Euroopan komission puheenjohtaja

Euroopan komission puheenjohtaja johtaa Euroopan komissiota apunaan joukko komissaareja, joita on yksi kustakin EU:n jäsenmaasta. Amsterdamin sopimuksen artikla 219 määrittelee puheenjohtajan tehtävät seuraavasti: "Komission toiminnan poliittisesta ohjauksesta huolehtii sen puheenjohtaja." Komission puheenjohtajan nimittävät jäsenvaltioiden hallitukset Eurooppa-neuvostossa, ja nimityksen hyväksyy tämän jälkeen Euroopan parlamentti.

Vuonna 2009 voimaan astunut Lissabonin sopimus määrää, että komission puheenjohtajan valinnassa otetaan huomioon eurovaalien tulokset.[1] Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa neljä puoluetta (EPP, S&D, ALDE ja vihreät) nimitti kärkiehdokkaan (ns. Spitzenkandidat) vaaleihin. Eurooppa-neuvosto esitti tehtävään vaaleissa eniten ääniä saaneen EPP:n ehdokasta Jean-Claude Junckeria. Eurooppa-neuvostossa vain Unkarin pääministeri Viktor Orbán ja Ison-Britannian pääministeri David Cameron vastustivat Junckerin valintaa.[2]

Helmikuussa 2018 Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan vuoden 2019 vaalien jälkeen se ei hyväksyisi komission puheenjohtajaksi henkilöä, joka ei ole ollut minkään puolueen kärkiehdokas.[3] Helmikuussa 2018 Eurooppa-neuvosto puolestaan kielsi, että vaaleissa eniten ääniä saavan puolueen ehdokkaasta tulisi automaattisesti komission puheenjohtaja, mutta toimielimen puheenjohtaja Donald Tuskin mukaan kärkiehdokkaana olemisesta olisi ehdokkaalle etua valintaprosessissa.[4]

Euroopan komission puheenjohtaja
Euroopan komission tunnus

Euroopan komission tunnus
Ioannes Claudius Juncker die 7 Martis 2014
Nykyinen
1. marraskuuta 2014 lähtien
Virka-asunto Berlaymont, Bryssel, Belgia
Nimittäjä Euroopan parlamentti (hyväksyy)
Eurooppa-neuvosto (nimittää)
Kauden pituus 5 vuotta
Perustettu 1. tammikuuta 1958
Ensimmäinen Walter Hallstein
Kotisivut ec.europa.eu/commission

Luettelo Euroopan komission puheenjohtajista

Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (1952–1967)

Järjestys puheenjohtaja
(Syntynyt-Kuollut)[5]
Virkakausi[5] Kotimaa[5] Kansallinen puolue[5]
1 DBP 1977 926 Jean Monnet Jean Monnet
(1888–1979)
10 .elokuuta 1952 – 3 .kesäkuuta 1955 Ranskan lippu Ranska sitoutumaton
2 Rene Mayer René Mayer
(1895–1972)
3 .kesäkuuta 1955 – 13 .tammikuuta 1958 Radikaalipuolue
3 Paul Finet crop Paul Finet
(1897–1965)
13 .tammikuuta 1958 – 15 .syyskuuta 1959 Belgian lippu Belgia sitoutumaton
4 Piero Malvestiti crop Piero Malvestiti
(1899–1964)
15 .syyskuuta 1959 – 22 .lokakuuta 1963 Italia Kristillisdemokraattinen puolue
5 Rinaldo Del Bo Rinaldo Del Bo
(1916–1991)
22 .lokakuuta 1963 – 1 .maaliskuuta 1967
6 Albert Coppé (1967) (cropped) Albert Coppé
(1911–1999)
1 .maaliskuuta – 5 .heinäkuuta 1967 Belgian lippu Belgia Kristillisdemokraattinen puolue

Euroopan atomienergiayhteisön komissio (1958–1967)

