Bathin ritarikunta

Bathin ritarikunta (Order of the Bath, ennen Most Honourable Military Order of the Bath) on brittiläinen kunniaritarikunta, jonka perusti kuningas Yrjö I vuonna 1725. Bathin ritarikunta on brittiläisistä ritarikunnista neljänneksi korkein. Jäsenyyden myöntää Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija. Vuoden 1971 jälkeen se on voitu myöntää myös naisille.[1]

Vuoteen 1815 saakka ritarikunnalla oli ainoastaan yksi jäsenluokka: Knight Companion (KB). Nykypäivänä ritarikuntaan sisältyy kolme jäsenluokkaa:

  • Knight Grand Cross (GCB) tai Dame Grand Cross (GCB)
  • Knight Commander (KCB) tai Dame Commander (DCB)
  • Companion (CB)
Order of the Bath DSC05151
Ansioritarikunnan mitali.

Lähteet

  1. Order of the Bath royal.co.uk. Viitattu 14.10.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Arthur Wellesley Wellington

Arthur Wellesley, Wellingtonin 1. herttua, KG, GCB, GCH, PC, FRS (synt. Wesley 1. toukokuuta 1769, Dublin – 14. syyskuuta 1852, Walmerin linna, Kent) oli brittiläinen sotilas ja valtiomies, joka johti brittijoukkoja Napoleonin sodissa ja kohosi sotamarsalkaksi, sai kutsumanimen Iron Duke, ajoi ranskalaiset Portugalista ja Espanjasta, löi Napoleonin Waterloossa 1815, oli brittien edustajana Wienin kongressissa ja toimi toryhallituksen pääministerinä 1828–1830, ulkoministerinä ja pääministerinä 1834 ja oli ylähuoneen johtava hahmo eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1846 asti. Uuden-Seelannin pääkaupunki Wellington on nimetty hänen mukaansa. Hänen suunnittelemansa saapasmalli johti kumisaappaan kehittämiseen.

Charles Alfred Bartlett

Kommodori Charles Alfred Bartlett CB CBE RD RNR (21. elokuuta 1868 – 15. helmikuuta 1945) oli merimies ja Royal Naval Reservesin upseeri, joka saavutti päälikön aseman White Star Linen varustamolla.

Bartlett Syntyi Lontoossa 21. elokuuta vuonna 1868. Bartlett palveli kuusi vuotta Britannian ja Intian Steam Navigation Companyllä ennen siirtymistään White Star Linelle vuonna 1894. Hänet nimitettiin upseeriksi Royal Naval Reservissä vuonna 1893. Hänet muistetaan ehkä parhaiten HMHS Britannicin kapteenina vuoden 1915 marraskuusta vuoteen 1916, kunnes Britannic upposi kreikan rannikolla saksalaiseen merimiinaan. Bartlett tunnettiin nimellä "Iceberg Charlie" ("Suom Jäävuori Charlie") miehistön keskuudessa, koska hänellä oli iso nenä ja "mukamas" pystyisi haistamaan jäävuoria jopa monien kilometrien päästä. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1931 ja kuoli hoitokodissa Waterloosissa lähellä Liverpoolia 15. helmikuuta 1945, 76-vuotiaana.

