Ibrahim pašša (Egypti)

Ibrahim pašša (1789 Kavalla, Rumelia (nyk. Kreikassa) – 10. marraskuuta 1848 Kairo)[1] oli Egyptin käskynhaltija Muhammad Alin vanhin poika ja sotapäällikkö. Hän soti menestyksekkäästi turkkilaisia vastaan kahdessa sodassa ja toimi 1833–1840 miehittämänsä Syyrian kuvernöörinä. Ibrahim oli myös isänsä seuraajana muutaman kuukauden ajan ennen omaa kuolemaansa vuonna 1848.

Ibrahim oli Muhammad Alin poika tai adoptiopoika. Hänestä tuli 1805 Kairon kuvernööri ja vuosina 1816–1818 hän komensi armeijaa, joka kukisti wahhabiittien kapinan Arabiassa. Vuosina 1821–1822 hän soti Sudanissa ja auttoi sen jälkeen Egyptin armeijan modernisoinnissa eurooppalaisen mallin mukaisesti. Kun Turkin sulttaani Mahmud II vuonna 1824 pyysi Egyptin apua kapinoivien kreikkalaisten kukistamisessa, Ibrahim lähetettiin armeijoineen Kreikkaan. Hän valtasi joukkoineen Morean eli Peloponnesoksen niemimaan, mutta joutui lopulta vuonna 1828 perääntymään kohdattuaan kreikkalaisten avuksi tulleet yhtyneet brittiläis-ranskalais-venäläiset joukot.[1][2]

Ibrahim pacha statue
Ibrahim paššan ratsastajapatsas Kairossa.

Vuonna 1831 Muhammad Alin ja Turkin sulttaanin välille syntyi konflikti, jolloin Ibrahim lähetettiin egyptiläisen armeijan kanssa Syyriaan kohtaamaan turkkilaiset. Hän löi nämä Homsissa, Bailanin solassa sekä joulukuussa 1832 ratkaisevassa Konyan taistelussa. Toukokuussa 1833 hän saneli turkkilaisille Kütahyan rauhanehdot, joissa Syyria ja Adana liitettiin Egyptiin. Ibrahimista tuli näiden voittomaiden kuvernööri. Syyrian kuvernöörinä hän pyrki korvaamaan vanhan feodaalihallinnon uudenaikaisemmalla, mutta kohtasi vastarintaa ankarien otteidensa vuoksi ja joutui kukistamaan turkkilaisen lietsoman kapinayrityksen. Vuonna 1839 turkkilaiset yrittivät vallata Syyrian takaisin, jolloin Ibrahim saavutti suurimman voittonsa lyödessään hyökkääjän täydellisesti Nizipin taistelussa 24. kesäkuuta 1839. Euroopan suurvallat kuitenkin puuttuivat tapahtumiin Turkin eduksi ja heinäkuussa 1840 solmitussa Lontoon sopimuksessa Egypti joutui luopumaan Syyriasta ja Adanasta sillä ehdolla, että Turkki tunnusti Muhammad Alin dynastian Egyptissä. Britannian ja Itävallan laivastojen uhatessa Ibrahimin joukkoja Syyriassa hän joutui evakuoimaan ne talven 1840–1841 aikana.[1][2]

Muhammad Alin henkisen kunnon heikennyttyä Ibrahimista tuli hänen seuraajansa vuonna 1848, ja tuon vuoden heinäkuussa hän sai myös Ottomaanien valtakunnan tunnustuksen käskynhaltijuudelleen. Hän ehti kuitenkin hallita vain muutaman kuukauden ennen omaa kuolemaansa.[1][2] Hänen seuraajakseen tuli hänen veljenpoikansa Abbas I. Ibrahimin poika Ismail pašša toimi sijaishallitsijana 1863–1879.

Ibrahim Pasha of Egypt
Ibrahim pašša

Lähteet

  1. a b c d Ibrahim Pasha (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.1.2014.
  2. a b c Nordisk familjebok (1910), s. 314 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.1.2014.

Aiheesta muualla

Ibrahim pašša

Ibrahim pašša voi tarkoittaa seuraavia henkilöitä:

Ibrahim pašša (Egypti), egyptiläinen viranhaltija ja sotapäällikkö

Pargalı Ibrahim pašša

Pargalı Ibrahim pašša eli Frenk İbrahim pašša (noin 1493 – 1536) oli sulttaani Suleiman Suuren ensimmäinen suurvisiiri.Ibrahim syntyi Kreikassa Pargan kaupungissa, ja hänet myytiin lapsena ottomaanien orjaksi. Tuolloin hän tutustui samanikäiseen Suleimaniin, ja pojat vannoivat ikuista ystävyyttä ja etteivät koskaan surmaisi toisiaan. Noustuaan valtaan Suleiman ei unohtanut lapsuudenystäväänsä vaan antoi hänelle erilaisia tehtäviä, aluksi palatsin haukkojen kasvattajana. Ibrahim joutui jopa hillitsemään sulttaania tämän huomionosoituksissa, koska pelkäsi kateellisten kostoa.

Ibrahim meni naimisiin Suleimanin sisaren kanssa mutta ei saanut silti kuninkaallista titteliä. Erotuksena muista Ibrahimeista häntä kutsuttiin Ibrahim pašša Pargalaiseksi (Pargalı İbrahim paşa) tai Ibrahim pašša eurooppalaiseksi (Frenk İbrahim paşa). Hän osasi monia kieliä ja hoiti Osmanien valtakunnan suhteita länteen. Hän kohosi lopulta armeijan ylipäälliköksi ja sai lähes sulttaanin veroiset oikeudet. Voitettuaan persialaiset hän alkoi kutsua itseään tittelillä, johon sisältyi sana sulttaani. Suleiman koki, että hänen on pakko surmauttaa Ibrahim, mutta hän yritti antaa ystävälleen mahdollisuuden paeta maasta, mitä Ibrahim ei käyttänyt. Niinpä hänet teloitettiin vuonna 1536.Kaikkia kuolemantuomion takana olleita syitä ei tunneta. Erään version mukaan Ibrahimin surmauttaminen oli sulttaanin vaimon Roxanan juoni, jolla koetettiin taata kruununperijän asema Roxanan pojalle Ibrahimin suosikin sijaan.Suleiman suri vuosia äkillistä päätöstään ja ystävänsä menetystä, ja kirjoitti tunteellisia runoja tämän muistoksi.Ibrahimin palatsissa on nykyisin Istanbulin Turkkilaisen ja islamilaisen taiteen museo.Ibrahim on keskeinen sivuhenkilö Mika Waltarin historiallisessa romaanissa Mikael Hakim, jossa hänen nimensä esiintyy muodossa Ibdrahim.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.