Boris Johnson

Alexander Boris de Pfeffel Johnson (s. 19. kesäkuuta 1964 New York City, New York, Yhdysvallat) on brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko, joka on toiminut puolueensa puheenjohtajana heinäkuusta 2019 lähtien. Hänet valittiin Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriksi konservatiivipuolueen puheenjohtajavaalissa heinäkuussa 2019.[1] Hän toimi Theresa Mayn hallituksen ulkoasiain- ja kansainyhteisön ministerinä (ulkoministeri) vuodesta 2016 vuoteen 2018. Sitä ennen Johnson oli Lontoon pormestari 2008–2016. Taustaltaan hän on toimittaja ja entinen The Spectatorin päätoimittaja.

Boris Johnson
Boris Johnson GOV UK (cropped)
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
24. heinäkuuta 2019 –
Edeltäjä Theresa May
Konservatiivipuolueen puheenjohtaja
23. heinäkuuta 2019 –
Edeltäjä Theresa May
Ulkoasiain- ja kansainyhteisön ministeri
13. heinäkuuta 2016 – 9. heinäkuuta 2018
Pääministeri Theresa May
Edeltäjä Philip Hammond
Seuraaja Jeremy Hunt
Lontoon pormestari
4. toukokuuta 2008 – 8. toukokuuta 2016
Edeltäjä Ken Livingstone
Seuraaja Sadiq Khan
Henkilötiedot
Syntynyt 19. kesäkuuta 1964
New York City, New York, Yhdysvallat
Arvonimi The Right Honourable
Tiedot
Puolue Konservatiivipuolue
Uskonto anglikaani (aikaisemmin katolinen)
Nimikirjoitus

Nimikirjoitus

Perhe ja koulutus

Johnson kävi yläluokkaista Eton Collegea ja Balliol Collegea Oxfordin yliopistossa. Isänsä puolelta Johnson on Osmanien valtakunnan sisäministeri Ali Kemal Beyn pojanpojanpoika. Hänen isoisänsä ja isoäitinsä saivat Britannian kansalaisuuden ensimmäisen maailmansodan aikaan ja ottivat käyttöön isoäidin tyttönimen Johnson.lähde?

Johnson oli naimisissa Marina Wheelerin kanssa vuosina 1993–2018 ja heillä on neljä lasta, Lara Lettice, Milo Arthur, Cassia Peaches ja Theodore Apollo.[2] Nykyään Johnson seurustelee Carrie Symondsin kanssa. Kesäkuussa 2019 heidän kotiinsa hälytetettiin poliisi sieltä kuuluneen riitelyn vuoksi.[3]

Johnson työskenteli The Timesissa, The Wolverhampton Expressissä, Starissa ja The Daily Telegraphissa, jossa hän oli EU-kirjeenvaihtaja ja varapäätoimittaja, sekä The Spectatorissa 1999–2005. Hän on ollut kahdesti myös Ison-Britannian GQ-lehden kannessa ollen vuodesta 1999 eteenpäin mukana toimittamassa moottoriurheilu-palstaa, jossa esitteli arvoautoja.lähde?

Poliittinen ura

Johnson valittiin parlamenttiin 2001 Henleyn vaalipiiristä. Hän oli konservatiivipuolueen varjohallituksen yliopistokoulutuksesta vastaavana ministerinä vuodesta 2004. Michael Howard kuitenkin erotti hänet hänen valehdeltuaan suhteestaan toimittaja Petronella Wyattiin.[4]

Lontoon pormestarina

Johnson ilmoitti pyrkivänsä Lontoon pormestariksi vuoden 2008 vaaleissa. David Cameronin kerrotaan suhtautuneen aluksi epäillen Johnsonin ehdokkuuteen, mutta toisaalta häntä pidettiin ainoana ehdokkaana, joka voisi lyödä suositun Ken Livingstonen. Johnsonin valinta Lontoon pormestariksi toukokuussa 2008 oli merkittävin konservatiivin saavuttama asema sitten John Majorin vaalivoiton 1992. Se oli myös Johnsonin ensimmäinen merkittävä julkinen vastuuasema. Hän sai 1 168 738 ääntä vastaan Livingstonen 1 028 966.

