Boeing B-17 Flying Fortress

Boeing B-17 Flying Fortress (suom. lentävä linnoitus) oli ensimmäinen sarjatuotettu nelimoottorinen raskas pommikone. Sitä käytettiin pääasiassa Yhdysvaltain armeijan ilmajoukkojen USAAF:n (engl. United States Army Air Forces) suorittamiin Saksan teollisuuskohteiden päiväpommituksiin toisessa maailmansodassa. B-17 osoittautui yhdeksi toisen maailmansodan parhaista lentokoneista, vaikka ensimmäiset mallit ilmestyivät jo 1930-luvulla. Sitä valmistettiin muun muassa General Motorsin tehtailla henkilöautotuotannon loputtua 1942.

Nelimoottoristen pommikoneitten massakäyttö asetti Saksan ilmapuolustukselle kovia paineita ja pakotti nämä siirtämään hävittäjätoiminnan painopistettä itärintamalta valtakunnan ydinalueiden puolustamiseen.

B-17 Flying Fortress
B-17E

B-17E
Tyyppi raskas pommikone
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Valmistaja Boeing
Ensilento 28. heinäkuuta 1935[1]
Valmistusmäärä 12 731
Memphis Belle crew
Kuuluisan Memphis Bellen miehistö 7. kesäkuuta 1943.

Historia ja tuotekehitys

Alkuperäinen käyttötarkoitus koneelle piti olla pitkän matkan meripartiopommittaja; vihollislaivojen pommittaminen korkealta näiden ollessa vielä kaukana. Tästä käyttötarkoituksesta kuitenkin luovuttiin, kun huomattiin, ettei laivoihin pysty osumaan korkealta pommittaessa, ja konetta alettiin käyttää normaalina raskaana pommikoneena.

B-17:n prototyyppi lensi ensimmäisen kerran 28. heinäkuuta 1935 Boeing Model 299 -nimellä. Vuonna 1936 Yhdysvaltain armeijan ilmajoukot tilasivat kolmetoista YB-17-pommittajaa, joissa suurin muutos Model 299:ään nähden oli, että moottorit oli vaihdettu voimakkaampiin Wright R-1820-39 Cycloneihin.

Palveluskäyttö

Ensimmäiset B-17:t otettiin palveluskäyttöön vuonna 1938. Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen 1941 koneiden tuotantoa huomattavasti kiihdytettiin. Koneet palvelivat kaikilla sotanäyttämöillä, ja niiden tuotanto loppui huhtikuussa 1945 12 700 koneen jälkeen.

Parasta B-17:ssä olivat sen nopeus ja kestävyys; kone pysyi ilmassa ja pystyi laskeutumaan vielä hyvinkin pahasti vaurioituneena.

Koneen puolustusaseistusta paranneltiin moneen otteeseen sodan aikana koneen joutuessa puolustautumaan saksalaisia torjuntahävittäjiä vastaan. Ensimmäisissä malleissa oli muutama konekivääri, viimeisissä peräti 13.

Rauhan ajan lento-onnettomuudet

Konetyypille on sattunut ainakin yksi rauhan ajan vakava lento-onnettomuus. Museokoneiden ilmailunäytöksessä Connecticutissa Yhdysvalloissa menehtyi 7 henkilöä 2. lokakuuta 2019.[2] Nine-O-Nine -niminen B-17 pommittaja syöksyi huoltohalliin tuhoutuen, Bradley Airport-lentokentän lähellä Windsor Lockissa, 10 matkustajaa sekä 3 miehistön jäsentä kyydissään.[3][4]

Mallit ja aseistus

B-17C

C-mallissa konekiväärejä oli viisi kappaletta, raskaat konekiväärit rungon ylä- ja alapuolilla sekä kyljissä, ja kevyt konekivääri nokassa. Koska yksikään näistä ei ollut pyrstössä ja peräsin esti rungon yläpuolen konekivääriä ampumasta suoraan taaksepäin, kone oli haavoittuvainen suoraan takaa tulevia hyökkäyksiä vastaan.

B-17D

D-mallissa rungon ylä- ja alapuolelle vaihdettiin yksittäisten konekiväärien tilalle konekivääripari ja panssarointia paranneltiin.

B-17E

E-mallissa koneen perään sekä rungon yläpuolelle lisättiin konekivääritornit ja rungon alapuolen vain taaksepäin ampuva gondoli vaihdettiin kääntyvään konekivääritorniin. Kaikki uudet konekivääritornit sisälsivät raskaammat .50 kaliiperin (12,7 mm) konekiväärit. Lisäksi nokan molemmille puolille lisättiin ikkunat, joihin voitiin asentaa raskaat konekiväärit. Tulivoiman lisäys oli huomattava sekä määrällisesti että ampumasektorillisesti. Ilmeisesti myös toinen rungon yläpuolen konekivääreistä poistettiin. Tyynellämerellä E-malli oli erittäin ikävä yllätys panssaroimattomille japanilaishävittäjille, Euroopassa E-malli lähinnä teki koneesta kelvollisen suojelemaan itseään kohtuullisesti.

