Itävallan kansanpuolue

Itävallan kansanpuolue (ÖVP, saks. Österreichs Volkspartei) on itävaltalainen konservatiivinen ja kristillisdemokraattinen puolue. ÖVP muodostettiin vuonna 1945 Itävallan tasavallan uudelleenperustamisen myötä, ja siitä lähtien ÖVP on yhdessä sosiaalidemokraattisen SPÖ:n kanssa ollut yksi Itävallan johtavista puolueista.

Itävallan kansanpuolue
Österreichs Volkspartei

Logo neue VP tuerkis

Perustettu 17. huhtikuuta 1945
Johto Sebastian Kurz
Ideologia kristillisdemokratia[1]
konservatismi[1]
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto[2]
Toimisto Lichtenfelsgasse 7
A-1010 Wien
Kansallinen neuvosto
62 / 183
Liittoneuvosto
22 / 61
Euroopan parlamentti[3]
7 / 18
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan kansanpuolue
International Democrat Union
Kotisivu www.oevp.at

Historia

Itävallan kansanpuolue (ÖVP) perustettiin Wienissä 17. huhtikuuta 1945 seuraamaan edeltäjäänsä, vuonna 1893 perustettua Kristillissosiaalista puoluetta (saks. Christlichsoziale Partei). ÖVP:stä muotoutui konservatiivinen, demokraattinen ja kristillisiin arvoihin pohjautunut puolue, joka ei kuitenkaan edeltäjänsä tapaan ollut sitoutunut katoliseen kirkkoon.[4][5]

Sodan jälkeisessä Itävallassa ÖVP oli maan johtava puolue ja se hallitsi maata yhdessä sosiaalidemokraattien SPÖ:n kanssa ns. suuren koalition hallituksissa. Vuosina 1966–1970 ÖVP muodosti yksin hallituksen, minkä jälkeen puolue hävisi vaalit ja joutui oppositioon sosiaalidemokraattien johtaessa maata. ÖVP:n aika oppositiossa kesti aina vuoteen 1986, kun se muodosti jälleen suuren koalition yhdessä SPÖ:n kanssa.[4][5]

Vuosina 1999–2006 ÖVP hallitsi ensin yhdessä Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) ja myöhemmin hetken aikaa FPÖ:stä irtautuneen Itävallan tulevaisuuden liiton (BZÖ) kanssa.[2] Itävallan parlamentissa ÖVP:llä oli vuoden 2006 vaalien jälkeen 66 paikkaa. Alkuvuodesta 2007 se muodosti yhteishallituksen suurimman puolueen sosiaalidemokraattien kanssa. Yhteishallitus kuitenkin hajosi pian kesällä 2008, ja päätettiin järjestää uudet vaalit syyskuussa 2008. Syyskuun vaaleissa ÖVP:n kannatus romahti 26 prosenttiin, ja puolueen paikkamäärä putosi 66:sta 51:een.[6] Suuren tappion vuoksi puolueen puheenjohtaja Wilhelm Molterer erosi ja tilalle nousi maa- ja metsätalousministerinä toiminut Josef Pröll.

Sebastian Kurz valittiin ÖVP:n johtoon heinäkuussa 2017. Kurz oli toiminut ulkoministerinä vuodesta 2013 vetäen erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana tiukkaa maahanmuuttopoliittista linjaa, mikä oli kasvattanut hänen suosiotaan. ÖVP:n johtajana Kurz ajoi läpi muutokset, joilla hän sai puoluejohtajana enemmän valtaa muun muassa virkanimityksiin ja poliittisiin linjavetoihin. Puolue kääntyi Kurzin johdolla oikeistolaisemmaksi ja otti itselleen aiemmin FPÖ:n esillä pitämiä teemoja. Hän myös nimesi ÖVP:n ”uudeksi kansanpuolueeksi” (saks. Die neue Volkspartei) ja vaihtoi puolueen tunnusvärin mustasta turkoosiksi.[7]

