la Gardie (1582–1640) oli ruotsalainen käskynhaltija. Hän oli Turun linnan ja läänin käskynhaltijana vuosina 1611–1626 ja samaan aikaan vuodesta 1616 Hämeen läänin käskynhaltijana. Viron maaherra hän oli 1626–1630, Uplannin maaherra sen jälkeen ja vuodesta 1632 Tukholman ylikäskynhaltija. Vuonna 1633 hänestä tuli valtaneuvos ja 1634 Svean hovioikeuden jäsen.Hänen isänsä oli Pontus De la Gardie. ja äitinsä Sofia Gyllenhielm, Juhana III tytär. Jakob De la Gardie oli hänen nuorempi veljensä.

Kaarle Filip

Kaarle Filip (ruots. Karl Filip; 22. huhtikuuta 1601 Tallinna, Ruotsin valtakunta – 25. tammikuuta 1622 Narva, Ruotsin valtakunta) oli Ruotsin prinssi, kuningas Kustaa II Aadolfin nuorempi veli, joka oli ehdolla Venäjän tsaariksi niin sanottuna sekasorron aikana vuosina 1611–1613. Hän oli Södermanlandin, Närken ja Värmlannin herttua. Hän oli Ruotsin viimeinen herttua, jolle kuului oikea perinnöllinen herttuakunta.Kaarle Filipin vanhemmat olivat Ruotsin kuningas Kaarle IX ja tämän puoliso, Holstein-Gottorpin herttuatar Kristiina. Hän syntyi Räävelin linnassa nykyisessä Tallinnassa. Kaarle Filipin ja hänen isoveljensä Kustaa Aadolfin kasvatuksesta huolehti Johan Skytte. Vuonna 1609 Kaarle Filipin läänitykseksi annettiin aiemmin hänen isälleen kuulunut Södermanlandin, Närken ja Värmlannin herttuakunta.Heinäkuussa 1611 Venäjälle edennyt ruotsalainen sotapäällikkö Jakob De la Gardie pakotti Novgorodin säädyt hyväksymään päätöksen, jonka mukaan ne tukisivat Venäjän tyhjäksi jääneelle valtaistuimelle toista Kaarle IX:n pojista. Kun Kaarle IX kuoli saman vuoden lokakuussa ja Kustaa Aadolfista tuli Ruotsin kuningas, päädyttiin tsaariksi De la Gardien neuvosta tarjoamaan tuolloin 10-vuotiasta Kaarle Filipiä. Leskikuningatar Kristiina pyrki viivyttämään poikansa lähettämistä Venäjälle eikä Kustaa II Aadolfkaan edistänyt hanketta tarmokkaasti, sillä hän ei luottanut venäläisiin. Lopulta Kaarle Filip lähetettiin Viipuriin, jossa oli tarkoitus neuvotella venäläisten kanssa tarkemmista ehdoista. Hänen saapuessaan viimein sinne heinäkuussa 1613 Venäjän säätykokous oli jo valinut uudeksi tsaariksi ruhtinas Mikael Romanovin, joten hanke kariutui.Kaarle Filip nai vuonna 1620 Elisabet Ribbingin, valtiovarainhoitaja Seved Ribbingin tyttären. Heille syntyi yksi tytär, Elisabet Gyllenhielm. Kaarle Filip osallistui vuonna 1621 Kustaa Aadolfin rinnalla sotaretkeen Puolaa vastaan ja osoitti neuvokkuutensa Riian piirityksen aikana. Hän sairastui paluumatkalla ja kuoli Narvassa vain 20-vuotiaana. Kaarle Filip on haudattu Strängnäsin tuomiokirkkoon Ruotsiin. Hänen mukaansa on nimetty hänen isänsä vuonna 1611 perustama Filipstadin kaupunki.

