David Ricardo

David Ricardo (19. huhtikuuta 1772 Lontoo11. syyskuuta 1823 Gatcombe Park) oli brittiläinen taloustieteilijä, joka lukeutuu klassisen taloustieteen keskeisimpiin edustajiin. Häntä pidetään modernin taloustieteen perusteiden luojana. Ricardon käyttämät matemaattiset tutkimustekniikat ja formaalit mallit ovat olleet tärkeä esikuva nykyaikaiselle valtavirran taloustieteelle. Ricardolla oli suuri vaikutus myös Karl Marxiin, ja hän kehitti esimerkiksi ulkomaankauppaa koskevan suhteellisen edun opin, joka on taloustieteen tunnetuimpia teorioita.

David ricardo
David Ricardo on sekä yhteiskuntatieteen että taloustieteen klassikko.

Elämä

Ricardo - Opere, 1852 - 5181784
Works, 1852

Ricardo syntyi Lontoossa. Hän oli kolmas lapsi seitsemäntoista lapsen juutalaisperheessä, joka siirtyi Hollannista Englantiin juuri ennen Ricardon syntymää. Perheen juuret ovat Portugalissa. Kun Ricardo oli 14-vuotias, hän toimi isänsä kanssa Lontoon pörssimarkkinoilla. Ricardo hylkäsi perheensä ortodoksijuutalaisuuden ja meni naimisiin Anne Wilkinson -nimisen kveekarin kanssa 21-vuotiaana. Isä ei hyväksynyt näitä asioita eikä puhunut Ricardolle enää koskaan. Ricardo kiinnostui taloustieteestä luettuaan Adam Smithin pääteoksen, Kansojen varallisuus, vuonna 1799. Osakemarkkinat tekivät Ricardosta rikkaan, ja hän vetäytyi työstä 42-vuotiaana ja osti Gatcombe Park -nimisen tilan Gloucestershirestä. Vuonna 1819 Ricardo osti itselleen paikan Britannian parlamentista irlantilaisen Portarlington-kauppakaupungin edustajana. Hän säilytti edustajan paikkansa kuolemaansa (1823) asti ja kannatti vapaakauppaa ja viljatullien (corn law) mitätöimistä.

Ricardon ystäväpiiriin kuului James Mill (John Stuart Millin isä), joka kannusti häntä osallistumaan politiikkaan ja kirjoittamaan taloustieteestä. Muita ystäviä olivat Jeremy Bentham ja Thomas Malthus. Jälkimmäisen kanssa Ricardo kävi kirjeitse väittelyä maanomistajien asemasta ja muista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Bentham oli utilitarismina tunnetun moraalifilosofisen opin keksijä, ja Ricardo oli itsekin siirtynyt utilitarismin kannattajaksi jo noin 20-vuotiaana. Ricardo kuoli tilallaan 51-vuotiaana.

Taloustieteelliset opit

Pienenevän tuottavuuden laki

Pääartikkeli: Vähenevän tuoton laki

Ricardo laati pessimistisen skenaarion, jossa kansantalouden kokonaisvoitot henkeä kohden pienenevät alati, koska tuotantoa joudutaan maataloudessa laajentamaan aina yhä huonommin tuottavalle maaperälle. Tämä ennustus oli samantyyppinen kuin Thomas Malthusin väestötieteelliset laskelmat. Malthusin tapaan Ricardo näki väestönkasvun vaarallisena. Ricardo kannatti vapaakauppaa osana tuottavuusongelman ratkaisua.

Palkkojen rautainen laki

Tunnetulla ”palkkojen rautaisella laillaan” Ricardo tarkoitti sitä, että työläisten palkkojen noustessa myös heidän lapsiensa lukumäärä nousee. Tämän seurauksena työnantajat alentavat palkkoja, kun työläisväestö kasvaa. Suurempi väestö ja matalammat palkat tarkoittavat suurempaa köyhyyttä. Tämän nojalla Ricardo vastusti työläisten palkankorotuksia.