Tavoitteekseen Johnson ilmoitti rikollisuuden ja turhien menojen vähentämisen.[5] Hän asetti erityiseksi huolenaiheeksi Lontoon metron turvallisuuden – metroon lisättiin 440 poliisia ja alkoholin nauttiminen kiellettiin.[5][6] Johnson hyökkäsi vuonna 2014 voimakkaasti metrolakkoa vastaan, jossa vastustettiin muun muassa lipunmyyntitoimistojen sulkemista.[7][8]

Ulkoministerinä

Heinäkuussa 2016 Cameronin erotessa pääministerin paikalta hänet valittiin Theresa Mayn hallituksen ulkoministeriksi. Johnson erosi virasta 9. heinäkuuta 2018.[9]

Brexit

Johson ilmoitti helmikuussa 2016 kannattavansa Ison-Britannian lähtöä Euroopan unionista.[10] Saman vuoden maaliskuussa hän sanoi, että Iso-Britannia voisi seurata Kanadan mallia esimerkiksi kaupankäynnissä ja maahanmuuttopoliittisissa kysymyksissä.[11] Cameron on sanonut, että Johnsonin päätös kannattaa Brexitia teki heidän välinsä etäisiksi.[12] Johnson on verrannut EU-projektia Rooman valtakunnan, Napoleon Bonaparten ja Adolf Hitlerin yrityksiin tuoda Eurooppaa yhden auktoriteetin alaisuuteen. Samassa yhteydessä hän sanoi, että brittien tulisi ryhtyä jälleen sankareiksi, kuin Winston Churchillin aikoina, vapauttaa maa ja pelastaa EU itseltään äänestämällä EU-eron puolesta.[13]

Puheenjohtajavaali 2019 ja valinta pääministeriksi

Johnson pyrki puolueen puheenjohtajaksi vuoden 2019 puheenjohtajavaalissa. Kesäkuussa 2019 uutisoitiin, että poliisi oli käynyt Johnsonin kotona ratkomassa riitaa hänen ja avopuolisonsa välillä. Jotkut puolueen jäsenet ovat vaatineet Johnsonilta selitystä kohtaukselle, mutta Johnson on vaiennut asiasta.[14]

Johnson valittiin puolueen puheenjohtajaksi ja maan pääministeriksi 23. heinäkuuta 2019. Hänen vastaehdokkaansa oli ulkoministeri Jeremy Hunt.[15]

Julkinen kuva

Johnson tunnetaan eksentrisenä julkkiksena ja hän on yksi tunnetuimpia parlamentin jäseniä. Johnson saavutti julkisuutta oltuaan neljä kertaa Have I Got News for You -tietokilpailun (Uutisvuodon esikuva) tuomarina ja kolme kertaa panelistina, jossa hänen huumorintajunsa teki hänestä yleisön suosikin. Hän oli myös Top Gearissa "julkkiksena kohtuuhintaisessa autossa" ajamassa Chevrolet Lacettia.

Poliitikkona Johnson on oikeistolaisempi ja konservatiivisempi kuin Cameronin keskustalaiseksi luotsaama konservatiivipuolueen linja. Hän on tukenut George W. Bushia vuosien 2000 ja 2004 vaaleissa, ihailee Yhdysvaltain joukkoja, vastustaa minimipalkkoja ja Kioton sopimusta.[16][17] Johnson on huumorin varjolla antanut joitain rasistisiksi tulkittuja lausuntoja, sekä luonnehtinut Etelä-Afrikkaa apartheidin jälkeen "enemmistödiktatuuriksi"[18] ja sanonut entisten siirtomaiden ongelmien johtuvan siitä, etteivät britit ole enää vallassa.[19] Työväenpuolueen Compass-ajatushautomon julkaiseman raportin mukaan Johnson on "Norman Tebbit -tyyppi pellepuvussa".

