Hallitsijasuku

Hallitsijasuku eli dynastia tarkoittaa peräkkäisiä, samaan sukuun kuuluvia hallitsijoita. Yleisimmin dynastia-sanaa käytetään Kiinan historian yhteydessä (katso Kiinan dynastiat).

Aasia

Afrikka

Egypti

Persian valtakunta

Eurooppa

Englanti

Makedonia

Puola

  • Piast-suku (9th century-1296 ja 1306–1370)
  • Přemyslid-suku (1291–1306)
  • Capetian suku, Anjou-suku (1370–1399)
  • Jagiellon suku (1386–1572 ja 1575–1586)
  • Valois-suku (1573–1574)
  • Báthory-suku (1576–1586)
  • Vaasa (suku) (1587–1668)
  • Wiśniowieckin suku (1669–1673)
  • Sobieskin suku (1674–1696)
  • Wettin-suku (1697–1706, 1709–1733 ja 1736–1764)
  • Leszczyński:n suku (1704–1709 ja 1733–1736)
  • Poniatowskin suku (1764–1795)

Ranska

Ruotsi

Venäjä

Katso myös

Akhaimenidit

Akhaimenidit olivat antiikin Persiaa vuosina 550 eaa. – 330 eaa. hallinnut suku. Mahtavimmillaan Akhaimenidien hallitsemaan Persiaan kuului koko Lähi-itä Vähästä-Aasiasta Intiaan. Akhaimenidit hallitsivat myös Egyptiä muutamaan otteeseen (27. dynastia ja 31. dynastia). Akhaimenidien Persia oli suurin valtakunta, joka siihen mennessä oli ollut olemassa. Indoiranilaiset persialaiset oleilivat vielä 1000–800 eaa. Urmiajärven itäpuolella päätellen Assyrian teksteistä ja löydöistä jotka on tehty Hasanlusta. Assyrialaiset käyttivät tästä viholliskansastaan nimeä Parsua. Se oli monesta eri heimosta koostuva hajanainen kooste.

Persialaiset vaelsivat sittemmin etelään vuoriselle alueelle, joka on Hormuzinsalmen ja Persianlahden pohjukan pohjoispuolisilla vuorilla.

Akhaimenidien valtakunta alkoi syntyä, kun Teispes kaappasi Anshanin kaupungin elamilaislta Etelä-Iranissa. Teispes oli vielä Meedian vasalli. Ensimmäinen itsenäinen Persian kuningas oli Kyyros II, joka valtasi Meedian, Lyydian ja Babylonian. Persia oli melko suvaitsevainen valloittaja, joka ei yleensä tuhonnut valloittamiensa maiden kulttuureja.

Kyyroksen poika Kambyses II valtasi Egyptin. Dareios I hyökkäsi Kreikkaan, mutta kreikkalaiset torjuivat hyökkäyksen Marathonin taistelussa. Hän rakennutti Persepoliin pääkaupungikseen ja loi satraappijärjestelmän, jossa maa jaettiin hallinnollisiin piireihin.

Xerxes I eteni myös sotajoukkoineen Kreikkaan, ja hän voitti Thermopylain taistelun, mutta kreikkalaiset voittivat Salamiin meritaistelun. Persialaiset kärsivät tappion myös Plataian taistelussa. Persia oli tästä huolimatta antiikin laajin suurvalta. Viimeisen akemenidin Dareios III:n kukisti Aleksanteri Suuri, jonka jälkeen Persiaa hallitsi seleukidien hallitsijasuku.

Antigonos I

Antigonos I Monofthalmos (Yksisilmäinen) (noin 382–301 eaa.) oli makedonialainen sotapäällikkö. Hän palveli Aleksanteri Suuren armeijassa, ja hänet nimitettiin Fryygian satraapiksi vuonna 333 eaa. Aleksanterin kuoltua Antigonos nimitettiin Vähän-Aasian sotilaskomentajaksi. Antigonoksen asema parani muutamassa vuodessa niin, että muut Aleksanterin seuraajat liittoutuivat häntä vastaan. Vuonna 311 solmittu rauha paransi hänen asemiaan muihin nähden.

Vuonna 306 Antigonos julistautui kuninkaaksi poikansa Demetrioksen kanssa. Lysimakhos, Kassandros, Ptolemaios ja Seleukos seurasivat perässä. Nämä neljä kukistivatkin Antigonoksen vuonna 301 Ipsoksen taistelussa.