Maanomistajien asema

Britannian viljatullien (corn law) tarkoitus oli suojella maanomistajia ulkomaiselta kilpailulta ja nostaa heidän tuotteidensa hintoja. Lait oli säädetty Napoleonin sotien aikana, kun mannermaasulkemuksen takia Britannian oli pakko lisätä viljaomavaraisuutta. Lait jäivät kuitenkin voimaan 1815 Napoleonin kukistuttua, koska ne hyödyttivät suuresti Britannian varakkaita maanomistajia pitämällä viljan hinnan keinotekoisen korkeana. Viljatulleja Ricardo vastusti, koska hän näki sen siirtävän resursseja talouskehityksen kannalta tärkeältä porvaristolta suurmaanomistajille. Ricardo näki maanomistajat parasiittimaisena luokkana.

Arvoteoria

Adam Smithin tavoin Ricardo ajatteli, että tuotteissa on arvoa, joka on peräisin työstä. Ricardo pyrki välttämään Smithin kohtaamia teoreettisia ongelmia väittämällä, että tuotteen arvoon kuuluu myös tuotteen valmistuksessa käytettyjen tuotteiden arvo. Yhden tuotteen arvo voidaan laskea ynnäämällä yhteen tuotteen valmistamiseen käytetty työaika sekä tuotteen osien valmistamiseen käytetty työaika. Marx jatkoi työnarvoteorian kehittämistä Ricardosta eteenpäin.

Suhteellisen edun teoria

Ricardon kuuluisin keksintö on hänen vapaakauppateoriansa. Teorian keskeinen argumentti on, että kansantalouden erikoistuminen tuotteeseen, jossa sillä on suhteellinen etu, kannattaa aina vaikka toinen maa tuottaisi samaa tuotetta tehokkaammin. Teorian mukaan kokonaistehokkuus tuotannossa on aina paras, kun maat keskittyvät tuottamaan niitä tuotteita, joita niissä osataan tehdä suhteessa parhaiten. Esimerkiksi jos Englanti tuottaa Portugalia tehokkaammin sekä viiniä että vaatteita, kannattaa Portugalin erikoistua näistä kahdesta tuotteesta siihen, jota se tuottaa suhteessa paremmin, ja Englannin niin ikään siihen, mitä se tuottaa suhteellisesti paremmin. Sitten maat voivat myydä tuotteensa toisilleen saadakseen käyttöönsä niitä tuotteita, joiden valmistamisesta he luopuivat erikoistumisen takia. Teoria perustuu hyvin yksinkertaiselle matemaattiselle todistukselle, ja on edelleen merkittävä (tietysti teoriasta voidaan löytää lukuisia implisiittisiä oletuksia, jotka vaikuttavat suuresti lopputulokseen). Taloustieteilijät puhuvat yhä kansainvälisen kaupan yhteydessä Ricardosta ja suhteellisesta edusta, vaikka hänen teoriansa tilalle on tullut uudempia kaupan teorioita.

Kirjallinen tuotanto

  • Ricardo, David: Kansantalouden ja verotuksen periaatteet. (On the Principles of Political Economy and Taxation, 1817.) E. C. K. Gonnerin julkaisemasta sekä esipuheella, johdannolla ja selityksillä varustamasta laitoksesta suomentanut B. Tuunanen. Sivistys ja tiede 104. Porvoo: WSOY, 1937.
  • 11-osainen kootut teokset: The Works and Correspondence of David Ricardo. Ed. Piero Sraffa & M.H. Dobbs. Cambridge University Press 1951–73.
11. syyskuuta

11. syyskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 254. päivä. (255. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 111 päivää.

19. huhtikuuta

19. huhtikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 109. päivä (110. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 256 päivää.

Kaupunkitaloustiede

Kaupunkitaloustiede on laajasti käsitettynä kaupunkien ja yleisemmin taajamien taloudellista tutkimusta. Taloustieteen menetelmillä voidaan tutkia kaupunkeihin liittyviä aiheita kuten rikollisuus, koulutus, julkinen liikenne, asuminen ja paikallishallinnon rahoitus. Suppeammin käsitettynä kaupunkitaloustiede on mikrotaloustiedettä, joka on erikoistunut kaupunkirakenteeseen ja kotitalouksien ja yritysten sijainnin valintaan.

