Ideologia

Ideologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä.

Eri ideologiakäsitteitä

Eri ideologiakäsitteet voidaan tiivistää kolmeen päätyyppiin:[1]

  • Neutraalin ideologiakäsityksen mukaan ideologia tarkoittaa ajatusten ja uskomusten järjestelmää ja näkemystä maailmasta. Sanaa käytetään neutraalisti, eikä ideologiaa itsessään pidetä sen enempää kielteisenä kuin myönteisenäkään.
  • Negatiivisen ideologiakäsityksen mukaan ideologia on vääristynyttä tietoisuutta, ja se häiritsee ja estää todellisuuden ymmärtämistä.
  • Kriittinen ideologiakäsitys liittyy kriittiseen teoriaan ja yhdistää ideologian valtasuhteisiin. Ideologia on tietty tapa, jonka avulla kuvataan, uusinnetaan ja myös muutetaan yhteiskunnan valtasuhteita.

Poliittiset ideologiat

Poliittisiksi pääideologioiksi on kutsuttu liberalismia, sosialismia ja konservatismia.[2]

Ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, ovatko feodalismi ja merkantilismi vastaavalla tavalla poliittisia ideologioita vai lähinnä tietyille talous- ja yhteiskuntajärjestyksille annettuja nimiä. Myös osaa aiemmin mainituista ideologioista pyritään usein käyttämään puhtaasti teknisinä käsitteinä; toisaalta juuri ideologian epäpoliittiseksi naamioiminen (normaalistaminen, luonnollistaminen) on yksi ideologisen vaikuttamisen keino.[3]

Poliittisen ideologian paradigma ja todellisuuskäsitys voidaan joskus sisällyttää hyvin moniin elämänalueisiin, esimerkkinä vaikkapa Neuvostoliitto, jossa marxismi-leninismi sisällytettiin muun muassa taiteeseen ja erilaisiin tieteen tutkimuskohteisiin. Niin ikään fasismilla on käytännössä esiintyessään tavannut olla poliittisten näkemysten lisäksi vahva esteettinen ihanne sekä ihmiskuva. Kriitikkojen mukaan myös kapitalismi on niin sanotusti uusliberalistisessa vaiheessaan asettanut entistä useamman elämänalan sisällöksi taloudellisen tehokkuuden ja yksityisen eduntavoittelun - sekä sitä korostavan yksilökäsityksen - ja tuonut täten julki ideologiset piirteensä.[4]

Ideologian käsite marxilaisessa teoriassa

Marxilaisuuden piirissä on tarkasteltu muun muassa ideologian mahdollisesti arkipäiväistynyttä luonnetta. Marxilaisessa ajatteluperinteessä käsitteen ala on varsin laaja ja poikkeaa hieman siitä, miten termi yleiskielessä ymmärretään.[5]

Marxilaisittain ideologian käsite ei viittaa niinkään tietoiseen oppijärjestelmään kuin historiallisesti kehittyneisiin yhteiskunnallistaviin käytäntöihin ja instituutioihin, kulttuuriset muodostumat mukaan luettuna. Ideologialla, etenkin hallitsevalla ideologialla, on piiloista vaikutusvaltaa ihmisten tapaan elää, toimia ja ajatella elämänsä ja toimintansa ehtoja. Ideologinen johtoasema eli hegemonia toteutuu usein epäsuorasti, sillä se ei perustu vain julkilausuttuihin päätelmiin tai kohdattuihin pakkoihin vaan myös kutsuihin, suostumuksiin ja huomaamattomasti suuntaaviin paineisiin. Käsitteen sisältöön ovat vaikuttaneet mm. Antonio Gramsci, Raymond Williams ja Louis Althusser. [6]

