Englannin kieli

Englannin kieli on Englannissa syntynyt germaaninen kieli. Sitä käytetään virallisena kielenä muun muassa Kansainyhteisössä ja se on Yhdysvaltain enemmistökieli. Englanti on yksi maailmankielistä: se on maailman opetetuin ja ymmärretyin kieli, ja se on yleisesti käytössä lingua francana. Englantia käytetään useammin toisena tai vieraana kielenä kuin mitään muuta kieltä. Englantia osaavia ihmisiä on arvioitu maailmassa olevan yhteensä noin 600–1 700 miljoonaa.[2]

Englanti kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisten kielten läntiseen haaraan. Se kehittyi Britanniaan 400-luvulla tulleiden anglosaksien puhumista kielistä. Myös latina, kreikka, kelttiläiset kielet, muinaisnorja ja etenkin 1000-luvun normannivalloittajien muinaisranska ovat vaikuttaneet englantiin.

Englannin kieli
Oma nimi English language
Muu nimi englanti (English)
Tiedot
Alue Kansainyhteisön maat ja Yhdysvallat
Virallinen kieli Antigua ja Barbudan lippu Antigua ja Barbuda
Bahaman lippu Bahama
Barbadoksen lippu Barbados
Belizen lippu Belize
Botswanan lippu Botswana
Dominican lippu Dominica
Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka
Etelä-Sudanin lippu Etelä-Sudan
 Fidži
 Filippiinit
Gambia
Ghana
Grenada
Guyana
 Intia
Irlanti
Jamaika
Kamerun
Kanada
Kenia
 Kiribati
Lesotho
Liberia
Malawin lippu Malawi
Maltan lippu Malta
 Marshallinsaaret
Mauritiuksen lippu Mauritius
 Mikronesia
Namibian lippu Namibia
 Nauru
Nigerian lippu Nigeria
 Pakistan
 Palau
 Papua-Uusi-Guinea
Ruandan lippu Ruanda
Saint Kitts ja Nevisin lippu Saint Kitts ja Nevis
Saint Lucian lippu Saint Lucia
Saint Vincent ja Grenadiinien lippu Saint Vincent ja Grenadiinit
 Salomonsaaret
Sambian lippu Sambia
 Samoa
Seychellien lippu Seychellit
Sierra Leonen lippu Sierra Leone
 Singapore
Sudanin lippu Sudan
Swazimaan lippu Swazimaa
Tansanian lippu Tansania
 Tonga
Trinidad ja Tobagon lippu Trinidad ja Tobago
 Tuvalu
Ugandan lippu Uganda
 Uusi-Seelanti
 Vanuatu
Zimbabwen lippu Zimbabwe
 Australia (de facto)
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta (de facto)
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat (de facto)
(lähde: CIA)[1]
Puhujia noin 320–380 miljoonaa syntyperäistä puhujaa[2], 0,6–1,7 miljardia puhujaa yhteensä (1997)[2]
Sija 4. (syntyperäiset puhujat)
1.–2. (kaikki puhujat)
Kirjaimisto latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä germaaniset kielet
länsigermaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 en
ISO 639-2 eng
ISO 639-3 eng
Ohje

Levinneisyys

Äidinkielenä

Lähes 400 miljoonaa ihmistä puhuu englantia äidinkielenään.[2][3] Englanti on enemmistön äidinkieli Britteinsaarilla sekä joissain brittiläisen imperiumin entisissä siirtokunnissa ja territorioissa, kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[3] Eniten englantia äidinkielenään puhuvia on Yhdysvalloissa, 225 miljoonaa (yli 5-vuotiaista vuonna 2007).[4]

Suomessa oli vuoden 2012 lopussa 14 666 henkilöä, joiden äidinkieleksi oli rekisteröity englanti.[5]

Virallisena kielenä

Anglospeak
  Englanti virallisena (tai käytännössä virallisena) kielenä tai enemmistön äidinkielenä.
  Englanti virallisena kielenä mutta vähemmistökielenä.

Brittiläisen imperiumin jäljiltä englanti on virallinen kieli useissa sellaisissakin Kansainyhteisön maissa, joissa se ei ole enemmistön äidinkieli, kuten Pakistanissa, Ghanassa, Intiassa, Nigeriassa, Etelä-Afrikassa, Keniassa, Ugandassa ja Filippiineillä.[3]

Toisena tai vieraana kielenä

Knowledge of English EU map
Englannin kielen osaaminen EU-maissa

Englantia puhuu toisena kielenään maailmassa noin 150–375 miljoonaa ihmistä. Arvio englantia vieraana kielenä puhuvien ihmisten määrä ovat vaihdelleet määritelmän mukaan 100 miljoonasta miljardiin.[2][3] Euroopan unionin kansalaisista 38 % ilmoitti vuonna 2012 osaavansa englantia vieraana kielenä, ja englanti oli puhutuin vieras kieli 19:ssä niistä 25:stä EU-maasta, joissa se ei ole virallinen kieli.[6]

Maailman suurimman yksityisen kielikouluttajan EF Education Firstin vuonna 2013 järjestämien kielikokeiden mukaan parhaiten englantia vieraana kielenä osataan Tanskassa, Alankomaissa, Ruotsissa, Suomessa, Norjassa, Puolassa ja Itävallassa, heikoimmin taas Irakissa, Libyassa ja Kambodžassa.[7]

Maailmankielenä

Englannin kieli on nykyisin maailmankieli. Se on muun muassa kaupan, tekniikan ja kulttuurin tärkein kieli.[3] Englanti on ollut yksi Yhdistyneiden kansakuntien virallisista kielistä sen perustamisesta 1945 lähtien.[8]

Englannin kielen nousulle maailmankieleksi voidaan löytää useita syitä. Yksi on englannin kielen historiallinen luonne eri kielten sekoituksena ja kielenä, jota ei enää mielletä minkään kansakunnan ”omaisuudeksi”. Toinen syy on brittiläinen imperiumi, jonka myötä englanti levisi maapallon eri kolkkiin. Myös Yhdysvaltain nousu toisen maailmansodan jälkeen taloudellista, teknistä ja poliittista valtaa omaavaksi supervallaksi kasvatti englannin kielen merkitystä. Viime aikoina kiihtynyt globalisaatio on edesauttanut englannin kielen nousua kulttuurin, talouden ja kaupan yhteiseksi kieleksi, jonka avulla voidaan kommunikoida suoraan ilman tulkkien ja kääntäjien apua. Englannista on tullut myös Internetin valtakieli.[9]

Ilmailussa ja lentoliikenteessä ICAO edellyttää lentäjiltä ja lennonjohtajilta tiettyä englannin kielen tasoa.[10][11]

Vaikka englanti nähdäänkin usein kansainvälistä asiointia helpottavana työkaluna, sen valta-asema on herättänyt monessa maassa myös huolta kielellisen monimuotoisuuden säilymisestä.[12]

Katso myös: Globish

Suomessa

Suomessa englanti ei ole pakollinen oppiaine kouluissa, mutta 99,4 prosenttia 7–9-luokkalaisista opiskeli sitä vuonna 2011.[13] Englannista tuli vakituinen oppiaine tyttölyseoihin vuonna 1918 sekä poikakouluihin ja oppikouluihin 1941. Englannista tuli Suomen kouluissa eniten opiskeltu vieras kieli 1960-luvulla.[14] Englannin kieli on Suomessa yleistynyt etenkin 1980-luvulta alkaen muun muassa mainonnassa, nuorisomediassa ja tuotenimissä, ja suomen kieleen on tullut viime vuosikymmeninä paljon anglismeja.[15] Englanninkielinen opetus on yleistynyt Suomen yliopistoissa niillä aloilla, joilla opiskelijoita koulutetaan globaaleille työmarkkinoille.[16]

Luokitus ja sukulaiskielet

Englanti kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisten kielten läntiseen haaraan. Samaan haaraan kuuluvat nykykielistä muun muassa skotti, friisi, saksa, hollanti ja afrikaans. Nykyenglanti pohjautuu muinaisenglantiin, joka oli hyvin läheistä sukua muinaisfriisille; englanti ja friisi luokitellaankin yhteiseen anglofriisiläisten kielten haaraan. Englannin tavoin myös skotti pohjautuu muinaisenglantiin. Muinaisenglantia seurannut ja nykyenglantia edeltänyt kielimuoto tunnetaan nimellä keskienglanti.[17]

Murteet ja muunnelmat

Englanti on levinneisyyteensä nähden yhtenäinen kieli. Sen päämurteet ovat brittienglanti ja amerikanenglanti, jotka ovat keskenään ymmärrettäviä. Amerikanenglanti on Yhdysvaltain hallitsevan aseman johdosta nykyisin maailmanlaajuisesti englannin merkittävin murre.[3] Jotkut tutkijat pitävät afrikkalaisamerikkalaista englantia kokonaan omana kielenään.[18] Myös esimerkiksi karibianenglanti, australianenglanti ja intianenglanti ovat tunnettuja ja omaleimaisia englannin murteita.[19]