Christopher Foxley-Norris

Sir Christopher Foxley-Norris (16. maaliskuuta 1917 – 28. syyskuuta 2003) oli brittiläinen Kuninkaallisten ilmavoimien upseeri. Hän lensi Hawker Hurricane -koneita taistelussa Britanniasta ja palveli toisen maailmansodan aikana Kanadassa, Kyproksella ja Skotlannissa.Toisen maailmansodan jälkeen Foxley-Norris jäi ilmavoimien palvelukseen ja palveli muun muassa RAF Germanyn eli Kuninkaallisten ilmavoimien Saksan-osaston päällikkönä. Hänen viimeiseksi tehtäväkseen jäi ilmavoimien henkilöstö- ja logistiikkapäällikön työ ennen kuin hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1974. Hän osallistui vuonna 1974 Sandhurstin kuninkaallisen sotakorkeakoulun sotapeliin, jossa tutkittiin operaatio Seelöwen onnistumisen mahdollisuuksia, jos Saksa olisi yrittänyt sitä syyskuussa 1940.Foxley-Norris oli säännöllinen piipunpolttaja ja toimikin eläkkeelle siirtymisensä jälkeen FOREST-nimisen tupakoinnin rajoittamista vastustavan järjestön johtajana. Lisäksi hän toimi vastuutehtävissä entisen opiskelutoverinsa Leonard Cheshiren perustamassa Cheshire Foundation -järjestössä.Vuonna 1948 Foxley-Norris avioitui Joan Lovell Hughesin kanssa. Parilla ei ollut lapsia.

Edwin Chadwick

Edwin Chadwick (24. tammikuuta 1800 – 6. heinäkuuta 1890) oli brittiläinen virkamies ja sosiaalisten uudistusten ajaja. Hän työskenteli 1830-luvulta 1840-luvulle köyhäinlakien ja sen jälkeen kansanterveyden ja saniteettiongelmien parissa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1854. Hän pyrki myöhemmin epäonnistuneesti alahuoneen jäseneksi.

Edwyn Alexander-Sinclair

Sir Edwyn Alexander-Sinclair (1865 Malta - 1945) oli brittiläinen amiraali, joka kontra-amiraalina komensi 1918 lopulla Itämerelle lähetettyä laivasto-osastoa Britannian tukiessa virolaisten ja latvialaisten taistelua Neuvosto-Venäjää vastaan.

Eugenia Charles

Mary Eugenia Charles (15. toukokuuta 1919 Pointe Michel, Dominica – 6. syyskuuta 2005 Fort-de-France, Martinique) oli dominicalainen juristi ja poliitikko, joka oli Dominican pääministeri 1980–1995. Hänen isovanhempansa olivat orjia. Hän opiskeli oikeustiedettä Torontossa ja Lontoossa, palasi 1949 Dominicaan ja työskenteli asianajajana. Hän aktivoitui poliittisesti 1960-luvun lopulla. Hän pääsi parlamenttiin vuonna 1970, ja vuonna 1975 hänestä tuli opposition johtaja.Hänen puolueensa DFP voitti vuoden 1980 vaalit ja Charlesista tuli pääministeri. Hän oli ensimmäinen nainen koko Karibialla, joka valittiin pääministeriksi.Poliittisen toimintansa vuoksi hän sai nimityksen "Karibian rautarouva".Vuonna 1991 hän sai arvonimen "Dame" Order of the Bathin kunniaritarikunnan jäsenenä.

Frederick Dobson Middleton

Sir Frederick Dobson Middleton KCMG, CB (4. marraskuuta 1825, Belfast, Irlanti – 25. tammikuuta 1898) oli brittiläinen kenraali. Hän osallistui maorisotaan ja sepoykapinaan, mutta parhaiten hänet tunnetaan osallistumisesta Saskatchewanin kapinaan.

George Macdonogh

George Mark Watson Macdonogh (4. maaliskuuta 1865 – 10. heinäkuuta 1942) oli brittiläinen upseeri. Hän liittyi pioneerijoukkoihin 1884. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi Ranskassa tiedustelujoukoissa. Hänen roomalaiskatolinen uskonsa tuotti hänelle vihamiehiä armeijan joukoissa. Vuonna 1915 uudet esimiehet kutsuivat Macdonoghin takaisin Englantiin, ja hänestä tuli tiedustelujoukkojen päällikkö. Hän sai aatelisarvon 1917, ja ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1919.

Gilbert Clayton

Gilbert Falkingham Clayton (6. huhtikuuta 1875 – 11. syyskuuta 1929) oli brittiläinen tiedustelu-upseeri ja siirtomaahallinnon virkamies, joka työskenteli Egyptissä Arabikapinan aikaan. 1920-luvulla hän oli neuvottelemassa niiden maiden rajoista, joista tuli myöhemmin Israel, Jordania, Syyria, Saudi-Arabia ja Irak.

