Despotismi

Despotismi eli despotia tarkoittaa valtionhallintoa, jossa hallitsijan (tai hallitsevan ryhmän) tahto on täysin määräävä, rajatonta mielivaltaa, absoluuttista itsevaltiutta.[1] Sanalla despootti tarkoitetaan yleensä mielivaltaista sortajaa tai täydellistä itsevaltiasta, mutta tämä merkitys on syntynyt renessanssin aikana. Aikaisemmin despootti oli Bysantin valtakunnassa titteli, jonka keisari antoi joillekin henkilöille, joskus ulkomaalaiselle. Sen haltija oli keisarista seuraava Bysantin hierarkiassa.lähde?

Valtiomuodot

Tämä artikkeli on osa
Politiikka-luokkaa

Despotia

Despotia on yleissana, jolla tarkoitetaan eräissä yhteiskunnallisissa opeissa mielivaltaiseen vallankäyttöön ja fyysiseen voimaan perustuvaa diktatuuria muistuttavaa vallankäytön muotoa. Despotia yhteiskuntajärjestelmän luokituksena on peräisin Aristoteleeltä, joka yhdisti sen pidäkkeettömään yksinvaltiuteen. Äärimmäisessä muodossaan despotia on melko harvinainen, eikä yksikään yhteiskunta ole koskaan tunnustautunut despotiaksi. Puhdasmuotoisessa despotiassa vain yksi ihminen, despootti, on vapaa, ja muut ovat hänen orjiaan. Ainoat lait ovat hallitsijan sana sekä mahdolliset uskonnolliset lait ja vakiintuneet tavat. Tällainen yhteiskuntamuoto oli Herodotoksen mukaan käytössä muinaisessa Persiassa.

Käytännössä despotia muistuttaa itsevaltaista monarkiaa, eikä sitä voida selkeästi erottaa monarkiasta. Aristoteleen mukaan despotia olikin monarkian rappeumamuoto. On huomattava, että despotia on idealisaatio. Käytännössä despootti ei kyennyt esimodernissa yhteiskunnassa käyttämään satunnaista väkivaltaa kuin lähipiirinsä ja pääkaupunkinsa alueella. Lisäksi muodollisesti rajoittamattomankin hallitsijan valtaa rajoittivat totunnaistavat ja kirjoittamattomat säännöt.

Lähteet

  1. Kaarina Turtia: Sivistyssanat, s. 189. Helsinki: Otava, 2001. 951-1-13353-5.

Kirjallisuutta

  • Ambrose, Tom: Hirmuvaltiaita vai valtiomiehiä? Tyranniuden lyhyt historia. (The nature of despotism: From Caligula to Mugabe, the making of tyrants, 2008.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-204-6.
Anarkia

Anarkia (< kreikk. arkhē, ’esivalta’ + an, kieltosana) on yhteiskunnan tila jossa hallintoa ei ole. Anarkialla voidaan tarkoittaa myös yleisesti laittomuustilaa ja sekasortoa. Sanaa käytetään yleensä kielteisessä merkityksessä viittaamaan mellakoihin, kaaokseen tai sisällissotaan, mutta 1800-luvun puolivälin ranskalaiset anarkistit kuten Pierre-Joseph Proudhon ja Anselme Bellegarrigue käsittivät termin positiivisesti "hallituksettomuutena" sekä lopulta "yhteiskuntajärjestyksen todellisena ilmentymänä".

Aristokratia

Aristokratia eli ylimysvalta tarkoittaa perinnöllisen aateliston valtaa. Sana on muodostettu kreikan kielen sanasta "aristos", joka tarkoittaa 'paras' sekä sanasta "kratein", joka tarkoittaa 'hallita'. Nimitys aristokratia on peräisin Platonilta, mutta oppilaansa Aristoteles myös myöhemmin käytti sitä. Jälkimmäinen määritteli aristokratian monarkian (yksinvalta) ja demokratian (kansanvalta) vastakohdaksi.

