Ebba Brahe

Ebba Magnusdotter Brahe (16. maaliskuuta 1596, Lerjeholm – 5. tammikuuta 1674, Tukholma) oli ruotsalainen hovineiti. Hän oli kuningas Kustaa II Aadolfin rakastettu tämän ollessa prinssi,[1] mutta hänet kuitenkin naitettiin sotamarsalkka Jakob De la Gardielle, sillä kuningatar Kristiina ei pitänyt häntä tarpeeksi hienona puolisona prinssille.

Jakob De la Gardie ja Ebba saivat 14 lasta, joista 7 kuoli varhain. Kuuluisin lapsista oli Magnus Gabriel De la Gardie. Miehensä kuoleman jälkeen Ebba Brahe jatkoi tämän keskeneräisiä töitä ja muun muassa perusti Pietarsaaren, jolle antoi nimen (Jakobstad) miehensä mukaan.

Ebba brahe
Ebba Brahe

Lähteet

  1. Kuningas Kustaa Aadolfin häät vuonna 1620. Kyläkirjaston Kuvalehti, 31.3.1890, nro 3, s. 8. Kansalliskirjasto Viitattu 6.10.2015.
Axel Julius De la Gardie

Axel Julius De la Gardie (1637 – 17. toukokuuta 1710) oli ruotsalainen kreivi, upseeri ja valtiopäivämies. Hän sai valtaneuvoksen arvon vuonna 1674 ja marsalkan arvon 1675. Suuren Pohjan sodan aikaan vuosina 1687–1704 hän toimi Viron kenraalikuvernöörinä.

Hän kuului De la Gardien sukuun; hänen vanhempansa olivat Jakob De la Gardie ja Ebba Brahe. Hänen puolisonsa oli Sofia Juliana Forbus. Heidän lapsiaan olivat Adam Carl De la Gardie (1664–1721), Magnus Julius De la Gardie (1668–1741) ja Pontus Fredrik De la Gardie (1669–1717).

Brahe

Brahe on sukunimi, jolla voidaan viitata seuraaviin henkilöihin:

Tanskalainen Brahe-suku

Sophie Brahe, (1556–1643), tanskalainen puutarhuri ja tähtitieteilijä

Tyko Brahe (1546–1601), tanskalainen tähtitieteilijä

Brahe oli Ruotsin ritarihuoneeseen numerolla 1 merkattu kreivillinen aatelissuku, jonka tunnettuja jäseniä olivat muun muassa:

Per Brahe vanhempi (1520–1590) oli ruotsalainen kreivi ja drotsi.

Erik Brahe (1552–1614): Kreivi

Gustaf Brahe (1558–1615) Kreivi

Magnus Brahe (1564–1633, ruotsalainen valtaneuvos ja kreivi

Ebba Brahe (1596–1674), ruotsalainen hovineiti ja Jakob De la Gardien puoliso

Abraham Pietarinpoika Brahe (1569–1630): ruotsalainen valtaneuvos, kreivi

Pietari Brahe (nuorempi) (1602–1680), ruotsalainen valtaneuvos, kreivi ja drotsi

Elsa Beata Persdotter Brahe (1629–1653), ruotsalainen kreivitär ja herttuatar, Pietari Brahen tytär

Ebba

Ebba on naisen etunimi, jonka miespuolinen vastine on Ebbe. Molemmat nimet ovat syntyneet joko lyhentyminä germaanisesta nimestä Eberhard, "pelkäämätön kuin villikarju tai muista Eber -alkuisista nimistä, tai toisen selityksen mukaan ne ovat muunnoksia tanskalaisesta nimestä Esbern tai Asbern, jonka alkuosa viittaa aasa-jumaliin ja loppuosa tarkoittaa karhua.Väestö­rekisteri­keskuksen tietojen mukaan nimi Ebba on Suomessa lokakuuhun 2017 mennessä annettu 2306 nais­puoliselle henkilölle. Ebban ja myös Ebben nimipäivä on suomenruotsalaisen kalenterin mukaan 13. lokakuuta.

