Brasilia

Brasilian liittotasavalta eli Brasilia on Etelä-Amerikan suurin valtio sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan. Se on sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan myös maailman viidenneksi suurin valtio. Brasilian rajanaapurit ovat Uruguay, Argentiina, Paraguay, Bolivia, Peru, Kolumbia, Venezuela, Guyana, Suriname ja Ranskan Guayana eli kaikki muut Etelä-Amerikan maat paitsi Chile ja Ecuador. Maassa on sekä laajoja viljelysalueita että sademetsiä. Sen kerrotaan saaneen nimensä brasilianpuun mukaan.[5]

Brasilian suurimmat kaupungit ovat São Paulo ja Rio de Janeiro.

Argentiinasta, Brasiliasta ja Chilestä on toisinaan käytetty yhteisnimitystä ABC-valtiot.[6]

Brasilian liittotasavalta
República Federativa do Brasil
Brasilian lippu Brasilian vaakuna
lippu vaakuna

Brazil on the globe (Brazil centered)

Valtiomuoto liittotasavalta
Presidentti Jair Bolsonaro
Pääkaupunki Brasília (2 094 100 as.)
15°46′S, 47°55′W
Muita kaupunkeja São Paulo (10 700 000 as.), Rio de Janeiro (6 150 000 as.), Salvador (2 540 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 8 514 877[1] km² (sijalla 5)
– josta sisävesiä 0,65 %
Väkiluku (2014) 202 656 788[1] (sijalla 5)
– väestötiheys 22,2 / km²
– väestönkasvu 0,8[1] % (2014)
Viralliset kielet portugali
Valuutta Real (BRL)
BKT
– yhteensä 2416 miljardia USD[1] (sijalla 8)
– per asukas 12 100 USD
HDI (2014) 0,755[2] (sijalla 75)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 20 %
– teollisuus 14 %
– palvelut 66 %
Aikavyöhyke UTC-2 / UTC-5[3]
– kesäaika UTC-2 / UTC-5[4]
Itsenäisyys
Julistautui Portugalista
Tunnustettiin

7. syyskuuta 1822
29. elokuuta 1825
Lyhenne BR
– ajoneuvot: BR
– lentokoneet: PP / PT
Kansainvälinen
suuntanumero
+55
Motto Ordem e Progresso (Järjestys ja edistys)
Kansallislaulu Hino Nacional Brasileiro

Maantiede

Pääartikkeli: Brasilian maantiede
Brazil Blue Marble
Brasilia satelliittikuvassa lokakuussa.

Brasilian alue kattaa melkein puolet Etelä-Amerikan pinta-alasta.[7] Euroopan unionin alue vastaa vain puolta Brasilian pinta-alasta. Maa rajoittuu koillisessa ja kaakossa Atlanttiin, jonka rannikon pituus on 7400 km, lännessä maalla on yhteistä rajaa jokaisen Etelä-Amerikan valtion kanssa lukuun ottamatta Chileä ja Ecuadoria.

Kallioperä ja vesistöt

Brasilia jakautuu pinnanmuotojen perusteella kolmeen alueeseen: Amazonasin alankoon, maan osuuteen Guyanan ylängöstä ja etelän ylänköön.[8] Amazonasin alanko on 3500 kilometriä pitkä alanko Andien ja Atlantin välissä. Se on leveimmillään pohjois-eteläsuunnassa 2000 kilometriä leveä. Alue peittää Etelä-Amerikasta viidenneksen eli 3 600 000 neliökilometriä, josta 2 300 000 neliökilometriä kuuluu Brasilialle. Amazonasin alangon osuus Brasilian valtion pinta-alasta on 27 %.[8]

Kolmesta Brasilian päävyöhykkeestä pienin on Guayanan ylänkö, jonka Brasilian osuudella on pinta-alaa noin 400 000 neliökilometriä eli vain 5 % maan kokonaispinta-alasta. Guayanan ylängön, joka on hyvin vanha massiivi, peruskallio muodostuu gneissistä, kiilleliuskeesta, graniitista ja kvartsiitista. Alueella on myös nuorempia, vulkaanisia kivilajeja, jotka ovat kerrostuneet vanhojen kivilajien päälle.[8] Ylängön massiivin ja Amazonasin rajalla on paljon koskia ja putouksia, koska alueella on jyrkkä murros. Kosket vaikeuttavat pääsyä sisämaahan niin paljon, että alueella elää vain karaib-intiaaneja.[8] Alueen länsiosassa on maan korkein huippu Pico da Neblina (2994 m).[8][9]

Brasilian ylänkö eli Planalto on pinta-alaltaan noin 6 miljoonaa neliökilometriä. Se sijaitsee Etelä-Amerikan keskiosan itäpuolella, rajoittuen idässä jyrkästi laskien Atlantin valtamereen ja lännessä Pampan ja Gran Chacon alankoihin. Ylängön korkeus on sen keskivaiheilla 500–1000 metriä, etelässä ja idässä se nousee 2000–3000 metrin korkeuteen. Alueen korkein huippu ja koko Brasilian kolmanneksi korkein vuori on Pico da Bandeira (2890 m).[10]

Amazonjoen ja sen sivujokien lisäksi Brasiliassa on muitakin pitkiä jokia. Maan koillisosassa sijaitsevan São Francisco -joen pituus on 3160 kilometriä, Tocantins-joen pituus on noin 2400 kilometriä, Parnaíba-joen pituus on noin 1700 kilometriä, Paraná-joen pituus on noin 2570 kilometriä ja Paraguay-joen pituus on 2549 kilometriä.[11]

Brasiliaan kuuluvat myös Atlantin saaret ja saariryhmät:

Ilmasto

Manaus klima
Manaus Amazonas, 92 m
Cuiaba klima
Cuiabá, Mato Grosso 165 m
Porto Alegre klima
Porto Alegre etelässä, 10 m

Keskimääräinen ylin lämpötila on Manauksessa koko vuoden +31..+33 astetta,[12] Porto Alegressa heinäkuussa +19 astetta ja helmikuussa +31 astetta.[13]

Amazonin altaassa sataa tyypillisesti 1500–2000 mm vuodessa, sateita saadaan ympäri vuoden. Brasilian ylängöllä on selvä sadekausi lokakuusta huhtikuuhun, jolloin sadetta saadaan 1250–1500 mm.[14]

Kasvillisuus

River in the Amazon rainforest
Joki Amazonin sademetsässä, joka on maailman suurin yhtenäinen metsäalue.
Brazil veg 1977
Brasilian kasvillisuusvyöhykkeet (kartta vuodelta 1977):
1. (vihreä) sademetsä
2. (sinivihreä) cerradon ja rannikkosademetsän vaihettumisvyöhyke
3. (vihreä) Paranán havumetsä
4. (vaaleanvihreä) palmumetsä
5. (ruskea) caatinga
6. (beessi) cerrado
7. (keltainen) campo
8. (vaaleansininen) mangove
9. (vaakaviivoitettu alue) osan vuodesta veden alla

Sademetsät Amazonin altaalla muodostavat maailman suurimman yhtenäisen metsäalueen, joka työntyy Amazonjoen suistoalueelta Andien rinteille saakka ja myös Brasilian ylängölle. Amazonasin alangolla on erittäin rehevä kasvillisuus kuuman ja kostean ilmaston takia, vaikka maaperä on pääosin vähäravinteista ja hapanta. Koko maailman trooppisista metsistä 34 % sijaitsee Brasiliassa. Metsää kuitenkin katoaa plantaasiviljelyyn, erityisesti itäisten rannikkovuorten alueella. Maassa sijaitsee Amazonian sademetsän lisäksi myös rannikkosademetsä, joka ulottuu kapeana rannikon suuntaisena vyöhykkeenä Koillis-Brasiliasta etelään saakka. Rannikkosademetsä sijaitsee Brasilian tiheimmin asutulla alueella, jonka vuoksi suuri osa siitä on tuhoutunut. Amazonian sademetsistä on hävinnyt 15 % ja rannikkosademetsästä yli 90 %.[15][16][17] Alun perin rannikkosademetsää oli 1,3 miljoonaa neliökilometriä, nykyään jäljellä on enää 92 000 neliökilometriä.[18] Amazonin sademetsää raivataan vuosittain noin 10 000 – 25 000 neliökilometriä laidunmaaksi tai soijapelloksi, mutta metsän hävitys on hieman vähentynyt viime vuosina.[19] Metsä hylätään muutaman vuoden päästä raivauksen jälkeen, koska sen tuotantokyky on laskenut. Alueen trooppiset sateet kuluttavat pintamaan, joka valuu pois liettämään jokia. Pintamaan alla oleva latosoli kuivuu kovaksi lateriitiksi.[20]