Käkisalmen lääni

Käkisalmen lääni (ruots. Kexholms län) oli Käkisalmen linnan ympärille muodostunut ja sille veroa maksava hallintoalue. Se oli Ruotsin hallinnassa 1580–1595 ja 1617–1710 ja käsitti Laatokan- ja Pohjois-Karjalan. Vuonna 1721 alue jaettiin kahtia, ja sen eteläosa oli siitä lähtien osa Venäjälle kuulunutta Vanhaa Suomea, kunnes vuodesta 1812 lähtien entinen lääni kokonaisuudessaan oli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa. Käkisalmen lääni -nimitys liittyy aikaan 1580–1721, minkä jälkeen alueen historia on osa Vanhan Suomen historiaa. Nykyään entisen Käkisalmen läänin pohjoisosat kuuluvat Suomeen ja eteläosat Venäjään.

Suomen historiallisena maakuntana Käkisalmen lääni nähdään vielä vuonna 1894 Helsingin Senaatintorilla paljastetussa Aleksanteri II:n muistomerkissä, jossa sitä edustaa palavaa linnaa kuvaava vaakuna.

Luettelo Ruotsin sotamarsalkoista

Ruotsissa sai 77 sotilasta sotamarsalkan arvon 1600-luvun alusta vuoteen 1824. Nykyisin sotilasarvo ei ole enää käytössä.

Marski

Marski (ruots. marsk) tai valtakunnanmarski oli Ruotsissa 1200-luvulta 1600-luvulle saakka käytössä ollut korkea virkanimike, joka yleensä merkitsi sotavoimien ylipäällikköä.

Sanan marski etymologia on yhteinen sanan marsalkka kanssa: molemmat tarkoittivat muinaisessa germaaniyhteisössä hallitsijan tallimestaria. Ruotsissa marskin nimike esiintyy 1200-luvulta lähtien. Marski oli korkea arvohenkilö, jonka tehtäväksi vakiintui vähitellen asevoimien ylipäällikkyys. Sillä oli kuitenkin keskiajalla ylhäisön kunniatoimen luonne, joten keskiajan tunnetuimpien marskien Torkkeli Knuutinpojan ja Kaarle Knuutinpojan asema maan tosiasiallisina johtajina johtui enemmän heidän henkilökohtaisesta vaikutusvallastaan. Virka oli usein pitkiä aikoja täyttämättä. Vuonna 1630 marskista tehtiin sotakollegion johtaja ja vuoden 1634 hallitusmuodossa valtaneuvoston jäsen. Tämän jälkeen marski oli yksi viidestä valtakunnan ylimmästä virkamiehestä, joiden tehtäviin kuului muun muassa holhoojahallituksen johtaminen. Marskin virkaa ei täytetty enää Carl Gustaf Wrangelin kuoleman (1676) jälkeen.Suomalaisille tuttuja marskeja ovat edellä mainittujen ohella olleet muun muassa Klaus Fleming ja Jaakko De la Gardie.

Pontus De la Gardie

Pontus De la Gardie (1520 – 5. marraskuuta 1585) oli ranskalaissyntyinen ruotsalainen sotapäällikkö,, jonka alkuperäinen porvarisnimi oli Ponce d'Escouperie. Hänen isänsä oli kauppias Jacques Scorperier. Jäätyään ruotsalaisten sotavangiksi ja siirryttyään Ruotsiin 1565 hän omaksui uuden nimen, joka juontuu hänen Languedocin maakunnassa sijainneen synnyinkaupunkinsa Caunes-Minervoisin lähellä olevasta La Gardien tilasta. Hänen puolisonsa oli kuningas Juhana III:n tytär Sofia Johansdotter Gyllenhielm. Johan De la Gardie ja Jakob De la Gardie olivat heidän poikansa.