Georg Joseph Vogler

Georg Joseph Vogler, myös Abbé Vogler (1749–1814) oli saksalainen säveltäjä. Hän oli katolinen pappi ja pedagogi, joka harrasti yksinkertaisia messusävellyksiä. Hän toimi muun muassa kapellimestarina Tukholmassa 1786–1799. Voglerin sävellyksistä tunnetuin Suomessa on Hoosianna, jota lauletaan adventin alkaessa.

Georg Joseph Vogler oli viuluntekijän poika ja hän sain perusteellisen musiikkikoulutuksen. Hän opiskeli myös teologiaa ja vihittiin papiksi Roomassa ja häntä kutsutaan joskus nimellä ”abbé Vogler”. 1755 asettui hän Mannheimiin jossa hän piti musiikkikoulua ja hänet tunnettiin niin urkurina, urkujenrakentajana, säveltäjänä ja kapellimestarina. Hän matkusteli paljon ja joutui siten Tukholmaan 1786. Hänet palkattiin Kuninkaalliseen Teatteriin, Oopperaan ja hän viipyi Tukholmassa vuoteen 1799. Säveltäjänä hän oli tuottelias. Tukholmassa hän sävelsi mm. oopperan "Kustaa Adolf ja Ebba Brahe". Hän oli urkuvirtuoosi, joka rakasti suuria tehokeinoja urkujensoitossaan. Kerrotaan, että hänen bravuurinumeroitaan on ollut mm. Jerikon valtaus tai Viimeinen tuomio uruilla kuvattuna.

Hoosiannan ensiesitys on tapahtunut vuonna 1795 Tukholman toukokuun 3. päivä pidetyssä Hovikapellin, oopperaorkesterin leskikassan hyväntekeväisyyskonsertissa. Aluksi teoksen nimi oli ”Marche”, marssi ja esitysnopeus larghetto. Seuraavana vuonna se liitettiin osaksi kärsimysajan musiikkia ”Flera händelser, utdrgne ur vår Herres och Frälsares lidandes Historia” nimellä ”Chorus af Isarels barn” jolloin se esitettiin Sta Claran kirkossa palmusunnuntaina 20. maaliskuuta.

Uppsalan tuomiokirkon urkuri J. A. Josephson oli musiikkilehdessään Zion 1867 julkaissut Voglerin Hoosianna-hymnin, siitä tuli Ruotsissa vähitellen yksi kirkkokuorojen suosituimmista numeroista. Suomessa Hoosianna on mahdollisesti esitetty julkisesti ensi kerran jo 1797 ruotsiksi Turussa. Suomenkielisenä sen julkaisi E. A. Hagfors toimittamassaan kokoelmassa ”Suomalainen lauluseppele” 1871.

J. J. Huldén

Johan Jakob Huldén (14. huhtikuuta 1880 Munsala – 31. heinäkuuta 1959 Pietarsaari) oli suomalainen lyseon lehtori ja ruotsin kielellä kirjoittanut kirjailija.

Huldénin vanhemmat olivat herastuomari Nils Hulden ja Helena Storsved. Kirjailija Evert Huldén oli hänen veljensä ja toimittaja ja diplomaatti Anders Huldén hänen poikansa. Huldén pääsi ylioppilaaksi 1901 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1905.

Huldén toimi Vaasan ruotsalaisessa yhteiskoulussa opettajana 1911–1916 ja koulun rehtorina 1915–1916. Hän oli sitten opettajana Pietarin ruotsalaisessa kirkkokoulussa 1916–1918 ja Kotkan ruotsalaisessa yhteiskoulussa vuoteen 1922 saakka. Viimeksi Huldén toimi Turun ruotsalaisen klassillisen lyseon ruotsinkielen vanhempana lehtorina 1922–1945. Hän oli myös ruotsin kielen opettajana Åbo Akademissa 1927–1943.

Opettajan toimen ohella Huldén oli toimittajana Kotka Nyheter–lehdessä 1920–1922, Nya Tidning–lehdessä 1923–1926 ja Vasa Posten–lehdessä 1926–1931. Hän järjesti suomalaisen mitalitaiteen näyttelyjä Tukholmaan 1944 ja Malmöhön 1951.