Brasilian pinta-alasta on alle 50 % sademetsää, muita luontotyyppejä ovat cerrado, caatinga, restinga, campos ja pantanal.[15]

Brasiliassa tavattavien kasvilajien määrää on vaikea arvioida, mutta tiede tuntee niitä tällä hetkellä yli 60 000. Pelkästään rannikkosademetsäalueella kasvaa noin parikymmentätuhatta lajia, joista puolet on kotoperäisiä: rannikkosademetsien suojelu onkin tärkeää eläimien lisäksi myös kasvien takia.[21] Amazonian sademetsässä voi olla yhden hehtaarin alueella 300 puuvartista kasvia.[22]

Brasilialle tyypillisiä kasveja ovat bromeliat, jotka kasvavat päällyskasveina puiden rungoilla ja oksilla. Nämä kasvit luovat sademetsille niille tyypillisen rehevän ilmeen, eniten näitä kasveja kasvaakin erilaisissa metsissä.[21]

Brasiliassa tavataan 56 000 kukkakasvi- ja saniaislajia, joista monet ovat hyötykasveja, kuten kumipuu, kaakao, ananas ja guarana. Maailman 20 000 orkidealajista 2500 lajia tavataan Brasiliassa.[23]

Eläimistö

Maailman monimuotoisin luonto löytyy Brasiliasta: nisäkäslajeja on 524, lintulajeja 1800, matelijalajeja 500 ja sammakkoeläinlajeja 500. Kaikkien ryhmien, kuten hyönteisten, lajimäärää ei tunneta. Uhanalaisia lajeja on 202, joista 171:n asuinalue sijaitsee rannikkosademetsässä.[15][18]

Brasiliassa elää noin 1800 lintulajia, eli noin 18 % koko maailman lajeista ja yli 1100 niistä Amazonin sademetsissä. Lajeista 250 on sellaisia, ettei niitä esiinny missään muualla. Maassa tavataan 80 kolibrilajia, 70 papukaijalajia ja 21 tukaanilajia.[16][21][24]

Käärmeitä löytyy noin 250 eri lajia, 70 niistä myrkyllisiä. Maassa tavataan miljoonia hyönteislajeja ja siellä on myös eniten sammakkoeläinlajeja maailmassa.[25]

Sademetsissä eläviä nisäkkäitä ovat esimerkiksi jaguaari, joka on Etelä-Amerikan suurin kissaeläin, kapybarat ja tapiirit.[26] Muita sademetsän eläimiä ovat jättiläiskäärmeet, vampyyrilepakot, jättilierot ja lehdenleikkaajamuurahaiset.[27] Mangrovemetsissä eläviä eläimiä ovat esimerkiksi hyppyravut ja mangroveravut.[28]

Brasilian savannin eli cerradon asukkeja ovat esimerkiksi seebut, harjasudet, isomuurahaiskarhut ja nandut. Seebut ja muut nautaeläimet ovat ihmisen mukanaan tuomia, sillä alun perin cerradoilta puuttuivat suuret nauta-, antilooppi- ja kengurulaumat ja niiden vastineet.[29]

Pääosin Brasiliassa sijaitseva Pantanal on maailman suurin tulvatasanko, jonka eläimistö on erittäin runsas: alueella elää 30 miljoonaa alligaattoria, paljon lintuja, kuten haikaroja ja satoja kalalajeja. Pantanal on myös maailman suurimman haikaralajin jabirun esiintymisalue.[15]

Kansallispuistot ja luonnonsuojelu

Brasiliassa on 16 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta, joista seitsemän on luontokohteita: Brasilian Atlantin saaret: Fernando de Noronhan ja Rocasin atollin suojelualueet, Cerradon suojelualueet: Chapada dos Veadeirosin ja Emasin kansallispuisto, Iguaçun kansallispuisto, Jaún kansallispuisto (osana Keski-Amazonin suojelualuetta), Mata Atlântican suojelualueet (erikseen Bahian ja Espírito Santon sekä etelämpänä Paranán São Paulon osavaltioissa) sekä Pantanalin suojelualue.[30]

Kaikkiaan Brasiliassa on 57 kansallispuistoa, joiden ensisijainen tarkoitus on suojella uhanalaisia elinympäristöjä. Puistosta vain puolet on avattu yleisölle ja monet niistä ovat puitteiltaan vaatimattomia matkailutulojen pienuudesta johtuen.[31]

Historia

Pääartikkeli: Brasilian historia

Esihistoria ja siirtomaavalta

Jean baptiste debret - caçador escravos
Jean Baptiste Debret, Orjakauppias noin 1820–1830.

Ennen eurooppalaisten tuloa Brasilian alueella on ollut asutusta jopa 30 000 vuoden ajan. Asukkaat muodostivat kymmeniä tai jopa satoja heimoja, jotka puhuivat eri kieliryhmiin kuuluvia kieliä.[32]

Portugalilaiset saapuivat Brasiliaan 1500-luvun alussa. Pedro Álvares Cabral valtasi maan Portugalin kuninkaan nimissä vuonna 1500. Ensimmäinen siirtokunta perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1532.[33] Vuonna 1549 siitä tuli kenraalikuvernöörikunta, jolloin maahan tuli jesuiittalähetyssaarnaajia. Intiaanien orjuus kiellettiin vuonna 1758, mutta heidän sijaansa käytettiin mustia orjia, joita oli vuonna 1818 puolet asukasluvusta. Kolmen vuosisadan aikana eurooppalaiset hakivat maasta brasilianpuuta. Maassa viljeltiin myös runsaasti sokeriruokoa.[34]

Itsenäisyys

Kun Ranska valloitti Portugalin vuonna 1807, pakeni sen kuningas Juhana VI Brasiliaan, joka korotettiin Portugalin kanssa

Lei Áurea (Golden Law)
Laki, joka kumosi orjuuden Brasiliassa, 1888.

personaaliunionissa olevaksi kuningaskunnaksi. Hänen poikansa Pedro I, jolle kuningas oli uskonut hallinnan lähtiessään takaisin emämaahan vuonna 1820, julisti yleisen mielipiteen pakottamana Brasilian itsenäiseksi ja hänet tunnustettiin perustuslailliseksi keisariksi 12. lokakuuta 1822. Pedro I:tä (1822–1831) seurasi hänen poikansa Pedro II (1831–1889), jonka aikana maakunnat saivat omat lakiasäätävät kokoukset ja laajennetun itsehallinnon. Orjuuden poistaminen aiheutti 1889 vallankumouksen, jolloin Brasilia julistettiin tasavallaksi.[35] Tosin vielä 1990-luvulla Brasiliassa ilmeni kuningasvallan kannatusta, ja siksi 21. huhtikuuta 1993 järjestettiin kansanäänestys. Vaihtoehtoina olivat presidenttivaltainen tasavalta, parlamentarismia noudattava tasavalta ja monarkia. 68 prosenttia kannatti tasavaltaa, ja 60 prosenttia presidenttivaltaista tasavaltaa. Monarkian kannattajia oli 12 prosenttia äänestäjistä, ja arvioidaan, että he olivat pääasiassa nuoria. Pedro II:n jälkeläinen on valokuvaaja João Henrique de Orléans e Brangança.[36]

Brasilia julisti sodan Saksalle 1917 takavarikoiden satamissaan olevia saksalaisia laivoja, sillä saksalaiset sukellusveneet olivat tuhonneet Brasilian kauppalaivastoa.[35] Toisessa maailmansodassa Brasilia oli aluksi sitoutumaton, mutta liittyi liittoutuneiden puolelle vuonna 1943.[37]

Brasiliaan muutti yli kaksi miljoonaa siirtolaista Euroopasta ja Aasiasta 1800-luvun lopulla sekä 1900-luvun alussa.[38] Tällöin maa alkoi teollistua, ja asutus laajeni maan sisäosiin. Demokratia vaihtui diktatuuriin kolme kertaa; maa oli 1930–1934 ja 1937–1945 Getúlio Vargasin alla sekä 1964–1985 asevoimien nimittämien kenraalien hallitsemana.[39]