Brittienglannin korrekteimpana muotona pidetään Etelä-Englannissa kehittynyttä koulutetun väen ja yläluokan aksenttia, joka sai 1900-luvun alussa nimekseen Received Pronunciation (’yleisesti oikeaksi hyväksytty ääntäminen’). Sitä käyttävät muun muassa Englannin kuninkaalliset ja yleisradioyhtiö BBC, ja sitä on kutsuttu myös kuninkaan/kuningattaren englanniksi, BBC:n englanniksi ja oxfordinenglanniksi.[20]

Englannin kielen pohjalta on syntynyt myös useita pidgin- ja kreolikieliä.[21]

Etymologia

Kielen omakielinen nimi English tulee itäisen Britannian 400-luvulla valloittaneista angleista. Koko maata alettiin pian kutsua heidän mukaansa latinalaisittain Angliaksi, ja nimestä käytettiin myös Engl- alkuista rinnakkaismuotoa. Sana Englisc esiintyy muinaisenglantilaisessa kirjallisuudessa ensi kertaa 880-luvulla, tarkoittaen sekä englantilaista (adj.) että englannin kieltä.[22]

Historia

Muinaisenglanti

Pääartikkeli: Muinaisenglanti

Englanti pohjautuu nykyisessä Luoteis-Saksassa ja Tanskan Slesvigissä asuneiden anglien ja saksien kieliin ja murteisiin. Nämä kansat valloittivat 400-luvulta alkaen yhdessä Jyllannin juuttien kanssa kelttiläis-roomalaisesta Britanniasta nykyisen Englannin alueen.[23]

Vulgaarilatina ja klassinen latina toivat englannin kielen mannereurooppalaisiin esimuotoihin vaikutteita jo ennen anglien ja saksien (yhteisnimitykseltään anglosaksit) saapumista Britanniaan. Latinan vaikutus anglosaksien kieleen jatkui Britanniassa myös roomalaisten lähdön jälkeen 400-luvulla.[24]

Muinaisenglannin kirjakieli syntyi 600-luvulla, kun englantilaiset munkit alkoivat kirjoittaa osittain englanniksi.[25] Kieltä oli aluksi kirjoitettu riimuilla, mutta kristinuskon myötä sille kehitettiin latinalaisperäinen aakkosto. Joillekin äänteille otettiin riimukirjoituksesta kuitenkin edelleen omat merkit (kuten Þ [θ]/[ð]), joita ei nykyisin kuitenkaan enää käytetä.[26] Kirjurit pyrkivät yleensä ääntämyksenmukaiseen kirjoitusasuun, mutta esimerkiksi vokaalien yhteensopimattomuus latinalaisten kirjaimien kanssa, murteiden erot ja latinan käytännöt aiheuttivat sanojen kirjoitusasun vaihtelua, joka säilyi kielessä aina 1700-luvulle saakka.[27]

Säilyneiden tekstien perusteella muinaisenglanti jaetaan neljään päämurteeseen: wessexiläiseen, kentiläiseen, mercialaiseen ja northumbrialaiseen, joista kahta jälkimmäistä on kutsuttu myös yhteisesti angliksi.[28]

Muinaisenglanti eroaa nykyenglannista niin paljon, että sen riittävä ymmärtäminen vaatii nykyenglantia ymmärtävältäkin paljon opiskelua. Muinaisenglannin kielioppi muistuttaa sijamuotoineen, verbimuotoineen ja sukuineen enemmän saksaa tai latinaa kuin nykyenglantia, ja sitä äännettiin ja kirjoitettiin myös hyvin eri tavalla kuin nykyenglantia.[29]

Kelttiläiset kielet säilyivät saaren reuna-alueilla Skotlannissa, Walesissa, Cornwallissa ja jossain määrin myös Cumbriassa, joita germaanit eivät asuttaneet.[30] Muinaisenglantiin tuli kelttien kielistä kuitenkin vain vähän lainoja.[31]

800–1000-luvuilla saaren pohjois- ja itärannikolle asettuivat viikingit, jotka puhuivat englannin pohjoisgermaanista sukulaiskieltä muinaisnorjaa. Se ei aluksi vaikuttanut englantiin kovinkaan paljon paikannimiä lukuun ottamatta: vuosien 800–1200 välillä omaksutusta 150 skandinaavisesta lainasanasta vain 25 on säilynyt nykyenglantiin. Muinaisnorjan vaikutus englantiin onkin pääasiassa peräisin vasta keskienglannin ajalta.[32] Muinaisenglantiin alkoi viimeistään 800-luvulta lähtien tulla vaikutteita myös muinaisranskasta maiden uskonnollisten ja poliittisten yhteyksien kautta, joskin ranskalaisten lainasanojen määrä tuolta ajalta on pieni.[33]

Keskienglanti

Pääartikkeli: Keskienglanti

Vuonna 1066 normannit valloittivat Englannin, ja sitä seuranneiden 300 vuoden aikana normannikuninkaat ja ylhäisö puhuivat ja kirjoittivat vain muinaisranskaa ja sitä seuranneita ranskan uudempia muotoja.[34] Englanti säilytti kuitenkin asemansa tavallisen kansan kielenä.[35]

Normannivalloituksen alkua pidetään usein keskienglantina tunnetun kielimuodon syntyajankohtana, joskin moni ajoittaa vaiheen alun vasta 1100-luvulle.[36] Englantiin siirtyi suuri määrä normannien käyttämiä sanoja ja muita kielen piirteitä, jotka ovat säilyneet nykypäivään saakka.[37] Muinaisenglannin monet vanhagermaaniset taivutusmuodot ja päätteet katosivat keskienglannin aikana, ja tilalle tulivat sanajärjestyksen vaihtelu ja prepositioilmausten runsaus.[38] Myös ääntäminen muuttui niin että muinaisenglannin vakiintunut kirjakieli oli 1100-luvulla jo nopeasti vanhentunut.[39]

Toisen vuosituhannen alussa myös muinaisnorjan sanasto oli jo levinnyt englannin puhekieleen. Vuoden 1200 jälkeen skandinaavisia sanoja alkoi esiintyä entistä useammin myös englannin kirjakielessä, ja ne korvasivat monet anglosaksiset sanat laajalti kielen perussanastossa. Nykyenglannin yleiskielessä on noin 400–500 muinaisnorjalaista lainasanaa tuolta ajalta ja murteissa sitäkin enemmän.[32]

1300-luvulla englanniksi kirjoittanutta Geoffrey Chauceria pidetään keskienglannin kirjakielen merkittävimpänä kehittäjänä.[40] Keskienglannin vaihetta pidetään ”englannin murteiden kautena”, sillä kirjakieli seurasi lukuisten paikallisten, toisistaan paljon eronneiden murteiden kielioppia ja ääntämystä.[41] Keskienglannin päämurteet olivat Kentin murre, eteläinen, itä-midlandilainen, länsi-midlandilainen ja northumbrialainen murre.[42]

Vuosien 1450–1700 välillä tapahtuneessa suuressa vokaalisiirroksessa englannin äännejärjestelmä muuttui, kun monet keskienglannin vokaalit vaihtuivat toisiksi.[43] 1500-luvun puoliväliin mennessä englannin kirjakieli oli erkaantunut ääntämisestä, vaikka yksityisessä kirjeenvaihdossa noudatettiinkin vielä paikallista ääntämystä. Myös Englannin ensimmäinen kirjanpainaja William Caxton suosi uutta kirjoitustapaa.[44]

Nykyenglanti

Näytelmäkirjailija William Shakespeare vaikutti merkittävästi englannin kieleen 1600-luvun taitteessa, ja hänen ajastaan katsotaan nykyenglannin vaiheen alkaneen. Shakespeare keksi lähes 6 000 uutta sanaa ja kehitti myös kielioppia.[45] 1600-luvun alku on englannin kielen historiassa aikaa, jolloin kieleen tuli eniten uusia sanoja, osa lainattuja ja osa omaperäisiä. Monien vanhojen sanojen merkitykset myös muuttuivat.[46]

Pelko kielen liian nopean laajenemisen ja muutoksen vaikutuksista synnytti ensimmäiset englannin kielen sanakirjat, kieliopit ja ääntämisoppaat.[47] Englantilaisen Samuel Johnsonin sanakirja A Dictionary of the English Language (1755) vakiinnutti kielen oikeinkirjoituksen ja kieliopilliset muodot, kodifioi ääntämisen sekä laajensi jokapäiväisen elämän sanastoa. Yhdysvaltalaisen Noah Websterin Dictionary of the American Language (1828) teki saman Yhdysvalloissa syntyneelle amerikanenglannille.[48] Sanakirjojen myötä kieleen syntyi oikeakielisyyden käsite ja korrektina pidetty yleiskieli (Englannissa Standard English ja Yhdysvalloissa Standard American English). 1700-luvun lopulla englannin kieli oli jo saavuttanut lähes nykyisen muotonsa niin kieliopin, ääntämisen kuin oikeinkirjoituksenkin suhteen: sen sanasto on senkin jälkeen laajentunut maailman muuttuessa. Brittiläisen imperiumin myötä englannin kieli oli myös levinnyt maailman eri kolkkiin.[47]