Järjestys puheenjohtaja
(Syntynyt-Kuollut)[6]
Virkakausi[6] Kotimaa[6]
1 European Union politic personality icon Louis Armand
(1905–1971)
7 .tammikuuta 1958– 2 .helmikuuta 1959 Ranskan lippu Ranska
2 Étienne Hirsch (1901-1994) Étienne Hirsch
(1901–1994)
2 .helmikuuta 1959– 10 .tammikuuta 1962
3 European Union politic personality icon Pierre Chatenet
(1917–1997)
10 .tammikuuta 1962– 5 .heinäkuuta 1967

Euroopan talousyhteisö (1958–1967)

Järjestys puheenjohtaja [7][8] Komissio [7][8] Virkakausi[7][8] Kotimaa[7][8] Europuolue
(kansallinen puolue)
1. Bundesarchiv B 145 Bild-F004665-0003, Walter Hallstein Walter Hallstein Hallsteinin komissio 1. tammikuuta 1958 – 30. kesäkuuta 1967 Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Kristillisdemokraattinen ryhmä
Saksan kristillisdemokraattinen unioni

Euroopan yhteisöt (1967-2009) ja Euroopan komissio (2009–nykyinen)

Järjestys puheenjohtaja [7][8] Komissio [7][8] Virkakausi[7][8] Kotimaa[7][8] Europuolue
(kansallinen puolue)
2. Jean Rey World Economic Forum 1975 Jean Rey Reyn komissio 2. heinäkuuta 1967 – 30. kesäkuuta 1970 Belgian lippu Belgia Liberaalien ja liittoutuneiden ryhmä
Liberaalireformistinen puolue
3. Franco Maria Malfatti Franco Maria Malfatti Malfattin komissio 2. heinäkuuta 1970 – 21. maaliskuuta 1972 (erosi) Italia Kristillisdemokraattinen ryhmä
Italian kristillisdemokraattinen puolue
4. Sicco Mansholt Sicco L. Mansholt Mansholtin komissio 22. maaliskuuta 1972 – 5. tammikuuta 1973 Alankomaiden lippu Alankomaat Sosialistinen ryhmä
Työväenpuolue
5. François-Xavier Ortoli (1973) (cropped) François-Xavier Ortoli Ortolin komissio 6. tammikuuta 1973 – 5. tammikuuta 1977 Ranskan lippu Ranska Euroopan edistykselliset demokraatit
Rassemblement pour la République
6. Roy Jenkins 1977b Roy Jenkins Jenkinsin komissio 6. tammikuuta 1977 – 19. tammikuuta 1981 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Työväenpuolue
7. Thorn Van Agt 1980 cropped Gaston Thorn Thornin komissio 22. tammikuuta 1981 – 6. tammikuuta 1985 Luxemburg Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
Demokraattinen puolue
8. Bundesarchiv B 145 Bild-F078267-0023, Bonn, Ministerpräsidenten mit EU-Kommissar Delors-CROPPED Jacques Delors Delorsin komissio 7. tammikuuta 1985 – 24. tammikuuta 1995 Ranskan lippu Ranska Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Sosialistinen puolue
9. Jacques Santer Jacques Santer Santerin komissio 25. tammikuuta 1995 – 17. syyskuuta 1999
(erosi)
Luxemburg Euroopan kansanpuolue
Kristillissosiaalinen kansanpuolue
10. Romano Prodi in Nova Gorica (2c) Romano Prodi Prodin komissio 17. syyskuuta 1999 – 31. lokakuuta 2004 Italia Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
Demokraattinen puolue
11. José Manuel Barroso MEDEF 2 José Manuel Durão Barroso Barroson komissio 22. marraskuuta 2004 – 1. marraskuuta 2014 Portugalin lippu Portugali Euroopan kansanpuolue
Sosiaalidemokraattinen puolue
12. Ioannes Claudius Juncker die 7 Martis 2014 Jean-Claude Juncker Junckerin komissio 1. marraskuuta 2014 – (nykyinen) Luxemburg Euroopan kansanpuolue
Kristillissosiaalinen kansanpuolue