Intiaanien oikeudet ovat olleet varsin heikot pitkälle 1990-luvulle saakka. Vielä 1950-luvulla intiaaneilla ei ollut juuri mitään oikeuksia edes asuinpaikkansa maa-alueeseen. Vuoden 1988 perustuslaki tunnusti intiaanien oikeuden perinteisiin maihinsa, mutta määrätty viiden vuoden siirtymäaika venyi monin paikoin kohtuuttomasti.[40] Vasta 2000-luvulla intiaanien elinoloja on alettu parantaa. Oloissa tapahtuu silti myös huononemista: muun muassa padonrakennus- ja kaivostyöhankkeet ovat turmelleet useita jokia, joista ei voida enää harjoittaa kalataloutta, joten useiden heimojen on ollut pakko muuttaa muualle.[41]

Brasilian pääkaupunkina oli alun perin Rio de Janeiro. Vuonna 1956 päätettiin sisä­maahan perustaa uusi pää­kaupunki, Brasília, jonne maan hallitus siirtyi vuonna 1960.[37]

Brasilian ja sen joidenkin naapurimaiden hallitusten poliittisen suuntautumisen aikajana
Valtio 1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8
Brasilia
Argentiinan lippu Argentiina
Bolivian lippu Bolivia
Paraguayn lippu Paraguay
Uruguayn lippu Uruguay
Chilen lippu Chile

██ keskusta/vasemmisto ██ riippumaton/liberaali/keskustalainen ██ keskusta/oikeisto ██ (sotilas-)diktatuuri

2000-luku

Vuonna 2002 Luiz Inácio Lula da Silva valittiin maan ensimmäiseksi vasemmistolaiseksi presidentiksi yli 40 vuoteen. Vuonna 2006 hänet valittiin toiselle kaudelle. Vuonna 2010 saman puolueen Dilma Rousseffista tuli maan ensimmäinen naispresidentti.[37] Toukokuussa 2016 Rousseff pakotettiin virkavapaalle virkarikossyytteiden takia. Senaatti käsittelee syytteita 29. elokuuta alkaen. Siihen asti presidentin tehtäviä hoitaa varapresidentti Michel Temer.[42]

Vuonna 2007 hallitus myönsi ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuneen vuosien 1964–1985 aikana. Vuonna 2009 asetettiin komissio tutkimaan niitä.[37]

Vuonna 2009 Rio de Janeiro ja São Paulo kärsivät sähkökatkoista suuren vesivoimalan ongelmien takia. Vuonna 2010 Brasilia ilmoitti rakentavansa lisää vesivoimaa Amazonin sademetsäalueelle vastustuksesta huolimatta.[37]

Lula joutui vankilaan korruptiosyytteistä. Vuoden 2018 vaalit voitti äärioikeistolaisena pidetty Jair Bolsonaro. Tämä lupasi kansalle uskontoa ja taistella maassa levinnyttä rikollisuutta vastaan.

Politiikka

Pääartikkeli: Brasilian politiikka

Brasilian nykyinen perustuslaki on vuodelta 1988. Brasilia on presidentiaalinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa.

Parlamentti eli kansalliskongressi (Congresso Nacional) on kaksikamarinen: ylähuoneessa eli senaatissa (Senado Federal) on 81 paikkaa, eli kolme edustajaa kustakin 26 osavaltiosta ja liittovaltiopiiristä kahdeksan vuoden toimikaudelle kerrallaan. Senaatin paikoista 2/3 ja 1/3 vaihtuu neljän vuoden välein.

Alahuoneeseen eli edustajien kamariin (Câmara dos Deputados) valitaan 513 jäsentä suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudeksi.[1] Äänioikeuden ikäraja on 16 vuotta. Äänestäminen on pakollista kaikille lukutaitoisille 18-69-vuotiaille ja vapaaehtoista 16–18- ja yli 70-vuotiaille sekä lukutaidottomille brasilialaisille.[43]

Viimeksi vaalit pidettiin lokakuussa 2018, tuolloin valittiin presidentti, varapresidentti ja kansalliskongressin jäsenet.

Brasilian puolustusvoimat ovat Latinalaisen Amerikan suurimmat.[44] Vuonna 2012 maa käytti puolustusvoimien rahoitukseen 1,75 % BKT:sta.[1]

Hallinnollinen jako

Brazil State Map
Brazil map en 2004
Brasilian kartta.

Brasilia koostuu 26 osavaltiosta (estado) ja osavaltioiden ulkopuolella olevasta liittopiiristä (distrito federal)[1]:

Osavaltiot on jaettu suuralueisiin (mesorregião), jotka on jaettu edelleen ala-alueisiin (microrregião). Suuralueilla ei ole hallinnollista merkitystä vaan ne on muodostettu väestönlaskentaa ja tilastointia varten. Ala-alueita pienempi paikallishallinnon yksikkö on kunta (município). Kuntien lukumäärä eri osavaltioissa vaihtelee Roraiman viidestätoista Minais Geraisin yli kahdeksaansataan. Kaikkiaan kuntia on yli 5500.[45]

Talous

Pääartikkeli: Brasilian talous
Rodovia dos Imigrantes 1
Moottoritiet yhdistävät Brasiliaa

Brasilian bruttokansantuote on Etelä-Amerikan suurin. Maatalous, kaivostoiminta, teollisuus ja palvelusektori ovat hyvin kehittyneet. Tulo- ja varallisuuserot ovat suuria.[5] Maan valuutta real oli sidoksissa Yhdysvaltain dollariin vuoteen 1999 asti.[46]

Maataloustuotteet vastaavat noin 36 % Brasilian viennistä. Brasilia on maailman suurin sokeriruo'on, kahvin, trooppisten hedelmien ja pakastetiivistetyn appelsiinimehun tuottaja. Sillä on maailman suurin myyntiin kasvatettu nautakarja, ja se on maailman toiseksi suurin soijapapujen tuottaja. Myös maissin, puuvillan, kaakaon, tupakan ja metsätuotteiden tuotanto on merkittävää.[47]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat rautamalmi, kulta, bauksiitti, mangaani, uraani, öljy, tina, nikkeli, vesivoima ja puutavara.[1] Merkittävimmät vientituotteet ovat kahvi (noin neljännes koko maailman tuotannosta), rauta, kulkuneuvot, soijapavut ja jalkineet.[1]

Talouden painopistesektoreita ovat muun muassa:

Maan sähköenergiasta 84 % tuotetaan vesivoimalla.[49] Brasilia on maailman ensimmäisiä johtavia biopolttoaineiden tuottajia, mutta kilpailu on noussut uhkaamaan sen asemaa 2000-luvulla.[50] Etanolia tuotetaan biopolttoaineeksi sokeriruo'osta. Sen sekoittaminen bensiiniin on pakollista, ja sekoitussuhde on kasvanut vuosien mittaan. Fossiilisten polttoaineiden hinnan laskiessa etanolin pitäminen kilpailukykyisenä on ollut vaikeaa, ja etanoliteollisuus on ollut vaikeuksissa vuodesta 2009.[51]

Liikenne

Decolando aeroporto de Chapecó
Chapecón lentokenttä.
Pääartikkeli: Brasilian liikenne

Brasiliassa on yli neljätuhatta lentokenttää.[1] Useimmat kansainväliset lennot lähtevät Rio de Janeirosta tai São Paulosta.[52]

Kaikki Brasilian suuret asutuskeskukset on liitetty toisiinsa päällystettyjen teiden avulla, mutta pienemmät tiet ovat usein päällystämättömiä. Rautateitä on lähinnä São Paulossa ja Rio de Janeirossa, muualla ne ovat lähinnä malmeja kuljettavia tavaraliikennerautateitä. Monille pohjoisille alueille pääseekin vain lentäen tai vesitse.[52]

Konttisatamia ovat Santos ja Itajaí, muita rahtisatamia Belem, Paranagua, Rio Grande, São Sebastião ja Tubarão.[1]

Väestö

Pääartikkeli: Brasilian väestö
Väestötiedot
vuonna 2015
Mapa do Brasil com a Bandeira Nacional
Väestönkasvu 0,77 %
Syntyvyys 14,46 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 6,58 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 73,53
Lapsikuolleisuus 18,6 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -0,14 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä
0,55 %
Lukutaitoisia 92,6 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 31,1 vuotta
0–14-vuotiaat 23,1
15–64-vuotiaat 69,1
65 vuotta täyttäneet 7,8

Brasilian väestössä näkyvät laajan siirtolaisuuden ja sulautumisen seuraukset. Hieman yli puolet väestöstä on eurooppalaisten jälkeläisiä, lisäksi on etnisesti sekoittuneita eurooppalaisia, afrikkalaisia ja intiaaneja.[1]

Vuoden 2010 väestönlaskennassa 64,6 % asukkaista ilmoitti olevansa katolisia, 22,2 % protestantteja, 5,2 % muita uskontoja ja 8,0 % uskonnottomia.[53]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,6 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 730 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 230 000 henkeä, ja sitä sai noin 80 % heistä, noin 181 000 henkeä.[54]

Kulttuuri

Capoeira-in-the-street-2
Capoeiraa kadulla.