Lähteet

  1. Pietikäinen, Sari: Kriittinen diskurssintutkimus, s. 202. Kari Sajavaara & Arja Piirainen-Marsh: Kieli, diskurssi ja yhteistö, 2000, s. 191-218. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto. ISBN 951-39-0664-7.
  2. Michael Freeden 2003, Ideology: A Very Short Introduction. Oxford & New York: Oxford University Press.
  3. Ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction. London & New York: Verso
  4. Ks. esim. David Harvey 2005, A Brief History of Neoliberalism. Oxford & New York: Oxford UP; Pertti Karkama 1998, Kulttuuri ja demokratia: Kirjoituksia kulttuurin nykytilasta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  5. Marxilaisesta ideologiakritiikistä ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction. London & New York: Verso
  6. Lahtinen, Mikko "Marxin puolesta". Filosofinen aikakauslehti niin & näin 1/2002

Kirjallisuutta

  • Koivisto, Juha & Mehtonen, Lauri (toim.): Otteita ideologiasta. Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos. Sarja A, Julkaisuja 75. Tampere: Tampereen yliopisto, 1991. ISBN 951-44-2958-3.
  • Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne (toim.) 1996. Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
  • Marcello Sorce Keller: “Why is Music so Ideological, Why Do Totalitarian States Take It So Seriously: A Personal View from History, and the Social Sciences”, Journal of Musicological Research, XXVI(2007), no. 2-3, pp. 91-122;

Aiheesta muualla

Baath

Baath (arab. اﻟﺒﻌﺚ‎) on arabisosialistinen, arabinationalistinen panarabialainen ideologia. Se ei kuitenkaan ole islamistinen, vaan sekularistinen liike. Ideologian isä oli syyrialainen kristitty Michel Aflaq (1910–1989). Baath-puolue on hallinnut Syyriaa vuodesta 1963 nykyhetkeen ja Irakia Saddam Husseinin kukistumiseen asti.

CISV

CISV (alun perin Children’s International Summer Villages) on sitoutumaton vapaaehtoisvoimin toimiva globaalikasvatusjärjestö. CISV järjestää paikallista, kansallista ja kansainvälistä toimintaa.

Kansallissosialismi

Kansallissosialismi (saks. Nationalsozialismus) eli natsismi (saks. Nazismus) oli Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) ideologia. Kansallissosialismin on monissa suhteissa katsottu muistuttaneen fasismia ja se luetaan yhdeksi fasismin muodoksi. Kansallissosialismiin sisältyi myös rotuoppia ja antisemitismiä.

NSDAP hallitsi totalitaristisesti Saksaa vuosina 1933–1945, jolloin Hitler oli maan diktaattorina. Kansallissosialistisia puolueita perustettiin myös useisiin muihin maihin. Useimmat niistä kiellettiin toisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmistä kansallissosialistisista ryhmistä on yleensä käytetty nimitystä uusnatsismi.

Keskusta-oikeisto

Keskusta-oikeistolla tarkoitetaan politiikan tutkimuksessa maltillista porvarillista puoluekenttää oikeisto-vasemmisto-akselilla poliittisen keskustan ja oikeiston välissä.lähde?Suomessa keskustaoikeistolaisiksi puolueiksi voidaan lukea Kristillisdemokraatit, Suomen keskusta ja Kokoomus.lähde?

Kristillisdemokraatit (Ruotsi)

Kristillisdemokraatit (ruots. Kristdemokraterna, KD) on ruotsalainen puolue, joka perustettiin vuonna 1964. Puolue sanoo kannattavansa kristilliseen ihmiskuvaan ja arvopohjaan perustuvaa demokratiaa. Kristillisdemokraateilla on noin 21 000 jäsentä ja puolueen nykyinen puheenjohtaja on Ebba Busch Thor. Alun perin puolue ei valinnut kuuluvansa vasemmistoon tai oikeistoon, mutta nykyään se on vahvasti porvarillinen puolue.