Ranskassa sotilaspalveluksen aloittanut De la Gardie siirtyi Tanskan palvelukseen, mutta joutui seitsenvuotisessa sodassa ruotsalaisten vangiksi vuonna 1565 ja siirtyi Ruotsin armeijaan. Hän johti Ruotsin Venäjää vastaan käymää sotaa, joka alkoi vuonna 1580. Hän onnistui valloittamaan Inkerin ja Käkisalmen, ja hänestä tuli Viron ja Inkerinmaan käskynhaltija. Hän solmi aselevon venäläisten kanssa vuonna 1583. Hän hukkui Narvanjokeen ja hänet on haudattu Tallinnan tuomiokirkkoon.

Puolan–Venäjän sota (1605–1618)

Puolan–Venäjän sota oli sotilaallisten yhteenottojen sarja, jonka aikana Puola-Liettua laajeni itäänpäin hyödyntäen Venäjän sisällissotien aiheuttamaa sekasortoista tilannetta. Venäjän pajarit äänestivät Puolan kuningas Sigismund III Vaasan pojan Vladislav IV Vaasan tsaariksi. Hän ei ehtinyt koskaan Moskovaan asti, mutta puolalaiset joukot hyökkäsivät kaupunkiin. Siellä kuitenkin lokakuussa 1611 alkanut venäläisten kansannousu kukisti puolalaiset. Vuonna 1613 tsaariksi valittiin Mikael Romanov, joka loi perustan Romanovien dynastialle.Sota päättyi vuonna 1618 Deulinon rauhansopimukseen, joka takasi Puolalle aluevaltaukset kuten Smolenskin alueen. Puola palautti tärkeitä sotavankeja kuten tsaarin isän.

Ruotsin Liivinmaa

Ruotsin Liivinmaa (ruots. Svenska Livland) oli osa Ruotsia vuodesta 1629 vuoteen 1721. Alue koostui nykyisen Viron eteläisestä osasta ja Saarenmaasta, jonka Tanska oli luovuttanut Ruotsille Brömsebron rauhassa, sekä nykyisen Latvian pohjoisesta osasta, Vidzemen alueesta.Riika oli tuolloin Ruotsin valtakunnan toiseksi suurin kaupunki.

Venäjän keisarikunta valloitti Ruotsin Liivinmaan suuressa Pohjan sodassa ja perusti vuonna 1710 Liivinmaan kuvernementin. Alue luovutettiin Venäjälle virallisesti Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Ruotsin Inkerin ja Ruotsin Viron kanssa.

Tyttökuningas

Tyttökuningas (engl. The Girl King) on Mika Kaurismäen ohjaama historiallinen draamaelokuva vuodelta 2015. Se kertoo kuningatar Kristiinan elämästä Ruotsin hallitsijana 1600-luvulla. Elokuva syntyi kansainvälisenä yhteistuotantona, ja se kuvattiin Suomessa Turun seudulla. Suuri osa kuvauksista tehtiin Turun linnassa. Päähenkilöä näyttelee ruotsalainen Malin Buska, ja käsikirjoituksesta vastasi Michel Marc Bouchard. Elokuvassa puhutaan englantia ja jonkin verran ranskaa.Elokuvan kirjoitti kanadalainen Michel Marc Bouchard, jonka ranskankielinen alkuperäiskäsikirjoitus käännettiin kuvauksia varten englanniksi. Kaurismäen mukaan englanninkielinen toteutus oli ainoa järkevä ratkaisu elokuvan kannalta, vaikka todellisuudessa aikakauden hovikieli olikin ranska. Elokuvassa käsiteltyjä aiheita ovat muun muassa kolmikymmenvuotinen sota, vapaa tahto, tieteiden vaaliminen sekä Kristiinan ja hovineito Ebba Sparren välinen suhde. Sparrea näyttelee Sarah Gadon ja Kristiinan holhoojaa Michael Nyqvist. Tyttökuninkaan kuvauksiin käytettiin 37 päivää, ja sen valmistaminen maksoi noin 6,5 miljoonaa euroa. Mika Kaurismäen mukaan historiallisen elokuvan tekemisen perinteet puuttuvat Suomesta, joten tuotantohenkilökunta oli alusta pitäen itse vastuussa pukujen ja lavastusten toteuttamisesta.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.