Glyn Gilbert

Glyn Charles Anglim Gilbert (15. elokuuta 1920 – 26. syyskuuta 2003) oli brittiläinen kenraali. Hänelle myönnettiin toisessa maailmansodassa Military Cross -arvomerkki hänen toiminnastaan taistelussa Belgiassa 1944. Toisen maailmansodan jälkeen hän palveli Palestiinassa, Kyproksella ja Malaijissa. 1950- ja 1960-luvuilla hän oli merkittävä vaikuttaja Britannian laskuvarjojoukkoja kehitettäessä. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1974.Vuonna 1974 Gilbert oli amiraali Edward Gueritzin ja ilmavoimien kenraali Christopher Foxley-Norrisin ohella osana brittiläistä tiimiä Sandhurstin kuninkaallisen sotakorkeakoulun sotapelissä, jossa tutkittiin operaatio Seelöwen onnistumisen mahdollisuuksia, jos Saksa olisi yrittänyt sitä syyskuussa 1940.Gilbert avioitui vuonna 1943 Heather Mary Jacksonin (o.s. Green) kanssa. He saivat ainakin neljä lasta.

Harold Brownlow Martin

Harold Brownlow ”Micky” Martin (27. helmikuuta 1918 – 3. marraskuuta 1988) oli australialaissyntyinen Kuninkaallisten ilmavoimien lentäjä ja kenraali. Hän otti vuonna 1943 osaa operaatio Chastiseen, jossa 617. laivue tuhosi onnistuneesti kolme patoa Ruhrin alueella Saksassa.

Martin syntyi Sydneyn Darling Pointissa kolmilapsisen perheen keskimmäiseksi lapseksi. Hänen vanhempansa olivat Joseph Harold Osborne Martin ja Colina Elizabeth Dixon. Käytyään koulunsa Martin lähti vuonna 1937 Australiasta, sillä halusi nähdä maailmaa.

Henry Campbell-Bannerman

Sir Henry Campbell-Bannerman (7. syyskuuta 1836 – 22. huhtikuuta 1908) oli brittiläinen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuosina 1905–1908. Hän oli ensimmäinen, jota kutsuttiin virallisesti arvonimellä "Prime Minister".

Hugh Trenchard

Hugh Montague Trenchard (3. helmikuuta 1873 – 10. helmikuuta 1956) oli brittiläinen upseeri, jolla oli merkittävä rooli Britannian ilmavoimien perustamisessa.

Trenchard liittyi armeijaan vuonna 1893 ja osallistui sotatoimiin Etelä-Afrikassa ja Nigeriassa. Hän palasi Britanniaan vuonna 1912 ja opiskeli lentämään lentokoneella. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hänet sijoitettiin maavoimien lentojoukkojen johtoon, ensin Englantiin ja myöhemmin Ranskaan. Vuonna 1918 hän organisoi ilmavoimien raskaat pommituslentokoneet. Hänestä tuli Ilmavoimien komentaja ja paroni. Vuonna 1929 Trenchard jäi eläkkeelle ilmavoimista ja siirtyi poliisin palvelukseen, ja vuonna 1936 hän siirtyi yksityiselle sektorille. Samaan aikaan hänestä tuli varakreivi.

John Fox Burgoyne

John Fox Burgoyne (24. heinäkuuta 1782 – 7. lokakuuta 1871) oli brittiläinen sotilas. Hän kävi läpi pitkän sotilasuran, jonka aikana palveli Napoleonin sodissa, vuoden 1812 sodassa ja Krimin sodassa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1868 ja kuoli kolme vuotta myöhemmin.