Kristillisdemokratia

Kristillisdemokratia on poliittinen ideologia ja liike, jonka aatteet perustuvat sosiaalireformismiin ja kristillisiin arvoihin sekä perinteisiin. Kristillisdemokratian synty pohjautuu ajatuksiin siitä, että vähempiosaisten ja työväestön hyvinvoinnista on kristillisen etiikan mukaisesti pidettävä huolta ilman, että näiden alempien yhteiskuntaryhmien tarvitsee turvautua ateistiseen sosialismiin ja perinnevastaisuuteen. Tarkoituksena oli siis pitää työväestö ja alemmat yhteiskuntaluokat kristillisinä ja hyvinvoivina. Liike syntyikin vastapainoksi nousevalle marxistiselle työväen- ja ammattiyhdistysliikkeelle, mutta se on myös puolustanut vähempiosaisia kovaa kapitalismia (laissez-faire) vastaan.

Kristillisdemokratiaa on vaikea asettaa suoraan perinteiselle oikeisto-vasemmisto-akselille. Varsinkin kun tämä vaihtelee maakohtaisesti ja riippuu eri kristillisdemokraattisten puolueiden painotuseroista. Saksan kristillisdemokraattinen unioni edustaa Sosiaalidemokraattisen puolueen vastapuolena keskustaoikeistoa ja konservatiiveja, kun taas Italiassa sittemmin hajonnut valtapuolue Democrazia Cristiana edusti keskustaa. Yksinkertaisesti jaettuna kristillisyyden, perinteiden ja arvojen kunnioittaminen sekä korostaminen edustaa puolueessa konservatiivisuutta eli eräänlaista oikeistolaisuutta, kun taas sosiaalipolitiikka sijoittuu vasemmiston kenttään. Yleisesti ottaen latinalaisessa Amerikassa kristillisdemokraatit ovat talous- ja sosiaaliasioissa vasemmistossa, kun taas eurooppalaiset sisarpuolueet kuuluvat näissä asioissa enemmänkin keskustaan ja keskustaoikeistoon.

Kristillisdemokratia on ihmiskeskeinen ja korostaa elämänmyönteisesti yksittäisen ihmisen hyvinvointia. Se kuitenkin asettuu liberalistista individualismia vastaan ja on näin ollen yhteisöllisyyden korostamisessaan kommunitaristinen. Tärkeimmät aatteet ovat ihmisyyden, ihmisoikeuksien ja elämän korostaminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä yhteisvastuullisuus. Eri maissa kristillisdemokraattiset puolueet ja liikkeet tulkitsevat näitä aatteita omalla tavallaan ja pyrkivät niihin eri keinoin. Esimerkiksi yhteisöllisyyden pohjalta saatetaan vastustaa individualismia, kun taas toisessa maassa kristillisdemokraatit ihmisyyteen vetoamalla profiloituvat liberaaleihin korostaessaan yksilön oikeuksia ja vastuuta. Hyvinvoinnin nimissä saattavat kristillisdemokraatit kannattaa toisessa maassa valtiojohtoista talouspolitiikkaa, kun taas toisessa maassa vastaava puolue vastustaa tätä yksilön vapauksien ja yrittämisen vapauden nimissä. Kristillisdemokraatit saattavat toisessa maassa kannattaa valtiojohtoista sosiaalipolitiikkaa, kun taas toisaalla luotetaan paikalliseen yhteisvastuuseen, rajoitettuun hyvinvointivaltioon, hajautettuun hallintoon ja subsidiariteettiperiaatteeseen. Joissain maissa kristillisdemokraatit ovat profiloituneet vihreänä puolueena korostaessaan ihmisen vastuuta luonnosta ja ympäristöstä.

Liberalismi

Liberalismi (lat. liber ’vapaa’) on ideologia tai poliittinen suuntaus, joka pitää keskeisenä arvonaan vapautta jostakin ja vapautta johonkin.