Lähteet

  1. Euroopan parlamentti: Fact sheets on the European Union: The European Commission. (englanniksi)
  2. Juncker nominated as European Commission president france24.com. 27.6.2014. France24. (englanniksi)
  3. Euroopan parlamentti: Press kit: Lead candidates and the election of the European Commission. (englanniksi)
  4. Politico Europe: EU leaders: We won't be bound by Spitzenkandidat process. Julkaistu 23. helmikuuta 2018. (englanniksi)
  5. a b c d Members of the High Authority of the European Coal and SteelCommunity (ECSC) CVCE. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
  6. a b c Members of the Commission of the European Atomic Energy Community (EAEC or Euratom) CVCE. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h Discover the former Presidents of European Commission European Commission. Viitattu 26.1.2014. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h Composition of the Commission 1958-2004 Archive of European Integration. The University of Pittsburgh. Viitattu 26.1.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

19. toukokuuta

19. toukokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 139. päivä (140. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 226 päivää.

20. heinäkuuta

20. heinäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 201. päivä (202. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 164 päivää.

Andrej Plenković

Andrej Plenković (s. 8. huhtikuuta 1970 Zagreb) on kroatialainen poliitikko ja diplomaatti. Plenković on ollut Kroatian pääministeri lokakuusta 2016 lähtien ja Kroatian demokraattisen liiton johtaja heinäkuusta 2016 lähtien.

Brigitte Bierlein

Brigitte Bierlein (s. 25. kesäkuuta 1949) on itävaltalainen juristi ja poliitikko. Hän aloitti Itävallan perustuslakituomioistuimen puheenjohtajana 23. helmikuuta 2018. Hän siirtyi toukokuussa 2019 liittokansleriksi ja johtaa Sebastian Kurzin hallituksen kaaduttua väliaikaista hallitusta syyskuussa 2019 pidettäviin vaaleihin asti. Hän on ensimmäinen nainen Itävallan liittokanslerina.

EU-presidentti

Euroopan unionin presidentti on virheellinen viittaus johonkin näistä:

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja (engl. President of the European Council)

Euroopan komission puheenjohtaja (engl. President of the European Commission)

Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuus (epävirallisesti "ministerineuvosto", engl. Presidency of the Council of the European Union)

Euroopan parlamentin puhemies (engl. President of the European Parliament)Erityisesti virheellistä termiä on käytetty kansainvälisessä mediassa ensin mainitusta Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta. Käyttötapa on harhaan johdatteleva, koska kyseinen toimi on Eurooppa-neuvoston - Euroopan unionin sisäisen instituution - eikä edusta EU:ta kokonaisuudessaan.

Ennen Lissabonin sopimusta jokainen jäsenvaltio vuorollaan hoiti sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuutta että Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuutta. Lehdistö usein tiivisti nämä velvollisuudet "EU-presidenttiydeksi", joka liitettiin sekä edustavaan maahan että poliittiseen hahmoon.

Euroopan komission puheenjohtajaa on harvemmin käytetty tämän termin kanssa, vaikka se onkin kolmesta vaihtoehdosta poliittisesti merkittävin.

Euroopan kansanpuolue

Euroopan kansanpuolue (engl. European People’s Party, lyh. EPP) on vuonna 1976 perustettu eurooppalainen puolue. Sen perustivat kristillisdemokraattiset puolueet. Myöhemmin puolue on laajentanut jäsenkenttäänsä myös konservatiivisiin ja keskusta-oikeistolaisiin puolueisiin.