Kirjallisuutta

  • Boris Johnson: Friends, Voters, Countrymen, Jottings on the Stump. Harper Collins, 2002

Lähteet

Viitteet

  1. Britannian uusi pääministeri Boris Johnson alkoi muodostaa uutta hallitustaan IS. 24.7.2019. Viitattu 25.7.2019.
  2. Britannian värikäs ex-ulkoministeri Boris Johnson eroaa vaimostaan – taustalla useita syrjähyppyjä ja lehtolapsi, huhutaan pettäneen jälleen Ilta-Sanomat. 7.9.2018. Viitattu 7.9.2018.
  3. Guardian: Naapuri hälytti poliisit Boris Johnsonin kotiin voimakkaan kirkumisen, paukkeen ja riitelyn takia iltalehti.fi. 22.6.2019. Viitattu 23.7.2019.
  4. David Cameron fears 'loose cannon' Boris Johnson will hit his hopes of winning the next election The Independent. Viitattu 10.8.2008. (englanniksi)
  5. a b Kite, Melissa & Hennessy, Patrick: Boris Johnson's Tory revolution plan revealed The Telegraph. 3.5.2008. Viitattu 16.4.2017. (englanniksi)
  6. Kirkup, James: Boris Johnson to ban alcohol on Tube The Telegraph. 7.5.2008. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  7. Payne, Tom: Tube strike 2014: Boris Johnson launches furious attack on 'narrow minded union barons' and brands 48-hour walkout 'mad' The Independent. 28.4.2014. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  8. Bienkov, Adam: Boris Johnson's broken tube strike promises in full politics.co.uk. 29.4.2014. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  9. "https://yle.fi/uutiset/3-10295966", Yleisradio, 9. heinäkuuta 2018. Luettu 9. heinäkuuta 2018. (fi)
  10. Dunn, Tom Newton: Blond bombshell: Cameron rocked as Boris backs Brexit from EU.. telling PM by text just 9mins before going public The Sun. 21.2.2016. Viitattu 25.5.2016.
  11. Mason, Rowena: Boris Johnson on Brexit: 'We can be like Canada' The Guardian. 11.3.2016. Viitattu 25.5.2016.
  12. David Cameron says friendship with Boris Johnson damaged by Brexit The Guardian. 2.5.2016. Viitattu 28.5.2015.
  13. Ross, Tim: Boris Johnson: The EU wants a superstate, just as Hitler did The Telegraph. 15.5.2016. Viitattu 28.5.2016.
  14. https://yle.fi/uutiset/3-10844317
  15. Boris Johnson wins race to be Tory leader and PM BBC. 23.7.2019. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  16. Owen, Paul: Johnson is hardline rightwinger, report claims The Guardian. 21.8.2007. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  17. Worstall, Tim: Boris Johnson's Strange Idea For Tax Breaks On Those Who Pay The Living Wage Forbes. 22.12.2014. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  18. Siddique, Haroon: Boris Johnson chosen as Tory candidate for London mayor The Guardian. 27.9.2007. Viitattu 29.12.2014.
  19. Bennett, Asa: Boris Johnson Says British Rule Would Have Made The World Better Huffington Post. 1.11.2014. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  Edeltäjä:
Theresa May
Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen puheenjohtaja
2019–
Seuraaja:
(nykyinen)
2008

2008 (MMVIII) oli karkausvuosi, joka alkoi tiistaista.

Yhdistyneiden kansakuntien julistamia vuoden teemoja olivat kansainvälinen Maa-planeetan vuosi, kansainvälinen kielten vuosi ja kansainvälinen vesihuollon vuosi. Vuosi 2008 oli myös UNEPin delfiinin vuosi (jatkettuna viime vuodesta), Euroopan parlamentin Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi ja FAOn kansainvälinen perunan vuosi.

2019

2019 (MMXIX) on nykyinen normaalivuosi (ei karkausvuosi), joka alkoi tiistaista.