Demetrioksesta tuli myöhemmin Makedonian kuningas, ja Antigonidien hallitsijasuku hallitsi Makedoniaa siihen asti kun Rooma valtasi sen.

Frans Joosef I

Frans Joosef I (saks. Franz Joseph, unk. I. Ferenc József; 18. elokuuta 1830 Wien – 21. marraskuuta 1916 Wien) oli Itävallan keisari sekä Unkarin ja Böömin kuningas vuosina 1848–1916. Hän kuului Itävaltaa 1200-luvulta 1900-luvulle hallinneeseen Habsburg-sukuun. 68 vuotta hallinnut Frans Joosef on yksi kaikkien aikojen pitkäaikaisimpia eurooppalaisia monarkkeja.

Frans Joosef nousi Itävallan keisariksi vain 18-vuotiaana, Euroopan hulluna vuonna 1848, kun hänen setänsä Ferdinand I luopui kruunusta. Vuonna 1867 Unkarille myönnettiin autonomia ja Itävallan keisarikunta muuttui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, jota Frans Joosef hallitsi arvonimellä Itävallan keisari ja Unkarin apostolinen kuningas. Hän oli hallitsijana itsevaltainen ja pyrki pitämään hajanaisen valtakuntansa yhtenäisenä autoritaarisella politiikalla. Frans Joosef kuoli kesken ensimmäisen maailmansodan 86-vuotiaana; kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen Itävalta-Unkari hajosi.

Habsburg

Habsburg-suku oli eräs merkittävimmistä eurooppalaisista historiallisista hallitsijasuvuista. Suvun ollessa mahtavimmillaan sen jäsenet hallitsivat samanaikaisesti Itävaltaa, Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, Saksan kuningaskuntaa, Unkaria, Kroatiaa, Böömiä, Espanjaa, Portugalia, Alankomaita ja Napolia. Habsburgit olivat yhtäjaksoisesti Itävallan hallitsijoita vuodesta 1282 ja Saksan kuninkaita/keisareita 1400-luvulta aina vuoteen 1740, jolloin suku sammui mieslinjalta. Tämän jälkeen Itävaltaa, Unkaria ja keisarikuntaa hallitsi Habsburgien Lothringen-sukuhaara, joka polveutuu Habsburgeista naislinjan kautta ja jonka jäsenet käyttävät yhä Habsburg-nimeä.

Hohenzollern

Hohenzollern on Svaabiasta kotoisin oleva saksalainen ruhtinassuku, jonka eri jäsenet hallitsivat Brandenburgia, Preussia ja Saksan keisarikuntaa sekä Romaniaa. Suku jakautui 1200-luvulla frankkilaiseen ja švaabilaiseen haaraan. Suvun kantalinna eli Hohenzollernin linna sijaitsee Hechingenin lähellä, nykyisessä Baden-Württembergin osavaltiossa.

Joosef II

Joosef II (13. maaliskuuta 1741 – 20. helmikuuta 1790) oli Pyhä Rooman keisari ja Itävallan arkkiherttua vuodesta 1765. Hän oli keisarinna Maria Teresian ja keisari Frans I:n vanhin poika. Hän oli yksi valistuneista itsevaltiasta.

Leopold I (keisari)

Leopold I (9. kesäkuuta 1640 – 5. toukokuuta 1705) oli Habsburgien sukuun kuulunut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari sekä Böömin ja Unkarin kuningas. Karlowitzin rauhassa hän sai lähes koko Unkarin hallintaansa, ja siitä alkoi Habsburgien valtakausi eurooppalaisena suurvaltana. Yksinvaltius ja halinnon keskittyminen kehittyivät hänen valtakaudellaan.Leopold oli Ferdinand III:n nuorempi poika, ja hänen veljestään Ferninand IV:stä piti tulla keisari. Leopoldia koulutettiin hyvin ja hänen piti päätyä kirkolliselle uralle. Veli kuitenkin kuoli isorokkoon vuonna 1654, jolloin Leopoldista tulikin kruununperijä. Vuonna 1655 hänet valittiin Unkarin kuninkaaksi, 1656 Böömin kuninkaaksi ja 1658, yli vuoden isänsä kuoleman jälkeen, keisariksi.Leopold kävi sotia Osmanien valtakuntaa ja Ranskaa vastaan sekä sekaantui Espanjan perimyssotaan.Leopold oli kolme kertaa naimisissa ja sai 16 lasta, joista vain kuusi eli aikuisiksi asti.