ÖVP voitti Kurzin johdolla Itävallan parlamenttivaalit lokakuussa 2017 nationalistisella ja maahanmuuttovastaisella ohjelmalla,[8] minkä jälkeen se muodosti Itävallan vapauspuolueen kanssa koalitiohallituksen. ÖVP:n Kurz nousi liittokansleriksi, ja hänestä tuli 31-vuotiaana EU-maiden nuorin pääministeri.[9] Hallitus kaatui kesällä 2019, kun FPÖ:n johtajasta Heinz-Christian Strachesta julkaistiin video, missä hän näytti olevan valmis korruptioon. Skandaali johti ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin syykuussa, missä ÖVP saavutti vielä suuremman vaalivoiton saaden noin 37 % äänistä FPÖ:n ja SPÖ:n menettäessä kannatusta.[10]

Puoluejohto

Kurz2017
Sebastian Kurz on johtanut Itävallan kansanpuoluetta vuodesta 2017.

Itävallan kansanpuolueen johtajat vuodesta 1945:

  • Leopold Kunschak (1945)
  • Leopold Figl (1945–1952)
  • Julius Raab (1952–1960)
  • Alfons Gorbach (1960–1963)
  • Josef Klaus (1963–1970)
  • Hermann Withalm (1970–1971)
  • Karl Schleinzer (1971–1975)
  • Josef Taus (1975–1979)
  • Alois Mock (1979–1989)
  • Josef Riegler (1989–1991)
  • Erhard Busek (1991–1995)
  • Wolfgang Schüssel (1995–2007)
  • Wilhelm Molterer (2007–2008)
  • Josef Pröll (2008–2011)
  • Michael Spindelegger (2011–2014)
  • Reinhold Mitterlehner (2014–2017)
  • Sebastian Kurz (2017–)

Lähteet

  1. a b Austria Parties and Elections in Europe. 2017. Viitattu 4.2.2018. (englanniksi)
  2. a b Terry, Chris: Austrian People' Party (ÖVP) demsoc.org. 3.2.2014. The Democratic Society. Viitattu 1.9.2019. (englanniksi)
  3. MEPs: Austria europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 28.7.2019. (englanniksi)
  4. a b The Austrian People's Party. Itävallan kansanpuolue. Viitattu 1.9.2019. (englanniksi)
  5. a b Solsten, Eric (toim.): Austria: A Country Study: Government and Politics – The Austrian People's Party 1994. Country Studies US. Viitattu 1.9.2019. (englanniksi)
  6. The World Factbook: Austria CIA. (englanniksi)
  7. Alenius, Jari: ”Ihmelapsi” ja ”musta Messias” – tällainen on Itävallan tuleva 31-vuotias liittokansleri is.fi. 16.10.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.10.2019.
  8. Pääkirjoitus: Itävalta siirtyi EU:n itäisten nationalistien rintamaan hs.fi. 17.10.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.10.2017.
  9. Kokkonen, Yrjö: Äärioikeisto hallitusvastuuseen Itävallassa – erittäin kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma yle.fi. 18.12.2017. Yle Uutiset. Viitattu 18.12.2017.
  10. Kurz jyräämässä Itävallan vaaleissa, oikeisto­populistien kannatuksessa raju lasku is.fi. 29.9.2019. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.10.2019.

Aiheesta muualla

Alfred Gusenbauer

Alfred Gusenbauer (s. 8. helmikuuta 1960) on itävaltalainen poliitikko, joka oli sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) puheenjohtaja 2000–2008 ja Itävallan liittokansleri tammikuusta 2007 joulukuuhun 2008 asti.Gusenbauer on kotoisin Sankt Pöltenista Ala-Itävallasta. Hän kävi koulunsa Wieselburgissa ja opiskeli valtiotieteitä Wienin yliopistossa, josta hän myös väitteli valtiotieteiden tohtoriksi vuonna 1987. Hän on tehnyt koko uransa politiikan parissa, SPÖ:n työntekijänä tai parlamentin jäsenenä. Hän toimi Ala-Itävallan Arbeiterkammerin tutkijana 1990–1999, Sozialistische Jugendin liittopuheenjohtajana 1984–1990, sosialistisen nuorisointernationaalin varapuheenjohtajana 1985–1989 ja Sosialistisen internationaalin varapuheenjohtajana 1989.