B-17
Boeing B-17F-27-BO Flying Fortress (41-24639)

B-17F

F-mallissa aseistus oli melkein sama kuin E:ssä, ainoana erona oli, että nokan sivujen konekiväärit olivat vakiovaruste. Sen sijaan koneessa oli lukuisia muita muutoksia kuten suuremmat polttoainesäiliöt, parempi panssarointi sekä mahdollisuus kuljettaa suurempaa pommikuormaa.

B-17G

Ennen G-mallia koneen puolustusaseistuksen suurin heikkous oli tulivoima suoraan eteenpäin; G-mallissa nokan alapuolelle lisättiin konekivääritorni, jossa oli kaksi raskasta konekivääriä. Lisäksi perän konekivääritornia paranneltiin ja rungon yläpuolen yksittäinen konekivääri poistettiin; se oli osoittautunut turhaksi rajallisen ampumasektorinsa vuoksi. Tämä malli sai lisänimen ”siili” joka suuntaan ampuvien konekivääriensä takia. Myöhemmin se muuttui myös ”lentäväksi linnoitukseksi”, joka on säilynyt tähän päivään asti.

Tekniset tiedot (B-17G)

Boeing B-17G
Boeing B-17 Flying Fortress

Lähde:[5]

Yleiset ominaisuudet

Suoritusarvot

Aseistus

  • 13 × 12,7 mm konekivääri
  • enintään 7 990 kg pommeja

Lähteet

  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 154−155. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)

Viitteet

  1. History: B-17 Flying Fortress. Boeing. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
  2. https://www.cbsnews.com/news/plane-crash-at-bradley-airport-boeing-b-17-flying-fortress-crashes-connecticut-today-live-updates/ Viitattu 16.10.2019.
  3. https://aviation-safety.net/ Viitattu 16.10.2019.
  4. https://edition.cnn.com/2019/10/02/us/b-17-flying-fortress-bombers-wwii/index.html Viitattu 17.10.2019.
  5. Crosby, Francis: The Complete Guide to Fighters and Bombers of the World, s. 306-307. Lontoo: Hermes House, 2010. ISBN 978-1-84681-001-5. (englanniksi)

Aiheesta muualla

206. laivue (RAF)

206. laivue (engl. No. 206 Squadron) on Britannian kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) lentolaivue, jonka historia alkaa vuodesta 1916. Laivueen toiminta alkoi tiedustelu- ja pommitustehtävillä ensimmäisessä maailmansodassa. Maailmansotien välisinä vuosina se jatkokoulutti ilmavoimien lentäjiä yksitasoisilla koneilla lentämiseen, mistä se siirrettiin meritiedustelutehtäviin vuonna 1937. Laivue lakkautettiin ja uudelleenperustettiin useita kertoja, ja se osallistui muun muassa toiseen maailmansotaan ja Falklandin sotaan. Vuoden 2005 lakkauttamiseensa saakka se toimi meritiedustelutehtävissä.

Laivue perustettiin jälleen uudelleen vuonna 2009, mutta sen uudeksi tehtäväksi tuli kuljetuslentokaluston koelentäminen. Laivue toimi alkuun Boscombe Downin lentotukikohdasta, mutta se siirrettiin Brize Nortonin tukikohtaan vuonna 2014 Airbus A400M:n koelentoja varten.

ABA (lentoyhtiö)

AB Aerotransport eli ABA oli ruotsalainen vuonna 1924 perustettu matkustajalentoyhtiö, joka sulautui vuonna 1948 SASiin. Yhtiö syntyi nimellä Aktiebolaget Aerotransport. Sen perustajat olivat Carl Florman, Adrian Florman, Ernst Linder, John Björk ja Johan Nilsson. Päärahoittaja – kuten suomalaisen Aero Oyn synnyssä – oli, Ruotsissa bulvaanin kautta, saksalainen Junkers, joka vuonna 1925 omisti 82 prosenttia yhtiöstä. Ruotsin valtiosta tuli vuonna 1935 yhtiön omistaja.

Jaska Jokunen

Jaakko ”Jaska” Jokunen (engl. Charles ”Charlie” Brown) on Charles M. Schulzin Tenavat-sarjakuvan päähenkilö. Hän on noin kahdeksanvuotias pikkupoika, joka kärsii monenlaisista vastoinkäymisistä ja varsinkin sisäisestä epävarmuuden tunteesta. Jaska Jokunen on ainoa Tenavien hahmoista, joka on mukana sekä kaikkein ensimmäisessä stripissä (2. lokakuuta 1950) että kaikkein viimeisessä (13. helmikuuta 2000). Koska Schulz ei pitänyt sarjansa nimestä Peanuts, useimpien Tenavat-animaatioiden ja -kirjojen nimessä esiintyy Jaska Jokusen nimi.

Luettelo lentokoneista

Luettelo lentokoneista tyypin, valmistajan ja prototyypin ensilennon vuoden, tai jossain tapauksissa käyttöönottovuoden mukaan järjestettynä.

Luettelo lentokoneista valmistusvuosien ja käyttötarkoituksen mukaan

Tämä on luettelo lentokoneista valmistusvuosien ja käyttötarkoituksen mukaan.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.