Klassinen liberalismi

Klassinen liberalismi on poliittinen aate, jonka ytimessä ovat yksilönvapaudet, yksityisyrittäjyys, vapaa markkinatalous sekä valtion roolin minimointi. Klassinen liberalismi ei ole kuitenkaan sama asia kuin nykyisin yhdysvaltalaisessa politiikassa käytetty termi liberal.

Klassinen taloustiede

Klassinen taloustiede tarkoittaa Adam Smithin ja häntä seuranneiden taloustieteilijöiden edustamaa koulukuntaa, joka sai alkunsa 1700-luvulla Smith kirjasta Kansojen varallisuus. Sen merkittävimpiin teoreetikoihin lasketaan Adam Smithin lisäksi David Ricardo, Thomas Malthus ja John Stuart Mill. Karl Marx sovelsi teoriaa työn arvosta omissa töissään.

Liberalismi

Liberalismi (lat. liber ’vapaa’) on ideologia tai poliittinen suuntaus, joka pitää keskeisenä arvonaan vapautta jostakin ja vapautta johonkin.

Liberalismi ei ole itsenäinen lyhyesti määriteltävä ideologia, vaan se käsittää useita eri muotoja. Yhteisenä niille kaikille voidaan pitää lähinnä 1. syntyperästä riippuvan moraalisen ja poliittisen arvojärjestyksen kieltämistä ja 2. yksilönvapauden pitämistä keskeisenä arvona. Näistäkin yksilönvapaus on abstrakti ja tulkinnoille avoin termi.Liberalismi etsii yhteiskuntaa, jota kuvaa yksilöiden ajatuksenvapaus, rajoitteet hallituksen ja uskonnon vallassa, lain voima, vapaa ajatustenvaihto, vapaaseen yrittäjyyteen perustuva markkinatalous sekä läpinäkyvä hallinto. Liberalismin alkuperäistä muotoa kutsutaan klassiseksi liberalismiksi, mutta aate on myöhemmin laajentunut erillisiin suuntauksiin. Useat liberaalit kuitenkin kannattavat vapausoikeuksia kuten yhdistymisvapautta, laajaa sopimusvapautta ja elinkeinovapautta, sananvapautta, lehdistönvapautta ja liikkumisen vapautta, vapautta orjuudesta, pakkotyöstä ja väkivallasta, uskonnonvapautta ja yksityisomistusoikeuksia eli laajaa henkilökohtaista ja taloudellista vapautta.

Ricardon maanvuokralaki

Ricardon maanvuokralaki osoittaa, että maan vuokra pyrkii asettumaan sellaiselle tasolle, joka on yhtä suuri kuin vuokratun maan ja marginaalisen maan (käytännössä parhaan ilmaismaan) samassa käytössä sekä samoilla työ- ja pääomaresursseilla saatujen tuottojen erotus. Esimerkiksi jos vuokrattu maa tuottaa 1000 euroa ja ilmaismaa ei yhtään, vuokra pyrkii asettumaan tuhanteen euroon.

Marginaaliseksi katsotaan maa, jossa viljelyksen tuotto on yhtä suuri kuin tuotannon kustannukset, maan vuokraa lukuun ottamatta. Siellä tuotannon voitto on siis nolla. Vielä huonommin tuottavia maa-alueita, joissa tuotannon kustannukset ovat suuremmat kuin tuotto ja joiden viljelys näin ollen tuottaa tappiota, sanotaan supramarginaalisiksi maiksi. Voittoa tuottavia maa-alueita, joissa siis tuotto on suurempi kuin kustannukset, kutsutaan inframarginaalisiksi maiksi.

Inframarginaalisen maan voitto on

I

=

p

z

c

{\displaystyle I=pz-c}

, missä p on siellä tuotetun hyödykkeen markkinahinta yksikköä kohti, z on maan tuottavuus ja c ovat tuotantokustannukset. Jos maa on vuokrattu, sen tuottama voitto vuokraajalleen olisi

π

=

p

z

c

R

(

z

)

{\displaystyle \pi =pz-c-R(z)}

, missä 'R(z) on vuokra tuottavuuden funktiona.