David Cameron

David William Donald Cameron (s. 9. lokakuuta 1966 Lontoo, Englanti) on brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko. Hän oli Britannian pääministeri toukokuusta 2010 ja konservatiivipuolueen puheenjohtaja joulukuusta 2005. Cameron ilmoitti 24. kesäkuuta 2016 aikovansa erota pääministerin tehtävästään brittien äänestettyä EU-eron puolesta. Hän erosi pääministerin tehtävästä 13. heinäkuuta 2016 ja ilmoitti 12. syyskuuta jättävänsä myös parlamentin.

Elisabet II

Kuningatar Elisabet II (Elizabeth Alexandra Mary, s. 21. huhtikuuta 1926 Lontoo) on Ison-Britannian kuningatar sekä 15 muun kansainyhteisömaan valtionpäämies, muun muassa Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin kuningatar. Hallitsijaksi Elisabet II nousi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952. Hänestä tuli lokakuussa 2016 maailman pisimpään vallassa ollut elävä monarkki. Kuningattarella on edelleen teoriassa hyvinkin laajat valtaoikeudet, mutta hän ei käytä valtaansa, vaan hallitsemisesta vastaavat parlamentti ja hallitus kuten muissakin demokraattisissa maissa. Kuningatar on siis lähinnä pelkkä keulakuva useimpien muidenkin nykymonarkkien tavoin. Elisabet II on neljäs Windsor-sukuinen brittiläinen monarkki. Suku on saksalaista alkuperää, ja sen nimi oli alun perin Saksi-Coburg-Gotha, mutta nimi muutettiin ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin saksalaistaustaisetkin koettiin Britanniassa vihollisina ja mahdollinen viha saksalaista hallitsijasukua kohtaan haluttiin välttää.

Kuningatar Elisabetin kuusi vuosikymmentä kestäneen valtakauden aikana Brittiläinen imperiumi on muuttunut nykyaikaiseksi itsenäisten valtioiden muodostamaksi Kansainyhteisöksi. Elisabet II on koko valtakautensa ajan työskennellyt ahkerasti ylläpitääkseen hyviä suhteita Britannian entisiin siirtomaihin ja vierailee säännöllisesti eri kansainyhteisömaissa, samoin kuin muissakin maissa.

Vuodesta 1947 Elisabet on ollut naimisissa Kreikan entisen kuninkaan Yrjö I:n pojanpojan Philipin kanssa. Parilla on neljä lasta: Charles (s. 1948), Anne (s. 1950), Andrew (s. 1960) sekä Edward (s. 1964). Lastenlapsia Elisabetilla on kahdeksan ja lastenlastenlapsia kuusi. Kuningatar Elisabetista on Walesin prinsessan Dianan ja kuningataräiti Elisabetin kuoltua tullut todennäköisesti suosituin kuningasperheen jäsen.Kuningatar Elisabetia pidetään yhtenä maailman rikkaimmista naisista, mutta tämän todentaminen on vaikeaa, koska Elisabetin yksityisomaisuuden ja kruunulle eli valtiolle kuuluvan omaisuuden eritteleminen on joissain tapauksissa vaikeaa. Tämän vuoksi arviot hänen omaisuudestaan liikkuvat 50 miljoonasta useisiin miljardeihin puntiin.

G7

G7 (engl. Group of Seven) on Italiasta, Japanista, Kanadasta, Ranskasta, Saksasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Yhdysvalloista koostuva ryhmä. Kyseiset valtiot ovat Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan maailman seitsemän kehittyneintä taloutta, käsittäen kansallisvarallisuudesta 58 prosenttia (317 triljoonaa Yhdysvaltain dollaria).

G8

G8 (engl. Group of Eight, G7 vuodesta 2014 lähtien) on johtavien teollisuusmaiden ryhmä, johon kuuluvat Britannia, Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat sekä ennen myös Venäjä. G8-ryhmä tapaa vuosittain huippukokouksessa, jossa jäsenvaltioiden johtajat käsittelivät ajankohtaisia kansainvälisiä asioita. Venäjän erotettiin G8-ryhmästä 24. maaliskuuta 2014. Tämän jälkeen johtavat teollisuusmaat ovat tavanneet G7-ryhmänä ilman Venäjää.