EPP on ollut Euroopan parlamentin suurin puolue vuodesta 1999, Eurooppa-neuvoston suurin puolue vuodesta 2002 ja se on myös selvästi suurin puolue nykyisessä Euroopan komissiossa. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Euroopan komission puheenjohtaja tulevat molemmat EPP:stä. Monet Euroopan unionin perustajahahmoista tulivat puolueista, jotka myöhemmin perustivat EPP:n. EU:n ulkopuolella EPP:llä on enemmistö Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa. EPP on vuorotellut sen keskusta-vasemmistolaisen kilpailijan, Euroopan sosialidemokraattisen puolueen, kanssa Euroopan suurimpana puolueena.lähde?Euroopan kansanpuolue on “Euroopan keskustaoikeistolainen poliittinen perhe. Se pyrkii luomaan ihmisiä lähellä olevan arvojen Euroopan, joka perustuu demokratiaan, avoimuuteen ja vastuullisuuteen, sekä vaurauteen, johon päästään edistämällä sosiaalista markkinataloutta.”

Euroopan komissio

Euroopan komissio on Euroopan unionin toimielin, joka muun muassa valmistelee ja panee täytäntöön Euroopan unionin neuvoston asettamia erilaisia säädöksiä ja päätöksiä ja valvoo niiden noudattamista EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan komission puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2014 luxemburgilainen Jean-Claude Juncker.

Euroopan yhteisö

Euroopan yhteisö eli EY (engl. European Community, lyhenne EC) oli eurooppalainen valtioyhteisö. Vuonna 1957 luotiin Rooman sopimuksella Euroopan talousyhteisö eli ETY (engl. European Economic Community, lyhenne EEC). Euroopan unionin (EU) muodostamisen myötä vuonna 1993 ETY sisällytettiin siihen ja nimettiin Euroopan yhteisöksi. Euroopan yhteisö lakkautettiin 1. joulukuuta 2009, kun Lissabonin sopimus astui voimaan. Tällöin kaikki EU:n toiminta yhdistettiin samaan organisaatioon.

Toisin kuin Euroopan yhteisö, Euroopan unioni ei ollut oikeushenkilö. Näin ollen kansainväliset sopimukset ja eräät muut viralliset asiakirjat allekirjoitti yhä EY ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa 2009.

Eurooppa-neuvosto

Eurooppa-neuvostoa ei pidä sekoittaa Euroopan neuvostoon eikä Euroopan unionin neuvostoon.

Eurooppa-neuvosto tai epävirallisesti EU:n huippukokous on Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiesten erityinen kokoonpano, jonka tehtävä on antaa EU:lle sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet sekä määritellä yleiset poliittiset suuntaviivat. Se on EU:n ylin poliittinen elin.

Eurooppa-neuvostolle valittiin marraskuussa 2009 ensimmäinen pysyvä puheenjohtaja, Herman van Rompuy. Puheenjohtajaa nimitetään mediassa joskus virheellisesti Euroopan unionin presidentiksi. Joulukuusta 2014 lähtien puheenjohtajana on toiminut Donald Tusk.

Neuvosto kokoontuu virallisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa yleensä kunkin puheenjohtajakauden loppupuolella. Käytännössä se kokoontuu neljästi vuodessa. Viralliset kokoukset pidetään yleensä Brysselissä Justus Lipsius-rakennuksessa, mutta epävirallisia kokouksia pidetään joskus myös puheenjohtajamaissa. Ennen vuotta 2003 kokoukset pidettiin puheenjohtajamaissa. Neuvostoon kokoontuvat jäsenmaiden valtionpäämiehet ja Euroopan komission puheenjohtaja. Kokouksissa Eurooppa-neuvoston jäseniä avustavat jäsenmaiden ulkoministerit ja Euroopan komission komissaarijäsen. Kokouksissa on mukana myös Euroopan parlamentin puheenjohtaja, joka avaa kokouksen.

Eurooppa-neuvostosta tuli EU:n toimielin vasta Lissabonin sopimuksen myötä, mutta sille oli jo aiemmin perustamissopimuksenkin tasolla annettu EU:n toimintaan liittyviä tehtäviä.