Luettelo Persian kuninkaista

Tämä on luettelo Persian kuninkaista ja keisareista.

Luettelo Ranskan hallitsijoista

Tämä on luettelo Ranskan hallitsijoista. Luettelo alkaa merovingikuninkaista ja loppuu Bonaparten suvun keisareihin.

Luettelo Skotlannin hallitsijoista

Tämä on luettelo Skotlannin kuningaskunnan hallitsijoista. Perimätiedon mukaan valtion perusti Kenneth I vuonna 843, vaikkakin nykyinen historiankirjoitus pitää hänen pojanpoikaansa Konstantin II:ta Skotlantia edeltäneen Alban kuningaskunnan perustajana. Itsenäisen kuningaskunnan luonne muuttui vuonna 1707 unionisopimuksen (Act of Union) myötä, jolloin Englannin kuningaskunta ja Skotlanti yhdistyivät muodostaen Ison-Britannian kuningaskunnan. Englanti ja Skotlanti olivat olleet personaaliunionissa vuodesta 1603 lähtien, mutta mailla oli ollut omat parlamentit, jotka yhdistettiin unionisopimuksen myötä.

Nykyisin Skotlanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin ohella. Alueilla on yksi yhteinen hallitsija, mutta lisäksi muilla paitsi Englannilla omat parlamenttinsa.

Luettelo Unkarin hallitsijoista

Tämä on kronologinen luettelo Unkarin hallitsijoista

Makkabealaiset

Makkabealaiset oli juutalainen pappis- ja hallitsijasuku, jonka jäsenet hallitsivat Juudeaa noin vuosina 165–37 eaa. Suku kapinoi seleukideja vastaan niin sanotun makkabilaiskapinan aikana.

Mattatias – ylipappi, kuoli 166 eaa.

Juudas Makkabi – Mattatiaan poika

Jonatan Makkabi – Mattatiaan poika

Simon Makkabi – Mattatiaan poika, hallitsi 142–134 eaa.

Johannes Hyrkanos – Simonin poika, hallitsi 134–104 eaa.

Aristobulos I – Johanneksen poika, hallitsi 104–103 eaa.

Aleksanteri Jannaios – Johanneksen poika, hallitsi 103–76 eaa.

Aleksandra – Aleksanterin vaimo, hallitsi 76–67 eaa.

Aristobulos II – Aleksanterin poika, hallitsi 67–63 eaa.

Aristobuloksen ja hänen veljensä Hyrkanoksen välille syttyi sisällissota. Lopulta Rooman valtakunta sekaantui kiistaan ja Hyrkanoksesta tuli Juudean hallitsija.

Hyrkanos II – Aleksanterin poika, hallitsi 63–40 eaa.

Antigonos – Aristobuloksen poika, hallitsi 40–37 eaa.

Vuonna 37 eaa. Herodes kaappasi vallan Antigonokselta.

Maria Teresia

Arkkiherttuatar Maria Teresia (saks. Maria Theresia; 13. toukokuuta 1717 Wien – 29. marraskuuta 1780 Wien) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna vuosina 1745–1780 sekä Itävallan, Unkarin ja Böömin hallitsija vuosina 1740–1780.

Maria Teresia oli keisari Kaarle VI:n ja Elisabeth Christina von Braunschweig-Wolfenbüttelin vanhin tytär. Keisarilla ei ollut miespuolisia perillisiä, ja turvatakseen Habsburgien vallanperimyksen hän määräsi vuoden 1713 pragmaattisella sanktiolla Habsburgien perintömaiden jakamattomuudesta ja mahdollisuudesta naispuoliseen vallanperijään. Sanktiosta huolimatta kiista Maria Teresian vallanperimyksestä johti Itävallan perimyssotaan Kaarle VI:n kuoltua vuonna 1740. Keisari Kaarle VII:n kuoltua vuonna 1745 Maria Teresia sai miehensä Frans I:n kruunatuksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Maria Teresia alkoi nimittää itseään ”Rooman keisarinnaksi”, vaikkei häntä koskaan sellaiseksi kruunattu.

