Isojoki

Isojoki (ruots. Storå[7]) on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 2 122 ihmistä ja väestötiheys on 3,85 as./km². Pinta-ala on 647,46 km², josta vesistöjä 5,04 km².

Isojoki
Storå (ruots.)
Isojoki.vaakuna Isojoki.sijainti.suomi.2008

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°06′50″N, 021°57′30″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Suupohjan seutukunta
Kuntanumero 151
Hallinnollinen keskus Isojoen kirkonkylä
Perustettu 1855
Kokonaispinta-ala 647,43 km²
185:nneksi suurin 2019 [1]
– maa 642,38 km²
– sisävesi 5,05 km²
Väkiluku 1 974
266:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
väestötiheys 3,07 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 12,2 %
– 15–64-v. 56,4 %
– yli 64-v. 31,4 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 96,1 %
ruotsinkielisiä 1,0 %
– muut 2,9 %
Kunnallisvero 22,00 %
11:nneksi suurin 2019 [5]
Kunnanjohtaja Juha Herrala
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • Ps.
 • SDP

13
5
2
1
www.isojoki.fi

Maantiede

Isojoen naapurikunnat ovat Honkajoki, Karijoki, Kauhajoki, Kristiinankaupunki, Merikarvia ja Siikainen. Matkaa maakunnan pääkaupunkiin Seinäjoelle on 88 km.

Lauhanvuoren kansallispuisto on Isojoen ja Kauhajoen rajalla sijaitseva kansallispuisto. Lauhanvuoren rinteillä on näkyvissä jääkauden jättämiä merkkejä. Näyttävimpiä näistä ovat Kivijata eli pirunpelto sekä Aumakivi.

Isojoen muita Natura-kohteita ovat runsaslajinen suoalue Haapakeidas, Lapväärtinjokilaakso, vanhaa metsää kasvava Lassinharju, Kodesjärvi runsaine vesilintuineen ja valtakunnallisesti merkittävä hyvin tyypillinen ja edustava keidassuo Hanhikeidas.[8]

Kylät

Heikkilä, Iivarinkylä, Kirkonkylä, Kodesjärvi, Kortteenkylä, Kärjenkoski, Koppelonkylä, Leppikylä, Möykky, Peurala, Polvenkylä, Sakara, Sarviluoma, Suojoki, Piikkilänkylä, Vanhakylä, Vesijärvi, Villamo, Viitakoski, Pettukylä.

Palvelut ovat keskittyneet Isojoen kirkonkylään.

Historia

Isojoki oli 1500-luvulle asti eräaluetta jossa käytiin metsästämässä ja kalastamassa. Kustaa Vaasan aikana sinne levisi maanviljely ja pysyvä asutus. Taloja rakennettiin viljavien jokilaaksojen reunoille. Metsät olivat kylän yhteistä omaisuutta isojakoon asti. 1700-luvulla poltettiin runsaasti tervaa.[9]

Isojoen kunta on historian saatossa kuulunut muun muassa Närpiön kuntaan ja Lapväärttin seurakuntaan. Carl Ludvig Engelin suunnitelema ristikirkko valmistui vuonna 1833.[9]

Vuonna 2017 Lauhanvuoren kansallispuistoon Isojoella istutettiin metsäpeuroja, joista toivotaan muodostuvan elinvoimainen kanta.[10]

Hallinto

Isojoen kunnanjohtaja, Linda Leinonen, valittiin kaupunginjohtajaksi Kauhajoelle syksyllä 2017.[11][12] Viransijaisena toimii Juha Mattila. Kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista kolmetoista on keskustan hallussa kaudella 2017–2021.[6] Uudeksi kunnanjohtajaksi valittiin 19.1.2018 Juha Herrala. [13]

Talous

Vuonna 2015 Isojoella oli 733 työpaikkaa. Niistä 24 prosenttia oli alkutuotannossa, 22 % jalostuksessa ja 51 % palvelualoilla.[14]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Isojoen Osuuspankki, Isojoen Saha ja Kannisto Oy.[15]