Vuoden 1992 Maastrichtin sopimus teki Eurooppa-neuvostosta virallisen aloitteentekijän unionin tärkeimpien politiikkojen yhteydessä. Se sai myös valtuudet sopia vaikeista asioista, joista Euroopan unionin neuvostossa kokoontuneet ministerit eivät ole päässeet yksimielisyyteen. Eurooppa-neuvostoa ei pidä sekoittaa Euroopan unionin neuvostoon eli ministerineuvostoon, joka sekin tietyissä tapauksissa kokoontuu valtion- tai hallitusten päämiesten tasolla.

Eurooppa-neuvosto sai alkunsa vuonna 1974, kun EU:n poliittiset johtajat alkoivat pitää säännöllisesti kokouksia. Tämä käytäntö virallistettiin Euroopan yhtenäisasiakirjassa vuonna 1987. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana on toiminut Lissabonin sopimuksen voimaantuloon asti kulloinkin Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana toimivan maan päämies tai pääministeri. Joulukuun 2009 alusta Eurooppa-neuvostolla on kahdeksi ja puoleksi vuodeksi valittu puheenjohtaja, epävirallisesti "Euroopan unionin presidentti", joka voidaan valita uudestaan kerran. Ensimmäinen viranhaltija on Belgian entinen pääministeri Herman Van Rompuy.

Ensimmäinen Eurooppa-neuvoston kokous pidettiin 10.–11. maaliskuuta 1974 Irlannissa. Suomessa Eurooppa-neuvosto on kokoontunut kolmesti. Ensimmäiset kaksi kokousta olivat vuoden 1999 Suomen puheenjohtajakaudella 15.–16. lokakuuta Tampereella ja 10.–11. joulukuuta Helsingissä. Puheenjohtajana toimi silloinen pääministeri Paavo Lipponen. Viimeisin kokous Suomessa oli maan toisella puheenjohtajakaudella Lahdessa 20. lokakuuta 2006 pääministeri Matti Vanhasen johtamana.

G7

G7 (engl. Group of Seven) on Italiasta, Japanista, Kanadasta, Ranskasta, Saksasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Yhdysvalloista koostuva ryhmä. Kyseiset valtiot ovat Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan maailman seitsemän kehittyneintä taloutta, käsittäen kansallisvarallisuudesta 58 prosenttia (317 triljoonaa Yhdysvaltain dollaria).

Gaston Thorn

Gaston Egmond Thorn (3. syyskuuta 1928 Luxemburg – 26. elokuuta 2007 Luxemburg) oli luxemburgilainen poliitikko. Hän oli Euroopan komission puheenjohtaja 1981–1985 ja Luxemburgin pääministeri vuosina 1974–1979.

Thorn toimi toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeessa ollessaan vielä koulussa ja vietti muutamia kuukausia vankilassa. Sodan jälkeen hän opiskeli Montpellier’ssa, Lausannessa ja Pariisissa ja harjoitti asianajajan ammattia, kunnes lähti politiikkaan 1959 Demokraattisen puolueen edustajana. Hän oli puolueen johtajana vuodesta 1961.

Thorn oli maansa ulkoministeri ja kauppaministeri 1969–1980, pääministeri 1974–1979 ja talousministeri 1977–1980. Hän oli Euroopan parlamentin jäsen 1959–1969 ja YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja 1975–1976.

Thornista tuli Luxemburgin pääministeri vuonna 1974. Hän oli sodanjälkeisen Luxemburgin ensimmäinen pääministeri, joka ei edustanut Kristillissosiaalista kansanpuoluetta. Thornin hallitus koostui Demokraattisen puolueen lisäksi sosialisteista. Hallitus toteutti merkittäviä uudistuksia: kuolemanrangaistus lakkautettiin, abortti laillistettiin ja avioeron hakemista helpotettiin luopumalla syyllisen etsimisestä.Vuonna 1980 Thorn valittiin Euroopan yhteisöjen komission johtoon. Häntä pidettiin Ranskan presidentti Valéry Giscard d'Estaingin ja Ranskan etujen tukijana. Komissio kävi tuolloin valtakamppailua parlamentin kanssa ja laajensi vaikutusvaltaansa kansallisten hallitusten kustannuksella.