Liberalismi ei ole itsenäinen lyhyesti määriteltävä ideologia, vaan se käsittää useita eri muotoja. Yhteisenä niille kaikille voidaan pitää lähinnä 1. syntyperästä riippuvan moraalisen ja poliittisen arvojärjestyksen kieltämistä ja 2. yksilönvapauden pitämistä keskeisenä arvona. Näistäkin yksilönvapaus on abstrakti ja tulkinnoille avoin termi.Liberalismi etsii yhteiskuntaa, jota kuvaa yksilöiden ajatuksenvapaus, rajoitteet hallituksen ja uskonnon vallassa, lain voima, vapaa ajatustenvaihto, vapaaseen yrittäjyyteen perustuva markkinatalous sekä läpinäkyvä hallinto. Liberalismin alkuperäistä muotoa kutsutaan klassiseksi liberalismiksi, mutta aate on myöhemmin laajentunut erillisiin suuntauksiin. Useat liberaalit kuitenkin kannattavat vapausoikeuksia kuten yhdistymisvapautta, laajaa sopimusvapautta ja elinkeinovapautta, sananvapautta, lehdistönvapautta ja liikkumisen vapautta, vapautta orjuudesta, pakkotyöstä ja väkivallasta, uskonnonvapautta ja yksityisomistusoikeuksia eli laajaa henkilökohtaista ja taloudellista vapautta.

Partio

Partio on maailmanlaajuinen nuorisoliike, jonka tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista vastuuntuntoisia kansalaisia. Partiolaisia on 224 maassa yhteensä noin 40 miljoonaa. Maailmanjärjestöjä on kaksi: Partioliikkeen Maailmanjärjestö (WOSM, World Organization of the Scout Movement) ja Partiotyttöjen Maailmanliitto (WAGGGS, World Association of Girl Guides and Girl Scouts). Suomalaisten partiolaisten kansallinen järjestö Suomen Partiolaiset ry on yhteisjärjestö, joka on molempien maailmanjärjestöjen jäsen.Partiolaiset voivat erikoistua omanlaiseensa toimintaan yleisestä partiotoiminnasta, kuten meripartioon tai viestipartioon.

Punavihreys

Punavihreys viittaa politiikassa vasemmistolaisuuden ja vihreyden yhdistelmään. Suomessa punavihreyttä edustaa Vasemmistoliitto. Euroopan unionin tasolla eri maiden poliittisena yhtymänä on GUE-NGL, jonka johtavana ehdokkaana oli kreikkalainen Alexis Tsipras.

Suomessa vihreät eivät halua profiloitua selvästi vasemmistopuolueeksi, vaikka esimerkiksi vaalikonevastausten perusteella tehdyn arvokartan perusteella se on selkeästi vasemmistopuolue yhdessä sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton kanssa.Koko asian ideaselvennä perustuu siihen, että myös työväenliikkeen on omaksuttava ympäristöarvot omaksi tavoitteekseen.

Radikalismi

Radikalismi on äärisuunta, joka tavoittelee läpikotaista muutosta tai uudistusta. Radikalismin vastakohtana voidaan pitää konservatismia.

Radikaalit (Radicals)-nimitystä alettiin käyttää ensimmäisenä Englannissa, jossa se vuoden 1815 jälkeisinä vuosina tarkoitti yhteiskunnallisten uudistusten jyrkkiä kannattajia.

Rojalismi

Rojalismi on poliittinen aate, jossa kannatetaan tiettyä monarkkia tai hallitsijasukua tietyn valtion hallitsijaksi. Sen kannattajia kutsutaan rojalisteiksi. Terminä rojalismi eroaa monarkismista siten, että monarkisti kannattaa yleensä kuninkaanvaltaa, kun taas rojalisti asettuu kannattamaan vain tiettyä henkilöä tai sukua. Yleensä termiä käytetään istuvan monarkin tukijasta tai valtiomuodon vaihduttua henkilöstä, joka kannattaa aiemman hallitsijan tai hallitsijasuvun palauttamista valtaan.