Aristokraattista kulttuuria luonnehti usko jalojen, epäitsekkäiden ja varttuneiden vain yhteistä etua ajavien yli 60-vuotiaiden viisaiden hallintomalliin, kun taas timokratia ja oligarkia olivat valtiomuotoja, jossa ylin valta kuului jollekin, esimerkiksi syntyperän, varallisuuden tai virka-aseman vuoksi etuoikeutetulle kansalaisluokalle.

Historiasta tällaisia timokratia- ja oligarkia-valtiomuotoja löytyi esimerkiksi Spartasta ja keskiajalla Venetsiasta.

Diktatuuri

Diktatuuri tarkoittaa yhden henkilön tai pienen eliitin voimakkaaseen valtaan perustuvaa valtiomuotoa. Diktatuurissa valta keskittyy niin sanotulle diktaattorille, joka voi itsevaltaisesti sanella yhteiskunnassa noudatettavat toimintatavat. Termiä diktatuuri käytetään valtioista, joiden valtionpäiden valtaa ei lainkaan rajoiteta eli valtionpäämiehellä on rajoittamaton valta. Diktatuuri on autoritarismin laji. Diktatuuri on kuitenkin eri asia kuin itsevaltius, despotismi tai tyrannia.

Diktatuurille on ominaista poliittisen opposition tukahduttaminen sekä sananvapauden ja muiden perinteisten demokraattisten vapauksien rajoittaminen.Diktatuuri on tehokas ja päätöksenteoltaan selkeä valtiomuoto ja se muodostaa yleisesti vastakohdan demokratialle. Diktaattorilla voi kuitenkin olla laaja kannatus kansalaisten keskuudessa, vaikka vaihtoehtoja ei olisi saatavilla, ja diktaattori voi työskennellä yhteiskunnan ja kansalaisten hyväksi. Diktatuurin etu voi olla se, että se estää tehokkaasti keskimääräistä huonompien ehdokkaiden johtajiksi tulon.

1900-luvun Euroopan diktatoristen hallitusmuotojen edustajista kuuluisimpia ovat olleet natsi-Saksa ja Adolf Hitler, Italia ja Benito Mussolini, Espanja ja Francisco Franco sekä Neuvostoliitto ja Josif Stalin. Näihin diktatuureihin liittyi olennaisesti henkilöpalvonnan luominen ja yleisesti niitä pidetään myös tyrannimaisina. Diktatuuriin kuuluu usein diktaattorin valta-aseman jatkumisen varmistamista ja poliittisen vastustuksen tukahduttamista. Diktatuurissa ei ole välttämättä poliittisia puolueita ja diktatuuri voi saada alkunsa poliittisten puolueiden lakkauttamisesta; toisaalta diktatuurissa voi olla yksi puolue ja muut puolueet on lakkautettu, jolloin ainoan puolueen johtaja voi saada diktaattorin aseman. Diktatuuri voi myös saada alkunsa sotilasvallankaappauksesta, jolloin vallankaappauksen johtaja saa vallankumouksen yhteydessä diktaattorin aseman.

Modernina aikana diktatuuri on usein ollut köyhien tai muuten kehityksenalaisten valtioiden hallitusjärjestelmä. Toisen maailmansodan jälkeen diktatuureja perustettiinkin eniten

Latinalaiseen Amerikkaan, kuten Argentiinan sotilasjuntta (1976–1982) sekä Chilen sotilasjuntta (1973–1990) ja

Afrikkaan, kuten Derg Etiopiassa (1974–1991) ja Mauritanian sotilasjuntta (2008–2009),joille olivat tyypillisiä sotilasdiktatuurit.

Keskitetty valtio

Keskitetty valtiolähde? on uuden ajan alussa otettu askel kohti yhtenäisempää valtiota. Keskitetyssä valtiossa virkamieskoneistoa on tehostettu, valtion byrokratian kontrolli tehokkaammin alistettu keskusvallalle ja kuninkaan asema korostuneen voimakas verrattuna feodaalisen yhteiskunnan voimakkaisiin vasalleihin. Byrokratian tehostuessa myös verotuskoneisto tehostuu, ja huomattavasti suuremmin verovaroin voidaan pitää yllä edellä mainitun virkamieskoneiston lisäksi valtakunnan olemassaolon ja laajenemisen kannalta olennaisia, hyvinvarusteltuja asevoimia.