Myöhemmin Thorn toimi Luxemburgin suurimman media-alan yrityksen ja Banque Internationale de Luxembourgin johdossa. Hän toimi myös Eurooppa-liikkeen ja Liberal Internationalin puheenjohtajana ja trilateraalikomissiossa.

José Manuel Barroso

José Manuel Durão Barroso [ʒuˈzɛ mɐˈnu̯ɛl duˈɾɐ̃u̯ bɐˈʁɔzu] (s. 23. maaliskuuta 1956 Lissabon) oli Euroopan komission puheenjohtaja vuosina 2004–2014. Hän toimi Portugalin pääministerinä vuosina 2002–2004. Barroson ensimmäisen komission toimikausi oli 2004–2009 ja hän johti komissiota myös kaudella 2010–2014.Barroso opiskeli lakia Lissabonin yliopistossa ja valmistui yhteiskuntapolitiikan ja taloustieteen maisteriksi Geneven yliopistosta. Hän toimi apulaisprofessorina Lissabonin yliopiston oikeustieteen laitoksella ja Geneven yliopiston valtiotieteen laitoksella sekä vierailevana professorina Georgetownin yliopistossa Washingtonissa.Poliittisen uransa Barroso aloitti jo ennen neilikkavallankumousta 1974. Hän oli yksi Portugalin kommunistisen työväenpuolueen johtajia.lähde? Vuonna 1980 Barroso liittyi keskustalais-oikeistolaiseen Portugalin sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (PSD). Vuonna 1985 Barroso pääsi pääministeri Aníbal Cavaco Silvan hallitukseen varasisäministeriksi ja vuonna 1987 kehitysyhteistyöministeriksi seuraavaksi viideksi vuodeksi. Vuonna 1991 hän oli neuvottelemassa tulitaukoa Angolan sisällissodassa ja tuki vuosina 1992–1995 Portugalin entisen siirtomaan Itä-Timorin itsenäisyyttä. Vuonna 1992 hänet valittiin ulkoministeriksi, missä tehtävässä toimi sosiaalidemokraattisen puolueen vaalitappioon vuonna 1995 asti.

Oppositiossa Barroso valittiin parlamentin ulkoasioiden komitean johtoon, ja vuonna 1999 oman puolueensa puheenjohtajaksi ja siten oppositiojohtajaksi. Vuoden 2002 vaaleissa PSD sai tarpeeksi paikkoja muodostaakseen kokoomushallituksen Portugalin kansanpuolueen kanssa, ja Barroso valittiin pääministeriksi. Vuonna 2003 hän tuki Irakin sotaa, jota suurin osa portugalilaisista vastusti.lähde? Irakissa oli 128 Portugalin lähettämää sotilasta.

Barroso on naimisissa ja hänellä on kolme lasta.

Junckerin komissio

Junckerin komissio on Jean-Claude Junckerin johtama Euroopan komissio, jonka toimikausi kestää 1. marraskuuta 2014 – 31. lokakuuta 2019. Se seurasi tehtävässä Barroson komissiota.Euroopan parlamentti valitsi Junckerin Euroopan komission puheenjohtajaksi 15. heinäkuuta 2014. Hän esitteli uuden komission kokoonpanon ja komissaarien salkut 10. syyskuuta.

Martine Aubry

Martine Aubry (o.s. Delors, s. 8. elokuuta 1950) on ranskalainen poliitikko. Hän on toiminut Sosialistisen puolueen pääsihteerinä marraskuusta 2008 lähtien sekä Lillen pormestarina maaliskuusta 2001 lähtien.

Aubry syntyi Pariisissa. Hänen isänsä on entinen valtiovarainministeri ja Euroopan komission puheenjohtaja Jacques Delors. Hän on valmistunut Institut d'Études Politiques de Paris'sta (Pariisin poliittisten tutkimusten instituutti).