Maassa, jossa kruunulla ei ole todellisia tavoittelijoita, rojalisti voi tarkoittaa lähes samaa asiaa kuin monarkisti. Sen sijaan esimerkiksi 1800-luvun Ranskassa rojalistit olivat jakaantuneet legitimisteihin, orleanisteihin ja bonapartisteihin, jotka kaikki kannattivat eri hallitsijasukuja. Vaikka kaikki edellä mainitut olivat yhdessä monarkisteja, he olivat eri puolta olevia rojalisteja.

Suomen vuoden 1918 kuningashankkeen yhteydessä puhutaan pelkästään monarkisteista eikä rojalisteista, koska suomalaisille kuningasvallan kannattajille kuninkaan henkilöllisyys oli toissijainen seikka.

Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue

Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (ruots. Sveriges socialdemokratiska arbetareparti, lyh. SAP tai Socialdemokraterna, lyh. s) on ruotsalainen sosiaalidemokraattinen puolue, joka on perustettu vuonna 1889. Nykyinen puheenjohtaja on Stefan Löfven, joka valittiin eronneen Håkan Juholtin seuraajaksi 27. tammikuuta 2012. Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue on Euroopan sosialidemokraattisen puolueen jäsen.

Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue

Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (saks. Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei kuuntele ääntämys?, lyh. NSDAP), joka nykyisin tunnetaan puhekielessä yleisimmin natsipuolueena, oli Saksan valtakunnan ainoa sallittu puolue vuosina 1933–1945. Keskeinen henkilö puolueen nousussa oli valtakunnankansleriksi noussut Adolf Hitler. Puolueen virallinen ideologia oli kansallissosialismi.

Sosiaalidemokratia

Sosiaalidemokratia on poliittinen aate, joka kehittyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vallinneista sosialismin suuntauksista. Sosiaalidemokratia poikkeaa marxilaisesta sosialismista etenkin korvaamalla tavoitteen yhteiskunnan muuttamisesta nopeasti vallankumouksen kautta tavoitteella muuttaa sitä vähittäisten muutosten kautta demokraattisia vaikutuskeinoja hyödyntämällä. Historiallisesti sosiaalidemokraatteja on myös kutsuttu parlamentarististen menettelytapojensa takia reformistisosialisteiksi, erotuksena vallankumoussosialisteista. Reformisosialistit näkivät reformeja tarvittavan kapitalismin välinpitämättömyyttä vastaan.

Sosiaaliliberalismi

Sosiaaliliberalismi on klassisesta liberalismista 1800-luvun lopulla kehittynyt aate, jossa otettiin mukaan hyvinvointivaltiolle kuuluvia tehtäviä. Sosiaaliliberalistisen moraalin mukaan yhteiskunnalla ei ole oikeutta moralisoida kansalaisiaan, mutta yhteiskunnan tehtäviin kuuluu mahdollisuuksien tasa-arvon turvaaminen kaikille kansalaisilleen. Sosiaaliliberalismi kehittyi klassisesta liberalismista kun teollisuusyhteiskunnassa alkoi esiintyä sosiaalisia ongelmia, kuten köyhyyttä ja työttömyyttä ja valtiolla nähtiin rooli ongelmien korjaamisessa.

Sosiaaliliberaalit puolueet ovat yleensä keskustalaisia ja keskusta-vasemmistolaisia. Suomen Keskusta ja Ruotsalainen kansanpuolue määrittelevät ideologiansa sosiaaliliberalismiksi. Myös Vihreän liiton entinen puheenjohtaja Ville Niinistö ja SDP:n entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen kuvaavat puolueitaan sosiaaliliberaaleiksi. Jopa ennen hyvin konservatiivinen Kokoomus on liukunut merkittävästi sosiaaliliberalismin suuntaan. Suurissa liberaaleissa demokratioissa kuten USA:ssa ja Japanissa on suuria sosiaaliliberaaleja puolueita kuten Yhdysvaltain demokraattinen puolue sekä Japanin demokraattinen puolue. Jotkut sosiaaliliberaalit puolueet ovat omaksuneet populistisia piirteitä kuten Viron Keskustapuolue.