Have I Got News for You

Have I Got News for You on Hat Trick Productionsin tuottama brittiläinen satiirinen uutisvisailuohjelma, jota BBC on esittänyt vuodesta 1990 alkaen. Ohjelmassa on puheenjohtajan lisäksi kaksi joukkuetta, jotka koostuvat joukkueen kapteenista ja vierailijasta, joka on yleensä julkisuuden henkilö tai poliitikko. Broadcastersin tuottama ja Yle TV1:n esittämä Uutisvuoto pohjautuu ohjelman formaattiin.Kapteeneina ovat alusta alkaen olleet Ian Hislop ja Paul Merton. Ohjelman alkuperäisenä puheenjohtajana toimi Angus Deayton. Toukokuussa 2002 News of the World -lehti uutisoi Deaytonin suhteesta prostituoituun ja kokaiinin käytöstä. Deayton sai kuitenkin jatkaa tehtävässään, mutta saman vuoden lokakuussa lehdistön uudet paljastukset johtivat hänen erottamiseensa. Erottamisen seurauksena Stephen Fry on kieltäytynyt esiintymästä ohjelmassa.Deaytonin jälkeen sarjaa on jatkettu vaihtuvin puheenjohtajin. Puheenjohtajina ovat vierailleet muun muassa Jeremy Clarkson, Martin Clunes, William Hague, Bill Bailey, Tom Baker, Joan Collins ja Neil Kinnock. Boris Johnson, Lontoon pormestari (2008–2016), tunnusti TV-sarjassa Vallan kaupungit juontajalle, Sir Christopher Meyerille, että hän saa kiittää asemastaan televisiota ja erityisesti ohjelmaa Have I Got News for You.

Islington

Islington (London Borough of Islington) on yksi Lontoon 32:sta kaupunkipiiristä ja sijaitsee Lontoon Cityn pohjoispuolella. Sen pinta-ala on 15 neliökilometriä, ja siellä asui vuonna 2017 noin 235 000 ihmistä. Alueelle kulkevat Lontoon metron linjat Northern Line, Victoria Line ja Piccadilly Line.

Alueella on asunut julkisuuden henkilöitä, kuten Tony Blair, George Orwell, Nick Hornby, Douglas Adams, Boris Johnson ja paremmin Johnny Rottenina tunnettu John Lydon.

Islington on jalkapalloseura Arsenalin kotipaikka. Alueella sijaitsevat seuran entinen kotistadion Highbury ja nykyinen Emirates Stadium.

Ken Livingstone

Kenneth Robert "Ken" Livingstone (s. 17. heinäkuuta 1945 Lontoo, Iso-Britannia) on brittiläinen Työväenpuolutta edustava poliitikko. Livingstone toimi Lontoon pormestarina (englanniksi Mayor of London) vuodesta 2000, eli viran perustamisesta asti vuoteen 2008. Livingstone toimi myös vastaavan tyyppisessä virassa vuosina 1981–1986 tittelillä Leader of the Greater London Council. Livingstone on toiminut myös Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsenenä vuodet 1987–2001.

Livingstone tunnetaan lehdistössä nimellä "Puna-Ken" (Red Ken) vasemmistolaisten mielipiteidensä vuoksi. Pormestarinasemansa jälkeen hän otti vastaan aseman Venezuelan presidentti Hugo Chávezilta työskennelläkseen pääkaupunki Caracasin konsulttina.

Konservatiivipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)

Konservatiivipuolue (engl. The Conservative and Unionist Party, yleensä vain Conservative Party) on Britannian suurin keskusta-oikeistolainen puolue. Puolue on konservatiivinen, talousliberaalinen ja EU-kriittinen.Konservatiivipuolueen edeltäjä oli 1800-luvun puoleen väliin asti Tory-puolue, ja sen jäseniä kutsutaan edelleen ajoittain Tory-nimellä. Puolueen virallista nimeä The Conservative and Unionist Party käytetään lähinnä Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. Se on jäänne vuoden 1912 yhdistymisestä Liberal Unionist Partyn kanssa. Nimi viittaa vuosien 1886–1921 kamppailuun Irlannin pitämisestä Ison-Britannian kuningaskunnan osana.