Aubry liittyi sosialistipuolueeseen vuonna 1974 ja pääministeri Édith Cresson nimitti hänet työministeriksi vuonna 1991, mutta hän menetti paikkansa 1993, kun oikeistopuolue Rassemblement pour la République (RPR) voitti parlamenttivaalit. Lionel Jospin kuitenkin nimitti hänet sosiaaliministeriksi päästyään pääministeriksi vuonna 1997. Aubry jätti paikkansa hallituksessa vuonna 2001 asettuakseen ehdolle Lillen pormestariksi, johon virkaan hänet valittiinkin. Hän menetti paikkansa Ranskan kansalliskokouksessa vuoden 2002 vaaleissa, mutta pormestariksi hänet valittiin uudelleen maaliskuussa 2008.Aubryn politiikkaan kuuluu erityisesti 35-tuntinen työviikko, joka tunnetaan Ranskassa Aubryn lakina.

21. marraskuuta 2008 hänet valittiin niukasti puolueensa uudeksi pääsihteeriksi. Vastaehdokas Ségolène Royal vaati heti seuraavana päivänä uusintalaskentaa ja harkitsi oikeustoimia asian ratkaisemiseksi. 25. marraskuuta puoluejohto kuitenkin hyväksyi Aubryn voiton.

Peter Pellegrini

Peter Pellegrini (s. 6. lokakuuta 1975 Banská Bystrica, Slovakia) on slovakialainen poliitikko, josta tuli maansa pääministeri maaliskuussa 2018. Hänen edeltäjänsä, Robert Fico, valitsi Pellegrinin seuraajakseen kun joutui eroamaan laajojen mielenosoitusten jälkeen.Presidentti Andrej Kiska hylkäsi Pellegrinin ensimmäisenä esittämän ministerilistan, koska arveli ettei kansa uskoisi hallituksen tutkivan riittävän uskottavasti korruptiota tutkineen toimittajan murhaa.Pellegrinillä on rahoitusalan tutkinto, ja hän puhuu englantia, saksaa ja venäjää.

Reijo Kemppinen

Reijo Kemppinen (s. 1. heinäkuuta 1957 Orimattila) on suomalainen Euroopan unionin virkamies, joka työskentelee Eurooppa-neuvoston viestintäjohtajana. Hän on aiemmin toiminut toimittajana muun muassa Uusi Suomi -lehdessä ja MTV:ssä. Hän aloitti virkamiesuransa Suomen ulkoministeriössä, josta siirtyi Euroopan komission palvelukseen tiedottajaksi muun muassa Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodille. Vuosina 2004–2005 hän toimi lyhyehkön ajan Euroopan komission Suomen edustuston päällikkönä. Vuonna 2010 hän aloitti viestintäjohtajana EU-neuvostossa.

Roy Jenkins

Roy Harris Jenkins, paroni Jenkins of Hillhead, OM, PC (11. marraskuuta 1920 Abersychan, Monmouthshire, Wales – 5. tammikuuta 2003 East Hendred, Oxfordshire) oli brittiläinen poliitikko, joka oli pitkään Työväenpuolueen edustajana parlamentissa, useissa ministerinasemissa 1960- ja 1970-luvulla, mm. valtiovarainministerinä 1967–1970, sekä puolueen varajohtajana. Hän oli kuudennen Euroopan komission puheenjohtaja 1977–1981. Hän oli yksi neljästä työväenpuolueesta eronneesta sosiaalidemokraattisen puolueen pääperustajasta 1981.

Jenkins kirjoitti 19 kirjaa, muun muassa palkitut elämäkerrat William Ewart Gladstonesta ja Winston Churchillista. Jenkins aateloitiin vuonna 1987.