Kustaa II Aadolf

Kustaa II Aadolf (Gustav II Adolf, 9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) vuosina 1611–1632. Kutsumanimen ”Pohjoisen Leijona” saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä. Sekä Napoleon Bonaparte että sotateoreetikko Carl von Clausewitz olivat Kustaan ylimpiä ihailijoita. Kustaa II Aadolf teki myös huomattavia valtiollisia uudistuksia ”oikean kätensä”, kansleri Axel Oxenstiernan kanssa. Ruotsissa hänet tunnetaankin myös Kustaa Aadolf Suurena (ruots. Gustav Adolf den Store).

Pietarsaaren arkkitehtuuri

Tämä artikkeli kertoo Pietarsaaren arkkitehtuurista.

Pietarsaaren historia

Tämä artikkeli käsittelee Pietarsaaren historiaa.

Pietarsaaren vaakuna

Pietarsaaren kunnanvaakuna on Pietarsaaren kaupungin virallinen tunnus. Se on saanut aiheensa vuoden 1653 kaupunginsinetistä, jonka aihe on puolestaan osa Jakob De la Gardien vaakunaa. De la Gardiella oli läänitys kuninkaankartanon mailla Pietarsaaren pitäjässä, jolle hänen leskensä Ebba Brahe perusti pian miehensä kuoleman jälkeen kaupungin. Kaupunki nimettiin kuolleen puolison muistoksi Jakobstadiksi.

Vaakunan on piirtänyt uudelleen vanhan kaupunginvaakunan mukaan lähes muutoksitta Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin käyttöön 28. joulukuuta 1957. Vaakunan selitys on ”kultakentässä sininen, aaltokoroinen tyviö, josta nousee punainen torni; tornista nousee sininen, punavaruksinen leijona, päässään punainen kruunu, häntä kaksihaarainen; leijona pitää oikeassa kämmenessään sinistä, punakahvaista, iskuun kohotettua miekkaa”.

Pietarsaari

Pietarsaari (ruots. Jakobstad) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa Perämeren rannikolla. Kaupungin kokonaispinta-ala on 396,35 km2, josta 88,45 km² on maata. Pietarsaaren keskustalle on tyypillistä leveät kadut ja kaupunginosia erottavat esplanadit. Kunnan läntiset alueet ovat puolestaan maa- ja metsätalousvaltaisia. Kaupungissa asuu 19 250 ihmistä. Pietarsaari on kaksikielinen: vuoden 2018 lopussa 56,3 prosenttia asukkaista puhui ruotsia ja 34,7 prosenttia suomea.

Kaupungin perusti vuonna 1652 kreivi Jakob De la Gardien leski Ebba Brahe Ruotsin kuningatar Kristiinan luvalla. Osittaisen tapulioikeuden Pietarsaari sai vuonna 1765, ja kaupungista kasvoi vuosisadan lopulla Suomen suurin laivojen tuottaja. Pietarsaareen liitettiin vuonna 1950 uusia alueita Pietarsaaren maalaiskunnasta. Samaan aikaan kaupunkiin suuntautui muuttoliikettä uusien teollisuuslaitosten ansiosta. Talouden rakennemuutos on koskettanut myös Pietarsaarta, ja seudulta on hävinnyt perinteisiä tehdastyöpaikkoja mutta niiden tilalle on syntynyt uutta teollisuutta. Pietarsaaren työvoimasta selvästi Suomen keskiarvoa suurempi osuus onkin jalostussektorilla.

Pietarsaari tunnetaan kansallisrunoilija J. L. Runebergin syntymäpaikkana, ja kaupungissa järjestetään vuosittain kirjallisuuspainotteinen Runeberginviikko. Kaupungin nähtävyyksiä ovat muun muassa 1520-luvulla rakennettu Pedersören kirkko ja Strengbergin tupakkatehdas, jonka kellotornissa on Pohjoismaiden suurin kello.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.