Vuokran arvo riippuu tilanteesta. Alussa, kun vuokralle on tarjolla enemmän maita kuin on viljelijöitä, maan­omistajat eivät voi tietää, minkä verran se voi tuottaa. Tällöin maan todellinen hinta ja asetettu hinta on epä­optimaalinen, eivätkä maan kysyntä ja tarjonta ole tasapainossa. Silloin

R

(

z

)

<

p

z

c

{\displaystyle R(z)

, joten viljelijä tekee voittoa. Ongelma on, että, koska viljelijät tekevät voittoa, enemmän ihmisiä ryhtyy viljelijöiksi ja maan kysyntä nousee. Ennen pitkää maan vuokra on sama kuin maan voitto, eli

R

(

z

)

=

π

{\displaystyle R(z)=\pi }

, eli

R

(

z

)

=

p

z

c

p

z

{\displaystyle R(z)=pz-c-pz*}

(missä z* on marginaalisen maan tuottavuus). Silloin teoreettisesti viljelijöiden voitot menevät kokonaan maan omistajille.

Toinen huomioon otettava seikka on, että teknologian kehityksen takia marginaalinen maa saattaa tulla inframarginaaliseksi maaksi, eli marginaalisia ovat eri maa-alueet kuin ennen. Nyt vuokran taso riippuu uudesta marginaalisesta maasta.

Sefardijuutalaiset

Sefardijuutalaiset (hepreaa, sefardim) on yksi juutalaisten etnisistä ja kulttuurisista ryhmistä, joka muodostui alun perin nykyisten Espanjan ja Portugalin alueilla, mistä heidät karkotettiin 1490-luvulla uskonnollisen puhdistuksen seurauksena. Sefardiyhteisössä kehittyi ladinon kieli.

Laajemmin ymmärrettynä sefardijuutalaisiksi mielletään myös erilliseen juutalaisten diasporaryhmään kuuluvat mizrahit, koska he ovat omaksuneet sefardeilta uskonnollisia tapoja.

Suhteellinen etu

Suhteellinen etu on taloustieteessä käytetty käsite, joka osoittaa, että kahden kansantalouden kannattaa käydä kauppaa siitä huolimatta, että toinen näistä talouksista pystyy tuottamaan kaikkia mahdollisia hyödykkeitä halvemmalla kuin toinen. Nykyaikaisen taloustieteen kansainvälistä kauppaa käsittelevä teoria perustuu nimenomaan suhteellisen edun käsitteelle: teorian mukaan oleellista ei ole tuotannon absoluuttiset kustannukset, vaan se kuinka helposti maa pystyy tuottamaan hyödykkeitä suhteessa toisiin hyödykkeisiin. Suhteellisen edun käsitteen perusteella maan kannattaa tuottaa sitä hyödykettä, jonka tuottamisen vaihtoehtoiskustannus on pienin ja vaihtaa tätä hyödykettä muihin hyödykkeisiin.

Talouskasvun teoria

Talouskasvun teoriassa pyritään ymmärtämään ja selittämään taloudellista kasvua ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Taloudellinen kasvu tarkoittaa prosessia, jossa kansakunnan vauraus kasvaa lisääntyneen kokonaistuotannon ansiosta. Kokonaistuotanto tarkoittaa kansakunnan tai yhteisön tuottamien tavaroiden ja palvelujen määrää ja laatua.

Yhteisön vaurastuminen on ollut taloustieteilijöiden kiinnostuksen kohteena jo parin sadan vuoden ajan. Tässä suhteessa taloudellisen kasvun käsite on suhteellisen uusi ja liittyy kasvun kvantitatiiviseen tutkimukseen kansakunnan tasolla. Kasvun kvantitatiivinen tutkimus tuli mahdolliseksi, kun kansantalouden tilinpitojärjestelmät olivat kehittyneet riittävästi. Tämä kehitys tapahtui Yhdysvalloissa 1940-luvulla lähinnä suuren laman kokemuksista syntyneessä kehitysohjelmassa. Simon Kuznets oli ukrainalaissyntyinen taloustieteilijä, jonka johtama työryhmä loi kansantuotteen käsitteen 1940-luvun alussa. Hänet palkittiin taloustieteen Nobelilla v. 1971. Sir Richard Stone palkittiin Nobelilla v. 1984 perustavanlaatuisesta panoksesta kansantalouden tilinpitojärjestelmän kehittämiseksi.