Sosiaaliliberalismista on, erotuksena edeltävästä klassisesta liberalismista, käytetty myös termiä uusi liberalismi, mutta sitä ei pidä sekoittaa termiin uusliberalismi, joka tarkoittaa klassisen liberalismin nykysovelluksia.

Suomalainen puolue

Suomalainen puolue ruots. Finska partiet (myös vanhasuomalaiset ja suomettarelaiset) oli autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa vaikuttanut konservatiivinen ja suomenmielinen puolue. Poliittinen liike syntyi kieliriidan seurauksena 1860-luvulla, ja sen tavoitteena oli saattaa suomen kieli ruotsin kielen rinnalle maan viralliseksi kieleksi. Varsinaiseksi moderniksi puolueeksi liike järjestäytyi vuonna 1906. Puolueen keskeisiä ideologisia johtajia olivat Johan Vilhelm Snellman, Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen sekä Johan Richard Danielson-Kalmari. Puolueen äänenkannattajina toimivat sanomalehdet Suometar sekä myöhemmin Uusi Suometar.

Vasemmistopuolue (Ruotsi)

Vasemmistopuolue (ruots. Vänsterpartiet) on ruotsalainen vuonna 1917 perustettu puolue. Puolueen nuorisojärjestö on Nuori vasemmisto (Ung Vänster) ja opiskelijajärjestö Vasemmiston opiskelijaliitto (Vänsterns studentförbund). . Aikaisemmin puolue oli kommunistinen, mutta nykyisin se kuvailee itseään puolueohjelmassaan "feministiseksi, sosialistiseksi puolueeksi". Vasemmistopuolue ei ole koskaan ollut Ruotsin hallituksessa.

Puolueen nykyinen nimi on vuodelta 1990. Tätä ennen puolue tunnettiin nimillä Ruotsin sosiaalidemokraattinen vasemmistopuolue (1917–1921), Ruotsin kommunistinen puolue (1921–1967) ja Vasemmistopuolue kommunistit (1967–1990).

Yhdysvaltain republikaaninen puolue

Yhdysvaltain republikaaninen puolue (engl. Republican Party, myös Grand Old Party, GOP) eli republikaanit on toinen Yhdysvaltain kahdesta pääpuolueesta. Republikaaninen puolue perustettiin vuonna 1854 ja sillä oli vuonna 2004 noin 55 miljoonaa rekisteröityä jäsentä. Republikaaninen puolue on oikeistolainen. Se on pääkilpailijaansa demokraattista puoluetta sosiaalisesti konservatiivisempi ja taloudellisesti liberaalimpi. Puolue on International Democrat Unionin jäsen. Puolueen tunnuseläin on norsu.

Ympäristöpuolue Vihreät

Ympäristöpuolue Vihreät (ruots. Miljöpartiet de Gröna) on puolue Ruotsissa. Ympäristöpuolue Vihreät on perustettu 1981, ja puolue pääsi valtiopäiville ensimmäisen kerran vuoden 1988 vaaleissa, mutta jäätyään äänikynnyksen alapuolelle menetti kaikki paikkansa seuraavissa, vuoden 1991 vaaleissa. Ympäristöpuolue palasi valtiopäiville vuonna 1994 ja on ollut siitä lähtien jatkuvasti edustettuna valtiopäivillä.

Ympäristöpuolueen tunnus on voikukka. Valinta perustuu käsitykseen siitä, että se tunkeutuu asfaltinkin läpi. Se on todiste siitä, että luonto on vahva voima, joka pystyy voittamaan kaikki vastustajansa. Monilla muilla vastaavilla puolueilla on tunnuksenaan auringonkukka.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.