Sanasto

Origins of English PieChart 2D
Englannin kielen sanaston lähteet laskettuna vuonna 1973 julkaistun Shorter Oxford Dictionary -sanakirjan 80 000 hakusanasta.
  Germaaninen
  Latina
  Ranska
  Kreikka
  Muut/tuntematon
  Erisnimistä

Englannin kieli on omaksunut lainasanoja 1 600 vuoden historiansa aikana useasta kielestä.[9] Nykyenglannin sanastosta lähes 70 prosenttia on lainattu muualta.[49] Vanhat germaaniset sanat muodostavat yhä kuitenkin englannin kielen perussanaston: sadasta yleisimmästä sanasta germaanisia on 97 % ja tuhannesta yleisimmästä vielä 57 %.[50]

Englannin alkuperäinen sanasto on länsigermaanista.[51] Latinasta tuli paljon lainasanoja jo englannin esimuotoihin ja vielä huomattavan paljon lisää muinaisenglannin aikana vuosina 450–1100.[24][52] Kelttien kielistä englantiin tuli vain vähän lainoja.[31] Muinaisnorjasta lainasanoja on tullut vuodesta 800 alkaen, mutta suurin osa skandinaavisista lainasanoista on peräisin vasta keskienglannin ajalta.[32] Ranskalaisia lainasanoja kieleen alkoi tulla 800-luvulta lähtien.[33] Normannivalloituksen jälkeen vuodesta 1066 englannin kieleen tuli kolmen vuosisadan aikana suuri määrä yläluokan omaksumia ranskankielisiä lainasanoja.[37] Ranskasta lainatut sanat, jotka liittyivät usein uskontoon, hallintoon, lakiin ja kulttuuriin, olivat usein monitavuisia, kun vanhemmat anglosaksiset perussanat olivat yksitavuisia.[53] 1200-luvulla englantiin alkoi tulla myös keskiranskalaisia lainasanoja.[54]

Alla olevassa taulukossa on esimerkkejä eri kielistä englantiin tulleista sanoista.[55]

Kieli Esimerkkejä
alkuperäinen tree, stone, house, bird, land, friend, father, love, help, one, two, three, north, down, I, you, he, from, have, after
latina candle, crystal, demon, temple, nature, relation, medicine, discuss, complete, strict, area, gradual, ultimate
kreikka latinan tai ranskan kautta: dilemma, drama, electric, theory, center, comedy, cycle, machine, pause
suoraan kreikasta: agnostic, phone, telegram
kelttiläiset kielet whiskey, plaid, slogan
skandinaaviset kielet skill, skirt, skin, sky, hit, fellow, law, get, give, window, take, want
ranska castle, prison, government, country, court, crime, clergy, preach, prince, baron, captain, beef, pork, roast, dignity, fool, fruit, horrible, letter, mirror, safe, search, secret, single, courage, figure, amateur, debris, naive

Englannin kielessä on nykyisin poikkeuksellisen laaja sanasto, jonka laajuutta on tosin vaikea määritellä tarkasti. Englantilaisen Oxford English Dictionary -sanakirjan toisessa laitoksessa (1989) on noin 171 000 käytössä olevaa erillistä sanaa, ja kielen sanojen yhteismääräksi ilman teknistä tai alueellista sanastoa arvioitiin yli 250 000.[56] Vuoden 2011 sanakirjassa on kaiken kaikkiaan yli 600 000 sanamuotoa.[57] Erään tutkimuksen mukaan koulutettu englantilainen käyttää aktiivisesti noin 50 000 sanaa.[58]

Kielioppi

Englannin kielessä on jäljellä enää vähän taivutusmuotoja useimpiin muihin indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna. Siinä ei ole myöskään kieliopillista sukua. Lauseiden merkitys määräytyy suurelta osin sanajärjestyksen perusteella.[59] Prepositioita on runsaasti ja niiden käyttö on monipuolista.[60]

Substantiivit

Monikon pääte on yleensä -(e)s. Joillakin sanoilla monikko ilmenee vokaalivartalon muutoksena, kuten foot – feet, mouse – mice, sheep – sheep. Jotkin vierasperäiset sanat säilyttävät alkuperäisen monikkonsa, kuten medium – media. Yksikkömuotoisiin ryhmäsanoihin liittyvä verbi voi olla monikossa, esimerkiksi the staff are.[61]

Yksikön epämääräinen artikkeli on a/an; monikossa ei ole epämääräistä artikkelia. Määräinen artikkeli on the.[62]

Omistamista ilmaistaa usein genetiivin kaltaisella ’s-päätteellä. S-päätteisissä monikoissa tämä sulautuu monikon tunnukseen, ja omistamista ilmaisemaan jää kirjoituksessa pelkkä heittomerkki. Esineistä ja asioista käytetään usein of-prepositiorakennetta.[63]

Adjektiivit

Adjektiivin vertailumuodot ovat komparatiivi -er ja superlatiivi the -est. Joidenkin adjektiivien, etenkin pitkien, tai partisiippien (kuten scared), kohdalla käytetään vertailumuotoja more – most. Epäsäännöllisiä adjektiiveja ovat muun muassa good – better – the best (’hyvä’) ja many – more – the most (’paljon’).[64]

Adverbit

Tapaa kuvaava adverbin pääte on -ly, esimerkiksi careful – carefully (’varovasti’). Joissakin sanoissa adjektiivi ja adverbi ovat samannäköisiä, esimerkiksi straight (’suora’ ja ’suoraan’).[65]

Pronominit

Persoonapronominit eri muotoineen ovat:[66]

muoto subjekti objekti possessiivi (ja ilman substantiivia)
yks. 1. pers. I me my (mine)
yks. 2. pers. you you your (yours)
yks. 3. pers. he/she/it him/her/it his/her/its (his/hers/)
mon. 1. pers. we us our (ours)
mon. 2. pers. you you your (yours)
mon. 3. pers. they them their (theirs)

Verbit

Verbin aikamuotoja ovat preesens, imperfekti (oik. preteriti), perfekti, pluskvamperfekti, futuuri ja futuurin perfekti. Näistä jokaisella on yleis- ja kestomuoto. Kestomuoto kuvaa jatkuvaa toimintaa ja yleismuoto tavallisesti esimerkiksi päättynyttä tai lyhyttä tapahtumaa.[67] Alla olevassa taulukossa on säännöllisen to talk (’puhua’) -verbin taivutus aikamuodoissa yksikön kolmannessa persoonassa:[68]

aikamuoto yleis- kesto-
preesens talks is talking
imperfekti talked was talking
perfekti has talked has been talking
pluskvamperfekti had talked had been talking
futuuri will talk will be talking
futuurin perfekti will have talked will have been talking

Tulevaa aikaa voi kuvata joskus myös preesensillä tai be going to -rakenteella.[69] Aikamuodot (kuten myös pronominit sekä ajan ja paikan määreet) muuttuvat tietyissä tilanteissa siirryttäessä suorasta esityksestä epäsuoraan.[70]

Verbin tapaluokkia ovat indikatiivi, imperatiivi (joka on perusmuodon kaltainen) ja konditionaali (joka muodostetaan would-apuverbillä). Konditionaalilla on neljä muotoa: nykyajan ja menneen ajan yleis- ja kestomuodot.[71]

Säännölliset verbit taipuvat kuten talk-verbi: talk – talked – talked.[72] Englannissa on hyvin paljon epäsäännöllisiä verbejä, kuten go – went – gone (’mennä’).[73] Vaillinaisia apuverbejä (joilta puuttuu tiettyjä muotoja) ovat muun muassa can/could, must, may/might, shall, will, should, would.[74]

Passiivi muodostetaan apuverbillä be (’olla’), joka taipuu aikamuodon ja subjektin mukaan, esimerkiksi The house was painted (’Talo maalattiin’).[75] Myös we-, you-, they-, one- ja people-muotoisia passiiveja voidaan käyttää, esimerkiksi They say that... (’Sanotaan että...’).[76]

Gerundi on verbin -ing-päätteinen muoto. Sitä käytetään esimerkiksi partisiipin preesensissä, kuten flying (’lentävä’); tai -minen-muodossa, kuten swimming (’uiminen’).[77]

Lauseenvastikkeita esiintyy lähinnä kirjoitetussa kielessä. Yleisimpiä lauseenvastikkeita on -ing, esimerkiksi looking (’näyttäen’). Muita lauseenvastikkeena käytettyjä muotoja ovat partisiipin perfekti ja infinitiivi.[78]