John Jellicoe

Laivastoamiraali Sir John Rushworth Jellicoe, jaarli Jellicoe, OM, GCB, GCVO (5. joulukuuta 1859 – 20. marraskuuta 1935) oli kuninkaallisen laivaston komentaja ensimmäisen maailmansodan aikana joulukuuhun 1917 ja Uuden-Seelannin kenraalikuvernööri 1920–1924.

Jellicoe syntyi Southamptonissa merenkävijäperheeseen. Hän liittyi laivastoon 1872, osallistui Egyptin sotaan 1882, ylennettiin komentajaksi 1891 ja oli taistelulaiva HMS Victorian försti laivan upotessa suurin menetyksin Välimerellä 1893.

Hänestä tuli kapteeni 1897, jonka jälkeen hän palveli lähinnä Itä-Aasiassa. Hän oli 1900 mukana saattuessa Pekingiin kukistamaan kiinalaisten boksarikapinaa. Vuonna 1901 hänet nimitettiin Amiraliteettiin laivojen tarkastajaksi, jälleen merelle ja vara-amiraaliksi 1907.

John Fisherin alaisuudessa Jellicoe oli vastussa huollosta (Director of Naval Ordnance) (1905–1907) ja laivaston ohjaaja (Controller of the Navy) (1908–1910). Hän tuki uusien Dreadnought-taistelulaivojen kehittämistä.

Vuonna 1911 hänestä tuli Kotilaivaston (Home Fleet) komentajan George Callaghanin kakkosmies, vuonna 1912 toinen merilordi ja juuri maailmansodan syttyessä meriministeri (First Lords of the Admiralty) Churchill nimitti hänet Grand Fleetin komentajaksi. Jellicoe komensi laivastoa Skagerrakin taistelussa kesäkuussa 1916. Britit kärsivät suuremmat tappiot kuin Saksan Hochseeflotte ja Jellicoea arvosteltiin liiasta varovaisuudesta. U-venesodan vuoksi hän otti käyttöön saattuejärjestelmän.

Jellicoesta tuli merivoimien komentaja (First Sea Lord) marraskuussa 1916, mutta Lloyd George piti häntä mielikuvituksettomana ja uusi meriministeri Sir Eric Geddes erotti hänet joulukuussa 1917. Häntä seurasi Rosslyn Wemyss, jota pian David Beatty.

Jellicoesta tehtiin varakreivi 1918 ja hän oli Uuden-Seelannin kenraalikuvernöörinä syyskuusta 1920 marraskuuhun 1924. Palattuaan Englantiin 1925 hänestä tehtiin jaarli. Jaarli Jellicoe kuoli marraskuussa 1935.

Michael Fallon

Sir Michael Cathel Fallon (s. 14. toukokuuta 1952 Perth, Skotlanti) on brittiläinen poliitikko. Hän on edustanut Konservatiivipuoluetta parlamentin alahuoneessa vuosina 1983–1992 sekä vuodesta 1997 lähtien. Hän toimi vuodesta 2014 alkaen puolustusministerinä, kunnes hän erosi virastaan 1. marraskuuta 2017 seksuaalista ahdistelua koskeneen kohun vuoksi.

Robert Clive

Robert Clive, paroni Clive of Plassey (29. syyskuuta 1725 – 22. marraskuuta 1778) oli englantilainen kenraali ja paroni. Hänet tunnetaan myös nimellä Intian Clive. Hän johti Itä-Intian kauppakomppanian asevoimia Intiassa ja Bengalissa. Clive toimi yhdessä Warren Hastingsin kanssa brittiläisen Intian perustamisessa. Clive oli parlamentin jäsenenä tory-puolueen riveissä.