Brasilian kulttuuri on hyvin monimuotoista johtuen kirjavataustaisesta väestöstä. Maa jakaantuu karkeasti vauraaseen etelään ja köyhään pohjoiseen. Etelässä asuu eurooppalais- ja japanilaistaustaista väestöä. Afrikkalaisperäisistä asukkaista suuri osa elää maan koillisosassa, kun taas intiaanit asuvat suurelta osin maan pohjois- keski- ja länsiosissa. Portugalin kieli yhdistää koko väestöä, ja 1900-luvun puoliväliin asti lähes kaikki kuuluivat ainakin nimellisesti katoliseen kirkkoon.[5] Samba ja capoeira ovat maailmalle levinneitä brasilialaisia lajeja. Rock in Rio -festivaalit ovat kotoisin Brasiliasta. Rio de Janeiron karnevaalit tunnetaan koko maailmassa.[55][56]

Brasiliassa on 16 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta, joista kulttuurikohteita ovat Bom Jesus do Congonhasin pyhäkkö, Brasilian kaupunki, Diamantinan historiallinen keskusta, Goiásin historiallinen keskusta, Olindan historiallinen keskusta, Ouro Preton historiallinen kaupunki, Salvadorin historiallinen keskusta, São Luísin historiallinen keskusta ja Serra da Capivaran kansallispuisto.[30]

Kirjallisuus

Machado-450
Machado de Assis oli merkittävä brasilialainen kirjailija.

Brasilialaisen kirjallisuuden juuret ulottuvat 1500-luvulle, jolloin ensimmäiset portugalilaiset tutkimusmatkailijat, kuten Pêro Vaz de Caminha, kirjoittivat kuvauksia Brasilian eläimistä, kasvillisuudesta ja alkuperäisasukkaista, jotka ihmetyttivät Brasiliaan saapuneita eurooppalaisia. Brasilia tuotti merkittäviä romantiikan ajan teoksia. Esimerkiksi kirjailijat Joaquim Manuel de Macedo ja José de Alencar kirjoittivat romaaneja rakkaudesta ja tuskasta. Alencar myös kohteli alkuperäiskansoja sankareina romaaneissaan O Guarany, Iracema, Ubirajara.[57] Jorge Amado on nykykirjallisuuden suuri nimi, jonka teoksia on käännetty viidellekymmenelle kielelle.[5]

Musiikki

Brasilialainen musiikki käsittää useita alueellisia tyylejä sisältäen afrikkalaisia, eurooppalaisia ja amerintialaisia muotoja. Siitä on kehittynyt muun muassa samba, Música Popular Brasileira (MPB), choro, sertanejo, brega, forró, frevo, maracatu, bossa nova, brasilialainen rock ja axé. Brasilian kuuluisin klassisen musiikin säveltäjä on Heitor Villa-Lobos.[5] Kevyen musiikin puolelta tunnettuja brasilialaisia ovat muun muassa Elis Regina ja Antônio Carlos Jobim, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä bossa novan kehittäjistä.[58]

Ruokakulttuuri

Brasilialainen keittiö vaihtelee suuresti alueittain heijastellen maan monimuotoista ja monitaustaista väestöä. Sen myötä kansallista ruokakulttuuria määrittelee alueellisten erojen säilyttäminen. Riisi, pavut ja maniokki ovat kuitenkin kaikille yhteisiä perusruoka-aineita. Muutamia esimerkkejä ruokalajeista ovat mustista pavuista ja erilaisista lihanpalasista hitaasti kypsytetty pataruoka Feijoada, jota pidetään maan kansallisruokana, ja alueelliset ruokalajit kuten vatapá, kookos-äyriäispata moqueca, polenta ja friteerattu katkarapusämpylä acarajé.[5][59]

Brasilialla on oma valikoimansa erilaisia makeisia kuten brigadeiroja ja beijinhoja. Kansallisjuoma on kahvi. Cachaça on brasilialainen tislattu alkoholijuoma, jota tehdään sokeriruo’osta ja käytetään trooppisiin drinkkeihin kuten caipirinhaan.[5]

Urheilu

Rubens Barrichello 2006 Brazil
Rubens Barrichello 2006 Brasilian GP:ssä.

Urheilussa Brasilia on tunnettu etenkin jalkapallosta. Sen jalkapallomaajoukkue on voittanut maailmanmestaruuden viisi kertaa vuosina 1958, 1962, 1970, 1994 ja 2002. Brasilia on kaksi kertaa isännöinyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuita vuosina 1950 ja 2014. Vuonna 1950 isäntäkaupunkina toimi São Paulo ja mestaruuden voitti Uruguay, Brasilian jäätyä hopealle.[60] Vuonna 2014 kisojen loppuottelu pelattiin Rio de Janeirossa.

Merkittävimpiä brasilialaispelaajia ovat olleet muun muassa Arthur Friedenreich, Pelé, Carlos Alberto, Leonardo, Garrincha, Vavá, Zico, Romário, Rivaldo, Ronaldo, Ronaldinho, Neymar, Kaká ja Marta.

Toinen merkittävä laji Brasiliassa on lentopallo. 2000-luvulla Brasilian maajoukkue on hallinnut miesten puolella kenttiä suvereenisti. Joukkue on voittanut peräti viisi kertaa 2000-luvulla lentopallon maailmanliigan, maailmanmestaruuden kaksi kertaa (2002, 2006) ja vielä olympiakultaa Ateenassa 2004. Merkittävimpiä brasilialaislentopalloilijoita ovat olleet muun muassa Giba, Ricardo Garcia, Sérgio, Gustavo Endres, Murilo, Nalbert, André Nascimento.[61]

Brasilialla on myös monia menestyneitä formula 1 -kuljettajia, kuten Felipe Massa, Nelson Piquet, Emerson Fittipaldi, Ayrton Senna ja Rubens Barrichello. Maassa ajetaan myös vuosittain F1-osakilpailu São Paulossa Autódromo José Carlos Pacella.[62]

Brasiliassa on kehitetty oma jujutsusuuntauksensa, brasilialainen jujutsu.[63]

Capoeira on Brasilian kansallislaji.[64]

Brasiliassa järjestettiin vuoden 2016 kesäolympialaiset Rio de Janeirossa.[65]

Brasilia on menestynyt myös hyvin judossa saavuttaen siinä maailmanmestaruuksia ja useita olympiamitaleita. Tunnettuja judokoita ovat Leandro Guilheiro, Tiago Camilo ja Flavio Canto.

Juhlapäivät

Pvm Suomenkielinen nimi
1. tammikuuta Uusi vuosi
21. huhtikuuta Tiradenteksen päivä (Brasilian itsenäisyyssankari)
1. toukokuuta Vappu
7. syyskuuta Itsenäisyyspäivä
12. lokakuuta Brasilian suojeluspyhimyksen päivä
1-2. marraskuuta Pyhäinpäivä
15. marraskuuta Tasavallan julistamispäivä
25. joulukuuta Joulupäivä

Lähteet

  • Ervasti, Veikko & Paananen, Juhani: Globus. Riskien maailma. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 978-951-0-30532-4.
  • Maailman maat ja kansat. Brasiliasta Etelämantereelle. Suomentanut Ritva Scott. Helsinki: Valitut palat, 1995. ISBN 951-584-052-X.
  • Maailmantieto 2. Belize - Etelä-Afrikka. Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-1905-9.
  • Maailma tänään 5. Etelä-Amerikka. Suomeksi toimittaneet Jarmo Hakanen ja Jere Hakanen. Kööpenhamina: Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  • Maapallo. Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-040-8.
  • Niiranen, Seppo ym.: Matkakohteena Brasilia. Helsinki: Suomi-Brasilia-seura, 2008. ISBN 978-951-96977-5-8.
  • Ranta, Pertti & Mäkinen, Seppo & Liesimaa, Timo Cavalheiro: Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle. Helsinki: Suomi-Brasilia seura, 2003. ISBN 951-96977-4-8.