Taloustiede

Taloustiede on yhteiskuntatiede, joka tutkii lähinnä taloudellisia päätöksiä tekevien toimijoiden kannustimia ja käyttäytymistä, sekä niiden perusoletuksista johdetuilla malleilla ja teorioilla erilaisia taloudellisia ilmiöitä. Tavallisia tutkimuksen kohteita ovat hyödykkeiden kulutus, tuotanto ja allokointi, markkinoiden toiminta sekä aina kokonaistalouteen liittyvät kysymykset kuten talouskasvu ja inflaatio. Suomeksi taloustiedettä on aikaisemmin kutsuttu rinnakkain myös kansantaloustieteeksi erotuksena liiketaloustieteistä.

Akateemisen taloustieteen tutkinnon suorittanutta kutsutaan ekonomistiksi. Taloustieteilijä on henkilö, joka on suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon talous- tai jossakin lähitieteessä ja tekee aiheeseen liittyvää tutkimusta.

Taloustiede jaetaan tyypillisesti kahteen laajaan kokonaisuuteen: mikrotaloustieteeseen ja makrotaloustieteeseen. Makrotaloustiede on kehittynyt kansantalouden tilinpidon pohjalta ja se tarkastelee kokonaistaloudellisia ilmiöitä. Makrotaloustiede ei pohjaudu yhtenäiseen teoriapohjaan vaan se koostuu joukosta erillisiä malleja. Taloudellisesta aineistosta tilastollisin menetelmin tehtävää empiiristä tutkimusta kutsutaan ekonometriaksi.

Mikrotaloustiede selvittää yksittäisten taloudellisten toimijoiden käyttäytymisen lainalaisuuksia. Yleensä tarkastelun kohteena on yksilö, kotitalous tai yritys. Taloustieteessä vallitseva koulukunta on uusklassinen taloustiede, jota tämä artikkeli pääasiassa käsittelee. Tämän koulukunnan mukaan toimijoita ohjaavat kannusteet ja pyrkimys hyödyn maksimointiin. Laajemmin ottaen valtavirran taloustieteen yksilön valintaan nojaavaa näkökulmaa voidaan soveltaa lähes kaikkiin valintatilanteisiin, joissa päätöksentekijällä on rationaaliset preferenssit.

Mikrotaloustieteellä on yleisesti hyväksytty ja taloustieteen opetusohjelmissa systemaattisesti käytetty yhtenäinen uusklassiseen taloustieteeseen perustuva teoriapohja. Valtavirtataloustieteen teoria on sovellettua matematiikkaa. Teoria perustuu ihmisten käyttäytymisestä tehdyille oletuksille, kuten preferenssien rationaalisuudelle. Osa taloustieteen koulukunnista ei hyväksy joko uusklassista teoriaa tai matemaattista lähestymistapaalähde?.

Taloustieteessä tehdään usein ero positiivisen ja normatiivisen tutkimuksen välillä. Positiivinen taloustiede pyrkii selvittämään talouden toimintamekanismeja ja kehittämään teorioita. Normatiivinen taloustiede ottaa kantaa siihen, miten taloutta pitäisi hoitaa ja millaiseen järjestelmään tulisi pyrkiä. Akateeminen tutkimus on yleensä positiivista, kun taas poliittinen keskustelu on normatiivista.

Taloustieteen tutkimus on valtaosaltaan käyttäytymisvaikutusten ja kannusteiden tutkimusta.

Taloustieteen historia

Taloustiede on yhteiskuntatieteisiin kuuluva tieteenala, joka tutkii talouden ilmiöitä. Joiltakin osin se lähestyy matemaattista laskentaa ja tilastotiedettä.