Sanajärjestys

Englannin sanajärjestys on väitelauseissa suora (subjektipredikaattiobjekti) ja kysymyksessä joskus käänteinen, esimerkiksi silloin kun kysymyssana ei ole subjektina (kuten Who do you live with?). Adverbiaalit ovat yleensä lauseen lopussa, järjestyksessä tapa – paikka – aika.[79]

Muodollinen subjekti

Muodollisia subjekteja ovat it ja there, esimerkiksi It was lovely in May (’toukokuussa oli ihanaa’) tai There are apples in the basket (’korissa on omenoita’).[80]

Äänneoppi

Konsonantit

Alla olevassa taulukossa ovat englannin konsonanttifoneemit:[81]

  labiaali labiodentaali interdentaali alveolaari palatoalveolaari palataali velaari glottaali
klusiili p  b     t  d     k  g  
nasaali m     n     ŋ  
hankausäänne   f  v θ  ð s  z ʃ  ʒ   x  ʍ h
affrikaatta         tʃ  dʒ      
puolivokaali       r   j w  
lateraali       l        

Alla olevassa taulukossa ovat kaikille englannin aksenteille yhteiset konsonanttifoneemit ja niiden yleisimpiä kirjoitusmuotoja:[82]

/p/ p /b/ b
/t/ t /d/ d
/k/ k, c, ck /ɡ/ g
/tʃ/ ch /dʒ/ j, dg, g, ge
/f/ f /v/ v
/θ/ th /ð/ th
/s/ s, c /z/ z, s
/ʃ/ sh, ss, ti, ce /ʒ/ s
/x/ ch
/w/ w /m/ m
/l/ l /n/ n
/r/ r /j/ y
/h/ h, wh /ŋ/ ng, n

Soinnittomat klusiilit (p, t, k) aspiroituvat painollisen tavun alussa (kuten sanassa pen [pʰɛn]). Ne eivät aspiroidu painottomissa tavuissa (kuten sanassa dipper) tai s-kirjaimen perässä (kuten sanassa spun), eivätkä ne aina aspiroidu sanan lopussa.[83][84] Sibilantit /ʃ/ ja /ʒ/ ovat yleensä labialisoituneet eli ne äännetään pyörein huulin.[85] Amerikan- ja skotlanninenglannissa wh äännetään yleensä sanan alussa /ʍ/, joka on oma foneeminsa ja ääntyy muuten samoin kuin /w/ mutta soinnittomana.[86]

/r/ on yleensä retrofleksinen, mutta skottienglannissa se on yhä yksi- tai monitäryinen tremulantti. Englannin kielen eri aksentit voidaan jakaa /r/:n ääntämisen mukaan kahteen ryhmään: roottisiin ja ei-roottisiin. Ei-roottisissa aksenteissa /r/ äännetään vain tavun alussa ja vokaalien välissä, mutta roottisissa aksenteissa /r/ äännetään aina (kuten sanoissa beard ja war). Roottisten aksenttien esiintymisalueita ovat Lounais-Englanti, Skotlanti, Irlanti, Länsi- ja Pohjois-Yhdysvallat, Kanada, Barbados ja osa Jamaikaa. Ei-roottisten aksenttien esiintymisalueita ovat suurin osa Englantia, Wales, Etelä-Yhdysvallat, New Yorkin osavaltio ja Uusi-Englanti, Australia ja Uusi-Seelanti, suurin osa Karibiaa ja Afrikka. Myös suurin osa afroamerikkalaisista puhuu ei-roottisesti.[87]

Foneemilla /l/ on kaksi allofonia, [l] ja tumma [ɫ]. Jälkimmäinen esiintyy tavujen lopussa, kuten sanoissa hill [hɪɫ] ja elbow [ɛɫboʊ]. Skotlanninenglannissa se esiintyy muissakin paikoissa.[88]

Glottaaliklusiili esiintyy joissain englannin murteissa, kuten cockneyssa ja skotlanninenglannissa.[89] Amerikanenglannissa ja Ulsterin englannissa esiintyy alveolaarinen napausäänne [ɾ], esimerkiksi /t/:n ja /d/:n allofonina sanoissa latter ja ladder [laɾr].[90]

Englannin kielen sana voi alkaa enintään kolmella konsonantilla (kuten string) ja päättyä jopa neljään konsonanttiin (kuten twelfths).[91] Tavu rakentuu vokaalin ympärille ja on muotoa KKKVKKKK (konsonantteja voi olla vähemmänkin aina yksinäisen vokaalin muodostamaan tavuun asti). Myös tietyt konsonantit (/l/, /r/ tai nasaali) voivat toimia tavussa vokaalin asemassa.[92]

Vokaalit

Vokaaleja englannin kielessä on moniin muihin kieliin verrattuna varsin paljon.[93] Aksenttien välillä esiintyy lisäksi suuria vokaalinvaihteluita.[94]

Alla olevassa kuvassa ovat englannin kielen vokaalit ääntämispaikkoineen:[95]

RP English monophthongs chart

Brittiläisessä standardienglannissa pitkien ja lyhyiden vokaalien ero ei ole foneettinen. Kontrasti on sen sijaan tiukkojen ja höllien vokaalien välillä – näiden pituus vaihtelee allofonisesti. Höllä vokaali (kuten /ɪ/) on sentralisoitunut ja sen artikulointi on epätarkempaa kuin tiukan vokaalin (kuten /i/), joka lausutaan selkeästi artikuloiden.[96] Murteesta riippuu, muuttuuko pituus. Skottienglannissa höllät vokaalit ovat aina lyhyitä, mutta tiukat voivat olla lyhyitä tai pitkiä.[97]

Alla olevassa taulukossa on Received Pronunciation -aksentissa käytettävien vokaalifoneemien yleisimpiä kirjoitusmuotoja esimerkkisanoineen:[98]

/i/ ee, ea bee, beat
/ɪ/ i bit
/e/ a, ai, ay same, bait, hay
/ɛ/ e pet
/ɑ/ a, ar, (am. engl. myös o) bath, car, (cot)
/a/ (/æ/) a bat
/u/ oo, u, oe boot, Luke, shoe
/ʊ/ u, oo put, look
/o/ o, oa, ow pole, boat, show
/ʌ/ u, o putt, done
/ɔ/ ou, aw, or bought, dawn, short
/ɒ/ o, ou lock, cough
/aɪ/ i, y bite, shy
/aʊ/ ou, ow bout, now
/ɔɪ/ oi, oy voice, boy
/ɪə/ ear, eir, eer beard, weird, beer
/ɛə/ air, ear, are laird, bear, fare
/ʊə/ our, ure tour, pure
/ɜ/ ir, ear, or, ur, er bird, heard, word, fur, her
/ə/ o, e, a painottomassa tavussa

Foneemit /e/ ja /o/ ääntyvät useimmissa murteissa diftongisina [eɪ] ja [oʊ]. Joskus myös /i/ ja /u/ äännetään diftongisesti [ɪi] ja [ʊu][99] Amerikanenglannissa /r/ yhdistyy edeltävän vokaalin kanssa usein r-sävyiseksi vokaaliksi, esimerkiksi /ɜ/ plus /r/ → [ɚ].[100]

Suuri vokaalisiirros

Suuressa vokaalisiirroksessa 1400- ja 1700-lukujen välillä englannin kielen pitkät vokaalit saivat nykyisen muotonsa. Samalla vokaalien kirjoitusmuoto ja ääntäminen erkaantuivat toisistaan. Vokaalisiirroksen ensimmäisessä vaiheessa ylävokaalit /i/ ja /u/ diftongiutuivat muotoon /aɪ/ ja /aʊ/; näin sana my [mi] alettiin lausua [maɪ] ja hus (nyk. house) [hus] alettiin lausua [haʊs]. Näiltä vokaaleilta vapautuneeseen tilaan nousivat välivokaalit /e/ ja /o/ sekä alavokaali /a/. Vokaalisiirros tapahtui vaiheittain, ja jotkin sanat jäivät sen ulkopuolelle (kuten break). Alla olevassa taulukossa ovat tärkeimmät vokaalimuutokset vuosisadoittain:[101]

1400 1500 1600 Nykyisin Esimerkkisanoja
i ei ɛi ai bite
e i i i meet
ɛ ɛ e i meat
a a ɛ mate
u ou ɔʊ out
o u u u boot
ɔ ɔ ɔo o boat

Useiden englannin kielten sanojen kirjoitusmuodoksi on vakiintunut 1400-luvun kirjoitusmuoto, joka noudattaa silloista ääntämistä.[101]

Sanapaino

Sanapaino vaihtelee englannin kielessä sanoittain ja voi esiintyä niin sanan alussa, keskellä kuin joskus harvoin lopussakin. Jokaisessa nominissa, verbissä, adjektiivissa tai adverbissa on yksi pääpainollinen tavu ja joskus joitain sivupainollisia. Painottomien tavujen vokaali on švaa-vokaali /ə/. Paino on englannissa osittain foneeminen: on minimipareja, joissa paino on eri tavuilla, kuten ’pervert (’perverssi’; paino ensimmäisellä tavulla) ja per’vert (’vääristää’; paino viimeisellä tavulla).[102]

Intonaatio

Englannin kieli ei ole tonaalinen kieli, eli sanojen merkitys ei riipu sävelkorkeudesta. Sävelkorkeuden vaihtelulla voidaan englannissa kuitenkin korostaa tai selkeyttää lauseen merkitystä, ja sen käyttö on yleistä.[103] Englannin yleisimmät toonit merkityksineen ovat alla olevassa taulukossa:[104]

Tooni Esimerkkejä Käyttö ja merkitys
laskeva yès; I’m cèrtain neutraali, lopullinen toteamus: ”niin”; ”olen varma siitä”
nouseva yés jatkoa odottava: ”niin?”, ”entä sitten?”, ”kerro lisää”
réd, brówn, blùe luettelossa (viimeinen sana laskevalla toonilla)
is it óver? kysymyslauseessa
laskeva–nouseva yěs; it’s pǒssible varovainen myöntyminen, ”ehkäpä niin”; ”saattaa olla”
nouseva–laskeva yês vahva myöntyminen, ”aivan!”
you were fîrst ihmettely, vaikuttuminen: ”olit ensimmäinen!”