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Isojoen väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 204
1985
  
3 069
1990
  
2 896
1995
  
2 860
2000
  
2 694
2005
  
2 552
2010
  
2 400
2015
  
2 123
Lähde: Tilastokeskus.[16]

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Isojoella oli 2 032 asukasta, joista 792 asui taajamissa, 1 230 haja-asutusalueilla ja 10 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Isojoen taajama-aste on 39,2 %.[17] Isojoen taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Isojoen kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 792 asukasta.[18]

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Isojoella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[19]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Isojoen alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[20]

Nähtävyydet

Kyllikki Saaren suohauta sijaitsee kahden kilometrin päässä Isojoen keskustasta Kauhajoelle päin. Paikalle on pystytetty muistomerkki vuonna 1953 surmatun nuoren tytön, Kyllikki Saaren, löytymispaikalle.

Isojoen kirkko ja kellotapuli
Isojoen kirkko ja kellotapuli.

Isojoen puukirkon on suunnitellut Carl Ludvig Engel.[21] Kirkko valmistui vuonna 1833 kirkonrakentaja Erik Kuorikosken johdolla.[21] Kellotapuli valmistui vuonna 1854.[22]

Matkailupalvelut

Lauhanvuoren kansallispuiston ulkopuolella on matkailupalveluja, kuten Lauhansarven luontomatkailukeskus, Kangasjärven leirintäalue sekä Kauhajoen puolella Muurahaisen luontomatkailukeskus. Kaikkia yhdistää Lauhanvuoren kansallispuiston maisemat.

Lauhansarven luontomatkailukeskus avattiin 6. tammikuuta 2000, joskin toiminta alkoi jo syksyllä 1999. Arto Koiviston hiihtomuseo, Suomen sahtiopisto sekä turvehoitosauna palvelevat koko vuoden ajan.

Kangasjärven kesäleirintäalueen kymmenen mökkiä, teltta- ja asuntovaunupaikat palvelevat kesäkuukaudet.

Ruokakulttuuri

Isojoen pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla kalaperunat.[23]

Kuuluisia isojokelaisia

  • Antero Arho, ent. Alanen, kansanedustaja 1919–1922
  • Markus Kajo, toimittaja, käsikirjoittaja ja televisiojuontaja
  • Arto Koivisto, maastohiihtäjä, viestin olympiavoittaja
  • Kyllikki Saari, 17-vuotias murhattu tyttö. Suomen kuuluisimpia selvittämättömiä henkirikoksia.

Katso myös

Lähteet

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. a b Kuntavaalit 2017, Isojoki Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. Svenska ortnamn i Finland Kotus. Viitattu 26.11.2012.
  8. Natura 2000 -alueet - Etelä-Pohjanmaa (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 24.1.2018.
  9. a b Isojokilaakson kyläasutus ja Isojoen kirkkomaisema RKY. Viitattu 6.2.2018.
  10. Metsäpeurat totuttelevat uuteen kotiinsa Isojoella aitojen sisällä – vastaava projekti oli menestys 35 vuotta sitten Yle. 1.12.2017. Viitattu 6.2.2018.
  11. Kauhajoki valitsi kaupunginjohtajaksi Linda Leinosen yle.fi. Viitattu 24.1.2018.
  12. Isojoen kunnanjohtajan hakuaikaa jatkettiin – Hakijoita ilmaantui kolme lisää Ilkka. 15.12.2017. Viitattu 24.1.2018.
  13. Juha Herrala Isojoen kunnanjohtajaksi - yhteisöllisyys veti kotiseudulle - Kuntalehti Kuntalehti. 19.2.2018. Viitattu 21.2.2018.
  14. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 6.2.2018.
  15. Alueen Isojoki yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 6.2.2018.
  16. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 12.1.2018.
  17. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  18. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  19. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  20. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta
  21. a b Kirkko Isojoen seurakunta. Viitattu 21.11.2008.
  22. Kohde id:200788 Isojoen kirkko Museovirasto. Viitattu 21.11.2008.
  23. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 147. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muualla

Arto Koivisto

Arto Ilmari Koivisto (s. 7. joulukuuta 1947 Isojoki) on suomalainen kilpauransa päättänyt kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja.