Clive syntyi Stychessä. Hän matkusti Intiaan useita kertoja ja asui siellä useita vuosia ja toimi Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa. Lisäksi Clive vietti yhdeksän kuukautta Brasilian rannikolla, jossa hänen laivansa oli ollut korjattavana. Brasiliassa hän oppi jonkun verran portugalin kieltä, jota yleisesti käytettiin myös Intiassa. Itä-Intian kauppakomppanialla oli Fort Georgen tukikohta lähellä nykyistä Chennaita. Clive saapui Fort Georgen linnakkeeseen vuonna 1744. Robert Clive, joka oli toiminut Itä-Intian virkamiehenä ensimmäisen Karnatian sodan aikana, oli raivoissaan Britannian heikkoudesta vastata Ranskan laajentumiseen Intiassa. Asian korjaamiseksi hän ehdotti toimenpiteitä Madrasin kuvernöörille Thomas Saundersille. Haasteena olivat Trichinopolyssa olevat vahvat ranskalaiset joukot, joiden suunnitelmissa oli iskeä Arcotiin, Chanda Sahibin pääkaupunkiin. Clive puolustautui ja voitti taistelun Arcotissa vuonna 1751.Clive jätti Madrasin ja palasi Englantiin vuonna 1753. Heinäkuussa 1755 Clive palasi Intiaan. Cliven ansiosta suurmoguli Shah Alam II tunnusti kauppakomppanian yksinoikeudet Bengalissa, Biharissa ja Orissassa. Clive voitti Bengalissa käydyn Plasseyn taistelun vuonna 1757 ja toimi aktiivisesti virkamiesten korruption poistamiseksi, vaikka se toi hänelle runsaasti vihamiehiä. Clive palasi Englantiin vuonna 1760. Hänestä tuli Order of the Bathin jäsen vuonna 1764. Hän teki kolmannen matkan Intiaan vuonna 1765 ja palasi lopullisesti Englantiin vuonna 1767selvennä.

William Birdwood

William Riddell Birdwood (13. syyskuuta 1865 Bombay, Intia – 17. toukokuuta 1951 Lontoo) oli brittiläinen sotamarsalkka, joka komensi australialaisista ja uusiseelantilaisista koottuja ANZAC-joukkoja ensimmäisessä maailmansodassa.

Birdwood aloitti upseerinuransa vuonna 1883. Hän osallistui vuosina 1891–1898 rajasotiin Intiassa sekä 1899–1902 buurisotaan. Sen jälkeen hän palveli maailmansodan syttymiseen saakka jälleen Intiassa erilaisissa esikunta- ja komentajantehtävissä. Häntä pidettiin Herbert Kitchenerin suojattina. Maailmansodan puhjettua Birdwood nimitettiin vuonna 1914 ANZAC-armeijakunnan komentajaksi ja hän johti sitä seuraavana vuonna Gallipolin maihinnousussa. Operaation epäonnistumisesta huolimatta Birdwoodin maine komentajana ei tahraantunut, ja hänet ylennettiin elokuussa 1915 kenraaliluutnantiksi sekä lyötiin ritariksi myöhemmin samana vuonna. Hän nojasi paljolti esikuntapäällikkönään toimineen australialaisen kenraalin Brudenell Whiten apuun. Vuosina 1916–1918 Birdwood komensi länsirintamalle siirrettyjä australialaisia joukkoja. Hänet ylennettiin 1917 kenraaliksi ja toukokuusta 1918 sodan loppuun asti hän toimi Britannian viidennen armeijan komentajana.Birdwoodista tehtiin 1919 baronetti. Vuosina 1925–1930 hän toimi Intian joukkojen ylipäällikkönä. Hänet ylennettiin sotamarsalkaksi 1925 ja korotettiin paroniksi 1938.

William Francis Butler

William Francis Butler (31. lokakuuta 1838 – 7. kesäkuuta 1910) oli brittiläinen irlantilaissyntyinen upseeri ja kenraaliluutnantti. Hän osallistui sotilasuransa aikana zulu-sotaan ja Sudanin sotaan sekä toimi Etelä-Afrikan brittijoukkojen komentajana vähän ennen toisen buurisodan alkua.

Muilla kielillä

This page is based on a Wikipedia article written by authors (here).
Text is available under the CC BY-SA 3.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.