Elisio

Elisio eli äänteiden poisjääminen on englannin puhekielessä melko yleistä. Yleisimpiä usein poisjääviä foneemeja ovat klusiilia seuraava heikko vokaali (kuten today [t’deɪ]), monimutkainen konsonanttiyhtymä (kuten acts [aks]), ja of-sanan [v] ennen konsonanttia. Jotkin sanat lisäksi äännetään puheessa lyhyinä, kuten had > ’d, has > ’s, will > ’ll, have > ’ve ja are > ’re.[105]

Oikeinkirjoitus

Englantia kirjoitetaan latinalaisen aakkoston 26 kirjaimella A––Z. Tarkkeita käytetään joissain vierasperäisissä sanoissa, kuten café, fiancée (’morsian’) ja naïve (’naiivi’). Monessa sanassa niiden käyttö kuitenkin vähenee ajan myötä.[106]

Englannin oikeinkirjoitus on nykyisin poikkeuksellisen epäsäännöllistä. Muinaisenglannin oikeinkirjoitus oli vielä säännöllinen, mutta normannivalloituksen jälkeen kielen ääntäminen muuttui nopeasti mutta oikeinkirjoitusta ei muutettu.[39] Suuressa vokaalisiirroksessa englannin vokaalien ääntäminen muuttui edelleen merkittävästi. Kirjapainon käyttöönotto myös vakiinnutti sillä hetkellä käytössä olleen kirjoitustavan.[107]

Murteiden väliset erot

Amerikanenglannin ja brittienglannin välillä on joitain eroja oikeinkirjoituksessa. Merkittävimpiä eroja ovat -or/-our (am. color, br. colour); -ter/-tre, -ger/-gre ym. (am. center, theater, meager; br. centre, theatre, meagre); e/oe ja e/ae (am. estrogen, esthetics, pedophile, br. oestrogen, aesthetics. paedophile); -l-/-ll- (am. fulfillment, traveler, br. fulfilment, traveller); -ize/-ise (am. finalize, br. finalise); -lyze/-lyse (am. analyze, br. yl. analyse); -og/-ogue (am. dialog, br. dialogue). Amerikkalaiset kirjoitusmuodot ovat usein brittiläisiä muotoja lyhyempiä. Amerikanenglannissa ei homofoneja pyritä välttämään yhtä usein kuin brittienglannissa, kuten sanassa cheque (br.) / check (am. ’šekki’).[108]

Uudistamispyrkimykset

Useita yrityksiä englannin kirjoitussääntöjen uudistamiseksi on tehty, mutta mikään niistä ei ole saanut laajaa kannatusta. Benjamin Franklin esitteli asuessaan Lontoossa vuonna 1768 kirjoituksessaan A Scheme for a new Alphabet and a Reformed Mode of Spelling foneettisen kirjoitusjärjestelmän.[109] Deweyn luokittelun kehittäjä Melvil Dewey ajoi myös asiaa: hän jopa vaihtoi etunimensä Melvillestä yksinkertaisempaan muotoon Melvil ja kirjoitti osan elämästään sukunimensä muodossa Dui.[110] Yhdysvaltalainen liikemies Andrew Carnegie perusti vuonna 1906 arvovaltaisen komitean tutkimaan oikeinkirjoituksen yksinkertaistamista, ja presidentti Theodore Roosevelt yritti ajaa komitean ehdotusta turhaan läpi maan hallinnossa.[111]

Lähteet

  • Algeo, John: The Origins and Development of the English Language. Boston: Wadsworth, 2010. ISBN 978-1-4282-3148-1.
  • Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 58–59. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  • Crystal, David: The Stories of English. Penguin Books, 2004.
  • Giegerich, Heinz J.: English phonology. Cambridge: Cambridge University Press, 1995. ISBN 0-521-33603-1.
  • Leppänen, Sirpa & Nikula, Tarja & Kääntä, Leila (toim.): Kolmas kotimainen. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2008. ISBN 978-952-222-029-5.
  • Lerer, Seth: Inventing English: Portable History of the Language. New York: Columbia University Press, 2007. ISBN 978-0-231-13794-2.
  • McArthur, Tom: Oxford Guide to World English. Oxford: Oxford University Press, 2002. ISBN 019-860771-7.
  • Rekiaro, Päivi: Englannin peruskielioppi (toinen laitos). Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7458-7.
  • Roach, Peter: English Phonetics and Phonology. Cambridge: Cambridge University Press, 1999 (9. painos). ISBN 0 521 40718 4.