Innsbruckin 1976 talviolympialaisissa Koivisto voitti kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä Suomen joukkueen ankkurina. Henkilökohtaisen pronssimitalin hän saavutti 15 kilometrillä ja lisäksi hän sijoittui 30 kilometrillä kahdeksanneksi ja 50 kilometrillä kymmenenneksi.

Falunin MM-kilpailuissa 1974 Koivisto sijoittui 15 kilometrillä 20:nneksi. Lahden MM-kilpailuissa 1978 hän oli 30 kilometrillä 29:s ja Oslon MM-kilpailuissa 1982 15 kilometrillä 27:s.

Seuratasolla Koivisto on edustanut muun muassa IF Länkeniä ja Isojoen Urheilijoita. Hän voitti Suomen mestaruuden 50 kilometrillä vuonna 1974 ja 15 kilometrillä vuonna 1982. Hän voitti Holmenkollenilla 15 kilometrin kilpailun vuonna 1976.

Vuoden 1981 SM-kisoissa Kajaanissa Koivisto sijoittui 15 ja 50 kilometrin kilpailuissa alun perin kolmanneksi, mutta hänen doping-näytteestään löytyi merkkejä efedriinin käytöstä ja suoritukset hylättiin. Koivisto kertoi käryn johtuneen lääkärin määräämästä yskänlääkkeestä. Hänet määrättiin väliaikaiseen kilpailukieltoon, jonka pituudeksi myöhemmin vahvistettiin vain yksi kuukausi. Vuonna 2001 julkaisemassaan kirjassa Elämäni ladulla Koivisto myönsi hyödyntäneensä uransa aikana tuolloin vielä sallittua veritankkausta sekä pieniä määriä hormoneja.

Isojoen kirkko

Isojoen kirkko on vuonna 1833 valmistunut puurakenteinen ristikirkko Isojoella. Kirkko edustaa empiretyyliä. Kirkon suunnitteli saksalainen arkkitehti Carl Ludvig Engel ja rakennusmestarina toimi kirkonrakentaja Erik Kuorikoski. Istumapaikkoja kirkossa on 900. Kirkko on vanhan hautausmaan ympäröimä.Kirkko noudattaa Engelin Lapualle ja Alajärvelle suunnittelemaa kirkkotyyppiä. Kirkossa on suuri ristikeskusta korostava keskikupoli ja kupolin laella sijaitsee lanterniini. Kirkon sisäkulmat ovat viistettyjä ja puuholvit kattavat ristivarsia.Kirkon alttaritaulun maalaaja ei ole tiedossa. Saarnatuolin katossa olevat koristeet ja vanha virsitaulu ovat isojokisen Ananias Anderssonin 1800-luvun lopulla tekemiä. Vuonna 1970 urkurakentaja Veikko Virtanen uusi kirkkoon 21-äänikertaiset urut.Isojoen kirkon vieressä sijaitsee vuodelta 1854 peräisin oleva Mats ja Karl Hannuksen rakentaman kellotapuli, jossa on vuosina 1756 ja 1765 hankitut kaksi kelloa. Kellotapulin seinällä nykyisinkin olevan vaivaispojan on tehnyt Ananias Andersson. Lähellä sijaitsee myös pappila, jonka päärakennuksesta osia on rakennettu 1700-luvun lopulla sekä 1850- ja 1890-luvuilla.

Isojoen seurakunta

Isojoen seurakunta on Lapuan hiippakuntaan ja Kauhajoen rovastikuntaan kuuluva Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, joka toimii Isojoen kunnan alueella.