Viitteet

  1. a b c d e f g h i j k l The World Factbook: Brazil CIA. (englanniksi)
  2. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  3. Planalto.gov.br (Normaalin ajan lähde)
  4. Planalto.gov.br (Kesäajan lähde)
  5. a b c d e f g Margolis, Bezerra & Fox: Brazil Countries and their Cultures. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
  6. Pieni Tietosanakirja. Otava, 1926,
  7. Maailman maat ja kansat, s. 10.
  8. a b c d e Maailmantieto 2, s. 46.
  9. Conheca as novas altitudes dos pontos culminantes brasileiros 2004. IBGE. Viitattu 4.3.2009. (portugaliksi)
  10. Conheca as novas altitudes dos pontos culminantes brasileiros 2004. IBGE. Viitattu 4.3.2009. (portugaliksi)
  11. Brazilian Hydrography brcactaceae.org. 1992. Viitattu 27.3.2009. (englanniksi)
  12. Average Conditions Manaus BBC Weather. (englanniksi)
  13. Average Conditions. Porto Alegre BBC Weather. (englanniksi)
  14. Country guide: Brazil BBC Weather. (englanniksi)
  15. a b c d Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 32.
  16. a b Maailma jossa elämme 1, s. 88.
  17. Maailmantieto 2, s. 49.
  18. a b Matkakohteena Brasilia, s. 34.
  19. Matkakohteena Brasilia, s. 36.
  20. Globus – riskien maailma (2007), s. 85.
  21. a b c Matkakohteena Brasilia, s. 32-
  22. Maapallo, s. 311.
  23. Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 41.
  24. Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 34–35.
  25. Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 40.
  26. Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 37–39.
  27. Maailmantieto 2, s. 53
  28. Maailmantieto 2, s. 55.
  29. Maailmantieto 2, s. 54.
  30. a b Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  31. Matkakohteena Brasilia, s. 49
  32. The Indigenous Population Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997. (englanniksi)
  33. Maailma tänään, s. 23.
  34. The Colonial Era, 1500-1815 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997. (englanniksi)
  35. a b The Old or First Republic, 1889-1930 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997. (englanniksi)
  36. Brasilian presidentti viralta. Mitä Missä Milloin 1994 s. 51. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9
  37. a b c d e Timeline: Brazil BBC news
  38. Migration and Urbanization Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997.
  39. The Military Republic, 1964-85 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997. (englanniksi)
  40. Indigenous Rights in Brazil: Stagnation to Political Impasse. SAIIC. (englanniksi)
  41. Brazil to build controversial Belo Monte hydroelectric dam in Amazon rainforest. The Guardian 2.2.2010. (englanniksi)
  42. Brasilian Rousseff saattaa olla poliittisen uransa päässä Yle. 3.8.2016. Viitattu 15.8.2016.
  43. Pakollinen äänestäminen MTV3 2010
  44. Brazil's Armed Forces (Forças Armadas). Global Security. (englanniksi)
  45. Brazil - States And Municipalities Brazil.org.za. Viitattu 15.8.2016.
  46. Dollar versus Real - 1994 to 1999. Brazil Travel. (englanniksi)
  47. Background note Brazil (Previous editions) 2010. US Department of State. Viitattu 13.12.2014. (englanniksi)
  48. Embraer shows Brazil's aviation flair BBC news
  49. Country analysis briefs EIA
  50. The rise, fall and rise of Brazil's biofuel BBC News 2006. (englanniksi)
  51. Brazil's biofuel industry finds new sweetspot BBC News. 2015. Viitattu 15.8.2016.
  52. a b Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 25.
  53. Census 2010 - Religion. Brazilian Institute for Geography and Statistics. (englanniksi) (PDF)
  54. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Brazil 2008 (PDF) WHO. Viitattu 18.2.2011. (englanniksi)
  55. Rio de Janeiro Iltalehti Matkailu. Viitattu 19.2.2011.
  56. Rio carnival Program. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
  57. "Brazilian Literature: An Introduction". Embassy of Brasil - Ottawa. (englanniksi)
  58. Elis & Tom. CD Universe. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
  59. Maatiedosto Brasilia Suomen suurlähetystö Brasilia. Viitattu 3.6.2012.
  60. 1950: Shock Uruguay Win Silences Maracana Football fanhouse. (englanniksi)
  61. Volleyball in Brazil Travel Brazil. (englanniksi)
  62. GP Brasilian F1 ALK GP Brazil. (englanniksi) (espanjaksi)
  63. Brasilialainen jujutsu Suomen Brasilialaisen jujutsun Liitto. Viitattu 19.2.2011.
  64. The Hidden History of Capoeira. University of Texas. (englanniksi)
  65. Rio 2016. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi) (espanjaksi)

Kirjallisuutta

  • Manner, Maria & Teivainen, Teivo: Brasilia : vaurauden hinta. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-356-7.
  • Ojala, Raisa: Jeito brasileiro. Bisnestä ja kulttuuria Brasiliassa. Helsinki: Multikustannus, 2004. ISBN 952-468-055-6.

Aiheesta muualla

  • Wikivoyage-Logo-v3-icon.svg Matkaopas aiheesta Brasilia Wikimatkoissa
.br

.br on Brasilian Internet-maatunnus. Sitä ylläpiti aiemmin Brazilian Internet Steering Committee (Comitê Gestor da Internet no Brasil) ja vuodesta 2005 Brazilian Network Information Center (Núcleo de Informação e Coordenação do Ponto br). Rekisteröinti edellyttää kontaktia Brasiliaan. Verkkotunnuksissa voi käyttää portugalin kielen merkkejä. Tunnuksella on lukuisia toisen tason tunnuksia ja niiden käyttöön on tiukat säädökset. .br-tunnus otettiin käyttöön 1989.

Brasilia kesäolympialaisissa 2016

Brasilia osallistui vuoden 2016 kotikisoihinsa Rio de Janeirossa 465 urheilijan joukkueella. Lipunkantajana avajaisissa toimi viisiottelija Yane Marques.

Brasilia olympialaisissa

Brasilia osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran Antwerpenin 1920 kesäolympialaisissa, joissa se saavutti myös ensimmäiset olympiamitalinsa. Kaikkiaan maa on saavuttanut 91 olympiamitalia. Kaikkien aikojen mitalitilastossa Brasilia on parhaana eteläamerikkalaisena maana sijalla 36. Talviolympialaisissa maa ei ole menestynyt.

Brasilia on saavuttanut olympiamitaleja yhdessätoista eri urheilumuodossa (kahdessatoista, jos lentopallo ja rantalentopallo lasketaan eri urheilumuodoiksi). Maan menestyksekkäin urheilumuoto olympialaisissa on ollut purjehdus, jossa kaksi olympiakultaa ovat voittaneet Robert Scheidt Laser-luokassa sekä Torben Grael ja Marcelo Ferreira Star-luokassa. Neljäs brasilialainen kaksinkertainen olympiavoittaja on kolmiloikkaaja Adhemar Ferreira da Silva. Torben Grael on eniten olympiamitaleja voittanut brasilialaisurheilija viidellä olympiamitalillaan.

Maan ensimmäinen olympiavoittaja oli ampuja Guilherme Paraense, joka voitti kaksintaisteluammunnan kultamitalin Antwerpenissa 1920.

Brasilian jalkapallomaajoukkue

Brasilian jalkapallomaajoukkue (port. Seleção Brasileira) edustaa Brasiliaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se on saavuttanut ainoana maana viisi maailmanmestaruutta, ja se on myös ainoa joukkue, joka ei koskaan ole jäänyt MM-kisojen lopputurnauksen ulkopuolelle.