Viitteet

  1. Languages CIA: The World Factbook. Viitattu 26.5.2013.
  2. a b c d e McArthur 2002, s. 3
  3. a b c d e f Algeo 2010, s. 182–183
  4. Language Use in the United States: 2007 4/2010. American Community Survey. Viitattu 6.5.2013.
  5. Vuoden 2012 väkiluvun kasvusta vieraskielisten osuus 87 prosenttia 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 3.5.2013.
  6. Europeans and their languages 06/2012. Euroopan komissio. Viitattu 5.5.2013.
  7. Finns top-notch in English skills, Yle News 17.4.2015.
  8. Economist
  9. a b Leppänen et al. 2008, s. 12–13
  10. ICAO Recognized Tests .icao.int. Viitattu 16.10.2017.
  11. English Language Proficiency for Aeronautical Communication Eurocontrol. Viitattu 16.10.2017.
  12. Leppänen et al. 2008, s. 13–14
  13. Suurin osa peruskoululaisista opiskelee englantia 25.5.2012. Tilastokeskus. Viitattu 3.5.2013.
  14. Leppänen et al. 2008, s. 17–18
  15. Leppänen et al. 2008, s. 20
  16. Hannu-Pekka Hallamaa: Opetusministeriö: Yliopistolakia ehkä muutettava englanninkielisen opetuksen takia 25.2.2013. Yle Uutiset. Viitattu 18.5.2013.
  17. Prof. Peter Svenonius: The Indo-European languages 25.09.2001. Tromssan yliopisto. Viitattu 18.5.2013.
  18. Smitherman, Geneva: Talkin That Talk : Africian American Language and Culture, s. 20. Lontoo: Routledge, 1999. ISBN 9780203065419.
  19. McArthur 2002, s. 230, 312, 380
  20. McArthur 2002, s. 39–41
  21. Crystal 2004, s. 436–437
  22. Crystal 2004, s. 26–27
  23. Crystal 2004, s. 19–21
  24. a b Crystal 2004, s. 59–60
  25. Crystal 2004, s. 27–28
  26. McArthur 2002, s. 26
  27. Crystal 2004, s. 41–43
  28. Crystal 2004, s. 34
  29. McArthur 2002, s. 26–29
  30. Crystal 2004, s. 23
  31. a b Crystal 2004, s. 29–30
  32. a b c Crystal 2004, s. 65, 70–74
  33. a b Crystal 2004, s. 78–79
  34. Crystal 2004, s. 120
  35. Crystal 2004, s. 124
  36. Crystal 2004, s. 105
  37. a b Crystal 2004, s. 132–133
  38. Crystal 2004, s. 100
  39. a b Crystal 2004, s. 113
  40. Lerer 2007, s. 70
  41. Lerer 2007, s. 86–87, 99
  42. Lerer 2007, s. 91
  43. Lerer 2007, s. 101–102
  44. Lerer 2007, s. 115–116
  45. Lerer 2007, s. 129
  46. Lerer 2007, s. 142–143
  47. a b Crystal 2004, s. 3–4
  48. Lerer 2007, s. 167–168
  49. Lerer 2007, s. 141
  50. I. S. P. Nation, Victoria University of Wellington: Learning Vocabulary in Another Language ((Word study strategies: Table 8.1. Sources of the most frequent 7,476 words of English (from Bird, 1987))) 2001. Cambridge University Press. Viitattu 5.5.2013.
  51. Crystal 2004, s. 59
  52. Crystal 2004, s. 62–64
  53. Lerer 2007, s. 68
  54. Lerer 2007, s. 69
  55. Algeo 2010, s. 247–267
  56. How many words are there in the English language? Oxford Dictionaries. Viitattu 4.5.2013.
  57. OED: About Oxford English Dictionary. Viitattu 4.5.2013.
  58. Crystal 2004, s. 317
  59. Lerer 2007, s. 6
  60. Rekiaro 2007, s. 202–212
  61. Rekiaro 2007, s. 10–18
  62. Rekiaro 2007, s. 20–33
  63. Rekiaro 2007, s. 36–37
  64. Rekiaro 2007, s. 112–115
  65. Rekiaro 2007, s. 118–115
  66. Rekiaro 2007, s. 126–130
  67. Rekiaro 2007, s. 42–46
  68. Rekiaro 2007, s. 74–75
  69. Rekiaro 2007, s. 64–65
  70. Rekiaro 2007, s. 184
  71. Rekiaro 2007, s. 66–73
  72. Rekiaro 2007, s. 74
  73. Rekiaro 2007, s. 79
  74. Rekiaro 2007, s. 86
  75. Rekiaro 2007, s. 98
  76. Rekiaro 2007, s. 102
  77. Rekiaro 2007, s. 104
  78. Rekiaro 2007, s. 194
  79. Rekiaro 2007, s. 168–171
  80. Rekiaro 2007, s. 174
  81. Giegerich 1995, s. 41
  82. Giegerich 1995, s. 34, 37
  83. Richard Applegate, Ph.D.: Aspirated consonants in English Samala Chumash Language Tutorial. Viitattu 16.5.2013.
  84. Giegerich 1995, s. 219
  85. Roach 1999, s. 50
  86. Roach 1999, s. 51
  87. McArthur 2002, s. 449
  88. Giegerich 1995, s. 211
  89. Giegerich 1995, s. 225
  90. Giegerich 1995, s. 226
  91. Roach 1999, s. 68–71
  92. Roach 1999, s. 78–79
  93. Roach 1999, s. 14
  94. Roach 1999, s. 4−5
  95. Roach 1999, s. 14−19
  96. Giegerich 1995, s. 228
  97. Giegerich 1995, s. 229
  98. Giegerich 1995, s. 45, 47
  99. Giegerich 1995, s. 50
  100. Giegerich 1995, s. 64–65
  101. a b Lerer 2007, s. 101–114
  102. Giegerich 1995, s. 179–186
  103. Roach 1999, s. 134–136
  104. Roach 1999, s. 138–140, 167–168
  105. Roach 1999, s. 127–128
  106. Diacritics? They’re just passé! 22.3.2011. Oxford Dictionaries. Viitattu 4.5.2013.
  107. Lerer 2007, s. 101–102, 115–116
  108. McArthur 2002, s. 249–251.
  109. Benjamin Franklin's Phonetic Alphabet Omniglot. Viitattu 6.5.2013.
  110. Melvil Dewey Biography: How one library pioneer profoundly influenced modern librarianship OCLC.org. Viitattu 6.5.2013.
  111. Rosenberg, Jennifer: Teddy Roosevelt Simplifies Spelling About.com. Viitattu 6.5.2013.

Aiheesta muualla

Wikipedia
Englanninkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja
Wikipedia
Selkokielisen englannin Wikipedia, vapaa tietosanakirja
Amerikansuomi

Amerikansuomi eli fingliska tai fingelska tarkoittaa amerikansuomalaisten eli Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten ja heidän jälkeläistensä käyttämää finglishiä eli suomen kieltä, johon englannin kieli on voimakkaasti vaikuttanut. Amerikansuomea käytettiin aktiivisesti 1950-luvulle asti. Sen jälkeen sen käyttö on vähentynyt, kun amerikansuomalaisten uudemmat sukupolvet ovat siirtyneet englannin käyttöön.

Anglosaksit

Anglosaksit ovat Englantia varhaiskeskiajalta lähtien asuttaneita germaanisia kansoja, jotka puhuivat alun perin muinaisenglannin kieltä. Englannin historiassa käsite anglosaksinen aika tarkoittaa aikaa kansainvaelluksista vuoteen 1066, jolloin normanni Vilhelm Valloittajasta tuli Englannin kuningas. Nykyajan briteistä monet ovat anglosaksien jälkeläisiä, ja nimityksellä viitataan nykyisiinkin englantia puhuviin kansoihin.

Anglosaksilainen väestö pohjautuu 400- ja 500-luvuilla alkaneeseen kehitykseen, jolloin angleja, sakseja ja muutamia muita germaaniheimoja tunkeutui Ison-Britannian saaren itä- ja sittemmin myös etelärannikolle kansainvaellusten pyörteissä. He olivat lähtöisin Pohjois-Saksan, Hollannin ja Tanskan alueelta.Beda Venerabilisin mukaan kaikki anglosaksit polveutuivat kolmesta germaaniheimosta: angleista, sakseista ja juuteista. Beda kirjoitti, että nämä kansat muuttivat 400-luvulla Pohjois-Saksasta Britteinsaarille brittien hallitsijan Vortigernin kutsumina. Vortigern pyysi heidät apuun taistelussa piktejä ja skotteja vastaan, jotka tekivät ryöstöretkiä etelään nykyisen Skotlannin alueelta.Ison-Britannian itäisiin ja eteläisiin osiin syntyi saksilaisten (sittemmin angleihin sulautuneina anglosaksien) asutuksia ja kuningaskuntia. 600-luvun alussa olivat muodostuneet anglosaksien seitsemän kuningaskuntaa Wessex, Mercia, Itä-Anglia, Northumbria, Sussex, Kent ja Essex. Vuonna 829 Wessex nousi hallitsevaan asemaan.Germaaniheimot sulauttivat itseensä tai tunkivat länteen britit, jotka olivat saaren aikaisempaa kelttiläistä väestöä. Kelttiläistä kieltä puhuvien väestöjen haltuun jäivät Ison-Britannian saaresta lopulta lähinnä Wales, Cornwallin niemimaa, Cumbria ja suurin osa Skotlantia. Tulokkaat tekivät muinaisenglannista Britannian valtakielen. Anglosaksit alkoivat kääntyä kristinuskoon 600-luvulla.

Uudemmalla ajalla anglosaksiin, normanniranskaan ja latinaan pohjautuva englannin kieli syrjäytti Walesissa, Cornwallissa, Skotlannissa ja Irlannissa kelttikieliä niin, että niistä on enää vain vähäisiä jäänteitä jäljellä.

Anglosfääri

Anglosfääri on ryhmä englannin kieltä puhuvia valtioita, joilla on samanlaiset kulttuuriset juuret, jotka perustuvat Britteinsaarilta (Englanti, Wales, Skotlanti, Pohjois-Irlanti ja Irlanti) peräisin oleviin ihmisryhmiin ja joilla on läheiset poliittiset sekä sotilaalliset suhteet. Vaikka eri lähteissä mainitaan anglosfääriin kuuluvaksi eri maita, siihen ei kuitenkaan lasketa kaikkia maita, joissa englannin kieli on virallinen kieli, vaikka valtiot, joissa englanti on virallinen kieli, ovatkin joskus kuuluneet brittiläisen imperiumiin.lähde?

Brittienglanti

Brittienglanti on englannin kielen muoto, jota puhutaan Britanniassa. Amerikanenglanti ja brittienglanti ovat ymmärrettäviä keskenään, mutta eroja on ääntämisessä ja joissain sanoissa. Brittienglannin ja amerikanenglannin kirjoituksessakin on jonkin verran eroja. Brittienglannille tyypillistä on myös kielen luokkaistuminen eli eri yhteiskuntaluokat puhuvat erilaista kieltä.

Brittienglannin yleiskieltä kutsutaan oxfordinenglanniksi. Sen ääntämistapa (engl. Received Pronunciation) perustuu eteläisen Englannin oppineeseen puhetapaan. Selvimmät erot britti- ja amerikanenglannin ääntämisessä ovat pitkä a (amerikanenglannissa ä), lyhyt o (amerikanenglannissa avoin a) ja t (amerikanenglannissa usein d). Myös yksittäisten sanojen ääntämisessä on eroja.

Deminutiivi

Deminutiivi (myös diminutiivi) eli pienennysmuoto tarkoittaa vähennysmuotoa tai johdosta, hellittelymuotoa. Ilmaisu on peräisin latinan sanasta deminuere, jota käytetään merkityksessä "pienentää".

Deminutiiveja käytetään paitsi appellatiiveista (yleisnimistä) usein myös propreista (erisnimistä), kuten etunimistä. Deminutiivit ovat yleisiä ainakin useimmissa romaanisissa, germaanisissa ja slaavilaisissa kielissä, erityisesti venäjässä.