Puolueen nykyinen johtaja Boris Johnson valittiin heinäkuussa 2019.

Konservatiivipuolueen puheenjohtajavaali 2019

Konservatiivipuolueen puheenjohtajavaali 2019 käynnistyi, kun Theresa May ilmoitti 24. toukokuuta 2019 eroavansa konservatiivipuolueen johdosta 7. kesäkuuta, ja luopuvansa pääministeriydestä sen jälkeen kun seuraaja olisi valittu. Virkaan asettui ehdolle kymmenen henkilöä. Ensimmäinen äänestyskierros järjestettiin kansanedustajien kesken 13. kesäkuuta, minkä jälkeen järjestettiin aina uusi kierros, kunnes kaksi ehdokasta oli jäljellä. Johtajan valitsi lopulta puolueen jäsenistö postiäänestyksellä, jonka tulos ilmoitettiin 23. heinäkuuta. Entinen ulkoministeri Boris Johnson valittiin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, ja maan pääministeriksi.

Luettelo Yhdistyneen kuningaskunnan pääministereistä

Tämä on luettelo Yhdistyneen kuningaskunnan pääministereistä. Nimitys on ollut käytössä 1700-luvun alkupuolelta, jolloin sitä ruvettiin käyttämään esimmäisenä Sir Robert Walpolesta. Hänen roolinsa oli kuitenkin primus inter pares eli toimia ensimmäisenä vertaistensa joukossa ja pyrkiä sujuvaan yhteistoimintaan. Luettelossa on mainittu monarkit, jonka alaisena pääministerit ovat toimineet.

Terrorisminvastainen sota

Terrorisminvastainen sota (engl. War on Terrorism, War on Terror, tai ulkopoliittisissa piireissä the Global War on Terrorism tai GWOT1) on kampanja, joka alkoi vuonna 2001. Käsite syntyi George Bushin julistaessa terrorisminvastaisen sodan alkaneen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen 2001 jälkeen. Kyseessä ei ole virallinen sota- tai poikkeustila, vaan operaatioon osallistuvat maat ovat lainsäännöllisesti ja hallinnollisesti normaalitilassa.

Yhdysvaltain liittolainen Iso-Britannia oli vahva terrorismin vastaisen sodan kannattaja Tony Blairin pääministerikaudella. Häntä kesällä 2007 seurannut Gordon Brown puolestaan karsi koko termin käytön hallituksensa sanavarastosta. 31. maaliskuuta 2009 Yhdysvaltain uusi ulkoministeri Hillary Clinton ilmoitti maan luopuvan ”terrorisminvastaisen sodan” termin käytöstä Obaman uuden hallinnon myötä. Hänen mukaansa termin käyttöä ei ole kielletty, mutta sitä ei vain käytetä.

Sota terrorismia vastaan julistettiin nimelisesti päättyneeksi 27. toukokuuta 2010 Obaman uuden kansallisen turvallisuuden strategian myötä. Sen mukaan Yhdysvallat katsoi vihollisikseen vain al-Qaidan ja muut tahot, jotka tukivat Yhdysvaltoihin kohdistuvaa terrorismia.

Itse kampanja on kuitenkin jatkunut.