Isojoen vaakuna

Isojoen vaakuna on Isojoen kunnan tunnus. Vaakunan paalu viittaa osittain pitäjän läpi virtaavaan jokeen mutta myös kunnan nimen alkukirjaimeen. Tähkä on puolestaan viittaus maatalouteen.

Vaakunan selitys on ”mustassa kentässä hopeinen paalu, jossa punainen tähkä.” Vaakunan on suunnitellut Pentti Vakkamaa, ja Isojoen kunnanvaltuusto hyväksyi sen kokouksessaan 26. lokakuuta 1965. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöön 11. tammikuuta 1966.

Isojoki (joki)

Isojoki tai Lapväärtinjoki on Lapväärtinjoen vesistön kaakkois-lounaissuuntaisesti Isojoen, Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla virtaava 75 kilometriä pitkä joki. Joki saa alkunsa Isojoen ja Kauhajoen rajalla sijaitsevalta Lauhanvuoren alueelta. Kristiinankaupungissa jokea nimitetään Lapväärtinjoeksi (ruots. Lappfjärds å) ja Isojoen kunnan alueella puolestaan Isojoeksi. Joen valuma-alue ulottuu myös Teuvan, Kauhajoen ja Honkajoen alueille.Joen valumapinta-ala on 1 089 neliökilometrin kokoinen ja tästä alasta 13,7 prosenttia on peltoja. Valuma-alueen suurin järvi on 48 hehtaarin kokoinen Kangasjärvi Isojoen kunnan alueella. Joki on yläjuoksulla kapea, paikoittain puromainenkin. Alajuoksulla joki puolestaan on pengerretty ja ruopattu. Isojoen virtaamat ja vedenlaatu ovat tasaisempia kuin muissa länsisuomalaisissa virtavesistöissä johtuen joen pohjavesivaikutteisuudesta. Joessa on ainoastaan muutama pohjapato ja Peruksen voimalaitospato.Isojoen suurimpia sivuhaaroja ovat Isojoen länsiosista alkunsa saava Kärjenjoki (alajuoksullaan Lapväärtissä ruots. Lillån), Teuvan eteläosasta alkunsa saava ja alajuoksullaan Karijoen alueella virtaava Karijoki sekä Kauhajoen lounaisosista alkunsa saava ja alajuoksultaan Isojoen koillisosissa virtaava Heikkilänjoki.

Kangasjärvi (Isojoki)

Kangasjärvi keskikokoinen järvi Etelä-Pohjanmaan Isojoella. Se kuuluu Lapväärtinjoen päävesistöön. Suomessa on 38 Kangasjärvi-nimistä järveä. Kangasjärvelle suuntautuu kalastusmatkailua, ja ohjattua toimintaa järjestetään ympäri vuoden.

Kauhajoki

Kauhajoki on kaupunki Etelä-Pohjanmaan maakunnassa Länsi-Suomessa. Kaupungin väkiluku on 13 374 ja se on Suomen 80. suurin kunta. Kauhajoen kuntatunnus on 232 ja sen pinta-ala on 1315,46 km², josta 15,68 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 10,3 asukasta/km². Suurin osa Kauhajoesta sijaitsee Suomenselän vedenjakajaseudun pohjoispuolella. Kaupungin pinta-alasta suurin osa on länteen ja pohjoiseen loivasti alenevaa tasankoa, alkavaa lakeutta ja latomerta.Kauhajoen naapurikunnat ovat Honkajoki etelässä, Isojoki lounaassa, Karijoki lännessä, Karvia kaakossa, Kurikka pohjoisessa ja Teuva lännessä. Kauhajoki on Suupohjan talousalueen keskus.

Kauhajoen paikallislehti on nimeltään Kauhajoki-lehti.

Keihäsjärvi (Virrat)

Keihäsjärvi on Pirkanmaalla Virroilla Vaskiveden lähellä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön.

Lapväärtti

Lapväärtti (ruots. Lappfjärd) on Pohjanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta, aiemmin pitäjä. Vuonna 1973 Lapväärtti liitettiin osaksi Kristiinankaupunkia. Tuolloin molemmat kunnat kuuluivat hallinnollisesti Vaasan lääniin, ja nykyään (2013) entisen Lapväärtin kunnan alue sijaitsee pääosin Pohjanmaan maakunnassa.