Hänet valittiin 1991 parlamentin alahuoneeseen Bundesratiin Ala-Itävallasta. Vuonna 2000 hänet valittiin SPÖ:n puheenjohtajaksi ja samalla puolueen parlamenttiryhmän johtoon. Vuoden 2002 parlamenttivaaleissa SPÖ sai Gusenbauerin johdolla neljä lisäpaikkaa, muttei onnistunut voittamaan valtaapitänyttä ÖVP:tä.

Vuoden 2006 vaaleissa SPÖ nousi maan suurimmaksi puolueeksi, muttei saavuttanut enemmistöä yhdessä vihreiden kanssa. Kolme kuukautta kestäneiden hallitusneuvotteluiden jälkeen SPÖ ja konservatiivinen Itävallan kansanpuolue (ÖVP) muodostivat 11. tammikuuta 2007 Gusenbauerin johdolla suuren koalitiohallituksen, johon molemmat puolueet saivat seitsemän ministeriä.

Kesäkuussa 2008 SPÖ:n johtajaksi valittiin Gusenbauerin hallituksen liikenneministeri Werner Faymann. Ennenaikaisiin vaaleihin päädyttiin kun Wilhelm Moltererin johtama ÖVP:n päätti jättää hallituksen heinäkuussa 2008.

Poliittisen uransa jälkeen Gusenbauer on ollut liike-elämän palveluksessa.

Euroopan kansanpuolue

Euroopan kansanpuolue (engl. European People’s Party, lyh. EPP) on vuonna 1976 perustettu eurooppalainen puolue. Sen perustivat kristillisdemokraattiset puolueet. Myöhemmin puolue on laajentanut jäsenkenttäänsä myös konservatiivisiin ja keskusta-oikeistolaisiin puolueisiin.

EPP on ollut Euroopan parlamentin suurin puolue vuodesta 1999, Eurooppa-neuvoston suurin puolue vuodesta 2002 ja se on myös selvästi suurin puolue nykyisessä Euroopan komissiossa. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Euroopan komission puheenjohtaja tulevat molemmat EPP:stä. Monet Euroopan unionin perustajahahmoista tulivat puolueista, jotka myöhemmin perustivat EPP:n. EU:n ulkopuolella EPP:llä on enemmistö Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa. EPP on vuorotellut sen keskusta-vasemmistolaisen kilpailijan, Euroopan sosialidemokraattisen puolueen, kanssa Euroopan suurimpana puolueena.lähde?Euroopan kansanpuolue on “Euroopan keskustaoikeistolainen poliittinen perhe. Se pyrkii luomaan ihmisiä lähellä olevan arvojen Euroopan, joka perustuu demokratiaan, avoimuuteen ja vastuullisuuteen, sekä vaurauteen, johon päästään edistämällä sosiaalista markkinataloutta.”

Heinz Fischer

Heinz Fischer (s. 9. lokakuuta 1938 Graz, Steiermark) on Itävaltalainen poliitikko. Hän toimi Itävallan presidenttinä 2004 – 2016.

Fischer opiskeli ensin humanistisia tieteitä suorittaen itävaltalaisen ylioppilastutkinnon (Matura) vuonna 1956. Tämän jälkeen hän siirtyi opiskelemaan lakia Wienin yliopistoon, josta väitteli tohtoriksi vuonna 1961. Politiikan lisäksi Fischer on toiminut akateemisella uralla ja politiikan tutkimuksen professorina Innsbruckin yliopistossa vuodesta 1993.

Vuodesta 1971 alkaen Fischer on ollut Itävallan parlamentissa (Nationalrat) ja toimi yhtenä sen päättävistä virkamiehistä vuosina 1990–2004. Vuodet 1983–1987 hän toimi ministerinä Fred Sinowatzin johtamassa hallituskoalitiossa.

Tammikuussa 2004 Fischer ilmoitti asettuvansa ehdolle presidentinvaaleihin Thomas Klestilin seuraajaksi. 25. huhtikuuta hänet valittiin tuolloin oppositiossa olleen sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) ehdokkaaksi. Hän voitti vaaleissa vastaehdokkaansa Benita Ferrero-Waldnerin saaden 52,4 % annetuista äänistä. Ferrero-Waldner oli toiminut maan ulkoministerinä konservatiivikoalitiossa ja edusti johtavaa hallituspuoluetta, ÖVP:tä (Itävallan kansanpuolue). 25. huhtikuuta 2010 pidetyissä presidentinvaaleissa Fischer valittiin jatkokaudelle. Hänen eniten ääniä saanut vastaehdokkaansa oli Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) ehdokas Barbara Rosenkranz.