Ptolemaiosten hallitsijasuku

Ptolemaiosten hallitsijasuku hallitsi Egyptiä vuodesta 305 eaa. vuoteen 30 eaa., jolloin Rooma valtasi Egyptin. Suvun kantaisä oli Aleksanteri Suuren sotapäällikkö Ptolemaios I, josta tuli Aleksanterin kuoltua Egyptin satraappi. Vuonna 305 eaa. hän julistautui kuninkaaksi ja myöhemmin egyptiläiset hyväksyivät hänet myös faaraoksi. Ptolemaioksen jälkeläiset hallitsivat Egyptiä aina vuoteen 30 eaa. Hallitsijasukuun kuului myös Kleopatra VII. Hallitsijasuvun hallitsijoilla ei ollut tippaakaan egyptiläistä verta: Ptolemaios I oli makedonialainen, joka nai makedonialaisen, ja heidän jälkeläisensä puolestaan lisääntyivät keskenään, eivätkä useimmat heistä edes osanneet egyptin kieltä.

Ptolemaiosten valtakautta kutsutaan myös Egyptin historian hellenistiseksi jaksoksi. Hallitseva yläluokka oli tuolloin kreikankielinen.

Kaikki Ptolemaiosten hallitsijasuvun neljätoista kuningasta ottivat nimekseen Ptolemaios. Nykyhistorioitsijat numeroivat heidät I–XV (Ptolemaios VII ei koskaan hallinnut). Hallitsijasuvusta tekee erikoisen sen että monet sen naispuoliset jäsenet nousivat valtaan ja hallitsivat nuorten veljiensä tai poikiensa nimissä.

Romanov (hallitsijasuku)

Romanov oli Venäjän hallitsijasuku vuosina 1613–1917 eli yli 300 vuoden ajan. Romanovit käyttivät tsaarin ja 1700-luvun alusta alkaen myös Venäjän keisarin hallitsijanimeä.

Saksi-Coburg-Gotha (hallitsijasuku)

Saksi-Coburg-Gotha (saks. Sachsen-Coburg und Gotha) on saksalainen hallitsijasuku, jonka jäsenet ovat nousseet useiden Euroopan maiden valtaistuimille. Se on alkujaan Wettinin vanhan hallitsijasuvun haara, joka hallitsi 1800-luvulla samannimistä herttuakuntaa. Yhdistyneen kuningaskunnan nykyinen hallitsijasuku Windsor on yksi Saksi-Coburg-Gothan suvun haaroista. Suku on nykyään vallassa myös Belgiassa.

Seleukidit

Seleukidien hallitsijasuku oli Aleksanteri Suuren sotapäällikön Seleukos I:n perustama hallitsijasuku, joka hallitsi Persiaa vuodesta 312 eaa. aina siihen asti kun parthialaiset valtasivat Persian noin vuonna 164 eaa. Sen jälkeen seleukidien valta heikkeni ja lopuksi he hallitsivat vain pientä osaa Syyriasta. Parhaimpina aikoinaan seleukidit hallitsivat Anatoliaa, Syyriaa, Palestiinaa, Mesopotamiaa ja Persiaa.

Vilhelm II (Saksa)

Vilhelm II (Friedrich Wilhelm Viktor Albert von Hohenzollern; 27. tammikuuta 1859 Berliini, Saksa – 4. kesäkuuta 1941 Doorn, Saksa nykyisin Alankomaat) oli viimeinen Saksan keisari (Kaiser) ja viimeinen Preussin kuningas (König) vuosina 1888–1918. Hänen hallintokauttaan Saksan historiassa kutsutaan vilhelmiiniseksi ajaksi.

Vilhelm I (Saksa)

Vilhelm I, koko nimeltään Wilhelm Friedrich Ludwig (22. maaliskuuta 1797 Berliini – 9. maaliskuuta 1888 Berliini) oli Preussin kuningas 1861–1888, sekä Saksan ensimmäinen keisari (saks. Kaiser), joka hallitsi 18. tammikuuta 1871 – 1888. Vilhelm I kuului Hohenzollernin sukuun. Venäjän keisari Aleksanteri II oli Vilhelmin sisaren Charlotten (Aleksandra Fjodorovna) poika.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.