Lapväärtin naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Isojoki, Karijoki, Kristiinankaupunki, Siipyy ja Tiukka.

Luettelo Isojoen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Luettelo Isojoen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä sisältää Isojoen kunnassa olevat pysyvät patsaat, muistomerkit ja muistolaatat.

Luettelossa on pysyvästi julkisilla paikoilla olevia taideteoksia, muistomerkkejä ja muistolaattoja sekä hautausmailla olevia yleisiä muistomerkkejä ja patsaita. Luettelossa ei mainita rakennusten sisällä ja suljetuilla sisäpihoilla olevia julkisia teoksia eikä yksittäisten hautojen veistoksia. Teokset ovat luettelossa nimensä mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Sijaintipaikka on puiston, aukion, rakennuksen tai muun vastaavan nimi ja/tai katuosoite. Alue tarkoittaa kaupunginosaa/kunnanosaa, taajamaa, kylää, osa-aluetta tai asuinaluetta. Karttalinkki osoittaa teoksen sijaintipaikan kymmenien metrien tarkkuudella. Paljastusvuosi on teoksen julkistuksen tai paljastuksen vuosi sijaintipaikalla (suluissa on mainittu valmistumisvuosi, jos se poikkeaa huomattavasti paljastusvuodesta).

Luettelo Suomen monumenteista

Luettelo Suomen monumenteista käsittää Suomessa olevat monumentit. Monumentti on suurikokoinen, vaikuttava muistomerkki. Se voi olla veistos, muistopatsas tai muu muodostelma, joka on rakennettu kunnioittamaan yksittäisen henkilön tai tärkeän tapahtuman muistoa.

Luettelo Zachris Topelius patsaista ja muistomerkeistä

Luettelo Zachris Topelius patsaista ja muistomerkeistä sisältää Zachris Topeliukselle omistetut julkisilla paikoilla olevat patsaat ja muistomerkit.

Merikarvia

Merikarvia (ruots. Sastmola) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 3 114 henkilöä. Sen pinta-ala on 1 246,22 neliökilometriä, josta 4,60 neliökilometriä on sisävesiä ja 795,50 merialueita. Väestötiheys on 7 asukasta/km². Merikarvian naapurikunnat ovat Isojoki, Kristiinankaupunki, Pomarkku, Pori ja Siikainen.

Merikarvian seurakunta perustettiin vuonna 1639 sen erottua Porin ja Ulvilan seurakunnasta. Pitäjänhallinto alkoi 1647 ja kunnallishallinto 1865. Merikarvian vaakunan on suunnitellut Carolus Lindberg ja se on vahvistettu vuonna 1951.

Seututie

Seututiet (ruots. regionalväg) ovat Suomen tieverkon maanteitä, jotka palvelevat seutukuntien liikennettä ja liittävät näitä valta- ja kantateihin. Seututeiden liikenteellinen merkitys on siis valta- ja kantateitä pienempi, mutta yhdysteitä suurempi. Seututeille on tienumerointijärjestelmässä varattu numerot 100–999. Tieopasteisiin numerot on merkitty mustin numeroin valkoiselle pohjalle.

Osa seututeistä on valtateiden rinnakkaisteitä, yleensä nykyistä valtatietä vanhempia, samojen paikkakuntien välisiä teitä, jotka toimivat varareitteinä valtateille ja tarjoavat vaihtoehdon hitaammalle liikenteelle. Moottoriteiden rinnalla kulkee aina rinnakkaistie,lähde? joka yleensä on tieluokaltaan seututie.

Liikenne- ja viestintäministeriö määrää, mitkä tiet ovat seututeitä. Vuoden 2014 alussa Suomessa oli 13 609 kilometriä seututeitä. Seututeistä noin 35 prosenttia on kestopäällysteisiä, noin 62 prosenttia kevytpäällysteisiä ja noin 3 prosenttia sorateitä. Vain alle prosentti seututeistä on kaksiajorataisia, kuten seututie 101 eli Kehä I.