Teollinen vallankumous

Nimitystä teollinen vallankumous (myös teollinen kumous) käytetään laajasta yhteiskunnallisesta, taloudellisesta ja teknologisesta muutoksesta 1700- ja 1800-lukujen taitteen Britanniassa. Taloushistoriassa teollinen vallankumous tarkoittaa suurta mullistusta teollisissa tuotantomenetelmissä. Tässä artikkelissa käsitellään ensimmäistä teollista kumousta, joka liittyy uuteen energian tuotantomenetelmään, höyrykoneeseen, ja tekstiiliteollisuuden syntymiseen Britanniassa ja Englannin kanaalin ympäristössä. Toisen teollisen vallankumouksen uusia keksintöjä olivat sähkö- ja polttomoottorit. Se nosti Saksan ja Yhdysvallat johtaviksi teollisuusmaiksi ja laajensi 1800-luvun lopulta alkaen teollista toimintaa koko Euroopassa. 1900-luvun lopulla alkanut kolmas teollinen vallankumous laajensi teollista toimintaa Kiinaan ja Tyynenmeren ympäristöön elektronisilla keksinnöillä, kuten mikropiireillä.Englannin teollinen kumous johtui pitkään vaikuttaneista keksinnöistä ja muutoksista, esimerkiksi tieteen vallankumouksesta. 1700-luvun loppupuolella nämä yhteiskunnan eri alojen ja tekniikan kehityslinjat kytkeytyivät yhteen luoden uudet puitteet koko sen jälkeen tapahtuneelle yhteiskunnalliselle, tekniselle ja tieteelliselle kehitykselle. Merkittävin uusi ajatus oli fossiilisen energian käyttöönotto ja höyrykone. Toinen tärkeä kehitysalue oli tekstiiliteollisuuden mekanisoiminen ja työn siirtyminen tehtaisiin palkkatyöksi. Kivihiilestä tehtiin koksia, jonka avulla Englanti kasvoi merkittäväksi raudan valmistajaksi. Jo ennen teollista kumousta oli rakennettu kanavia, mikä laajensi markkinoita. Markkinoiden laajentumiseen ja uusien ideoiden nopeaan leviämiseen vaikuttivat myös höyrykoneen käyttö jokilaivoissa ja ensimmäisen teollisen vallankumouksen lopulla alkanut rautateiden rakentaminen.Britannialle oli kertynyt Napoleonin sotien päättyessä vuonna 1815 valtavasti velkaa. Velkaa oli yli miljoona puntaa ja suhteessa bruttokansantuotteeseen velkaa oli yli 250 prosenttia. Britannia tasapainotti valtion budjetin ja ryhtyi noudattamaan politiikkaa joka johtaisi talouden kasvamiseen, jotta velka pienenisi suhteessa talouden kokonaistuotantoon. Britannia onnistui ratkaisemaan velkaantuneisuuden, sillä teollistuminen toi talouden kasvuprosentit jollaisia ei oltu nähty aikaisemmin.Teollinen kumous muutti yhteiskunnan rakennetta, kun paljon väestöä siirtyi maataloudesta teollisuuden palvelukseen kaupunkeihin. Nopea teollinen kehitys synnytti teollisuustyöväenluokan ja suuria yhteiskunnallisia ongelmia, mikä johti työväenliikkeen muodostumiseen ja sosialististen aatteiden leviämiseen. 1800-luvun alussa Länsi-Euroopan bruttokansantuote asukasta kohden oli noin kaksinkertainen verrattuna Aasian ja Afrikan maihin, mutta 1800-luvun lopussa kuilu teollistuneiden ja teollistumisen ulkopuolelle jääneiden maiden välillä oli revennyt syväksi.

Tontti

Tontti on sitovan tonttijaon mukaisesti muodostettu kiinteistö, joka on merkitty tonttina kiinteistörekisteriin. Uusia tontteja muodostuu pääsääntöisesti lohkomistoimitusten yhteydessä. Tontin kiinteistötunnus muodostuu kunnan, kaupunginosan, korttelin ja tontin numeroista.Puhekielessä sanaa käytetään myös hieman laajemmin kuvaamaan talon ympärillä olevaa maa-aluetta ja yleensäkin kaikkia rakennuspaikkoja sen muodostamisesta tai sijainnista riippumatta kuten esimerkiksi ilmaisussa "tyhjä tontti".