Eri kielissä deminutiiveilla on erilaiset päätteet. Suomessa deminutiiveja käytetään melko harvoin ja nykykielessä yhä harvemmin. Lastenkulttuurissa deminutiivit esiintyvät melko usein. Esimerkiksi tähti-sanan deminutiivi esiintyy lastenlaulussa Tuiki, tuiki tähtönen. Pääsääntöisesti deminutiivin pääte on suomen kielessä -nen.

Deminutiivin vastakohta on augmentatiivi, joka tarkoittaa "isoa" tai "suurta". Tämä muoto on yleinen romaanisissa kielissä ja japanissa sekä venäjässä.

Derek Walcott

Derek Alton Walcott OBE (23. tammikuuta 1930 Castries – 17. maaliskuuta 2017 Cap Estate, Gros-Islet) oli englanniksi kirjoittanut saintlucialainen kirjailija. Walcott sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1992.Hänen kunnianhimoisimpana työnään pidetään eeppistä runoelmaa Omeros. Se koostuu 64 kappaleesta, jotka muodostavat seitsemän kirjaa, ja toistaa Iliaan ja Odysseian tarinaa Karibian ympäristössä.Walcott opetti Bostonin yliopistossa vuodesta 1981 alkaen aina vuoteen 2007 asti. Sen jälkeen hän toimi Essexin yliopiston runousopin professorina vuosina 2010–2013.Vuonna 1997 Walcott työsti yhdessä Paul Simonin kanssa musikaalin The Capeman Broadwaylle.

Filippiinit

Filippiinien tasavalta eli Filippiinit on 7 641 saaren ja vajaan 108 miljoonan asukkaan trooppinen saaristovaltio Kaakkois-Aasiassa. Suurin osa asukkaista elää 11 saarella. Alueella on usein maanjäristyksiä ja 20 toimivaa tulivuorta. Se on myös trooppisten hirmumyrskyjen reitillä.

Saaret saivat nimensä Espanjan kuninkaan Filip II:n mukaan vuonna 1543. Yhdysvallat sai Filippiinit Espanjalta Espanjan–Yhdysvaltain sodassa. Espanjan ja Yhdysvaltojen sekä katolisen kirkon vaikutus näkyvät edelleen maan kulttuurissa ja hallintojärjestelmässä, jotka muistuttavat monessa suhteessa latinalaisen Amerikan maita. Näiden tavoin myös Filippiinien yhteiskuntarakennetta leimaa jyrkkä sosiaalinen eriarvoisuus, joka kärjistyy maanomistusoloissa. Kapea, alkujaan espanjalaisperäinen yläluokka omistaa maat, ja köyhien talonpoikien kapinointi on toistuvasti kukistettu kovakouraisesti. Ferdinand Marcos hallitsi maata lähes yksinvaltiaana yli 20 vuoden ajan, kunnes kansa pakotti hänet eroamaan 1986.

Finglish

Finglish (englannin kielen sanoista Finnish, 'suomen kieli' ja English, 'englannin kieli') on suomen kielen ja englannin kielen sekamuoto.Englanninkieliset ilmaisut alkoivat yleistyä suomalaisten puheessa 1960-luvulta alkaen, kun englanninkielisiä elokuvia ja televisiosarjoja alettiin esittää Suomen televisiossa. Sen jälkeen etenkin nuorten puheessa, internetissä ja työelämässä englannin vaikutus kieleen on edelleen jatkanut kasvuaan.Useimmat englantilaisperäiset sanat lausutaan finglishissä englannin kielen ääntämistavan mukaisesti. Jotkin sanat, kuten stage, voidaan ääntää suomalaisittain.Amerikansuomalaisten ensimmäisen sukupolven puhumaa finglishiä kutsutaan amerikansuomeksi eli fingliskaksi.

Gullah

Gullah on Yhdysvaltain Etelä-Carolinan, Georgian ja pohjoisen Floridan rannikolla sekä Sea Islands -saarilla asuvien afroamerikkalaisten eli gullahien puhuma englannin kieleen pohjautuva kreolikieli. Georgian Ogeechee-joella puhuttavaa gullahia kutsutaan nimellä geechee. Gullah syntyi 1700-luvulla Barbadokselta tulleiden orjien kieleksi, ja siinä on erityisen paljon afrikkalaisia ja karibialaisia vaikutteita. Kielen nimi tulee luultavasti Angola-nimestä. Gullah eroaa tavallisesta afrikkalaisamerikkalaisesta englannista muun muassa siinä, että gullahissa käytetään harvoin verbin aikamuotoja tai monikkomuotoja.

Hustler

Hustler on yhdysvaltalainen pornolehti. Hustlerin perusti Larry Flynt ja lehden julkaisu aloitettiin vuonna 1974. Hustler on siitä lähtien ilmestynyt kuukausittain. Eroottisten kuvien lisäksi Hustlerissa on muun muassa seksuaalissävytteisiä sarjakuvia. Lehdestä on myös suomenkielinen painos.

Hustlerin tyyli on - perustajan tahdosta - tarkoituksellisen rivo ja roisi; Larry Flynt, joka tapasi julkisesti kerskailla kohonneensa "katuojasta" korostaakseen eroaan "kultalusikka suussa syntyneeseen" Hugh Hefneriin, perustamalla Hustlerin nimenomaan halusi luoda tarkoituksellisen vastakohdan elegantille ja hienostelevalle Playboylle.

Jim Jarmusch

Jim Jarmusch (s. 22. tammikuuta 1953 Akron, Ohio, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, jonka tunnettuja elokuvia ovat Muukalaisten paratiisi (1984), Down by Law (1986), Night on Earth (1991) ja Broken Flowers (2005).

Jarmusch haaveili nuorena runoilijan urasta ja opiskeli yliopistossa pääaineenaan englannin kieli. Valmistuttuaan Jarmusch lähti Ranskaan, jossa hänestä tuli Pariisin elokuva-arkistossa harras elokuvan ystävä. Yhdysvaltoihin palattuaan hän alkoi opiskella elokuvaa ja pääsi Nicholas Rayn assistentiksi. Jarmuschin ensimmäinen työ elokuvissa oli Wim Wendersin ja Rayn elokuvassa Salama veden yllä (Lightning Over Water, 1980).

Vuonna 1982 Jarmusch teki ensimmäisen oman elokuvansa Loputon loma (engl. Permanent Vacation) budjettina vain 15 000 dollaria. Toista elokuvaansa Muukalaisten paratiisi (engl. Stranger Than Paradise, 1984) varten hän löysi saksalaisen tuottajan Otto Grokenbergerin, joka antoi elokuvan tekemiseen vapaat kädet. Elokuvasta tuli Jarmuschin läpimurto, ja hän sai sillä Cannesin elokuvajuhlien parhaan esikoiselokuvan palkinnon.

Jarmusch on näytellyt kahdessa Mika Kaurismäen elokuvassa (Helsinki-Napoli – All Night Long ja Tigrero – elokuva joka ei valmistunut) ja yhdessä Aki Kaurismäen elokuvassa (Leningrad Cowboys Go America).

Jarmuschin ensimmäiset elokuvat olivat halpoja riippumattomia tuotantoja ja hyvin omaperäisiä. Omaperäisyys säilyi, vaikka hän myöhemmin sai suurempia rahoituksia ja muita resursseja. Elokuvien päähenkilöt ovat sivullisia oman tiensä kulkijoita. Näyttelijöinä hän käyttää usein muusikkotuttaviaan.

Kaj Kunnas

Kaj Kunnas (s. 23. maaliskuuta 1963 Pyhäjärvi Ul) on suomalainen urheilutoimittaja. Kunnas toimi urheilutoimittajana Ylellä vuosina 1989–2017. Kunnas työskenteli Ylen ruotsinkielisessä urheilutoimituksessa vuoteen 2012 asti. Vuoden 2012 alusta hän siirtyi Yle Urheilun palvelukseen. Kunnas palkittiin vuoden 2012 Suomen urheilugaalassa Urheilujournalismipalkinnolla.

Kunnas selosti jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuja vuoteen 2011 asti ruotsiksi. Sotšin talviolympialaisissa 2014 Kunnas selosti naisten jääkiekkoa suomeksi. Lisäksi hän selosti myös muutaman ottelun jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa 2014 suomeksi Ylellä. Kunnas on myös usein juontamassa Yle:n Urheiluviikonloppu-lähetyksiä. Hän on ollut mukana myös Ylen Aamu-TV:n Jälkihiessä.