Siipyy

Siipyy (ruots. Sideby) on Pohjanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta. Siipyyn kunta liitettiin 1973 Kristiinankaupunkiin. Juuri kuntaliitosta edeltävänä vuonna 1972 rakennetun Siipyyn kirkon on suunnitellut Erik Kråkström.

Siipyyn pääelinkeinot olivat maa- ja metsätalous, turkistarhaus sekä kalastus, purjealusten kaudella myös laivanrakennus ja kauppamerenkulku. Kunnan syrjäisestä sijainnista, yksipuolisesta elinkeinorakenteesta ja heikoista yhteyksistä johtuen suuri osa asukkaista joutui jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien muuttamaan muualle. 1960- ja 1970-luvulla muuttoliike suuntautui ennen kaikkea Ruotsiin. Monet siipyyläiset maanviljelijät ovat erikoistuneet perunan ja porkkanan tuotantoon.Siipyyn naapurikunnat olivat Isojoki, Lapväärtti ja Merikarvia. Siipyyn itäosan halki kulkee valtatie 8.

Tervajoen valuma-alue (Vanaja)

Tervajoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 35.87) on Kanta-Hämeessä, pääasiassa Lopella ja Janakkalassa mutta myös Hämeenlinnassa, sijaitsevan ja Loppijärvestä alkavan, Kesijärven ja Alasjärven kautta virtaavan ja Kernaalanjärveen Tervajoen nimisenä laskevan, joen Vanajan reitin valuma-alueessa sijaitseva toisen jakovaiheen valuma-alue. Sen pinta-ala on 257,43 neliökilometriä ja järvisyys on 9,17 %. Vesistön valuma-alueen alarajana on Kernaalanjärvi, jossa reitin vedet tulevat seuraavaksi Hiidenjoen alueelle (35.81).

Se kuuluu Kokemäenjoen vesistöön (vesistöaluetunnus 35) ja on Vanajan reitin valuma-alueen (35.8) kolmannen jakovaiheen seitsemäs osa-alue, joka jaetaan vielä kuuteen alueeseen. Nämä alueet ovat Tervajoen alaosan alue (35.871), Alasjärven alue (35.872), Kesijärven alue (35.873), Loppijärven valuma-alue (35.874), Pihtojan valuma-alue (35.875) ja Ojajoen valuma-alue (35.876). Vesistöalueen keskusjärvi on Loppijärvi, josta alkaa pääuoman matka kohti Kernaalanjärveä. Pääuomalla on useita nimiä alkaen yläjuoksulta, missä se on Nummistenjoki eli Isojoki, Kesijärven jälkeen Toivanjoki ja Alasjärven jälkeen se on Tervajoki. Tervajoen valuma-alueeseen kuuluu yli 20 järveä tai lampea, jotka ovat yli hehtaarin kokoisia. Niistä merkittävämmät ovat Loppijärvi (1 176 ha), Ojajärvi (446 ha), Kesijärvi (283 ha) ja Alasjärvi (123 ha).Alueella sijaitsee useita taajamia. Valuma-alueen eteläosassa sijaitsevat Läyliäinen ja Loppi, ja pohjoisosissa Launonen ja Tervakoski.Alla esiteltävässä alueen kuvauksessa on käytetty lähteinä Suomen ympäristökeskuksen viranomaistietoja ja Maanmittauslaitoksen karttapalvelua.

Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri

Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri oli Suomen eduskuntavaalien vaalipiiri, joka käsitti Vaasan läänin eteläosan. Nurmo liitettiin siihen Vaasan läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuonna 1952. Vuonna 1960 muodostettiin Keski-Suomen lääni, ja jäljelle jääneestä Vaasan läänistä muodostettiin yksi vaalipiiri.