International Democrat Union

International Democrat Union (lyh. IDU) on konservatiivisten poliittisten puolueiden muodostama kansainvälinen internationaali. Järjestö on perustettu vuonna 1983 ja sen jäseninä on konservatiivisten puolueiden lisäksi myös muita keskustaa ja keskusta-oikeistoa edustavia puolueita.

Itävallan europarlamenttivaalit 2019

Vuoden 2019 europarlamenttivaalit järjestettiin Itävallassa 26. toukokuuta 2019. Vaaleissa valittiin Itävallan 18 edustajaa europarlamenttiin.

Vaalien suurin voittaja oli Itävallan kansanpuolue, toiselle sijalle nousivat sosiaalidemokraatit ja kolmanneksi Vapauspuolue. Vapauspuolueella oli ennen vaaleja käsissään korruptioskandaali, kun mediassa levisi video, jossa puolueen puheenjohtaja vaikutti aikovansa jakaa valtion urakoita venäläisille vastineena tuesta.

Itävallan parlamenttivaalit 2006

Itävallan parlamenttivaalit 2006 järjestettiin 1. lokakuuta 2006. Vaaleissa valittiin yhteensä 183 edustajaa. Vaaleissa oli käytössä neljän prosentin äänikynnys. Vaaleihin osallistui kaksi suurinta puoluetta SPÖ ja ÖVP. Kahden suurimman puolueen lisäksi vaaleihin osallistui Die Grüne, kansallismielinen FPÖ ja ensimmäistä kertaa parlamenttivaaleihin osallistunut uusi populistinen BZÖ. Vaaleihin osallistui myös paljon parlamentin ulkopuolisia puolueita. Suurimmaksi puolueeksi selviytyi 68:lla paikalla SPÖ. Toiseksi suurimmaksi puolueeksi tuli ÖVP saaden 66 paikkaa. Die Grüne ja FPÖ saivat molemmat 21 paikkaa. BZÖ sai sekin seitsemän paikkaa parlamenttiin ylitettyään äänikynnyksen.

Itävallan parlamenttivaalit 2008

Itävallan parlamenttivaalit 2008 järjestettiin 28. syyskuuta 2008. Vaaleissa valittiin yhteensä 183 edustajaa. Vaalit järjestettiin jo syyskuussa 2008 kahden suurimman puolueen SPÖ:n ja ÖVP:n yhteishallituksen hajoamisen vuoksi, muutoin vaalit olisi järjestetty vasta vuonna 2010. Parlamenttivaalit olivat 24. Itävallan historiassa.

Vaaleissa olivat ensimmäistä kertaa 16 vuotiaat äänioikeutettuja koko Euroopassa. Vaaleihin osallistui pääpuolueiden SPÖ:n ja ÖVP:n lisäksi kolme oppositiopuoluetta Die Grüne(vihreät), FPÖ ja BZÖ, sekä parlamentin ulkopuolisia puolueita.

Vaalien suurimmaksi voittajaksi selviytyi oikeistopuolueet FPÖ ja BZÖ, jotka saivat yhteensä lähes 30 prosenttia äänistä, alustavien tulosten mukaan. Molemmat hallituspuolueet SPÖ ja ÖVP romahtivat vaaleissa. SPÖ on saamassa alustavien tulosten mukaan noin 30 prosenttia ja ÖVP noin 26% prosenttia äänistä. Myös Die Grüne on menettänyt kannatustaan ja on saamassa noin kymmenen prosenttia äänistä.

Itävallan parlamenttivaalit 2013

Itävallan parlamenttivaalit 2013 järjestettiin 29. syyskuuta 2013. Vaaleissa valittiin kansallisen neuvoston kaikki 183 jäsentä. Hyväksyttyjä ääniä annettiin 4 692 907 äänestysaktiivisuuden ollessa 74,9%.