Thorn

Thorn voi tarkoittaa seuraavia:

henkilöitä

Gaston Thorn (1928–2007), Luxemburgin pääministeri 1974–1979, Euroopan komission puheenjohtaja 1981–1985

Holger Thorn (s. 1980), suomalainen jalkapalloilija ja jääpalloilija

Jessica Thorn (s. 1981), suomalainen jalkapalloilijakuvitteellisia henkilöitä ja olentoja

Thorn, lohikäärme Christopher Paolinin kirjasarjassa Perillinen

Damien Thorn, The Omen -elokuvasarjan keskushenkilöpaikkoja;Thorn, Toruń, kaupunki PuolassamusiikkiThorn (yhtye), norjalainen black metal -yhtye

Thorns (Thornsin albumi), 2001

Thorns (Beansin albumi), 2007

Thorns (Icon & The Black Rosesin albumi)

The Thorns, yhdysvaltalainen akustinen rockyhtye

Thorn (EP), Enslavedin vinyyli-EPmuita merkityksiä

thorn, Þ, þ, islannissa sekä muinaisnorjassa ja -englannissa käytetty kirjain

HMS Thorn (1900), Britannian Kuninkaallisen laivaston alus

Vakaus- ja kasvusopimus

Vakaus- ja kasvusopimus on Euroopan unionin jäsenmaiden välinen finanssipoliittinen sopimus Euroopan raha- ja talousliiton EMU:n muodostamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Sopimus otettiin käyttöön 1997 jotta finanssipoliittista kuria saataisiin kiristettyä ja ylläpidettyä EMU:ssa. Euron käyttöön ottavien jäsenmaiden on pystyttävä vastaamaan Maastrichtin sopimuksen kriteereitä.

Jäsenmaiden on siis täytettävä seuraavat kriteerit:

vuosittaisen budjettialijäämän oltava pienempi kuin 3 % bruttokansantuotteesta.

julkisen velan oltava alle 60 % BKT:sta.Sopimusta on kritisoitu tehottoman joustavaksi ja sitä on haluttu soveltaa enemmänkin talouden sykleittäin kuin vuoden mittaisiin kausiin. EU-vastaisimpien mielestä sopimus ei edistä vakautta eikä kasvua. Huomioitavaa vielä että sopimusta on sovellettu huolimattomasti ministerineuvoston jätettyä rankaisematta sopimuksen mukaisin sanktioin Saksaa ja Ranskaa niiden jatkuvan ylisuuresta budjettivajeesta. Silloinen Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi kuvaili ratkaisua tyhmäksi, mutta silti tarpeelliseksi sopimuksen kannalta.

Erityisesti sopimuksen on todettu olevan soveltamiskelvoton suuriin maihin kuten Ranska ja Saksa. Ironista kyllä nämä olivat juuri ne maat jotka voimakkaimmin vaativat tiukkojen finanssipoliittisten rajojen asettamista sopimukseen, jotteivat ne joutuisi kärsimään pienempien epävakaampien talouksien kurittomasta taloudenpidosta. Sopimuksen täytäntöönpanon jälkeen Ranskan ja Saksan budjettialijäämät ovat kuitenkin jatkuvasti ylittäneet asetetun 3 % BKT:sta maksimitason. Siitä huolimatta Eurooppa-neuvosto ei ole soveltanut niitä vastaan rangaistussanktioita.

Maaliskuussa 2005 Eurooppa-neuvosto hölläsi sääntöjä vastatakseen kohtaamaansa kritiikkiin ja tehdäkseen sopimuksesta soveltamiskelpoisemman. Peruskriteerit jäivät samoiksi. Budjettivaje ei saa ylittää 3 % BKT:sta tasoa, eikä julkinen velka 60 % BKT:sta, mutta näistä säännöistä poikkeamista helpotettiin, eli sääntöjä tehtiin joustavammiksi. Esimerkiksi jäsenmaa välttyy sanktioilta mikäli ne kohtaavat minkäänlaista negatiivista talouskasvua kun aikaisemmin BKT:n vuosittaisen laskun oli oltava 2 % jotta siihen vedoten voitiin kasvattaa budjettialijäämää yli sallitun rajan. Myös muita relevantteja tekijöitä voidaan tutkia sanktioiden välttämiseksi. Lisäksi mahdollisten sanktioiden takarajoja pidennettiin.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.