Syksyllä 2014 Kunnas oli kilpailijana Tanssii tähtien kanssa -ohjelman yhdeksännellä tuotantokaudella.Toukokuussa 2016 Kunnas sai aivoinfarktin ja hän jäi sairauslomalle. Hän palasi töihin syksyllä 2016.Mauri Kunnas on Kaj Kunnaksen pikkuserkku. Kunnas on naimisissa Gerd Kummel-Kunnaksen kanssa ja heillä on kaksi tytärtä. Kunnas on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän valmistui Åbo Akademista pääaineenaan englannin kieli ja filologia. Kunnakset asuvat Karjaalla.

Kunnas herätti joulukuussa 2015 pahennusta verratessaan jääkiekko-ottelun tulosta raiskaukseen. Syyskuussa 2016 hänet valittiin vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi.Helmikuussa 2017 Kunnas kertoi irtisanoutuneensa ja lopettavansa työskentelyn Ylellä. Syyksi Kunnas mainitsi, ettei sairautensa jälkeen työ ole enää tärkeyslistalla yhtä korkealla kuin ennen. Hän ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta työskennellä Ylelle tulevaisuudessa.Huhtikuussa 2017 valittiin seuraavan kesän Tangomarkkinoiden pääkonserttien juontajaksi yhdessä Susanna Heikin kanssa.Jääkiekon pariin toimittajana Kunnas palasi Pyeongchangin talviolympialaisten lähetyksissä helmikuussa 2018. Lähetysoikeudet omistavan Discoveryn mukaan Kunnas esiintyi pääasiassa TV5-kanavalla.

Keskienglanti

Keskienglanti (Middle English) on englannin kielen varhaismuoto, joka syntyi muinaisenglannin joutuessa normannivalloituksen myötä muutostilaan ja saadessa vaikutteita valloittajien puhumasta muinaisranskasta. Sen käyttö ajoitetaan 1000-luvulta 1400-luvun puoliväliin, jolloin kruunun standardoima Lontoon murteeseen pohjautunut englannin muoto alkoi yleistyä sanomalehdistön ja kirjapainotaidon myötä. Kieltä puhuttiin lähinnä Englannissa ja eteläisessä Skotlannissa. Noin vuoteen 1650 käytettyä kielimuotoa keskienglannin ja nykyenglannin välissä kutsutaan varhaisnykyenglanniksi.

Keskienglanti muistutti jo paljolti nykyenglantia, mutta oikeinkirjoitus ei ollut vakiintunutta, lisäksi ääntämys poikkesi huomattavasti nykyisestä. Esimerkiksi Chaucerin Canterburyn tarinoiden runomuoto ei avaudu keskienglannin ääntämystä osaamattomille, koska sanat eivät nykyääntämyksen mukaan muodosta loppusointuja tai muita runon tehokeinoja. Nyrkkisääntönä varsinkin Chaucerin kielen kaltaisen melko lailla modernia englantia muistuttavan kielen ääntämykselle voi pitää ohjetta ääntää vokaalit pitkinä ja muut äänteet suuta hieman enemmän aukoen. Kieliopissa näkyy vaiheittainen sijamuotojen ja päätteiden karsiutuminen.

Klamathin kieli

Klamathin tai modokin kieli on klamathien ja mokkien puhuma kieli, jota puhuttiin ennen Oregonin ja Kalifornian alueella. Vuonna 1998 kielellä oli vain yksi sitä äidinkielenään puhuva ja se on häviämässä sukupuuttoon. Kielen on korvannut käytöstä englannin kieli. Kieltä on kuitenkin pyritty elvyttämään.

Metsätalo

Metsätalo (ruots. Forsthuset) on valtion omistama rakennus, joka sijaitsee Kettu-korttelin pohjoisosassa Unioninkadun ja Fabianinkadun välissä Helsingissä. Arkkitehti Jussi Paatelan suunnittelema monumentaalinen rakennus valmistui 1939, ja se edustaa arkkitehtuuriltaan klassismin ja funktionalismin välimuotoa. Rakennus on osa Helsingin yliopiston keskustakampusta.Talon alkuperäiset käyttäjät olivat Metsäntutkimuslaitos (Unioninkatu 40 A) sekä Helsingin yliopiston metsätieteelliset laitokset (Unioninkatu 40 B ja C), joiden mukaan se on saanut nimensä. Vuonna 2001 yliopiston metsätieteilijät muuttivat Viikin kampukselle, jossa tiedekunnan muu laitokset olivat jo aiemmin sijainneet. Metsätalon yliopistonpuoleisen osan saivat käyttöönsä humanistisen tiedekunnan kielitieteelliset laitokset.

Metsäntutkimuslaitoksen pääkaupunkiseudun toiminnot keskitettiin vuonna 2008 kokonaan Jokiniemen toimipaikkaan Vantaalle, minkä jälkeen rakennuksen eteläinenkin eli A-siipi jäi yliopiston käyttöön korjausten jälkeen kesällä 2009.

Nykyään rakennuksessa toimivat seuraavat laitokset ja oppiaineryhmät:

Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos

filosofia (ruots.) ja teoreettinen filosofia

Maailman kulttuurien laitos

klassillinen filologia

Kielten laitos

englannin kieli

kieliteknologia

käännöstiede

romaaniset kielet

saksan kieli

slavistiikka ja baltologia

yleinen kielitiede

Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos

pohjoismaiset kielet ja pohjoismainen kirjallisuus

suomalais-ugrilainen kielentutkimusRakennuksessa sijaitsi kevääseen 2012 asti myös Helsingin yliopiston kirjaston toimipiste. Metsätalon kirjasto suljettiin toukokuussa, ja talon kokoelmat siirrettiin kesän aikana keskustakampuksen uuteen pääkirjastorakennukseen, joka avasi ovensa yleisölle syyskuussa.

Mother Tongue

mother tongue on englantilaisen rock-yhtyeen Bring Me The Horizonin kappale. Kappale julkaistiin amo albumin neljäntenä singlenä 22. tammikuuta 2019.

Kappale on suora rakkauslaulu laulaja Oliver Sykesin vaimolle Alissa Sallsille. Salls puhuu äidinkielenään portugalia joten sitä esiintyy kertosäkeissä kuvamaan Sykesin rakkautta häntä kohtaan koska "englannin kieli ei riitä". Kappale kuvaa myös medicinen tapaan yhtyeen radioystävällisempää ja elektronisempaa äänimaailmaa.

Muinaisenglanti

Muinaisenglanti (engl. Old English) on nimitys nykyisen englannin kielen varhaismuodolle, jota puhuttiin Ison-Britannian eteläosissa noin 400-luvulta jaa. (kansainvaellusajalta) normannien valloitusretken (1066) tienoille asti. Kieltä on kutsuttu myös anglosaksiksi. Normannivalloituksen myötä kieli alkoi muuttua, kun siihen tuli vaikutteita ranskasta. Nykyään tätä myöhempää kielen muotoa kutsutaan keskienglanniksi.

Muinaisenglanti on länsigermaaninen kieli ja siten sukua friisille ja muinaissaksille. Se muistuttaa myös muinaisnorjaa ja siten islantia. Muinaisenglannin kielioppi on monimutkaisempi kuin nykyenglannin, ja se muistuttaa hieman nykyisen saksan kielioppia. Oletettu ääntämisasu seuraa melko tarkkaan kirjoitusasua, toisin kuin nykyenglannissa.

Muinaisenglantia kirjoitettiin aluksi riimuilla, mutta myöhemmin kirjoitusjärjestelmä vaihdettiin latinalaiseen aakkostoon muutamilla lisäkirjaimilla.

Oxford English Dictionary

Oxford English Dictionary (OED) on yleisesti merkittävimpänä pidetty englannin kielen sanakirja. Siinä esitetään sanojen merkitys, ääntämys sekä etymologia. Teosta julkaisee Oxford University Press, ja ensimmäinen laitos valmistui vuonna 1928, toinen 1989.OED:ssä sanojen merkitykset on ryhmitelty havaintoaineiston mukaiseen aikajärjestykseen. Monimutkaisissa tapauksissa esitysten rakenne jakautuu lukuisiin eri haaroihin. Sanojen vivahteista esitetään laaja määrä erilaisista lähteistä lainattuja esimerkkejä. Lähteet vaihtelevat keittokirjoista klassiseen kirjallisuuteen ja televisiolähetyksistä Internetin uutisryhmiin.

Wikisitaatit

Wikisitaatit (engl. Wikiquote) on Wikimedia Foundationin hallinnoima Wikipedian sisarhanke. Se käyttää samaa MediaWiki-alustaa kuin muutkin Wikimedia Foundationin hankkeet. Wikisitaattien tarkoituksena on yhteistoiminnallisesti koota kattava valikoima eri henkilöiden sitaatteja, puheita ja kirjoituksia sekä sananlaskuja ja anekdootteja. Ajatuksen Wikisitaateista esitti Daniel Alston ja Brion Vibber toteutti asian käytännössä.

Alun perin hanke aloitettiin englannin kielellä, mutta heinäkuussa 2004 muunkieliset Wikisitaatit aloittivat toimintansa. Suomenkielinen versio avattiin 5. elokuuta 2004.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.