The Spectator

The Spectator on Isossa-Britanniassa viikoittain ilmestyvä aikakauslehti, jossa julkaistaan politiikkaa, kirjallisuutta ja talousasioita käsitteleviä artikkeleita. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1828 lähtien, minkä ansiosta se on vanhin yhtäjaksoisesti ilmestyvä englanninkielinen aikakauslehti.Aikaisemmin lehti oli kuuluisa oivaltavista pakinoistaan mutta sittemmin sen artikkelit ovat muuttuneet asiapitoisemmiksi. Nykyään se tunnetaan parhaiten laadukkaista kirja-arvosteluista ja huolitellusta kirjoitustyylistä. Poliittisesti se on konservatiivisempi kuin kilpailijansa The Economist ja New Statesman. Lehden päätoimittajana on toiminut monia huomattavia konservatiiveja, mukaan lukien myöhempi pääministeri Boris Johnson ja entiset parlamentaarikot Iain Macleod, Ian Gilmour ja Nigel Lawson.Brittiläiset liikemiesveljekset David ja Frederick Barclay ovat omistaneet The Spectatorin vuodesta 2004 lähtien osana laajempaa Telegraph Media Group -mediakonsernia, johon kuuluvat myös suuret sanomalehdet The Daily Telegraph ja The Sunday Telegraph. Lehteä pidetään poliittisesti vaikutusvaltaisena vaikka sen levikki onkin suhteellisen pieni (54 000).

Theresa May

Theresa Mary May (o.s. Brasier, s. 1. lokakuuta 1956 Eastbourne, Sussex) on brittiläinen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä 2016–2019. May toimi sisäministerinä David Cameronin hallituksessa 2010–2016, ja konservatiivipuolueen puheenjohtajana vuosina 2016–2019. Hän seurasi Cameronia pääministerinä, kun Cameron erosi hävittyään Britannian EU-kansanäänestyksen.

May ilmoitti toukokuussa 2019 eroavansa puolueen puheenjohtajan tehtävästä 7. kesäkuuta, jolloin ryhdyttiin valitsemaan uutta puheenjohtajaa, josta tulee myös pääministeri. May oli virkaatekevä puheenjohtaja uuden puheenjohtajan valintaan saakka. Hän jätti pääministerin tehtävän 24. heinäkuuta 2019, jolloin kuningatar Elisabet II pyysi hänen seuraajaksi valittua Boris Johnsonia muodostamaan hallituksen.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus

Hänen majesteettinsa hallitus (engl. Her Majesty’s Government), tuttavallisemmin Britannian hallitus, on Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan keskushallitus. Se käyttää toimeenpanovaltaa hallitsijan sijasta, jolle toimeenpanovalta varsinaisesti kuuluu. Yhdistyneessä kuningaskunnassa hallituksen jäsenellä viitataan niin sanottuihin kruunun ministereihin, jotka on valittu hallitukseen jommastakummasta parlamentin kamarista. Hallituksen jäsenet ovat yhdessä sekä yksittäin vastuullisia hallitsijalleen ja parlamentille sekä he välittävät Hänen majesteettinsa ehdotuksia parlamentille ja toimivat hänen nimissään.

Hallitusta johtaa pääministeri, jonka itse monarkki nimittää. Pääministeri on tavallisesti parlamentin alahuoneen, House of Commonsin suurimman puolueen puheenjohtaja tai suurimman puoluekoalition johtaja. Uuden halituksen astuessa virkaansa hallitsija lukee sen ohjelman parlamentissä parlamentaarikoille ja pääreille.Ministeri-käsite on Britanniassa jossain määrin monimutkainen, sillä ministerit jaotellaan siellä eriasteisiin ”rankingeihin”. Täysivaltainen kabinetin jäsen on Secretary of State, jonka alapuolella ovat Minister of State ja Parliamentary Under-Secretary of State. Osa Minister of State -tason ministereistä osallistuu kabinetin istuntoihin ja osa ei. Kabinetti (Cabinet of the United Kingdom) on siis varsinaisen hallituksen (Her Majesty's Government) osa, johon eivät kuulu kaikki ministerit. Lisäksi kaikkien kabinetin jäsenten titteli ei ole Secretary of State, vaan esimerkiksi valtiovarainministeri on Chancellor of the Exchequer.

Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri

Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin – ennen vuotta 1801 Ison-Britannian pääministeri – täysi nimitys kuuluu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri. Hän on Britannian hallituksen päämies ja yhdessä vanhimmista ministereistä koostuvan kabinetin kanssa vastuussa sen toiminnan suuntaviivoista ja tuloksista monarkille, parlamentille, puolueelleen ja äänestäjilleen.