Työnarvoteoria

Työnarvoteoria on taloustieteen teoria, jonka kehittivät 1800-luvun alun liberalistiset taloustieteilijät. Sen mukaan tavaran arvon määrää sen tuotantoon käytetty työmäärä, ei markkinat. Tavaran arvo on työläisen saamaa palkkaa suurempi. Työn hinnan ja tuotteen hinnan erotuksesta syntyy lisäarvo, jonka tuotantovälineet omistava kapitalisti saa Karl Marxin lisäarvo- ja riistoteorian mukaan haltuunsa.Ennen Marxia teoriaa olivat kehitelleet klassiset taloustieteilijät David Ricardo ja Adam Smith. Marxin jälkeen käsite on liitetty lähinnä marxilaiseen taloustieteeseen.

Nykyisen valtavirran taloustieteen mukaan tavaran arvo on se, mitä ihmiset suostuvat siitä maksamaan, riippumatta siitä, onko tavara esimerkiksi valmistettu vähällä työllä vai hyvin tehottomalla prosessilla. Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen on kirjoittanut: "vanhojen asuntojen hinnat nousevat, vaikka niihin ei käytetä uutta työtä", ja ihmisten preferenssien muutokset vaikuttavat vanhojen tavaroiden arvoon.

Uusliberalismi

Uusliberalismin esitetäänkenen mukaan? olevan 1940-luvulla syntynyt talouspoliittinen suuntaus, jonka mukaan yksityinen omistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa edistävät parhaiten ihmisten hyvinvointia.Uusliberalismi ei ole yhtenäinen eikä tarkkarajainen aatesuuntaus, mutta siihen on luettu kuuluvaksi mm. 1980-luvulla Margaret Thatcherin talouspolitiikka Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ronald Reaganin talouspolitiikka Yhdysvalloissa. Uusliberalismin tunnusmerkeiksi lasketaan usein mm. tiukka talouskuri, pyrkimys valtionomaisuuden yksityistämiseen sekä sääntelyn vähentäminen (deregulaatio) yksityisen sektorin toiminnan kannattavuuden parantamiseksi.

Uusliberaali talouspolitiikka pyrkii taloudellisen toiminnan normien vähentämiseen (talouden vapaus), verojen alentamiseen, omistusoikeuden loukkaamattomuuteen, kilpailuun, poliittisen toiminnan korvaamiseen markkinaohjauksella, tulonsiirroilla rahoitetun hyvinvointivaltion ja kansainvälisen kaupan esteiden purkamiseen.Termiä "uusliberalismi" käyttävät pääasiassa negatiivisessa sävyssä etenkin kyseisen politiikan vastustajat, ja siksi sen merkitys vaihtelee melkoisesti käyttäjästä riippuen. Kannattajat puhuvat mieluummin klassisesta liberalismista, markkinaliberalismista tai liberalismista.

Vapaakauppa

Vapaakauppa tarkoittaa yleensä ihmisten ja yritysten oikeutta käydä kauppaa keskenään vapaasti myös valtakunnanrajojen yli. Se siis tarkoittaa rajoitusten, kuten tullien ja tuontirajoitusten puuttumista kahden tai useamman valtion välillä. Vapaakauppa on siis markkinatalouden rajoittamattomin ja kansainvälisin muoto, jossa ihmisten keskinäiselle kanssakäymiselle, kaupankäynnille ja sopimuksille asetetaan mahdollisimman vähän rajoituksia. Vapaakauppasopimuksissa pyritään yleensä myös yhdenmukaistamaan tai poistamaan markkinoita sääteleviä sääntöjä.

Vapaakauppa-alueita on maailmassa useita, suurimman niistä muodostaa tällä hetkellä Euroopan talousalue. Muita vapaakauppa-alueita ovat muun muassa Pohjois-Amerikan NAFTA ja Aasiassa AFTA sekä SAFTA. Maailman kauppajärjestö WTO on maailmanlaajuinen järjestö, jonka tehtävä on kaupan esteiden keskinäinen vapauttaminen.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.