Suomeen keskitetyn valtion toi Kustaa Vaasa, joka reformoi Ruotsin valtion keskitetyksi valtioksi ja tehosti sen hallintokoneistoa huomattavasti.

Krytokratia

Krytokratia tai kritokratia on valtiomuoto, jossa tuomarit hallitsevat valtiota. Esimerkkinä krytokraattisesta valtiosta voisikenen mukaan? pitää tuomariajan Israelia ennen kuningas Saulin aikakautta.

Liittovaltio

Liittovaltio eli federaatio on valtio, joka koostuu useista sisäisistä itsehallinnollisista alueista, joilla voi olla oma kulttuuri-, sosiaali- ja elinkeinopolitiikkansa. Yleensä alueita nimitetään osavaltioiksi, ja jolla on myös keskitetty liittovaltion hallinto. Liittovaltiossa itsehallinnollisten osavaltioiden valtaa vähennetään perustuslaillisesti, eikä sitä voi vähentää keskushallinnon omalla päätöksellä.

Liittovaltiot voivat olla monikulttuurisia tai käsittää laajan alueen, tosin kumpikaan ei ole välttämättä pakollista. Osavaltioilla ei aina ole oikeutta erota liitosta yksipuolisella päätöksellä.

Liittovaltio yleensä vastaa ulko- ja puolustuspolitiikasta sekä ulkomaankaupasta.Liittovaltio voi muodostua kahdella tavalla:

Monesta yhdeksi: Olemassaolevat itsenäiset valtiot päättävät yhdistyä liittovaltioksi.

Yhdestä moneksi: Yhtenäisvaltio päättää jakautua pienempiin itsehallintoalueisiin kuten esimerkiksi osavaltioihin, jotka muodostavat yhdessä liittovaltion.

Oligarkia

Oligarkia eli harvainvalta tarkoittaa hallintoa, jossa kapea eliitti, joita kutsutaan oligarkeiksi, pitää valtaa. Aristoteles käytti sanaa oligarkia tarkoittamaan korruptoitunutta, oligarkkien omaan etuun tähtäävää vallankäyttöä. Jos eliitti käytti valtaansa epäitsekkäästi, yhteistä hyvää ajaakseen, kutsui hän hallintoa aristokratiaksi.

Parlamentaarinen tasavalta

Parlamentaarinen tasavalta on tasavalta, jossa hallituksen on nautittava parlamentin luottamusta. Hallituksen johtaja on useimmiten pääministeri, mutta yleensä on olemassa myös presidentin virka.

Eri parlamentaarisissa tasavalloissa pääministerin ja presidentin valtaoikeudet ovat eritasoiset. Suuressa osassa parlamentaarisista tasavalloista (esim. Saksassa, Italiassa ja nykyään myös Suomessa) presidentti on lähinnä seremoniallinen ja edustuksellinen henkilö samaan tapaan kuin monarkki (yleensä kuningas tai kuningatar) nykyaikaisissa parlamentaarisissa monarkioissa, ja kuten näissä monarkioissa, ylin valta on pääministerillä.

Toisissa parlamentaarisissa tasavalloissa (esim. Venäjällä ja Ranskassa) presidentti on todellinen valtionpäämies, jolla on laajempi valta kuin pääministerillä ja koska presidentin, toisin kuin pääministerin johtaman hallituksen, ei tarvitse nauttia parlamentin luottamusta, parlamentarismi ei ole kovin vahvaa ja järjestelmässä on myös presidentillisen järjestelmän piirteitä. Tällaista järjestelmää on kuvailtu myös parlamentarismin ja presidentillisen järjestelmän välimuodoksi ja kutsuttu nimellä semipresidentialismi tai puolipresidentialismi.