Copa América

Copa América on Etelä-Amerikan jalkapalloliiton Conmebolin järjestämä maanosan mestaruusturnaus. Vuosien saatossa turnaus on ollut tapana järjestää milloin yhden, kahden, tai useamman vuoden välein. Vuoden 2019 Copa Américan voittanut Brasilia on turnauksen hallitseva mestari.

Kisoihin osallistuvat maat ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Peru, Uruguay ja Venezuela. Vuodesta 1993 lähtien turnauksiin on kutsuttu joukkueita myös muista maanosaliitoista, yleensä Concacafista. Meksiko on ollut mukana aina vuodesta 1993 vuoteen 2016 saakka. Muita kutsuttuna osallistuneita maita ovat olleet Costa Rica, Honduras, Jamaika, Japani, Yhdysvallat ja Qatar. Kanada kutsuttiin vuoden 2001 Copa Américaan, mutta se ei osallistunut.

Menestynein maajoukkue turnauksessa on Uruguay, joka on voittanut sen 15 kertaa. Useimmin turnausta ovat isännöineet Argentiina yhdeksän sekä Uruguay ja Chile seitsemän kertaa. Turnaus on järjestetty yhteensä 46 kertaa ja sitä on isännöinyt 11 eri maata. Vuoden 2016 satavuotisjuhlaturnaus oli ensimmäinen Etelä-Amerikan ulkopuolella järjestetty, isäntänä Yhdysvallat.

Ensimmäisen kerran turnaus pelattiin vuonna 1916 ja vuoteen 1967 saakka vastaava kilpailu tunnettiin nimellä Etelä-Amerikan maajoukkueiden mestaruusturnaus (Campeonato Sudamericano de Selecciones). Vuosina 1979 ja 1983 turnausta ei järjestetty tietyssä paikassa, vaan joukkueet kohtasivat toisensa kotona ja vieraissa.

Jalkapallo kesäolympialaisissa 2008

Vuoden 2008 kesäolympialaisten jalkapalloturnaus alkoi 6. elokuuta (kaksi päivää ennen avajaisia) ja loppui 23. elokuuta. Miesten turnaus pelattiin alle 23-vuotiaiden joukkueilla, joissa sai olla mukana kolme yli 23-vuotiasta pelaajaa.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut on Kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan järjestämä turnaus, jossa jalkapallon maajoukkueet pelaavat maailmanmestaruudesta joka neljäs vuosi. Se on maailman seuratuin urheilutapahtuma kesäolympialaisten ohella. Turnaus on järjestetty 21 kertaa vuodesta 1930.

Turnauksen menestynein maa on ollut Brasilia, joka on osallistunut jokaiseen lopputurnaukseen ja saavuttanut niissä viisi mestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Eurooppalaiset ovat saavuttaneet kaksitoista maailmanmestaruutta ja eteläamerikkalaiset yhdeksän. Mitalisti on aina ollut Euroopan, Etelä-Amerikan tai CONCACAF-lajiliitosta.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1950

Vuoden 1950 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut on ainoa MM-turnaus, jossa ei järjestetty varsinaista loppuottelua. Tuolloin myös MM-pokaalia alettiin kutsua sen nykyisin tunnetulla nimellä, Jules Rimet -pokaali, FIFA:n puheenjohtajan Jules Rimetin 25-vuotisen puheenjohtajakauden kunniaksi. Pokaalin voitti Uruguayn joukkue, tasan 20 vuoden tauon jälkeen.

Toisen maailmansodan takia MM-turnausta ei ollut järjestetty sitten vuoden 1938. Sodan seurauksena Eurooppa oli raunioina, eikä sieltä löytynyt maata, jossa kisat olisi voitu järjestää. Kisat meinasivat jäädä kokonaan pitämättä, kunnes lopulta Brasilia tarjoutui isännäksi, ja ainoana hakijamaana kisat myönnettiin sen järjestettäväksi. FIFA:n ongelmat eivät loppuneet järjestäjämaan löytymiseen: piti vielä päättää mitkä maat ottaisivat osaa turnaukseen. Kaksien edellisten kisojen mestari Italia oli sodan jälkeen kaikin puolin huonossa tilassa, raunioina, eivätkä italialaiset olleet kovin kiinnostuneita puolustamaan Il Ducen uhan alla voitettuja mestaruuksiaan. Lopulta he kuitenkin päättivät osallistua, vaikkakin huhujen mukaan FIFA:n täytyi kustantaa kaikki Brasilian-matkasta koituneet kulut.

Lohkojärjestelmä vaikutti myös kaikin puolin oudolta: neljässä alkulohkossa oli kussakin neljä, kolme tai ainoastaan kaksi joukkuetta. Tämä johtui siitä, että monet maat, jotka olivat selvinneet karsinnoista kisoihin, jättivät erinäisistä syistä osallistumatta lopputurnaukseen. Intia jäi pois, koska FIFA ei antanut pelaajien pelata paljain jaloin. Saksa ja Japani oli miehitetty, eivätkä nekään saaneet osallistua.

Yhdistyneen kuningaskunnan joukkueet saivat osallistua liityttyään FIFA:n jäseniksi neljä vuotta aikaisemmin. Britannian mestaruusturnauksen kaksi parasta joukkuetta olivat oikeutettuja osallistumaan, mutta Englannin jälkeen toiseksi tullut Skotlanti jätti sekin osallistumatta, koska skottien mielestä heidän tuli osallistua vasta, kun ovat Britannian mestareita. Myös Turkki vetäytyi MM-lopputurnauksesta.

Näytösottelussa Britannian yhdistelmäjoukkue oli voittanut Euroopan muista pelaajista kootun joukkueen maalein 6-1. Tämän johdosta Englanti lähti kisoihin ennakkosuosikkina. Englantilaiset saivat kuitenkin maistaa karvasta kalkkia häviämällä totaaliselle altavastaajalle Yhdysvalloille 1-0. Yllätyksen šokeeraavuutta kuvaa hyvin se, että monet englantilaiset kuvittelivat tuloksen nähtyään sanomalehdessä olevan painovirheen. Chile-voitostaan (2-0) huolimatta Englanti ei päässyt alkulohkosta jatkoon, kun se hävisi vielä lohkosta voittajana jatkoon menneelle Espanjalle maalein 1-0.

Mestaruus ratkaistiin poikkeuksellisella tavalla: lohkojen voittajat, jotka olivat Brasilia, Espanja, Ruotsi ja Uruguay, pelasivat keskenään sarjamuotoisen loppusarjan (kaikki kaikkia vastaan), jonka voittajasta tulisi mestari. Brasilia esitti vakuuttavia otteita: se peittosi Ruotsin 7-0 ja Espanjan 6-1.

Ratkaisevaksi jännitysnäytelmäksi muodostui Brasilian ja Uruguayn kohtaaminen: Uruguay oli sarjassa vain pisteen päässä isännistä. 16. heinäkuuta Estádio Maracanãlla pelatussa ottelussa Brasilialle olisi riittänyt tasapeli mestaruuden varmistamiseen. Ruotsia ja Espanjaa vastaan pelaamiensa otteluiden perusteella Brasiliaa pidettiin jo lähes varmana mestarina. Näitä ennustuksia myötäili myös itse finaaliottelun kulku. Kun toista puoliaikaa oli pelattu kaksi minuuttia Friaça siirsi isännät 1-0 johtoon. Uruguay tuli kuitenkin tasoihin 11 minuuttia ennen päätösvihellystä, ja lopulta 1-2 johtoon. Brasilia oli lyöty, ja Uruguay voitti historian toisen, ja toistaiseksi viimeiseksi jääneen maailmanmestaruutensa.

Kisojen keskimääräinen yleisömäärä ottelua kohti oli noin 61 000, mikä säilyi korkeimpana MM-kisahistoriassa aina 1994-kisoihin saakka.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1962

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1962 pelattiin Chilessä. Mestaruuden voitti toistamiseen Brasilia, joka voitti loppuottelussa Tšekkoslovakian maalein 3–1.Kisojen järjestämisestä kilpaili ainoastaan kolme maata: Saksan liittotasavalta, Argentiina ja Chile. Alun perin Argentiina oli ennakkosuosikki järjestäjämaaksi, mutta lopulta kisat menivät Chilelle, jonne oli rakennettu uusi hieno stadion kaksi vuotta aikaisemmin maanjäristyksessä tuhoutuneen tilalle. Pelisysteemi säilyi samana kuin vuoden 1958 kisoissa; karsinnoista lopputurnaukseen pääsi 14 joukkuetta, jotka jaettiin neljään neljän joukkueen lohkoon. Isäntämaa Chile ja hallitseva maailmanmestari Brasilia selviytyivät kisoihin ilman karsintaa. Kunkin lohkon kaksi parasta pääsi puolivälieriin.