Itävallan parlamenttivaalit 2017

Itävallan parlamenttivaalit 2017 järjestettiin 15. lokakuuta 2017. Vaaleissa valittiin Itävallan kansallisen neuvoston kaikki 183 jäsentä. Vaalit oli tarkoitus järjestää vasta syksyllä 2018, mutta niitä päätettiin aikaistaa hallituspuolueiden, SPÖ:n ja ÖVP:n, välisten kiistojen vuoksi.Edellisissä parlamenttivaaleissa 11 edustajanpaikkaa voittanut Team Stronach päätti olla asettamatta ehdokkaita vaaleissa.Vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi Sebastian Kurzin johtama ÖVP. SPÖ tuli toiseksi ja FPÖ kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Vihreät sen sijaan kokivat karvaan vaalitappion ja menettivät kaikki edustajanpaikkansa kun puolue jäi alle neljän prosentin äänikynnyksen.

Kurzin hallitus

Kurzin hallitus (saks. Bundesregierung Kurz) oli Itävallan 30. hallitus, joka oli virassa 18. joulukuuta 2017 – 3. kesäkuuta 2019. Hallitus valittiin vuoden 2017 vaaleissa.Toukokuussa 2019 liittokansleri Kurz ilmoitti, että ei voi jatkaa hallitusyhteistyötä vapauspuolueen kanssa tämän puheenjohtajaan Heinz-Christian Stracheen liittyvän korruptioskandaalin vuoksi ja päätti järjestää ennenaikaiset vaalit, jotka pidettäisiin syyskuussa. Kurz myös esitti liittopresidentti Alexander Van der Bellenille sisäministeri Herbert Kicklin korvaamista riippumattomalla asiantuntijalla tai korkea-arvoisella virkamiehellä, mutta tämän seurauksena vapauspuolue jätti hallituksen odottamatta ennenaikaisten vaalien toimittamista. Kurz ilmoitti, että hallitus jatkaisi teknokraattisena virkaa tekevänä vähemmistöhallituksena syyskuun vaaleihin saakka. Kuitenkin 27. toukokuuta 2019 parlamentin alahuone erotti hallituksen epäluottamuslauseella. Liittopresidentti Van der Bellen hajotti hallituksen virallisesti 3. kesäkuuta 2019, ja uusi väliaikainen Bierleinin hallitus muodostettiin.

Luettelo Itävallan liittopresidenteistä

Tämä on luettelo Itävallan liittopresidenteistä. Luettelo alkaa Karl Seitzista, joka toimi Saksalais-Itävallan liittopresidenttinä. Itävalta oli Saksan miehittämä vuosina 1938–1945. Itävallan nykyinen liittopresidentin toimi perustettiin vuonna 1945, jolloin liittopresidentiksi nousi Karl Renner.

Sebastian Kurz

Sebastian Kurz (s. 27. elokuuta 1986 Wien) on itävaltalainen poliitikko. Hän toimi Itävallan liittokanslerina joulukuusta 2017 toukokuuhun 2019. Hän on toiminut Itävallan kansanpuolueen (ÖVP) johtajana toukokuusta 2017 lähtien. Kurz toimi Itävallan ulkoministerinä vuosina 2013–2017. Hän oli virassaan Euroopan unionin historian nuorin ulkoministeri.

Seefeld in Tirol

Seefeld in Tirol on kunta Itävallan Tirolissa Innsbruckin luoteispuolella. Vuonna 2018 Seefeldissä asui 3 440 ihmistä. Seefeld in Tirol on vuosina 1910–1912 rakennetun Mittenwaldin rautatien jälkeen kasvanut merkittäväksi matkailukeskukseksi. Kunta on erityisen tunnettu talviurheilumahdollisuuksistaan, ja siellä on järjestetty muun muassa kaksien olympialaisten hiihtolajeja sekä kahdet hiihdon maailmanmestaruuskilpailut.

Ursula Plassnik

Ursula Plassnik (s. 23. toukokuuta 1956 Klagenfurt) on itävaltalainen poliitikko ja diplomaatti. Hän toimi maansa ulkoministerinä 2004–2008 ja edustaa Itävallan kansanpuoluetta.

Euroopan kansanpuolue (EPP)

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.