Myös Suomen järjestelmän katsotaan olleen semipresidentiaalinen vuosina 1919–2000. Suomessa semipresidentialismiin johti se, että itsenäisyyden alun kiista valtiomuodosta päättyi kompromissiin: Suomesta tuli tasavalta, mutta myönnytyksenä monarkisteille taattiin presidentin laajat valtaoikeudet. Monarkistit olivat tosin kaavailleet kuninkaalle vieläkin laajempaa valtaa kuin minkä presidentti lopulta sai.

On myös parlamentaarisia tasavaltoja (kuten Etelä-Afrikka), joilla samoin kuin useimmilla presidentiaalisilla mailla ei ole pääministeriä, vaan hallitusta johtaa presidentti. Presidentillä on tällöin suuri valta, mutta toisin kuin presidentiaalisissa maissa, hallituksen, myös presidentin, on nautittava parlamentin luottamusta ja hallituksen jäsenet ovat useimmiten kansanedustajia.

Perustuslaillinen monarkia

Perustuslaillinen monarkia on monarkian muoto, jossa monarkki toimii valtionpäämiehenä perustuslain mukaisesti. Perustuslaillinen monarkia eroaa absoluuttisesta monarkiasta siinä, että absoluuttisessa monarkiassa hallitsijalla on absoluuttinen valta eikä perustuslaki sido häntä. Nykyään monissa perustuslaillisissa monarkioissa monarkilla on lähinnä vain edustuksellinen ja seremoniallinen asema ja ylin vallankäyttäjä on pääministeri.

Joskus käytetään myös nimeä parlamentaarinen monarkia, jos halutaan korostaa parlamentin roolia monarkin vastapainona. Yleensä parlamentaariset monarkiat ovat myös perustuslaillisia ja päinvastoin.

Poliisivaltio

Poliisivaltio on valtio, jossa lait eivät valvo viranomaistoimintaa. Vastakohtana poliisivaltiolle on oikeusvaltio, jossa viranomaiset toimivat lakien alaisuudessa. Tyypillisesti poliisivaltioon liitetään pelätty salainen poliisi ja mielivaltaiset pidätykset.

Populaarikulttuurissa poliisivaltiot ovat yleinen aihe. Tunnetuimpia poliisivaltioista kertovia kirjoja ja elokuvia ovat muun muassa George Orwellin Vuonna 1984 ja Alan Mooren V niin kuin verikosto.

Politeia

Politeia (m.kreik. Πολιτεία tai Πολίτευμα, politeuma) on käsite, joka viittaa jonkun ryhmän poliittiseen organisoitumiseen. Sitä käytetään usein viitattaessa löyhästi organisoituun yhteisöön, kuten heimoon tai yhteiskuntaan, mutta se voi tarkoittaa periaatteessa mitä tahansa poliittista ryhmää.

Aristoteles käytti termiä teoksessaan Politiikka nimenä hallintomallille, jossa enemmistö hallitsee kaikkien hyväksi. Näin se oli parannettu versio demokratiasta, jossa enemmistö hallitsi vain enemmistön hyväksi. Näin hän katsoi politeian olevan ideaali hallitusmuoto, joka oli eräänlainen demokratian ja aristokratian "parhaimpien" puolien yhdistelmä.

Satelliittivaltio

Satelliittivaltio tarkoittaa kansainvälisen politiikan sanastossa seurailijavaltiota, joka on muodollisesta itsenäisyydestään huolimatta toisen valtion voimakkaassa määräysvallassa ja myötäilee sen politiikkaa. Määräysvalta voi olla taloudellista, poliittista ja sotilaallista.

Sotilasjuntta

Sotilasjuntta (< esp. junta, ’johtoryhmä’ tai ’johtokunta’) on hallitusvaltaa käsissään pitävä sotilaiden ryhmä. Sotilasjunttia on sotilasdiktatuureissa.

Teodemokratia

Teodemokratia (engl. theodemocracy) on yhdysvaltalaisen Joseph Smithin ajatus siitä, että pitäisi yhdistää teokratia, Yhdysvaltain perustuslaki sekä republikaani-demokraattiset ajatukset ja näin ollen saavuttaa valtiomuoto, joka olisi kestävä ja täydellinen. Ajatus sai vastakaikua ennen kaikkea mormoniliikkeen parissa.