Brasilia voitti alkulohkonsa, ja Tšekkoslovakia tuli toiseksi jättäen taakseen Espanjan ja Meksikon. A-lohkon kaksi parasta olivat Neuvostoliitto ja Jugoslavia, kun Uruguay ja Kolumbia putosivat. B-lohkosta jatkoon menivät Saksan liittotasavalta ja isäntä Chile. Italia jätettiin lohkon kolmanneksi ja Sveitsi hävisi kaikki ottelunsa. D-lohkosta puolivälieriin selvisivät Unkari ja Englanti, kun Argentiina ja Bulgaria putosivat jatkosta.Puolivälierässä isäntämaa Chile yllätti voittamalla Neuvostoliiton maalein 2–1. Englannin ja Brasilian kamppailussa kisojen ehkä kirkkain tähti (Pelén loukkaannuttua) Garrincha johdatti kahdella maalillaan Brasilian kohti välieriä. Ottelu päättyi lopulta 3–1. Jugoslavia pudotti Saksan liittotasavallan 1–0 päättyneessä ottelussa, samoin kuin Tšekkoslovakia Unkarin samoin lukemin.Välierissä vastakkain asettuivat Brasilia ja Chile sekä Tšekkoslovakia ja Jugoslavia. Ainoastaan noin 6 000 katsojaa saapui seuramaan, kun Jugoslavia hävisi Tšekkoslovakialle 3–1, kun taas Brasilian 4–2-voittoa Chilestä jännitti peräti 76 600 katsojaa. Chile otti lopulta kisoissa kolmannen sijan voittamalla pronssiottelussa Jugoslavian 1–0.Finaalin näyttämönä toimi pääkaupunki Santiagon Estadio Nacional. Brasilia lähti otteluun kokoonpanolla Gilmar, D. Santos, Mauro, Zozimo, N.Santos, Zito, Garrincha, Didi, Vavá, Amarildo ja Zagallo. Tšekkoslovakian avauskokoonpano taas näytti seuraavanlaiselta: Schrojf, Tichy, Novak, Pluskal, Popluhar, Masopust, Pospichal, Scherer, Kvasnak, Kadraba ja Jelinek. Ottelussa turnauksen yllättäjoukkue Tšekkoslovakia siirtyi varttitunnin pelin jälkeen 1–0 johtoon, kun Masopust laittoi Schererin pitkän syötön maaliin. Brasilian vastaus tuli kaksi minuuttia ennen puoliaikaa, kun Amarildo tasoitti pelin. Brasilia siirtyi 68. minuutin kohdalla Ziton maalilla 2–1 -johtoon. Ottelun lopullinen ratkaisu tapahtui 81 minuutin kohdalla, kun Tšekkoslovakian maalivahti Schrojff kadotti korkean keskityspallon näkyvistään auringon häikäistessä. Vavá siirsi pallon helposti verkkoon, ja Brasilia johti 3–1. Tuomarin vihellettyä päätösvihellyksen Brasilia liittyi Italian ja Uruguayn seuraan kaksi maailmanmestaruutta voittaneiden maiden kerhoon.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1970

Vuoden 1970 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Meksikossa. Maailmanmestaruuden voitti Brasilia voitettuaan loppuottelussa Italian maalein 4–1.Kilpailujen kaava oli sama kuin vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuissa. Isäntämaa Meksiko ja maailmanmestari Englanti selviytyivät suoraan lopputurnaukseen. Karsinnoista kisoihin selviytyi 14 joukkuetta.

Alkulohkoissa joukkueet jaettiin neljään neljän joukkueen lohkoon. Jokaisen lohkon kaksi parasta pääsi puolivälieriin.

Koska Brasilian jalkapallojoukkueelle voitto oli jo kolmas (aikaisemmat vuosilta 1958 ja 1962), he saivat pitää Jules Rimet -pokaalin. Brasilian valmentaja Mario Zagallosta tuli ensimmäinen jalkapalloilija, joka oli voittanut maailmanmestaruuden sekä pelaajana että valmentajana.Brasilian oikea hyökkääjä Jairzinho teki vähintään yhden maalin jokaisessa Brasilian joukkueen pelaamassa kuudessa pelissä, ensimmäisessä Tšekkoslovakiaa vastaan pelatussa pelissä jopa kaksi. Tätä ennätystä kukaan ei ole vielä pystynyt rikkomaan. Kuitenkin kisojen paras hyökkääjä maalien perusteella oli Saksan liittotasavallan Gerd Müller kymmenellä maalillaan. Müller teki alkulohkossa jopa kaksi peräkkäistä hattutemppua otteluissa Bulgariaa ja Perua vastaan, muttei saanut aikaan yhtään maalia pronssiottelussa Uruguayta vastaan. Brasilian Pelé voitti kisoissa kolmannen maailmanmestaruutensa (muut kaksi 1958 ja 1962).

Mestaruuskisojen karsintakisat aiheuttivat kuusipäiväisen jalkapallosodan Hondurasin ja El Salvadorin välillä.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1994

Vuoden 1994 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Yhdysvalloissa 17. kesäkuuta – 17. heinäkuuta. Moni oli epäillyt päätöstä myöntää MM-lopputurnaus heikosta jalkapallokulttuurista tunnetulle Yhdysvalloille. Turnaus oli kuitenkin yleisömäärältään MM-historian suurin. Turnauksessa otettiin käyttöön joitakin hyökkäävää peliä suosivia sääntöuudistuksia. Voitosta myönnettiin ensimmäistä kertaa kolme pistettä. Maalivahdit eivät saaneet enää pelata käsin omien pelaajien syöttöjä. Lisäksi passiivista paitsiosääntöä sovellettin ensi kerran. Turnauksen voitti Brasilia, joka kukisti loppuottelussa Italian rangaistuspotkukilpailussa maalittoman ottelun jälkeen. Mestaruus oli Brasilian neljäs.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1998

Vuoden 1998 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Ranskassa 10. kesäkuuta – 12. heinäkuuta.

Vuonna 1998 MM-lopputurnaukseen osallistui ensi kertaa 32 joukkuetta. Muita uudistuksia olivat kultaisen maalin käyttöönotto ja lisäajan näyttäminen avustavan erotuomarin elektronisella taululla. Turnauksen voitti kotijoukkue Ranska, joka kukisti loppuottelussa Brasilian maalein 3–0. Näin Ranskasta tuli seitsemäs maailmanmestaruuden voittanut maa. Kyseessä oli myös kuudes ja samalla viimeisin kerta, jolloin isäntämaa voitti mestaruuden.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2002

Vuoden 2002 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Etelä-Koreassa ja Japanissa 31. toukokuuta – 30. kesäkuuta. Ne olivat samalla sekä ensimmäiset Aasian mantereella järjestetyt että ensimmäiset kahden maan kesken jaetut jalkapallon MM-kisat.

Kisoihin osallistui 32 maata, kuten myös edellisiin, vuoden 1998 MM-kisoihin. Joukkueet jaettiin kahdeksaan neljän joukkueen lohkoon. Lohkovaiheesta pääsi jatkoon kunkin lohkon kaksi parasta joukkuetta.

Näiden kisojen lopputurnaukseen selvitti tiensä neljä ensikertalaista, Ecuador, Kiina, Senegal ja Slovenia. Senegal onnistui kisoissa näistä joukkueista parhaiten päästen jatkoon alkulohkostaan voittaen ensimmäisessä ottelussaan Ranskan, edellisten MM-kisojen mestarin, ja edeten lopulta aina puolivälieriin asti, joissa tie nousi pystyyn Turkkia vastaan.