Perustuslaillisesti pääministerin asemaa ei ole olemassa, viran virallinen nimike on ”First Lord of the Treasury.” Nimitys on ollut käytössä 1700-luvun alkupuolelta, jolloin sitä käytettiin ensimmäisenä Sir Robert Walpolesta. Hänen roolinsa oli kuitenkin primus inter pares eli toimia ensimmäisenä vertaistensa joukossa ja pyrkiä sujuvaan yhteistoimintaan.

Pääministerin virka-asuntona on vuodesta 1730 saakka toiminut Lontoon Westminsterin kaupunginosassa sijaitseva Downing Street 10. Nykyinen pääministeri, Boris Johnson, astui virkaan 24. heinäkuuta 2019.

Yhdistynyt kuningaskunta

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (engl. United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland, kuuntele ääntämys?), virallisesti myös Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti tai Yhdistynyt kuningaskunta, on saarivaltio Pohjois-Euroopassa. Se muodostuu Englannista, Skotlannista ja Walesista, jotka sijaitsevat Ison-Britannian saarella, sekä Irlannin saarella sijaitsevasta Pohjois-Irlannista. Tämän lisäksi Yhdistyneellä kuningaskunnalla on hallussaan eräitä näiden lähellä sijaitsevia saaria ja saaristoja sekä muutamia kaukaisia meren­takaisia alueita.

Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-ala on 243 610 neliökilometriä. Maan asukasluku on noin 64,3 miljoonaa, joten se on väkiluvultaan Euroopan unionin kolmanneksi suurin jäsenvaltio.Brittiläinen imperiumi oli maailmanhistorian suurin imperiumi. Imperiumi alkoi Englannin siirtomaista Pohjois-Amerikassa ja hallitsi parhaimmillaan yli neljäsosaa maailman väestöstä ja pinta-alasta. Imperiumi on hallinnut aikoinaan esimerkiksi koko Britteinsaaria, Kanadaa, Australiaa, Yhdysvaltojen itärannikkoa (kolmetoista siirtokuntaa), Uutta-Seelantia, noin puolta Afrikasta (Etelä-Afrikasta Egyptiin), Intiaa, Palestiinaa (nykyään Israel), Jordaniaa, Irakia, Kuwaitia, Qataria, Yhdistyneitä arabiemiirikuntia, Omania, Jemeniä, Bhutania, Burmaa, Malesiaa, Singaporea, Bruneita, suurinta osaa Karibian saaristosta ja Oseanian saaristosta, Kyprosta, Maltaa, Hongkongia, sekä Falklandinsaaria ja Gibraltaria joita Britannia hallitsee vieläkin. Brittiläinen imperiumi oli supervalta ja pitkään myös ainoa sellainen. Britannian asevoimat olivat aikanaan maailman suurimmat ja sen laivasto hallitsi maailman kaikkia meriä. Britannia saavutti asemansa monien suurien sotien kautta, varsinkin kun se oli niissä voittajien puolella johtavassa asemassa tai kuului johtaviin valtioihin. Tällaisia sotia olivat esimerkiksi seitsenvuotinen sota, Napoleonin sodat sekä ensimmäinen ja toinen maailmansota.

Maailmansotien jälkeinen suuri velka aiheutti Brittiläisen imperiumin lopun ja siirtokuntien rauhallisen itsenäistymisen. Britannia menetti supervalta-asemansa vuoden 1956 Suezin kriisissä. Britannia on kuitenkin tänäkin päivänä suurvalta ja kuuluu YK:n turvallisuusneuvostoon. Valtiolla on maailman neljänneksi suurin ydinase-arsenaali, ja myös sen asevoimat ovat budjetiltaan neljänneksi suurimmat. Britannian talous on maailman kuudenneksi suurin.

Ison-Britannian kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerit
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu
Eurooppa-neuvosto

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.