Vaalipiiriin kuuluneet kunnat olivat Bergö, Björköby, Ilmajoki, Isojoki, Jalasjärvi, Jurva, Karijoki, Kaskinen, Kauhajoki, Koivulahti, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kurikka, Laihia, Lapväärtti, Maalahti, Mustasaari, Nurmo (vuodesta 1952), Närpiö, Peräseinäjoki, Petolahti, Pirttikylä, Raippaluoto, Seinäjoki, Seinäjoen maalaiskunta (liitetty Seinäjoen kauppalaan 1959), Siipyy, Sulva, Teuva, Tiukka, Vaasa, Vähäkyrö ja Ylimarkku.

Vaasan vaalipiiri

Vaasan vaalipiiri (vaaleihin 1995 asti Vaasan läänin vaalipiiri) on yksi eduskuntavaalien kolmestatoista vaalipiiristä. Vaalipiiristä valittiin vuoden 2015 vaaleissa 16 kansanedustajaa, mikä on 8,0 % kaikista kansanedustajista. Nimestään huolimatta vaalipiiri kattaa kolme lounaisinta Pohjanmaan maakuntaa eli Etelä-Pohjanmaan maakunnan, Keski-Pohjanmaan maakunnan ja Vaasan lisäksi koko rannikon Pohjanmaan maakunnan alueet.

Vaalipiiriin kuuluvat Alajärvi, Alavus, Evijärvi, Halsua, Ilmajoki, Isojoki, Isokyrö, Kannus, Karijoki, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kaustinen, Kokkola, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Kuortane, Kurikka, Laihia, Lappajärvi, Lapua, Lestijärvi, Luoto, Maalahti, Mustasaari, Närpiö, Pedersören kunta, Perho, Pietarsaari, Seinäjoki, Soini, Teuva, Toholampi, Uusikaarlepyy, Vaasa, Veteli, Vimpeli, Vöyri ja Ähtäri.

Vaalipiirin entisiä kuntia ovat Alahärmä, Alaveteli, Bergö, Björköby, Himanka, Jalasjärvi, Jepua, Jurva, Kaarlela, Koivulahti, Kortesjärvi, Kälviä, Lapväärtti, Lehtimäki, Lohtaja, Maksamaa, Munsala, Nurmo, Oravainen, Peräseinäjoki, Petolahti, Pirttikylä, Purmo, Raippaluoto, Siipyy, Sulva, Teerijärvi, Tiukka, Töysä, Ullava, Uudenkaarlepyyn maalaiskunta, Vähäkyrö, Vöyri-Maksamaa, Ylihärmä, Ylimarkku, Ylistaro, Ähtävä ja Öja.

Vanhakylä (Isojoki)

Vanhakylä on kylä Isojoen pohjoisosassa. Kylän läpi virtaa etelä–pohjoissuunnassa Isojoki.Kylässä on neuvola ja ryhmäperhepäiväkoti, jossa on noin kymmenen hoitopaikkaa ja kaksi hoitajaa. Vanhassakylässä toimivat myös Isojoen toimintakeskus sekä asumispalveluyksikkö Papanmäki. Molemmat ovat Eskoon Sosiaalipalvelujen Kuntayhtymän ylläpitämiä. Vuodesta 1958 toiminut Paavolan kyläkauppa lopetti toimintansa 2017.

Isojoen nykyistä edellinen kirkko oli alun perin tarkoitus rakentaa Vanhaankylään, mutta Isojoen tuonaikainen mahtimies Luukas Svartti halusi pystyttää kirkon nykyiselle vanhalle hautausmaalle Isojoen nykyisen keskustan kupeeseen.Vanhastakylästä on matkaa Isojoen keskustaan 13,4 kilometriä, Kärjenkoskelle kymmenen kilometriä, Villamoon 6,8 kilometriä, Karijoen keskustaan 16,6 kilometriä ja Lapväärtin keskustaan 19 kilometriä.

Etelä-Pohjanmaan maakunnan kunnat

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.