Teokratia

Teokratia (kreik. θεοκρατία, theokratía) tarkoittaa kirjaimellisesti jumalan valtaa. Nykyään sillä monesti tarkoitetaan valtiomuotoa, jossa uskonnollisilla instituutioilla tai johtajilla on suurin päätösvalta. Esimerkkejä teokraattisesta valtiosta ovat paavin johtama Vatikaanivaltio ja Iranin islamilainen tasavalta. Ensimmäinen tunnettu teokratian käsitteen käyttäjä oli juutalainen historioitsija Josephus (Josefus Flavius) 100-luvun lopulla.

Teonomia

Termiä "teonomia" (kreikan kielen sanoista "theos" jumala, ja "nomos" laki) on käytetty kuvaamaan erilaisia näkemyksiä, jotka osoittavat Jumalan pitäneen Raamattua ihmisen etiikan ainoana aiheuttajana. Teonomia soveltaa Raamatun periaatteita neljältä hallinnon alalta - itsehallinnon tai omavalvonnan, perheen hallinnon, kirkon hallinnon ja valtion tai siviilihallinnon.

Tyranni

Tyranni (m.kreik. τύραννος, tyrannos) eli hirmuhallitsija on nykykielenkäytössä hallitsija, joka harjoittaa väkivaltaisiin keinoihin perustuvaa, kauhua herättävää vallankäyttöä. Tällaisesta hirmuhallinnosta käytetään vastaavasti nimeä tyrannia.

Vasalli

Vasalli oli keskiajan Euroopassa läänityksen haltija, joka oli voimakkaamman lääninherran alainen. Nimitys on peräisin latinankielisestä sanasta vassallus, jonka taustalla lienee kelttiläisistä kielistä omaksuttu sana gwas, palvelija.Vasallijärjestelmä oli lähtöisin karolingien hallitsemasta frankkien valtakunnasta, jossa kuningas antoi ylimyksille maa-alueen, beneficiumin, vastineeksi siitä, että nämä ryhtyivät ratsusotilaaksi tai varustivat sellaisen.Vasallius perustui lääninherran ja vasallin väliseen luottamukseen ja molemminpuoliseen hyötyyn. Lääninherra antoi vasallilleen maa-alueen eli läänityksen, ja vasalli puolestaan vannoi uskollisuutta herralleen. Lääninherra suojeli vasalliaan muita lääninherroja vastaan, ja vasalli maksoi vastineena veroja herralleen. Vasallin velvollisuuksiin kuului myös luovuttaa miehiä lääninherran sotajoukkoihin. Aluksi vasallin oikeudet läänitykseensä olivat rajallisia, mutta ajan myötä ne kasvoivat ja läänityksistä tuli perinnöllisiä. Vasallit saivat myös oikeuden jakaa läänityksensä pienempiin osiin omille vasalleilleen. Vasallijärjestelmä oli feodalismin perusta ja aatelin pohja.

Yhtenäisvaltio

Yhtenäisvaltio on valtio, jonka ylimpiä valtioelimiä valtakunnanlaajuisesti ohjataan perustuslailla yhtenä kokonaisuutena ja jolla on yksi perustuslain määräämä lainsäädäntö. Toisin kuin liittovaltioissa, yhtenäisvaltioissa ei ole osavaltioita, joiden oikeus itsehallintoon ja omaan lainsäädäntövaltaan olisi turvattu keskusvallan päätöksiä vastaan. Hallituksen poliittinen valta voidaan yhtenäisvaltioissakin siirtää alemmille tasoille, mutta keskushallinnolla on oikeus peruuttaa delegoitu valta. Sellainen tilanne oli jonkin aikaa Tanskassa, jossa hallitus vastasi Farumin kunnan hallinnostalähde? ja Pohjois-Irlannissa, jota Britannian keskushallitus Lontoossa hallitsi 1973–2007.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.