Turnauksessa tapahtui useita yllätyksiä jo lohkovaiheessa: ennakkosuosikkeihin lukeutuneet Argentiina, Portugali ja hallitseva mestari Ranska putosivat. Myös kisojen isäntämaiden menestys yllätti, molemmat voittivat alkulohkonsa ja Etelä-Korea ylsi lopulta peräti pronssiotteluun saakka voitettuaan neljännesvälierissä Italian ja puolivälierissä Espanjan.

Loppuottelussa kohtasivat lopulta kaksi historian menestyksekkäintä jalkapallomaata, Brasilia ja Saksa. Voittajaksi selvisi Brasilia, joka saavutti jo viidennen maailmanmestaruutensa. Voittajajoukkueen hyökkääjä Ronaldo oli kisojen paras maalintekijä kahdeksalla osumallaan, mutta turnauksen parhaana pelaajana palkittiin kuitenkin Saksan maalivahti Oliver Kahn, joka pelasi kisoissa viisi nollapeliä. Virallisena kisapallona toimi Adidas Fevernova.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2006

Vuoden 2006 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Saksassa 9. kesäkuuta – 9. heinäkuuta 2006, ja ne olivat 18. MM-kisat. Turnauksen voitti Italia, joka kukisti loppuottelussa Ranskan 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailussa 5–3. Ratkaisevan rangaistuspotkun laukoi Fabio Grosso. Saksa voitti pronssiottelussa Portugalin maalein 3–1.Kisojen paras maalintekijä oli Saksan Miroslav Klose viidellä maalillaan. Brasilian Ronaldo nousi ottelussa Ghanaa vastaan MM-lopputurnausten kaikkien aikojen maalikuninkaaksi tekemällä 15. maalinsa. Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin Ranskan Zinédine Zidane, jonka voitto herätti huomiota erityisesti hänen loppuottelussa saamansa punaisen kortin vuoksi. Kisojen parhaaksi nuoreksi pelaajaksi valittiin Lukas Podolski.

Turnauksen järjestäminen myönnettiin hakuprojektin jo vuonna 1992 aloittaneelle Saksalle kesäkuussa 2000. Muut hakijamaat olivat Brasilia, Englanti, Marokko ja Etelä-Afrikka, joka järjesti MM-turnauksen 2010.

Julkisuudessa epäillään Franz Beckenbaueria lahjonnasta MM-kisojen yhteydessä. Saksalaislehdet Süddeutsche Zeitung ja Bild ovat kertoneet, että Beckenbauerin nimikirjoitus löytyy sopimusluonnoksesta, jolla Beckenbauerin epäillään luvanneen vastalahjaksi palveluksia Fifan lahjusskandaaliin sotkeutuneelle Pohjois- ja Keski-Amerikan jalkapalloliiton aiemmalle johtajalle Jack Warnerille. Der Spiegel on jo aiemmin nostanut esiin Beckenbauerin osuuden kisojen saamisessa Saksaan. Saksa sai kisat yhden äänen enemmistöllä.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014 pelattiin Brasiliassa. Ne olivat järjestyksessään 20. maailmanmestaruuskilpailut. Brasiliasta tuli näin viides maa, joka järjesti maailmanmestaruuskilpailut toisen kerran. Ensimmäisen kerran maa järjesti kilpailun vuonna 1950.

Kisaisännyys ratkesi 30. lokakuuta 2007 Sveitsissä, jonne myös Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva oli saapunut vastaanottamaan tiedon. Brasilia oli kisojen ainoa hakijamaa.

Maailmanmestaruuskilpailuihin valmistautuminen maksoi Brasilian jalkapalloliiton mukaan noin 800 miljoonaa euroa, jotka käytettiin vanhojen stadionien kunnostukseen ja uusien rakentamiseen. Kisakaupunkeina toimivat Belo Horizonte, Brasília, Cuiabá, Curitiba, Fortaleza, Manaus, Natal, Porto Alegre, Recife, Rio de Janeiro, Salvador ja São Paulo.

Kisojen karsintalohkojen arvontatilaisuus järjestettiin Rio de Janeirossa 30. heinäkuuta 2011.Turnauksen loppuottelu pelattiin Maracanãlla, Rio de Janeirossa 13. heinäkuuta.

Kolmiloikka

Kolmiloikka on yleisurheilulaji, jossa urheilija vauhdinoton jälkeen suorittaa hyppylaudalta peräjälkeen kolme loikkaa päätyen pituushypyn tavoin hiekkakasaan. Lankun edessä on vahaa, johon jää jälki, mikäli hyppääjä astuu yli laudan. Myös määrätyn ajan, yleensä yhden minuutin, ylittäminen hyppyyn valmistautumisessa aiheuttaa suorituksen hylkäämisen.

Nykyaikaisissa olympialaisissa kolmiloikka on ollut miesten ohjelmassa ensimmäisistä, vuoden 1896 kisoista lähtien. Ensimmäinen nykyaikaisten olympialaisten kultamitalisti oli kolmiloikkaaja James Connolly. Naisten kolmiloikka, jossa oli kilpailtu ajoittain samoista ajoista lähtien, lisättiin myös lopulta olympialaisten ohjelmaan vuoden 1996 Atlantan kisoihin.

Koripallon maailmanmestaruuskilpailut

Koripallon maailmanmestaruuskilpailut on kansainvälisen koripalloliiton FIBA:n järjestämä lajin maailmanmestaruusturnaus. Ensimmäisen kerran turnaus järjestettiin vuonna 1950 Argentiinassa. Seuraavan kerran turnaus käydään vuonna 2019. Ensimmäistä kertaa eri vuonna kuin jalkapallon MM-kisat ja samalla osallistujamäärä kasvaa 32:een maahan.

Ranskan jalkapallomaajoukkue

Ranskan jalkapallomaajoukkue (ransk. Équipe de France de football) on Ranskan jalkapalloliiton hallinnoima Ranskaa kansainvälisissä otteluissa edustava joukkue.

Ranskan parhaimmat saavutukset ovat mestaruus 1998 MM-kisoissa, joita se itse isännöi, sekä vuoden 2018 MM-kisoissa. EM-kultaa Ranska on voittanut kahdesti vuosien 1984 ja 2000 kisoissa.

Uruguayn jalkapallomaajoukkue

Uruguayn miesten jalkapallomaajoukkue edustaa Uruguayta kansainvälisissä jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Maajoukkuetta hallinnoi Uruguayn jalkapalloliitto (Asociación Uruguaya de Fútbol), joka on Etelä-Amerikan jalkapalloliiton Conmebolin jäsen. Uruguay on maailman vanhimpia maajoukkueita ja ensimmäinen jalkapallon maailmanmestari.

Uruguay on yksi parhaiten menestyneistä jalkapallomaajoukkueista, se on voittanut kahdet MM-kilpailut ja kaksi olympiakultaa. Uruguaylla ja Argentiinalla on ennätys keskenään pelatuissa maaotteluissa, ne ovat pelanneet 193 ottelua toisiaan vastaan vuodesta 1901 lähtien. Uruguayn ensimmäinen ottelu Argentiinaa vastaan oli samalla ensimmäinen virallinen maaottelu, joka pelattiin Ison-Britannian ulkopuolella.

Uruguay oli maailman paras jalkapallomaajoukkue 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. Tällöin se voitti olympialaisten jalkapalloturnauksen sekä Pariisissa 1924 että Amsterdamissa 1928. Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Uruguayssa 1930, ja maa voitti loppuottelussa Argentiinan ollen siten ensimmäinen jalkapallon maailmanmestari. Uruguay voitti maailmanmestaruuden myös Brasiliassa 1950, voittaen viimeisessä ottelussa Brasilian.

Uruguay on ollut menestyksekkäin Etelä-Amerikan mestaruusturnauksen Copa Américan osanottajista: maa on voittanut vuodesta 1916 järjestetyn turnauksen 15 kertaa. Argentiina on voittanut Copan 14 kertaa. Muut joukkueet ovat voittaneet Copan yhteensä 16 kertaa, niistä Brasilia 8. Kilpailun pistetilastoissa Uruguay on toisena, hieman Argentiinaa jäljessä. Uruguay voitti kaksi ensimmäistä Copa Américaa, ja sen viimeisin mestaruus maanosansa kisoissa on vuodelta 2011.

Maanosaliittojen cupissa (Confederations Cup) Uruguay on sijoittunut neljänneksi vuosina 1997 ja 2013.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.